Jo muutaman kuukauden ajan olen välillä mittaillut, joko poikani (15 v.) on minua pitempi. Aika monta kertaa hän on jäänyt pari milliä tappiolle, mutta toissapäivänä osat vaihtuivat ja hän meni pituudessa ohi. Tuntuu ihmeelliseltä että se kävi näin nopeasti, muistan tosi hyvin päivän jona tein positiivisen raskaustestin ja kävimme Peten kanssa ostamassa Stockalta helikopterisukat syntyvälle vauvalle.
Urheiluosastolla ollaan taas oltu ahkeria. Pete kävi juoksemassa 16 km, ja minä pyöräilin vieressä. Illansuussa Pete puolestaan souti ja oli hengenpelastusvalmiudessa, kun uin vajaan tunnin. Kesäloma on lähtenyt aivan mahtavasti käyntiin, ja tästä se vaan paranee kun sisko tyttärineen tulee torstaina Suomeen!
Pyöräkin on kuulemma jo matkalla, lupasivat Velosportista soittaa heti kun on tarkempaa tietoa sen saapumisajankohdasta. Toivottavasti ennen lauantaita kuuluu jotain.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Sateenkaaren päässä
Juhannus on mennyt letkeästi mökkeillessä. Perjantaina kävin uimassa noin puolen tunnin lenkin, ja tänään sunnuntaina vajaat 40 minuuttia. Kevät ja alkukesäkin menivät ohi ihan hujauksessa, ja Kisko Triathloniin on aikaa enää vajaa viikko. Ei tarvitse edes katsella harjoituspäiväkirjaa, kun tiedän ilmankin että olen pyöräillyt ja juossut liian vähän. Työmatkapyöräilyä on sentään jonkun verran kertynyt, mutta sitä en laske varsinaiseksi harjoitteluksi.
Kiskon kisa pitää nyt ottaa vaan oppimisprojektina. Viimeisen viikon aikana on ihan turha hötkyillä, kun ei kuntoakaan pysty enää parantamaan. Suunnitelmissa on syödä hyvin, uida vähän, ehkä käydä kokeilemassa juoksemista jollain lyhyellä lenkillä. Uimista ajattelin kokeilla myös ilman märkäpukua, koska kuulemma jonain vuonna vesi oli ollut niin lämmintä ettei märkäpuvulla uiminen ollut sallittua. Uutta pyörää odotan edelleen saapuvaksi ensi viikolla, mutta varmuutta sen ehtimisestä ajoissa ei tietenkään vielä ole. Huomenna ajattelin sitä myyjältä kysäistä...
Kisa on alkanut jännittää ihan oikeasti, ja vähän mietityttää sekin mihin on tullut ilmoittauduttua. Miksi harjoitteluun käytettävä aika tuntuu aina loppuvan kesken? Miksen ole käynyt ahkerammin pyörälenkeillä ja niiden päälle vähän juoksemassa? Ensi lauantain urakkaan menee varmasti reilusti yli kolme tuntia. Siitä olen kyllä iloinen, että selkä on jo sellaisessa kunnossa että voin osallistua kisaan. Viime syksynä oli päiviä, joina en pystynyt kunnolla edes kävelemään, juoksusta puhumattakaan. Pete on luvannut odottaa minua maalissa, ja se riittää!
Eilen järven yllä oli ihan mielettömän hieno sateenkaari, josta vain osa mahtui kuvaan. Ja juhannusruusutkin kukkivat.
Kiskon kisa pitää nyt ottaa vaan oppimisprojektina. Viimeisen viikon aikana on ihan turha hötkyillä, kun ei kuntoakaan pysty enää parantamaan. Suunnitelmissa on syödä hyvin, uida vähän, ehkä käydä kokeilemassa juoksemista jollain lyhyellä lenkillä. Uimista ajattelin kokeilla myös ilman märkäpukua, koska kuulemma jonain vuonna vesi oli ollut niin lämmintä ettei märkäpuvulla uiminen ollut sallittua. Uutta pyörää odotan edelleen saapuvaksi ensi viikolla, mutta varmuutta sen ehtimisestä ajoissa ei tietenkään vielä ole. Huomenna ajattelin sitä myyjältä kysäistä...
Kisa on alkanut jännittää ihan oikeasti, ja vähän mietityttää sekin mihin on tullut ilmoittauduttua. Miksi harjoitteluun käytettävä aika tuntuu aina loppuvan kesken? Miksen ole käynyt ahkerammin pyörälenkeillä ja niiden päälle vähän juoksemassa? Ensi lauantain urakkaan menee varmasti reilusti yli kolme tuntia. Siitä olen kyllä iloinen, että selkä on jo sellaisessa kunnossa että voin osallistua kisaan. Viime syksynä oli päiviä, joina en pystynyt kunnolla edes kävelemään, juoksusta puhumattakaan. Pete on luvannut odottaa minua maalissa, ja se riittää!
Eilen järven yllä oli ihan mielettömän hieno sateenkaari, josta vain osa mahtui kuvaan. Ja juhannusruusutkin kukkivat.
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Neljan lenkin suora
Taalla SLC:ssa riittaa helteita, asteita on ollut kolmisenkymmenta koko viikon. Lenkilla taytyy kayda joko aamuaikaisin tai iltamyohaan, kun juoksemattakin uupuu taysin. Olen kaynyt joka paiva kasin lenkilla , nelja kertaa perakkain. Taytyy holkata vahan ns. varastoon,, kun ensi viikolla alkaa Suomen-matka. Taytyy sitten jaksaa tuoda lapset ja matkatavarat maailman ympari! Lenkitkin taitavat jaada sitten pariksi paivaksi valiin.
Illalla onkin aika kiva holkata. Yhdella reunalla laaksoa aurinko laskee Suureen Suolajarveen ja toisella puolella kohoaa Mt. Olympuksen ylle miltei taysi kuu. On hienot maisemat! Iltamyohalla naksahtavat kayntiin myos nurmikoiden kastelujarjestelmat, ja sellaisen vesisuihkun lapi on aina valilla raikastavaa juosta!
Illalla onkin aika kiva holkata. Yhdella reunalla laaksoa aurinko laskee Suureen Suolajarveen ja toisella puolella kohoaa Mt. Olympuksen ylle miltei taysi kuu. On hienot maisemat! Iltamyohalla naksahtavat kayntiin myos nurmikoiden kastelujarjestelmat, ja sellaisen vesisuihkun lapi on aina valilla raikastavaa juosta!
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Taas Oittaalla
Pieni porukka avovesiuinnin ystäviä kokoontui taas uimaan Oittaalla klo 18.30. Aurinko paistoi, ja vesi oli jo tosi lämmintä. Märkäpuvuissa kuitenkin uitiin noin 45 minuuttia, ja aina sopivin väliajoin pidettiin pieniä breikkejä. Moni meistä oli eilen ollut Rykäsyssä, ja siitä ja muista kesän kilpailuista ja mm. pyörähankinnoista riitti juttua.
Jalat ja selkä tuntuivat vähän väsyneiltä, mutta muuten oli ihan hyvä uida. Neopreenihattu on näillä keleillä vähän liikaa. Sain tänään työkavereilta lahjakortin Stockalle, ehkäpä käyn siellä vähän katselemassa uimalakkeja loman aikana. Huomenna on viimeinen työpäiväni nykyisessä hommassani, ja elokuussa aloitan uudessa. Huoletonta lomaa jää onneksi reilut viisi viikkoa. Kyllä siinä pitäisi ehtiä sporttailla ja tehdä kaikkea muutakin mukavaa.
Jalat ja selkä tuntuivat vähän väsyneiltä, mutta muuten oli ihan hyvä uida. Neopreenihattu on näillä keleillä vähän liikaa. Sain tänään työkavereilta lahjakortin Stockalle, ehkäpä käyn siellä vähän katselemassa uimalakkeja loman aikana. Huomenna on viimeinen työpäiväni nykyisessä hommassani, ja elokuussa aloitan uudessa. Huoletonta lomaa jää onneksi reilut viisi viikkoa. Kyllä siinä pitäisi ehtiä sporttailla ja tehdä kaikkea muutakin mukavaa.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Rouva 67
Heltri Cupin Rykäsyssä tehtiin tänään kaikkien aikojen osallistujaennätys: 85 osallistujaa. Minäkin olin siellä mukana nyt ensimmäistä kertaa. Rykäsy on HelTrin järjestämä harjoituskilpailu, matka on 750 uinti, 20 km pyörä ja 5.3 km juoksu. Sprinttikisa siis.
Kisa alkoi jännittää jo töissä. Söin vähän normaalia enemmän ja otin jälkkäriäkin (pullavanukasta). Join myös reippaasti vettä koko päivän. Kotiin päästyäni söin vähän müsliä, tsekkasin vielä kerran kaikki eilen pakkaamani kamppeet ja nostin pyörän autoon. Olin paikalla Kuusijärvellä hyvissä ajoin, ja ehdin laittaa kaikki kamppeet järjestykseen, käydä veskissä, ilmoittautua, pukea märkäpuvun ja vähän kastautuakin ennen kisainfoa. Oli tosi mukava tavata leiriltä, uintikurssilta ja avovesiuinneilta tuttuja tyyppejä.
Uinti sujui hyvin, vaikka välillä tulikin vähän kontaktia kanssauijiin. Olin kyllä selvästi porukan häntäpäässä jo tässä vaiheessa. Yhden keltauimalakkisen miehen kanssa uimme lähes rinta rinnan loppumatkan. Suunnassa pysyin hyvin, kun välillä katsoin missä muut menevät. Pari kertaa jouduin puhdistamaan höyryyntyneitä laseja. Uintiin meni oman ajanoton mukaan 14.29.
Eka vaihto sujui nopeasti, reilussa kahdessa minuutissa. Pyörälle kävellessäni riisuin jo märkäpuvun yläosan. Se kävi muuten yllättävän kivuttomasti, kun olin ennen pukeutumista laittanut käsivarsille ja jalkoihin Ceridalin Lipolotion -ihoöljyä. Äkkiä vaan sukat jalkaan, paita päälle ja kypärä päähän.
Lähdin varmaan vähän liian kovaa ajamaan vauhtia, yritin pysyä peesauskiellosta huolimatta näköetäisyydellä muutamasta edelläni lähteneestä miehestä, mutta en siinä onnistunut. Menivät menojaan ihan niin kuin kaikki minut ohittaneet muutkin pyöräilijät - ja heitä oli monta. Minä en ohittanut ketään. Pyöräilyyn meni reilut 45 minuuttia. Sen päätyttyä luulin jo olevani viimeinen kilpailija. Sykemittarissani on toisen vaihdon pituus vain vajaa minuutti, mutta kyllä siinä enemmän meni. Vaihdoin kengät ja kypärän tilalle lippiksen.
Juoksussa oli parin kilsan edestakainen pätkä, jolla oli kiva moikkailla kaikkia tuttuja. Syke oli juoksussa 170:n tuntumassa, ja keskityin pitämään keskivartalon kasassa. Ihan kivasti kulki. Kääntöpaikan jälkeen huomasin, etten ollutkaan viimeinen juoksija, vaan takanani oli pari muuta. Juoksureitin lopussa oli vielä yksi aika jyrkkä mäki, jonka puuskutin ylös. Loppusuora oli kiva juosta hiekkarannalla, kun maalista jo kuului kannustusta. Juoksuaika oli noin 31 minuuttia, ja loppuaika oman ajanoton mukaan 1.34.
Ensimmäinen "oikea" triathlon oli kyllä ihan mahtava kokemus, koko ajan mietin vain, että tässä sitä nyt mennään ja hyvinhän tämä nyt sujuu. Nautin joka hetkestä. Hymyilytti.
Nyt kotisohvalla vähän särkee selkää, mutta eiköhän siitä Panadol Fortella selvitä. Juhuu!
Kisa alkoi jännittää jo töissä. Söin vähän normaalia enemmän ja otin jälkkäriäkin (pullavanukasta). Join myös reippaasti vettä koko päivän. Kotiin päästyäni söin vähän müsliä, tsekkasin vielä kerran kaikki eilen pakkaamani kamppeet ja nostin pyörän autoon. Olin paikalla Kuusijärvellä hyvissä ajoin, ja ehdin laittaa kaikki kamppeet järjestykseen, käydä veskissä, ilmoittautua, pukea märkäpuvun ja vähän kastautuakin ennen kisainfoa. Oli tosi mukava tavata leiriltä, uintikurssilta ja avovesiuinneilta tuttuja tyyppejä.
Uinti sujui hyvin, vaikka välillä tulikin vähän kontaktia kanssauijiin. Olin kyllä selvästi porukan häntäpäässä jo tässä vaiheessa. Yhden keltauimalakkisen miehen kanssa uimme lähes rinta rinnan loppumatkan. Suunnassa pysyin hyvin, kun välillä katsoin missä muut menevät. Pari kertaa jouduin puhdistamaan höyryyntyneitä laseja. Uintiin meni oman ajanoton mukaan 14.29.
Eka vaihto sujui nopeasti, reilussa kahdessa minuutissa. Pyörälle kävellessäni riisuin jo märkäpuvun yläosan. Se kävi muuten yllättävän kivuttomasti, kun olin ennen pukeutumista laittanut käsivarsille ja jalkoihin Ceridalin Lipolotion -ihoöljyä. Äkkiä vaan sukat jalkaan, paita päälle ja kypärä päähän.
Lähdin varmaan vähän liian kovaa ajamaan vauhtia, yritin pysyä peesauskiellosta huolimatta näköetäisyydellä muutamasta edelläni lähteneestä miehestä, mutta en siinä onnistunut. Menivät menojaan ihan niin kuin kaikki minut ohittaneet muutkin pyöräilijät - ja heitä oli monta. Minä en ohittanut ketään. Pyöräilyyn meni reilut 45 minuuttia. Sen päätyttyä luulin jo olevani viimeinen kilpailija. Sykemittarissani on toisen vaihdon pituus vain vajaa minuutti, mutta kyllä siinä enemmän meni. Vaihdoin kengät ja kypärän tilalle lippiksen.
Juoksussa oli parin kilsan edestakainen pätkä, jolla oli kiva moikkailla kaikkia tuttuja. Syke oli juoksussa 170:n tuntumassa, ja keskityin pitämään keskivartalon kasassa. Ihan kivasti kulki. Kääntöpaikan jälkeen huomasin, etten ollutkaan viimeinen juoksija, vaan takanani oli pari muuta. Juoksureitin lopussa oli vielä yksi aika jyrkkä mäki, jonka puuskutin ylös. Loppusuora oli kiva juosta hiekkarannalla, kun maalista jo kuului kannustusta. Juoksuaika oli noin 31 minuuttia, ja loppuaika oman ajanoton mukaan 1.34.
Ensimmäinen "oikea" triathlon oli kyllä ihan mahtava kokemus, koko ajan mietin vain, että tässä sitä nyt mennään ja hyvinhän tämä nyt sujuu. Nautin joka hetkestä. Hymyilytti.
Nyt kotisohvalla vähän särkee selkää, mutta eiköhän siitä Panadol Fortella selvitä. Juhuu!
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Uusi pyörä!
Nyt alkoi piinallinen odotus, kun ostin Veloportista Cannondale-maantiepyörän. Kokeilin kokoa 52, ja se muuten ihan hyvä, mutta etuputki oli minulle liian pitkä. Oikeaa kokoani 50 ei vastoin ennakko-odotuksia löytynytkään varastosta, vaan se piti tilata Hollannista. Pyöriä tulee sinne torstaina 24.6., ja siitä viikon päästä pyörän pitäisi olla Suomessa. Siis pitäisi, mitään lupauksia ei tehty. Nyt vaan peukut pystyyn, että pyörä saapuu ennen Kiskon triathlonia! Huomisen Rykäsyn joudun rykäsemään hybridilläni.
Pyörän lisäksi ostin kengät, polkimet, juomatelineen ja pienen tarvikejustkan, johon sisältyy rengasrauta, vararengas ja pumppu sekä pieni satulalaukku. Hintaa koko paketille tuli reilut puolitoista tonnia, ja 10 % piti maksaa etukäteen varausmaksuna. Nopeusmittaria en hoksannut neuvotella pakettiin, mutta kassalla selvisi, että niitäkin on monenlaisia ja -hintaisia.
Kärsivällisyys ei koskaan ole kuulunut hyveisiini, ja nyt sitä koetellaan ihan kunnolla. Toivottavasti pyörä tulee ajoissa eikä matkalla satu mitään kommelluksia. Paljoakaan harjoitteluaikaa ei jää missään tapauksessa, mutta ajan varmasti nopeammin maantiepyörällä tottumattomanakin kuin hybridillä hyvin harjoitelleena. Ja onhan sitten aina Tour de Helsinki, jota varten harjoitella seuraavaksi.
Pyörän lisäksi ostin kengät, polkimet, juomatelineen ja pienen tarvikejustkan, johon sisältyy rengasrauta, vararengas ja pumppu sekä pieni satulalaukku. Hintaa koko paketille tuli reilut puolitoista tonnia, ja 10 % piti maksaa etukäteen varausmaksuna. Nopeusmittaria en hoksannut neuvotella pakettiin, mutta kassalla selvisi, että niitäkin on monenlaisia ja -hintaisia.
Kärsivällisyys ei koskaan ole kuulunut hyveisiini, ja nyt sitä koetellaan ihan kunnolla. Toivottavasti pyörä tulee ajoissa eikä matkalla satu mitään kommelluksia. Paljoakaan harjoitteluaikaa ei jää missään tapauksessa, mutta ajan varmasti nopeammin maantiepyörällä tottumattomanakin kuin hybridillä hyvin harjoitelleena. Ja onhan sitten aina Tour de Helsinki, jota varten harjoitella seuraavaksi.
Takaisin lenkkipolulle
Olen ollut kotona Salt Lake Cityssa jo melkein viikon verran, mutten ehtinyt kertaakaan lenkille! Tytot ovat kotona kesalomalla, ja muutimme appivanhemmat talla viikolla palvelutaloon. On pitanyt kiiretta! Mieli on kylla tehnyt lahtea lenkille muttei loytynyt sellaista sopivaa rakoa. No tanaan sitten loytyi! On muuten amerikkalaisittain Isanpaiva, joten aloitin aamun tietysti Isanpaivaaamiaisella ja lahjaroykkiolla paivansankarille. Sitten lenkille! 8,5 km meni ihanan kevyesti, aurinko paistoi ja sudenkorennot kirmasivat taivaalla. Kuuntelin musiikkia ja vilkuttelin tutuille. Oli niin mukavaa etta melkein nauratti :) Mietin etta kuinkakohan monta kertaa ennatan juosta taalla paassa ennen Suomeen-lahtoa 30.6. Tein viela innoissani lihaskuntoliikkeet lenkin paalle. Isosiskolta opitut. Muistin muuten syoda ja juodakin kunnolla aamulla ennen lenkkia, eika siten huipannutkaan yhtaan!
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Kisamietteitä
Ilmoittauduin eilen Kisko triathloniin perusmatkalle. Kisaan on enää vajaat kaksi viikkoa, ja vähän alkaa jännittää. Flunssan vuoksi jäi yksi viikko kokonaan väliin harjoittelusta ja sen myötä jäi tekemättä myös pari pitempää treeniä. Mitenköhän sitä jaksaa maaliin saakka? Uinnin lähtöhässäkästä minulla ei ole mitään kokemusta ja taidan pyrkiä porukan reunoille, jotta saisin rauhallisen alun ja rytmistä kiinni.
Pyöräasiaan havahduin viime viikolla, kun tajusin etten välttämättä ehtisi edes saada uutta pyörää kahdessa viikossa vaikka haluaisinkin. Tein pikapäätöksen ja soitin perjantaina Velosportiin. Siellä puhelimeen vastasi tosi mukavan ja asiantuntevan tuntuinen myyjä, jonka kanssa sovin tapaamisen huomiseksi klo 17. Puhelun aikana selvisi, että Bianchi- ja Cannondale-pyöriä olisi sopivia kokoja varastossa ja voisin saada pyörän maanantaina vaikka heti mukaan. Alumiinirunkoisen meinaan nyt ostaa, kyllä sellaisellakin varmasti aloitteleva triathlonisti muutaman vuoden pärjäilee - ja sillä pitäisi kyllä päästä kovempaa kuin hybridillä. Lisäksi pitää hankkia uudet pyöräilykengät maantieajoon.
Viiden kilsan juoksu sujui eilen hyvin, mitä nyt selkä oli illalla vähän normaalia kipeämpi. Uskon, että pystyn sen kymmenenkin kilsaa juoksemaan kahden viikon päästä. Ja jos en pysty juoksemaan, niin ainakin kävelen kisan loppuun. Olen kuullut, että Kiskossa on kiva tunnelma, joten ei se kai niin kauheasti haittaa tulla maaliin hännänhuippuna, koska itseni olen jo ainakin silloin voittanut.
Tänään uin turvallisesti järvessä 55 minuuttia, kun Pete souteli vieressä ja huuteli että "jaksaa jaksaa" aina kun pysähdyin putsaamaan huurtuneita laseja. Oli se kiva, että hän souteli vierellä, vaikkei siinä mitään puhua voinutkaan.
Pyöräasiaan havahduin viime viikolla, kun tajusin etten välttämättä ehtisi edes saada uutta pyörää kahdessa viikossa vaikka haluaisinkin. Tein pikapäätöksen ja soitin perjantaina Velosportiin. Siellä puhelimeen vastasi tosi mukavan ja asiantuntevan tuntuinen myyjä, jonka kanssa sovin tapaamisen huomiseksi klo 17. Puhelun aikana selvisi, että Bianchi- ja Cannondale-pyöriä olisi sopivia kokoja varastossa ja voisin saada pyörän maanantaina vaikka heti mukaan. Alumiinirunkoisen meinaan nyt ostaa, kyllä sellaisellakin varmasti aloitteleva triathlonisti muutaman vuoden pärjäilee - ja sillä pitäisi kyllä päästä kovempaa kuin hybridillä. Lisäksi pitää hankkia uudet pyöräilykengät maantieajoon.
Viiden kilsan juoksu sujui eilen hyvin, mitä nyt selkä oli illalla vähän normaalia kipeämpi. Uskon, että pystyn sen kymmenenkin kilsaa juoksemaan kahden viikon päästä. Ja jos en pysty juoksemaan, niin ainakin kävelen kisan loppuun. Olen kuullut, että Kiskossa on kiva tunnelma, joten ei se kai niin kauheasti haittaa tulla maaliin hännänhuippuna, koska itseni olen jo ainakin silloin voittanut.
Tänään uin turvallisesti järvessä 55 minuuttia, kun Pete souteli vieressä ja huuteli että "jaksaa jaksaa" aina kun pysähdyin putsaamaan huurtuneita laseja. Oli se kiva, että hän souteli vierellä, vaikkei siinä mitään puhua voinutkaan.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Neljäs mökkitriathlon
Jo neljännen kerran kutsuimme ystäviämme mökkitriathloniin, ja uimme, pyöräilimme ja juoksimme jo aika vakiintuneella porukalla. Vesi on vielä niin kylmää, että uintimatka oli alle 100 metriä. Märkäpuvulla olisi tietysti uinut vaikka kuinka pitkään, mutta olin ainoa jolla oli kunnon puku. Uintiin ja vaihtoon meni siis vain pari minuuttia, ja nyt sain märkäpuvun suht helposti pois päältä. Alle olin pukenut triahtlon-shortsit ja juoksutopin, joten vaihdossa laitoin vain sukat, kengät, pyöräilypaidan ja kypärän.
Olimme jo tyttöjen (!) kesken päättäneet, että tänä vuonna kierrämme radan yhdessä, ja niin teimmekin. Pyöräily meni mukavasti, vaikka osa metsäteistä oli vielä melko pehmeitä viime vuonna lisätyn hiekan vuoksi. Ajoin maastopyörällä ilman klosseja, ja melkein kaikissa alamäessä jarruttelin. Toisella kierroksella tuuli vähän haittasi menoa, mutta vettä ei sentään tullut.
Toisessa vaihdossa kypärä vaihtui juoksulippikseen eikä muuta tarvittu. Reitti oli melko mäkinen, ja viiteen kilsaan meni reilut 32 minuuttia. Syke oli kyllä välillä melko korkealla. Toisella ystävistäni kramppasi jalka, ja hän käveli osan matkaa. Selässä tuntui vähän kipua, mutta ei mitään ihan kamalaa.
Koko kisaan meni minulla aikaa 1.43.
Meillä oli kyllä tuuria sään kanssa, nyt tulee vettä ihan kunnolla ja tuulee kovaa.
Olimme jo tyttöjen (!) kesken päättäneet, että tänä vuonna kierrämme radan yhdessä, ja niin teimmekin. Pyöräily meni mukavasti, vaikka osa metsäteistä oli vielä melko pehmeitä viime vuonna lisätyn hiekan vuoksi. Ajoin maastopyörällä ilman klosseja, ja melkein kaikissa alamäessä jarruttelin. Toisella kierroksella tuuli vähän haittasi menoa, mutta vettä ei sentään tullut.
Toisessa vaihdossa kypärä vaihtui juoksulippikseen eikä muuta tarvittu. Reitti oli melko mäkinen, ja viiteen kilsaan meni reilut 32 minuuttia. Syke oli kyllä välillä melko korkealla. Toisella ystävistäni kramppasi jalka, ja hän käveli osan matkaa. Selässä tuntui vähän kipua, mutta ei mitään ihan kamalaa.
Koko kisaan meni minulla aikaa 1.43.
Meillä oli kyllä tuuria sään kanssa, nyt tulee vettä ihan kunnolla ja tuulee kovaa.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Taas uimassa
Keskiviikkoiseen tapaan oli tänäänkin kourallinen seurakavereita menossa uimaan Bodom-järvelle. Sovin jo eilen Kuusijärvellä Leenan kanssa, että Oittaalla nähdään. Petekin lähti mukaan kuskiksi ja kuvaajaksi.
Luin joltain amerikkalaiselta nettisaitilta, ettei märkäpuvun kanssa kannata käyttää vaseliinia. Tänään laitoinkin kaulalle ja niskaan Compeedin rakonestopuikkoa (pieni vihreä puikko kädessä, kuva yllä, jonka ostin viime vuonna maratonia silmälläpitäen. Hyvin toimi ja selvisin hankauksitta. Nyt osaan pukea puvunkin niin, ettei se purista liikaa kurkusta.
Tässä minä ja Leena:
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Kuusijärvellä
Tri-seurakaverini laittoi tänään Facebookissa kivan viestin ja kysyi lähtisinkö illalla uimaan Kuusijärvelle. No oikein mielelläni! Pyysin vielä yhden kolmannenkin uinnista kiinnostuneen ystävän mukaan, ja niinpä meitä olikin kiva kolmen naisen porukka rannalla klo 18.30. Kymmenisen triathleettia näytti kisaavan rykäsyn tyyliin, lähtö oli kuulemma ollut kuuden jälkeen. Nopeimmat uimarit rantautuivat, kun odottelin kavereita rannalla.
Uimme Kuusijärven lenkin kolme kertaa ympäri auringonpaisteen ja sateen vuorotellessa. Reilu tunti vierähti aikaa, välillä jäimme juttelemaan ja kellumaan hetkeksi. Vesi tuntui ihan kohtuulämpimältä, ja ihan yhtä tummaa se oli kuin mökilläkin. Oli ihan mahtava ilta; vähän kuin olisi ollut pari tuntia lomalla arjen keskellä, niin erilaiselta tuntui hiekkaranta ja järviuinti ihan tavallisena tiistai-iltana.
Ensi kerralla yritän muistaa ottaa mukaan myös pyyhkeen, tuli vähän kylmä kun en voinut vaihtaa märkiä juoksushortseja ja toppia kuiviin... Se ensi kerta taitaa muuten olla jo huomenna Oittaalla.
Uimme Kuusijärven lenkin kolme kertaa ympäri auringonpaisteen ja sateen vuorotellessa. Reilu tunti vierähti aikaa, välillä jäimme juttelemaan ja kellumaan hetkeksi. Vesi tuntui ihan kohtuulämpimältä, ja ihan yhtä tummaa se oli kuin mökilläkin. Oli ihan mahtava ilta; vähän kuin olisi ollut pari tuntia lomalla arjen keskellä, niin erilaiselta tuntui hiekkaranta ja järviuinti ihan tavallisena tiistai-iltana.
Ensi kerralla yritän muistaa ottaa mukaan myös pyyhkeen, tuli vähän kylmä kun en voinut vaihtaa märkiä juoksushortseja ja toppia kuiviin... Se ensi kerta taitaa muuten olla jo huomenna Oittaalla.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Puolikuntoisena
Niin siinä kävi, että viikko sitten tulin ihan kunnolla kipeäksi; tiistaina ja keskiviikkona olin kuumeessa. Olin vielä torstainkin pois töistä. Vaan vieläkään en tunne oloani hyväksi: nenä vuotaa, kurkku on edelleen kipeä ja korvat lähes koko ajan lukossa. En siis ole käynyt missään sporttailemassa yli viikkoon. Saas nähdä, pääsisinkö keskiviikkona avouintimiittiin Oittaalle. Juuri nyt ei tee edes mieli liikkua, kun olo on niin kehno.
Lauantaina on mökkitriathlon, ja viimeistään siihen mennessä olisi kiva parantua. Mökille on minun ja Peten lisäksi tulossa ainakin kolme kisaajaa, ehkä neljäkin. Kiskon triathloniin on vajaat kolme viikkoa, ja se alkaa vähän jo jännittää. Mitä jos olenkin ihan viimeinen maaliintulija - eihän se haittaa jos tavoitteena on vain päästä hyvävoimaisena maaliin? Ja jokuhan kai on aina viimeinen...
Lauantaina on mökkitriathlon, ja viimeistään siihen mennessä olisi kiva parantua. Mökille on minun ja Peten lisäksi tulossa ainakin kolme kisaajaa, ehkä neljäkin. Kiskon triathloniin on vajaat kolme viikkoa, ja se alkaa vähän jo jännittää. Mitä jos olenkin ihan viimeinen maaliintulija - eihän se haittaa jos tavoitteena on vain päästä hyvävoimaisena maaliin? Ja jokuhan kai on aina viimeinen...
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Viimeinen lenkki NY:ssa
Vietetaan viimeista kokonaista paivaa New Yorkissa. Huomenna lennetaan takaisin Salt Lake Cityyn. Viela ehti aamulenkille. Sama viiden mailin lenkki kampuksen ympari, tuntuu jo tutulta ja joka kerta kevyemmalta. Mikas siina juostessa kun lapset viela nukkuivat siskonpedissa serkkujen kanssa kesalomallaan. Heti alkumetreilla tormasin peuraan joka seisoi keskella tieta. Ei nakynyt muuta liikennetta tai ulkoilijoita. Hetken aikaa tuijotimme toisiamme ja mietimme varmaan molemmat kumpi meista on vaarallisempi. Nama new yorkilaisethan voivat olla vaikka tappajapeuroja. Varovasti paatin siis vaistaa kaukaa kaartaen ja peura antoikin minun onneksi menna.
Mulla on hiljattain tullut paansarkya ja vahan migreeniakin naiden aamulenkkien jalkeen. Tapanani on ollut juosta tyhjalla vatsalla, ja siita on kai nyt luovuttava. Lenkin jalkeen on niin kova nalka etta tuskin jaksan raahautua jaakaapille. Olen siksi talla viikolla yrittanyt syoda tukevan aamiaisen ja juonutkin lasin tai kupin pari nestetta ettei paansarky sitten yllattaisi. Se tuntuu auttavan. Saisiko tahan vinkkeja muilta?
Mulla on hiljattain tullut paansarkya ja vahan migreeniakin naiden aamulenkkien jalkeen. Tapanani on ollut juosta tyhjalla vatsalla, ja siita on kai nyt luovuttava. Lenkin jalkeen on niin kova nalka etta tuskin jaksan raahautua jaakaapille. Olen siksi talla viikolla yrittanyt syoda tukevan aamiaisen ja juonutkin lasin tai kupin pari nestetta ettei paansarky sitten yllattaisi. Se tuntuu auttavan. Saisiko tahan vinkkeja muilta?
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Lenkkeily jatkuu NY:ssa
No niin, kaksi lenkkia tuli taas juostua taalla Rye Brookissa, New Yorkissa. On kylla ihanaa juosta suurin piirtein merenpinnan tasolla eika korkealla vuoristossa niin kuin Utahissa. Tanaankin nain janiksia, oravia ja tietysti pienia veikeita maaoravia, niinkuin Tiku & Taku. Yksi peurakin taisi vilahtaa metsikossa. Juoksin sellaisen viiden mailin lenkin State University of New York/Purchase Campus'n ympari. On ihan tasaista, kaunista vihreaa maastoa. Henki kulkee kylla helpommin kuin vuoristossa. Pysyin parikymppisen opiskelijapojan vauhdissa perati!Ajattelin teille suomalaisille mainita etta nain pari poliisiautoa parkissa campuksen reunamilla, ja poliisit kylla tosiaan juovat kahvia pahvimukeista ja syovat donitseja autoissaan ihan niinkuin Simpsoneissa ikaan! Olisi pitanyt ottaa kuva. Yksi rekkakuski ajoi minua aika lahelta takaa pain ja vahan saikayttikin kun en kuullut hanta, mutta siten han pysaytti rekan ja pyysi ihan oikeesti anteeksi hairiota! Aika kohteliasta!
Ehdin talla valilla kayda kahden tyttareni kanssa Manhattanilla ostoksilla, yksityiskoulun kevatjuhlissa, ja Rye Brookin huvipuistossa. Siella kuvattiin Tom Hanks'n Big-elokuvaa silloin aikoinaan parikymmenta vuotta sitten.
Loma jatkuu sunnuntaihin saakka, toivottavasti ehdin juosta viela yhden lenkin lauantaina!
Ehdin talla valilla kayda kahden tyttareni kanssa Manhattanilla ostoksilla, yksityiskoulun kevatjuhlissa, ja Rye Brookin huvipuistossa. Siella kuvattiin Tom Hanks'n Big-elokuvaa silloin aikoinaan parikymmenta vuotta sitten.
Loma jatkuu sunnuntaihin saakka, toivottavasti ehdin juosta viela yhden lenkin lauantaina!
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Flunssassa
En pääsekään tänään osallistumaan Rykäsyyn Kuusijärvellä, kun päälle pukkasi pieni kesäflunssa. Ehdin jo pakata illalla kaikki kamppeet valmiiksi, mutta yöllä heräsin parin tunnin välein niistämään. Päätä ja kurkkua särkee, mutta kuumetta ei ainakaan vielä ole. Päätin jäädä kotiin parantelemaan oloani, ja myös illan harjoituskilpailu jää siis tietenkin käymättä. Harmittava juttu, mutta tuleehan noita kisoja onneksi kesän mittaan muitakin.
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
New Yorkissa
Koulut loppuivat perjantaina ja kesaloma alkoi! Jippii! Lensin tyttojen kanssa eilen Salt Lake Citysta New Yorkiin. Ollaan sukuloimassa Rye Brookissa, Westchester:ssa. Heti aamusta taytyi tietysti lahtea kokeilemaan milta lenkkeily taalla tuntuu. Sain kateen kartan johon oli sopivasti merkitty viiden mailin lenkki tassa lahimaastossa. Juoksin Purchase Collegen campuksen ympari. On ihanaa, kaunista, tasaista maastoa. Luonto on vehreaa, nayttaa aikalailla Suomelta. Ilma on tosi kuuma ja kostea, varmaan kolmissakymmenissa. Kohta lahdetaan rannalle uimaan!
Yhtä juhlaa
Eilen alkoi lapsilla ansaittu kesäloma. Juhlistimme molempien loistavia todistuksia käymällä jätskillä Kluuvikadun Fazerilla. Jätskien jälkeen haimme vielä pienen laatikollisen mansikoita torilta ja lähdimme kiireen vilkkaa mökille. Meille tuli ystäväperhe kylään, ja juhlimme lasten synttäreitä. Samaan päivään sattui vielä 17. hääpäivämme, joten juhlaan oli tällä kertaa monta hyvää syytä.
Vieraiden lähdettyä kävin uimassa 45 minuuttia, ja kiersin samat pikkuluoot kuin pari viikkoa sitten. Tällä kertaa noudatin Arja L:n vinkkiä, ja laitoin kaulalle ja niskaan vaseliinia, eikä tullutkaan hiertymiä. Kiitos Arja! Vedin myös märkäpuvun lahkeet ja hihat vähän ylemmäksi, eikä kaulus tällä kertaa hankaloittanut hengitystä. Vesi oli 16-asteista. Alussa vähän särki otsaa ja toista korvaa, kun sinne meni vettä, mutta kyllä se siitä helpotti, kun ui vaan...
Myös tänään aamulla kävin uimassa, lähdin vaan päinvastaiseen suuntaan. Löysin kaapista lapsille joskus kauan sitten ostettua korvatkittiä, jota laitoin korviin jottei niihin menisi vettä. Se toimikin tosi hyvin. Nyt paleli vaan vähän jalkoja, mutta ei onneksi tullut mitään kramppeja. Pientä aallokkoakin oli. Muutaman kerran eksyin liian lähelle rantaa ja näin jotain ihme kasveja pinnan alla. Huomasin, että tykkään sittenkin enemmän siitä, etten uidessa näe pohjaan tai minnekään muuallekaan omia käsiä pitemmälle.
Pete huomasi, että märkäpuvun selkäpuolella on jo pari kynnenjälkeä. Märkäpuvun pinta on rikki, mutta ei siinä mitään kunnon reikiä ole. Mitäköhän niille jäljille pitäisi tehdä, vai kannattaako vain antaa olla?
Myös tänään aamulla kävin uimassa, lähdin vaan päinvastaiseen suuntaan. Löysin kaapista lapsille joskus kauan sitten ostettua korvatkittiä, jota laitoin korviin jottei niihin menisi vettä. Se toimikin tosi hyvin. Nyt paleli vaan vähän jalkoja, mutta ei onneksi tullut mitään kramppeja. Pientä aallokkoakin oli. Muutaman kerran eksyin liian lähelle rantaa ja näin jotain ihme kasveja pinnan alla. Huomasin, että tykkään sittenkin enemmän siitä, etten uidessa näe pohjaan tai minnekään muuallekaan omia käsiä pitemmälle.
Pete huomasi, että märkäpuvun selkäpuolella on jo pari kynnenjälkeä. Märkäpuvun pinta on rikki, mutta ei siinä mitään kunnon reikiä ole. Mitäköhän niille jäljille pitäisi tehdä, vai kannattaako vain antaa olla?
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Hyötypyöräilyä
Pyörän mittariin kertyi tänään paljon kilsoja hyötyajosta. Ajoin aamulla töihin ja sieltä päivän päätteeksi Herttoniemeen hakemaan Nellin open lahjaa (kuvakirja) yhdestä painotalosta. Muutamassa risteyksessä en osunut oikeaan ensimmäisellä yrityksellä ja liikennevalopysähdyksetkin veivät aikaa. Keskinopeus oli lopulta alle 20 km/h. Ajoasukaan ei ollut kaikkein fiksuin; farkut ja neule. Sen siitä saa kun muuttaa suunnitelmia kesken päivän! Hitaasta vauhdista ja ylimääräisistä kiemurteluista huolimatta ehdin kuitenkin paikalle ajoissa, hain kirjat (yksi opelle, toinen Nellille ja kaksi kavereille) ja lähdin ajelemaan kotiin päin.
Pyörän selässä vierähti tänään melkein kolme tuntia, mutta kilsoja kertyi vain 45.
Pyörän selässä vierähti tänään melkein kolme tuntia, mutta kilsoja kertyi vain 45.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Avovesiuintia Oittaalla
Kävimme HelTrin noin 10 hengen porukalla uimassa Bodomjärvessä. Harjoittelimme suoraan uimista ja peesaamista, lopussa uimme vähän kovempaakin. Muuten meni kivasti, mutta loppua kohti alkoi kurkkua puristaa se märkäpuku. Se haittasi jo hengittämistäkin ja rannassa huomasin, että niskaan tuli punaiset hankausjäljet. Aikaisemmin tällaista ei ole tapahtunut, täytyy ensi kerralla vetää puku vielä paremmin päälle ja laittaa vaseliinia kaulalle ja niskaan. Puku on kyllä tosi nafti, mutta tärkein toimi eli ei tullut uidessa kylmä edes jaloista.
Tutustuin myös Leenaan, jonka kanssa vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme kisaavamme ensi tiistain Rykäsyn yhdessä. Se on sprinttimatkan pituinen HelTrin järjestämä harjoituskilpailu Vantaan Kuusijärvellä. Rykäsyn uinti on noin 1 km, pyöräily 20 km (kaksi kertaa Kuusijärven ympäri) ja juoksu noin 5,8 km. Onpa mukava saada kaveri mukaan ensimmäiseen kisaan henkiseksi tueksi, ei tunnu olo peräpäässä sitten niin yksinäiseltä... Kisa on meille molemmille ihkaensimmäinen, ja hybridipyörillä mennään molemmat.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Villielamaa
Tasta viikosta on tulossa kiireinen kun tytot ovat viimeisia paivia koulussa ennen kesalomaa. On luokkaretkea yms. Maanantai oli vapaapaiva, Memorial Day. Kavin jokaisena aamuna lenkilla ja ihailin paikallista villielamaa. Taisin nahda haukan kaartelevan taivaalla, se oli tosi kaunista. Eilen paasin juoksemaan neljan upean peuran perassa korttelin verran. Sitten ne loikkasivat tielta aidan yli metsikkoon. On oikein mieltaylentavaa nahda tallaisia luonnonihmeita heti aamutuimaan. Siita tulee niin helposti hyvalle tuulelle! Kavimme myos koko perheen voimin Millcreek Canyon'ssa haikilla. Samoissa maisemissa kuin Pian perheen kanssa kerran lumikenkailemassa. Puro solisi, linnut visersivat ja aurinko paistoi siniselta taivaalta. Mikas sen ihanampaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)