Kananlihalla

Vähän on taas muu elämä haitannut treenaamista, mutta pääsinpäs vielä tänään uimaan noin 40 minuutin lenkin mökkijärvessä. Pete lähti taas mukaan soudellen. Ei voisi nyt uidakaan korvaongelmiensa vuoksi, mutta toivottavasti ne ovat pian mennyttä elämää. Märkäpuku ei tullut mökille mukaan, joten lähdin uikkarissa. Päässä oli vielä uimalakki ja -lasit.

Kuten aina, kastautuminen oli ikävin vaihe koko hommassa. Kovasti on tuullut koko päivän ja pikkujärvellekin tuli vähän aallokkoa. Vaikka mittari näytti veden lämpötilaksi 23 astetta, ei se ihan niin kauhean lämpimän tuntuista ollut. Uiminen tuntui mukavalta, mitä nyt vasen puoli uimalaseista täytyi säännöllisin väliajoin tyhjentää vedestä. Olimme Peten kanssa sopineet, että hän kääntää veneen kun 20 minuuttia tulee täyteen. Vähän kääntymisen jälkeen alkoi käsiä palella ja vähitellen kylmä alkoi tuntua koko kropassa. Olin iloinen etten ollut lähtenyt uimaan yksin, vaikka tällä kertaa ei palellut niin paljon etten olisi pystynyt uimaan kotirantaan. Lopullisesti lämpenin, kun kävimme siskon kanssa reilun 4 kilsan kävelyllä metsäteitä pitkin.

Atte ja Petri hyppäsivät eilen benji-hypyn Kaivopuiston rannassa 150 metristä. Se oli hurjaa katseltavaa, ja kuulemma tosi mahtava kokemus. Petri oli hypännyt kerran aikaisemminkin noin 20 vuotta sitten, Atte oli asialla ensimmäistä kertaa. Tässä kuvat rohkeista hyppääjistä:

Palauttava pyörälenkki

Kävimme Nellin kanssa Primus-tallilla katsomasssa heppoja ja paikkoja elokuussa alkavaa  juniorien alkeiskurssia varten. Hienolta näytti kaikki! Kurssi on torstaisin klo 16, ja tallilla pitäisi olla puolisen tuntia ennen sitä. Se voi olla ongelma, jos Nellin koulupäivä päättyy vasta klo 15. Lukujärjestys selviää vasta parin viikon kuluttua, joten päätimme olla murehtimatta sellaista asiaa, jolle emme juuri nyt mitään voi.

Nellin on tarkoitus ajaa tallille pyörällä ainakin alkusyksyn ajan. Matkaa kertyy reilut 11 km suuntaansa. Menomatka kesti tänään 50 ja paluu 45 minuuttia. Taitaa olla vähän enemmän alamäkeä kotiinpäin. Tässä lämmössä tuli hiki, vaikkei kovaa ajettukaan. Nellillä oli alla Jopo, ja kyllä hän sillä sisukkaasti ajoi ylämäetkin. Loppuvuoden kylmillä ja liukkailla voi mummin kyyditysapu olla tarpeen.

En ole koskaan itse ratsastanut, pelkään vähän isoja hevosia enkä edes erota pientä hevosta ponista. Hevoset ovat mielestäni kuitenkin tosi kauniita eläimiä, ja olen tosi iloinen tyttäreni puolesta, kun hän voi aloittaa uuden hienon harrastuksen. Löysimme hänelle Pariisista todella edulliset ratsastushousut ja -kengät, nyt puuttuu enää kypärä kun turvaliivikin saadaan serkulta lainaan.

Tähänastisista pisin

Ajoin tänään mökiltä ympyrälenkin tällaista reittiä: Kettula - Sammatti - Karjalohja - Kisko - Muurla- Suomusjärvi - Kettula. Pyörän mittari näytti pituudeksi 102 km, mikä on pisin tähänastisista lenkeistäni, myös ajallisesti. Ajoaika oli 4:23 minuuttia, keskinopus 23,29 km/h ja maksimi 50,80 km/h.

Matkalla näin yhden elävän jäniksen, kuolleen oravan ja siilin ja ohitin kaksi traktoria. Alkumatka sujui vauhdikkaasti, kun pääsin asfaltille. Mökkitiellä piti ottaa vähän varovaisemmin, kun ajoittain tiellä oli paljon irtokiviä. Yhden uuden sillan ylitse talutinkin pyörän. Sammatissa 15 km ajon jälkeen oli ensimmäinen juomapullo jo tyhjä, ja täytin sen Salen edessä. Söin banaanin ja yhden geelin. Vasta käännyttyäni 186-tielle Kiskon suuntaan alkoi takaa tulla autoja enemmänkin. Jotkut väistivät aavistuksen verran ylittämättä keskiviivaa, kolme autoa (kahdet ruotsalaisissa kilvissä) siirtyivät kokonaan toiselle kaistalle. Kohteliasta!

Kiskossa sain ajaa kymmenisen kilometriä tutuissa triathlon-maisemissa. En kyllä ihan kaikkea muistanut, mutta Nesteen kyllä. Siellä pysähdyin toisen kerran täyttämään vesipullot. Kävin myös veskissä. Ilmeisesti olin saanut nautittua nesteitä enemmän kuin kisassa kolmisen viikkoa sitten, kun kroppa toimi ja vointi oli hyvä helteisestä säästä huolimatta. Kiskon jälkeen pääsin myös ohituspuuhiin; traktori ajoi tiellä niin hiljaa että pääsin alamäessä hienosti ohi.

Jo neljänkympin jälkeen alkoi ajo vähän tuntua jaloissa, ja kahdeksankympin jälkeen vielä enemmän. Vauhtikin hiipui, mutta yritin keskittyä pitämään kädet rentoina ja pyörittämään polkimia ja se auttoi. Viimeiset pari-kolmekymmentä kilsaa ajoin vanhaa Turuntietä, jonka mutkat ja mäet onneksi tunsin jo paremmin. Oli hienoa päästä lenkin jälkeen heti uimaan ja suihkuun ja varsinkin Petrin ja Nellin loihtimaan valmiiseen ruokapöytään! Ihan tunsin kuinka nälkä kasvoi syödessä ja kyllä sitten söinkin. Mustikat tosin vielä odottavat piirakkaa jääkaapissa.

Pyörä alkaa olla jo ensihuollon tarpeessa, sillä takavaihtaja ei vaihda enää täsmällisesti, vaan ketju jää renksumaan jonnekin rattaiden välimaastoon. Todennäköisesti samalla vaihdetaan ohjainkannatin (stemmi) vähän pitempään, sillä ajoasento tuntuu olevan minulle vähän ahdas.

Loppuun pari fiilistelykuvaa Pariisista. Harmiksemme missasimme Tour de Francen maaliintulon parilla tunnilla. Pariisiin pitää kyllä ehdottomasti päästä uudelleen, se on ihan mahtava kaupunki!

Seinen rantaa

Lähdimme Peten kanssa aamulenkille seitsemän maissa. Silloin oli mukavan viileää ja hiljaista. Lenkkimme alkoi Pont Alman tunnelin päältä, josta lähdimme juoksemaan Louvren suuntaan. Ymmärtääkseni Pont Alma on se tunneli, jossa prinsessa Diana sai surmansa elokuussa 1997. Muistan sen päivän hyvin; Nelli oli parisen kuukautta vanha ja kuulin uutisen äidiltäni puhelimessa. Lisää tietoa piti heti hakea teksti-tv:stä, meillä ei vielä silloin ollut kotona nettiä.

Jonkin verran muitakin lenkkeilijöitä oli liikkeellä, mutta muuten kaupunki oli vasta heräilemässä. Vajaan tunnin juoksun loppupuolella autoja, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita oli liikkeellä jo huomattavasti enemmän, aamuruuhkaksi asti. 

Alla Pete alkumatkasta, kun minulla vielä oli häneen näköyhteys. Sitten hän meni menojaan ja tapasimme taas vasta paluumatkalla hotellille.

Päivän toinen "treeni" tuli kuin huomaamatta, kun kiipesimme Eiffelin tornin toiselle tasanteelle portaita. Ihan ylös asti päästäkseen olisi pitänyt jonottaa hissiin, ja lähdimme mieluummin jo jatkamaan matkaa. Torni oli paljon isompi ja hienompi kuin olin kuvitellut. Siellä oli myös paljon, paljon enemmän turisteja (ja rihkamakauppiaita) kuin osasin odottaa. Itse asiassa Pariisi näyttää olevan täynnä kameroita ja karttoja kantavia lenkkareissa kulkevia ihmisiä.

Mäkiä

Lähdin aamulla pyörälenkille Nuuksion ja Solvallan suuntaan. Olin kuullut, että siellä on "hyviä" mäkiä, ja niin olikin. Olen aikaisemmin ajellut siellä autolla, mutta ei niitä mäkiä silloin niin helposti huomaa kuin pyörän selästä. Ajoin niin pitkälle kuin tunnissa ehti ja käännyin takaisin. Oli ihan mahtavaa ajella järvimaisemissa ja auringonpaisteessa, vaikka nopeus pahimmissa ylämäissä jäikin alle kymmenen kilsan tuntivauhdin. Yhdessä alamäessä taas vauhtia oli jo 55 km/h. Vähän hirvitti, kun tuli siinä mieleen, että mitä kävisi jos etupyörä nyt irtoaisi. Siinä alamäessä oli varmaan vähän epätasaisempaa asfalttia tai jotain.

Olin syönyt hyvän aamiaisen ennen lähtöä, ja mukana oli vain kaksi vesipulloa. Nappailin vettä noin kymmenen minuutin välein. Kerran laitoin toisen pullon vähän suurpiirteisesti telineeseen ja painoin samalla takajarrun vaijeria. Hui! Nyt osaan varoa sitäkin. Pyöräilyn jälkeen juoksin reilut 5 kilsaa rakenteilla olevan golfentän ympäri. Selkään ei sattunut yhtään, ja juoksu tuntui melko kevyeltä. Niin kuuma tuli kuitenkin, että lenkin jälkeen jäähdyttelin pihalla viitisentoista minuuttia ennenkuin menin suihkuun.

Ilmoittauduin muuten jo Vanajavesiuintiin; 2500 metriä harrastesarjassa märkäpuku päällä. Vielä on onneksi muutama viikko aikaa treenata! Lähipäivinä treenimahdollisuudet ovat vähän normaalia heikommat, koska lähdemme huomenna Peten kanssa kahdestaan Pariisiin. Taidamme juuri ja juuri missata Tour de Francen maaliintulon sunnuntaina aikaisen paluulennon vuoksi, mutta toivottavasti siellä on jotain TdF-häppeninkiä jo lauantaina tai sunnuntaina aamupäivällä.

Avovesiuintikisa

HelTri Cup huipentui tänään 1500 metrin avovesiuintikilpailuun Kuusijärvellä. Rata on kuulemma hieman alamittainen, ilmeisesti vain noin 1300 metriä. Vesi oli 25-asteista, ja märkäpuvun käyttö oli sallittua. Päätin kuitenkin uida ilman, koska vesi ei ollut kylmää. Tiesin kyllä, että aika olisi märkäpuvulla ollut parempi, mutta halusin silti uida "kunnolla".

Ennen kisaa vähän jännitti:

Jo alussa erot uimarien välillä kasvoivat suuriksi, ja sanomattakin on selvää, että minä olin siellä häntäpäässä. Ekalla kierroksella näin koko ajan useita uimareita edelläni ja suunnistaminen oli helppoa. Yritin kiertää kroppaa reilusti ja pitää vedon pitkänä niin, että käsi nousi reiden vierestä ylös.  Kerran vedin vettä henkeen ja se sotki rytmin vähäksi aikaa. Olen opetellut yskimään vedessä, ja sillä siitäkin selvittiin. Toisella kierroksella näkyvissä oli vain muutama uimari, ja huomasin itsekin vauhtini hidastuneen. Suunnistaminenkin oli ekan käännöksen jälkeen vaikeampaa, koska aurinko paistoi suoraan silmiin ja minulla oli kirkkaat uimalasit. Häikäisi. Loppusuoralla oli kiva nähdä sisko laiturilla ottamassa kuvia, vaikka en voinutkaan vilkutella tai moikkailla.

Kuva uinnin viimeisiltä metreiltä:

Aika painui yli 31:n minuutin ja maalissa oli taas tosi kiva olo. Näin minua Kiskon kisassa tsempanneen seurakaverinkin ja pääsin kiittämään häntä. Sain myös arvokkaita vinkkejä nesteytykseen ennen kisaa ja sen aikana. Olisi pitänyt ajatella sitä tarkemmin jo kisaan valmistautuessa. Tekemällä oppiminen on niin kauhean työlästä...

Vielä olisi pari päivää aikaa ilmoittautua Vanajavesiuintiin elokuun alussa. Tekisi kyllä mieli osallistua harrastesarjaan (2500 m). Harrastesarjassa on märkäpuku sallittu, ja noin pitkälle matkalle sen varmaan laittaisinkin päälle.

Mökkiurheilut

Kävin torstaina mummin mökillä uimassa tontin edessä olevan saaren ympäri, 35 minuuttia meni. Ekan kerran uin karille eli tein lähempää tuttavuutta kivien kanssa. Ensimmäinen kerta tuntui vähän inhottavalta, koska en siinä kohdassa osannut sitä lainkaan odottaa, mutta seuraavat kosketukset menivät jo vähän helpommin. Kiviä oli siinä kohtaa vaikea nähdä jostain syystä, vaikka samalla reissulla näin ekan kerran uidessa myös pohjaan asti. Se tuntui tosi hyvältä, kun näki ettei vedessä ole mitään yllättävää tai inhottavaa. Vähän siis kuin altaassa, mutta aurinko paistoi ja sai uida ihan omaan tahtiin ketään väistelemättä.

Kuva Kankarisvedeltä (saari ei näy kuvassa):

Perjantaina polkaisin aamulla 53 kilsan lenkin reilussa kahdessa tunnissa. Asfaltille oli vain parinsadan metrin matka, ja talutin pyörää sen pätkän. Lähdin ajamaan pohjoiseen päin, jonne muuten ei ole yli 40 vuoden aikana ollut kovinkaan usein asiaa. Joskus 90-luvun alussa kävimme Peten kanssa Rantapirtillä juhannuksena, ja saimme neuvoa tietä myös illan pääesiintyjän, Irwinin, autokunnalle. Iloisessa tunnelmassa matkusteli se porukka.

Lauantaina pulahdin taas uuteen järveen (yksi Suomen varmasti monista Saarijärvistä) ystäviemme mökillä Heinolassa. Uin ekalla kerralla 40 minuuttia. Sen reissun haaste oli selvitä lumpeista panikoitumatta. Sama juttu kuin kivien kanssa; ekat tuntuivat pahalta, kun läiskähtivät kasvoille ja osuivat jakoihin, mutta kyllä niihinkin tottui. Myös suunnistaminen auttoi, kun kiersin pahimmat pöheiköt. Illemmalla kävimme Peten kanssa yhdessä noin 20 minuutin uinnilla.

Tänään lähdin puoli kahdeksan maissa pyöräilemään Bodominjärven ympäri. Lenkille tuli mittaa noin 36 kilsaa, ja kävin sen päälle juoksemassa puolisen tuntia. Nyt olemme lähdössä isolla porukalle viettämään päivää Linnanmäellä. Jiihaa!

Ahaa-elämys

Koska tälle päivälle oli suunnitelmissa pitkähkö pyörälenkki mökiltä kotiin, pidin eilen vesipulloa lähettyvillä ja joinkin varmaan monta litraa. Siitä oli vain se haittapuoli, että piti muutaman kerran etsiskellä vessaa, kun olimme Fiskarsissa käymässä.  Siellä oli muuten tosi kiva suklaapuoti ja -kahvila, jonka nimi on osuvasti Petris Chocolate Room. Ihania suklaita ja kakkuja! Eilen oli niin kuuma, että kaikki herkut piti nauttia paikan päällä.

Lähdimme ajelemaan aamu-uinnin ja muiden toimien jälkeen ennen yhdeksää, ja tavoitteena oli ajaa rauhallista vauhtia. Otin mukaan kaksi vesipulloa ja molemmille reilusti geelejä. Join vartin välein, ja puolen tunnin välein otin geelin. Vesipullot täytimme Hiidenvedellä ja Bembölen Shellillä loppumatkasta. Matka sujui mukavasti, kun ajoin koko ajan Peten peesissä. Yritin muistaa pitää kädet rentoina. Uusimmassa Triahtlete's World-lehdessä kerrottiin hyvä vinkki polkimien pyörittämiseen: pyörittäessä saa enemmän voimaa käyttöön, kun ajattelee nostavansa polvia. Minulla se ainakin toimi ja muutamassa tiukassa ylämäessä siitä oli paljonkin apua. Muitakin vinkkejä pyörän hallintaan lehdestä löytyi, täytyy tutustua niihinkin tarkemmin.

Pyörän lämpömittari näytti pahimmillaan yli 33 asteen lukemia, mutta ilmeisesti onnistuneen nesteytyksen ansiosta olo on nyt lenkin, suihkun ja lounaan jälkeen paljon kuumempi kuin tien päällä. Lähdemme kohta ajamaan (autolla!) Joutsan kautta mummini mökille Jämsänkoskelle ja sieltä edelleen perjantaina kaverien mökille Heinolaan. Pyörä tulee mukaan, käyn ainakin perjantaina ajamassa, ehkä myös sunnuntaina. Huomenna ja lauantaina ohjelmassa on ainakin uintia. 

Petekin kävi ensimmäisellä kunnon avovesiuinnillaan, kun eilen uimme mökillä yhdessä noin 600 metrin lenkin. Hyvin jaksoi hän ja ehkä vähän innostuikin. Nyt vaan märkäpuvun hankintaan...

Blogin päivittämiseen tulee nyt pieni tauko, kun mökeillä ei taida olla nettiyhteyksiä. Mukavaa loppuviikkoa!

Mökkitreeniä

Lapset ovat ystäviensä mökeillä Joutsassa ja Porkkalassa, me Peten kanssa omallamme siskoni ja lastensa kanssa. Tuntuu vähän oudolta olla täällä ilman omia lapsia, mutta kai tähänkin pitää tulevaisuudessa tottua kun lapsilla on enemmän ja enemmän omia juttuja.

Illansuussa kävin uimassa ja Pete lähti taas mukaan turvamieheksi soutelemaan. Tällä kertaa seurasin venettä, jossa Pete oli laittanut Sports Trackerin mittaamaan matkaa. Uin ilman märkäpukua, ja matkalle tuli mittaa kaksi kilsaa. Ensimmäisen kilsan uin nopeammin (22 min) ja toisen hitaammin (26 min). Uinti menee kuulemma kohtuu suoraan paitsi silloin, kun lähden liikkeelle pysähtymisen jälkeen. Jouduin pysähtymään joitakin kertoja, koska uimalaseihin meni taas vettä. Paluumatkalla pysähtelin Peten mielestä useammin...

Uiminen ilman märkäpukua tuntuu kyllä hieman raskaammalta, ja esimerkiksi laseja putsatessa huomaa selvästi, että paikallaan ja pinnalla pysyminen on vaikeampaa kun ei ole pukua kelluttamassa. Toisaalta oli kiva, ettei tarvinnut taas tehdä sitä märkäpuvun pukemis- ja riisumisruljanssia, joka aina vie oman aikansa ja jolla näillä keleillä saisi jo tosi hyvän hien pintaan.

Keskiviikkona on tarkoitus ajaa Peten kanssa yhdessä pyörillä kotiin noin 70 kilsaa. Kaksi vesipulloa ja geelejä on molemmilla mukana, ja alustavasti olemme suunnitelleet täyttävämme vesipullot uudelleen Hiidenveden kioskilla. Mukavan lämmintä on vielä keskiviikoksikin luvassa.

Neljä päivää Pärnussa

Kävimme koko perhe äitini synttärimatkalla Pärnussa. Myös siskoni oli mukana tyttärineen. Enpä ollut aikaisemmin tiennyt, kuinka hienot hiekkarannat siellä ovat. Sääkin oli koko matkan ajan helteinen. Lapset vuokrasivat rannalta skimboardit, joilla opettelivat "surffailemaan" rantavedessä.

Perjantaiaamuna kävin tunnin lenkillä, ja eilen lauantaina ajelin vuokrapyörällä parisen tuntia. Se nyt oli sellaista maisemien katselua, ettei sitä kai treeniksi voi laskeakaan... Uimaankin oli tarkoitus mennä, mutta jotenkin aika vaan meni niin nopeasti, etten "ehtinyt", vaikka altaan reunalle kyllä ehdin, kuten alla olevasta kuvastakin näkyy. Ajatuksena oli päästä kokeilemaan uimista meressä, mutta se nyt sitten jäi seuraavaan kertaan.

Ruokapuoli ei Pärnussa ollut niin kovin hääppöinen. Perjantaina ostimme rantakojusta "chicken fillet" -annokset siskoni kanssa, mutta kertakäyttöhaarukkani ei ruokaan pystynyt. Syömäkelvotonta oli se. Iltaisin kävimme syömässä vähän paremmissa paikoissa, onneksi ja hotellin aamiainenkin oli ihan ok.

Paluu lähtöruutuun

Yleensä pyrin löytämään tänne blogiinkin jotain positiivista, ja kuvistakin yritän valita ne paremmat. Nyt, kun Kiskon kisastakin on jo pari päivää aikaa ja pahin pettymys ohitettu, teen tässä pienen poikkeuksen. Yksi siskon kesken kisan ottama kuva kyllä pysäytti, nimittäin tämä:

Olen lähdössä toiselle juoksukierrokselle ja juoksuasento on ihan karmean huono. Molemmat kädet ovat lähes vartalon edessä, ja selkään tulee turhaa kiertoa. Kuvasta näkyy havainnollisesti myös, kuinka juostessakin voi istua eli vartalo ei ole kunnolla jalkojen päällä ja suorana kuten pitäisi. Tosi väsyneeltä näyttää, ja niin tietysti olikin. En vaan arvannut, että ne muutamat juoksuaskeleet näyttivätkin noin kauheilta...

Koska selkä ei pahemmin kipeytynyt triathlonista, päätin aloittaa nyt taas juoksutreeninkin. Kävin tänään mökillä juoksemassa tutun 6,4 kilsan lenkin Kylänalasen ympäri. Ilma oli tosi painostava ja kuuma, ja kävelinkin pari ylämäkeä kun syke nousi vähän liian korkealle. Vasen takareisi tuntui hieman kireältä, muuten meni ihan kivasti. Lenkin jälkeen uin parisataa metriä järvessä ilman märkäpukua. Se tuntui ihanalta!

Tältä näyttivät juoksumaisemat tänään Kettulassa:

Haluaisin löytää valmentajan, joka auttaisi treeniohjelman rakentamisessa. Yksi tosi lupaava nimi minulla onkin jo tiedossa, mutta hän on toisesta seurasta. Meinaan vielä selvittää, löytyisikö omasta seurasta joku innostunut ja osaava valkku, jonka avulla saisin treeniin suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta. Maratonille treenatessa huomasin, että tykkään valmiiksi mietitystä suunnitelmasta ja sen toteuttamisesta. Suurimman osan pitkistä lenkeistä tekisin mielelläni pyörällä, ja aina pyörälenkin jälkeen pitäisi varmaan käydä juoksemassa. Myös treenitunteja pitäisi varmaankin lisätä, ja etenkin pitkiä lenkkejä saada lisää.

Suomen Salossa

Olen ollut taalla Suomessa siskokullan moksalla jo melkein viikon. Olen ehtinyt kivalle peruslenkille n. 7 km jarven ympari neljasti. Onpa ihanaa lenkkeilla raikkaassa metsailmassa loivia hiekkateita pitkin.
Sain seurata Pian mahtavaa triathlon-suoritusta Kiskossa paikan paalla. Oli hienoa! Etta han jaksaa!
Huomenna lahdemme porukalla Parnuun, Viroon. Katsotaan tuleeko siella juostua vaikka Itameren rannalla!

Palauttelua

Kävimme Peten kanssa pyörälenkillä Suomusjärven keskustassa eli Kitulassa. Matkaa kertyi kolmisenkymmentä kilsaa, mutta noin 6 kilsaa piti ajaa superhiljaa ja varovasti hiekkatietä pitkin. Se on niin pitkä matka, etten viitsi taluttaa pyörää paitsi yhdessä tosi hiekkaisessa kohdassa uuden sillan päällä. Maantiepyörän renkaat taitavat kyllä kulua, ja voi paikattavaakin tulla, mutta minkäs teet. Ei kai asfalttitien verrella sijaitsva mökki mikään oikea möksä voisikaan olla... Maasto oli mukavan kumpuilevaa, ja onneksi alamäkeä oli enemmän paluureitillä.

Ajaminen tuntui kyllä reisissä varsinkin ylämäissä. Leppoisasti menimme kuitenkin, ja kuumakin tuli. Välillä pysähdyimme juomaan vettä ja kääntöpaikalla Kitulassa söimme pienet jädet. Vaikkei pyöräillessä paljonkaan pysty puhelemaan, on yhdessä pyöräily mukavampaa kuin yksin.

Iltapäivällä käväisin myös uimassa, tällä kertaa ilman märkäpukua. Ihan kivalta sekin tuntui, vaikka aika kova tuuli ja näin pienellä järvelle isoja aaltoja olikin. Petekin vähän innostui uinnin treenaamisesta, ja yritänkin patistaa häntä tilaamaan märkäpuvun vielä tänä kesänä. Olisi kiva mennä uimaan yhdessä täällä mökillä ja varsinkin kotona Espoossa. Tässähän on vielä monta kuukautta aikaa uida avovesissa tänäkin vuonna.

Mahtavat kesäsäät vain jatkuvat, käsissä, olkapäissä ja jaloissa on vähän kisapunoitusta edelleen. Olisi pitänyt lauantaina kuunnella fiksua siskoa ja laittaa aurinkovoidetta!

Triathlonisti!

Hei nyt oon ihan oikea triathlonisti, kun pääsin ekassa "oikeassa" kisassa maaliin saakka. Oli ihan mahtava kisa; upea keli, upeat järjestelyt, innostunut kannustajajoukko (kiitos Petri, Nina, Atte, Nelli, Chloe, Sophie, Pekka ja Liisa sekä kaikki muut tutut ja tuntemattomatkin) ja mukavia kisaajia. Ilma olisi kyllä voinut olla pari astetta viileäpikin, auton mittari näytti poislähtiessä 26,5 astetta. Vähemmän on tullut treenattua helteellä, ja se kyllä tuntui.

Lähdimme Peten kanssa kisapaikalle mökiltä hyvissä ajoin. Matkalla piti vielä hakea Suomusjärven Agrimarketista nippusiteitä, jotta voitiin varmistaa pyörän mittarin kiinnitys. Olimme kisapaikalla reilusti ennen yhtätoista. Ilmoittautumisen, numeromerkkauksen (molempiin käsivarsiin) ja pyörän katsastuksen jälkeen pääsin lempihommaani eli järjestelemään tavaroita. Laitoin pyöräilykamat yhteen nippuun ja juoksukamppeet toiseen. Kaikki oli onneksi tullut mukaan.

Ennen kisan alkua ehdin myös tavata monta tuttua HelTrin kevätleiriltä ja eri uintitapahtumista. Fiilis oli korkealla. Kävin Peten kanssa vähän katsomassa myös reittiä. Yritin olla myös vähän varjossa ja juoda tarpeeksi vettä. Märkäpuvun alle jätin trihortsit, lyhyen juoksutopin ja numeroliivin. Tässä minä ja kisaa katsomaan tullut siskoni Nina:

Uintiosuus lähti mukavalta pikkurannalta, ja pääsimme lähtöalueelle noin 10 minuuttia ennen lähtöä. Uin joitakin vetoja ja onnekseni huomasin, etteivät uimalasit tällä kertaa vuotaneet lainkaan. Kaikki oli hyvin, kun viimein lähdimme uimaan. Alussa oli kyllä vähän ruuhkaa ja kaikenlaista hässäkkää, mutta nostin päätä aina 7-8 vedin jälkeen ja yritin löytää hyvän väylän. Joskus joku kutitteli varpaita ja joku toinen yritti uida päältäni, mutta ei enää kun potkaisin pari kertaa vähän kovemmin. Yritin muistaa liu'un ja kierron, hengitin joka kolmannella vedolla. Uiminen tuntui hyvältä, ja aika pian olin taas rannassa. Uintiin meni aikaa 26.37. Alla kuvat uinnin  lähdöstä ja minusta juuri uinnin jälkeen. Uimalakki ei meinannut lähteä pois päästä.

Koska melkein kaikki kamppeet olivat jo märkäpuvun alla, toinen vaihto tuntui sujuvan nopeasti. Sukat ja kengät jalkaan, kypärä päähän ja matkaan. Uutta pyörää oli tosi kiva ajaa, kaikki toimi ja vauhtiakin oli. Sama juttu kuin Rykäsyssä tuntui vain jatkuvan; minä en ohita ketään mutta takaa tullaan ohi. En kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan ajoin sen minkä pystyin.Uudessa mittarissani pystyy seuraamaan myös kadenssia, ja yritinkin pitää sen välillä 90-100. Ylämäissä jouduin vähän lipsumaan. Pyöräreitti oli kaksi 20 kilsan kierrosta, ja oli kiva kun ainakin ensimmäisellä kierroksella koko ajan näki muita pyöräilijöitä.

Alla uintikaverini Leena kannustaa kivasti:

Ajaminen piti lopettaa noin 50 metriä ennen vaihtoaluetta ja pyörä talutettiin takaisin telineeseen. Pyöräilyaika: 1.40:32. Tässä vielä hymyilyttää:

Vaihdoin pyöräilykengät juoksukenkiin ja kypärän lippikseen. Onneksi oli lippis mukana, se suojasi hyvin polttavalta auringolta. Voittaja tuli jo maaliin, kun olin lähdössä juoksemaan.

Juoksu olikin minulle tosi rankka lenkki. Oli tosi kuuma, ja suuta kuivasi melkein koko ajan. Jouduin kävelemään jo ensimmäisellä viiden kilsan kierroksella melkein kaikki ylämäet, kun en vaan jaksanut juosta. En tiedä johtuiko se nesteen vai energian puutteesta vai sitten ihan helteestä. En edes hikoillut, ja ekan kierroksen loppupuolella minulla oli vähän kylmä. Join vettä pari mukia ja kastelin pääni kahden puolen, viiden ja seitsemän ja puolen kilsan huoltopaikoilla. Se auttoi aina vähäksi aikaa. Sykekään ei ollut ihan mahdottoman korkealla, sen puolesta olisi pitänyt pystyä juoksemaan kovempaa. Pääasiallinen fiilis tästä juoksusta (=luhistunut) näkyy hyvin tästä kuvasta noin viiden kilsan kohdalla:

Toinen kierros alkoi vähän paremmin ja sainkin matkalla hyvän neuvon vanhemmalta seurakaverilta: pysähdy kunnolla taukopaikalla ja juo. Niin tein ja se auttoikin. Otin myös yhden geelin, shortseissa myös olleen energiapatukan söin vasta maalissa. Juoksussa oli sama sävel kuin pyöräilyssä: en ohittanut ketään ja arvaatkin loput...

Onneksi maalisuora oli jyrkän alamäen alla, ja sain puristettua vielä muutaman juoksuaskelenkin tyttäreni Nellin kirittäessä vieressä. Juoksuaika: 1.17:01.

Koko kisaan meni aikaa 3.24:10.
Maalissa piti vähän lepuuttaa:

Aika pian pääsin jo pystyyn ja jonottamaan kylmää juotavaa. Tämän jälkeen kävin vielä järvessä vähän viilentämässä.

Melkein kaikki muut olivat ehtineet lähteä kotiin ennen meitä, pyörä ja muut kamppeet odottelivat noutajaansa melkein yksinään.

Mahtava kokemus, viimeistään 2.7.2011 uudestaan! Nyt parin päivän lepäilyn jälkeen alan treenata Tour de Helsinkiä varten. Voi saisinpa tuon pyörän kulkemaan vieläkin nopeammin!

Vielä kerran kiitokset kanssakilpailijoille, järjestäjille ja kannustajille, myös täällä blogin kommenteissa. Oli ihan mahtava kisa!

Juuri ajoissa

Ajoin uuden pyöräni tänään kotiin Velosportista. Matkaa kertyi noin reilut 10 km. Mukavasti sujui, vaikka takavaihtajan kanssa oli jotain hässäkkää. Ajoin takaisin liikkeeseen ja pyörään vaihdettiin vähän lyhyempi ketju. Hyvin kulkee!

Olen huojentunut, ettei huomista kisaa tarvitse ajaa hybridillä. On se vaan paljon kevyempää menoa maantiepyörällä. Ostin myös uudet pyöräilykengät, jotka sopivat pyörän maantiepolkimiin. Illalla pitäisi vielä asentaa matkanopeusmittari ja opetella renkaanvaihto. Olen varma, että jos opettelen sen, rengas ei huomenna kisassa puhkeakaan. Siitäkin olen kuitenkin varma, että kyllä se joskus puhkeaa. En halua jäädä tien varteen avuttomana odottelemaan apujoukkuja, kun niin käy.

Nyt lähdemme äitini synttäreille ja heti juhlien jälkeen takaisin mökille.