HCR-kisaraportti

Heräsin aamulla jo ennen seitsemää, ehkä en jännitykseltä saanut enää nukuttua. Aamiaiseksi söin taas neljän viljan puuroa ja mustikoita ruokokidesokerilla. Aamupäivällä kevyitä kotitöitä (siivousta!) ja lounaaksi pastaa tomaattikastikkeessa. Lounaan jälkeen pakkailimme kamat reppuun ja lähdimme stadionille.

Ilma oli todella kylmä ja sateinenkin. Sade kyllä laantui kolmeen mennessä, mutta tuuli oli tosi kova. Kävimme vähän kävelemässä lämpimiksemme stadionin ympäristössä lähtöjä odotellessa. Onneksi olin ottanut mukaan kätevät kertakäyttösadetakit.

Pääsin lähtemään klo 15.20 kolmannessa, keltaisessa ryhmässä. Pari ekaa kilometriä oli aikamoista ruuhkaa, mutta en kuitenkaan halunnut lähteä pujottelemaan. Ajattelin siinä säästäväni voimia, vaikka eteneminen olikin tosi hidasta. Alussa sain jonkun ihme pistoksen vasemmalle alavatsaan, mutta se hävisi onneksi noin viiden kilometrin kohdalla.

Katsojia reitin varrella oli vähän, mutta silmiini osuivat ainakin Martti ja Eeva Ahtisaari Finlandia-talon nurkalla ja Matti Vanhanen stadionilla juuri ennen maratonporttia. Tuloksista huomasin myös Marko Ahtisaaren juosseen tänään, nettoaika 2.22.38.

Juomavyö oli tosi hyvä olla mukana, otin vettä vain parilta viimeiseltä juomapisteeltä. Omista pulloista oli helpompi juodakin kuin kupista. Geelin nappasin puolentoista tunnin juoksun jälkeen Huopalahdessa. Samoin vaatetus oli ihan ok, lyhyet shortsit, pitkähihainen paita ja takki.

Juotessa pidin sykkeen lähes koko ajan välillä 160-165. Muutamassa ylämäessä ja lopussa se nousi korkeammalle, koko matkan keskisyke oli 163. Olen tosi iloinen, että osasin juosta minulle oikeaa ja uskoakseni myös tasaista vauhtia koko matkan. Viimeisessä ylämäessä ennen stadionia otin vielä spurtin ja loppukirin stadionille, kun oli voimia jäljellä. Oli kiva kuulla oma nimi selostajan lausumana stadionilla juostessa! Nettoaika oli 2.10.07, ja olen siihen hyvin tyytyväinen.

Juoksuseuraakin löytyi matkan varrelta; juoksin noin yhdeksästä kilometristä lähes maaliin saakka maratonkoulussa tapaamani Sallan kanssa. Peten ja muita tuttuja näin vasta maalissa. Peten kanssa kävimme yhdessä valokuvassakin, toivottavasti saan sen joskus tänne blogiin, kun en omaa kameraa ottanut mukaan.

Sain tästä juoksusta valtavasti uskoa siihen, että pystyn juoksemaan maratoninkin hyvävoimaisena maaliin, pitämään sykkeen aisoissa ja jakamaan voimat oikein. Tein viime viikolla uuden harjoitusohjelman maratonkoulun oppien mukaan, ja nyt on koko kesän treenit yhdessä Excelissä. Seuraavat pari päivää on lepoa, tiistaina jatkuu taas juoksutreeni!