Sykemittari ei toiminut ensimmäisen n. 8 km aikana, se oli harmillista mutta syke oli varmaan vajaa 150. Sitten rupesi pikku hiljaa nousemaan, ja päätyi 160 tienoille. Ilma oli pilvinen mutta lämmin. Reitiksi valitsin mökiltä Somerniemen torille. Olin katsonut kartasta reitin suunnilleen ja löysinkin oikeat käännökset mutta sitä en muistanut että keskivaiheilla reittiä on lähes suora 14 km asfaltoitu tienpätkä joka on pääsääntöisesti ylämäkeä, ja jonka ympärillä ei ole ainuttakaan taloa eikä yhtään mitään, pelkkää metsää. Melko raastavaa.
Jumankauta että otti pattiin kärpäset. Niitä pörräsi koko ajan ympärillä, korviin silmiin suuhun. Varmaan oikeasti vähän huononsi vauhtia kun ei voinut olla huitomatta niitä pois vaikka eihän siitä mitään hyötyä ollut.
Lopputulema oli 2:43 ja keskivauhti 5:26 / km. Keskisyke oli varmaan suunnilleen 152-154, eli lopussa mentiin aerobisen kynnyksen yli. Tämä tarkoittaa sitä, että eilen ei maraton olisi ihan tällä vauhdilla ehkä mennyt, mutta melko lähellä kumminkin. Käytännössä siis HCM:n tavoitevauhdiksi tulee jotain 5:20 - 5:3o välille, riippuen olosuhteista ja omasta olosta. Varmaan kuitenkin lähempänä 5:30.
Excel-totuus näyttää, että harjoittelun tuloksena vauhti on jonkin verran kasvanut, mutta hikeä saa kyllä vuodattaa tässä iässä tosissaan että juoksukunto paranee. Tästä taulukosta ei näe sykkeitä, mutta ne on pysyneet aika samoina koko ajan. Hyviä valopilkkuja on lenkit lepojaksojen jälkeen kun juoksu kulkee alle 5:20 vauhtia matalalla sykkeellä. Se on mukavaa! Vk-lenkit menee vähän alle viiden vauhtia, eli jonkin verran on parannusta siinäkin mutta ei kauheasti.
Mutta tyytyväinen saa olla kun ei ole mitään rasitusongelmia ja juoksu maittaa, eikä lenkille lähteminen harmita! Hiki on hyväksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti