Kasvion laatimista ja 15 km:n lenkki

Atte sai kesätehtäväksi oman kasvion laatimisen kenttäkerroksen kasvillisuudesta. Kasvion voi tehdä joko keräämällä ja kuivattamalla kasvit tai vaihtoehtoisesti ottamalla kasveista kolme valokuvaa. Valokuvaaminen tuntui jotenkin meille luontevammalta (ja vaivattomammalta!) kuin kuivattaminen. Yhden kuvista tulee esittää kasvin biotooppia (kasvi muiden joukossa), toisen itse kasvia ja kolmannen yksityiskohtaa, josta kasvin on tunnistanut. Nyt Atella on kasassa vähän toistakymmentä kasvia (yllä mustikka), ja vielä pitäisi löytää juolukka, kallioimarre, kevätlinnunherne ja moni muu. Taitaa meillä olla edessä vielä joitakin yhteisiä metsäretkiä.

Kasvion kerääminen on ilmeisesti kokenut uuden heräämisen hypättyään yhden sukupolven yli. Äitini keräsi ja prässäsi aikoinaan kasveja koulua varten, mutta minä en. Niinpä en kyllä tunnekaan niitä kovin hyvin. Täytyypä varoa, etten tee tätä minusta kivaa ja mielenkiintoista kesätehtävää Aten puolesta. Kaikkein parasta olisi jos yhdessä oppisimme tunnistamaan paljon uusia kasveja ja nauttimaan sitäkin kautta metsässä kulkemisesta. Nyt siitä nauttii meistä enimmäkseen vain toinen...

Lenkilläkin tuli katseltua, löytyisikö maantien varrelta vaikkapa kissankäpälä tai vanamo. En nähnyt, mutta 15,4 km tuli juostua niitä etsiskellessä. Olin juossut saman lenkin neljä viikkoa aikaisemmin, ja tänään siihen kului yli kolme minuuttia pitempään (1.45). Tosin nyt en juossut viimeisiä kilsoja kovemmalla sykkeellä kuten edellisellä kerralla. Lämpöäkin oli seitsemisen astetta enemmän tänään, +23, ehkä sekin vaikutti vauhtiin.

Viimeisen pitkän lenkin ennen maratonia juoksen ensi sunnuntaina. Harjoitusohjelmassa on kryptisesti 15-20-25 km, joten ajattelin juosta 2,5 tuntia ja katsoa, kuinka pitkälle pääsen.