Kevään eka pyörälenkki

Lähdin pitkälle pyörälenkille yhdentoista maissa. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli jo kahdenkymmenen minuutin polkemisen jälkeen, kun huomasin juomapullon pudonneen. Lähtiessä se vähän hölskyi telineessään ja ajattelin sen siinä pysyvän. No eipä pysynyt. Käännyin ympäri ja lähdin etsimään pulloa, sillä ilman juotavaa ei pitkästä lenkistä tulisi mitään. Pari kilsaa ajettuani näin miehen, jolla oli kädessään juuri samanlainen pullo. Hän oli löytänyt sen jostain hangesta, jonne joku sen oli ilmeisesti nakannut. Kiitin miestä, laitoin pullon takapaksille ja pysähdyin ekalle huoltotauolle Esport Arenalle, jossa pesin ja täytin pullon uudelleen. Onneksi lempparipullo löytyi eikä tarvinnut ostaa uutta!

Suurin osa pyöräteistä oli jo sulia, hiekkaa oli tietenkin vielä paljon joka puolella. Näin liukastakin oli yhdellä metsätiellä:

ja näin huonossa kunnossa on osa pyöräteistä Espoossa:

Strategiani loskassa ajamiseen on koko talven ollut hiljentää vauhtia. Tällä reissulla loskaisen kohdan nähdessäni juolahti mieleenkin kokeilla, kuinka kävisi, jos menisin vauhdilla läpi vaan. Eihän se hyvin päättynyt, vaan muksahdin hankeen. Alla olevan kuvan alareunassa näkyy renkaiden jäljet, jotka johtavat pahaenteisesti penkan puolelle. No, ei sattunut ja pääsin jatkamaan matkaa vain itsetunto kolhuilla. Loppumatkan ajan hiljensin aina ennen loskaisia kohtia, koska kaikkialla ei ollut noin kivan pehmeää lumihankea vieressä.

Martinsillan alikulkuväylällä oli tämä hieno paasi, josta näkee mm. että Havaijille on matkaa yli 11000 km ja Jorviinkin seitsemän.

Ihan koko matka ei ollut pyörätietä, muutaman kilsan jouduin ajamaan maantien reunassa. Onneksi siinä oli tosi leveä piennar. Tähänkin on jo rakenteilla moottoritie, toivottavasti tekevät myös kevyen liikenteen väylän siihen viereen.

 

Ajoin Sundsbergin kautta Masalaan, sieltä Espoon keskuksen ja Ikean ohi Vanhalle Turuntielle. Masalassa alkoi matka jo vähän tuntua etureisissä. Siellä piti myös vähän hiljentää vauhtia, koska kevyen liikenteen väylällä oli tosi paljon porukkaa. Syke nousee minulla melko helposti pyöräillessäkin aerobisen kynnyksen yläpuolelle, ja oli siksi ihan hyväkin vähän rauhoittaa vauhtia.

Espoon keskuksessa näppäsin tämän kuvan:

Huomaatko, mikä siinä on pielessä? Kuvasta ei sitä näy, mutta tämä junttero oli muun mokailun lisäksi tulossa risteykseen päin punaisia. Onneksi mitään ei sattunut, kun muut kuljettajat olivat tarkkoina ja väistivät.

Kolmen tunnin ja kolmen minuutin päästä olin taas kotona. Kalibroimattomaan matkamittariin kertyi noin 47 kilsaa. Matkalla join pullon melkein tyhjäksi ja nappasin kaksi geeliä. Pitkästä lenkistä tuli tosi hyvä fiilis, ja nyt taisi löytyä tosi kiva uusi lempireitti fillarilenkeille. Pyöräily on tosi kivaa!

Ostin eilen kaksitoista Kinder-munaa ja kaksi pussia ruohomunia pienille virpojille. Aikaisempina vuosina heitä on ollut liikkeellä runsain mitoin, tänään ei kuulemma käynyt ketään. Aika paha hetki koko perheen olla karkkilakossa, kun kaikki munat jäivät jakamatta...