Lauantai-ilta on hyvä ajankohta uintitreeneille, niin moni muu keksii parempaakin tekemistä ja altaassa on hyvin tilaa. Tavoitteeksi olin asettanut kolme kilsaa, ja uin lopulta 3200. Alussa tuntui vähän raskaalta ja hankalalta, mutta jännästi se siitä sitten helpottui ja uinti alkoi sujua. Kolmeen kilsaan meni aikaa noin tunti ja kuusi minuuttia. Spurttailut ohittaessa väsyttävät, mutta omaa tasaista vauhtia on välillä jopa ihan nautinnollista uida.
Jokainen käännös on erilainen, vaikka ei tietenkään pitäisi. En oikein tiedä, miten ne kädet pitäisi laittaa. Ilma loppuu seinästä ponnistamisen jälkeen kesken, ja pää pitää saada äkkiä pinnalle hengittämään. Kauhean usein ei enää mene vettä nenään.
Samalla radalla ui myös yksi näkövammainen nainen. Huomasin sen siitä, että radan päähän oli tullut siitä kertova kyltti. Hän ui mustissa laseissaan hyvää vauhtia ihan rataköyden vieressä, välillä räpylöillä ja välillä ilman. Kerran näin hänen hämmentyvän, kun joku heti käännöksen jälkeen kiilasi hänen eteensä. Hän joutui palaamaan takaisin alkuun saamaan ohjeita oppaaltaan. Melko reipasta lähteä uimaan, jos ei kunnolla näe. En ole varma, uskaltaisinko itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti