Toinen juoksukokeilu ja mökkielämää

Pääsin eilen ajoissa kotiin töistä, ja vaikka tarjolla olisi ollut siivoushommia, päivällisen laittoa tai mökkimatkalle pakkausta, lähdimme Peten kanssa Esportiin juoksemaan. Lönköttelin nelisen kilsaa pk-sykkeellä, ja selkä ei ehkä tuntunut i h a n niin kipeältä kuin edellisellä kerralla. Samassa paikassa vasemman pakaran yläpuolella kyllä tuntui melkein koko ajan olevan jotain meneillään.

Tapasin radalla myös yhden opiskelukaverini pitkästä aikaa, ja oli kiva vaihtaa kuulumisia. Vaikea uskoa, että opintojen aloittamisesta tulee ensi syksynä kuluneeksi jo 23 vuotta. Oi niitä aikoja! Siinä keskustellessa tulin miettineeksi (ja sanoneeksikin), että voihan se olla että tässä urheiluharrastuksessa on osittain kysymys myös siitä, että haluaa todistaa itselleen pystyvänsä tavoitteelliseen harjoitteluun ja suoritukseenkin, kun se päivä koittaa. Toinen hyvä syy on varmasti se, että nyt on taas sitä kuuluisaa "omaa aikaa", kun lapset ovat isompia ja pärjäävät jo hetken itsekseenkin.

Illalla ajoimme vielä möksälle, pääsimme perille vasta yhdeksän jälkeen. Polveen asti on lunta, onneksi katolla etelän puolella (kuvassa) ei enää kovinkaan paljoa.


Talon toisella puolella sen sijaan piti vähän keventää lumilastia. Meillä on huopakatto, jolta lumi ei itsekseen valu helposti pois.