Magneettikuvassa

Pian päättyy epätietoisuus ja saan varmuuden siitä mikä selässä oikein on vikana. Vaivoja on ollut heinäkuun viimeisestä päivästä saakka, ja varsinkin elo-syyskuussa olo pysyi siedettävänä vain vahvoilla lääkkeillä. Nyttemmin kaikki jo arkihommat sujuvat, vaikka selkään välillä sattuukin. Kipuilu alkaa jo vähän harmittaa ja kesän kisat lähestyä, ja siksi varasin taas uuden ajan työterveyslääkärille.

Työterveyslääkäri oli kanssani samaa mieltä siitä, että pitkittyneiden kipujen syy kannattaisi nyt selvittää ja antoi minulle lähetteen magneettikuvaan. Kävelin lähetteen kanssa lääkäriaseman alakerrassa sijaitsevaan magneettikuvausfirmaan, josta sain ajan 45 minuutin päähän.

Ennen kuvausta piti ottaa pois kaikki, missä on metallia. Otin sormuksetkin pois, vaikka periaatteessa kulta ja hopea olisivat olleet ok. Pikkuruisessa pukuhuoneessa oli lista musiikista, jota voisi kuunnella 30 minuuttia kestävän kuvauksen ajan. Valitsin Groove fm:n.

Melko vähissä vaatteissa pääsin itse tutkimushuoneeseen, jossa oli massiivisen kokoinen magneettikuvauslaite. Siitä tuli sellainen sykkivä, pulssin kaltainen äänikin ihan kuin jostain elävästä. Päähän laitettiin kuulosuojaimet, josta kuului se valitsemani radioasema ja käteen sain hätänapin, josta voisi painaa apua tarvittaessa. Sitten ei auttanut muu kuin asettua mukavaan asentoon ja maata liikkumattomana noin 30 minuutin ajan.

Kun liu'uin sisään laitteeseen, tuntui vähän epämiellyttävältä. Aloin ajatella, kuinka ahdas se putki on ja kuinka sieltä tarpeen tullen pääsisi nopeasti pois. Ennenkuin paniikki sai vallan, työnsin negatiiviset ajatukset pois mielestäni, keskityin hengitykseen ja musiikkiin (Black Magic Woman) ja laitoin silmät kiinni. Kuvatessaan kone piti melko kovaa meteliä. Röntgenhoitaja piti minut kuulokkeiden kautta ajan tasalla kuvauksen etenemisestä. Välillä makuualustani alkoi lämmetä, ja ehdin jo miettiä kuuluuko se asiaan. Laskin, että lysti maksoi 15 euroa minuutti, joten yritin nauttia joka hetkestä...

Puolen tunnin päästä kaikki oli valmista ja sain kuvat mukaan. Röntgenhoitajan mielestä neljännen ja viidennen nikaman välissä on välilevyn pullistuma, virallisen röntgenlääkärin lausunnon kuvista saan postitse ensi viikolla.

Seuraavaksi varasin ajan työterveyslääkärin suosittelemalta ortopedilta. Ensimmäinen vapaa aika oli viikon päästä maanantaina. Sinne menen sitten työterveyslääkäriltä saamani epikriisin ja kuvien kanssa kuulemaan, mitä minun nyt pitää tai ei pidä tehdä, jotta pääsen mahdollisimman pian juoksukuntoon. Kyllä tämä tästä nyt vihdoinkin selviää!