Taas uusi kurssi

No huh huh. Tänään alkoi jo viides uintikurssini seitsemän kuukauden sisällä, tällä kertaa vapaauinnin triathlonkurssi. Muut osallistujat olivatkin jo ainakin ulkonäöltä tuttuja HelTrin kevätleiriltä, eikä ihme sillä kurssia mainostettiin myös HelTrin foorumilla.

Teimme tekniikkaharjoituksia ja lopussa vielä yhden triathloniin liittyvän suunnistusharjoituksen. Siinä piti kuikuilla suoraan eteen aina välillä ja katsoa, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Toisessa harjoituksessa piti uida silmät kiinni ja katsoa, etenikö suoraan. No en edennyt, vaan olin lähes radan toisessa laidassa kymmenen vetoparin jälkeen. Tekniikassa on siis vielä paljon parantamista. Hyvä siis, että olen taas kurssilla...

Kuntosalia olen vähän laiminlyönyt viime aikoina, vaan tänään kävin ennen uintia uimahallin salilla treenaamassa noin 40 minuuttia. Sali oli tosi kiva ja valoisa, ja siellä oli lähes kaikki tarvittavat laitteetkin kompaktisti käsillä. Siellä aion käydä jatkossa aina keskiviikkoisin ennen uintia. Uinti + kuntosali maksaa vain 5 euroa. Halpaa kuin saippua.

Peruslenkki

Sain lapsen antibioottikuurille ja takaisin kouluun tanaan. Lenkille! Ihan vaan perus kasin lenkki. Natti ilma, hyvaa musiikkia ja kevyt mieli ja miksei sitten olokin. Kylla katselen naita maisemia silla silmalla etta pitaisi vissiin ottaa kamera mukaan ja laittaa tanne pari kuvaa lenkin varrelta, niin eri nakoista tama on kuin se Espoo. Juoksin pienen valkohantaisen pupun perassa puolisen korttelia. Huomasin eilen tavaratalon sovituskopissa :) etta mulla on ihan hassut rusketusrajat pohkeissa, juoksutrikoista tulleet. En ollut tullut ajatelleeksikaan etta sielta takasaarestakin saattaisi huomaamattaan ruskettua. Siis lisaa aurinkorasvaa!

Jatkotekniikkaa

Keski-Espoon hallissa alkoi tänään vapaauinnin jatkotekniikkakurssi. Menin hallille hyvissä ajoin, jotta ehdin uida myös ennen kurssia. Olo oli kuitenkin viikonlopun jäljiltä niin väsynyt, että uin vain 500 metriä. Lopun aikaa ennen kurssin alkua kelluin ja tein muita kivoja juttuja altaan vapaammalle oleskelulle pyhitetyssä päässä.

Osallistujia oli vain kuusi, ja käytössä lähes koko ajan kaksi rataa. Paljon enemmän ehdittiin uida kuin peruskurssilla, myöhemmin mukaan tulee kuulemma myös tehoharjoituksia. Nytkin kaksi kertaa uitiin 25 metriä kiihtyvällä vauhdilla. Perusmeininki oli muutenkin se, että 25 metriä tehtiin jotain harjoitusta ja toiset 25 metriä uitiin rauhassa takaisin normaalisti. Viikon päästä opetellaan käännöstä, siitä tulee varmasti mielenkiintoista!

Kevätleirillä, osa 2

Aamulla oli taas aikainen herätys, kun seitsemältä piti jo olla altaassa. Hyvin ehdittiin kun herättiin puolelta. Ystävällinen täti päästi meidän pukuhuoneeseen jo kymmentä vaille, vaikkei olisi tarvinnut. Teimme taas tuttuja juttuja, ja uutena vertikaalipotkuharjoituksen altaan syvässä päässä. Siinä harjoiteltiin vapaauinnin potkua pystyasennossa. Jos käsillä teki vähän scullingia, sai kropan nousemaan hetkellisesti ylöspäin. Se oli jännää.

Aamiaisen jälkeen lähdimme noin kolmen tunnin pyörälenkille. Onneksi löytyi kiva, sopivalla vauhdilla ajava noin kymmenen hengen porukka, jossa poljimme Vierumäeltä 35 kilsaa Jaalaan. Siellä kävimme pikaisesti kahvilla ja käännyimme takaisin. Peten kanssa putosimme vauhdista noin 50 kilsan jälkeen. Yhdessä poljimme perille ja kävimme vielä noin 15 minuutin juoksulenkillä.

Tässä valmistaudumme aamun lenkkiin (huomaa ihanat pinkit juomapullot: samikset!):

Lähdössä vastaanoton edessä. Huomaa hienot maantiepyörät (muilla).

Tässä yritin vielä kiivaasti pysyä porukan mukana paluumatkalla:

Aika paljon oli routavaurioita tiellä, mutta reitti oli tosi mukava. Pyöristä lähti mukava hyrinä, ja polkimien pyörittäminen tuntui kivalta. Välillä myötätuulessa pääsi jo ihan flow-fiilikseen. Loppumatkasta ajoin suoraan yhteen kuoppaan, kun en sitä ajoissa huomannut. Auts!

Suihkun ja lounaan jälkeen oli aika kiittää järjestäjiä ja suunnata kotiin. Hienosti järjestetty leiri, mukavaa porukkaa ja loistavat puitteet. Kun olimme hakemassa lapsia äidiltäni, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli että "Näytät kyllä siltä, että olet tosiaan urheillut. Oletko väsynyt?" Kyllä äiti tietää! Viikonloppu oli ihan mahtava, ja se meni jopa säiden suhteen ihan nappiin. Käteen jäi jo mainittu hieno fyysinen väsymys ja kamala pyöräkuume.

Kauan en ehdi lepäillä; huomenna alkaa vapaauinnin jatkotekniikkakurssi ja keskiviikkona vapaauinnin triathlon-kurssi. Uintitekniikka alkaa olla jo ihan hyvällä mallilla, leirillä sain siitä jopa kehuja. Vielä kun tuo selkä kestäisi paremmin juoksua, niin asiat olisivat ihan hienosti. Vähän on tänään ollut kipuja, ja pyörällessäkin vihlaisi aina välillä kipeästi pohkeessa asti.

Kevätleirillä, osa 1

Saimme kuin saimmekin pyörät auton katolle. Koko torstai-ilta katto- ja pyörätelineiden kanssa vierähtikin. Lähdimme ajamaan Vierumäelle kahden jälkeen perjantaina. Vuorotellen tuli räntää ja rakeita, mutta sen verran vähän kuitenkin, ettei ollut liukasta. Pahimmillaan plusasteita oli vain 1, eli melko viileä keli. Pysähdyimme Tuuliharjassa syömään välipalaa ja siellä nappasin kuvan autosta. Mukavasti tuli räntääkin kuvaan!

Majoiduttuamme mukavaan huoneeseen Ilkka-rakennuksessa kiirehdimme juoksutekniikkatreeniin radalle. Perinteisiä mentiin: polvennostojuoksua, pakarajuoksua, saksijuoksua, loikkia jne. Loikat jätin väliin, muuten selkä kesti ihan hyvin.

Tekniikkatreenin jälkeen ohjelmassa oli alamäkivetoja ja ylämäkijuoksua. Niihin en osallistunut, vaikka kivalle näytti. Alamäkijuoksussa juostiin kiihtyvällä vauhdilla ja sitten täysiä alamäkeen (ylivauhtiharjoitus). Ylämäkijuoksupaikalle en edes mennyt, mutta sekin oli kuulemma tehokasta.

Treenin ja pikasuihkun jälkeen syötiin ja istuttiin puolitoista tuntia luennoilla. Luennoilla tutustuttiin, käytiin läpi viikonlopun ohjelma ja purettiin juoksuharjoitus. Viimeiseksi oli mahdollisuus ostaa seurakamppeita. Pete sai uuden pyöräilytakin, minä tuulitakin, pikanauhat lenkkareihin ja kompressiosukat.

Lauantai-aamuna oli aamulenkki. Pete osallistui, minä nukuin. Aamiaisen jälkeen oli uintitreeni. Tehtiin vähän tekniikkaharjoituksia ja kuvattiin kaikkien uintia edestä, takaa ja sivulta. Triathlon-harjoittelun perusteet -luennon ja lounaan jälkeen saatiin sitten palaute videon perusteella. Minulla on alakroppa vähän liian alhaalla, ja kiertoa ja tahdistusta pitäisi edelleen parantaa. Potkut toimivat hyvin. Oli kyllä hyödyllistä nähdä taas omaa ja muidenkin uintia videolta!

Iltapäivällä oli taas yksi uudenlainen treeni: juoksu-pyörä -vaihtoharjoittelussa ajettiin pyörällä 30 min ja juostiin 10 min yhteensä kolme kertaa eli yhteensä kaksi tuntia. Ekalla kierroksella lähdin ajamaan ihan liian kovaa, kun oli vielä lievä alamäki ja myötätuuli. Seuraavilla kierroksilla pidin sykkeen pk-alueella ja ajo tuntuikin paljon paremmalta. TT-pyöriä sujahteli ohi lähes jatkuvalla syötöllä. Kyllä on ihmisillä upean näköisia fillareita. Niillä näyttää myös pääsevän tosi kovaa.

Tässä kuva harjoituskentältä:

Etualalla on mun pyörä ja pyöräilykengät, Peten pyörä on puuta vasten vasemmalla puolella. Oikealla puolella on sitten jonkin Ironmanin aika-ajopyörä.

Päivällisen jälkeen oli taas pari luentoa, nyt juoksu- ja pyöräilytekniikoista ja harjoittelusta. Ilta päättyi venyttelyihin. Huomenna on vielä aamu-uinti ja kolmen tunnin pyörälenkki + 45 juoksu. Jaksaa jaksaa! Voi kun olisi useammin näin ihania päiviä - täällä on tosi kivaa porukkaa ja leirin ohjelma on hyvin suunniteltu.

Kylma rintama

Utahiin saapui lyhyt kylma rintama lannesta. Vaikka alkuviikko on ollut pariakymmenta astetta, yolla oli satanut vetta ja lampotila pudonnut samalla alle kymmeneen. Lahdin kuitenkin lyhyelle lenkille. Kohta pitaa kiirehtia tyttojen kouluun vapaaehtoishommiin, joten lyhensin lenkkia molemmista paista ja holkyttelin vain 25 minuuttia. Asvaltti oli viela markaa sateen jaljilta ja tuoksui ihanasti. Matalat pilvet roikkuivat vuorenrinetilla. Oli hyvannakoista!

Leiriaatoksia

Ollaan Peten kanssa lähdössä viikonloppuna HelTrin kevätleirille Vierumäelle. Nyt näyttää sääennuste vielä aika sateiselta, mutta kyllä se ehtii tässä vielä muuttua. Laskin leirin ohjelmasta, että luvassa on 11 tuntia juoksua, pyöräilyä, uintia ja venyttelyä. Huh huh. Pitää varmaan lepäillä loppuviikko, jotta jaksan sitten leirillä sporttailla! Sunnuntaina on pitkä pyörälenkki, ja reittivaihtoehdot ovat 90 km tai 100 km. Ehkä jostain pääsee sitten tarvittaessa oikaisemaan, jotta ehtii maanantaiksi töihin...

Ajoin illalla Tapiolaan pyörällä ja kävin uimassa 1500 m. Aika vähiin jäi, mutta molemmista jaloista alkoi vetää suonta. Olin kotona ollut vähän aikaa ilman sukkia, voikohan suonenveto johtua siitä? Etenkin kääntymisten jälkeen tuli oireita. Altaan syvässä päässä kellui ja lillui joku kamalan kokoinen takku - yöks.

Atsii!

Ai etta miten allergiat kutittavat nenaa ja aivastuttavat! Lahdin tanaan sunnuntaina lenkille, vaikka olinkin ollut aamuyhteen saakka tyttokavereiden kanssa sushibaarissa. Eihan siita mitaan tullut, kun askel painoi vasyneella niin kovin. Kun olin kuitenkin jo tamineissa niin paatin kavella reippaasti sen kasin lenkin. Hyvaahan sekin tekee. On parisenkymmenta astetta lamminta ja aurinko paistaa. Naapureita nakyi pihoillaan hommissa. Kukat alkavat puskea maasta ja hedelmapuihinkin tulla nuppuja. Jotain siitepolya ilmassa selvasti on.
No paremmalla onnella tulevalla viikolla!
Eilen oli Salt Lake City Marathon. Mies Steve juoksi puolikkaan, mina ja tytot hurrasimme. Just kahdessa tunnissa meni.

Vastatuuli vie mehut

Hesarin mukaan länsituulta on 5 m/s, mutta länteen päin pyöräillessä se tuntui kyllä paljon kovemmalta. Lähdin ajelemaan Muuralaan, Kauklahteen ja Oitmäkeen, jossa vihdoin pääsin kääntymään hieman toiseen suuntaan ja tuuli ei enää niin kovasti häirinnyt. Ennen sitä jouduin kerran vaihtamaan pienemmälle vaihteelle alamäessäkin, eikä vauhti tasaisellakaan meinannut mennä yli 20 km/h. Joet ja purot olivat täynnä vettä, ja tässä (kuvassa) sitä on tulvinut tiellekin. Tässä kohtaa nopeusrajoitus oli veden vuoksi 30 km/h, mutta osa autoista meni ohi huomattavasti suuremmalla nopeudella.

Oitmäestä ajelin 5-7 kilsaa hiekkateitä pohjoiseen päin Ämmässuon kaatopaikan länsipuolella. Siellä vähän piti hakea oikeaa reittiä, ajoin kerran vahingossa yhden talon pihaankin. Metsässä oli vielä melko paljon lunta ja lätäkköjä.

Kun vihdoin pääsin taas kunnon tien risteykseen, pysähdyin syömään pari keksiä ja yhden geelin. Samaan paikkaan sattui kaksi miestä pyörillään, molemmilla pyörälaukut ja kaikki. Vaihdoimme muutaman sanan. Toinen miehistä puhui vähän epäselvästi 40 kilsan reissusta eilen ja samasta matkasta takaisin tänään. En kiinnittänyt siihen silloin sen enempää huomiota, ajattelin vain hänellä olevan vähän huono artikulaatio. Miehet lähtivät ajamaan, kun minä jäin syömään eväitäni loppuun. Ajoin heidät kiinni Nupurissa. Toisen ohi en meinannut millään päästä ylämäessä, kun pyöränsä kiemurteli tien laidalta toiselle - hän ei oikeasti pysynyt edes asfaltilla, vaan haki välillä vauhtia lähes ojanpohjalta. Miehellä oli myös ihan valtava hikka. Mietin, että taisivat molemmat sittenkin olla aika tuiterissa - tankojuoppoja!

Loppumatka sujui alkumatkaa kepeämmin myötätuulessa. Aurinko lämmitti ihanasti, ja vähän vähempikin vaatetus olisi riittänyt. Oli kiva tulla kotiin, kun tytär vilkutti ikkunassa ja Pete oli järjestellyt varaston niin, että sain pyörän helposti sisään. Reissu kesti reilut 3 tuntia, mittariin kertyi noin 50 kilsaa.

Uinnin tekniikkatreeniä

Emme lähteneet viikonlopuksi mökille erinäisten treenien ja synttärien vuoksi, vaikka alunperin piti. Yksi hyvä puoli kotiin jäämisessä on se, että pääsin HelTrin uintitreeneihin Lauttasaaressa. Reilun tunnin aikana teimme erilaisia harjoituksia, mm. scullingia selällä niin, että käsillä "työnnetään" kroppaa eteenpäin. Se tuntui tosi jännältä, ja pari metriä menikin ihan kivasti. Sitten kroppa alkoi vajota ja nenään meni vettä. Treenit tuovat mukavaa vaihtelua muuten aika yksitoikkoiseen uintitreenailuun, ja on kiva tavata muita triathlonista innostuneita. Yleensä en käy saunassa, mutta onneksi tänään tein poikkeuksen. Siellä nimittäin kuulin parhaat kisajutut!

Ajoin Lauttasaareen pyörällä. Menomatkalla tuuli vähän vaivasi, kotimatka taittuikin sitten sateessa.

Illalla tein jokapäiväisen selkäjumpan, nyt lisättynä myös muutamalla Pilates-kuminauhaliikkeellä. Sain Gymstick-kuminauhat lahjaksi äidiltä monta vuotta sitten, ja nyt käytin niitä ensimmäistä kertaa. Onneksi niiden mukana tuli myös ohjelappunen!

Salilla

Vein tyttären ja kolme muutakin futaajaa tänään Liikuntamyllyyn juoksutreeneihin. Ihme aikaan on tytöillä treenit, perjantai-iltana klo 19. Meiltä Itä-Helsinkiin on vielä ihan hyvä matka, joten koko ilta siinä meni.

Käytin ajan hyväkseni ja kävin salilla treenien aikana. Tein lähes koko ohjelman läpi, reilu tunti siinä lämmittelyineen ja venyttelyineen meni. Hyvä, että oli kirjalliset ohjeet mukana, muuten en olisi millään muistanut kaikkia juttuja. Nytkin muutama liike jäi tekemättä, kun en nähnyt oikeanlaista laitetta.

Ohjelmassa on muutama sellainenkin liike, joita voisin treenata kotona. Jumppapallo pitäisi puhaltaa henkiin ja kuminauhat kaivaa kaapin perältä. Meillä on kotona oikean painoiset käsipainotkin (2 kg), mutta toinen niistä kuulemma hävinnyt. Miten käsipaino voi hävitä, ihmettelen vaan.

Huh helletta!

Perjantai ja lenkkipaiva. Holkyttelin sen tavallisen kasin lenkin aamulla. Utahin yli puhaltaa joku ihmeellinen lampoaalto parhaillaan. On melkein 20 astetta. Fleece-pusero oli vahan liikaa. Toisaalta taas on hyva olla pitkat hihat ja lahkeet etta saastyy liialta auringolta. Talla viikolla huomasin jo etta poskipaat olivat vahan palaneet, kun paassa oli ollut vain lippalakki. Sehan ei paljoa suojaa. Taytyy olla jatkossa varovaisempi ja muistaa aina laittaa aurinkorasvaa.

Sain aamulla kuulla uutisista etta Utahissa oli eilen illalla olllut pieni maanjaristys. Se oli yli 100 km:n paassa taalta SLC:sta. Kukaan tuttuni ei tietaakseni edes tuntenut sita mutta jarisi se kuitenkin vissiin 4,9 pykalan verran. Ollaan kuulemma just jonkun sauman kohdalla, eli niita jaristyksia kuulemma tulee aina valilla, noin 10 vuoden valein. Toivottavasti tama oli nyt tassa eika tarvitse enaa enempaa huolestua. Ns. vanha kansa onkin minua jo nama 13 vuotta pelotellut etta viela taallakin jarisee ja mitas sitten tehdaan.

Kalliovuorilla solisee

Taas oli lenkkipaiva. Ulkona on tosi kaunista, Kalliovuoret nayttavat jylhan mustavalkoisilta kirkkaansinista taivasta vasten. Hiljattain sataneet lumet solisevat vuorenrinteita alas. Olin unohtanut maksaa tyttojen kouluruokailun, joten ensin holkkasin koululle shekki taskussa ja hoidin sen asian. Taalla viela vanhanaikaisesti hoidetaan osa maksuliikennetta kasinkirjoitetuilla shekeilla... Siita lahdin sitten tavanomaiselle reitilleni. Hissukseen holkkasin ja ihailin naisemia ja hengittelin raikasta kevatilmaa. Kuuntelin U2:sta. Nain valkohantaisen pupun loikkimassa kadun poikki.
Kotiin tultuani katsoin Googlen kartasta tata lenkkia: 8,5km! Olin aika yllattynyt etta se on niinkin pitka, kun muistelin etta se oli viiden luokkaa, mutta ne olivatkin vissiin maileja! Tamahan on hienoa! Viikossa tulee juostua siis ainakin 25km!
Kiva Pia etta sait kipealle selalle uuden raataloidyn ohjelman. Toivottavasti alkaa pian tepsia!
Lihaskuntoharjoittelua minunkin pitaisi tietysti tehda, mutten ole viitsinyt. Jos jonnekin lahden, niin joogaan tai zumbaan. Se uiminen ei minua kiinnosta lainkaan. Suomen jarvissa tai meressa tietysti kyllakin, mutta altaassa ei ollenkaan. Siina kun on se haiseva kloorijuttu :)

Kuntosalinoviisi

Nyt alkoi sitten meikäläisenkin kuntosalitreenailu! Ekat treenit olivat tänään Esport Arenalla, kun Teija opetti minulle suunnittelemansa selänvahvistusohjelman. Aika järkyttävän hintava oli 10 kerran kortti: 95 euroa! Samaan hintaan voisi käydä aerobicissä tai circuit trainingissä, mutta juoksuun on sitten vielä eri maksu... Melko kallista. Ostin kuitenkin sen 10 kertaa. Kertamaksu olisi ollut 15 euroa.

Salilla oli ehkä neljä-viisi naista ja kymmenkertainen määrä (nuoria) miehiä. Aika lailla kehonrakennukseen painottunutta oli porukka. Voi olla, ettei salista nyt ihan mun lempipaikkaa tule, mutta tästä lähtien treenailen siellä pari kertaa viikossa. Toukokuussa näemme Teijan kanssa uudelleen ja katsomme, miten olen edistynyt. Kipujen vähenemisestä sen sitten toivottavasti huomaa jo aiemmin.

Kuntosalin jälkeen kävin uimassa. Alkuun vesijuoksin 50 metriä ilman vyötä (puuh!) ja sitten uin kilsan. Olin melko väsynyt, ja halusin päästä pian kotiin kun Petekin oli palannut parin päivän reissulta. 

Palasin blogiin!

No hei Kaukomara! Olen jalleen pitkan tauon jalkeen Pian ja Petrin blogissa! Tosi kivahan tata on lukea ja saa nain tietaa mita siskon elamaan kuuluu muutenkin.
Olen jatkanut lenkkeilya taman talven lapi noin joka toinen paiva, sellaisia 40 minuutin hitaita lenkkeja taalla Mt. Olympuksen kupeessa, Salt Lake Cityssa, Utahissa. Tanaakin menin. Ilma on natti, lamminta on melkein kaksikymmenta astetta ja aurinko paistaa. Maasto on aika makista ja siksi otankin ihan hissukseen. Ylamakinousut ovat raskaita ja laskut taas sattuvat saariin :) Pitaisikohan kokeilla niita Vibram Five Fingers -kenkia, joista olen kuullut puhuttavan...
Paasin holkkaamaan kahden villipeuran peraan pariksi minuutiksi. Se oli aika veikeaa. Meilla on paljon peuroja ym. elamaa loikkimassa pitkin ja poikin pihoja ja katuja. Kiva niita on nahda nain elossa, eika auton alle liiskaantuneina.
No niin, ehka tama bloggaus tasta taas lahtee kayntiin!

Kilin kolin

En osaa näköjään ajaa pyörällä kaatumatta. Kävi nimittäin niin hyvin, että opin laittamaan klossit lukkopolkimiin, mutta yhden kerran en saanut oikeaa jalkaa ajoissa irti. Olin kääntymässä vasemmalle, ja luulin valon olevan vihreä. Kun huomasin se olevankin punainen, jarrutin pyörän pysähdyksiin ja huomasin, että jalat ovat sittenkin vielä kiinni pyörässä. Siis itse jarrutin, vaikka kengät olivat vielä kiinni polkimissa! Kuin hidastetussa filmissä kaaduin oikealle kyljelle. Ranteeseen tuli pieni naarmu ja  polveen mustelma. Itsetunto taisi taas olla se suurin kärsijä. No, nousin ylös ja jatkoin matkaa kun valot taas vaihtuivat.

Ajoin saman lenkin kuin kaksi viikkoa sitten. Matkaa kertyi reilut 40 kilsaa, aikaa meni päälle kaksi tuntia. Alkumatkasta jouduin melko usein pysähtelemään valoihin. Jossain vaiheessa keksin irrottaa toisen jalan oikein tosi hyvissä ajoin polkimesta ja harjoitella loput metrit ennen pysähdystä yhdellä jalalla polkemista. Se ei ollutkaan ihan helppoa. Mukavan paljon oli muitakin pyöräilijöitä liikkeellä, muutaman rullaluistelijankin näin.

Kirkkonummen Sundsbergissä oli näin pahat routavauriot:

Kotiin päästyäni kävin vielä vajaan puolen tunnin juoksulenkillä. Lähdin juoksemaan Villa Elfvikin suuntaan, mutta sielläpä oli vielä melko lumista:

Kuvat otin kännykän (Nokia E72) kameralla. Sain sen vanhan tilalle, kun siitä alkoivat jo numerot irrota.

Iltapäivä menikin tyttären pelissä ja joukkueen yhteisessä iltapäivätapahtumassa Ruoholahden uudessa liikuntakeskuksessa. Hieno paikka, mutta melko tyhjää. Siellä on mm. muutama biitsikenttä, kiipeilyseiniä, keilailua ja paljon muuta.

Talvikausi loppui, kesäkausi alkoi

Ilma oli niin keväinen tänään, ettei kovinkaan moni muu ollut keksinyt lähteä uimaan. Niinpä Mäkelänrinteessä oli tosi kivasti tilaa; vain pari tyyppiä radalla. Uin 2300 metriä rauhalliseen tahtiin. Yritin vähän petrata käännöksissä, ne menevät jokainen aina vähän eri tavalla ja usein menen liian syvälle.Tässä yksi hyvä ohjevideo.Varsinkin kädet menevät minulle ihan miten sattuu, ja vasta tuosta videosta nyt näin, missä niiden pitäisi olla. Samoin ennen aina olin jo kiertynyt lähes kyljelleni, kun potkaisen seinästä, tänään yritin kiertyä vatsalleni vasta seinästä potkaisemisen jälkeen. Välillä onnistui, välillä ei. Tuntuu, että ilma loppuu enkä osaa delfiinipotkuakaan. Opeteltavaa riittää...

Mäkelänrinteestä olikin lyhyt matka tyttären talvikauden viimeiseen futismatsiin, joka pelattiin Käpylän kuplassa. Hyvin siinä kävi, kotiin palattiin kultamitali kaulassa. Tyttärellä on huhti-toukokuussa neljät-viidet treenit viikossa pelien lisäksi. Pitää huolehtia siitä, että ehtii itsekin treenailla eikä vaan seisoskele kentän laidalla katsomassa kun muut urheilevat.

Sain tänään synttärilahjan vähän etukäteen, kun kävimme Rajalalla ostamassa objektiivin. Sitä meinaan käyttää urheilukuviin. Otin sen käyttöön heti tyttären futismatsissa, ja mukavahan sillä oli kuvata. Aika paljon isompi ja painavampi se on kuin kameran mukana tullut normiobjektiivi.

Klossit kokeilussa

Kävin nyt illalla vajaan tunnin pyörälenkillä Peten cyclocross-pyörällä. Laitoin jalkaan ekan kerran GoExpo-messuilta ostamani pyöräilykengät. Välillä pääsin ihan pyörittelyn fiilikseen, välillä taas unohdin koko kengät ja runttasin polkimia vanhasta muistista. Siihen pyörittelyynkin pitää keskittyä ja etenkin pysähtymisiin risteyksissä, kun pitää muistaa ottaa jompikumpi jalka irti polkimesta ennen pysähtymistä. Ihan hyvin meni tällä reissulla, enkä vielä edes kaatunut. Tästä lähtien ajan myös työmatkat klosseilla.

Peten pyörä ei oikein sovi minun mitoilleni vaikkei meillä Petrin kanssa kovin montaa senttiä pituuseroa olekaan. Satulakin taisi olla hieman liian korkealla, eikä tuntunut yhtä mukavalta kuin Focuksen. Selkään alkoi sattua, kun pidin käsiä alatangolla, joten piti tyytyä ajelemaan melko pystyssä asennossa. Jatkossa ajelen omalla pyörällä muutkin kuin työmatkat ja jätän Peten pyörän rauhaan.

Tällä viikolla työmatkakilsoja kertyy 45, vain eilinen jäi iltamenon vuoksi väliin. Focuksessa on vielä alla nastarenkaat, mutta eiköhän siihen saada muutos nyt viikonlopun aikana.

Selän hoitoa ja uintia

Kävin tänään Teijalla Kruunu-fysioterapiassa hoidattamassa selkääni. Se tuntuukin jo vähän paremmalta, ja kivutkin ovat vähentyneet. Jokapäiväinen pieni pilates-harjoitus on varmaan auttanut, tai sitten aika. Jätin magneettikuvat Teijalle, ja ensi tiistaina menemme yhdessä Esport Arenan kuntosalille. Teija on luvannut suunnitella minulle sopivan treenin ja opettaa minut tekemään liikkeet oikein. Siitä se jatkuva kuntosaliputki sitten alkaa! Yli 40 vuotta olen sitä aika hyvin vältellytkin, mutta nyt se ei enää onnistu.

Pikaisen syömisen jälkeen ehdin vielä Tapiolan uimahalliin noin 40 minuutiksi uimaan. Matkaa kertyi 1900 metriä. Syömisestä taisi olla hieman liian lyhyt aika, kun oli vähän raskas olo. Hyvä kuitenkin että tuli mentyä. Selkä kiittää.

Kurssia pukkaa

Cetus järjestää huhti-toukokuussa vapaauinnin triathlon-kurssin. Olin kärppänä koneella heti aamuyhdeksältä, kun ilmoittautuminen alkoi. Sain paikan - jipii! Käsittääkseni siellä voi kurssin loppupuolella olla jo avouintikokeilukin. Äsken katsoessani paikkoja oli vielä viisi vapaana, toivottavasti ne täyttyvät ja kurssi voidaan pitää. Vapaauinnin jatkotekniikkakurssilla, jonne myös olen ilmoittautunut, on taasen vielä yhdeksän paikkaa vapaana, ja sen toteutuminen taitaa olla epävarmempaa. Jos molemmat kurssit pidetään, minulla on ohjattua uintia viiden viikon aikana maanantaisin ja keskiviikkoisin. Luulisi siinä tekniikan parantuvan!

Eilen olin ajatellut meneväni pyörälenkille, mutta menimmekin vain kävelylle kun satoi ja laiskotti. Lenkkarini ovat sen jäljiltä vieläkin mutaiset. Otin kameran mukaan, tytär innostui kuvaamaan ja pääsin kuvaan, mukavaa!

Lähdimme kotiin tänään aamiaisen ja pikasiivouksen jälkeen. Seuraavan kerran pääsemme mökille vasta parin viikon päästä, silloin ovat varmaan loputkin lumet sulaneet, toivottavasti myös järven jää. 


Kävin iltapäivällä uimassa Mäkelänrinteessä 3,3 km vapaata. Kolme kertaa pysähdyin juomaan vettä, muuten uin pysähtymättä. Kaarinassa toissapäivänä tuli kerran kuulutus (ihan aiheesta), jossa kehotettiin nopeita uimaan nopeiden radalla ja kuntouimareita uimaan kuntouimareiden radalla. Siellä se auttoikin, pari hitainta siirtyi kuntouimarien radalla ja pari nopeaa kuntouimarien radalta nopealle radalle. Mäkelänrinteessä ei onneksi tule ihan niin kamala ruuhkaista, kun rata on 50 metriä, mutta kyllä sielläkin monenlaista vipeltäjää polskuttelee ja ohituksia tulee.

Pinnan alla

Aamu valkeni taas harmaana ja sateisena. Hesarikin piti hakea autolla, kun vettä tuli lähes kaatamalla. Lähdimme aamiaisen jälkeen ajelemaan Turkuun päin. Ensimmäinen pysähdys oli Kaarinassa, jossa on kiva pieni uimahalli. Kokeilimme altaassa Aquapacin kamerapussukkaa, jonne voi sujauttaa kameran ja ottaa sillä kuvia veden alla. Varsinkin Pete onnistui hienosti kuvauksessa:

Enemmän uimista ja vähemmän poseerausta:

Uin 2600 metriä vapaata, kun lapset polskuttelivat terapia-altaassa. Uinnin aikana sääkin hienosti selkeni, ja ajoimme Turkuun. Kävimme syömässä, kaupoilla ja vielä kahvillakin Stockalla. Paljon tarpeellista tuli hankittua, mm. Petelle ja Nellille (!) uudet Kayanot (edellistä mallikertaa), Nellille uikkarit ja futsal-kengät, Atelle uusi dvd-leffa ja minulle allergialääkkeitä apteekista. Aika paljon on viime päivinä tullut jo oireita lepän kukinnasta.

Äsken mökille tullessamme huomasimme, että tie meidän tontin yläpuolelta on jo melkein kokonaan veden vallassa. Tien alla oleva putki on taas varmaan jäässä, ja vesi valuu nyt järveen tien päältä eikä alta. Toivottavasti ei vie tietä kokonaan mennessään...

Pyörät esiin!

Kaivoimme Peten kanssa mökillä maastopyörät esiin ensimmäisen kerran tänä vuonna. Vähän ilmaa vaan renkaisiin, jarrujen tsekkaus ja matkaan. Tiet ovat jo lähes kokonaan sulat, mutta tienpinta oli välillä melkoisen märkää löllöä. Näissä pyörissä ei valitettavasti ole lokasuojia, joten selkä oli mudassa jo parin ekan kilsan jälkeen. Kannatti ajaa edellä!

Ajoimme meiltä Leppäkorventielle ja sieltä vanhalle ykköstielle. Pete kääntyi mökille vähän Kettulan tienhaarasta ehtiäkseen juoksulenkille ennen saunaa, minä jatkoin Varesjärventielle. Ihanaa oli ajella kuivalla asfaltilla! Kartasta katsoin, että kilsoja kertyi noin 20. Juoksin siihen päälle vielä vajaan puoli tuntia. Melko tönköiltä tuntuivat reidet ja pohkeet aluksi, mutta kyllä se juoksukin vartin päästä alkoi sujua. Selässä oli tosi pehmeästä alustasta huolimatta sama epämukava tunne kuin ennenkin, joten lyhyt juoksulenkki riitti tänään. Tulipahan kuitenkin treenattua siirtymistä pyörältä juoksuun.