Lapsilla oli koulupäivä, jolla korvataan loppiaisen jälkeinen perjantai. Koulua oli yhdeksästä yhteen ja vanhemmille oli avoimet ovet. Osittain tämän mahdollisuuden vuoksi jätimme seuran triathlon-leirin Vierumäellä väliin; aika paljon olemme treenailleet ja olleet poissa kotoa ja nyt oli hyvä tilaisuus olla läsnä lasten elämässä. Kumpikaan ei sitä kyllä varsinaisesti (tai edes yhtään) toivonut, itse asiassa päinvastoin: kenenkään muun vanhemmat eivät kuulemma olleet tulossa, ja meidän läsnäolomme olisi lähinnä äärimmäisen noloa.
Kävimme katsomassa molempien matikan tunnit heti aamusta. Ne olivat peräkkäin samassa luokassa. Valitettavasti etukäteistieto siitä, ettei ketään muista vanhempia tulisi paikalle oli melkein oikea. Lisäksemme päivän aikana jomman kumman luokan tunteja seurasi vain kahden muun oppilaan äiti tai isä. Ihmeen vähän, kun lastemme luokilla on yhteensä viitisenkymmentä oppilasta. Ehkä tieto ei ollut kulkenut, lapset olivat kieltäneet vanhempiaan tulemasta (kuten meilläkin turhaan yrittivät) tai sitten muita ei vaan kiinnostanut. Joka tapauksessa päivä oli tosi mielenkiintoinen ja olen iloinen, että menimme paikalle.
Koulun jälkeen kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteessä uimassa. Uin 50 metrin radalla 2000 metriä, ja Petekin 1500 m, pisimmän lenkkinsä ikinä! Uinti tuntui helpolta, kevyeltä ja ehkä vähän vauhdikkaaltakin. Siihen vaikutti varmasti se, että alla oli kaksi lepopäivää. Ohittelu toi uintiin kivaa vaihtelua, etenkin vauhdissa. Uinnin jälkeen kävin vielä pikaisesti kylmäaltaassa, se tuntui ihanalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti