Kolme päivää levättyäni lähdin töihin tiistai-aamuna. En kuitenkaan pyörällä, vaan ihan fiksusti flunssan jälkeen bussilla ja junalla. Keskiviikkona kävelin kotiin Leppävaaran asemalta noin 2,5 kilsaa. Normaalisti tuollainen kävely ei tunnu missään, eilen se väsytti ja vähän hengästyttikin. Olimme Peten kanssa suunnitelleet uimaan lähtemistä, mutta se vaan jäi. Makoilimme molemmat sohvalla, ja leivoimme pellillisen omenapiirakkaa. Ihana naapurimme toi meille kassillisen omenoita ihan yllättäen.
Tänään tunsin jo reipastuneeni niin paljon, että lähdin töihin pyörällä. Ajaessa kyllä huomasin, että toipuminen on vähän kesken; ylämäissä hengästytti (normaalia enemmän) enkä oikein jaksanut tsempata. Vauhtikin oli normaalia hiljaisempaa ja meno tuntui raskaalta. Kurkku kipeytyi uudelleen, mutta se voi johtua siitäkin, että ilma oli aamulla melko kylmää.
Jätän taas väliin HelTrin uinnit Pirkkolassa. Toivottavasti huomenna työmatkapyöräily tuntuu jo vähän kevyemmältä ja pääsen illalla taas kuntopiiriin Oulunkylään.
Sitkeitä ovat liikkeellä olevat flussat. Meillä tyttöset ovat sairastaneet kuumeenkin jo kaksi kertaa. Mutta pitää muistaa lepo on paras lääke!
VastaaPoistaMää jotenki nyt vasta kiinnostuin tuosta sulle tehdystä keskivartalotreenistä... pallolla. Hitsi minunkin pitäs saada sellanen ohjelma.
Parantele itsesi rauhassa kuntoon! Treeneissä ihmettelinkin, kun sua ei näkynyt ;).
VastaaPoistaPäivikki, pallojumpasta on tehty kirjojakin, kannattaa etsiskellä. Alan olla jo ihan ok kunnossa.
VastaaPoistaPäivi, joo pitää yrittää levätä. Tänään kyllä menen kuntopiiriin... Toivottavasti nähdään siellä!