Kevään vika

Kevään viimeinen kuntopiiri alkoi 5 minuutin 20 sekunnin pidolla. Ihmeellistä, miten tulee hiki vaikka on ihan paikallaan... Pidon jälkeen tehtiin kolme kierrosta sitä samaa rutiinia kuin koko kevät, kaikilla kierroksilla 40 sekuntia hommia ja 20 sekuntia lepoa per liike. Kaikkein tiukin paikka minulle on siinä päkiähyppyjen, punnerrusten ja jännehyppyjen välimaastossa. Puuh. Kehitys kehittyy, aikaisemmin kuntopiirin vetäjä katsoi aikaa Garministaan, parilla viime kerralla käytössä on ollut ilmainen workout timer läppärillä. Toimii hyvin, kannattaa kokeilla!

Peten kanssa olemme sopineet, että teemme kotikuntopiirin ainakin kerran viikossa. Olisi tärkeää pitää lihaskunnosta huolta myös kesällä, että jaksaisi pitää asennon kasassa kesän kisoissa ja toisaalta myös siksi, ettei sitten syyskuun alussa joutuisi taas aloittamaan ihan alusta.

Lounaslenkki siirtyi tälle päivälle, kun eilen emme työkaverin kanssa ehtineet juoksemaan muiden kiireiden takia. Ihanan aurinkoinen keli sattui taas kohdalle, ja juoksijoita oli enemmänkin liikkeellä. Sykemittaria ei ollut mukana, mutta kyllä siinä varmaan vk-alueella mentiin.

Pelastuspatukka

Seurakaverin kanssa tilasimme alkukeväästä Unidorsilta pelastuspatukat kesän avovesiuinteja turvaamaan. Mikä olisikaan parempi hankinta näin turvallisuushakuiselle ihmiselle? Patukka kulkee vedessä mukana lähes huomaamatta köyden avulla, ja kannattelee varmasti ainakin yhden vähän painavammankin henkilön. Toivottavasti sen kanssa käy kuten lähes kaikkien muidenkin turvavälineiden: ei koskaan tarvita tositoimissa.

Kävin tänään hakemassa patukan postissa, ja kylläpäs se olikin yllättävän iso. Ja siinä lukee Baywatch! Nyt vaan odotellaan avovesiuintikelejä, kun turvallisuusnäkökohta on jo otettu huomioon! Joskus nuorena partiossa olen opetellut kuljettamaan tajutonta henkilöä vedessä, mutta sitäkään taitoa en ole pitkään aikaan harjoitellut saati koskaan tarvinnut. Patukan kanssa olisi kiva kohta päästä jo treenailemaan.

Alkuviikon ahkeroinnit

Puolitoista viikkoa vierähti uimatta kuin huomaamatta, varmaan jotain vaikutusta on ollut näillä mahtavilla pyöräilykeleilläkin. Uimaton putki katkesi, kun pääsimme Peten kanssa tänään taas Mäkelänrinteeseen. Uimme tekniikka- ja kestävyystreenin:

300 muintia, 300 m potkuja, 300 m pullarilla
200 m uintia, 200 m potkuja, 200 m pullarilla

4x50 m vuorotellen yhden käden vetoja
300 m jokainen 100 edellistä nopeammin
4x50 m palautus sormenpäät veden pintaa pitkin
300 m kuten edellä
4x50 m catch-uppia
2x300 m kuten edellä
100 m loppuverra

Yhteensä uintia tuli 3400 metriä, ja melkein puolitoista tuntia vierähti. Ehkä oli vähän pitkä treeni mulle, mutta tulipahan tehtyä.

Eilen kävin fillarilla töissä, ja yritin pitää vauhdin alhaisena. Oli ihanan aurinkoinen aamu, ja lähdinkin liikkeelle shotseissa ja fleecessä. Ei tullut kylmä, eikä kyllä kuumakaan. Työpaikan salilla tein parinkymmenen minuutin selkäjumpan ja vähän penkkipunnerruksia pelkällä tangolla ennen aamupilatesta. Tosi kiva alku työpäivälle!

Mökiltä kotiin

Mahtavan aurinkoinen pääsiäisloma päättyi ja piti lähteä mökiltä kotiinpäin. Meillä oli sellainen suunnitelma, että Pete ajaa mökille torstaina ja minä kotiin maanantaina ja siinä pysyttiin. Näin ei tarvinnut auton katolle kuin yhden pyörätelineen ja molemmat pääsimme ajamaan. Ehkä parin vuoden päästä voidaan ajaa yhdessäkin mökille tai sieltä kotiin, kun pojalla on jo ajokortti.

Kotimatka meni hyvin. Halusin ajaa mahdollisimman vähillä pysähdyksillä, eikä niitä muutamaa enempää sitten tullutkaan. Ensin pysähdyin laittamaan kännykkään äänet päälle, koska ihmettelin mihin Pete ja lapset olivat jääneet. Luulin heidän lähtevän ihan heti perään, mutta heitä ei näkynyt vielä asfalttitien alkaessakaan. Pian he minut kuitenkin ohittivat vilkutellen. Toisen pysähdyksen tein Saukkolassa, kun otin pois irtohihat. Kuuma tuli, ja shotseissa ja t-paidassa pärjäsi loistavasti. Sen jälkeen en pysähdellytkään kuin liikennevaloihin Espoossa.

Tavoite oli ajella ihan rauhallisesti, mutta keskisykkeeksi tuli kuitenkin 145. Jos pyöräilyssä aerobinen kynnys on noin kymmenen pykälää alempana kuin juoksussa, niin aikalailla sen tuntumassa sitten mentiin. Eväinä oli kaksi geeliä, pullo vettä ja urheilujuomaa. Geelin otin puolentoista tunnin ajon jälkeen, ja melkein kaikki nesteet sain juotua.

Luuseri

Mökillä on kyllä telkkari, mutta silti aina välillä ehditään myös pelailla kaikenlaisia pelejä. Eilen oli Monopoli-ilta, ja osaltani se päättyi näin huonosti:

Vielä pelattiin toinenkin peli ja lopputulos oli ihan sama, Pete voitti. Olen kyllä ihan tosi huono häviäjä, mutta niin vaan nekin häviöt oli pakko kestää.

Tänään aamupäivällä saatiin aitta lopulta sisältä valmiiksi, kun Pete kiinnitti lattialistat. Nyt puuttuu enää huonekalut! Sängyt tehdään todennäköisesti itse, kotoa tuodaan senkki ja mökistä aittaan kannetaan pirttikalusto.

Erinäisten pihahommien jälkeen lähdimme pyörillä pienelle lauantai-ajelulle lähiseuduille. Ajoimme vanhaa Turuntietä Saukkolaan ja sieltä Hyönölän ja Leppäkorven kautta takaisin mökille. Reitin alku- ja loppupäässä on nelisen kilsaa hiekkatietä, mutta pistelin senkin menemään maantiepyörällä. Autojen renkaat olivat tasoittaneet tietä kivasti, eivätkä kumit puhkeilleet.

Järvi on edelleen jäässä, vain rannassa on viitisen metriä sulaa vettä. Talviturkki tuli kuitenkin jo heitettyä, ei se niin kamalan kylmää ollut.

Luennolla

Ajatukset kääntyivät tänään jo kesän kilpailuihin, kun kävin kuuntelemassa Jupiksen luennon triahtlonkilpailuista. Kiskon perusmatka taitaa olla se ensi kesän A-kisa. Sitä ennen aion käydä HelTri Cupin osakilpailuissa, ainakin tempoajossa 3.5. ja Rykäsyssä. Hyviä ja ajankohtaisia vinkkejä tuli paljon liittyen kilpailuihin ja niihin valmistautumiseen. Kaikkein hyödyllisintä minulle taisi kuitenkin olla keskustelu ravinnosta. Hiilihydraattia pitäisi saada noin 60 g tunnissa pitkissä treeneissä, siihen aion jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Tilaisuuden päätteeksi oli mahdollista ostaa seurakamppeita, ja laitoinkin tilaukseen hupparin, irtolahkeet ja ohuet kenkäsuojat. Jari lupaili niitä saapuvaksi ennen toukokuun leiriviikonloppua.

Ehdin kesken päivän käydä taas kuuden kilsan lounaslenkillä. Töissä meillä alkaa olla jo useampiakin juoksuporukoita. Kotiin lähtiessä hississäkin joku kysyi, haluaisinko tulla huomenaamulla mukaan lenkille 7.30. Enpä taida mennä, kun täytyy vähän säästellä tuota selkää..

Eilen kävin normisti pilateksessa ja pyörällä töissä. Ajoin normaalisti Munkkiniemeen, sieltä Pikku-Huopalahden ja  Keskuspuiston kautta Olympiatadionin kulmille ja sieltä Töölönlahden rantaan. Vähemmän valoja ja enemmän nähtävää kuin talvireitillä.


UImastadion aukeaa 9.5. klo 6.30. Siihen tähtään, että olisin silloin altaassa ja siitä eteenpäin vähintään kerran viikossa aamu-uinnilla!

Synttärihaasteen pyörälenkki

Aurinko alkoi paistaa sopivasti juuri kymmenen maissa, kun olimme lähdössä pyörälenkille. Tavoite oli ajaa noin 70 kilsan lenkki, ja siinä onnistuttiin vaikkei ihan menty sieltä mistä alunperin piti.

Lähdimme ajamaan Vanhaa Turuntietä Nupuriin ja sieltä Nuuksion kautta Kirkkonummelle. Noin tunnin ajettuamme pysähdyimme juomaan ja ottamaan geeliä, ja ihan sattumalta paikalle osui pyörällään Toffe. Ajoimme kolmestaan parin kilsan päähän Kirkkonummelle, ja Toffe kääntyi Lapinkylän suuntaan, me jatkoimme pari sataa metriä eteenpäin ennen etelään päin kääntymistä. Toffe otti meistä kuvankin:

Tässä kohdassa käännyimme vasemmalle, kun olisi voitu vielä jatkaa Evitskogiin päin oikealle. Kivasti oli porukkaa liikkeellä äänestämässä, myös joitain pieniä virpojia nähtiin. Vasemmassa laidassa oleva talo on koulu, ja siellä oli äänestyspaikka.

Tyttäremme soitti kesken lenkin ja kyseli, että missä virpojille varatut herkut olivat. Ne löytyivät kyllä, mutta tänäkään vuonna ei kukaan soittanut meidän ovikelloa. Muistaakseni myös viime vuonna herkut piti syödä ihan omin voimin.

Ihan kotikulmilla pysähdyimme joksikin aikaa odottamaan Länsiväylä-juoksua. Juoksijoiden oli määrä tulla paikalle noin viiden minuutin kuluessa, ja niin kävikin. Sain kuvan alkupään porukoissa juoksevasta ulkoministeristä (etualalla tummassa paidassa ja shortseissa):

Tässä kohdassa Louhentiellä liikenne oli pysäytettynä monta minuuttia, ja eikös yksi naiskuski siinä jo alkanut hermostua. Hän ensin tööttäsi ja sitten nousi autostaan mesoamaan liikennettä ohjanneelle poliisillekuinka HÄNEN pitäisi nyt kyllä heti päästä menemään... Mulkero.

Lenkille tuli pituutta Sports Trackerin mukaan 69,88 kilsaa, pyörän mittarin mukaan muutama sata metriä enemmän. Ajoaika oli 3 tuntia 5 minuuttia. Reitin olisi voinut vähän paremmin valita; alussa ja lopussa piti monta kilsaa ajaa kevyen liikenteen väylää ja pysähdellä kaikkiin kohdalle sattuneisiin liikennevaloihin. Mahtava ajokeli ja tosi mukava lenkki, vaikka osa kevyen liikenteen väylistä vielä olikin harjaamatta.

Nyt on koko synttärihaaste suoritettu, aikaa siihen meni viitisen tuntia. Kuinkakohan paljon enemmän ensi vuonna?

Uinti auttaa

Tiistaista lähtien on selkä taas vähän vihoitellut. Eilen illalla en päässyt kuntopiiriinkään, kun kävimme teatterissa katsomassa Täällä Pohjantähden alla 2011 -näytelmän Kansallisteatterissa. Mielenkiintoinen toteutus, mutta tuolit olivat ihan järkyttävän huonot. Selkäkipu alkaa jo vähitellen ottaa ihan oikeasti päähän. Pete näki aamulla kuulemma jo siitä miten istuin aamiaispöydässä, että joku asia on pielessä. Imurointi vain pahensi tilannetta, taidan jatkossa jättää senkin muiden harteille. Ihmeen paljon se kyllä harmittaa, ettei voi kunnolla edes siivota kotona kun selkään sattuu. Ilmeisesti sittenkin tykkään siivoamisesta...

Siivoilun jälkeen kävimme kaupoilla. Jo pitemmän aikaa on hankintalistalla ollut pimennysverhot makuuhuoneeseen. Hyvät löytyivät tutusta sisustuskaupasta, saamme ne noin neljän viikon kuluttua. Pete hankki samalla reissulla uudet renkaat cyclocrossariinsa; alkuperäinen takarengas meni huonoksi ekoissa trainerikokeiluissa ja nyt tilalle tuli vähän paremmin rullaavat kumit. Lopuksi veimme vielä takakontillisen tavaraa Fidalle. Lopuksi laitoimme pyörät ajokuntoon, kun huomenna on tarkoitus lähteä maantielle.

Selälle teki tosi hyvää HelTrin uintitreeni. Uidessa alimpienkin nikamien aineenvaihdunta toimii hyvin, eikä tule ikäviä iskuja. Uintia tuli 1,5 kilsaa, tuttuja drillejä tehtiin.

Synttärihaasteen juoksu

Lounaslenkille lähdimme taas työkaverin kanssa heti yhdentoista maissa. Tällä kertaa lenkki oli myös osa synttärihaastetta. Reitti oli vanha tuttu: kaksi kertaa Töölönlahden ympäri. Nyt aloitimme reippaamman juoksun heti Finlandia-talon kulmalta, pari sataa metriä aikaisemmin kuin viime viikolla. Työkaveri bongasi meriharakan, minä näin vain sorsia, lokkeja ja variksia. Maisemat olivat upeat, ja oli taas tosi kiva juosta keskustassa. Suihkun jälkeen siirryimme ripeästi valmiiseen Amican kattamaan pöytään.

Työmatkalla Tarvaspään jälkeisellä sillalla osui silmiini tämä routa- tai jäävaurio:

Ajattelin laittaa kuvan sen omakaupunki.fi:n fiksaussivuille, ja katsoa mitä tapahtuu. En kuitenkaan ehtinyt edes lähettää kuvaa ennenkuin huomasin kotimatkalla, että silta on jo korjattu. Hienoa! Enää ei tarvitse jarrutella tässä kohtaa alamäessä.

Huomenna on aikainen herätys; menen seitsemäksi Helsingin päärautatieasemalle jakamaan ystäväni Pia Pakarisen vaaliesitteitä. Olemme työkavereita parinkymmenen vuoden takaa, ja jo silloin ihailin hänen energisyyttään ja positiivisuuttaan. Toivottavasti hänen hieno kampanjansa saa arvoisensa lopun!

Synttärihaaste

Osuimme oikeaan, kun päättelimme ettei tänään olisi Mäkelänrinteessä iltapäivällä ruuhkaa. Jotkut uintikisat kyllä pidettiin lyhyillä radoilla, mutta nopeiden uimareiden radalle mahtui hyvin uimaan. Pitkästä aikaa uin matkaa, tällä kertaa ensimmäisen kerran neljä kilsaa. Törmäsin nimittäin netissä synttärihaasteeseen, jossa

1. uidaan ensimmäisen numeron verran jaardeja (x1000). Jaardi on 0,9 metriä, ja pyöristin matkan ylöspäin (jotkut uivat näköjään myös mailin per vuosi...)
2. pyöräillään vuosien verran maileja (43 vuotta/mailia -> noin 70 km)
3. juostaan toisen numeron verran maileja (kolme mailia on noin 5 kilsaa)

Uinti on nyt siis tehty, ja muutkin suoritukset olen aikeissa saada plakkariin viikon kuluessa. Uintiin meni aikaa tunti ja parikymmentä minuuttia. Uin ilman taukoja, pari kertaa huuhtaisin vaudissa huurut laseista. Petekin oli radalla ja ui 2500 m.

Aamupäivällä ennen uintireissua siistimme mökillä paikkoja, ja poikamme tienasi kympin öljyämällä ulkokalusteet.

Näin nättiä oli tänä aamuna:

 Menemme mökille taas parin viikon päästä, silloin ei toivottavasti ole enää järvi jäässä eikä luntakaan maassa. On kyllä ehkä vähän liioittelua toivoa avovesiuintikelejä, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Viimeistä päivää 42 v, suussa Pätkis-muffinssia ja kupissa teetä.

Uusiin lukemiin

Ihan mahtavaa ajella kesärenkailla fillarilla! Torstaina työmatka sujui tosi kivasti, ja teki mieli kerrankin päästellä vähän kovempaa, kun pääsin ajelemaan hiekasta puhdistettuja katuja. Munkkiniemessä piti vähän kierrellä, koska Munkinpuiston hiekkatiet olivat vielä jäisiä. Kotimatkalla ei ollutkaan enää niin hieno keli, kun tuli vettä kuin saavista. Pahemmalta se kuitenkin toimistossa tuntui kuin tien päällä. Torstaina illalla vein tyttären kavereineen Hartwall Arenalle katsomaan Enrique Iglesiasta. Iiiikkk!

Perjantaina kävin taas työkaverin kanssa lounaslenkillä. Nyt juostiin sen verran kovempaa, että tuli vähän hikikin. Matkalla huomasin, että Linnunlaulun ihana pieni kahvio aukeaa huomenna sunnuntaina. Koskahan siellä ehtisi käväistä?

Kuntopiiri aloitettiin taas lankulla, kesto (minulle) ennätykselliset 5 minuuttia. Yllättävän kevyesti se meni, harjoittelu on varmaankin tehnyt tehtävänsä. Kuntopiiriä tehtiin kolme kierrosta, kaikki 40 sekuntia työtä ja 20 lepoa. Rankkaa oli, varsinkin keskivaiheilla kun päkiä- ja jännehyppyjen välissä punnerreltiin.  Teen punnerrukset suorin jaloin, ja kyllä se 40 sekuntia aika pitkältä tuntuu.

Kevät etenee vauhdilla. Tämän päivän aikana on järven jäälle noussut jo vettä parin-kolmen metrin päähän rannasta. Meidän tontin kohdalla oleva tierumpu on onneksi auki, ja vedet valuvat metsästä sinne minne pitääkin. Muutaman sadan metrin päässä tilanne on huonompi, siellä vesi on jo noussut tielle kun tierumpu ei vedä. Jos ei se kohta aukea, tie saattaa mennä poikki.

Alaselkä nyt vähän vihoittelee, koska kävin äskenkin juoksemassa, jo toisena päivänä peräkkäin. Se taisi sittenkin olla liikaa, mutta pitihän sitä kokeilla.

Kahta vauhtia

Kävimme työpäivän jälkeen uimassa Mäkelänrinteessä. Sinne on kyllä tosi kätevä matkustaa Helsingin keskustasta junalla Matka vie vain viisi minuuttia, ja kävely Pasilasta 10-15. Joskus olen kokeillut bussiakin, mutta se juuttuu helposti Hämeentien ruuhkiin. Odottelin Peteä toisen kerroksen Uppopulla-kahviossa, ja nautin upeista näkymistä altaaseen. Varsinkin taitavia uimareita on tosi kiva tarkkailla; eihän sitä tiedä vaikka vahingossa oppisikin jotain.

Peten saavuttua arvoimme päivälle sopivan ohjelman. Tämä vaikutti hyvältä:

Lämmittely 300 m vapaata, 200 potkuja, 100 m vapaata, 200 potkuja
2x250 (100 m kohtuullista, 50 m kovaa, 100 m kohtuullista) 30 s lepo
4x150 (50 - 50 - 50) 20 s
4x100 (25 - 50 - 25) 15 s
Loppuverra 100 m.

Hallissa oli kivasti tilaa varsinkin lyhyillä radoilla. Pois lähtiessämme alkoi porukkaa olla jo enemmän, vapaata suihkua piti vähän etsiskellä.

Työmatkapyörän sisäkumissa ollut reikä on paikattu, ja alla on kesärenkaat (kiitos Pete!). Huomenna olisi taas tarkoitus polkaista töihin.

Sepelin uhrina

Aamulla töihin ajaessani ehdin jo iloita siitä, kun näin hiekoitushiekkoja siivottavan pois. Ilo oli vähän ennenaikaista, sillä kotiin lähtiessäni huomasin takarenkaan olevan tyhjä. Pumppasin siihen vähän ilmaa, ja heti alkoi kuulua kovaa suhinaa. Sepelin pala oli jäänyt kiinni puhkottuaan renkaan. Irrotin sen avaimen avulla ja pumppasin renkaan toiveikkaana uudelleen täyteen. Se tyhjeni kuitenkin jo ennen kuin ehdin Töölönlahdelle. Eipä siinä auttanut muu kuin taluttaa pyörää ja laittaa tekstari Petelle, joka oli samaan aikaan juoksutestissä Esportissa. Kun hän ehti autoineen hätiin, olin jo ehtinyt kävellä vajaan tunnin Munkkiniemeen. Onneksi oli ihan mahtava aurinkoinen keli!

Mustavalkomaanantai

Teenpä pienen syrjähypyn valokuvauksen maailmaan, kun Mustavalkomaanantain haasteeseen kerrankin löytyi pienellä hakemisella sopiva kuva:

Haasteaihe on tänään Tien päällä.

Hevostallin kahviona Espoon Oittaalla toiminut sympaattinen pikkumökki nostettiin rekan kyytiin ja lopulta uusille perustuksilleen 70 kilometrin päähän. Kuvassa matkaa on tehty noin 100 metriä. Siirtopäiväksi sattui alkutalven pahin lumimyräkkä, mutta siitä huolimatta kaikki sujui ihan loistavasti.

Kuvia pohjasta

Triathlon-kurssi päättyi tänään. Tälläkin kertaa uimme märkäpuvuilla, ja eka matka oli 400 metriä. Kello pysähtyi kohdallani aikaan 6.29. Aika oli 40 sekuntia nopeampi kuin HelTri Cupissa pari viikkoa sitten eli 10 sekuntia per 100 metriä siitä lähti märkäpuvun ansiosta.

Lisäksi tehtiin vähän potkutreeniä ja yksi 25 metrin sprintti, jonka jälkeen puku piti riisua mahdollisimman nopeasti altaan reunalla. Ihan kivasti se lähti pois päältä, kun sisällä oli vielä vähän vettä. Loppuaika vietettiin suihkun ja pukeutumisen jälkeen kahviossa viikko sitten otettuja videoita ja kuvia analysoiden.  Videot kuvattiin altaan pohjassa olevalla kameralla. Uintivalmentaja Yan oli nähnyt paljon vaivaa ja ottanut kaikille muutaman still-kuvan uinnista. Tässä mun kuvia:

Uintiasento on minulla melko hyvin linjassa, mutta kuten ylimmästä kuvasta näkyy, kädet tahtovat olla samaan aikaan edessä. Se sama tahdistusongelma siis kuin aikaisemminkin. Toisessa kuvassa näkyy, kuinka hengittäessä vasen käsi menee ihan suorana pohjaan, ei mitään vedon tapaistakaan. Sen olen kyllä huomannut uidessa ihan ilman kameraakin. Kolmannessa kuvassa samainen vasemman käden kyynärpää on jo tippunut ja rannekin on jännästi koukussa. Vedossa on siis paljon parantamisen varaa.

Treenaamiseen saimme hyvän neuvon: tekniikkadrillit pitää uida mahdollisimman hitaasti ja ajatuksen kanssa. Helposti niitä tulee tehtyä vähän kiireellä hutaisten. Täytyy yrittää pitää mielessä. Pitkiäkin matkoja pitää uida, jotta uinnista tulee tehokkaampaa.


Alustavasti jo sovimme treeniporukan kanssa yhteisestä avovesiuintisessiosta toukokuun lopulla. Silloin treenataan ainakin suunnistusta ja peesausta. Toivottavasti saamme mukaan porukkaa myös ensi viikolla alkavalta triathlonkurssilta.

Joutsenia

Aitan remppa on edennyt siihen vaiheeseen, että Pete pääsi maalaamaan lattian. Ennen maalausta se piti kuitenkin vielä imuroida ja pestä hiontapölyn poistamiseksi. Lattia on melko hyvässä kunnossa muutamaa kuluneempaa kohtaa lukuunottamatta. Se oli hiottuna mielestäni todella kauniin värinen:

Tuleva väri on harmaa, ja ensimmäinen todennäköisesti kolmesta kerroksesta on jo levitetty. Pari viikonloppua taitaa vielä vierähtää, ennen kuin päästään rakentamaan sänkyjä ja tuomaan sinne muuta kampetta.

Maalaushommien jälkeen hölkkäilimme Kylänalasen ympäri. Tie oli vielä suurimmaksi osaksi jäinen ja todella liukas, mutta oli niitä suliakin kohtia muutama. Onneksi oli molemmilla nastalenkkarit. Paluumatkalla ensin kuulimme ja sitten näimme kaksi joutsenta. Lienevätkö samat, jotka aina kesällä lentävät aamuin illoin järven poikki? En ole mikään ornitologi, mutta juuri äsken opin Wikipediasta, että kyhmyjoutsenet eivät juurikaan ääntele, ja niinpä uskallan tehdä lajimäärityksen: laulujoutsenia.