Vauhtikestävyyttä

Vettä tuli eilen aamulla ennen seitsemää kuin aisaa, mutta lähdin pyörällä töihin koska olin niin edellisenä päivänä päättänyt ja vähän kanssa siksi, että treeniohjelmassa oli tunnin pyörälenkki sisältäen vetoja. Sade ehti kastella takin läpimäräksi, mutta sää poutaantui loppumatkasta. Vein kaikki märät kamppeet kuivaushuoneeseen työpaikan kellarissa. Siellä haisee ihan samalle kuin Espoo Bluesin pukuhuoneessa (olen kerran käynyt), mutta ainakin vaatteet kuivuivat päivän aikana. Kotimatkalla jouduin väistämään taksia, joka toi asiakkaita ravintola Töölönrannan eteen pyörätietä pitkin ja pysähtyi sitten siihen. Mitenköhän sujui 50 metrin peruutus ylämäkeen? Toivottavasti ei tullut enempää vaaratilanteita.

Päivän juoksulenkki jäi vähän vajaaksi, kun piti ehtiä pojan lukion vanhempainiltaan. Juoksin neljä kymmenen minuutin vetoa kahden minuutin palautuksilla. Vedoissa annoin sykkeen nousta noin 165:een, ja palautukset aloitin puolen minuutin tai minuutin kävelyllä saadakseni sykkeen taas laskemaan lähemmäksi 140:ää. Vähän vihmoi vettä, mutta ei se haitannut kun oli hyvä juoksufiilis. Ihmettelin vähän nopeita kilometriaikoja, mutta ei kai siinä Sports Trackerissa mitään vikaa voi olla. Tai jos siinä olikin vikaa aina silloin kun juoksin paljon hitaammin? Reitti oli kyllä tosi tasainen, ehkä siinä se nopeuden salaisuus.

Vanhempainilta oli aika tylsä, ja liika istuminen huonossa tuolissa alkoi särkeä selkää. Nähtiin kuitenkin koulun tilat ja pojan ryhmänohjaaja. Hyvissä käsissä tuntuu homma olevan. Melko paljon tuli kuultiin ylioppilaskirjoituksista ja niihin valmistautumisesta. Omasta abivuodesta on jo niin kauan, että lähes kaikki asiat ovat muuttuneet. Se on ainakin tosi hieno juttu, että kirjoitukset voi hajauttaa muutamalle vuodelle eikä kaikki ole kiinni onnistumisesta parin viikon aikana.

Kuka ajoi silloin siellä?

Uusi lempparipalstani Fillarifoorumilla on Kuka ajoi silloin siellä? - ihan mahtavia juttuja! Eipä olisi ennen tullut mieleen jälkikäteen netissä kysellä vastaantulijoiden perään, mutta tuoltahan niitä sitten löytyisi. Täytyypä seurailla, josko joskus itsekin pääsisi palstalle...

Eilinen vierähti Helsinki City Triathlonin merkeissä stadikalla. Tapasin yhden partiotutunkin lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Hän oli ensimmäisessä tri-kisassaan kuten niin moni muukin ja lupasi tulla uudelleen taas ensi vuonna. Useimmilla kisaajilla oli ihan tavallinen pyörä, monella etukoreineen ja lastenistuimineenkin. Altaassakin uitiin vaparia, rintaa, koiraa, selkää ja varmaan kaikkia muitakin lajeja. Oli tosi mukavaa nähdä niin paljon iloisia vapautuneita ilmeitä kisan jälkeen. Tunnelma oli ihan mahtava!

Viime viikko oli lepoviikko ja tältä se sitten näytti:

ma lepo
ti pilates + core 1:00, työmatkapyöräily 1:13
ke juoksu 4,6 km, 0:32
to työmatkapyöräily 1:08 (olin pumpannut renkaat ja rullasivat paremmin)
pe juoksu 15,7 km, 1:46
la pyöräily 56 km, 2:11
su lepo

yhteensä 7 tuntia, 46 minuuttia. Suunniteltu kuntopiiri perjantaina jäi väliin, ja siirsin juoksun sunnuntailta perjantaille toimitsijan hommien vuoksi.

Toimitsijahommia tiedossa

Huomenna seison koko päivän stadikan portilla vihreässä toimitsijapaidassa ja ohjaan Helsinki City Triathlonin osallistujia (toivottavasti) oikeaan suuntaan. Kiva päästä näkemään tri-kisoja toimitsijankin perspektiivistä. Odotuksissa on kiireinen vaikkakin rentohenkinen päivä.

Toimitsijahommien vuoksi sunnuntaille merkitty pitkä juoksulenkki piti siirtää perjantaille. Työpäivän jälkeen söin nopeasti pari leipää ja lähdin juoksemaan Laajalahden ympäri. Eka kilsa tuntui kyllä melko raskaalta, kun työpäivän istuminen tuntui jäsenissä, mutta kyllä se siitä kropan lämmettyä lähti vähän paremmin kulkemaan. Aurinko paistoi ja hieno ilma oli houkutellut paljon muitakin kuntoilijoita liikkeelle. Välillä pysähtelin ottamaan valokuvia lempipaikoistani. Vettä ja geeliä oli mukana juoksuvyössä.

Tänään lauantaina kävimme Peten kanssa reilun parin tunnin fillarilenkillä, taas Kirkkonummella. Ennen lenkkiä ehdittiin siivota koko kämppä, myös haastavin kohde eli tyttären huone on nyt putipuhdas ja siistin näköinen. Tavaraa meni roskiin monta muovipussillista ja kierrätykseenkin muutama. On kyllä käsittämätöntä, miten paljon kaikkea turhaa nurkkiin kertyy!

Auroran silta

Työmatkareitin loppupäässä on taas pientä hämminkiä, kun Auroran sillan rakentaminen on alkanut. Hieno juttu, että Nordenskiöldinkadun yli pääsee sillan valmistuttua ilman liikennevaloja! Vielä kun keksisi, miten Helsinginkadun liikennevalot Töölönlahden pohjoispuolella voisi kiertää... Niissä joudun pysähtymään ja odottamaan ihan joka kerran tullessa ja mennessä.

Törmäsin hauskaan pikku juttuun ja videoon pyörän pinnoihin kiinnitettävistä led-valoista. Helpottaisi varmaan pyörän näkymistä talvikeleillä! Ei kannata kuitenkaan ihan oikeasti innostua ja alkaa miettiä minkä viestin pinnoihin laittaisi pyörimään - on ne varmaan jossain pykälissä kuitenkin jo keksitty kieltää.

Näin lepoviikolla on ihanan leppoisaa! Eilen kävin pienellä iltalenkillä ja ajattelin nokkelasti vähän oikaisevani pellon poikki polkua pitkin, kunnes se polku loppuikin melkein alkuunsa ja huomasin olevani hyttysten ja nokkosten ympäröimänä. Melko paljon tuli puremia muutaman minuutin aikana, olisi vaan kannattanut juosta vielä vähän pitempää reittiä.

Tour de Helsinki -ilmoittautumisen viimeinen päivä oli eilen. Työnantajani maksaa osallistumisen kolmeen juoksu- tai pyöräilytapahtumaan vuoden aikana, ja laitoin TdH-paperit liikuntavastaavalle vetämään vasta maanantaina. Meinasi tulla kiire, kun laskua ei saatukaan ajoissa maksuun. Laskulle tuli eräpäiväksi 5.9., mutta oikeasti se olikin jo 24.8. Onneksi sain neuvoteltua vähän lisää maksuaikaa ja ilmoittautuminen on nyt kunnossa.

Suunnistamassa

Kävin ystäväni Soilan kanssa suunnistamassa eilen Leppävaarassa. Soila on suunnistanut vuoden päivät, ja meillä molemmilla on vähän pohjaa myös partioajoilta liki kolmenkymmenen vuoden takaa. Mukava iltaliikuntatuokio oli siis luvassa.

Päästyämme kisapaikalle kävimme ensin katsomassa valittavia reittejä. Päädyimme reittiin C, pituudeltaan 3,5 km. Ihannemitta on varmaankin se kaikkein suorin linnuntietä, sillä me kiersimme metsässä lopulta 8,6 km. Aika monta rastiväliä kävelimme vähän pitempää reittiä polkuja pitkin, ja pari pummiakin mahtui joukkoon. Sports Trackerin laitoin päälle kolmisensataa metriä ennen lähtöä.

Kamalaa vauhtia menivät oikeat suunnistajat! Me olimme kuitenkin jo etukäteen päättäneet olla juoksematta. Olin saanut alaselkään aikaisemmin päivällä työmatkapyöräillessä jonkun pienen jumin, joka vähän hidasti vauhtia kun piti varoa askelia liukkailla kalliolla. Lopulta olimme hitaimmat reitin hyväksytysti suorittaneet suunnistajat. Nyt se viimeiseksi jääminen sitten toteutui eikä tunnu missään. Hah!

Karttamerkit ja kompassin käyttö alkoivat vähitellen palautua mieleen, ja Soilan ystävällisellä avustuksella opin käyttämään emittiäkin. Mukavaa oli, eikä se suunnistaminen taida ihan tähän jäädä. Täytyy varmaan hankkia oma kompassi.

Rypistelyn jälkeen lepoa

Eilen pääsin lenkille vasta illalla, kun lähes koko päivä vierähti juhlatunnelmissa kummitytön rippijuhlissa. Etukäteen olin vähän miettinyt, että mitenköhän jaksan juosta reilun tunnin, kun lauantaina jo melkoisesti väsytti pyörälenkin jälkeen. Yllättävän kevyesti juoksu kuitenkin kulki, eikä tarvinnut jättää yhtään vetoa juoksematta. Ehkä sekin vähän helpotti, että reitti oli tasainen ja keli hieno.

Viime viikolla tuli melkoisen paljon liikuntaa, jos lasken mukaan myös työmatkapyöräilyt ja packraftingin (niinkuin ainakin toistaiseksi vielä teen):

ma juoksu 1 h 20 min (12,7 km)
ti työmatkapyöräily 1 h 13 min (12,5 km) + pilates ja core 1 h
ke pyöräily 3x10 min vedot + verrat 1 h 5 min (29 km)
to packrafting 1 h 45 min, hyötypyöräily (1 h)
pe avovesiuinti PK 25 min (1,3 km)
la pyöräily PK 3 h 44 min (95 km)
su juoksu 1 h 15 min, sis 3x 10 min vedot (12 km)

Yhteensä aikaa vierähti liikkuessa 12 tuntia ja kolme varttia, varmaan mun enkka ikinä. Tällä viikolla on onneksi vuorossa lepoviikko!

Paratiisi

Tulimme mökille eilen illalla taas auto täynnä tavaraa. Vielä pari vuotta sitten ei tarvinnut ottaa mukaan pyöriä, pyöräilykenkiä, pumppua, märkäpukuja, uimalaseja tai -lakkia, juomapulloja, eikä urheiluvaatteitakaan kuin korkeintaan yhtä lenkkiä varten. Kaikkeen tottuu, ja toistaiseksi kaikki on mahtunut mukaan. Pyörät meillä tosin on aina katolla, muuten eivät lapsoset mahtuisi takapenkille. Pete on joskus vitsaillutkin tri-mobiilin eli jonkun halvan pakun hankkimisesta, ja vitsiksi se on onneksi jäänytkin.

Molempia väsytti työviikon jälkeen, mutta pian mökille saapumisen jälkeen vaihdettin märkäpuvut päälle ja käytiin uimassa 1,3 kilsan kevyt, jo tutuksi käynyt lenkki parin pikkusaaren ympäri. Lenkin jälkeen ei sitten enää väsyttänytkään, vaan oli tosi mukavan pirteä olo.

Aamulla heräsimme aikaisin, ja lähdimme heti kahdeksan jälkeen pitkälle pyörälenkille. Koska Sammatin- Karjalohjan suunta on aika moneen kertaan koluttu, lähdimme Leppävirran kautta Somerniemelle. Siellä olikin vielä tänään kesätori, ja sen vuoksi liikennettä melkoisesti. Täytimme vesipullot torilla ja pienen pähkäilyn jälkeen päätimme ajaa vielä eteenpäin, ettei tarvitsisi ajaa takaisin samaa reittiä. Pari kertaa pysähdyimme ottamaan geeliä ja patukkaa. Ohitimme mm. Rauli Badding Somerjoen Paratiisi-kioskin Somerolla. Se näytti olevan kiinni.

Melko tuulista oli, ja etenkin pätkä Suomusjärven Kitulasta Kettulaan oli hidasta menoa kovan ja puuskittaisen vastatuulen vuoksi. Mökille saavuimme kuitenkin melko hyvissä voimissa. Loppupäivä onkin mennyt lepäillessä ja kantarelleja lähimetsiköstä etsiskellessä, pari litraa löytyi!

Packrafting

Jolan kanssa pääsin tänään taas kokeilemaan uutta lajia. Tällä kertaa lähdin kaveriksi packrafting-harjoitukseen, joka pidettiin Lauttasaaressa. Paikalla oli lisäksemme neljä miestä, joten aika pienellä porukalla mentiin. Jolalla oli mukana pelastusliivit ja ilmapatjat meille molemmille. Jalkaan laitoin tyttärellekin jo pieneksi jääneet lenkkarit, päälle pitkät trikoot, topin ja lyhythihaisen paidan.

Packraftingissa liikutaan juosten tai ilmapatjalla ja etsitään rasteja, joista osa on vedessä. Siinä siis kastuu kokonaan ja joutuu juoksemaan sen ilmapatjan kanssa. Se herätti joissakin ihmisissä (ja ainakin yhdessä koirassa!) melkoista kummastusta, mutta huumorilla siitä selvittiin. Yhdellä rannalla saimme oikein aplodejakin, kun siellä oli joku porukka viettämässä iltaa.

Vajaassa kahdessa tunnissa ehdimme kiertää lähes koko radan, kun jätimme muutaman rastin tarkoituksella väliin. Välillä patjailtiin, ja sitten taas juostiin. Tosi mukavaa oli mahtavassa seurassa, kiitos Jola ja radan suunnitelleet ja toteuttaneet Mikko ja Alpo!

Lakossa

Vähän hassulta tuntuu olla reilussa yli neljänkympin iässä karkkilakossa, mutta niin se vaan on. Siskon kanssa tuli popsittua namia oikein urakalla, hän kun söi melkein kaikki vuoden karkit kolmessa viikossa, Amerikan karkit kun eivät kuulemma ole yhtä hyviä. Jouluun asti olisi tarkoitus lakkoilla. Totaalikieltäytyminen sopii minulle ihan hyvin; muutaman päivän jälkeen karkkia ei tee edes mieli.

Eilen kävin lenkillä eikä se pk-vauhti tosiaankaan ollut edes lähellä sitä kuutta minuuttia. Mikä lie haamusuoritus siis viime viikolla... Ihan kivalta se juoksu silti tuntui. Työkaveri lohdutti tänään, ettei pitkää lenkkiä voi juosta liian hitaasti. Sykkeen mukaan mentiin, kai se siinä mielessä oli ihan ok.

Pilates-tunnit alkoivat taas töissä, ja innokkaana olin taas mukana. Tuntuu, että joka tunnilla opin jotain uutta, ja nyt tuntuvat selän ja vatsan syvät lihakset olevan jo ihan ok-kunnossa.

Työmatkapyöräilynkin sain aloitettua. Iso tietyö Ruukinrannassa on saatu tehtyä loppuun ja tie asfaltoitua, mutta Auroran sairaalan nurkalla joutuu kiertoreitille siltatyömaan vuoksi. Tosi paljon oli pyöräilijöitä liikkeellä, ajoittain ihan ruuhkaksi asti.

Särkyä

Sisko tyttärineen on nyt saatettu kotimatkalle kolmen viikon ihanan yhteisen loman jälkeen. Aika täyttä oli kun pienessä kämpässä oli seitsemän henkilöä normaalien neljän sijaan, mutta kyllä me mahduttiin olemaan. Lentokentältä palattuamme siivoilimme ja laitoimme tavaroita paikoilleen. Tykkään siitä, että tavaraa on mahdollisimman vähän. Olen jopa yrittänyt opetella miettimään jo ennen ostopäätöstä, mihin minkäkin uuden tavaran laittaisin. En halua edes miettiä isomman asunnon hankkimista vain siksi, että tavaroille olisi enemmän tilaa. Vaikka olisihan se autotalli pyörien huoltoon ja säilytykseen aika kiva juttu... Yritämme kuitenkin mahtua näihin nykyisiin neliöhin, ja siinä tavaramäärän hallinta on avainasemassa.

Torstaista saakka on päätä särkenyt aina välillä, ja loppuviikosta oli kurkkukin kipeä. Siksi jätin lauantain Rykäsyn väliin. Lähdin kuitenkin Peten mukana kisapaikalle kannustamaan ja toimitsijaksi. Reilut kolmekymmentä kisaajaa oli mukana, ja hyvältä ja vauhdikkaalta näytti meno.

Flunssaa ei onneksi tullutkaan, joten tänään siivoushommien jälkeen kävimme ajelemassa pyörillä vajaat puolitoista tuntia. Laitoin vähän liikaa päälle, ja Bembölessä piti jo vähentää paitojen määrää. Vähän takkuiselta tuntui meno meillä molemmilla Kehä III:lla, kun oli vastatuulta ja huono asfaltti. Leppävaarassa piti oikeaa reittiä vähän etsiskellä, kun kevyt liikenne ohjataan siellä kiertotielle Kehä I:n rakennustöiden vuoksi. Kun oikea baana sitten löytyi, se olikin tosi hieno ja tasainen.

Viekkaudella ja vääryydellä (melkein!) houkuttelin Peten vielä pesemään molemmat pyörät lenkin jälkeen. Harva juttu on niin iso pettymys kun rapainen pyörä lenkille lähdettäessä!

Yhteenveto kuluneen viikon liikunnoista näyttää tältä:

ma lepo
ti juoksu (vauhtileikittely) 45 min + corejumppa 20 min
ke avovesiuinti 40 min
to juoksu 33 min, corejumppaa 20 min, uinti 20 min
pe lepo
la lepo
su pyöräily 1 h 25 min, pk

Sää viilenee, askel kevenee

Ensimmäisen kerran pitkään aikaan pk-juoksuvauhtini oli alle kuuden minuutin. Ihan satavarma en kuitenkaan enää ole aerobisesta kynnyksestäni, se lienee vähän laskenut sitten viime mittauksen kaksi vuotta sitten. Nyt kelien vähän viilennyttyä juoksu tuntui kivan kevyeltä, ihan erilaiselta kuin kesäkuumalla.

Serkultani kuulin, että Englannissa järjestetään joka lauantai ympäri maata ilmainen viiden kilsan juoksu, Park Run. Hän on kerran käynyt juoksemassa Poolessa. Tapahtumassa otetaan aikaa, ja kaikki tulokset julkaistaan netissä. Sieltä on helppo myös käydä katsomassa sijoitus omassa ikäluokassa. Kukakohan alkaisi näitä järjestää vaikkapa Helsingin keskuspuistossa?

Varasimme Peten kanssa paikat juoksutekniikan jatkokurssille syyskuussa. Saamme taas parin tunnin ajan asiantuntevaa juoksuopastusta. Juoksua otetaan taas videolle ja tulosta verrataan viime kertaiseen videoon. Toivottavasti jotain kehitystä olisi havaittavissa!

Kotona taas

Työt alkoivat ja niin se oli pakko eilen palata sukumökiltä kotiin. Arkemme tuntuu rakentuvan aika pitkälle meidän kahden urheilujen ja vähän myös lasten harrastusten ympärille. Silloin sen huomaa, kun on toisen mökillä kylässä ja pitää yrittää plänätä ja sovittaa omat liikkumiset vieläkin useamman ihmisen aikatauluihin. Yhdenkin kerran lauantaina tuli vähän huono omatunto, kun pölähdimme pyörälenkiltä suihkun kautta suoraan valmiiseen lounaspöytään. Urheilija on itsekäs, sanoi Heltrin puheenjohtaja kerran, eli kai se sitten oli ihan ok.

Sukumökki on Jämsänkoskella, ja siellä oli taas mummi, setiä ja tätejä, serkkuja, lasten pikkuserkkuja ja muita vieraita kolmattakymmentä. Mukavaa oli, ja lapset pääsivät taas puhumaan englantia, kun porukkaa oli Alankomaista, Itävallasta, Englannista, Saksasta ja Italiasta. Isäni vanhemmat lähettivät 60-luvulla kaikki kuusi lastaan ulkomaille ainakin hetkeksi opiskelemaan tai työskentelemään, ja kuudesta neljä jäikin sille tielle. Kesällä tapaamme aina yhteisessä kesäpaikassa. Kaikki eivät tietenkään pääse mäkille yhtä aikaa, mutta nyt meitä oli paikalla neljässä polvessa. Toivon, että omatkin lapseni jossain vaiheessa opiskelujaan pääsevät ulkomaille vaihtoon.

Tässä yhteenveto viime viikon liikunnoista:

ma lepo
ti kevyt juoksu 40 min
ke avovesiuinti Oittaalla 45 min
to juoksu 15 min av, 4x8 min reipasta + 2 min pal, 15 min lv
pe lepo
la pyöräily reilut 2 h, 67 km
su juoksu 30 min pk, 2x20 min reipasta 2 min pal, avovesiuinti 1,5 km 40 min


yhteensä 6 tuntia 7 minuuttia.

Mökillä myös melottiin:

Uudet rasvat

Hain pyörän eilen kotiin Velosportista. Olivat vaihtaneet keskiön rasvat, ja naksutus oli ainakin koeajolenkin ajan pysynyt poissa. Jos naksutus kuitenkin jatkuu, pitää vaihtaa keskiö. Sekin menee onneksi takuun piiriin. Ostin samalla keikalla Petelle uudet klossit, kun poikamme Atte oli saanut toisen päreiksi pyöräkokeilussaan toissapäivänä.

Aamulla juoksin Mankkaan kaatop... eikun tulevan golfkentän ympäri 5,4 kisan lenkin. Vauhti oli suunnilleen sama kuin toissapäivän pitkällä lenkillä (6,37 min/km), mutta keskisyke lähes kymmenen lyöntiä alhaisempi. Taisi tämän aamuinen lenkki olla paljon tasaisempi profiililtaan.