Aijai - lenkki jäi väliin

Juoksuohjelmassa on tälle perjantaille 10 kilometrin kevyt lenkki, mutta nyt on kyllä vasen pakara niin kipeä, etten mene juoksemaan ollenkaan. Herättyäni puin lenkkivaatteet päälle, mutta päätin luopua koko lenkistä, kun en saanut lenkkareita jalkaan. En pääse kyykkyyn, ja istuminenkin sattuu. Molemmat pakarat olivat kipeitä eilen, luullakseni johtuen ainakin osittain tiistain lihaskuntoliikkeistä ja lenkistä, mutta nyt kipeä on enää vasen puoli. Outoa sinänsä, sillä alunperinhän kipeänä oli oikea puoli...

Seuraava lenkki (15 km) on merkitty sunnuntaille. Saas nähdä, miten sen kanssa käy.

Yritän nyt lohduttautua sillä, että tärkeimmät treenit on nyt tehty ja että kunto nousee levossa. Olisi se vaan kiva päästä lähtöviivalle ilman kipuja, kyllä niitä sitten varmaan matkan aikana tulee kihan riittämiin.

Lintsillekin piti meidän tänään lähteä, vaan nyt lupaa sadetutka sadetta koko päiväksi Helsinkiin. Täytynee alkaa miettiä vaihtoehtoista suunnitelmaa.

Miljoona miljoona miljoona kärpästä

Lämpimät kelit vain jatkuvat, tänään lähdin lenkille 23 plusasteessa. Juoksin 10,5 km aikaan 1.11 eli aika hitaasti mentiin. Syke pysyi kuitenkin suht alhaalla, keskisyke oli 146 ja juoksu tuntui muuten hyvältä. Vain kärpäset vähän häiritsivät menoa, niitä oli ajoittain ympärillä lentelemässä varmasti kymmeniä (ei siis kuitenkaan ihan miljoonia, vaikka siltä välillä tuntuikin...) Pakarat ja takareidet ovat edelleen kipeät, mutta eivät vaivaa juostessa. Toisaalta esimerkiksi nousu seisomaan saa kyllä tuntemuksia aikaan.

Siskon tytär sai tänään laiturin päästä mato-ongella noin 1,5-kiloisen hauen. Syöttinä oli punainen kumimato. Onneksi oli haavi vieressä ja kaksi avuliasta tyttöä, jotka auttoivat kalan nostamisessa kuivalle maalle.. Naapurissakin oli sopivasti kylässä fileeraustaitoinen henkilö, joka sai kalasta fileet siististi irti.

Hups - kuva on vähän vinossa. Sori.

Terassien maalausta

Eilen aloitettu terassien ja kaiteiden maalausurakka (kuva yläterassilta) jatkui vielä tänään. Edelleen ovat valkoiset kaiteet ja osa ruskeista terassilaudoista maalaamatta toiseen kertaan, ehkä maalaan ne myöhemmin illalla tai vasta huomenna. Saimme hommalle aamulla jotenkin lentävän lähdön, ja maalailu sujui tosi nopeasti. Onneksi tällä kertaa käytössä oli myös varsi, johon pensselin sai kätevästi kiinni. Se säästi aika paljon jalkoja ja selkää.

Maalailun jälkeen lähdin lenkille. Ristiselkä tuntui ekan kilsan ajan vähän kipeältä, mutta onneksi kipu loppui suht nopeasti. Juoksin seitsemän kilsaa, 40 minuttia 23 sekuntia, keskisyke 146. Juoksu tuntui taas niin paljon paremmalta kuin sunnuntaina, mikä saattoi kyllä johtua sopivasta lämpötilasta (+20). Lenkin jälkeen tein vielä pari kierrosta lihaskuntoliikkeitä nurmikolla.

Metsässä on niin paljon mustikoita, ettei oikein tiedä mistä alkaisi poimimisen. Eilen tein piirakkaa, tänään muffinsseja. Niin paljon on lomalla leivottu, että sokeria ja leivinjauhetta pitää käväistä hakemassa lisää Sammatin uudistuneesta Salesta. Villivadelmatkin alkavat jo punertaa - mitäköhän kivaa niistä tekisi?

Nyt on valmista?

Tänään päättyi viimeinen kolmen viikon harjoitusputki ennen HCM:ää - ja oikeastaan koko HCR:stä alkaneen harjoitusohjelman vaativat osuudet.

Mökkimaisemissa 23,5 km lämpimässä säässä, sujui yllättävänkin hyvin kun tämän viikon muut harjoitukset tuntuivat tosi raskailta. Mutta keskivauhti oli kumminkin 5:27, ja lenkin lopussa voimia oli kyllä ihan mukavasti jäljellä ja juoksua olisi voinut ihan hyvin vielä jatkaakin. Suurin ongelma oli taas kärpäset joita välillä pörräsi ympärillä kauheat määrät.

5:27 / km keskivauhdilla maraton-ajaksi tulee 3:50.

Nyt sitten odotetaan sitä juoksukirjallisuudessa kuvattua superkompensaatiota, joka levätessä taianomaisesti nostaa kuntoa ja juoksuvauhtia... ensi viikolla pk-lenkkejä ja sitten pari viikkoa varsinaista himmailua ennen maratonia. Saas nähdä miten käy!

Viimeinen pitkä ennen maratonia

Huh huh - taas on ihanan lämmintä, mutta ehkä mulle ihan vähän liian kuuma juoksuun. Mittarin mukaan plusasteita oli 23, kun lähdin matkaan vähän ennen kolmea. Aurinkokin paistoi. Juoksin mökiltä Leppäkorventielle ja sieltä vanhaa ykköstietä vähän Lahnajärven ohi kunnes käännyin taas möksälle päin. Juomavyössä oli kaksi pulloa vettä ja kolme pulloa Dexal Lightia, mutta jano pääsi silti yllättämään. Juotavaa olisi saanut olla enemmänkin. Juomien lisäksi otin kolme geeliä, ja välillä vatsassa tuntui kyllä vähän oudolta; ehkä olisi pitänyt juoda pelkästään vettä.


Reitti on pituudeltaan 23,9 km, mutta juoksin vain 21,7 koska silloin tuli kaksi ja puoli tuntia täyteen. Pete-ihanuus pyöräili vastaan puolen litran vesipullon kanssa Kettulantiellä (kartassa F). Toravantien alussa (kartassa G) join sen puoli litraa vettä ja yhdet pullonjämät. Kävelin siitä reilut kaksi kilsaa mökille. Pete kyysäsi mua vähän aikaa Jopolla, mutta siinä tuntuivat reidet kramppaavan, kun piti varoa, etteivät jalat joudu pinnojen väliin tai polkimien eteen.

Maratoniin on nyt vajaat kolme viikkoa, ja nyt alkaa treeniohjelma keventyä. Ensi viikolla juostavaa on noin 39 km ja sitä seuraavalla 35 km. Vähän alkaa kyllä jo hirvittää se maraton...

Kisapäivänä otan juoksuvyön lisäksi mukaan ainakin huulirasvaa, geelejä ja pari Buranaa pieneen minigrip-pussiin. Ne mahtuvat kivasti punaisen juoksupaitani selkäpuolella oleviin taskuihin. Tänään testasin sen, että saan ne myös sieltä juostessa käyttöön juomävyöstä huolimatta. Mitäköhän muuta pitäisi muistaa ottaa mukaan? Suolaa?

Reittiennätys järven ympäri

Tässä mökin lähellä on Kylänalanen-järvi, jonka ympäri pääsee juoksemaan mukavia sorateitä pitkin. Lenkki on pituudeltaan 6,4 km, ja aamulla juoksin sen aikaan 39.33, joka on uusi reittiennätykseni. Aikaisempi enkka parani peräti sekunnilla, vaikka poikkesinkin ottamaan matkalta mukaan meidän ja naapurin Hesarit. Aamulla täällä paistoi vielä aurinko, mutta nyt iltapäivällä tuuli on yltymässä ja myöhemmin taitaa tulla sadetta.

Lenkin jälkeen tein terassilla pari kierrosta lihaskuntoliikkeitä ja pakarajumppaa. Sen jälkeen pulahdin vielä järveen. Piriformis tuntui kyllä melko kipeältä lenkin jälkeen, mutta onneksi juoksu sentään sujuu. Lenkitkin ovat onneksi jo lyhenemään päin, kun maratoniin on enää reilut kolme viikkoa. Ensi sunnuntain 24 km lenkin jälkeen ohjelmassa on vain yksi yli kympin lenkki.

Leivoin illaksi hyvän suklaajuustokakun, jonka ohje on uusimmassa Avotakassa:

200 g suklaata (kaakaopitoisuus väh. 70 %)
200 g voita
3 kananmunaa
2-3 dl sokeria (alkup. ohjeessa 3, mutta se oli aika ällömakeaa...)
2 dl vehnäjauhoja

täyte
500 g mascarponea (tai Violaa tai Philadelphiaa)
2 rkl vaniljasokeria
1,5 dl tomusokeria
2 kananmunaa

koristeluun
tomusokeria, karhunvatukoita

1. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele leivinpaperi ja laita se halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuokaan.
2. Sulata suklaa ja voi varovasti mikrossa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon hieman jäähtynyt suklaa-voiseos. Sekoita tasaiseksi ja siivilöi taikinaan vehnäjauhot.
3. Valmista täyte sekoittamalla tuorejuustoon sokerit ja munat.
4. Levitä 3/4 suklaataikinasta vuokaan. Levitä taikinan päälle tuorejuustotäyte ja lisää päälle loppu suklaaseoksesta. Tee halutessasi veitsellä kuvioita taikinan pinnalle. Paista uunin keskitasossa noin 45 min. Kakku saa jäädä sisältä melko pehmeäksi, mutta uunista ottaessa se ei saa "tytistä".
5. Jäähdytä ja ripottele pinnalle tomusokeria. Koristele.

Kakku on nopeatekoinen ja tosi hyvän makuinen, kannattaa kokeilla!

Pyöräilyä ja juoksua ja askarteluakin

Meillä oli aamulla parikin hyvää ja tarpeellista hommaa tarjolla; mökin ikkunoiden pesu tai kaiteiden ja terassien maalaus. Koska huomiseksi on luvassa sadetta, emme ryhtyneet maalauspuuhiin. Ikkunanpesukaan ei oikein juuri tänään innostanut. Pete keksi sitten onneksi, että voisimme pyöräillä Hyönölään 15 kilometrin päähän, ja nauttia kahvit/teet paikallisessa leipomossa. Tuumasta toimeen. Reitti on mukavaa ja vaihtelevaa sora- ja asfalttitietä ja pyöräilykelikin oli aika lähellä täydellistä.

Hyönölässä herkuttelin kupillisella teetä ja ihanalla possumunkilla, jossa oli täytteenä omenahilloa. Pete otti terveellisesti sämpylän ja kahvia. Saimme myös täytettyä yhteisen juomapullomme. Kahvihetki kesti puolisen tuntia.

Kotimatka kesti suunnilleen samat 44 minuuttia kuin menomatkakin. Parin minuutin levon jälkeen lähdin päivän lenkille, joka oli sama kymppi kuin tiistaina. Tänään siihen meni pari minuuttia enemmän kuin silloin, 1.02 ja osia. Keskisykekin oli muutaman lyönnin korkeampi. Varsinkin lenkin loppupuoli meni kivasti, alussa vähän pohkeita kivisti. Luulin jo juoksevani melko hyvää vauhtia takaisin mökille päin, mutta sitten takaa puuskutti diesel-Pete kovaa vauhtia ohi omalla vk-lenkillään. Hyvältä näytti se meno.

Illalla sisko tuli taas tänne mökille tyttärineen yhden Espoossa nukutun yön jälkeen. Olen jo muutaman vuoden suunnitellut tekeväni männynkävyistä sydäntaulun. Nyt kun sisko on Suomessa, homma on vihdoin hänen hyvin suosiollisella avustuksellaan lähtenyt etenemään. Nina hankki liimapyssyn ja kehyksen Ikeasta, ja tänään sain taulun valmiiksi. Sitä tehdessäni muistin taas, miten huonosti jaksan pipertää yksityiskohtien kanssa, alla olevassa kuvassakin näkyy miten kangas vähän "vetää", ja kävytkin ottavat kiinni lasiin. Mutta kyllä tuon taulun kehtaa omalle mökkiseinälle laittaa, eikö kehtaakin? Ehkä sitä kangasta voisi huomenna vielä justeerata.

Lapset ovat nyt kylässä tutun perheen mökillä Joutsassa ja tulevat kotiin huomenna bussilla. Vähän on jo meillä ikävä, heillä ei varmaankaan vielä yhtään - niin mukavaa on viesteistä päätellen ollut.

Juhlavaatteita ja noin kymppi

Kävimme tänään Turussa ja Salossa kaupunkireissulla. Hyvin onnistuimme hankkimaan lähes kaiken, mitä vailla vielä aamulla olimme; Atte sai puvun (ensimmäisensä!), Pete uudet lenkkarit alehintaan ja minä Salosta juhlakengät ja -huivin. Nyt voimme levollisin mielin odotella lauantaisia häitä. Peten lenkkarit ovat tietysti maratonia, eikä häitä varten... Hyvällä alennuksella sai viimevuotiset Kayanot.

Mökillä suunnittelemme terassien ja parvekkeen kaiteiden uudelleenmaalausta. Ehkäpä huomenna saamme terassit pestyä ja kaiteet rapsuteltua ja sitten voimmekin odotella hyviä maalauskelejä. Viime vuonna homma jäi tekemättä juuri sateisten säiden vuoksi, toivottavasti tänä vuonna on enemmän onni myötä.

Illalla vähän ennen puolta kahdeksaa lähdin vielä lenkille. Juoksin noin kympin out-and-back Haarikkaantielle, mihin kului aikaa 1.00.59. Noin hyvä vauhti saa kyllä vähän epäilemään reitin oikeaa mittaa, mutta tarkistin sen uudelleen Google Mapsista; tasan 10 km. Keskisyke oli 149 ja maksimi 159. Reitti on melko tasainen verrattuna muihin mökkiteihin täälläpäin, eikä kuumuuskaan tänään häirinnyt. Juoksu tuntui paljon kevyemmältä ja helpommalta kuin viime sunnuntainen 15 km:n puuskutus, mutta silti vajaan minuutin ero km-vauhdissa (su 6:51, ti 6:05) parin päivän sisällä on minusta paljon.

Ensimmäinen vuosi juoksua

Viime vuonna heinäkuun alussa olin ystävättäreni 40-vuotisjuhlilla. Siellä kahvipöytäkeskustelussa juteltiin paljon mm. juoksemisesta. Mukana oli myös ystävättären sisko, joka oli jo siinä vaiheessa juossut useita maratoneja ja puolikkaita. Hän lohkaisi, että juoksemisesta pääsee kunnolla jyvälle vasta 500 juostun kilometrin jälkeen. Minä olin siihen mennessä juossut Pääkaupunki- ja Länsiväylä-juoksuissa itseni muutaman kerran läkähdyksiin aivan liian vähällä harjoittelulla. Innostuin kuitenkin tuosta keskustelusta ja päätin juosta neljä kertaa viikossa, kunnes saisin sen 500 km kasaan. Ekan lenkin juhlien jälkeen juoksin 10.7.2008 ja 500 km tuli täyteen 6.11. samana vuonna.

Alkusyksystä juoksukärpänen oli puraissut jo niin kovasti, että houkuttelin Petrin mukaani Esport Arenan maratonkouluun, jota vetivät Ensio Hakala ja Sanna Autio. Maratonkoulu kokoontui loka-toukokuussa alun toistakymmentä kertaa. Ohjelmaan kuului myös kaksi kuntotestiä ja henkilökohtaisen harjoitusohjelman laadinta. Oma treeniohjelma on ollut minulle tosi tärkeä etenkin nyt harjoitellessani Helsinki City Marathonille. Minusta on tärkeää tehdä asiat "oikein", ja luulenpa, että olisin helposti harjoitellut liikaa ilman omaa ohjelmaa ja tiukkoja ohjeita siinä pysymisestä tai sitten juoksuharrastus olisi alkuinnostuksen jälkeen taas kerran lopahtanut.

Vuoden aikana olen osallistunut kahdelle puolikkaalle: syyskuussa Espoon Rantamaratonille (2.24.50) ja toukokuussa Helsinki City Runiin (2.10.07). Tuloskehitys on ainakin tähän saakka ollut nousujohteinen! Tuntemuksetkin puolikkailla ja niiden jälkeen olivat ihan erilaiset, HCR:n aikana tiesin juoksutestien perusteella, että syke on oikealla tasolla ja että jaksan varmasti loppuun saakka, Rantamaratonin puolikkaan jälkeen olin pitkään läkähdyksissä ja ihan puhki., kun taas HCR:n jälkeen oli ihan voittajafiilis.

Juoksukilometrejä on nyt kertynyt lähes 1600, lenkille olen lähtenyt jo yli 170 kertaa. Olen juossut lenkkejä pääasiassa kotona Espoossa ja mökillä Kettulassa, mutta myös Salt Lake Cityssä, Lontoossa ja Örebrossa. Talvella juoksin jonkun verran myös sisäradalla Esport Arenalla. Ensimmäinen rasitusvammakin on nyt totta: piriformis-lihas aiheuttaa aina välillä viiltävää kipua pakaraan ja takareiteen. Yritän sitä nyt jumppailla ja venytellä maratonkuntoon. Jos ei se auta niin sitten burana.

Seuraava juoksuetappi, se varsinainen tavoite on Helsinki City Marathon elokuussa. Sinne toivon viileää, puolipilvistä juoksukeliä, mutta juoksemaan täytyy tietysti lähteä, vaikkei säätoive toteutuisikaan. Tavoite on juosta hyvävoimaisena maaliin. Mitään tiettyä loppuaikaa en tavoittele, mutta kyllä se todennäköisemmin on lähempänä viittä tuntia kuin neljää ja puolta. HCM:n jälkeen olen aikeissa juosta Rantamaratonin puolikkaan syyskuussa.

Tämä blogi on alusta asti ollut tosi tärkeä osa juoksuharrastusta. Perustin sen alunperin, jotta voisimme siskoni kanssa vaihtaa treenikuulumisia Atlantin yli. Sisko ei kuitenkaan sinnikkäistä yrityksistäni huolimatta olen ihan vielä innostunut treenaamaan maratonille (eikä myöskään bloggaamaan), mutta toivon juoksukärpäisen puraisevan häntä oikein kunnolla viimeistään HCM:ää seuratessa. Ehkä voimme sen jälkeen alkaa suunnitella yhteistä kaupunkimaratonia 2010 jossain Euroopassa; sitä kaukomaraa, josta blogikin sai nimensä.

Bloggailun positiivisin yllätys on ollut uudet samanhenkiset blogiystävät, etenkin Laura ja Jaanaba, joiden blogeja seuraan lähes päivittäin ja välillä kommentoinkin. On ollut inspiroivaa lukea postauksia harjoittelusta, kilpailuista, ennätyksistä, onnistumisista ja toipumisista - suurkiitos niistä! Kiitos myös kaikille tätä blogia lukemaan eksyneille. On ihan kiva tietää, ettei ainakaan koko aikaa täällä ihan itsekseen horise. Kommentit ovat siis erittäin tervetulleita!

H-hetki lähestyy

Eilen oli viimeisen kolmen viikon harjoitusputken toinen viikko, joka päättyi 30 km pitkään. Tämä olikin koko valmistautumisen pisin lenkki. Tarkoituksena oli lähteä alusta alkaen maraton-vauhtia ja katsoa miltä homma tuntuu.

Sykemittari ei toiminut ensimmäisen n. 8 km aikana, se oli harmillista mutta syke oli varmaan vajaa 150. Sitten rupesi pikku hiljaa nousemaan, ja päätyi 160 tienoille. Ilma oli pilvinen mutta lämmin. Reitiksi valitsin mökiltä Somerniemen torille. Olin katsonut kartasta reitin suunnilleen ja löysinkin oikeat käännökset mutta sitä en muistanut että keskivaiheilla reittiä on lähes suora 14 km asfaltoitu tienpätkä joka on pääsääntöisesti ylämäkeä, ja jonka ympärillä ei ole ainuttakaan taloa eikä yhtään mitään, pelkkää metsää. Melko raastavaa.

Jumankauta että otti pattiin kärpäset. Niitä pörräsi koko ajan ympärillä, korviin silmiin suuhun. Varmaan oikeasti vähän huononsi vauhtia kun ei voinut olla huitomatta niitä pois vaikka eihän siitä mitään hyötyä ollut.

Lopputulema oli 2:43 ja keskivauhti 5:26 / km. Keskisyke oli varmaan suunnilleen 152-154, eli lopussa mentiin aerobisen kynnyksen yli. Tämä tarkoittaa sitä, että eilen ei maraton olisi ihan tällä vauhdilla ehkä mennyt, mutta melko lähellä kumminkin. Käytännössä siis HCM:n tavoitevauhdiksi tulee jotain 5:20 - 5:3o välille, riippuen olosuhteista ja omasta olosta. Varmaan kuitenkin lähempänä 5:30.

Excel-totuus näyttää, että harjoittelun tuloksena vauhti on jonkin verran kasvanut, mutta hikeä saa kyllä vuodattaa tässä iässä tosissaan että juoksukunto paranee. Tästä taulukosta ei näe sykkeitä, mutta ne on pysyneet aika samoina koko ajan. Hyviä valopilkkuja on lenkit lepojaksojen jälkeen kun juoksu kulkee alle 5:20 vauhtia matalalla sykkeellä. Se on mukavaa! Vk-lenkit menee vähän alle viiden vauhtia, eli jonkin verran on parannusta siinäkin mutta ei kauheasti.


Mutta tyytyväinen saa olla kun ei ole mitään rasitusongelmia ja juoksu maittaa, eikä lenkille lähteminen harmita! Hiki on hyväksi!

Kasvion laatimista ja 15 km:n lenkki

Atte sai kesätehtäväksi oman kasvion laatimisen kenttäkerroksen kasvillisuudesta. Kasvion voi tehdä joko keräämällä ja kuivattamalla kasvit tai vaihtoehtoisesti ottamalla kasveista kolme valokuvaa. Valokuvaaminen tuntui jotenkin meille luontevammalta (ja vaivattomammalta!) kuin kuivattaminen. Yhden kuvista tulee esittää kasvin biotooppia (kasvi muiden joukossa), toisen itse kasvia ja kolmannen yksityiskohtaa, josta kasvin on tunnistanut. Nyt Atella on kasassa vähän toistakymmentä kasvia (yllä mustikka), ja vielä pitäisi löytää juolukka, kallioimarre, kevätlinnunherne ja moni muu. Taitaa meillä olla edessä vielä joitakin yhteisiä metsäretkiä.

Kasvion kerääminen on ilmeisesti kokenut uuden heräämisen hypättyään yhden sukupolven yli. Äitini keräsi ja prässäsi aikoinaan kasveja koulua varten, mutta minä en. Niinpä en kyllä tunnekaan niitä kovin hyvin. Täytyypä varoa, etten tee tätä minusta kivaa ja mielenkiintoista kesätehtävää Aten puolesta. Kaikkein parasta olisi jos yhdessä oppisimme tunnistamaan paljon uusia kasveja ja nauttimaan sitäkin kautta metsässä kulkemisesta. Nyt siitä nauttii meistä enimmäkseen vain toinen...

Lenkilläkin tuli katseltua, löytyisikö maantien varrelta vaikkapa kissankäpälä tai vanamo. En nähnyt, mutta 15,4 km tuli juostua niitä etsiskellessä. Olin juossut saman lenkin neljä viikkoa aikaisemmin, ja tänään siihen kului yli kolme minuuttia pitempään (1.45). Tosin nyt en juossut viimeisiä kilsoja kovemmalla sykkeellä kuten edellisellä kerralla. Lämpöäkin oli seitsemisen astetta enemmän tänään, +23, ehkä sekin vaikutti vauhtiin.

Viimeisen pitkän lenkin ennen maratonia juoksen ensi sunnuntaina. Harjoitusohjelmassa on kryptisesti 15-20-25 km, joten ajattelin juosta 2,5 tuntia ja katsoa, kuinka pitkälle pääsen.

Kolmen herkkupiirakan päivä

Tykkäämme kaikki kovasti jälkiruuista, ja tänään olikin kesän ennätyspäivä tähän mennessä; söimme yhteensä kolme piirakkaa. Lounaan jälkeen herkuttelimme jogurtti-mansikkatortulla ja nyt päivällisen jälkeen pöytään on katettu mustikkamurupiirakka ja mustikkapavlova, jossa on myös mansikoita. Mustikat kävimme poimimassa lähimetsästä ja niitä näytti siellä olevankin tosi paljon! Paria kivaa uutta salaattiakin on tänään kokeiltu. Uusimmassa Glorian ruoka ja viini -lehdessä oli aika kivoja ohjeita.

Onneksi sattuu olemaan myös lenkkipäivä. Juoksin 10,4 km Saarnikkaan ja Kylänalasen ympäri. Aikaa meni lähes 1 tunti ja kymmenen minuuttia. Melko kuuma ilma oli, ja jalat tuntuivat jotenkin väsyneiltä. Kyllä se siitä onneksi lähti kuitenkin kulkemaan ja lopussa tuntui, että olisin voinut juosta helposti pitempäänkin. Lenkin jälkeen teimme Petrin kanssa pari kierrosta lihaskuntoliikkeitä terassilla. Tästä saan ehkä myöhemmin kuvia Ninan kamerasta... Niitä on jotenkin kivempi tehdä yhdessä, tavoitteena kahdesti viikossa.

Edit: tässä yksi kuva lihaskuntotreenistä:

Lenkillä tuli mieleen, että sunnuntain pitkälle lenkille kannattaisi varmaankin lähteä klo 15, samaan aikaan kuin maraton alkaa. Aamulenkit ovat minulla sujuneet aina kivasti, ja nyt olisi varmaankin jo aika alkaa treenailla iltapäivälläkin, jottei maratonilla tule mitään ylläreitä siinä suhteessa. Iltapäivällä on kuumempikin, ja helteiseen juoksukeliin kannattaisi varmaankin varautua.

Netittä mökeillä

Aika monta päivää onkin vierähtänyt siitä, kun viimeksi pääsin nettiiin. Ihmeen nopeasti sitä kuitenkin siihenkin tottuu. Kahden mökkivierailun jälkeen olemme vihdoinkin kotiutuneet omalle mökillemme loman viettoon.

Viikonlopun olimme ystävien mökillä Heinolassa koko perheen voimin. Meitä oli muutenkin aikamoinen porukka; 9 lasta (iät 6-14) ja 6 aikuista. Ystäviä on kyllä lykästänyt mökin hankinnassa, sillä paikka oli tosi mahtava paikka. Tontti oli iso ja siinä oli tosi hieno ranta ja kesäkeittiö rannassa. Mahduimme kaikki mukavasti nukkumaan, syömään ämpäreittäin ihania ruokia ja saunomaankin. Lapsilla oli ikäistään seuraa, ja sauna oli päällä useita tunteja kerrallaan. Toivottavasti tällaisesta viikonlopusta tulee jokavuotinen perinne!

Sunnuntaina aamupäivällä juoksin kahden tunnin ja 10 minuutin pitkän. Olin tulostanut kartan jo kotona, mutta eksyin, koska jätin sen mökille ja muistin yhden risteyksen väärin. Juoksin sitten edestakaisin metsäteitä noin 20 km. Petri löysi kyllä oikean reitin, mutta en voinut seurata, koska hän lähti juoksemaan jo aikaisemmin.

Maanantaina ajoimme isäni puoleisen suvun kesäpaikkaan Jämsänkoskelle. Ohjelmassa oli edelleen saunomista ja uimista, pingistä ja kokkausta ja muuta ajankohtaista kesäpuuhaa. Innostuimme pingiksestä monen vuosikymmenen jälkeen niin, että harkitsemme jo oman pöydän hankkimista. Mistäköhän löytäisi edullisen ulko-olosuhteisiin sopivan pöydän?

Jämsänkoskella juoksin tiistaina 11 kilometrin pk-lenkin ja tänään 30 minuuttia vk:ta verryttelyineen. Molemmat lenkit juoksin maantien reunaa out and back. Toiset autot väistävät juoksijaa pientareettomalla tiellä, toiset eivät, mutta onneksi nyt ei ollut ralliviikonloppu. Viime vuonna satuimme mökille samaan aikaan Jyväskylän rallin kanssa ja kyllä niitä autoja silloin olikin paljon liikkeellä!

Nettiin pääsin nyt vihdoinkin, kun tulimme äsken omalle mökille uskomattoman pitkältä tuntuneen ajomatkan jälkeen. Matkalla pysähdyimme Ideaparkiin syömään. Olipas melkoisen valtava mutta pimeän tuntuinen paikka!

Helsinki City Marathoniin on nyt tasan kuukausi aikaa, ja sitä ennen pitäisi juosta vielä 16 lenkkiä. Kiva, kun lomalla ehtii niin hyvin juosta ja tankata!

Jipii - loma!

Nyt alkoi neljän viikon ihana loma! Livahdin töistä jo puolilta päivin, kävin Nellin matsissa ja vielä Ninan ja Peten kanssa Billnäsin Antiikkimarkkinoilla jo neljättä kertaa peräkkäin. Löysin yhden pienen lasilautasen ja pari pöytäliinaa mökille. Hienoa tavaraa oli paljon tarjolla, mutta tuntuu, ettei ole oikein tilaa missään enkä kyllä varsinaisesti ole uusien kippojen tai kuppojen tarpeessa. Oli kivaa vain katsellakin ja nauttia kauniista esineistä.

Päivän lenkin juoksin heti aamusta; 6,8 km 42 minuutissa, keskisyke 147. Piriformis ei tuntunut juostessa, mutta sopivassa asennossa on kyllä muuten tuntemuksia. Ehkä se teippaus auttaa... tai sitten jokapäiväinen pakaratreeni. Pääasia kuitenkin, ettei se tunnu menevän ainakaan huonompaan suuntaan.

Laura ehdotti Jaanaban blogin kommentissa, että tulisin mukaan Hämeenlinnan puolikkaalle 25.7. Se olisi kyllä sopivaan aikaan Helsingin maratonia ajatellen eli kolme viikkoa aikaisemmin, mutta samana päivänä äitini menee naimisiin Espoossa. Meillä on siis kesähäät tiedossa!

Ukkosta ilmassa

Eilen olin talkoohommissa Narinkkatorilla. Myin jäätelöä GB Glacen jätskirekassa. Talkoohommia riitti kaikkien Helsinki Cupissa pelaavien junnujen vanhemmille. Asiakkaita oli vähänlaisesti ja talkooporukkaa paljon, joten aika vähällä pääsin.

Jätskirekan edessä olevalla kentällä pelasi 8-vuotiaita junnuja ja sitten seitsemältä seurasi illan huipennus, jossa vastakkain olivat 13-vuotiaiden tyttöjen joukkue Tansaniasta ja Helsinki Cup Dream Team, jossa pelasivat mm. Antti Niemi, Aki Riihilahti ja Koop Arponen. Tytöt voittivat, vaikka pojilla oli kyllä paremmin pallo hallussa... Matsin jälkeen Alexander Stubb (kuvassa valkoinen t-paita) palkitsi suvaitsevaisuuspalkinnolla tansanialaisjoukkueen Suomeen junailleen miehen (kuvassa sininen t-paita ja verkkarit), jonka nimeä en valitettavasti enää muista. Vähän kankein jaloin ulkoministerimme lavalle nousi, varmaan on vielä toipuminen Frankfurtin Ironman -kisasta kesken. Upea suoritus!

Koska illoiksi on niin paljon ohjelmaa, aamulenkki on varmin tapa saada lenkit juostua. Juoksin tänään saman lenkin kuin tiistainakin, mutta ihan erilaisessa säässä. Lämpöä oli enemmän, 17 astetta ja vettä tuli kuin aisaa. Alkulenkistä vähän salamoi ja ukkostikin. Sade taukosi välillä vain alkaakseen pian uudelleen. Välillä väänsin juoksupaitaa kuivemmaksi. Keskisyke oli 146 ja aikaa meni reilut puolitoista minuuttia enemmän kuin tiistaina.

Lähdin töihin bussilla, ja vielä silloinkin satoi. Kuva Kehä I:n bussipysäkiltä, jolla huvittelen aamuisin laskemalla itään meneviä autoja. En ole vielä koskaan päässyt sataan ennen bussin tuloa.

Työpäivän jälkeen menimme Peten kanssa katsomaan Nellin peliä Siltamäkeen. Voitto tuli. Nelli teki maalin, sai viirin ja vielä tuomarilta tsempparikortin. Vielä huomenna on yksi matsi, mahdollisuudet jatkopeleihin ovat valitettavasti jo menneet.

Hui, poliisi!

Samoja polkuja tallaillen lähdin aamulenkille 6 minuuttia yli 6. Kehä ykköstä alittaessani näin pienen vilahduksen mustasta maijasta, joka hämmästyksekseni oli menossa Sakkolantietä rantaraitille päin. Sakkolantie on umpikuja, siitä hämmästys. Kun pääsin tunnelista, autoa ei enää näkynyt, mutta pian kuului takaani Kehältä hälytysajoneuvon ujellus. Se kääntyi myös samaiselle tielle, ja pian kuulinkin auton hidastavan vauhtia takanani. Luulivatkohan ne, että olen pakenemassa jostakin juosten? Parin sadan metrin päässä näin, kuinka tien varteen oli pysäköity kolme poliisiautoa. Näkyvissä oli myös kolme poliisia, jotka lähestyivät yhtä omakotitaloa kaikki vähän eri suunnasta. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota minuun, ja niinpä jatkoinkin lenkkiä talon ohi rantaraitille. Mitäköhän talossa oli tapahtunut? Ilmeisesti kukaan ei kuitenkaan ollut karannut metsikköön tai uhannut aseella, koska sain jatkaa lönkyttelyäni ihan rauhassa. Olipa erikoinen aloitus muuten aurinkoiselle aamulle.

Mihinköhän aikaan pitäisi lähteä lenkille, jotta voisi välttää kokonaan pusikoissa kuseskelevat aikuiset miehet? Yksi pyöräilijä helpotti oloaan Lehtisaaren sillan kupeessa ihan häpeilemättä, vaikka noin 300 metrin päässä on huoltoasema yleisine vessoineen. Ei yhtään kiva.

Loppumatka olikin jo paljon rauhallisempaa; kohtasin vain yhden lintubongarin ja muuta pyöräilijää, joista toinen oli ajaa päälleni Tapiolassa. Jouduin pysähtymään välttääkseni törmäyksen, vaikka pyöräilijällä olisi ollut runsaasti tilaa väistää ihan kummalle puolelle vaan. Ohittaisikohan se pyöräilijä hirvenkin etupuolelta?

10,3 kilometrin lenkkiin meni aikaa 1.03.30 ja keskisyke oli 147, maksimi 157.

Illalla töiden jälkeen kävin taas Teijan hierottavana. Hieronnan ja venyttelyjen jälkeen sain myös aika kivan turkoosin (sain itse valita värin!) teippauksen pakaraan ja takareiteen. Kineettinen teippi parantaa verenkiertoa ja aktivoi lihaksia, se ei siis ole sitä perinteistä urheiluteippiä. Jo muutaman minuutin jälkeen teipin alla tuntui leviävän jännä lämpö. Nykyinen teippi voi olla paikallaan viikon, ja jos se osoittautuu hyväksi jutuksi, teippaus voidaan tehdä uudelleen esim. torstaina ennen maratonia. Luottavaiselta tuntuu.

Uimaan saunaan uimaan saunaan...

Kolean päivän piristykseksi osoittautui tänään(kin) lämmin sauna. Lapset ovat jo tunnin ajan juosseet edestakaisin järven ja saunan väliä. Ei haittaa vaikka onkin vähän viileämpi sää, vain 12 astetta ja pilvistä!

Koleassa säässä on kiva myös juosta. Tälle päivälle oli ohjelmassa 12 kilsan pk-lenkki. Laitoin viime viikolla taas Enskalle kuukausittaisen kyselymeilin. Ajatuksissa oli pidentää tämän päivän lenkki 14:ään kilsaan, koska tiistain lenkki jäi vahingossa vähän vajaaksi. Enskan neuvo oli kuitenkin juosta vain 12 km piriformis-vaivojen vuoksi. Vielä pitäisi 3-4 viikkoa pystyä treenaamaan kunnolla, sitten alkaa keventely maratonia varten. Niinpä katsoin Google Mapsista sopivan reitin ja juoksin 11,8 km mäkisiä metsänhoitoteitä. Keskisyke oli 145, ja vauhti noin 6 ja puoli minuuttia per kilometri. Lenkin jälkeen kävin uimassa ja saunassa minäkin.

Alla kuvassa Nelli ja serkkunsa Sophie eilen perunanhakumatkalla. Perunoita, salaattia ja sipulia saa ostaa vajaan kilsan päässä olevalta pientilalta.

Vauhtilenkki heti aamusta

Kuudelta ylös, aamupuuro huiviin ja ennen seitsemää lenkille - siinä tämän perjantain ensimmäiset aktiviteetit. Noin kahdeksan minuutin verryttelyn jälkeen nostin sykkeen välille 160-165. Sopivasti sattui taas kohdalle ylämäki, joten hyvin nousi. Koko matka oli joko loivaa tai jyrkempää ylä- tai alamäkeä, joten tarkkana sai olla, jotta syke pysyi edes suurin piirtein oikeassa haarukassa. Lenkin loppupätkä meni taas verrytellen. Aikaa meni reilut 45 minuuttia, ja siitä noin 28 minuuttia oli vauhdikkaampaa menoa. Aamulla paistoi ihanasti aurinko ja lämpötila oli 17 astetta - ihannekeli!

Piriformis-liikkeitä olen nyt tehnyt kahtena iltana, ja tänään lenkillä siinä oli ekan kerran jotain tuntemuksia lenkin aikana, ei kuitenkaan varsinaisesti kipua. Ehkäpä se johtuu siitä, että olen nyt sitä jumpannut ja venytellyt. Toivottavasti syynä ei ole ainakaan se, että vamma olisi pahenemaan päin. Tiiistainahan se sitten selviää, mihin suuntaan ollaan menossa.

Työpäivän jälkeen hilpaisimme mökille koko porukka; meidän perhe sekä eilen Suomeen tullut siskoni Nina lapsineen. Lapset kävivät äsken saunassa ja uimassa ja kohta paistetaan lettuja. Kyllä on ihan mahtavaa ja onnellista nyt tämä elämä!

Pakarajumppaa

Kävin tänään Kruunu-Fysioterapiassa Teijan käsiteltävänä sen kipeän pakarani kanssa. Kyllä se oli se piriformis-lihas kipeytynyt, kuten Enskakin jo muutama kuukausi sitten diagnosoi. Teija hieroi sitä vähän (auh!) ja antoi jumppaohjeet päivittäiseen kuntoutukseen. Seuraavan ajan varasin ensi tiistaiksi. Vamma ei onneksi vaaranna maratonharjoittelua. Kipeytyminen johtunee siitä, että oikean puolen lantion lihakset eivät ole niin hyvässä kunnossa kuin vasemman puolen lihakset. Siihen auttavat siis nuo täsmäjumppaliikkeet ja -venyttelyt.

Terapian jälkeen kävin lenkillä. Juoksin noin seitsemän kilometriä, ja vasta äsken huomasin, että tänään olisikin pitänyt juosta kymppi... Noh, ehkä se lyhyempi lenkki oli ihan paikallaan hieronnan jälkeen.