Kevään eka pyörälenkki

Lähdin pitkälle pyörälenkille yhdentoista maissa. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli jo kahdenkymmenen minuutin polkemisen jälkeen, kun huomasin juomapullon pudonneen. Lähtiessä se vähän hölskyi telineessään ja ajattelin sen siinä pysyvän. No eipä pysynyt. Käännyin ympäri ja lähdin etsimään pulloa, sillä ilman juotavaa ei pitkästä lenkistä tulisi mitään. Pari kilsaa ajettuani näin miehen, jolla oli kädessään juuri samanlainen pullo. Hän oli löytänyt sen jostain hangesta, jonne joku sen oli ilmeisesti nakannut. Kiitin miestä, laitoin pullon takapaksille ja pysähdyin ekalle huoltotauolle Esport Arenalle, jossa pesin ja täytin pullon uudelleen. Onneksi lempparipullo löytyi eikä tarvinnut ostaa uutta!

Suurin osa pyöräteistä oli jo sulia, hiekkaa oli tietenkin vielä paljon joka puolella. Näin liukastakin oli yhdellä metsätiellä:

ja näin huonossa kunnossa on osa pyöräteistä Espoossa:

Strategiani loskassa ajamiseen on koko talven ollut hiljentää vauhtia. Tällä reissulla loskaisen kohdan nähdessäni juolahti mieleenkin kokeilla, kuinka kävisi, jos menisin vauhdilla läpi vaan. Eihän se hyvin päättynyt, vaan muksahdin hankeen. Alla olevan kuvan alareunassa näkyy renkaiden jäljet, jotka johtavat pahaenteisesti penkan puolelle. No, ei sattunut ja pääsin jatkamaan matkaa vain itsetunto kolhuilla. Loppumatkan ajan hiljensin aina ennen loskaisia kohtia, koska kaikkialla ei ollut noin kivan pehmeää lumihankea vieressä.

Martinsillan alikulkuväylällä oli tämä hieno paasi, josta näkee mm. että Havaijille on matkaa yli 11000 km ja Jorviinkin seitsemän.

Ihan koko matka ei ollut pyörätietä, muutaman kilsan jouduin ajamaan maantien reunassa. Onneksi siinä oli tosi leveä piennar. Tähänkin on jo rakenteilla moottoritie, toivottavasti tekevät myös kevyen liikenteen väylän siihen viereen.

 

Ajoin Sundsbergin kautta Masalaan, sieltä Espoon keskuksen ja Ikean ohi Vanhalle Turuntielle. Masalassa alkoi matka jo vähän tuntua etureisissä. Siellä piti myös vähän hiljentää vauhtia, koska kevyen liikenteen väylällä oli tosi paljon porukkaa. Syke nousee minulla melko helposti pyöräillessäkin aerobisen kynnyksen yläpuolelle, ja oli siksi ihan hyväkin vähän rauhoittaa vauhtia.

Espoon keskuksessa näppäsin tämän kuvan:

Huomaatko, mikä siinä on pielessä? Kuvasta ei sitä näy, mutta tämä junttero oli muun mokailun lisäksi tulossa risteykseen päin punaisia. Onneksi mitään ei sattunut, kun muut kuljettajat olivat tarkkoina ja väistivät.

Kolmen tunnin ja kolmen minuutin päästä olin taas kotona. Kalibroimattomaan matkamittariin kertyi noin 47 kilsaa. Matkalla join pullon melkein tyhjäksi ja nappasin kaksi geeliä. Pitkästä lenkistä tuli tosi hyvä fiilis, ja nyt taisi löytyä tosi kiva uusi lempireitti fillarilenkeille. Pyöräily on tosi kivaa!

Ostin eilen kaksitoista Kinder-munaa ja kaksi pussia ruohomunia pienille virpojille. Aikaisempina vuosina heitä on ollut liikkeellä runsain mitoin, tänään ei kuulemma käynyt ketään. Aika paha hetki koko perheen olla karkkilakossa, kun kaikki munat jäivät jakamatta...

Laiska töitään lukee

Lauantaisin on tri-seuran uintitreenit Lauttasaaressa. Tänään vaan ei ollut vetäjää paikalla, joten uin vaan ihan omaan tahtiin 2100 m. Vähän väsyneeltä tuntui, ehkä eilinen uinti tuntui vielä kropassa. Uiminen tuntui kuitenkin kivalta taas, kuten lähes aina ennenkin. Lauttasaaren halli on mukavan lämmin toisin kuin vaikkapa Tapiola.

Ennen uintia ehdin siivota, viedä tyttären treeneihin, tankata auton, käydä kaupassa, lähettää siskolle karkkia ja aikkareita, syödä lounasta ja viedä tyttären synttäreille. Ihmeen paljon hommaa on tälle päivälle kasautunut, vielä pitäisi käydä hakemassa tytär synttäreiltä ja viedä ystävälleen yökylään. Ja miten taas voi olla nälkä?

Huomiseksi suunnittelen vuoden ensimmäistä pyörälenkkiä. Olisi kiva ajaa ihan rauhassa 2-3 tuntia. Ehkä lähden Kehä II:n kautta Länsiväylää Kirkkonummelle ja kierrän jotain toista kautta takaisin. Asfalttia on päivä päivältä yhä enemmän näkyvissä. Vielä en kuitenkaan rohkene laittaa klosseja jalkaan, jos jossain kuitenkin vielä on liukasta. Ehkä sitten parin viikon kuluttua...

Viime viikolla varasimme jouluksi lennot Salt Lake Cityyn. Ainoa huono puoli asiassa on se, että lennämme taas Chicagon kautta. Viimeksi meinasimme juuttua sinne koko jouluksi, kun monta kenttää oli suljettu lumimyrskyn takia ja myöhästyimme alkuperäiseltä lennoltamme. Toivottavasti tänä vuonna kaikki menee niinkuin pitää ja pääsemme siskoni perheen luokse hyvissä ajoin ennen joulua.

Viereinen kuva on edelliseltä joulureissulta vuodelta 2008. Siskon kanssa shoppailu on parasta!

Vettä, vettä, vettä

Kun lähdin töistä kotiin, alkoi sataa vettä. Keljumpi juttu, sillä olin taas pyörällä liikkeellä. Onneksi ei sentään tullut ihan kaatamalla, ja kastuin ihan vähän vaan. Lumet alkavat olla jo ihan kivasti sulaneet jalkakäytäviltä, vaikka loskaisiakin paikkoja riittää. Muutaman kerran jouduin jalkautumaan, kun takapyörä pyöri tyhjää.

Otin vähän vauhtia kotisohvalta ja singahdin illalla Mäkelänrinteeseen uimaan. Siellä oli iltakahdeksalta mukavan hiljaista, ja uin rauhallista vauhtia 2500 metriä. Aikaa meni juomataukoineen 55 minuuttia. Parilla viime kerralla olen uidessa päässyt mukavaan flow-tilaan, jossa kaikki tuntuu sujuvan ja meno tuntuu kevyeltä. Ilmakuplat vaan suhisevat korvissa.

Toiveissa on päästä jo ensi viikolla jonain iltana pyörälenkille, kun tulee kesäaikaan siirtymisen vuoksi tunti lisää valoisaa aikaa iltaan.

Nipin napin pinnalla

Työmatkapyöräilykilsoja kerti tänään reilut 20, kun poljin aamulla ensin Pitskuun yhteen palaveriin ja sieltä sitten työpaikan kautta kotiin. Oli ihana polkea auringonpaisteessa asfaltilla. Loskaakin toki oli paikka paikoin, muttei ihan niin paljon kuin viime viikolla.

Kokeilin vesijuoksua ilman vyötä jo viime kesänä mökkijärvessä fysioterapeuttiystäväni kehoituksesta. Samalta tuntui tänään altaassa kuin silloin ekallakin kerralla: melkein upposin, mutta en sitten kuitenkaan ihan. Leukaan asti oli vettä, kun yritin nostaa polvia korkealle. Syke ainakin nousi ja pidinkin aina altaan päässä pienen breikin. Ilman vesijuoksuvyötä ei ainakaan pääse löysäilemään! Juoksin 10-15 minuuttia (200 m), ja sitten siirryin uimaradalle.

Uimareita oli tänään todella paljon kaikilla radoilla. Sain uitua 1500 metriä vaparia. Tänäänkin yritin keskittyä käsivetoon ja koko kropan käyttämiseen. Olen menossa hankkimaan lisäoppia Cetuksen huhtikuun lopulla alkavalta vapaauinnin jatkotekniikkakurssilta. Toivottavasti kurssille tulee riittävästi muitakin uimareita, ettei sitä vaan peruta. Nyt vapaita paikkoja on jäljellä vielä yhdeksän... Kurssi pidetään Keski-Espoon uimahallissa maanantaisin klo 20.00-20.40.

Peten kanssa ilmoittauduimme Helsinki Triathlonin kevätleirille. Se pidetään Vierumäellä huhtikuun viimeisenä viikonloppuna. Ohjelmassa yhteisiä treenejä ja luentoja mukavassa suhteessa. Toivottavasti lumet sulavat siihen mennessä! Autoonkin pitää hankkia joku pyörienkuljetussysteemi ennen leiriä, jotta saamme omat pyörät mukaan. Mukava kevät on tulossa!

Diagnoosi: välilevyn rappeuma

Pääsin tänään hyvälle selkäkirurgille magneettikuvieni kanssa. Petekin oli mukana henkisenä tukena - suuri kiitos siitä hänelle! Lääkäri katsoi kuvat, luki röntgenlääkärin lausunnon ja pisti minut kävelemään varpailla ja kantapäillä sekä taivuttelemaan selkää sivulle ja eteenpäin. Refleksejäkin testattiin. Lopputulema oli se, että selässäni on välilevyn rappeumaa viidennessä nivelessä. Nyt kun tiesin, mitä magneettikuvasta pitää katsoa, huomasin sen itsekin. Muut nivelet näyttivät nätin pulleilta ja tämä alin oli jotenkin tyhjentynyt ja madaltunut. Raukka. Myös välilevyjen liikakasvua oli havaittavissa.

Välilevyn rappeuma vaatii kehittyäkseen useita vuosia. Ilmeisesti vajaat kaksi vuotta sitten aloittamani juoksuharrastus on sitä hieman pahentanut, mutta ei missään nimessä aiheuttanut. Aikaisemmin rappeuma vain oli oireeton. Selässä loppukesästä ollut pullistuma on jo kuivunut kasaan, eikä enää aiheuta oireita. Nykyoireet tulevat ilmeisesti ainakin osittäin välilevyjen liikakasvusta. Sitä voisi hoitaa leikkauksella, mutta ei se ainakaan vielä ole ajankohtainen.

Toivoa kuitenkin on. Taudista ei tietenkään pääse kokonaan eroon, mutta siinä voi tulla aaltomaisesti parempia ja huonompia kausia. Täytyy yrittää toimia itse niin, että tulisi enemmän niitä parempia. Juokseminenkin on jatkossa ihan mahdollista, toki pyöräily ja uinti ovat selälle ystävällisempiä ja suositeltavampia. Vesijuoksua kannattaa treenata, minkä olen kuullut jo lähes kaikilta selkääni hoitaneilta ammattilaisilta. Pakko sitä kai on uskoa ja yrittää voittaa se tylsistyminen. Ehkä kokeilen vesijuoksua kokonaan ilman vyötä. Luulisi tulevan lämmin, jos vain pysyn pinnalla.

Sain lähetteen fysioterapeutille, joka tekee minulle treeniohjeet selän, vatsan, yläselän ja reisien harjoittamiseen. Korsetti kuntoon siis. Kuntosalilla pitäisi käydä 3-4 kertaa viikossa ja treenin alkaessa kunnolla varmistua siitä, että teen liikkeet oikein. Siihen (ja tietenkin niiden ohjeiden tekemiseen) sitä fysioterapeuttia tarvitaan. Nyt jotkut selän lihakset ovat krampissa ja alaselkä siksi ihan jäykkä.

Olen tosi iloinen, että investoin siihen magneettikuvaan ja tähän erikoislääkäriin. Nyt tiedän, mikä on vikana ja mitä sille voi tehdä. Sekin on hyvä tietää, ettei liikkumista tarvitse lopettaa, päinvastoin. Koskaan aikaisemmin en ole tykännyt kuntosalilla treenaamisesta mutta hei, mitäpä sitä ei selkänsä ja juoksutavoitteen eteen tekisi! Kun tarkemmin miettii, niitä kuntosalejakin on vähän joka puolella; Esport Arenalla, Tapiolan uimahallissa, työpaikalla...

Kesän tavoitteena on edelleen Kiskon triathlonin perusmatka. Voi olla, että suurin osa juoksutreenistä ennen sitä on vesijuoksua. Optimistisesti olin ajatellut juosta kympin Forssan Suvi-illassa, mutta taidan sen nyt jättää väliin. Myös puolimaratonhaaveesta täytynee tämän kesän osalta luopua, mutta ehkä sitten ensi vuodeksi saan selän tarpeeksi hyvään iskuun ja voisin yrittää triathlonin puolimatkaa.

Lumi alkaa jo riittää

Taas tulee lunta - ihan uskomatonta, miten sitä voikin riittää. Lumisade alkoi juuri kun olin lähtemässä uimaan Mäkelänrinteeseen ja se jatkuu edelleen.

Uin 50 metrin altaassa 3300 metriä. Tänäänkin yritin keskittyä vartalon asentoon ja kiertoon sekä nopeaan sisäänhengitykseen. Lopetin, kun alkoi tuntua väsyneeltä. Vesipullokin oli mukana, kun joskus edellisillä kerroilla olin huomannut, että uidessakin tulee jano. En vaan malttanut pysähtyä juomaan kuin kerran ja silloin join samantien liikaa.

Aikaisemmin päivällä katselin vähän valokuvia, ja löysin yhden meidän pihasta, otettu noin vuosi sitten (28.3.2009):

Tässä samat marjakuuset ja aita tänään:

Marjakuuset ovat muutamaa yläoksaa lukuunottamatta jääneet katolta pudonneen lumen alla. Ihan koko piha on lumen vallassa. Aita harjosi, kun lumi putosi pihalle. Luulenpa että koko yhtiössä pitää rakentaa uudet aidat, niin paljon on muillakin niissä vaurioita.

Tulee varmaan kohta kumppareille käyttöä kun nämä kinokset sulavat, toivottavasti pian!

Toinen juoksukokeilu ja mökkielämää

Pääsin eilen ajoissa kotiin töistä, ja vaikka tarjolla olisi ollut siivoushommia, päivällisen laittoa tai mökkimatkalle pakkausta, lähdimme Peten kanssa Esportiin juoksemaan. Lönköttelin nelisen kilsaa pk-sykkeellä, ja selkä ei ehkä tuntunut i h a n niin kipeältä kuin edellisellä kerralla. Samassa paikassa vasemman pakaran yläpuolella kyllä tuntui melkein koko ajan olevan jotain meneillään.

Tapasin radalla myös yhden opiskelukaverini pitkästä aikaa, ja oli kiva vaihtaa kuulumisia. Vaikea uskoa, että opintojen aloittamisesta tulee ensi syksynä kuluneeksi jo 23 vuotta. Oi niitä aikoja! Siinä keskustellessa tulin miettineeksi (ja sanoneeksikin), että voihan se olla että tässä urheiluharrastuksessa on osittain kysymys myös siitä, että haluaa todistaa itselleen pystyvänsä tavoitteelliseen harjoitteluun ja suoritukseenkin, kun se päivä koittaa. Toinen hyvä syy on varmasti se, että nyt on taas sitä kuuluisaa "omaa aikaa", kun lapset ovat isompia ja pärjäävät jo hetken itsekseenkin.

Illalla ajoimme vielä möksälle, pääsimme perille vasta yhdeksän jälkeen. Polveen asti on lunta, onneksi katolla etelän puolella (kuvassa) ei enää kovinkaan paljoa.


Talon toisella puolella sen sijaan piti vähän keventää lumilastia. Meillä on huopakatto, jolta lumi ei itsekseen valu helposti pois.

Pyryttää

Missä se kevät oikein viipyy? Kaipaan jo aurinkoa, lämpimiä pyöräilykelejä ja kuivaa asfalttia. Tämänaamuinen lupaava auringonpaiste muuttui päivän aikana sakeaksi pyryksi, joka jatkuu edelleen. Alkaa jo riittää tämä talvi... Alunperin olin ajatellut mennä uimaan Mäkelänrinteeseen, mutta huonon kelin vuoksi tyydyin Tapiolan uimahalliin. Vartin vesijuoksun jälkeen uin 1,5 km.


Huomenna pääsemme kuuden viikon tauon jälkeen mökille, jee! Selkäni ongelmien vuoksi kaikki lumityöt taitavat langeta perheen miehille...

Rintauintikurssin päätös

Rintauintikurssin viimeinen kerta oli tänään. Meitä kurssilaisia oli kolme, ja saimme kaikki henkilökohtaista palautetta videoinnin perusteella. Minulla harjoittelemista riittää etenkin käsivedoissa, potkuissa ja molempien ajoituksessa - siis lähes kaikessa... Rintauinti tuntuu vaikeammalta ja raskaammalta kuin vapaauinti, ja kuulemma onkin sitä. Ihan kiva, että sitä on nyt hieman tullut harjoiteltuakin. Ehkä uintitreeneissä voin jatkossa uida vaparin lisäksi välillä vaihtelun vuoksi myös rinulia. Tänään ennen kurssia ehdin uida molempia yhteensä 500 metriä.

Tällä viikolla olen ajanut pyörällä työ- ja uintimatkoja reilut 50 kilometriä. Huomenna joudun menemään bussilla, kun keskellä päivää pitää lähteä toimiston ulkopuolelle. Se ei haittaa, sillä lunta on taas luvassa ja ajokelit taitavat kehittyä huonompaan suuntaan. Aamuisin on ollut pakkasta noin 15 astetta, mutta kyllä siellä on tarjennut polkea, mitä nyt varpaat ja sormet joskus vähän palelevat.

Vesijuoksuu

Otin itseäni niskasta ja lähdin eilen illalla vesijuoksemaan. 25 minuuttia "juoksin" ja loput 10 uin. Siinä saa ihan kivat sykkeet, jos vähän tsemppaa. Jos taas unohtuu katselemaan viereisen radan uintityylejä, syke putoaa helposti liian alas. Vesijuoksu on kyllä niin tylsää, että on ihan pakko uskoa, että siitä on oikeasti jotain hyötyä esim. juoksussa tarvittaville hermoradoille.

Heiaheialle taidan sanoa nyt moido, koska ei sieltä oikein saa mitään kunnon rapsaa. Pete lupasi tehdä mulle tri-excelin ja sieltä saa varmaan graafit ja kaikki.

Kolme tonnia

Lauantai-ilta on hyvä ajankohta uintitreeneille, niin moni muu keksii parempaakin tekemistä ja altaassa on hyvin tilaa. Tavoitteeksi olin asettanut kolme kilsaa, ja uin lopulta 3200. Alussa tuntui vähän raskaalta ja hankalalta, mutta jännästi se siitä sitten helpottui ja uinti alkoi sujua. Kolmeen kilsaan meni aikaa noin tunti ja kuusi minuuttia. Spurttailut ohittaessa väsyttävät, mutta omaa tasaista vauhtia on välillä jopa ihan nautinnollista uida.

Jokainen käännös on erilainen, vaikka ei tietenkään pitäisi. En oikein tiedä, miten ne kädet pitäisi laittaa. Ilma loppuu seinästä ponnistamisen jälkeen kesken, ja pää pitää saada äkkiä pinnalle hengittämään. Kauhean usein ei enää mene vettä nenään.

Samalla radalla ui myös yksi näkövammainen nainen. Huomasin sen siitä, että radan päähän oli tullut siitä kertova kyltti. Hän ui mustissa laseissaan hyvää vauhtia ihan rataköyden vieressä, välillä räpylöillä ja välillä ilman. Kerran näin hänen hämmentyvän, kun joku heti käännöksen jälkeen kiilasi hänen eteensä. Hän joutui palaamaan takaisin alkuun saamaan ohjeita oppaaltaan. Melko reipasta lähteä uimaan, jos ei kunnolla näe. En ole varma, uskaltaisinko itse.

Magneettikuvassa

Pian päättyy epätietoisuus ja saan varmuuden siitä mikä selässä oikein on vikana. Vaivoja on ollut heinäkuun viimeisestä päivästä saakka, ja varsinkin elo-syyskuussa olo pysyi siedettävänä vain vahvoilla lääkkeillä. Nyttemmin kaikki jo arkihommat sujuvat, vaikka selkään välillä sattuukin. Kipuilu alkaa jo vähän harmittaa ja kesän kisat lähestyä, ja siksi varasin taas uuden ajan työterveyslääkärille.

Työterveyslääkäri oli kanssani samaa mieltä siitä, että pitkittyneiden kipujen syy kannattaisi nyt selvittää ja antoi minulle lähetteen magneettikuvaan. Kävelin lähetteen kanssa lääkäriaseman alakerrassa sijaitsevaan magneettikuvausfirmaan, josta sain ajan 45 minuutin päähän.

Ennen kuvausta piti ottaa pois kaikki, missä on metallia. Otin sormuksetkin pois, vaikka periaatteessa kulta ja hopea olisivat olleet ok. Pikkuruisessa pukuhuoneessa oli lista musiikista, jota voisi kuunnella 30 minuuttia kestävän kuvauksen ajan. Valitsin Groove fm:n.

Melko vähissä vaatteissa pääsin itse tutkimushuoneeseen, jossa oli massiivisen kokoinen magneettikuvauslaite. Siitä tuli sellainen sykkivä, pulssin kaltainen äänikin ihan kuin jostain elävästä. Päähän laitettiin kuulosuojaimet, josta kuului se valitsemani radioasema ja käteen sain hätänapin, josta voisi painaa apua tarvittaessa. Sitten ei auttanut muu kuin asettua mukavaan asentoon ja maata liikkumattomana noin 30 minuutin ajan.

Kun liu'uin sisään laitteeseen, tuntui vähän epämiellyttävältä. Aloin ajatella, kuinka ahdas se putki on ja kuinka sieltä tarpeen tullen pääsisi nopeasti pois. Ennenkuin paniikki sai vallan, työnsin negatiiviset ajatukset pois mielestäni, keskityin hengitykseen ja musiikkiin (Black Magic Woman) ja laitoin silmät kiinni. Kuvatessaan kone piti melko kovaa meteliä. Röntgenhoitaja piti minut kuulokkeiden kautta ajan tasalla kuvauksen etenemisestä. Välillä makuualustani alkoi lämmetä, ja ehdin jo miettiä kuuluuko se asiaan. Laskin, että lysti maksoi 15 euroa minuutti, joten yritin nauttia joka hetkestä...

Puolen tunnin päästä kaikki oli valmista ja sain kuvat mukaan. Röntgenhoitajan mielestä neljännen ja viidennen nikaman välissä on välilevyn pullistuma, virallisen röntgenlääkärin lausunnon kuvista saan postitse ensi viikolla.

Seuraavaksi varasin ajan työterveyslääkärin suosittelemalta ortopedilta. Ensimmäinen vapaa aika oli viikon päästä maanantaina. Sinne menen sitten työterveyslääkäriltä saamani epikriisin ja kuvien kanssa kuulemaan, mitä minun nyt pitää tai ei pidä tehdä, jotta pääsen mahdollisimman pian juoksukuntoon. Kyllä tämä tästä nyt vihdoinkin selviää!

Voi selkä!

Usein en valita, mutta nyt tekee mieli: voi vitsi kun toi selkä on vielä kipee! Siihen sattui tänään töissä istuessa, pyörällä ajaessa, kävellessä ja uidessakin, kun harjoittelin potkuja eivätkä ne aina menneet ihan kohdilleen. Ja nytkin sattuu... Yritän huomenna muistaa varata ajan lääkärille - ei paranemisen näin kauaa pitänyt kestää! Munhan piti päästä juoksemaan heti vuoden alusta! Ei tee oikeasti edes mieli juosta kun tuntuu, ettei selkä kestä. Valivali.

Kävelin uimahallille noin kolme kilsaa ja uin ennen rintauintikurssia 550 metriä vapaauintia. Rinulitunnilla harjoittelimme potkuja ja käännöksiä. Potkuissa yritin keskittyä pitämään polvet lähekkäin ja nilkat koukussa kaukana toisistaan. Tuntui kyllä vaikealta, kun on joskus oppinut uimaan mummosammakkoa, jossa polvet ovat kaukana toisistaan ja nilkat yhdessä. Käännöksen jälkeen meinasi unohtua delfiinipotku (tai sen yritelmä) ennen käsivetoa. Aika paljon toistoja tarvitaan ennen kuin rintauinti on meikäläisellä kohdillaan. Onneksi vielä yksi kurssikerta on tiedossa.

Tähän loppuun vielä jotain positiivista: remontti siivouksineen on nyt ohi ja kaikki kirjat taas hyllyssä. Veimme osan hyväntekeväisyyteen, ja hyllyssä on nyt vähän tilaa uusillekin opuksille. Eiköhän se siitä äkkiä täyty.

Viime viikolla:

Nyt:

Aurinkoa!

Olipas mahtavan aurinkoinen keväpäivä! Työntekokin tuntui kevyemmältä, kun aurinko paistoi ulkona täydeltä terältä. Aamu oli lähes täydellinen työmatkapyöräilyyn, ja ehdin kotiinkin jo ennen pimeän tuloa. Jäiset polanteet vähän haittasivat menoa, mutta pitkät pätkät pääsi jo ajelemaan asfaltillakin.

Pete juoksi ja minä ajoin taas autolla Mäkelänrinteeseen uimaan. 2,2 kilsaa polskuttelin vaparia. Yritin kiinnittää huomiota etenkin vartalon kiertoon ja siihen, etten uisi pelkästään raajoilla vaan käyttäisin paremmin koko kroppaa. Välillä muistin, välillä en.

Eilen kävin tenniskentälläkin. Ehdin harjoitella syöttöä ja lentolyöntejä työkiireiden vuoksi vain 40 minuuttia, mutta sekin tuntui kivalta. Ei vaan tullut hiki. Töistä voisi nyt löytyä parikin tenniskaveria, mutta kalenterista ei tahdo löytyä aikaa. Lisäksi selkä kipeytyy tenniksen peruslyönneistä edelleen. Täytyy nyt unohtaa se ainakin hetkeksi.

Messuhankintoja

Go Expo -messut olivat tänään Messukeskuksessa auki jo kolmatta päivää. Kävimme siellä Peten kanssa iltapäivällä, kun meininki alkoi ilmeisesti jo hiljetä. Fillaripuolella oli paljon katseltavaa, Kunto-messut toisessa hallissa olivat hienoinen pettymys. En ollut tajunnutkaan, miten hienon näköinen voi maantiepyörä olla. Vau! Trekin osastolla oli sekä märkäpukuja että fillareita, joten tri-varustuksen olisi voinut hankkia kerralla. Tyydyin nyt kuitenkin Shimanon pyöräilykenkiin (kuvassa muovipussissa), kun sain ne messutarjouksena puoleen hintaan.


Aamulla tyttären futsal-matsien aikana kävin uimassa Kirkkonummen uimahallissa 1750 m. Tuntui vähän väsähtäneeltä.

Uintikisassa

Nyt on sitten eka uintikisa onnellisesti takana. HelTri Cupin ensimmäinen osakilpailu oli 400 metrin uinti. Koskaan ennen en ole uinut kilpaa, ja kyllä vähän jännitti mennä mukaan. Pete tuli onneksi mukaan ottamaan kuvia ja kannustamaan, mistä iso kiitos! Ei kyllä kehdannut huutaa mitään uinnin aikana...

Tässä jännittyneet fiilikset ennen uintia:

Meitä oli kaksi uimaria samalla radalla, ja hyvin mahtui. Lähdin melko reippaasti liikkeelle, ja noin 150 metrin jälkeen piti himmata vauhtia, kun hengityksen kanssa oli vähän ongemia. Jossain vaiheessa kyllä tuntui, ettei se vika kierros ala koskaan. Oli sovittu, että kierrosten laskijat laittavat laudan veteen ennen viimeistä käännöstä, ja lopulta sen näinkin. Yritin ottaa vielä pienen loppukirin. Loppuaika oli 7.40, ja olen siihen tosi tyytyväinen. Olin ennakkoon kaavaillut jotain 8-9 minuutin aikaa.


Cup-uintien jälkeen teimme vielä vajaan tunnin tekniikkaharjoituksia; scullingia, liukumista, potkuja, hengitystreeniä ym. Nyt on kyllä hyvät fiilikset!

Vihdoinkin!

Päätin taas kokeilla juoksemista, johan tässä on sitä seitsemän kuukautta ja neljä päivää malttamattomana odoteltu! Edellisestä kokeilusta on jo pari viikkoa, ja selkä on koko ajan tuntunut paremmalta. Juoksin Esportissa 10 kierrosta, eli neljä kilsaa. Vasemman pakaran yläpuolella tuntui pientä vihlomista kämmenen kokoisella alueella, mutta ei varsinaista kipua kuitenkaan. Pete juoksi koko ajan rinnalla, ja se oli ihan mahtavaa!

Olen nyt tosi varovainen tuon juoksun kanssa, ehkäpä kerran viikossa voisi olla ihan hyvä tahti. Pyöräkelien alettua lenkin voisi tehdä pyörälenkin jälkeen, tulisi sitten treenattua sitäkin vaihtoa. Lisäksi sitä vesijuoksua (plääh) 10-15 minuuttia aina uinnin yhteydessä.

Esportilla huomasin mainoksen juoksutesteistä. Kyseessä on samanlainen testi, johon osallistuimme juoksukoulussa kahdesti. Pitää varmaan varata siihen aika. Siinähän se nykykunto sitten selviää.

Liityin eilen heiaheia.com-palveluun. Sinne rekisteröidään kaikki treenit, ja jotain ystävähommiakin on tarjolla. Täytyy tutustua siihen tarkemmin, olisi kiva löytää hyvä verkkopalvelu tätä urheiluharrastusta tukemaan. Excel on ihan näpsäkkä kyllä, mutta siinä ei ole mitään vuorovaikutteisuutta. Minne sinä kirjaat sporttailusi?

Uinti vaikeeta, kääntyminen vaikeempaa

Rintauintikurssilla harjoiteltiin käännöksiä. Vähän potkuistakin puhuttiin - onneksi, koska olin poissa viime keskiviikkona kun opeteltiin potkuja. Potkujen ja vetojen ajoittaminen on rintauinnissa minulle vaikeampaa kuin vapaauinnissa. Jotenkin sitä tekemistä vaan on niin paljon. Varsinkin käännöksessa on paljon muistettavaa ja opittavaa riittää kurssin kahdelle viimeiselle kerralle. Syke nousee rintauinnissa helposti vapaauintia korkeammalle.

Ennen kurssia uin kilsan vaparia ja vesijuoksin 15 minuuttia. Vesijuoksu ei tuntunut ihan niin tylsältä kuin muistin. Nyt olen ollut jo seitsemän kuukautta juoksematta, ja olisi varmaan hyvä vähän herätellä niitä juoksulihaksiakin. Vesijuoksulla se onnistuu, ja uintivalkkukin sitä jo suositteli.

Loskaa, loskaa, loskaa...

Työmatkapyöräily on kyllä yhtä tuskaa näillä keleillä. Loska niljahtelee renkaiden alla eivätkä nastat pidä. Eturengas luiskahtelee puolelta toiselle, ja takarengas pyörii tyhjää. Pitää taluttaa välillä. Kaaduin kerran, melkein toisenkin. Puolen tunnin matkaan meni lähes tunti mennen tullen.

En jaksanut enää illalla lähteä uimaan, vaan jäin kotiin järjestelemään kamppeita. Vesivahinkoremontti on nyt tehty, ja voimme vihdoinkin alkaa laittaa tavaroita paikoilleen. Yllättävän paljon turhaa roinaa sitä nurkkiin kertyykin, ihan hyvä käydä sitä vähän läpi ja laittaa kiertoon ja roskikseenkin. Sauna on meilllä edelleen täynnä rompetta, ja kirjat laatikoissaan. Hommaa siis riittää. Huh.

Telkkarista (FST5) tulee muuten juuri nyt Ultrajuoksut-ohjelma. Pitää katsoa.