Mökkikeittiö myytävänä

Saloon siirrettävässä aitassa on kahvila-ajoilta periytyvä kiva pikkukeittiö, jota emme tarvitse. Keittiössä on mikro, uuni (ei liettä) sekä jääkaappi ja pakastin, jotka ovat kuvassa näkyvän tason alla. Ota yhteyttä sähköpostilla (löytyy profiilista), jos sinulla olisi tällaiselle yhdistelmälle käyttöä. Hinnasta pääsemme varmasti sopimukseen, olisi kiva jos keittiölle löytyisi uusi hyvä koti.

Laiskottelua

Perjantaina saimme vihdoinkin postissa sen kauan kaivatun rakennusluvan aitalle. Vielä viikko odotusta, jotta valitusaika menee umpeen ja sitten alkaa perustusten kaivaminen. Toivomme, että mökki ehdittäisiin siirtää uudelle paikalleen vielä tämän vuoden puolella. Saa nähdä, ainakaan vielä ei ole roudasta pelkoa. Aikaisemmin kahvilana ollut aitta näyttää tältä, kuvassa vielä alkuperäisellä (ja nykyisellä) paikallaan espoolaisen tallin pihalla:

Ulkoa punainen, valkoiset ikkunanpuitteet ja musta ovi,
pikkuruinen terassi.

Ihana harmaa lattia, valkoiset seinät ja katto.

Aitasta tulee nuorisotalo/vierasmökki. Lastemme on varmasti mukavampi tuoda kavereitakin mökille, kun ei tarvitse nukkua parvella meidän makuuhuoneemme yläpuolella. Toiveissa on, että oman aitan myötä mökkeilyintoa riittäisi jatkossa myös junioreilla. Aittaan tulee sähköt mutta ei laajakaistaa eikä telkkariantennia.

Kävimme eilen Peten kanssa taas uimassa Mäkelänrinteessä. Tein saman treenin kuin kerran syyskuussa:

200 alkuverra
4 x 125 (25 m sculling, 50 vu, 50 kylkipotkuja)
4 x 150 (50 m 3 vetoa oik 3 vas, 25 vu, 25 potkut, 50 vu)
2 x 300 (50 kädet nyrkissä, 100 vu, 50 myyrä, 100 vu)
6 x 50 (10 m delf, 15 vu kiihdyttäen, 25 kevyt)
200 loppuverra


Pete ui omaa treeniään samalla radalla. Tunti ja 10 minuuttia siinä vierähti, ja vaikka etenkin potkut tuntuivat raskaalta uin sarjan loppuun saakka. Lauantai-iltana uimareita oli melko vähän, ja saimme uida yhdellä radalla kahdestaan. Ihan luksusta! Tänään on sitten ollut viikon ainoa lepopäivä. Hyvältä on sekin tuntunut!

Salanörtti Pete on koodannut Visual Basicilla hienon kuntopiiriohjelman. Se on vielä vähän kesken, mutta toimii niin, että koneen näytöllä näkyy vuorossa olevan liikkeen nimen lisäksi kuluva aika sekunteina ja palkkina. Yhden liikkeen keston voi tietenkin vapaasti määritellä ennen harjoituksen aloittmiasta. Mukana ovat kaikki perjantain HelTrin kuntopiirin 19 liikettä. Ohjelmassa on myös text-to-speech -ominaisuus eli liikkeiden nimet suomeksi (koiran, kusetus, etunojapunnerrus ym). kuuluvat englanninkielisen puhesyntetisaattorin kautta. Ei niistä kamalasti selvää saa, mutta se kuulostaa hauskalta!

Parempaa luettavaa

Tykkään sukeltaa asioihin lukemalla. Kun tiedon tarvetta ilmenee syystä tai toisesta, minulle on luontevinta tarttua kirjaan, joskus lehteen. Kun nyt tämän kauden olen päättänyt valmentaa itse itseäni, ajattelin sivistää itseäni muutamalla aiheeseen liittyvällä teoksella. Niinpä laitoin tilauksen Amazonille näistä kirjoista:

Bernhardt: Workouts in a Binder: Swim Workouts for Triathletes Hagerman: Strength Training for Triathletes Friel: The Triathlete's Training Bible Eiköhän noista kirjoista löydy riittävästi puuhaa ja ihan konkreettisia harjoitusohjelmiakin talvikaudeksi. HelTrin kuntopiirissä tehtiin normisetti, nyt jokaista liikettä 45 sekuntia. Lopussa pidot taas paranivat: lankku 2.10, kylkilankut 1.05 ja dynaaminen lankku 2.10. Jalat tuntuivat vähän väsyneiltä, mutta ihan hyvin meni silti.

Minä ja maailmanmestari

Minä ja Jani Sievinen. Korukin näköjään unohtui kaulaan.

Saimme Peten kanssa uintiopetusta maailmanmestarilta, kun ostimme Jani Sieviseltä paritunnin Mäkelänrinteessä. Menimme paikalle hyvissä ajoin ennen puolta seitsemää, ja siellä Jani jo odottelikin. Ensin uimme pari sataa metriä verraa, ja sen jälkeen teimme erilaisia harjoituksia. Oli kyllä ihan mahtavaa, kun Jani sanoin vaparin tekniikkani olevan niin hyvässä kunnossa, ettei mitään kannata muuttaa. Uinti tuntuikin tosi hyvältä. Jotain pientä toki löytyi, mihin kannattaa kiinnittää huomiota; käsiveto voisi mennä vähän pitemmälle, potkuissa polvet voisivat olla aavistuksen enemmän koukussa ja kovaa uidessa pitää yrittää pitää käsiveto edelleen pitkänä.

Tein mm. tällaisia harjoituksia:

• kylkipotkuja niin, että kroppa oli kallistunut noin 45 astetta (ei siis ihan 90, kuten aikaisemmin olen tehnyt), puolen vaihto kuuden potkun jälkeen. 100 m rauhallisesti, 50 m kovempaa
• tarzan-uintia (hartioiden ja kyynärpäiden asento)
• 8 * 50 m, 50 kevyesti, 50 kovaa
• vaparin potkuja laudalla 100 m rauhallisesti, 50 m kovaa
• 4 x 100 m 100 m rauhallisesti, 100 kovempaa

Ope itse oli todella miellyttävä ja erittäin asiantunteva koutsi, ja jaksoi hymyillä vielä valokuvissakin! Petelle hänellä oli enemmänkin käytännön neuvoja käden ja pään asennoista, ja kyllä se uinti kuulemma paremmin jo sujui tunnin loppupuolella. Saimme molemmat hyvän treenin ja arvokkaita neuvoja. Janilla on kuulemma tiistaisin Mäkelänrinteessä klo 20-21 treenitunti, jonne voisimme jatkossa osallistua. Saatanpa jatkossa sinne mennäkin ainakin silloin tällöin.

Saimme pari neuvoa jatkoharjoitteluun:

• tekniikkadrillejä kannattaa tehdä joka uintikerralla esim. 10 %  koko treenin matkasta, esim. jos meinaa uida 2000 metriä, verran jälkeen voi tehdä pari sataa metriä tekniikkaharjoituksia
• jokainen treeni kannattaa jakaa pienempiin pätkiin (verra, drillit, potkut, vauhtitreenejä + lepo settien välissä, verra)
• pitäisi treenata eri tehoilla, eikä vain uida pitkää tasaista pätkää
• nopeus kyllä kasvaa treenaamisen myötä

Pete kuuntelee.

Kuntosali-circuit

Circuittia on tarjolla aina keskiviikkoisin työpaikan salilla. Tänään paikalla oli varmaan parikymmentä innokasta. Ohjaaja oli sama, joka teki minulle sen pallo-ohjelman. Perusjuttuja mentiin. Yhden ison virheen kyllä tein: ekalla kierroksella tein kiltisti ohjelmassa olleen viivalta-viivalle -juoksun, ja kosketin aina molemmissa käännöksissä lattiaan. Kyykkyliike sai selän taas vihoittelemaan, ei toki heti vaan vasta nyt myöhemmin illalla. Seuraavilla kerroilla korvasin juoksentelun haara-perushypyillä. Hyvin tuli hiki, ja liikkeet olivat monipuolisia. Luulenpa, että menen toisenkin kerran.

Pikaisen kotimatkapyöräilyn ja suihkun jälkeen kiirehdin Tapiolaan tapaamaan äitiysloman aikaisia ystäviäni. Tapasimme alunperin vauvahieronnassa Haukilahdessa, kun esikoisemme olivat parin kuukauden ikäisiä syksyllä 1995. Useimmat meistä saivat toisenkin lapsen suunnilleen samaan aikaan, joten muutama vuosi meni tiiviisti yhdessä. Nyttemmin tapaamme harvemmin (tietenkin ilman lapsia!), mutta aina on yhtä paljon juteltavaa. Tänään kävimme vajaan tunnin mittaisella kävelyllä Otsolahden ympäri ennen kahvittelua.

Alkuviikon liikunnat

Olen työmatkapyöräilyssä siirtynyt kokonaan hieman lyhyemmälle talvireitille, kun aamuisin on vielä pimeää. Reitti on ihan kiva ajaa, vain yksi matkalle sattuva tiukka ylämäki puuskututtaa. Kotiinpäin se on tietysti ihan kiva alamäki. Meilahdessa on joku HUS:n työmaa, jossa on jo useampana aamuna haissut ruuti; tekevät siellä varmaan aamuvarhain jotain räjäytyksiä. Aikaisemmin sen jyrkän mäen pystyi kiertämään, nyt kiertotie on työmaan vuoksi suljettu.

Eilen aamulla tein työmatkan jälkeen pallojumpan kuntosalilla. Siellä näkyvät lähes aina tutut naamat, lisäkseni vain pari muuta ihmistä eli hyvin mahtuu jumppailemaan. Porukka on alkanut vähän jo harveta alkusyksyn innostuksen jälkeen. Taisin tehdä kylkiliikkeet hieman huolimattomasti, koska selkä oli eilen illalla vähän kipeä. Meinaan ostaa töihinkin jumppapallon, jotta voin istua sillä aina silloin tällöin.

Tänään kävin pitkästä aikaa Teijalla hierottavana. Meillä oli Peten kanssa peräkkäiset ajat, ja ehdimme vielä piipahtaa Velosportissakin kyselemässä trainereita ja trainerirenkaita. Renkaat oli kokonaan loppu, lisää tulee keskiviikkona. Trainereita oli pari mallia, ja ensi viikolla pitäisi niitäkin tulla lisää. Todennäköisesti tilaamme sen kuitenkin netistä, enää pitäisi vaan tietää millainen kannattaisi ottaa. Eniten mietityttää se naapuriin kuuluva melu.

Uintitreeneissä uitiin paljon kovaa ja kiihdyttäen, tykkäsin vähän nopeammasta vauhdista ja kovemmasta treenistä.

Ulinaa

Kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteessä uimassa (taas). Peten pakara on edelleen kipeä, eikä kestä juoksemista. Onneksi sentään uinti luonnistuu meiltä molemmilta. Teimme tekniikkatreeniä noin 50 minuuttia, minkä jälkeen uin vielä 500 m 50 metrin altaassa. Lopuksi näytin Petelle volttikäännöksen, ja hän oppi sen kerrasta. Treeniä vielä tietysti tarvitaan, mutta pääpiirteittäin se meni jo ihan hienosti. Hyvä Pete!

Saimme Peten veljeltä lainaksi trainerin ja se on nyt meillä saunassa, kuten suunnitelma oli. Halusimme näet kokeilla, miten se mahtuu saunaan ja saako sinne hyvän treenipaikan hajottamatta lauteita. Hyvin mahtuu siellä ajelemaan, ja jos laittaa kiukaan päälle voi ajatella olevansa jossain lämpimämmässä paikassa. Maisemat eivät paljoakaan vaihdu, mutta kuten (varsinkin alemmasta) kuvasta  näkyy, läppärin saa asennettua katseluetäisyydelle.

Traineristä lähtee melkoinen ulina, joka kuuluu koko kämppään ja meille kyläilemään tulleen seinänaapurissa asuvan tytön mukaan myös naapuriin saakka. Täytyypä soittaa kertoa mistä on kyse, ja että tätä tulee kyllä lisää.

Focuksessa on nyt alla nastarenkaat, ettei tarvitse aamulla arpoa lähtiskö pyörällä töihin vai ei.

Koulussa

Lapsilla oli koulupäivä, jolla korvataan loppiaisen jälkeinen perjantai. Koulua oli yhdeksästä yhteen ja vanhemmille oli avoimet ovet. Osittain tämän mahdollisuuden vuoksi jätimme seuran triathlon-leirin Vierumäellä väliin; aika paljon olemme treenailleet ja olleet poissa kotoa ja nyt oli hyvä tilaisuus olla läsnä lasten elämässä. Kumpikaan ei sitä kyllä varsinaisesti (tai edes yhtään) toivonut, itse asiassa päinvastoin: kenenkään muun vanhemmat eivät kuulemma olleet tulossa, ja meidän läsnäolomme olisi lähinnä äärimmäisen noloa.

Kävimme katsomassa molempien matikan tunnit heti aamusta. Ne olivat peräkkäin samassa luokassa. Valitettavasti etukäteistieto siitä, ettei ketään muista vanhempia tulisi paikalle oli melkein oikea. Lisäksemme päivän aikana jomman kumman luokan tunteja seurasi vain kahden muun oppilaan äiti tai isä. Ihmeen vähän, kun lastemme luokilla on yhteensä viitisenkymmentä oppilasta. Ehkä tieto ei ollut kulkenut, lapset olivat kieltäneet vanhempiaan tulemasta (kuten meilläkin turhaan yrittivät) tai sitten muita ei vaan kiinnostanut. Joka tapauksessa päivä oli tosi mielenkiintoinen ja olen iloinen, että menimme paikalle.

Koulun jälkeen kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteessä uimassa. Uin 50 metrin radalla 2000 metriä, ja Petekin 1500 m, pisimmän lenkkinsä ikinä! Uinti tuntui helpolta, kevyeltä ja ehkä vähän vauhdikkaaltakin. Siihen vaikutti varmasti se, että alla oli kaksi lepopäivää. Ohittelu toi uintiin kivaa vaihtelua, etenkin vauhdissa. Uinnin jälkeen kävin vielä pikaisesti kylmäaltaassa, se tuntui ihanalta.

Lepopäivä tallilla

Kävin katsomassa tyttären ratsastustuntia Primus-tallilla. Tässä hieman kuvasatoa:

Talli ja maneesi ovat todella hienot. Maneesissa on pieni katsomokin, ja siellä infrapunalämmittimet. Niistä huolimatta vilu hiipi silti jäseniin, ja lämmittelimme tunnin jälkeen teellä ja toastilla Tirli-kahvilassa. Nam!

Täyttä

Mäkelänrinteessä on keskiviikko tosi ruuhkainen päivä. Pukuhuoneessa oli vaikea löytää vapaata koppia, lähes kaikki suihkut oli varattu, ja lapsia ja aikuisia oli joka puolella ihan mustanaan. Nopea rata oli varattu jollekin uimaseuralle. Ihmeen hyvällä tuurilla löysimme Peten kanssa 25 metrin radan, jolla oli meidän lisäksemme vain kaksi uimaria. Toinen heistä lähti pois melko nopeasti, joten loistavasti mahduimme uimaan. Uin vaparia nelisenkymmentä minuuttia, 1600 metriä. Sen jälkeen venyttelin terapia-altaassa kun odottelin Peteä, joka ui vähän pitempään.

Työmatkalla kokeilin vähän lyhyempää "talvireittiä". Siinä joutuu ajamaan vähän enemmän liikenteen seassa, mutta reitti pidetään talvella aika todennäköisesti ajokunnossa. Yksi kammomäkikin mahtuu mukaan, se on HYKSin kohdalla Meilahdessa. Missään muussa kohdassa en pienimmälle eturattaalle vaihdakaan, mutta siinä on pakko. Kiva nähdä, tuleeko siihen muutosta nyt talven aikana.

Huomenna tulee työmatkapyöräilyyn lepopäivä, kun menen autolla asemalla ehtiäkseni hakea Nellin koulusta kolmelta. Sieltä lähdemme kiireen vilkkaa tallille laittamaan heppaa kuntoon ratsastustuntia varten. Haluaisin saada ratsukosta pari hyvää valokuvaakin.

Pallolla alkuun

Eilen aamulla työmatkapyöräilyn jälkeen kokeilin pallo-ohjelmaani työpaikan kellarisalissa. Ohjelman tavoitteena on syvien vatsa- ja selkälihasten vahvistaminen, jotta voisin toukokuussa juosta puolimaratonin. Kahteen kierrokseen meni noin 25 minuuttia, ja palkintona tuli hyvä olo.

• pallon päällä istuen nopeat kierrot kepin kanssa 45-60 sek
• pallon päällä istuen nopeat ylävartalon sivutaivutukset, käsissä 2 kg:n painot 45-60 sek
• jalkojen rullausvatsan alle pallon kanssa yhdistettynä punnerrukseen, keskivartalo mahdollisimman tiukkana, maksimitoistot
• kylkirutistus pallon päällä 18 kertaa
• selän ojennus pallon päällä ja vipunosto sivulle, painot 2 kg, 18 kertaa
• lantionrullaus ylös selinmakuulta  (polvet koukussa) + yläasennossa jalkojen ojennus vuorotellen, masimitoistot
• lankku/hoover suorin jaloin vastakkaisen jalan ja käden ojennus 45-60 sek
• vatsarutistus pallon päällä
• punnerrukset kahvakuulan kanssa (kädet kuulan kahvoilla, nosto vuorotellen ylös), 10 kertaa
• nopeat palauttavat venytykset

Kaksi ekaa liikettä tuntuvat melko turhilta, mutta kuulemma aktivoivat hyvin syviä lihaksia. Koko ohjelman aikana pitää muistaa aktiivinen hengitys. Kaikki liikkeet voin tehdä salin lisäksi myös kotona. Yritän tehdä pallonhommelit pari kertaa viikossa ja lisäksi käydä kerran pumpissa tai kuntosali-circuitissa. Lisäksi on vielä se perjantainen HelTrin kuntopiiri. Eiköhän se riitä.

Ajoin eilen ja tänään hieman eri kautta kuin yleensä, koska matkalla piti piipahtaa Multiprintissä ensin tilaamassa ja sitten hakemassa kopioita rakennuslupahakemuksen liitteeksi. Olemme saaneet hakemuksen jo kaksi kertaa bumerangina takaisin Salon rakennusviranomaisilta. Viimeksi puuttui joku korkeusmitta ja vielä isompi puute oli se, että olimme teipanneet papereita yhteen, eikä teippi ole arkistointikelpoista. Noh, äsken vein postiin ihan kunnon kopiot ja toivottavasti asia on sillä selvä. Nyt taas odotellaan...

Kuntouintiryhmässä tehtiin tänään aika paljon käsivetotreeniä. Lopussa piti vielä uida 4*50 metriä vaparia, 25 m hengittämättä ja 25 m kevyesti. Pystyin! Vaikka kuntouintiryhmässä on viime aikoina ollut ihan kohtuullisen kivaa, eikä viime aikoina ole tarvinnut nöyryyttää itseään perhosta uimalla, en taida jatkaa sitä enää keväällä. Käyn mieluummin uimassa kahdestaan Peten kanssa. Aikataulu on vähän vapaampi ja voin treenata lähinnä vaparia.

Hrrrr...

Taitaa olla viimeisiä viikonloppuja tänä vuonna, kun vielä tarkenee lähteä pyörälenkille. Ajoimme viitisenkymmentä kilsaa Peten kanssa kahdestaan. Reitti kiersi Tour de Helsingin maisemissa Bembölessä ja Velskolassa. Sieltä käännyimme Vihdintielle ja ajoimme Röylän kautta takaisin Kehä III:lle  ja edelleen kotiin. Ajoaikaa kertyi muutaman minuutin yli 2 tuntia.

Minä ja pyörä.

Pete.

Lenkin jälkeen pesimme uudella ketjupesurilla kolmen pyörän ketjut. Tosi helposti ja nopeasti tuli puhdasta! Nyt pyörät ovat varastossa kuivumassa, illalla käymme vielä öljyämässä ketjut. Yllättävän nopeasti se voimansiirto kyllä likaantuu. Varsinkin työmatkapyörässäni oli kaikenlaista ylimääräistä kemaa etenkin takavaihtajan alla olevissa pikkurattaissa. Varmaan siksi, kun reitillä on paljon hiekkateitä, ja ehkä öljyä oli lorahtanut viimeksi aavistuksen liikaa.

Lenkillä ei tullut kylmä, mutta pyörien huoltotoimenpiteiden aikana ehti tulla vilu. Niin viileä keli oli, ettei kroppa enää kunnolla lämmennyt sen jälkeen kun pysähdyimme loppumatkasta muutamaksi minuutiksi vaihtamaan kuulumisia yhden tutun kanssa.

Papanoita!

Valkoisella sohvalla erottuu muuten kivasti hiiren papanat. Ne olivat melkein ensimmäinen asia, minkä huomasin kun eilen illalla pääsimme mökille. Tai Pete ne taisi ekana huomata ja ystävällisesti kertoi minullekin. Hiiri itse oli syönyt tyhjäksi molemmat hiiribaarit ja toivottavasti häipynyt ulos kuolemaan, kuten tarkoitus on. Hyvä sentään, että oli jättänyt sänkymme rauhaan; joskus on sieltäkin löytynyt papanoita ja ruokavarastoja - yöks.

Ne papanat.

Viikonloppu alkoi jo tuttuun tapaan HelTrin kuntopiirillä perjantai-iltana. Kuntopiirissä tehdään jokaista 19 liikettä 40 sekkaa ja kierroksia on kolme. Kuntopiirin jälkeen "pidot paranevat", esim. lankussa päästiin eilen jo kahteen minuuttiin. Mukavaa oli, ja kiireen vilkkaa lähdimme kotiin kahdeksan jälkeen, jotta ehtisimme käydä suihkussa, pakata auton ja ajaa mökille ennen kuin Kova laki alkaa. Ja ehdittiinhän me, jopa imuroida ne hiiren papanat ennen lempisarjan alkua.

Lauantaista on nyt vahvasti tulossa uintipäivä. Kävimme taas Lohjalla uimassa koko perhe. Pihalla törmäsimme sattumalta perhetuttuihin, jotka niinikään olivat tulleet mökiltä uimaan. Täytyypä seuraavalla kerralla yrittää koordinoida vähän paremmin. Lapsilla olisi varmaan vielä paremmat leikit kavereiden kanssa. Uin 2100 m Peten kanssa samalla radalla. Pari kertaa ohitin hänet, mutta selvästi harjoittelu tuottaa tulosta ja yhtäjaksoiset uintipätkät pitenevät huimaa vauhtia. Uinnin jälkeen sukeltelimme lasten kanssa avaimia hyppyaltaan pohjasta ja venyttelimme hieman terapia-altaassa. Parin viikon päästä alkaa taas HelTrin uintitreeni aloittelijoille, ja sekin on lauantaina. Siellä meinaan käydä aina, kun emme ole viikonloppua mökillä.

Ruusuangervo.

Portaat.

Järvi.

Tykkään tosi paljon englantilaista tv-sarjoista. Niissä puhutaan usein kaunista englantia, maisemat ovat upeita, samoin lavastukset ja miljööt. Maanantaina ollessani kipeä katsoin Komisario Lynleyn ja Toisia naisia. Niiden lisäksi voin suositella ainakin Midsomerin murhia. Ohjelmat ovat YLE Areenassa vain viikon, joten tarkkana pitää olla että ehtii ne katsoa. Ehkä vielä paremmin ehdin sitten, kun voin katsella niitä ajaessani trainerillä...

Toipumista

Kolme päivää levättyäni lähdin töihin tiistai-aamuna. En kuitenkaan pyörällä, vaan ihan fiksusti flunssan jälkeen bussilla ja junalla. Keskiviikkona kävelin kotiin Leppävaaran asemalta noin 2,5 kilsaa. Normaalisti tuollainen kävely ei tunnu missään, eilen se väsytti ja vähän hengästyttikin. Olimme Peten kanssa suunnitelleet uimaan lähtemistä, mutta se vaan jäi. Makoilimme molemmat sohvalla, ja leivoimme pellillisen omenapiirakkaa. Ihana naapurimme toi meille kassillisen omenoita ihan yllättäen.

Tänään tunsin jo reipastuneeni niin paljon, että lähdin töihin pyörällä. Ajaessa kyllä huomasin, että toipuminen on vähän kesken; ylämäissä hengästytti (normaalia enemmän) enkä oikein jaksanut tsempata. Vauhtikin oli normaalia hiljaisempaa ja meno tuntui raskaalta. Kurkku kipeytyi uudelleen, mutta se voi johtua siitäkin, että ilma oli aamulla melko kylmää.

Jätän taas väliin HelTrin uinnit Pirkkolassa. Toivottavasti huomenna työmatkapyöräily tuntuu jo vähän kevyemmältä ja pääsen illalla taas kuntopiiriin Oulunkylään.

Syyslenssu

Perjantaina iltapäivällä alkoi nenä vuotaa, ja flunssahan siellä teki tuloaan. Sitä on nyt avokonttorissa ollut muutenkin liikkeellä. Lauantai-aamuna kävimme Peten kanssa Velosportissa vaihdattamassa pyörän jarruvaijerin ja tekemässä vähän ostoksia. Saimme huoltomieheltä muutamia vinkkejä pyörän huoltoon, ja niihin perustuen ostimme mm. ketjupesurin. Pyöräni "voimansiirto" oli kuulemma vähän likainen... Vielä en ole ehtinyt ketjuja puhdistaa, mutta pitää lisätä sekin homma tärkeiden asioiden listalle. Ostinmme molemmille myös neopreenisuojat pyöräilykenkien päälle.

Muutama liikunnaton päivä tässä tulee ihan pakosti, mutta yritän päästä kuntoon viimeistään alkuviikosta. Tänään on nuhan lisäksi myös kurkku kipeä, eilen oli lämpöä 37,5. Just sellainen ärsyttävä flunssa, ettei ole ihan kunnossa muttei ihan tosi kipeäkään. Täytyy illemmalla miettiä huomista töihin menoa.

Sitä sun tätä

Työmatkapyöräilyt on tältä viikolta pyöräilty, huomenna menen bussilla ja junalla. Tapaan illalla entisiä työkavereita, ja illanvieton logistiikka on vaan sujuvampaa ilman pyörälaukkuja ja sitä pyörää... Harmikseni joudun jättämään väliin myös HelTrin kuntopiirin.

Sunnuntain Hesarissa oli juttu miehestä, joka oli typistänyt oman henkilökohtaisen omaisuutensa sataan tavaraan. Niihin ei laskettu mukaan astioita, huonekaluja eikä muitakaan perheen yhteisiä juttuja. Ihan mielenkiintoista kyllä, mutta mulla on jo melkein sata tavaraa mukana, jos menen pyörällä töihin: pyörä, lukko, avain, 2 pyörälaukkua, pyöräilykengät, toppi, pitkähihainen paita, takki, trikoot, sukat, kypärä, hattu, hanskat, pyyhe, shampoo, saippua, ripsiväri jne jne... Ajatuksia herättävä juttu joka tapauksessa. Vähemmän on oikeasti enemmän.

Eilen tapasin kuntosalilla ohjaajan, joka oli suunnitellut minulle ohjelman keskivartalon vahvistamiseksi. Taas yksi loistava työsuhde-etu! Toivoin ohjelmaa, jonka voisin tehdä kaksi kertaa viikossa työmatkapyöräilyn jälkeen. Suurin osa liikkeistä oli pallolla, ja tehokkailta tuntuivat ainakin näin ensi kokeilulla. Saan ohjelman sähköpostiini toivottavasti jo huomenna.

Veloportista tuli tekstari, jossa kerrottiin että Cannondale kutsuu pyöräni takaisin jarruvaijerin vaihtoa varten. Enpä ollut ennen kuullut polkupyörien takaisinkutsusta. Yritän huomenna selvittää, ehtisivätkö he vaihtaa vaijerin lauantaina odottaessa, kun haluaisin viikonloppuna päästä lenkillekin.

Peten kanssa kävimme tänään uimassa Mäkelänrinteessä, saimme polskutella yhdella 25 metrin radalla kahdestaan. Tein tekniikkatreenejä viitisenkymmentä minuuttia. Välillä seurasin syrjäsilmällä, kun Jani Sievinen piti vapaauinnin tekniikkakurssia viereisellä radalla. Ihan mukavalta ja pätevältä opettajalta vaikutti hän. Kysyin Janin tuntihintaa kassalta: 55 euroa yhdeltä, 110 euroa kahdelta hengeltä.

Hyvää luettavaa Englannista

Postilaatikkoon oli kolahtanut Triatlete's World -lehti. Kannessa oli taas lupaavia otsikoita: More Speed Right Now! Get Stronger Ride Longer! Rest More Often! Tosi mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja artikkeleita lehden täydeltä - tuskin maltan odottaa rauhallista lukuhetkeä. Olen säästänyt kaikki aikaisemmatkin numerot, ja palailen niihin aina silloin tällöin.

Tänä iltana sitä rauhallista hetkeä ei vielä ole tullut, kun ohjelmassa oli kuntouinti. Uimme vaparia, välissä potku- ja käsivetoharjoituksia ja lopussa käännöstreeniä. Potkuissa jalat tuntuivat vähän väsyneiltä, muuten meni kivasti. Ensi viikolla on luvassa enemmän selkää ja perhosta, plääh.

Työmatkapyöräilyssä on nyt kiva rutiini päällä, ja aamulla tekee ihan oikeasti mieli lähteä polkemaan. Vielä muutaman viikon riittää onneksi valoakin, pimeässä lähteminen voi olla hieman vaikeampaa. Näillä keleillä julkisilla meneminen tuntuisi kuitenkin pieneltä tappiolta. Miksi viettäisin viikossa yli 5 tuntia ruuhkaisessa bussissa ja junassa, kun voin käyttää senkin ajan pyörän selässä?

Pikapäivitys

Taas pyörällä töihin, vauhti vähän normaalia rauhallisempaa eilisen lenkin vuoksi. Minut jopa ohitettiin pari kertaa, mitä ei viime aikoina ole useinkaan tapahtunut. Työpäivän aikana tajusin, että olin unohtanut yleensä pumpissa ja kuntosalilla käyttämäni tenniskengät kotiin, ja niinpä kävin ostamassa Vibram FiveFingers Classicit pikaisesti työpäivän jälkeen Stockalta.

Kengät tuntuvat mukavan kevyiltä, eivätkä vie paljon tilaa pyörälaukussa. Ne voi myös pestä koneessa. Pumppi sujui mukavasti uusilla kengillä, mitä nyt pari kertaa meinasi vetää suonta. Niitä oli ihan ekalla kerralla vähän hankala saada jalkoihin. Vähän kuin olisi laittanut pienelle lapselle sormikkaita; missä ne sormet/varpaat nyt oikein ovat, kun eivät osu oikeaan kohtaan.

Pitkä pyörälenkki

Nyt kun Petekään ei voi juosta, on helppo saada pyöräilyseuraa. Ajoimme iltapäivällä reilun 80 kilsan lenkin. Lenkki kartalla ja pari kuvaakin täällä. Lenkki oli pientä koukkausta Siuntion suuntaan sama kuin yhdellä HePon torstailenkillä. Mukavasti pieniä mäkiä ja teitä, joilla on vähän autoja. Ekan kerran pysähdyimme Veikkolan Nesteella, ja toisen kerran Kivenlahden Teboililla. Siellä söimme sämpylät, kun Petellä oli niin kamala nälkä. Sports Tracker antoi keskinopeudeksi 23 ja risat, pyörän mittari lähes 25 km/h. Lenkin loppupuolella piti pysähdellä harmittavan usein liikennevaloihin.

Pyörälenkin jälkeen kävin vielä juoksemassa kolmisen kilsaa, reilut 17 minuuttia. Enempää en jaks halunnut juosta, kun selässä taas tuntui.

Pyöräilyn, juoksun ja hyvän ruuan jälkeen olin jo ihan valmis lösähtämään sohvalle, kun kysyin ohimennen tyttäreltä muistiko hän ottaa mukaan fysiikan kirjan mökiltä. Huomenna on koe, ja siitä eteenpäinkin fyssaa joka päivä vielä jakson loppuun saakka. No ei muistanut! Ei auttanut muu kuin ajaa edestakaisin mökille hakemaan kirja, jotta hän voi valmistautua kokeeseen. Tytär lähti sentään seuraksi. Siinä se ilta sitten kivasti vierähtikin.

Selkä vaivaa

Eilen perjantaina kävimme Peten kanssa HelTrin kuntopiirissä Oulunkylässä. 35 sekkaa per liike ja kolme kierrosta, siinä se. Lopussa vielä pidot paranivat, kun lankussa pysyttiin puolitoista minuuttia ja sivulankuissa 45 sekuntia. Dynaamista lankkua tehtiin samoin puolitoista minuuttia, ja lopussa kokeiltiin vielä uutta liikettä, jossa nostettiin lankussa käsiä vuorotellen. Kuntopiirin jälkeen oli taas kova kiire kotiin, suihkuun ja mökille. Jopa niin kiire, että ruokakori jäi keittiön pöydälle. Onneksi sentään kaupasta hankitut kassit tulivat mukaan ja ruokaa on riittävästi.

Äitini ja miehensä tulivat käymään tänään. Laitoin Sports-Trackerin päälle, kun kävimme sienimetsässä. Aika päämäärättömältä näyttää tuo sienten etsintä näin jälkikäteen. Onneksi tulos oli kuitenkin hyvä, ja suppilovahveroita, kantarelleja ja mustia torvisieniä löytyi runsain mitoin.

Tätä kuvaa katsellessa tajuan kyllä, miksi selkäni nyt kipuilee...  Ensin luulin, että syynä ovat muutamat kiertoliikkeet eiliseltä, mutta ehkä puolentoista tunnin kyykistely on oikeampi syy sittenkin.

Tasapainoilua

Näkymä yläterassilta.

Illalla kävimme Peten kanssa vielä kävelemässä pienen 6,5 kilsan lenkin läheisen järven ympäri.

Auringonlasku.

Sammalta ja jäkälää.