Triathlonuintikurssilla oli tänään jo toista kertaa sama pirtsakka uimaope, kilpauimari Jessica. Alkulämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin delfiinipotkuja mahallaan, selällään ja kyljellään pääasiassa räpylöillä ja vähän myös ilman. Lempparini on ehdottomasti delffarikylkipotkut: tosi mahtavan tuntuista, kun räpylöillä saa niin hienon vauhdin. Perhostakin yritettiin ensin yhdellä kädellä ja vihdoin kahdella. Tuntui vaikealta, ja minulla jäi vielä rytmi (kaksi potkua per veto) kokonaan löytämättä.
Sain taas hieman henkilökohtaista palautetta myös vaparista: käsivedon loppuvaiheessa kyynärpää tippuu. Toinen mieleen hyvin jäänyt kommentti oli, että uinti on tasapaksua. Käsivedon pitäisi kiihtyä loppua kohden, ja se ei vielä onnistu. Täytyy siis edelleen kiinnittää huomiota kyynärpäähän ja varsinkin siihen vedon ajoitukseen.
Kuulin muuten, että viereisellä vesirallilaisten lasten kansoittamalla radalla kylkipotkut olivat Supermies-potkuja; aika hyvin brändätty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti