Parisen vuotta olen käynyt astangajoogatunnilla Helsingin Astangajoogakoulun Espoon toimipisteessä Mankkaalla. Siellä tunteja pitää Liisa, joka on aivan mahtava joogaopettaja. Hänen tunneillaan on kaikki selvää eikä koskaan mitään epäselvyyttä siitä, mitä pitäisi tehdä. Hän osaa puhua joogasta ja sen merkityksestä innostavasti ja kannustaa aina tekemään parhaansa, sen mitä tänään pystyy. Tunnilla kehoon leviää ihana lämpö, ja sen jälkeen on euforinen olo.
Niinpä kontrasti oli iso työpaikan jumppasalissa järjestettävään joogaan. Ei tunnin toki luvattukaan olevan astangajoogaa, vaan kuvauksessa kerrottiin siellä osin tehtävän astangajoogan asanoita (liikkeitä). Ohjaaja veti joogatunnin kuin minkä tahansa liikuntatunnin, suorituskeskeisesti. Astangajoogan ensimmäisestä liikesarjasta oli poimittu pääosa liikkeistä, mutta niiden ympärille oli lisätty kaikenlaista pientä hengittelyä ja lisäksi sarjaa tehtiin eri suuntaan ja järjestyksessä. Enpä tiennytkään olevani näin koukussa "oikeaan" suoritusjärjestykseen ja ohjaamistapaan. Lisäksi tasapainoliikkeet puuttuivat kokonaan. Astangajoogassa tärkeät mantrat ja varsinkin bandhat puuttuivat kokonaan. Tunti oli enemmän hidastempoista lihaskuntojumppaa kuin joogaa.
Pienoinen pettymys siis oli tämänpäiväinen liikuntapläjäys, mutta tiedänpähän minne mennä joogatunneille jatkossa.
Sinäpä sen sanot; on niin henkilöistä kiinni ohjaaminen. Lajissa kuin lajissa. Mulla loppu into käydä tsumpaamassa, kun tuntui, että se oli yhtä vedenjuontitaukoa toisen perään. Juuri kun on saamassa hien pintaan, niin otetaanpas vesihörppäys.
VastaaPoistaHathajoogassa täällä oli vuosi sitten vetäjä, mutta hän perusti yrityksen ja lopetti joogan vetämisen. Nyt pitäisi vetää sessioita yksin- eikä oikein suju.
Päivikki, mäkin ihmettelin eilen että mitä ihmettä vesipullot tekevät joogatunnilla... Onneksi ei sentään ollut juomataukoja.
VastaaPoistaHarmi toi vesihässäkkä sun tsumpatunnilla. Hyvästä hiestä pitää ehdottomasti pitää kiinni!