Aurinko näytti tänään iltapäivällä parhaat puolensa, ja niinpä iltalenkilläkin pääsin paikka paikoin nauttimaan sulasta asfaltista loskan ja jään sijaan. Makeeta! Jalat olivat vielä tänäänkin vähän kipeät tiistaisen lihaskuntotreenin ja veikkaanpa että etenkin askelkyykkykävelyn vuoksi. Juostessa kipeät reidet eivät sentään häirinneet. Tuttu noin 9 km:n lenkki Otaniemeen ja Tapiolaan taittui tänään tunnissa ja kolmessa minuutissa. Keskisyke oli 147 ja maksimi 157.
Otin juotavaa mukaan, koska en ehtinyt syödä päivällistä ennen lenkkiä. Hörppäilin kahdesta pikkupullosta Dexal Lightia vartin välein.
Jotenkin tuntuu, että juoksuasento olisi parantunut tai ainakin olen siitä jotenkin enemmän tietoinen kuin ennen. Kädet ja jalat liikkuvat välillä jo kuin itsestään ja juoksu kulkee. Koko ajan pitää sykettä kuitenkin vahtia, ettei se nouse aerobisen kynnyksen (155) yläpuolelle.
Hyvinhän sä vedät! =DD
VastaaPoistaSykkeen vahtiminen on ikävää puhaa.
Kiitos! Ehkä se tästä kuitenkin lähtee... Mulle se sykkeen jatkuva vahtiminen on ihan ehdotonta, muuten se nousee heti liian korkealle.
VastaaPoistaVitsi kun tää kommentointi pistää vastaan, ei läheskään aina anna mun kirjoittaa. =(
VastaaPoistaMä olen jo vähän luopunut sykkeen kyyläilystä kun en tykkää siitä yhtään. Jos juoksututtaa lujempaa niin sitten juoksen.
Tänään kyllä kattelin nopealla lenkillä sitä vähän väliä.