Koko viime viikon tuntui siltä, ettei alaselässä ollut kaikki ihan kohdallaan; sitä särki eikä oikein mikään särkylääkettä lukuunottamatta auttanut. Selkää ei tosiaan saa kuntoon makaamalla, vaan se tarvitsee liikuntaa. Jos katselen pari tuntia telkkaria selälläni, selkä jäykistyy ja nouseminen on vaikeaa. Onkohan niin, ettei selkäni kuitenkaan kestä ihan niin paljon liikuntaa kuin pääni vaatii? Pitäisikö hakeutua uudelleen lääkäriin ja selvittää, mikä vaikutus voisi olla nivelten liikakasvun poistamisella leikkauksella? Se ei ilmeisesti olisi kovinkaan suuri operaatio, mutta välilevyn rappeumaa sekään ei parantaisi. Nyt en oikein tiedä, kummasta viasta kivut johtuvat vai jopa vähän molemmista.
Sunnuntain joogassa selässä tapahtui jotain jännää. Tunnin alkaessa jo ajatuskin selän taivuttamisesta alaspäin aurinkotervehdyksessä tuntui huonolta, mutta menin fiiliksen mukaan eli tosi varovaisesti eteenpäin. Koko tunti meni mukavasti, kunnes Uttana Padasana -liikkeen jälkeen tunsin kuinka kipua säteili selkärangasta koko selän alueelle. Tein varovasti vastavenytyksen, ja sen jälkeen selkä tuntui tosi hyvältä ja siltä, että kaikki oli taas paikallaan, siis tähän aamuun ja pilatestuntiin saakka. Kyllä tämä kremppa nyt alkaa tuntua sellaiselta, jonka kanssa on koko loppuelämä vaan tultava toimeen.
Mur.
VastaaPoistaVarmaan ärsyttää sua toi selkäasia, osaan kuvitella. =)
Mulle sanottiin, että vaikka kaikki viikon liikunta olisi sellaista, mitä selkä kestää ja mistä se tykkää, se ei silti välttämättä kestä sitä, että sitä on liikaa. =( Mikä se raja sit kelläkin on, se kai selviää kokeilemalla.
Hohhoijjaa näitä asioita.
Kyllä varmaan selkälääkäriltä taas voisit saada hyvin apua ja neuvoja jos menisit.
Murrr tosiaan!
VastaaPoistaNo onpa hyvä saada vertaistukea! Mulle jäi lääkärin puheista se käsitys, että kaikki on mahdollista. Toi sun kuulema neuvo tuntuu pitävän paremmin yhtä todellisuuden kanssa. Pitäisi varmaan käydä uudestaan nyt, kun on taas jo melkein vuosi mennyt.
Onhan se koko ajan varmaan mennyt parempaan suuntaan, mutta niin kamalan hitaasti, ettei tällainen kärsimätön ihminen tahtois jaksaa odottaa!
Voi teitin selkäin kanssa, mua harmittaa teiän puolesta! Toivotaan, että ne seläkset alkaa siitä pikkuhiljaa tokeneen! On muuten hieno kuva etenkin toi alempi.
VastaaPoistaLaura, eipä tässä muuta voi kun toivoa tokenemista ja tietty tehdä töitä sen eteen.
VastaaPoistaOli ihan sykähdyttävä näkymä toi aamuinen, kun valot ja lumi sattuivat kohdilleen.
http://www.nummelanfysioterapia.fi/yhteystiedot
VastaaPoistasieltä sain kovasti apua omiin vaivoihin viime syksynä. On mies paikallaan tuo Sami!
Kiitos Tapsa! Luulenpa, että kokeilen!
VastaaPoistaMoi Pia! Olit käynyt jättämässä viestiä mun blogiin. Kiitän vinkistä, ja perehdyn asiaan ehdottomasti, jos selkä ei ala osoittaa parempia merkkejä ennen reissua.
VastaaPoistaMutta Murrr sanon minäkin näille selkäongelmille :( Vaikka pitäis varmaan olla iloinen, että pullistumasta huolimatta liikun edelleen enkä makaa missään leikkauspöydällä. Tilanne vois olla niin paljon pahempi, mutta vaiva se on pienikin vaiva, kun omalle kohdalle osuu. Enkä edes yritä lopettaa valittamista ;) Ja odotan sitä fysiatrin ennustamaa päivää, kun yhtenä aamuna huomaan, että hei, selkä ei olekaan ollut vähään aikaan kipeä!
Tsemppiä sinulle! Ja meille kaikille samasta ongelmasta kärsiville :)
Ammi, kiitos samoin tsemppiä selän kuntouttamiseen!
VastaaPoista