Juoksua ja uintia

Viime viikon tapaan kävin lounaslenkillä työkaverin kanssa. Nyt juoksimme vähän eri reittiä, niin ettei tarvinnut kahta kertaa pyöriä samaa kierrosta Töölönlahden ympäri. Suurin osa reitistä oli jo ihan sula ja kuivakin, ja oli tosi ihanaa juosta kevätauringossa. Unohdin juoksutakin kotiin, joten vähän vilpoista oli. Ensi viikon lenkki on meillä molemmilla jo kalentereissa ensi torstaina klo 11, tästä se nyt lähtee se juoksutreeni!

Maanantaina kävin Teijalla hierottavana. Hän sai mukavasti helpotettua mm. olkapääkipua, joka alkoi tuntua edellisellä viikolla. Joku hermo sielläkin oli vähän pinteessä. Tiistaina kävin aamulla pilateksessa ja illalla seuran valmennusillassa. Pitäisi nyt vähän aktivoitua sen omankin treenin suunnittelussa niin, että se olisi nousujohteista. Tunteja alkaa onneksi tulla lisää helposti, kunhan maantiet nyt sulavat ja pääsen ajelemaan maantiepyörällä.

Pete tilasi netistä vaparisnorkkelin, joka mainostekstin muutaman uimaopenkin mukaan auttaa vapaauinnin oikean pään asennon löytämisessä ja kierrossa. Aina sitä näköjään löytyy (tarpeellisia!) kamppeita, josta ei ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Snorkkeli otettiin kokeiluun illan triathlon-uintikurssille. Hyvältä kuulemma tuntui, mutta nenäklipsi olisi tarpeellinen. Ohjelmissa oli märkäpuvulla sprinttejä, harjoiteltiin käännöksiä ja kaikkea muuta hyödyllistä. Ihan lämmin tuli!

Kaputt

Yan ja Pete treenin alussa.

Koskaan ennen en ole näin väsynyt ollutkaan uintitreenien jälkeen kuin nyt. Eilenkin uitiin aika paljon ja osin kovaa, ja tänään sama jatkui reilun puolentoista tunnin ajan. Alkulämmittelyn jälkeen uitiin 4x25 m kovaa, neljää erilaista lähtöä harjoiteltiin, kaikki vedestä. Ensin oli rintamasuunta menosuuntaan, sitten takaseinään. Kaksi viimeistä lähdettiin liukuasennosta, ensin vatsallaan pää menosuuntaan ja viimeinen selältään jalat menosuuntaan. Siinä pitikin kääntyä ensin ketterästi vatsalleen...

Treeni jatkui 4x25 m harjoituksella, jossa piti sukeltaa altaan puoliväliin ja jatkaa siitä kovaa lopppuun saakka. Yritin mennä delffareilla, mutta vauhti oli kovin hidasta. Seuraavaksi uitiin 2x50 m, sukeltaa sai niin pitkälle kuin jaksoi. En päässyt edes sinne puoleen väliin, kun en osaa pysyä pohjassa, mutta Pete sukelsi pisimmälle koko porukasta! Treeni huipentui "triathloniin", jossa uitiin 100 m pullarilla, 50 m potkuja laudalla ja 50 m vesijuoksua. Ja kaikki kolme kertaa. Yhteensä uitiin 2500 m.

Treenin lopuksi Toffe sukelsi altaan pohjaan ja vei sinne kameran, joka otti videokuvaa. Uimme kaikki jonossa pari-kolmesataa metriä kameran ylitse, ja Yan lupasi editoida meille kaikille videot omasta uinnista ensi kerraksi. Triathlonuintikurssi jatkuu vielä torstaina ja ensi sunnuntaina. Silloin kokeillaan uintia märkäpuvulla. Ennen torstaita en taidakaan mennä uimaan, koska oikea olkapää on jo pari päivää ollut vähän kipeä.

Kovempaa

Kristan vetämissä lauantaisissa HelTrin uintitreeneissä drillien osuus vähenee ja mukaan tulee näin kevään tullen kovempia ja pitempiä treenejä. Tänään alkuun tehtiin pari hyvää drilliä (tahdistuksia, yhden käden uintia, kädet nyrkissä, kylkipotkuja, selkäpotkuja) ja niiden jälkeen tällainen setti:

• 200 m matkavauhtia
• 2x100 m kovaa
• 200 m matkavauhtia
• 3x100 m kovaa

Altaassa oli välillä ihan kunnon triathlon-meininkiä, kun meitä oli yhteensä 15 kahdella radalla. Huomasin senkin, miten peesaamisesta ihan oikeasti on hyötyä. Uiminen tuntui tosi hyvältä, ja tuskin maltan odottaa huomista Cetuksen kahden tunnin triathlonuintikurssia!  Kurssi tosin lähenee jo loppuaan, kun huomisen jälkeen sitä on jäljellä vain viikko.

Hoitoa ja lenkkiä

Aamupäivällä kävin osteopaatilla. Kahdella aikaisemmalla kerralla hoito ei ole sattunut, mutta tänään oli toisin. Vasen jalkapohja oli ihan jumissa. Auauau! Melkein piti ääneen valittaa, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan. Kysäisin kuitenkin, että onko painelun tarkoitus sattua ja olihan se hänellä tiedossa että kipeää tekee. Sain kotihoito-ohjeeksi venyttää jalkapohjaa seisomalla harjanvarren päällä. Juuri nyt se on niin arka, ettei oikein tee mieli tehdä mitään. Myös lonkan koukistajia rentoutettiin, sekin sattui. Tuntuu, että kroppa on nyt yksi iso hermokimppu, sillä yläniskankin lihakset ovat kuulemma jokaisella hoitokerralla olleet ihan jumissa. Siitä muuten todennäköisesti johtuivat ne kummat sävähdykset juostessani pari viikkoa sitten.

Lantio on kuulemma jo paremmassa asennossa, mutta kiertyy edelleen, kun taivutan vartaloa eteenpäin. Itsekin huomaan, että selän vaivat paranevat pikku hiljaa. Sekin auttaa tilannetta, että lihaskunto on hyvä eikä ole ylipainoa. Juoksukilometrejä ei kuitenkaan vielä ole kovin montaa kertynyt ja siksi otinkin jo Helsinki City Runin pois kevään kisaohjelmasta. Toivon voivani juosta puolikkaan Espoon Rantamaratonilla syyskuun lopussa.

Työkaverin kanssa kävimme lounaslenkillä juoksemassa kaksi kertaa Töölönlahden ympäri. Meillä on onneksi liukuva työaika ja työajan seuranta, joten lenkki tehtiin ns. omalla ajalla. Oli tosi kova tuuli, välillä paistoi aurinko ja välillä pyrytti lunta. Tavallisillakaan lenkkareilla ei ollut liukasta, jäätä oli kyllä mutta sen päällä oli paksu kerros hiekkaa. Lenkin jälkeen oli tosi energinen olo, ja ehdimme käydä myös lounaalla. Ennen ensi viikon lounaslenkkiä täytyy muistaa syödä joku pieni välipala, nyt ehti tulla vähän liiankin kova nälkä.

Tunnin päästä on vielä uintitreenit. Valmentaja Yan ei pääse tänään paikalle (ehkä joku sijainen kuitenkin tulee), mutta laittoi ohjelman sähköpostitse:

• 2*(50 free style/50 back stroke/50 kicks)easy
• 4*25 sprint
• 450 «triathlon simulation» ( 50 fast/100 normal/50 fast/200 normal/50normal+extra kicks)
• 10*50m race pace/long strokes (with paddles, no pull buoy ) recovery =only 5s
• 50 easy

 Kohta siis polskutellaan taas!

Kevättä!

Onpas kiva, kun ilmat alkavat jo suosia työmatkapyöräilyä! Parina viime päivänä olen ajellut kurssille Olariin, matkaa edestakaisin oli molempina päivinä 12 km. Perillä ei ollut suihkua, joten ajelin ihan rauhallista vauhtia. Eilen kyllä tuli vähän vettä niskaan kotimatkalla, mutta kun lähdin uimaan pari tuntia myöhemmin paistoi taas jo aurinko.

Olin sopinut uintitreffit uimaopettajaksi opiskelevan Jennin kanssa. Uimaopettajakouluksen yksi tehtävä on arvioida kuntouimarin tekniikkaa ja antaa siihen parannusvinkkejä, ja pääsin Jennin koekaniiniksi. Uin selkää, rintaa ja vaparia ja Jenni tarkkaili menoa altaassa ja vähän sen reunallakin. Kaikissa lajeissa löytyi kivasti parannettavaa; selkäuinnissa kädet menevät takana ristiin, rintauinnissa veto voisi olla vähän pienempikin ja vaparin vedossa kyynärpää pitäisi pitää vähän pitempään koukussa. Hauskaa ja hyödyllistä oli, kiitokset Jennille!

Olen vähän kyllästynyt ajamaan pimeässä saunassa, ja nostinkin trainerin ja pyörän takkahuoneeseen treeniä varten. Meillä on siellä pieni telkkari, jota pystyy ajaessa katsomaan. Pyörässä on nyt lainasatula, joka lienee samanlainen kuin Kanarian vuokrapyörässä oli. Jostain syystä se ei nyt koto-Suomessa tunnukaan enää niin hyvältä. Eikä tuo värikään nyt ihan paras mahdollinen ole...

Delffareita

Triathlonuintikurssilla oli tänään jo toista kertaa sama pirtsakka uimaope, kilpauimari Jessica. Alkulämmittelyjen jälkeen harjoiteltiin delfiinipotkuja mahallaan, selällään ja kyljellään pääasiassa räpylöillä ja vähän myös ilman. Lempparini on ehdottomasti delffarikylkipotkut: tosi mahtavan tuntuista, kun räpylöillä saa niin hienon vauhdin. Perhostakin yritettiin ensin yhdellä kädellä ja vihdoin kahdella. Tuntui vaikealta, ja minulla jäi vielä rytmi (kaksi potkua per veto) kokonaan löytämättä.

Sain taas hieman henkilökohtaista palautetta myös vaparista: käsivedon loppuvaiheessa kyynärpää tippuu. Toinen mieleen hyvin jäänyt kommentti oli, että uinti on tasapaksua. Käsivedon pitäisi kiihtyä loppua kohden, ja se ei vielä onnistu. Täytyy siis edelleen kiinnittää huomiota kyynärpäähän ja varsinkin siihen vedon ajoitukseen.

Kuulin muuten, että viereisellä vesirallilaisten lasten kansoittamalla radalla kylkipotkut olivat Supermies-potkuja; aika hyvin brändätty!

Kahdestaan

Eilinen kuntopiiri alkoi 4 minuutin 30 sekunnin lankulla. Olin jo luullut, etteivät ne siitä neljästä minuutista olisi pidenneet, mutta olin siis väärässä. Kyllä siinä pysyi, kun hengitteli rauhallisesti ja yritti muistaa, että kaikki on kiinni vain korvien välistä. Kuntopiiri jatkui tutusti niin, että ekalla kierroksella tehtiin 30 sekuntia liikettä ja levättiin 30 sekuntia. Toisella ja kolmannella kierroksella samainen suhde oli 40-20. Lopussa pidot paranivat taasen; alkuun lankkua 3.30 min, sivulankut 1.45 min kumpainenkin ja päälle päätteeksi se amerikkalainen testi. Lopuksi vielä vähän venyteltiin.

Ajoimme kuntopiirin jälkeen vielä mökille, ja nyt aamupäivällä maalasimme aittaa sisältä. Nyt on seinät ja katto maalattu kahteen kertaan, vielä pitäisi pestä, hioa ja maalata lattia. Mökin keittiön maalauksen aloitamme ehkä pääsiäislomalla. Se tuntuu jotenkin tosi isolta hommalta, kun pitäisi tyhjentää kaikki kaapitkin. Sitä ei tule aloitettua, jos ei tee päätöstä ajankohdasta etukäteen.

Vaikka yritin vähän kiemurrella ulos tämänpäiväisistä uintitreeneistä Lohjalla väsymykseen vedoten, olen iloinen, ettei Pete ottanut asiaa kuuleviin korviinsakaan. Niinpä kaivoimme auton lumesta ja ajoimme tuiskun läpi Neidonkeitaaseen. Vaikka uimahalli oli lähes täynnä, kuntoaltaassa oli hyvin tilaa. Treenasimme reilun tunnin, matkaa kertyi 2650 metriä.

Meillä on nyt ihmeen hiljaista ja rauhallista, kun lapset ovat viikonlopun Uppsalassa tuttavaperheen luona. Onneksi jäljellä on enää yksi yö ennenkuin he palaavat taas kotiin äidin helmoihin, isän valvovan katseen alle. Ja valokuviahan voi aina katsella.

Etsi virhe kuvasta

Kanarialla otin Peten uinnista kymmeniä kuvia, annoin vaan kameran laulaa. Niitä olikin aika kiva katsella peräkkäin, kun kaikki virheet tuntuivat korostuvan kun uintia katsoi kuva kuvalta. Tämä oli kaikista kamalin kuva, ja jätinkin sen siellä esiin läppärille. Kurja temppu, mutta nyt sain kuitenkin luvan laittaa sen tänne blogiin.

Kuva tuli taas mieleen, kun meillä oli uintitreeneissä videokuvausta. Ihan samat virheet (pään asento, jalat, vartalon asento....) toistuivat kuulemma videollakin. Mutta siksihän me treenataan, että opitaan.

Ja minä Kanarian altaassa:

Minullakin esiin nousivat tutut jutut; kädet ovat melkein yhtäaikaa edessä, menevät ristiin ja ovat veden alla liian suorat. Veto voisi lähteä vähän aikaisemmin, käsi on liian pitkään pinnalla edessä. Saan videon muistitikulle vajaan parin viikon päästä, ja siitä nämä kaikki näkyvät selvästi. Samassa yhteydessä otetaan myös vedenalaista videota, jossa siinäkin varmaan näkyy paljon korjattavaa.

Eilen poljin trainerilla reilun tunnin, ja tänään menin pyörällä töihin. Tuntemani oikeat triathlonistit eivät laske työmatkapyöräilyjä treeniksi, mutta minulla ne kyllä vaikuttavat niin paljon kokonaisrasitukseen, että olen ne vielä pitänyt laskuissa mukana. Aika paljon kertyy nyt tunteja, kun pääsee taas pyöräilemään!

So what!

Viikossa on jo aika iso osa jäästä ja lumesta sulanut työmatkalta, mutta kyllä sitä vielä riittää. Vajaan kilsan ajon jälkeen sattui ensimmäinen täpärä tilanne, kun ajoin ison jäätyneen lätäkön päältä ja jää alkoi mennä rikki renkaiden alla. Onneksi oikean jalan klossi on tosi löysällä ja sain jalan ajoissa irti. Toinen harmittava tilanne sattui Töölössä, kun yksi auto meinasi peruuttaa päälle pyörätien jatkeella. Oli kääntämässä autoa eikä paljon katsellut ympärilleen. Pysähdyin jotten jäisi alle ja ohiajaessani katsoin kuljettajaa pahalla silmällä.

Ennen työpäivän alkua kävin kuntosalilla tekemässä selkäjumpan ja pilates-tunnilla. Edelleen on siellä mukavaa. Varsinkin vatsalihakset joutuivat tänään koville.

Lähtö kotimatkalle.

Kammojäätä Töölönlahdella.

Valoa!

Maali.

Kotimatkapyöräilyn päälle kävin vielä juoksemassa reilut puoli tuntia. Olen päättänyt yrittää juosta kerran-kaksi viikossa. Puoli tuntia kerrallaan riittää, varsinkin heti pyörälenkin päälle. So what sanoi Lipponenkin, ei se ehkä haittaa jos selkä tulee vaan ihan vähän normaalia kipeämmäksi. Juostessa tuntua pientä kipua samassa tutussa paikassa vasemman pakaran yläpuolella, ja nyt lenkin jälkeen koko alaselässä tuntuu polttelua. Kyllä se kuitenkin kannatti, oli niin kiva juosta auringonpaisteessa pikkupakkasessa.

Sculling on kivaa

Uintitreeneissä tuli uintia vaan 1,5 kilsaa, kun treeni painottui aika paljon tekniikkaan. Alkulämmittelyjen jälkeen tehtiin aika kiva 4x50 m sekarisetti pullarilla. Siinä uitiin aina ekat 25 metriä scullingia ja paluu oli ensin perhosta, sitten selkää, rintaa ja vaparia. Ekalla kierroksella ennen perhosuintia tehtiin scullingia mahallaan niin, että kädet olivat suoraan edessä. Toisella kierroksella edettiin jalat edellä selällään, kädet vartalon vieressä, paluu selkäuintia. Ennen rintuintia mentiin taas eteenpäin mahallaan, mutta niin, että kädet ovat sivulla. Viimeisin sculling ennen vaparia oli minulle vaikein. Siinä edettiin mahallaan jalat edellä ja tehtiin scullingia käsillä kädet edessä. Siinä jalat putosivat heti kun piti hengittää ja asento piti joka kerran hakea uudelleen. Siitä en löytänyt videoita tähän hätään, mutta periaatteessa se oli sama juttu kuin tuo eka mutta mahallaan ja jalat edellä. Kun scullingissa oli pullari mukana ja piti edetä koko 25 metriä, ehti vähän kokeillakin mikä toimii. 

Aika paljon treenattiin selkäuintia; kiertoa, käsivetoja ja potkuja. Ihan kohtuullisesti meni, selkäuinnin voisi ottaa mukaan ainakin verraamiseen uintitreenien yhteydessä. Lopussa harjoiteltiin volttikäännöstä. Sain siinä yhteydessä hyvän vinkin happivajeen vähentämiseen: ilmaa kannattaa puhaltaa ulos vain silloin, kun pää on suoraan alaspäin. Happea pitäisi niin riittää hieman pitemmälle. Nyt olen puhaltanut ulos lähes koko käännöksen ajan, ja vähän lyhyempi tarkemmin ajoitettu puhallus tuntui kyllä paremmalta. Ei ollut niin kauhean kova kiire hengittämään heti ensimmäisellä vedolla.

Treenin lopussa tehtiin vielä hyvät venyttelyt ja pulahdin yhden treenikaverin kanssa ulkoaltaaseen. Tapiolassa se allas on ihan oikeasti ulkona ja siinä on tosi pitkät portaat. Hrrr.

Uusi enkka!

Se tosi hyvä puoli keski-iässä kuntoilun aloittamisessa on, että uusia ennätyksiä voi tehdä melko helposti, kun ei nuoruusvuosilta ole mitään noteerauksia millään matkoilla. Tämän päivän uusi enkka syntyi HelTri Cupin uinnissa: 7.10 (400 m). Viime vuoden aika parani 30 sekunnilla, mistä olen tosi tosi iloinen. Näköjään harjoittelulla on merkitystä! Onnistuin ehkä paremmin vauhdinjaossakin, lopussa ainakin luulen ottaneeni pienen kirinkin eikä tuntunut että ihan koko ajan olisin uinut täpöllä. Pete ui ihan ihka ensimmäistä kertaa kilpaa, ja alle kahdeksan minuutin meni: 7.55.


Kamerakin oli mukana, mutta unohdin sen kassiin kun merkkailin muiden väliaikoja paperille. Uimareita oli pari-kolmekymmentä ja ihan kohtuullisen sujuvasti saimme kisat vedettyä. Kiva alku cup-kaudelle!

Lenssussa

Olo tuntui keskiviikkona vähän tukkoisalta, ja jätin siksi liikunnat väliin. Torstaina piti jättää jo työtkin väliin, kun oli veto veks. Ei kuitenkaan kuumetta, vaan ainoastaan kurkkukipua, nuhaa ja päänsärkyä. En päässyt eilen uintitreeneihin, mutta Pete meni reippaasti yksin uimaan ekaa kertaa. Vuosi ollaan jo yhdessä uintia treenattu, ja ennen eilistä oltiin aina menty uimaan yhdessä. Hyvin se uinti oli kuitenkin mennyt ilman minuakin!

Tänään aamulla vointi oli jo niin hyvä, että menin töihin. Välillä vähän pyörrytti, mutta nyt illalla olo on ollut ihan ok. Se onkin hyvä, sillä huomenna on HelTri Cupin 400 m uintikisa Malmilla. Menen sinne ainakin ottamaan aikaa, todennäköisesti myös uimaan. Tavoitteena on parantaa viimevuotista noteerausta 7.40. Saas nähdä miten käy!

Pyörä esiin!

Kaivoin vanhan sotaratsuni varastosta ja polkaisin pyörällä töihin. Heti aamusta oli pilates-tunti, joka etenee kivasti vähän haastavampaan suuntaan. Toistoja on enemmän, ja liikkeetkin kehittyvät haasteellisempaan suuntaan. Isoimmat kierrot ja istumaannousut jätin pois, muuten tein kaiken mitä pitikin. Ennen pilatesta ehdin tehdä parinkymmenen minuutin selkäjumpan. Sen jälkeen selässä tuntuu aina tosi hyvältä.

Pyöräilyihin meni reilut 40 minuuttia suuntaansa. Olin päättänyt ajaa rauhallista vauhtia turhia puristamatta. Kadut ovat vielä melkoisen paksussa jäässä, ja alamäissäkin piti jarrutella kuin ei aina tiennyt mitä edestä löytyy. Hienoa oli se, että molempiin suuntiin sain ajella päivänvalossa!

Aika ärsyttävää muuten, kun blogin kommentteihin on viime päivinä alkanut tulla jotain ihme mainosjuttuja esim. jostain kirjoista tai kelloista, jotka eivät mitenkään liity tähän blogiin. Napsin asiaan liittymättömät mainokset tylysti pois vaan. Oikeat kommentit ovat tietenkin edelleen kovasti tervetulleita!

Joogalla ja joogalla on eroa

Parisen vuotta olen käynyt astangajoogatunnilla Helsingin Astangajoogakoulun Espoon toimipisteessä Mankkaalla. Siellä tunteja pitää Liisa, joka on aivan mahtava joogaopettaja. Hänen tunneillaan on kaikki selvää eikä koskaan mitään epäselvyyttä siitä, mitä pitäisi tehdä. Hän osaa puhua joogasta ja sen merkityksestä innostavasti ja kannustaa aina tekemään parhaansa, sen mitä tänään pystyy. Tunnilla kehoon leviää ihana lämpö, ja sen jälkeen on euforinen olo.

Niinpä kontrasti oli iso työpaikan jumppasalissa järjestettävään joogaan. Ei tunnin toki luvattukaan olevan astangajoogaa, vaan kuvauksessa kerrottiin siellä osin tehtävän astangajoogan asanoita (liikkeitä). Ohjaaja veti joogatunnin kuin minkä tahansa liikuntatunnin, suorituskeskeisesti. Astangajoogan ensimmäisestä liikesarjasta oli poimittu pääosa liikkeistä, mutta niiden ympärille oli lisätty kaikenlaista pientä hengittelyä ja lisäksi sarjaa tehtiin eri suuntaan ja järjestyksessä. Enpä tiennytkään olevani näin koukussa "oikeaan" suoritusjärjestykseen ja ohjaamistapaan. Lisäksi tasapainoliikkeet puuttuivat kokonaan. Astangajoogassa tärkeät mantrat ja varsinkin bandhat puuttuivat kokonaan. Tunti oli enemmän hidastempoista lihaskuntojumppaa kuin joogaa.

Pienoinen pettymys siis oli tämänpäiväinen liikuntapläjäys, mutta tiedänpähän minne mennä joogatunneille jatkossa.

Mökkiviikonloppu

Perjantaina pääsimme pitkästä aikaa kuntopiiriin. Nyt tehtiin eka kierros 30 s työtä / 30 s  palautusta ja kaksi seuraavaa 40 s/20 s. Tuntui kyllä raskaammalta, mutta hyvin meni. Alkuun ja loppuun tuli taas pitoja. Kuntopiirikeskusteluista oli taas ihan rahanarvoista hyötyä, kun kuulin että Sellon Haloselta ja Partioaitasta saa lippuja ensi viikonlopun Go Expo-messuille.Kävin tänään hakemassa molemmista paikoista kaksi lippua, ja nyt voidaan mennä ilmaiseksi messuille koko perhe.

Tarkoitus oli lauantaina viimeistellä mökillä aitan sisäseinien maalaus, mutta maali oli ilmeisesti jäätynyt hiihtoloman hurjien pakkasten aikaan ja mennyt pilalle. Maalaamisesta ei siis tullutkaan mitään. Olin ajatellut myös mennä lenkille, mutta selkä oli sen verran kipeä, että jätin juoksun väliin. Jotain sentään saimme aikaiseksi: Pete kävi taas katolla työntämässä lumia alas ja Nelli leipoi suklaatäytekakun.

Sunnuntai-aamuksi piti laittaa kännykkä herättämään, jotta ehdimme uintitreeneihin Tapiolaan varttia vaille kahdeksitoista. Alkulämmittelyn jälkeen uimme 10 kertaa 100 m pullarilla ja 50 m potkuja. Aika rankka setti, jonka jälkeen yritettiin taas saada vetojen määrää alaspäin laskemalla vetoja 8 x 50 metriä. Ei paljon auttanut, suurin osa altaanväleistä meni minulla 19-20 vedolla, loppua kohti taisi pari kertaa tulla myös 21. Yhteensä uintia tuli 2700 m. Ennen treeniä teimme kuivalla maalla kunnon verryttelyt ja lopussa vielä venytykset.

Iltapäivällä kävimme hakemassa Nellin Primus-tallilta. Hiihtoloman vuoksi jäi yksi tunti väliin, ja tänään oli mahdollisuus se korvata. Kiva kun on yksi heppahullukin perheessä! Kuvan turvaliivi löytyi muuten Gran Kanarian Decathlonista.

Sävähdyksiä

Kävin Esport Arenalla juoksemassa nelisenkymmentä minuuttia. Ekat kymmenen juoksin Vibrameilla. Niillä juostessa minulle tuli 3-4 kertaa ihmeellisiä, pienen sähköiskun kaltaisia sävähdyksiä molempien käsien alaosaan kainalosta sormenpäihin saakka. Samanlaisia tuntemuksia minulla oli myös viimeksi Vibrameilla juostessani, joten tämä paljasjalkajuoksuhömpötys saa puolestani jäädä ainakin toistaiseksi tähän. Jatkossa juoksen tavallisilla neutraaleilla lenkkareilla, koska niillä juostessa ei sävähtele. Tiesin jo lähtiessä, ettei selkä ole ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin viime viikolla, mutta ei siihen nyt varsinaisesti sattunut. 

Juoksun jälkeen ehdin melkein ajoissa uintitreeneihin. Uimme 600 metriä räpylöillä, ja siitä pari sataa metriä tehtiin perhosen potkua kyljellään. Se tuntui yllättävän kivalta lukuunottamia lukuisia kramppeja pohkeissa ja jalkapohjassa. Saan niitä melkein aina, kun uin räpylöillä. Harjoittelimme myös peesausta takana ja sivulla. Lopussa uimme vielä 400 metriä vauhtia vaihdellen: 50 kovaa - 50 matkavauhia - 25 kovaa - 50 matkavauhtia - 25 kovaa - 150 matkavauhtia - 50 kovaa. Se oli siinäkin mielessä ihan hyvä treeni, että nyt taas muistaa miten pitkä matka on 400 metriä uiden. Reilun viikon päästä alkaa HelTri Cup, ja sen ensimmäinen osakilpailu on juuri sama matka.

Treenipohdintoja

Päätä vihloo ja vatsaakin vähän särkee, toivottavasti ei ole flunssa tuloillaan. Töissä on aika paljon ollut liikkeellä vatsatautiakin, mutta eikös se ala aina ihan kunnon meiningillä niin ettei tarvitse arvailla, mistä on kyse? En kuitenkaan tänään ajellut trainerillä enkä käynyt lenkilläkään kuten olin suunnitellut, vaan otin illan ihan levon kannalta. Stockalla ehdittiin sentään Peten kanssa käydä niin nopeasti (<15 min) ruokaostoksilla, ettei edes parkkimaksua tarvinut maksaa. Varsinainen pikataival.

Eilen kävin tiistaiseen tapaan aamu-pilateksessa, loppupäivä vierähti töissä ja triathlon-seuran kokouksessa. Kevätkokouksen jälkeen kuulin jo toisen kerran seuran puheenjohtajan pitämän hyvän harjoitteluluennon. Ehkä nyt voisi jo sitten ottaa opiksi... Luennon jälkeen Arja kertoi hauskasti ja innostavasti omasta treenailustaan neljän vuoden ajalta. Jäi paljon mietittävää. Pitäisiköhän jo ottaa askel eteenpäin ja siirtyä suunnittelemaan omien treenien tehoja ja ajoitusta? Tähän asti olen mennyt pelkästään fiiliksen mukaan. Joe Frielinkin kirja katsoo minua aina syyllistävästi hyllystä, toistaiseksi se on jäänyt kesken.