Kotona taas

Lennot koti-Suomeen Chicagon ja Kööpenhaminen kautta sujuivat eilen ihan loistavasti aikataulussa. Matka kesti ovelta ovelle parisenkymmentä tuntia. Lentokentällä on sellainen tunne, kuin olisi jossain ihmeellisessä välitilassa, jossa ajalla ei ole niin suurta merkitystä. Raitista ilmaakin sai vain sen hetken kun siirtyi koneesta kävelyputkeen. Sain vähän nukuttua pitkällä lennolla, mutta siitä huolimatta on vielä hutera olo. Aikaeroväsymys tyhmentää, ihan tutkitusti (ainakin hamstereita). Salt Lake Cityn ja Helsingin välinen aikaero on yhdeksän tuntia eli muutama tunti enemmän kuin hamstereita tutkitusti tyhmentävä kuusi.

Viime yönä valvoin kolmesta neljään, muuten nukuin ihan hyvin. Aamulla ja oikeastaan koko päivän on ollut kova jano, koneessa ei kuitenkaan tule juotua riittävästi vettä kun tekee mieli vältellä vessakäyntejä. Jossain tv-ohjelmassa sanottiin, että paastoaminen auttaa aikaerorasituksesta toipumisessa ja niinpä jätin pari ateriaa väliin. Ruokahalu ei ole vieläkään ihan kunnolla palannut. 

Huomenna menen hakemaan uudet sukset ja sauvat Kallesportista, ja käväisen hiihtämässä vuoden viimeisen kerran. Mahtavaa, kun on näin paljon lunta!

Salt Laken lentokenttä.

Aamiainen/päivällinen Chicagossa. Olisi pitänyt ottaa ilman sitä lisättyä ruskeaa sokeria.

Tällä koneella lennettiin Chicagosta Kööpenhaminaan. Hienosti toimi kaikki!

Kööpenhaminassa alkoi jo pienintäkin väsyttää.

Jaiks - likaista vettä

Kävimme uimassa paikallisessa urheilukeskuksessa, Steinerissa. Siellä oli 25 jaardin allas, ja neljä vapaata rataa. Varasimme omalle porukallemme laitimmaisen radan. Petri opetti Atelle vähän vaparia, ja Paul Stevelle. Steve on aikeissa osallistua syyskuussa Paulin kanssa Toughman-puolimatkan triathloniin, ja uinti on nätisti sanottuna vielä vaiheessa. Paljon edistystä tapahtui jo ihan yhden tunnin aikana. Minä uiskentelin altaan päästä toiseen, tein vähän kiihdytyksiä, kylkipotkuja ja yhden käden uintia.

Altaan vesi oli tosi likaista, maistui ihan suolaiselta ja tunkkaiselta. Eikä ihme, näin yhdenkin miehen tulevan altaan reunalle verkkareissa, ja riisuttuaan ne hän hypähti altaaseen uikkareissaan. Ei suihkua puhumattakaan saippuasta. Ikävä tuli Suomen puhtaita vesiä ja hyvätapaisia uimareita. Kyllä täälläkin pukuhuoneissa lukee, että ennen uintia pitäisi peseytyä, mutta sitä neuvoa ei taida noudattaa juuri kukaan. Hyvä Suomi!

Jouluna parkkeeraaminen oli keskustassa ilmaista.

Tähän voisi kai lukita pyörän.

Salt Lake City on mormonimaailman keskus. Tässä temppeli, jota me luterilaiset voimme katsella vain ulkoapäin.

Ihanat vuoret.

Hiihtämässä

Tänään pääsin vihdoin suksille. Olimme laittaneet herätyskellot pirisemään seitsemältä, ja jo yhdeksältä olimme vuokraamassa lapsille lumilautoja. Siskoni Ninan mies Steve ja käly Linda menivät rinteeseen kaikkien lasten kanssa, ja Pete, Paul, Nina ja minä jatkoimme matkaa vielä pari mailia ylös Big Cottonwood -kanjonia paikkaan nimeltään Solitude Nordic Center. Sieltä saimme vuokrattua murtsikkakamppeet ja Ninalle lumikengät. Täällä piti ostaa lisäksi vielä lippu, jotta sai käyttää latuja.

Snoukkailijat.

Kaikesta varoitetaan, ja kyllä mekin maksettiin 2 dollaria per naama ylimääräisestä vastuuvakuutuksesta.

Hiihdin puolisentoista tuntia, ensin ihania vauhdikkaita alamäkiä ja sitten samat, nyt jyrkät ylämäet takaisin hiihtokeskukseen. Ladut olivat loistavassa kunnossa ja pitopohjaiset vuokrasukset toimivat ihan kivasti. Ylämäissä alkoi heti hengästyttää, tuntui kuin olisin hengittänyt tiiviin kankaan läpi - en vain saanut tarpeeksi happea keuhkoihin. Olen aikaisemminkin huomannut, että olen melko huono sopeutumaan korkealla urheilemiseen, tai sitten minulla on vaan huono kunto. Varmaan vähän molempia.

Paul ja Petri.

Hieno latu ja monellakin tapaa hengästyttävät maisemat.

Hiihtolenkin jälkeen tapasimme muun porukan rinneravintolassa, ja söimme tosi hyvän lounaan. Palvelu vaan oli tosi hidasta, kun neljästä tarjoilijasta vain kaksi oli tullut tänään töihin.

Oli tosi kiva päivä, ja se jatkuu vielä shoppailulla, kun lasten täytyy saada kaikki joululahjaksi saamansa dollarit vaihdettua kivaan tavaraan.

Solitude Nordic Center

Lomailua, ei kuntoilua

Maanantaina ajoimme Las Vegasista Salt Lake Cityyn, loppumatka meni kamalassa lumimyrskyssä. Onneksi pääsimme turvallisesti perille, autoja oli pitkin matkaa ojassa molemmin puolin tietä. Tältä se pyry alkaessaan näytti:

Auto oli neliveto, alla jokasään renkaat. Ne ovat ilmeisesti jotain sukua kitkarenkaille, mutta niitä käytetään ympäri vuoden. Eivät taida kuitenkaan vetää vertoja nastarenkaille, ne on täällä kokonaan kielletty. Rekkojen oli pakko käyttää lumiketjuja.

Tiistaina ja keskiviikkona olemme käyneet ahkerasti jouluostoksilla. Kävin mm. Pearl Izumin ja Columbian outlet-myymälöihin Park Cityssä. Kaikkea kivaa löytyi. Keskiviikkoaamuna pääsimme mukaan serkkutyttöjen sing-along -joululaulutilaisuuteen koululle. Meno oli ihan samanlaista kuin suomalaisissakin koulujen joulujuhlissa.

Kadonnut matkalaukku oli löytynyt Münchenistä ja tuotiin meille keskiviikkona koulujuhlien jälkeen. Se oli hieno juttu, koska siellä oli mm. kaikki joulusuklaat!

Harjoituspäiväkirjaan ei juurikaan ole tullut merkintöjä, mutta selkäliikkeitä olen tehnyt ahkerasti. Aamuisin on kurkku ollut vähän kipeä, tänään myös pää. Ei kuitenkaan mitään sellaista, joka estäisi urheilun. Aikaa vain ei ole ollut, toivottavasti ehdin vielä ainakin uimaan ja murtsikkaa hiihtämään.  Laskettelu ei taida selän vuoksi tulla kysymykseen, muu perhe on menossa rinteeseen huomenna.

Eilen tänne tuli New Yorkista siskoni miehen sisko Linda perheineen. Lindan mies Paul on triathlonisti, ja ylläpitää triathlon-aiheista sivustoa www.triessential.com. Hän on tehnyt iPhonelle triathloniin liittyvän motivointisovelluksenkin, kannattaa käydä tsekkaamassa.

Kävimme tänään uimassa kraaterissa, jonka vesi on luonnostaan noin 37-asteista. Samaan aikaan kraaterissa oli myös laitesukeltajia, mutta räpylöilläkin pääsi sukeltelemaan. Ensin piti vain tyhjentää pakollinen pelastusliivi ilmasta. Vesi oli mahtavan tuntuista ja kirkasta. Harmi, ettei ole vedenkestävää kameraa, sillä olisi tänään saanut upeita kuvia. Ei taida tätäkään tekemistä voida laittaa harjoituspäiväkirjaan, vaikka hauskaa olikin.

Ihanaa joulua kaikille!

Taas yksi kuntosali

Heräsimme Peten kanssa aikaisin ja kävimme kuntosalilla. Pete löysi eilen uudet lenkkarit, ja pääsi nyt vihdoin juoksemaan. Minä lämmittelin ensin kuntopyörällä ja tein sitten selkäystävällisiä liikkeitä. Loppuun tehtiin tietenkin pidot. Hieno oli gym, eikä siellä vielä meidän saapuessamme ollut kuin yksi nainen. Muutamia tuli toki lisää sen reilun tunnin aikana, jonka siellä vietimme. Sali on hotellin asiakkaillekin maksullinen, mutta kun kassa ei toiminut emme voineet maksaa. Säästettiin 50 taalaa!

juoksumattoja ja kokolattiamatto

Kuntosalin vieressä ovat uima-altaat, mutta ikävä kyllä sinne ei nyt ole menemistä, kun altaat on talvisin suljettu.

Uimaan ei nyt talvella pääse.

Eilen kävimme katsomassa Cirque du Soleilin Ka:n. Se oli tosi upea esitys, visuaalista tykitystä koko reilut puolitoista tuntia ja enemmän pyrotekniikkaa kuin Lordin euroviisussa konsanaan. Niin paljon kaikkea upeaa tapahtui koko ajan, ettei oikein tiennyt mihin olisi katsonut. Jo itse lava oli mieletön rakennelma, joka muuttui jatkuvasti esityksen aikana.

Kolme päivää Vegasia riittää ihan hyvin. Joka paikassa on niin paljon meteliä, hulinaa ja muitakin virikkeitä, että se alkaa jo väsyttää. Huomenna lähdemme ajamaan Salt Lake Cityyn. Siellä on lunta ja pakkasta eli ihan kunnon talvi. Toivomme pääsevämme hiihtämään murtsikkaa Soldier Hollow'hin, saa nähdä onnistuuko. Siellä olivat murtsikkaladut vuoden 2002 olympialaisissa.

Tavarat kadoksissa

Eilen torstaina istuin 17 tuntia lentokoneessa. Tavoite oli päästä siskon luoksen Salt Lake Cityyn, mutta monien vaiheiden jälkeen päädyimmekin 30 tuntia matkustettuamme Las Vegasiin. Liput olivat reitille Helsinki-Tukholma-Chicago-Salt Lake City, mutta suunnitelma muuttui heti alkumatkasta, kun Blue1:n Tukholman-lento peruttiin Tukholman huonon sään vuoksi. Saimme jonotuksen jälkeen uudet liput, nyt Münchenin kautta Las Vegasiin. Yleensä uudelleenreititystä ei tehdä eri kaupunkiin kuin mihin alkuperäiset liput ovat, mutta Salt Lake Cityyn ei enää samaksi päiväksi löytynyt lentoja. Me olimme joka tapauksessa tulossa Las Vegasiin viikonlopuksi, joten meille lento tänne oli ihan hyvä ratkaisu.

aamiaisen eka lautanen

Lennot menivät sujuvasti, ja ensimmäinen koneenvaihto Münchenissä oli niin tiukka, että meitä oltiin saapuvan koneen portilla vastassa ja opastettiin melkein kädestä pitäen lähes juoksuvauhtia jo lähdössä olleeseen Chicagon-koneeseen. Yksi laukku taisi jäädä matkasta juuri tässä vaiheessa. Emme vieläkään ole saaneet sitä takaisin, harmi vaan että siellä oli mm. mun kaikki vaatteet ja Peten lenkkarit. Ei pääse raukka nyt lenkille ennenkuin laukku tulee. Vielä enemmän harmittaa se, että Chicagon turvatarkastuksessa minulta hävisi valmistujaislahjaksi saamani kello, jolla oli tunnearvoa paljon rahallista enemmän. Sain sen täsmälleen 16 vuotta aikaisemmin, 16.12.1994.

Siskoni tuli tänään Vegasiin autolla alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, ja maanantaina ajamme kaikki Salt Lake Cityyn jouluksi. Siihen asti ohjelmassa on paljon kävelyä, shoppailua, Cirque du Soleil ja ehkä  kuntosalitreeniäkin, kunhan aikaerorasitus vähän hellittää. Kävimme jo tsekkaamassa hotellin salin, se on ihan ok. Uima-altaat eivät tähän aikaan vuodesta ole käytössä. Ilma on kohtuullisen lämmin (+15), mutta sateinen.

The Strip, Las Vegasin pääkatu

Uintia

Töiden jälkeen menin tänään bussilla Mäkelänrinteeseen, jossa Pete minua jo odotteli. Teimme taas yhden kestävyysuintitreenin. Siinä oli aika paljon potkuja ja tietenkin uintia pullarilla ja ilman, loppuun tuli vielä uintia kiihtyvällä vauhdilla. Melkein samaan tahtiin uitiin reilu tunti. Välillä radalla oli lisäksemme 1-3 muuta uimaria eli mukavasti oli taas tilaa.

Taas saunassa

Meidän saunalla ei varmaan koskaan aikaisemmin ole ollut näin paljon käyttöä. Lauantaina ajoimme siellä molemmat, ja sama juttu taas tänään. Aika ahdastahan siellä on, mutta vähän pyöriä venkslailemalla saamme ne säilytettyäkin siellä.

Maisema ei juurikaan vaihdu eikä ilma liiku.

Ajoin tunnin trainerillä, ja tein sitä samaa treeniä kuin aikaisemmillakin kerroilla eli opettelin pyörittämään kampia molemmilla jaloilla yhdessä ja erikseen. Hiki tuli taas, mutta onneksi suihku on vieressä ja lämmintä vettä riitti vielä. Ensi kerralla täytyy kokeilla ajamista isommalla vastuksella. Kadenssimittari ei toimi, seuraavaksi pitää tarkistaa onko patteri kunnossa.

Uintia kahden viikon tauon jälkeen

Kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Jotenkin oli päässyt käymään niin hassusti, että edellisestä uintitreenistä oli vierähtänyt jo pari viikkoa. Vielä pysyttiin pinnalla kuitenkin, ja Pete ui jo silminnähden paremmin kuin aloittaessaan syksyllä.

Tein yhden treenin hankkimastani uintikirjasta, Swim Workouts for Triahtletes, alla kuvassa. Valitsin lyhyemmän eli main set B:n. Nyt kun katson sitä uudelleen, huomaan skipanneeni 200 metriä alkuverryttelystä. Hups. Näyttää vähän kryptiseltä, tässä sanasto: SW = mitä vaan uintia, K=kick, potkuja, RI=rest interval eli lepo settien välillä, MOD=moderate, kohtalaista vauhtia, N/S=negative split eli eka puolikas hitaampaa kuin toinen, FAST=kovaa, PULL=pullarilla, C/D=cool down eli loppuverra.

Pullarilla uinnin jälkeen tuntui tosi hyvältä ottaa potkut kunnolla mukaan. Uin ilman sykemittaria, enkä ole ihan varma onnistuinko uimaan N/S-jutut ihan oikein. Mukavan pituinen setti oli tämä. Saman tyyppisiä treenejä on kirjassa kymmeniä, niitä riittää varmasti koko talveksi ja vähän pitemmällekin.

Seitsemän asiaa

Eilisessä Ilta-Sanomissa oli pieni juttu elämäntaitovalmentajasta, joka sanoi joka päivä tekevänsä erilaisia harjoitteita. Harjoitteissa listataan esimerkiksi asioita, joista on itselleen kiitollinen. Helposti asiat kuulemma ihan terveilläkin ihmisillä loppuvat kolmeen. Pienistä, konkreettisista asioista voi kuulemma aloittaa.

Tässä oma listani. Kaikista asioista en kyllä voi olla itselleni kiitollinen, mutta ehkei se oli niin nokonuukaa.

1. Perhe on ehdoton ykkönen; Pete ja teini-ikäiset lapsemme. Peten kanssa olemme olleet yksissä jo vuosikaudet. Mielenkiinnon kohteet ovat molemmilla vaihtuneet vuosien varrella, ja onneksi useimmat niistä ovat olleet yhteisiä. Elämä on ohjannut meitä lempeästi samaan suuntaan.
2. Suku ja ystävät. Sisko ja lanko perheineen, vanhemmat puolisoineen, mummi ja kaikki muut sukulaiset ja ystävät.
3. Työpaikka. Aloitin uudessa työpaikassa elokuussa, ja joka päivä olen kiitollinen mielenkiintoisista hommista ja mahtavista työkavereista. On luksusta saada tehdä töitä sellaisessa ympäristössä.
4. Terveys. Olen onnekseni saanut olla normaaleja flunssia ja rokkoja lukuunottamatta terve. Nyt vanhemiten on selkä alkanut kremppailla, mutta kyllä senkin kanssa toimeen tulee.
5. Liikunta. Mahtavaa, että voin uida, pyöräillä, kävellä, hiihtää, joogata ja tehdä paljon muutakin.
6. Positiivinen asenne. Vaikka aina välillä pelkään, että taivas putoaa niskaan, asiat tuntuvat aina lopulta kääntyvän parhain päin.
7. Suomi, kotimaa. Koti ja mökki. Hienoa asua Suomessa, jossa suihkusta tulee aina lämintä vettä eikä lähikaupasta lopu ruoka. Kaikki on täällä hyvin.

Siinä se, eikä tarvinnut edes niitä kauhean pieniä asioita miettiä.

Yhden pienemmän asian olisin heti voinut lisätä listalle, nimittäin uudet sukset. Kävimme aamulla Peten kanssa Kallesportissa, josta HelTrin nettisivuilla on ollut kehuvia mainintoja. Otin Madshusit mukaan, tarkoitukseni oli kysäistä joltain asiantuntijalta, saisiko niistä vielä minulle hyvät sukset. Asiantuntijan vastaus oli, että aika on niistä tainnut jo ajaa ohi ja lisäksi voitelu (pitoteipit) oli totaalisen pielessä. Samantien ostin tilalle uudet Peltoset, jotka jäivät sinne vielä voideltaviksi. Heti mukaan sain suksien voitelu-dvd:n, tarkoitus on nyt perehtyä siihenkin asiaan vähän paremmin.

Eilinen kuntopiiri alkoi muuten neljän minuutin lankulla. Enpä olisi syksyllä uskonut, että se on mahdollista, mutta niin vain sinnittelin loppuun saakka. Päälle tehtiin kaksi kierrosta, minuutti per liike ja lopussa pidot paranivat: lankku 3:40, sivulankut puolet siitä ja loppuunyksi syviä vatsalihaksia vahvistava liike.

Illalla meinaan vielä ajella trainerilla Morsen kanssa puolitoista tuntia. Malmin uinti jää väliin huonon ajokelin takia - en halua ottaa riskiä ja kaivella autoa kinoksesta. Jäimme tänään jumiin jo kerran siellä Kallesportin reissulla Haagassa.

Raahustamista

Lähdin hiihtämään lähes kotiovelta, kun täällä Espoossa nyt kerrankin on lunta. Ekan, kevyen liikenteen väylällä hiihdetyn kilsan jälkeen pääsin kääntymään puistoon. Siellä meni kivasti kaksi latua vierekkäin. Ladut olivat sellaisia hiihtämällä itse tehtyjä, mutta kyllä niillä nyt paremman puutteessa raahusteli. Kivasti pitkin puistoteitä hiihtelin noin tunnin. Suksi ei kyllä luistanut yhtään, vaan lunta kerääntyi pohjiin ihan ennätysmäärät, vaikka sitä välillä pysähdyin poistamaan.

Sellainen lumimyräkkä on vielä illaksi luvassa, että taidanpa huomennakin mennä töihin julkisilla enkä pyörällä. Ainakin tänä aamuna bussi meni ihan aikataulussa. Junilla olikin sitten enemmän hankaluuksia.

Trainerillä

Yön aikana lunta oli tullut kymmenisen senttiä, ja varmasti saman verran lisää on tullut päivän aikana. Keksimme Peten kanssa aamulla lähteä kävelylle, ja kävelimme saman tien reilun parin tunnin ajan aina Kamppiin saakka. Länsiväylän varressa oli välillä tosi kylmä tuuli, ja lunta tuli vaakasuoraan, mutta sinnikkäästi etenimme Helsingin suuntaan. Suurin osa kevyen liikenteen väylistä ja jalkakäytävistä oli jo kertaalleen aurattu, mutta lunta kertyi koko ajan lisää. Kampissa kävimme syömässä, kahvilla ja kaupassa ja otimme bussin kotiin.

Illalla kokeilin ensimmäistä kertaa traineria. Vaihdoin trainerirenkaan melkein ihan itse, on se hyvä sitäkin hommaa harjoitella. Pete auttoi pyörän laittamisessa traineriin, ja sitten lähdin polkemaan. Ihan liian kovaa, kuten tavallista, ja melkein heti alkoi hiki valua. Pyörittelin välillä yhdellä jalallakin, mutta suurimman osan aikaa ajelin vain pk-sykkeillä. Huomasin kyllä, että pyörittelyssänikin on parantamisen varaa, varsinkin yhdellä jalalla polkiessa huomaan etten pyöritä tasaisesti.

Trainerilla ajaminen on kyllä tehokasta ajankäyttöä, ja viihdykkeeksi minulla on onneksi omasta takaa Komisario Morsen tuotantokaudet 1-2. Kun ne on katsottu, aion siirtyä hyödyntämään poikani leffakokoelmaa.

Mittailua

Kuntopiirissä tehtiin eilen vain kaksi kierrosta, koska kierrosten ja pitojen pituudet ovat kasvaneet. Liikkeitä (19 kpl) tehdään nyt kutakin minuutti. Lankussa oltiin 3:10, sivulankuissa vastaavasti puolet siitä eli 1:35. Lopuksi tehtiin vielä dynaamista lankkua 1:35. Yksi kuntopiirin liikkeistä on polvennostojuoksu, ja suotuisissa olosuhteissa kaikki kuuntelevat oman raskaan hengityksensä lisäksi kulloisenkin juoksijan kenkien napsumista lattiaan. Yhden nopeajalkaisen triathleetin juostessa joku mainitsi mieleensä tulevan Kummelin Tamppaajat, ja muistin minäkin heti tämän eikä naurusta meinannut tulla loppua. Hauskaa oli!

Yksi liikkeistä, hikeä lattialla.

Kuntopiirin jälkeen pidimme taas kiirettä kun tavoitteena oli ehtiä mökille ennen Kovaa lakia. Ihan emme onnistuneet, murha oli jo ehtinyt tapahtua, mutta minä telkkarin orja pääsin sentään hyvin juoneen kiinni siitä huolimatta.

Aamun valjettua näin vihdoinkin aitan omalla paikallaan, ja se sopii siihen kuin nakutettu. Aitan lähelle suunnittelemme hankkivamme kesäksi pingispöydän, kun aitan alle jäi puolet pelikentästämme. Joku ulkokäyttöön soveltuva olisi kiva. Keväällä pääsemme aitan maalaus- ja sisustushommiin. Tyttärellä onkin suunnitelma sisustuksesta jo valmiina.

Kyltti aitan seinässä muistuttaa kahvilamenneisyydestä.

Järvi on (tietenkin) jo jäässä, ja muutaman sentin lumikerroksen alla jää on ihan tasainen. Laitoin Sports Trackerin päälle ja kävelin jäällä kahden pikkusaaren ympäri reittiä, jota aika usein viime kesänä uin. Isomman saaren ympäri matkaa kertyi 1250, ja saman verran, kun kokeilin kävellä toiseen suuntaan ensin rantaa pitkin ja sitten järven poikki suoraan omaan rantaan. Harmi, ettei luistimia tullut tällä kerralla matkaan, niillä olisi helposti voinut kiertää koko järven. Kartta kävelyistä täällä.

Mökki oikealla, aitta vasemmalla.

Isompi saari etualalla, takana pieni kesällä lokkien asuttama saari.

Lenkillä

Alkuviikosta havahduin, että selkäpä oli ollut melkein oireeton jo monta päivää. No sitten eilen kuntosali-circuitissa alkoi kuntoilumopo keulia ja innostuin tekemään paria kiertoliikettäkin, kun tehdessä ei sattunut selkään. Ei olis pitänyt, kipuja oli illalla ja vielä tänäänkin. Töissä istuin melkein koko päivän jumppapallolla; se vähän helpottaa oloa kun voi pitää alaselän koko ajan liikkeessä.

Kävin nyt illalla kaverin kanssa juoksemassa 45 minuuttia. Minulle reipasta vauhtia (6,36 min/km) mentiin, eikä taaskaan juostessa sattunut. Kotiin tultuani tein vähän selkäliikkeitä, ja nyt siellä vähän kuumottaa. Kyllä se siitä varmaan huomiseksi rauhoittuu. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, koska yhä harvemmin tunnen hermosärkyä jalassa, varsinkaan pohkeeseen saakka ei enää useinkaan säteile. Kas siinäpä omaperäinen ilon aihe - vähän sama fiilis kuin siinä mainoksessa, jossa nainen kamalassa kaatosateessa ilahtuneesti toteaa, ettei tänään sada enää ihan niin paljon kuin eilen.

Lyhyt

Työmatkat pyörällä, kuntosali-circuit ja päälle vielä pilates - mukavat liikunnat tänään. Aamulla olin varautunut vähän viileämpääkin keliin, mutta meillä oli pakkasta vain kahdeksan astetta. Hyvin tarkenin ajaa töihin. Nyt kun pariin päivään ei ole tullut lisää luntakaan, olivat talvipyöräilyolosuhteet lähes ihanteelliset. Ei puutu kuin päivänvalo!

Mahtavaa, että Blue1:n lentoemot ja stuertit palaavat töihin! Vähän aikaa ehdin jo pelätä joulumatkan olevan uhattuna.

Spinningissä

Ekaa kertaa moneen (ehkä kymmeneen?) vuoteen olin tänään spinning-tunnilla. Työkaveri houkutteli kokeilemaan Kampin Motivuksen aamuseitsemän tuntia, ja ihan kivaltahan se tuntui. Silloin kauan sitten ekalla tunnilla muistan kääntäneeni lisää vastusta ihan liian innokkaasti niin, että olin jo tunnin puolivälissä ihan läkähdyksissä. Nyt yritin olla varovaisempi sen vastuksen kanssa.

Tunnin alussa ystävällinen työkaveri auttoi pyörän säätämisessä. Olin ottanut pyöräilykengät mukaan, ja niillä olikin ihan kiva polkea. Luulenpa, että sain hyvää treeniä varsinkin ylämäkiä varten, kun poljettiin seisaallaan. Peilistä oli helppo katsoa, etteivät hartiat olleet ylhäällä ja että yläkroppa pysyi muutenkin suht paikallaan eikä heijannut puolelta toiselle. Ohjaajan valitsema musiikki ei ollut sitä ihan mun parasta suosikkigenreä, mutta menetteli.

Tunnin jälkeen suihkuun oli pitkä jono, vaikka niitä oli kymmenisen kappaletta. Olisi varmaankin kannattanut kävellä Sanomataloon suihkuun, olisin varmasti välttynyt myös jälkihieltä. Jonottelusta ja odottelusta huolimatta ehdin aamun ensimmäiseen palaveriinkin puoli yhdeksäksi.

Päivällä meilailimme Peten kanssa ja pohdimme, menisimmekö uimaan vai juoksutekniikkatreeneihin Arenalle. Lopulta päätimme olla menemättä kumpaankaan, kun mua väsytti ja Petellä oli muuten kylmä ja kehno olo. Tästä tulikin sitten leipomisilta.

Kyllä päätä paleli

Ajoin tänään pyörällä töihin ja takaisin. Aamulla pakkasta oli toistakymmentä astetta, ja pukeuduinkin suht lämpimästi. Päätä paleli yhdessä alamäessä Ruukinrannassa ja varpaita vähän loppumatkasta. Muuten meni ihan kivasti. Pyörän etuosasta kuuluu jotain ihme tsirpitystä; pitäisi varmaan laittaa sinne jotain öljyä. Ennen suihkua tein vielä vartin verran selkää vahvistavia liikkeitä kuntosalilla.

Ennen kotimatkaa otin kuvan vaatteista, pukemisjärjestys oikealta vasemmalle. Pipo ja hanskat jäivät näköjään kuvan ulkopuolelle.  Pakkasta oli kotiin päästyäni 14 astetta ja näillä pärjäsin:

• toppi, pitkähihainen urheilupaita, fleece, pyöräilytakki
• kompressiopolvisukat, pitkät juoksuhousut, fleecehousut, ulkoiluhousut
• pipo, hanskat, buffi
• pyöräilykengät, neopreenisuojat

Tällainen hieno pyörien säilytyssysteemi on työpaikan autohallissa. Focus on alarivissä kolmas oikealta. En pidä sitä päivisin edes lukossa, kun ei autohalliin pääse ketään ulkopuolisia. On tosi mahtavaa saada laittaa pyörä ajokuntoon lämpimässä. Tarpeen tullen se myös ehtii sulaa päivän aikana.

Löhöpallero

Olin suunnitellut tälle päivälle melko paljon hommia, mutta koska väsytti päätin ottaa vähän rauhallisemmin. Pyörän sain onneksi pestyä; Focus olikin päässyt jo ihan kamalan rapaiseksi, ja pakkaskeleillä se varmaan pysyykin puhtaampana. Nyt se on kuivunut kylppärissä jo monta tuntia, ja suunnitelmissa on ajaa sillä taas huomenna duuniin.

Trainerilla on rehnyt mieli ajella jo monta päivää, mutta en saanut aikaiseksi hakea pyörää varastosta. Rengaskin pitäisi vaihtaa... Onneksi pyöräilyä tulee joka viikko ainaskin muutama tunti työmatkoista, vaikka liukkaalla ja pimeällä ajaminen ei aina mitään nautittavaa pyörittelyä olekaan. Löysin jo sopivan traneirharjoituksen, nimeltään osuvasti "The TV Special". Käytännössä siinä ajellaan rauhalliseen tahtiin ja välillä pyöritellään vain toisella jalalla. Vaikuttaa ihan hyvältä ekaksi treeniksi, mutta sen aika ei siis vielä ollut tänään.

Joogaan sentään menin. Kävelin meiltä joogatunnille Mankkaalle reilun puoli tuntia, kun Pete meni lasten kanssa autolla katsomaan uusinta Potteria. Tänään teimme koko ensimmäisen sarjan, ja se tuntui juuri niin ihanalta kuin muistinkin. Kivan lämmin olo tuli, ja tasapainoliikkeet sujuivat paremmin kuin muistinkaan. Liekö HelTri-kuntopiirillä ja ahkeralla core-treenauksella osuutta asiaan... Joka tapauksessa miellyttävä kokemus. Muutamia selkäliikkeitä varon, ja hypyt teen ainakin toistaiseksi askeltamalla, mutta muuten tuntuu kuin en olisi taukoa pitänytkään.

Pertsaa

Aamiaisen jälkeen kävimme Peten kanssa hiihtämässä Oittaalla reilun tunnin murtsikkaa. Perinteistä mentiin, lähdimme Pirttimäkeen päin. Keskellä metsää ladut olivat aika huonossa kunnossa, lunta olisi voinut olla enemmän. Pete oli jo perjantaina käynyt hiihtämässä valaistun reilun neljän kilsan ladun, ja se oli kuulemma loistavassa kunnossa. Hienoa oli avata hiihtokausi jo marraskuussa.

Hiihdon jälkeen ajettiin Mäkelänrinteeseen uimaan. Alkuverran jälkeen teimme erilaisia drillejä, vähän sen mukaan mitä mun mieleen juolahti. Tuttuja juttuja kaikki mm. Kristan tunneilta. Yhteensä polskimme nelisenkymmentä minuuttia.

Kylmää ja pimeetä

Lumenella työskentelevä opiskelijakaverini kertoi, että suomalaisnaisten iho pysyy sileänä pitempään, koska täällä on niin kylmä ja ison osan vuotta myös pimeää. Kylmässä kaikki säilyy hyvin, eikä aurinko pääse tekemään tuhojaan iholle kuin pari kuukautta vuodessa. En tiedä, pitääkö tuo oikeasti paikkansa, mutta haluan uskoa että pitää!

Aamulla jouduin taluttamaan pyörää kolme-neljäsataa metriä Munkkiniemessä, kun puistossa ei oltukaan aurattu pyörätietä ihan koko matkalta. Lumessa kävelyssä on se huono puoli, että kenkien neopreenisuojat nousevat varpaiden kohdalta ylös, ja pian alkaa varpaita palella. Niin tänäänkin. Onneksi työpaikalla pääsin lämpimään suihkuun.

Työmatkoihin meni tänään reilut puolitoista tuntia. Talvella pyöräilyssä ei kyllä saa mitään ilmaiseksi. Vauhtia hidastaa sekin, että pidän lukkopolkimia epätasaisella pinnalla melkein aina auki, koska pelkään kaatumista. Alamäessä pidän kädet koko ajan jarrulla, eikä pyörä muutenkaan rullaa kesäiseen tapaan. Irtolumi hidastaa vauhtia yllättävän paljon ja aina välillä eteen sattuu tuulen irrottamia oksia ja kinostunutta lunta. Tänään ei tullut oikein hikikään, kun oli niin kamala viima mennen tullen.

Olen vähän miettinyt paremman lampun hankkimista. Nyt minulla on edessä ihan tavallinen hinnat  alkaen -mallinen Cateye noin viiden vuoden takaa. Se auttaa kyllä siihen, että minut  huomataan, mutta ei varsinaisesti valaise. Coming Thru -blogissa oli vastikään hyvä postaus fillarivaloista esimerkkeineen. Lamppuni taitaa tosiaan olla tuota ykköskategoriaa, siis silloin kun siinä on ihan uudet patterit (ja useimmiten ei tietenkään ole). Vaikka ajelenkin lähinnä valaistuilla teillä, voi joku kuoppa tai lumikinos joskus tulla liian nopeasti eteen. Etutuikun lisäksi minulla on punainen takavalo pyörässä ja toinen, vilkkuva punainen valo hihassa.

Aitan matka

Haastavasta säästä huolimatta aitan siirto onnistui tänään tosi hyvin. Tositoimiin ryhdyttiin jo aamuseitsemältä, ja aitta oli uudella paikallaan noin 70 kilometrin päässä varttia yli 12, kolme varttia ennen sovitun sähkökatkon loppumista. Pari puuta piti vielä tänään kuljetuksen tieltä kaataa, mitään muuta odottamatonta ei sattunut. Pete oli koko ajan kuljetuksen mukana ja otti nämä kuvat:

Lähdössä tallin pihasta.

Ahdas paikka.

Puhelinlinjan yli, sähkölinjan ali.

Aika lähellä jo.

Rekka alkoi jo kallistua, lopussa tuli hieman kiire.

Loppu hyvin kaikki hyvin! Kuvassa perustukset tehnyt rakennusmies Kimmo apureineen ja kuljetusliikkeen kolmikko.

Minulla ei ollut yhtään jännä päivä toimistossa. Työpäivän jälkeen pääsin sentään kuntosali-circuitiin ja pilatekseen. Hyvin meni kaikki paitsi kotimatka kun junat eivät päässeet lähtemään päärautatieasemalta. Vaihdoin bussiin ja siinä meni aikaa hukkaan noin vartti. Kiva, että kotiin pääsee helposti bussillakin!

Uintitestausta

Workouts in A Binder -kirjasessa on paljon hyviä uintitreenejä, ja ensimmäinen treeni on tietenkin testi. Perus- ja sitä pitemmille matkoille aikovien testi on 3x300 metriä 30 sekunnin palautuksin. Tavoite on uida kovimmalla mahdollisella samalla nopeudella kaikki setit. Ero hitaimman ja nopeimman setin välillä ei saisi olla enempää kuin 20 sekuntia.

300 metrin lämittelyn jälkeen lähdin uimaan. Aika nopeasti tajusin, etten voi lähteä uimaan "täysiä", koska vauhti ei riittäisi loppuun saakka. Sen sijaan yritin uida vahvasti; pitkillä voimakkailla vedoilla ja potkuilla reipasta vauhtia. Eroa huonoimman ja parhaimman setin välillä oli 11 sekuntia (5:34, 5:41, 5:45), eli siinä mielessä testi onnistui. Viimeisellä kierroksella edessä oli pari mökkisammakkoa, joita piti väistellä ja ohitella, mutta ei siinä varmaan montaa sekuntia aikaa mennyt.

Kirjassa on taulukko, josta voi noiden kolmen setin keskiarvon (5:40) perusteella päätellä T1-vauhdin (lactate treshold pace). Sitä voi käyttää anaerobisen kynnyksen arvioinnissa ja se on myös hyvä mittari vauhdin kehittymiselle. Joissakin kirjan treeneissä T1-vauhtia käytetään myös treenivauhdin määrittämiseen. Taulukon mukaan T1-vauhtini oli tänään 1.53 /100 m. Täytyy tässä yhteydessä mainita, että kirjan taulukko loppuu jo kuuden minuutin kohdalla, joten aika täpärällä oli että aikani edes mahtui viitearvoihin.

Työmatkapyöräily haukkasi tänään normaalia pitemmän ajan; 1.26. Tein vähän huonoja reittivalintoja ja jouduin jopa hieman taluttamaan pyörää, kun kaikkia teitä ei oltukaan aurattu. Kotiin pääsi jo vähän sujuvammin. Iltapäivällä sattui pari kivaa asiaa; yksi koiranomistaja jolle olin soittanut kelloa kaeumpaa, hymyili ja kääntyi kiittämään. Pari autoakin pysähtyi ja antoi tietä, vaikka minä olin väistämisvelvollinen. Pieniä hyvänmielen juttuja.

Lisää joogaa

Olipa kiva joogata tänään Liisan opastuksella - ihan eri meininki kuin parilla ensimmäisellä kerralla. Vähän eteenpäin pääsimme myös astangajoogan ensimmäisessä sarjassa. Muutamat hypyt tuntuivat selässä, mutta ne liikkeet voi myös askeltaa, joten ei hätää. Tytär ei oikein ole innostunut joogasta yrityksestä huolimatta ja päätti lopettaa alkeiskurssin kesken. Harmi, olisin toivonut tästä meille yhteistä harrastusta, keksitään tilalle jotain muuta kivaa.

Aittahommat ovat edenneet niin, että keittiökamppeet on nyt irroitettu, ja ne tullaan hakemaan tiistaina. Keskiviikkona on sitten siirtopäivä. Mittailimme tänään tallin pihalla etäisyyksiä aidasta puuhun ja takaisin. Mökillä räystäineen on leveyttä reilusti yli 5 metriä ja kapein paikka tallin pihassa on mittaustemme mukaan 4,8 metriä. Voi tehdä tiukkaa, jos yleensäkään mahtuu. Nyt ei voi kuin toivoa, että siirtokuljetuksen miesten kikkaboksista löytyy tähän kiperään tilanteeseen ratkaisu.

Lepo on tärkeää

Keskiviikon kolmen tunnin urheilujen jälkeen tunsin oloni tosi väsyneeksi, ja kun iltaohjelmassa oli vielä pojan hakeminen Sakara Tour -konsertista Nosturilta puolen yön maissa, päätin pitää torstaina lepopäivän. Jätin siis aamulla pyörän varastoon ja työpäivän jälkeen rentouduin lukemalla. Joe Frielin kirja oli tullut samana päivänä postissa, ja se onkin muuten tosi hyvä! Olen vasta ihan alussa, mutta ihan innoissani. Toivon saavani kirjan avulla tehtyä itselleni hyvän treeniohjelman.

Lempipaikallani sohvalla.

Lepo teki tosi hyvää, ja eilinen HelTrin kuntopiiri tuntui taas tosi kivalta. Tunti ja vartti tehtiin lihaskuntoliikkeitä, 50 sekuntia kutakin kerrallaan kolme kierrosta. Lopussa pidot paranivat niin, että lankussa oltiin 2,40 minuuttia, kylkilankuissa 1,20 minuuttia ja vielä kokeiltiin uutta dynaamista lankkun 1,20 minuuttia. Siinä piti siirtää käsiä vuorotellen eteen- ja taaksepäin. Ei ollut helppoa se.

Normi-perjantain tapaan lähdimme pikapikaa kuntopiiristä kotiin suihkuun, pakkaamaan tavarat ja lapset autoon ehtiäksemme mökille ennen kuin Kova laki alkaa. Taas onnistuttiin!

Aitan perustukset ovat nyt valmiit. Kuljetusfirman edustaja on käynyt täällä Kettulassa jo katsomassa paikkoja, ja kaiken pitäisi onnistua kunhan vielä kaadamme yhden pienehkön koivun. Aitta nostetaan paikalleen tieltä, joka näkyy kuvan yläosassa (isot kuuset kasvavat jo tein toisella puolella). Tontilla kulkee sähkölinja, josta otetaan vierta pois noston ajaksi. Keskiviikkona täällä onkin sitten porukkaa kuin pipoa; kaksi Fortumin miestä, jotka ottavat virrat pois, kaksi perustukset tehnyttä rakennusmiestä, kuljetusauton ja kolmen saattoauton kuljettajat sekä Pete. Kaikkein jännittävin vaihe kuljetuksessa on jo ihan alussa, sillä etukäteen emme voi olla ihan varmoja siitä, mahtuuko kuljetusauto ajamaan tallin pihasta aitta kyydissä. Siellä on pari tosi ahdasta kohtaa.

Hyvät perustukset.

Illalla pääsen taas HelTrin uintitreeneihin Malmille.

Liika on liikaa

Työmatkapyöräilyn lisäksi kävin tänään kuntosali-circuitissa ja pilates-tunnilla, molemmat työpaikan kuntosalilla. Kätevää ja mukavaa menoa, mutta taisi tulla sellainen annos liikuntaa, etten huomenna taidakaan mennä pyörällä töihin. Siinäkin mielessä ihan hyvä juttu, että huomiseksi on luvattu kymmenisen senttiä lunta ja pyöräily saattaisi olla vähän hankalaa. Toisaalta lumi voi saada junaliikenteenkin sekaisin...

Pete on kasannut ja koeajanut trainerin. Hyvin toimii! Ehkä pääsen minäkin kokeilemaan sitä viikonloppuna.

Kova paketti

Traineri tuli eilen postissa, kannettiin ihan kotiin saakka. Vielä ei olla ehditty purkaa pakettia, siinä se odottaa kiireettömämpää päivää nurkassa. Trainerirenkaat taitavat olla postissa, niistä tuli tänään saapumisilmoitus.

Kuntouintiryhmässä otettiin tänään aikoja 50 ja 100 metrillä. Uin ensin 100 metriä vaparia ja tein uuden enkan 25 metrin radalla: 1.32.25.  Kun viimeksi otin itse aikaa 100 metrillä, tulos oli 1.41:n tietämissä 50 metrin radalla. Joku uintikavereista tiesi kertoa, että kilpauimareilla 50 metrin aikaan lisätään sekunti, jotta se olisi vertailukelpoinen lyhyen radan ajan kanssa. En saanut tehtyä kolmatta volttikäännöstä ja tuntui siltä että jalat olivat vähän liian pinnassa.

50 metrillä kello pysähtyi aikaan 41.68 ja rintauinnissa 15 sekkaa myöhemmin 56.14. Rintauinnissa tekniikka hajosi ihan kokonaan. Se on aina tuntunutkin vaikeammalta kuin vapari.

Nyt jo kahtena aamuna peräkkäin olen töihin pyöräilyn jälkeen tehnyt kuntosalilla noin vartin pituisen selkäjumpan, jonka minulle kasasi seurakaverin fysioterapeutti-vaimo. Toisin kuin pumpin ja pallojumpan jälkeen siinä ei satu yhtään selkään, taitaa siis olla aikaisempia jumppaohjeita sopivampi. Pumpissa en nyt ole viime viikkoina käynytkään juuri siksi, että siellä tulee selkään vääriä liikkeitä kun on niin kova kiire vaihtaa liikettä ja painoja.

Juttelua joogassa

Jooga-opettajan sijainen on kova juttelemaan. Tänäänkin juteltiin hengityksestä, rosen-terapiasta ynnä muusta vähän tai vähemmän joogaa sivuavasta asiasta vajaat puoli tuntia. Vasta pitkästyttävän jutustelun jälkeen päästiin itse asiaan. Muutama aurinkotervehdys tehtiin ja pari loppuliikettä. Saattaa tietysti olla, että olen itse liian malttamaton ja että kaikki jutustelu on tarpeen ja hyvästä... Onneksi jo ensi viikolla tunnin vetää taas edelliseltä alkeiskurssilta parin vuoden takaa tuttu ope, uskoakseni silloin päästään jo paljon pitemmälle.

Tällä viikolla liikuntaa kertyi noin 12 tuntia. Uimassa kävin kolme kertaa, kolmesti ajoin töihin fillarilla ja kerran kävin joogassa, kävelemässä ja juoksemassa. Muuten meni ihan kivasti, paitsi että käsivarsien iho oli uintien jälkeen punainen ja kutiseva, täytyy ostaa jotain parempaa vartalovoidetta ensi viikolla.

Syysvaellus

Hienoisesta sateesta huolimatta lähdimme aamulla Peten kanssa HelTrin syysvaellukselle Solvallaan. Lähdimme kaikki samaan suuntaan, ja porukka jakautui kuin itsestään eri vauhtisiin ryhmiin. Osa juoksi, toiset kävelivät. Olin mukana yhdessä kävelyporukassa, ja kävelimme vajaat kaksi tuntia. Ihan koko aikaa ei satanut, ja metsässä oli tosi kiva kävellä. Aika pitkän pätkän tosin kävelimme myös maantien reunaa. Vaelluksen jälkeen kävimme saunassa ja syömässä Solvallan urheiluopistolla.

Lounaan jälkeen jaettiin HelTri Cup -palkinnot, ja tulin sarjassani (N40) toiseksi. Palkinnoksi sain valita urheilukamppeita 30 eurolla seuran luottotoimittajan valikoimista. Otin parit sukat ja kuminauhan kilpailunumerolle. Palkintojenjaon jälkeen pidettiin seuran syyskokous, ja tulin vähän yllättäen valituksi hallitukseen. Hyvä niin; on tosi mukavaa sukeltaa vähän syvemmälle triathlonin ihmeelliseen maailmaan, tutustua uusiin ihmisiin ja osallistua seuran toiminnan järjestämiseen nykyistä aktiivisemmin. Hieman järjestöhommia siis tiedossa parille seuraavalle vuodelle!


Illalla kävimme vielä Kristan uintivalmennuksessa Malmin uimahallilla. Kiva tunti, tälläkin viikolla yritin muistaa pitää suun auki vedessä ettei turhaa energiaa mene suun kiinni puristamiseen kuten aikaisemmin.

Lihashuoltoa

Meillä oli taas Peten kanssa peräkkäiset ajat Teijalla Kruunu-Fysioterapiassa. Mulla hierottiin jalat ja selkä, ihanalta tuntui. Hierontojen jälkeen kävimme uimassa Mäkelänrinteessä. Vähän ahdasta oli, mutta 2200 metriä uin. Ei tuntunut mitenkään jättikivalta tai vauhdikkaalta, mutta 1500 metrin jälkeen alkoi kulkea vähän paremmin. Yritin tehdä mahdollisimman pitkiä vetoja. Sitä mietin useammankin kerran tänään, että miksi ne altaan päässä seisovat ihmiset lähtevät usein uimaan juuri kääntyvän uimarin eteen?

Uintikirjan (Swimming Workouts in A Binder for Triathletes) ensimmäinen harjoitus on 3x300 metrin testi. Jotenkin ei tehnyt mieli tehdä sitä tänään, vaan säästin sen ensi viikolle.

Naisten lenkki

Seurakaveri herätti henkiin naisten lenkit ja tänään juostiin niistä ensimmäinen. Lähtö oli Tontunmäestä Espoosta jo klo 17, joten menin sinne suoraan töistä. Juoksimme 7,4 kilsaa 51 minuutissa. Selässä ei tuntunut juostessa yhtään kipua, ja matka taittui nopeasti meidän kolmen rupatellessa. Lenkin jälkeen kävimme saunassa ja söimme ihanaa piirakkaa ja salaattia. Kiitos emännälle!

Seuraavan kerran naisten lenkki juostaan torstaina 25.11., ja lähtö on meiltä klo 17.Laitan kutsun vielä seuran foorumillekin. Toivottavasti mahdollisimman moni uusi ja vanha tuttu pääsee mukaan!

Aamulla kävin yhden tri-seurakaverin fysioterapeutti-vaimon luona näyttämässä selkääni. Hän näytti minulle muutaman hyvän selkää vahvistavan liikkeen ja suositteli käyntiä osteopaatilla. Soitinkin heti hänen suosittelemalleen osteopaatille, mutta ensimmäinen vapaa aika oli vasta tammikuulle. Siihen saakka jumppailen itsekseni selkää kuntoon. Alaselkä on jumissa, SI-nivelet lukossa ja yläselässäkin on kuulemma jotain häikkää. Nyt pari tuntia lenkin jälkeen selkä tuntuu taas kipeältä, mutta oli se vaan ihanaa juosta vähän aikaa niin ettei sattunut yhtään!

Uinticooper

Kuntouintiryhmässä uitiin tänään uinticooper. 12 minuuttia tuntui uidessakin ihan kohtuupitkältä ajalta. Yritin pitää käsivedon pitkänä ja kiertää vartaloa kunnolla. Jossain vaiheessa huomasin, että potkuakin voisi vähän tehostaa. Uin lopulta 640 metriä, mikä on meikäläisen ikäluokassa erinomainen tulos. Tässä sadan metrin väliajat: 1.30 - 3.18 - 5.12 -7.13 - 9.18 -11.10. Yritin uida tasaista vauhtia, ja alun spurttia lukuunottamatta onnistuinkin. Lopussa pystyin vielä ehkä hiukan kiristämään.

Tämä oli vasta toinen kerta, kun uin hallissa kelloa vastaan. Ensimmäinen kerta oli maaliskuussa, kun osallistuin HelTri Cupin 400 metrin uintiin. Silloin 400 metrin aikani oli 7.40, kun nyt osana cooperia uin saman matkan aikaan 7.13, parannnusta 27 sekuntia. Se on uskoakseni ihan kivasti. Ehkä muutaman sekunnin olisin tänään vielä voinut nipistää, jos olisin uinut lyhyempää matkaa.

Työmatkat ajoin eilen ja tänään pyörällä. Lunta oli tänään kotiin tullessa sentti-puolitoista, tuuli oli myrskylukemissa ja taivaalta satoi vaakaräntää. Ilman nastarenkaita olisi jäänyt ajamatta. Muutama minuutti pitempään meni kuin normaalisti. Yhden peräänajonkin näin Paciuksenkadulla; ilmeisesti joku oli vielä liikkeellä kesärenkailla.

Ensimmäiset Amazonilta tilaamani kirjat tulivat tänään postissa: Strenght Training for Triathletes ja Workouts in A Binder - Swim Workouts for Triathletes. Ensisilmäilyllä molemmat vaikuttavat tosi hyviltä!

Paluu joogamatolle

Aloitin tyttäreni kanssa tänään astangajoogan alkeiskurssin. Kävin saman kurssin pari vuotta sitten ennen selkävammaa, ja nyt toivon selän olevan jo siinä kunnossa että joogaaminen onnistuisi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin vain aurinkotervehdys A pari kertaa ja muutama loppuliike, eikä niissä ollut mitään ongelmia. Ohjaaja oli vähän liian puhelias ja perinpohjainen meidän makuumme, toivottavasti seuraavilla kerroilla päästään jo vähän enemmän joogaamaan.

Eilen laitoin menemään tilauksen Tacx Satori -traineristä. Se on ihan perustraineri, hinnat alkaen -malli. Wigglessäkin on ale, mutta löysin sen ChainReactionCyclesistä vielä edullisemmin, ja toimitus vielä ilman kuluja! Tilasin samalla myös trainerirenkaan. Kohta pääsen taas ajelemaan maantiepyörällä!

Lunta!

Heräsin aamulla yhdeksän maissa auringonpaisteeseen, ei se nyt ihan kirkkaalta taivaalta paistanut mutta kuitenkin. Vähän harmittaa, kun en selkävaivojen vuoksi voi enää haravoida, mutta pidin sitten seuraa Petelle, joka haravoi kaikki nurtsit.

Aamuaurinko.

Ennen lounasta kävimme vielä pienellä metsäkävelyllä, ja sen aikana alkoi sataa lunta, ensin pieninä ja sitten tosi isoina hiutaleina. Lämpötila oli nollassa, joten satanut lumi satoi heti pois, mutta hienon näköistä oli sen hetken kun isot hiutaleet leijuivat alas.

Lumisadetta.

 

Aitan perustuksia aletaan kaivaa ensi viikolla. Siihen menee ilmeisesti vain yksi päivä. Ainakin niin meille lupasi sama luotettava paikallinen urakoitsija, joka kahdeksan vuotta sitten rakensi varsinaisen mökkimme. Siirrettävän aitan keittiö lahjoitetaan Kierrätyskeskukselle, jonka auto tulee sen hakemaan parin viikon päästä. Heti seuraavaksi päiväksi on sovittu aitan kuljetus Kettulaan. Hommaan tarvitaan varsinaisen kuljetusauton lisäksi kolme saattoautoa, ja kuljetuksen pitää tapahtua klo 9-15 välisenä aikana. Pete pääsee onneksi mukaan koko päiväksi, ja on jo luvannut ottaa paljon valokuvia.

Aitan paikka, se vie noin puolet sulkiskentästä.

HelTrin uintitreenien vuoksi lähdimme kotiin lounaan ja pienten päikkärien jälkeen. Oli ihan mahtavaa lukea hyvää kirjaa (Riikka Pulkkisen Totta) pari tuntia, ja lukemisen lomassa vähän torkahtaa! Uintitreenit olivat Malmin uimahallissa, joka vaikutti ihan kivalta paikalta. Meille oli varattu kaksi rataa, ja molemmilla oli kuusi uimaria. Tuttuja drillejä tehtiin, ja niistä mieleen jäi etenkin se, kun piti tehdä joka toinen veto oikein ja joka toisella suoristaa käsi kesken vedon ylös kattoa kohti. Helppo oli huomata, kuinka lantio vajosi eli vielä on tekemistä liu'un, potkun ja uintiasennon kanssa.

Lisää nopeutta heti

Voivoi, en ole ihan pysynyt siinä tahdissa, että postaisin liikunnat aina samana päivänä. Rytmi menee heti sekaisin, jos illalla on jotain muutakin ohjelmaa kuin urheilua.

Eilen kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteessä uimassa jo viiden maissa. Pari pitkää ja useampikin lyhyt rata oli varattu seuroille, joten ruuhkaista oli. Löysin USATriathlonin twitter-feedistä hyvän artikkelin, jossa oli puhutteleva otsikko: Swim Fast to Get Fast. Siinä oli muutama lyhyt harjoitus, joista kokeilin ensimmäistä. Tuttuja harjoituksia kaikki, mutta hyvästä ohjelmasta huolimatta uinti tuntui vähän raskaalta. On kyllä helppo uskoa, että kovempaakin vauhtia täytyy uida, jos haluaa kehittyä. Melko helposti sitä jää junnaamaan aina vaan sitä samaa.

Lähdin töistä ennen puolta neljää ja sain ajella kotiin päivänvalossa. Keskustelu väistämissäännöistä ja suojatiellä ajamisesta velloo parhaillaan omakaupunki.fi:ssä. Uusin käänne keskustelussa näyttää olevan HePon oikaisupyyntö koskien poliisin tiedotetta. Varmuuden vuoksi yritän väistää kaikkia, jos he eivät ehdi väistää tai selvästi näytä väistävänsä sitä ennen minua. Mieluummin hengissä kuin oikeassa. Väistämissäännöistä on hyvä ja todella perinpohjainen selvitys kuvineen muukalaisia vesirajassa -blogissa.

HelTrin kuntopiirin jälkeen lähdemme ajelemaan mökille, ja sieltä porhallamme huomenillalla ensimmäisiin uintitreeneihin Malmille. Huhu kertoo, että seuralle olisi varattu kokonainen allas. Se vasta oliskin hienoa.

Pimeetä on

Aamulla viiden maissa sateen ropistessa ikkunaan päätin mennä töihin julkisilla. Pyörsin kuitenkin päätökseni nopeasti kuudelta, kun silloin tuli vettä enää vähän. 15 minuutin aamupalan ja kirkasvalohoidon jälkeen lähdin siis pyörällä töihin. Kyllä oli pimeää! Jalankulkijat erottaa nipinnapin ja ilman valoa pyöräilevät tulevat näkökenttään ihan yllättäen. Stadionilla oli niin voimakkaat valot päällä seitsemän jälkeen, että hetken luulin jo aamun sarastavan - turha toivo oli se!

Työpäivän jälkeen kävin kuntosali-circuitissa. Siellä oli uusi, tosi kova-ääninen sijaisohjaaja, joka jätti venyttelyt kokonaan väliin. Porukkaa oli parisenkymmentä, ja ohjaajan piti äkkiä ennen tunnin alkua tekaista 5-6 uutta liikettä, jotta kaikille riittäisi. Minuutin välein vaihdettiin, ja se tuntui melko pitkältä ajalta. Työkavereiden kanssa on kiva kuntoilla, ja samalla on mahdollisuus tutustua uusiinkin tyyppeihin. Kuntosalilla on joku uusi hieno spinning-pyöräkin, pitäisi jossain vaiheessa ehtiä siihenkin tutustua. Siinä on lukkopolkimet ja kaikki.

Kotiin ajaessa satoi taas vettä ja oli ihan yhtä pimeää kuin aamullakin. Pimeydestä ja sateesta huolimatta oli hyvä fiilis ajella, kyllä siitä jotain kicksejä selvästi saan. Kicksejä tai ei - huomenna voi olla pakko mennä julkisilla kun on vähän aikatauluhaasteita illalla.

25 m hapetta

Kuntouintitreeneissä tehtiin taas verryttelyn (ru 200 m) jälkeen hypoksiatreeniä; uitiin 4x25 metriä hapetta. Toisin kuin pari viikkoa sitten ohjeet tänään olivat selvät: tavoite oli mennä koko matka ilman yhtään hengitystä, ja 10 ekaa metriä kovaa. Ensimmäisillä neljällä kerralla en onnistunut, vaan oli pakko hengittää kerran. Väliin tehtiin 200 m potkutreeniä ja sitten taas sama 4x25 m ilman happea. Uin kaksi ekaa altaanmittaa vaparia, ja onnistuin uimaan hengittämättä kertaakaan. Salaisuus olikin siinä, että uin sen 10 metriä kovaa, sen jälkeen vähän matkaa rauhallisemmin ja loppu taas kamalalla spurtilla. Kolmannella kerralla kokeilin rintauintia, mutta siinä piti hengittää parikin kertaa eli pipariksi meni. Vikalla kerralla palasin taas lempilajini pariin ja uin vaparia 25 m hengittämättä.

Hypoksiatreenin jälkeen uimme vielä toiset 200 m potkuja, ja lopussa 300 metriä vaparia. Viikon päästä ohjelmassa on uinticooper. Koskaan ennen en ole sitä uinut, joten enkka tulee varmasti. Taulukon mukaan mahdollisuudet erinomaiseen tulokseen ovat melko hyvät, mutta saapa nähdä.

Focus-pyöräni täyttää tänään vuoden, ja mittarissa on 2650 kilometriä. Pyörä tuntuu ehkä aavistuksen isolta, mutta hyvin toimii ja sopii työmatkapyöräilyyn oikein hyvin. Tänään ajoin vähän kovempaa kotiin, kun sain hyvän peesin Munkkiniemestä viimeisille viidelle kilsalle. Aamulla lähtiessä ja illalla palatessa on pimeää, ja etu- ja takavalot ovat todellakin tarpeen.

Mökkikeittiö myytävänä

Saloon siirrettävässä aitassa on kahvila-ajoilta periytyvä kiva pikkukeittiö, jota emme tarvitse. Keittiössä on mikro, uuni (ei liettä) sekä jääkaappi ja pakastin, jotka ovat kuvassa näkyvän tason alla. Ota yhteyttä sähköpostilla (löytyy profiilista), jos sinulla olisi tällaiselle yhdistelmälle käyttöä. Hinnasta pääsemme varmasti sopimukseen, olisi kiva jos keittiölle löytyisi uusi hyvä koti.

Laiskottelua

Perjantaina saimme vihdoinkin postissa sen kauan kaivatun rakennusluvan aitalle. Vielä viikko odotusta, jotta valitusaika menee umpeen ja sitten alkaa perustusten kaivaminen. Toivomme, että mökki ehdittäisiin siirtää uudelle paikalleen vielä tämän vuoden puolella. Saa nähdä, ainakaan vielä ei ole roudasta pelkoa. Aikaisemmin kahvilana ollut aitta näyttää tältä, kuvassa vielä alkuperäisellä (ja nykyisellä) paikallaan espoolaisen tallin pihalla:

Ulkoa punainen, valkoiset ikkunanpuitteet ja musta ovi,
pikkuruinen terassi.

Ihana harmaa lattia, valkoiset seinät ja katto.

Aitasta tulee nuorisotalo/vierasmökki. Lastemme on varmasti mukavampi tuoda kavereitakin mökille, kun ei tarvitse nukkua parvella meidän makuuhuoneemme yläpuolella. Toiveissa on, että oman aitan myötä mökkeilyintoa riittäisi jatkossa myös junioreilla. Aittaan tulee sähköt mutta ei laajakaistaa eikä telkkariantennia.

Kävimme eilen Peten kanssa taas uimassa Mäkelänrinteessä. Tein saman treenin kuin kerran syyskuussa:

200 alkuverra
4 x 125 (25 m sculling, 50 vu, 50 kylkipotkuja)
4 x 150 (50 m 3 vetoa oik 3 vas, 25 vu, 25 potkut, 50 vu)
2 x 300 (50 kädet nyrkissä, 100 vu, 50 myyrä, 100 vu)
6 x 50 (10 m delf, 15 vu kiihdyttäen, 25 kevyt)
200 loppuverra


Pete ui omaa treeniään samalla radalla. Tunti ja 10 minuuttia siinä vierähti, ja vaikka etenkin potkut tuntuivat raskaalta uin sarjan loppuun saakka. Lauantai-iltana uimareita oli melko vähän, ja saimme uida yhdellä radalla kahdestaan. Ihan luksusta! Tänään on sitten ollut viikon ainoa lepopäivä. Hyvältä on sekin tuntunut!

Salanörtti Pete on koodannut Visual Basicilla hienon kuntopiiriohjelman. Se on vielä vähän kesken, mutta toimii niin, että koneen näytöllä näkyy vuorossa olevan liikkeen nimen lisäksi kuluva aika sekunteina ja palkkina. Yhden liikkeen keston voi tietenkin vapaasti määritellä ennen harjoituksen aloittmiasta. Mukana ovat kaikki perjantain HelTrin kuntopiirin 19 liikettä. Ohjelmassa on myös text-to-speech -ominaisuus eli liikkeiden nimet suomeksi (koiran, kusetus, etunojapunnerrus ym). kuuluvat englanninkielisen puhesyntetisaattorin kautta. Ei niistä kamalasti selvää saa, mutta se kuulostaa hauskalta!

Parempaa luettavaa

Tykkään sukeltaa asioihin lukemalla. Kun tiedon tarvetta ilmenee syystä tai toisesta, minulle on luontevinta tarttua kirjaan, joskus lehteen. Kun nyt tämän kauden olen päättänyt valmentaa itse itseäni, ajattelin sivistää itseäni muutamalla aiheeseen liittyvällä teoksella. Niinpä laitoin tilauksen Amazonille näistä kirjoista:

Bernhardt: Workouts in a Binder: Swim Workouts for Triathletes Hagerman: Strength Training for Triathletes Friel: The Triathlete's Training Bible Eiköhän noista kirjoista löydy riittävästi puuhaa ja ihan konkreettisia harjoitusohjelmiakin talvikaudeksi. HelTrin kuntopiirissä tehtiin normisetti, nyt jokaista liikettä 45 sekuntia. Lopussa pidot taas paranivat: lankku 2.10, kylkilankut 1.05 ja dynaaminen lankku 2.10. Jalat tuntuivat vähän väsyneiltä, mutta ihan hyvin meni silti.

Minä ja maailmanmestari

Minä ja Jani Sievinen. Korukin näköjään unohtui kaulaan.

Saimme Peten kanssa uintiopetusta maailmanmestarilta, kun ostimme Jani Sieviseltä paritunnin Mäkelänrinteessä. Menimme paikalle hyvissä ajoin ennen puolta seitsemää, ja siellä Jani jo odottelikin. Ensin uimme pari sataa metriä verraa, ja sen jälkeen teimme erilaisia harjoituksia. Oli kyllä ihan mahtavaa, kun Jani sanoin vaparin tekniikkani olevan niin hyvässä kunnossa, ettei mitään kannata muuttaa. Uinti tuntuikin tosi hyvältä. Jotain pientä toki löytyi, mihin kannattaa kiinnittää huomiota; käsiveto voisi mennä vähän pitemmälle, potkuissa polvet voisivat olla aavistuksen enemmän koukussa ja kovaa uidessa pitää yrittää pitää käsiveto edelleen pitkänä.

Tein mm. tällaisia harjoituksia:

• kylkipotkuja niin, että kroppa oli kallistunut noin 45 astetta (ei siis ihan 90, kuten aikaisemmin olen tehnyt), puolen vaihto kuuden potkun jälkeen. 100 m rauhallisesti, 50 m kovempaa
• tarzan-uintia (hartioiden ja kyynärpäiden asento)
• 8 * 50 m, 50 kevyesti, 50 kovaa
• vaparin potkuja laudalla 100 m rauhallisesti, 50 m kovaa
• 4 x 100 m 100 m rauhallisesti, 100 kovempaa

Ope itse oli todella miellyttävä ja erittäin asiantunteva koutsi, ja jaksoi hymyillä vielä valokuvissakin! Petelle hänellä oli enemmänkin käytännön neuvoja käden ja pään asennoista, ja kyllä se uinti kuulemma paremmin jo sujui tunnin loppupuolella. Saimme molemmat hyvän treenin ja arvokkaita neuvoja. Janilla on kuulemma tiistaisin Mäkelänrinteessä klo 20-21 treenitunti, jonne voisimme jatkossa osallistua. Saatanpa jatkossa sinne mennäkin ainakin silloin tällöin.

Saimme pari neuvoa jatkoharjoitteluun:

• tekniikkadrillejä kannattaa tehdä joka uintikerralla esim. 10 %  koko treenin matkasta, esim. jos meinaa uida 2000 metriä, verran jälkeen voi tehdä pari sataa metriä tekniikkaharjoituksia
• jokainen treeni kannattaa jakaa pienempiin pätkiin (verra, drillit, potkut, vauhtitreenejä + lepo settien välissä, verra)
• pitäisi treenata eri tehoilla, eikä vain uida pitkää tasaista pätkää
• nopeus kyllä kasvaa treenaamisen myötä

Pete kuuntelee.

Kuntosali-circuit

Circuittia on tarjolla aina keskiviikkoisin työpaikan salilla. Tänään paikalla oli varmaan parikymmentä innokasta. Ohjaaja oli sama, joka teki minulle sen pallo-ohjelman. Perusjuttuja mentiin. Yhden ison virheen kyllä tein: ekalla kierroksella tein kiltisti ohjelmassa olleen viivalta-viivalle -juoksun, ja kosketin aina molemmissa käännöksissä lattiaan. Kyykkyliike sai selän taas vihoittelemaan, ei toki heti vaan vasta nyt myöhemmin illalla. Seuraavilla kerroilla korvasin juoksentelun haara-perushypyillä. Hyvin tuli hiki, ja liikkeet olivat monipuolisia. Luulenpa, että menen toisenkin kerran.

Pikaisen kotimatkapyöräilyn ja suihkun jälkeen kiirehdin Tapiolaan tapaamaan äitiysloman aikaisia ystäviäni. Tapasimme alunperin vauvahieronnassa Haukilahdessa, kun esikoisemme olivat parin kuukauden ikäisiä syksyllä 1995. Useimmat meistä saivat toisenkin lapsen suunnilleen samaan aikaan, joten muutama vuosi meni tiiviisti yhdessä. Nyttemmin tapaamme harvemmin (tietenkin ilman lapsia!), mutta aina on yhtä paljon juteltavaa. Tänään kävimme vajaan tunnin mittaisella kävelyllä Otsolahden ympäri ennen kahvittelua.

Alkuviikon liikunnat

Olen työmatkapyöräilyssä siirtynyt kokonaan hieman lyhyemmälle talvireitille, kun aamuisin on vielä pimeää. Reitti on ihan kiva ajaa, vain yksi matkalle sattuva tiukka ylämäki puuskututtaa. Kotiinpäin se on tietysti ihan kiva alamäki. Meilahdessa on joku HUS:n työmaa, jossa on jo useampana aamuna haissut ruuti; tekevät siellä varmaan aamuvarhain jotain räjäytyksiä. Aikaisemmin sen jyrkän mäen pystyi kiertämään, nyt kiertotie on työmaan vuoksi suljettu.

Eilen aamulla tein työmatkan jälkeen pallojumpan kuntosalilla. Siellä näkyvät lähes aina tutut naamat, lisäkseni vain pari muuta ihmistä eli hyvin mahtuu jumppailemaan. Porukka on alkanut vähän jo harveta alkusyksyn innostuksen jälkeen. Taisin tehdä kylkiliikkeet hieman huolimattomasti, koska selkä oli eilen illalla vähän kipeä. Meinaan ostaa töihinkin jumppapallon, jotta voin istua sillä aina silloin tällöin.

Tänään kävin pitkästä aikaa Teijalla hierottavana. Meillä oli Peten kanssa peräkkäiset ajat, ja ehdimme vielä piipahtaa Velosportissakin kyselemässä trainereita ja trainerirenkaita. Renkaat oli kokonaan loppu, lisää tulee keskiviikkona. Trainereita oli pari mallia, ja ensi viikolla pitäisi niitäkin tulla lisää. Todennäköisesti tilaamme sen kuitenkin netistä, enää pitäisi vaan tietää millainen kannattaisi ottaa. Eniten mietityttää se naapuriin kuuluva melu.

Uintitreeneissä uitiin paljon kovaa ja kiihdyttäen, tykkäsin vähän nopeammasta vauhdista ja kovemmasta treenistä.

Ulinaa

Kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteessä uimassa (taas). Peten pakara on edelleen kipeä, eikä kestä juoksemista. Onneksi sentään uinti luonnistuu meiltä molemmilta. Teimme tekniikkatreeniä noin 50 minuuttia, minkä jälkeen uin vielä 500 m 50 metrin altaassa. Lopuksi näytin Petelle volttikäännöksen, ja hän oppi sen kerrasta. Treeniä vielä tietysti tarvitaan, mutta pääpiirteittäin se meni jo ihan hienosti. Hyvä Pete!

Saimme Peten veljeltä lainaksi trainerin ja se on nyt meillä saunassa, kuten suunnitelma oli. Halusimme näet kokeilla, miten se mahtuu saunaan ja saako sinne hyvän treenipaikan hajottamatta lauteita. Hyvin mahtuu siellä ajelemaan, ja jos laittaa kiukaan päälle voi ajatella olevansa jossain lämpimämmässä paikassa. Maisemat eivät paljoakaan vaihdu, mutta kuten (varsinkin alemmasta) kuvasta  näkyy, läppärin saa asennettua katseluetäisyydelle.

Traineristä lähtee melkoinen ulina, joka kuuluu koko kämppään ja meille kyläilemään tulleen seinänaapurissa asuvan tytön mukaan myös naapuriin saakka. Täytyypä soittaa kertoa mistä on kyse, ja että tätä tulee kyllä lisää.

Focuksessa on nyt alla nastarenkaat, ettei tarvitse aamulla arpoa lähtiskö pyörällä töihin vai ei.

Koulussa

Lapsilla oli koulupäivä, jolla korvataan loppiaisen jälkeinen perjantai. Koulua oli yhdeksästä yhteen ja vanhemmille oli avoimet ovet. Osittain tämän mahdollisuuden vuoksi jätimme seuran triathlon-leirin Vierumäellä väliin; aika paljon olemme treenailleet ja olleet poissa kotoa ja nyt oli hyvä tilaisuus olla läsnä lasten elämässä. Kumpikaan ei sitä kyllä varsinaisesti (tai edes yhtään) toivonut, itse asiassa päinvastoin: kenenkään muun vanhemmat eivät kuulemma olleet tulossa, ja meidän läsnäolomme olisi lähinnä äärimmäisen noloa.

Kävimme katsomassa molempien matikan tunnit heti aamusta. Ne olivat peräkkäin samassa luokassa. Valitettavasti etukäteistieto siitä, ettei ketään muista vanhempia tulisi paikalle oli melkein oikea. Lisäksemme päivän aikana jomman kumman luokan tunteja seurasi vain kahden muun oppilaan äiti tai isä. Ihmeen vähän, kun lastemme luokilla on yhteensä viitisenkymmentä oppilasta. Ehkä tieto ei ollut kulkenut, lapset olivat kieltäneet vanhempiaan tulemasta (kuten meilläkin turhaan yrittivät) tai sitten muita ei vaan kiinnostanut. Joka tapauksessa päivä oli tosi mielenkiintoinen ja olen iloinen, että menimme paikalle.

Koulun jälkeen kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteessä uimassa. Uin 50 metrin radalla 2000 metriä, ja Petekin 1500 m, pisimmän lenkkinsä ikinä! Uinti tuntui helpolta, kevyeltä ja ehkä vähän vauhdikkaaltakin. Siihen vaikutti varmasti se, että alla oli kaksi lepopäivää. Ohittelu toi uintiin kivaa vaihtelua, etenkin vauhdissa. Uinnin jälkeen kävin vielä pikaisesti kylmäaltaassa, se tuntui ihanalta.