Kuin kömpelö elefantti

Uintitreeneissä treenattiin tänään perhosuinnin ja vaparin tekniikkaa. Perhosessa opeteltiin ensin käsivetoja ja sitten vielä potkuja räpylöillä. Voi vitsi kun tunsin itseni ihan kömpelöksi elefantiksi siellä vedessä. En saanut potkuja onnistumaan ollenkaan, ja käsivetokin meni ihan miten sattuu. Tuntui, etten päässyt vedessä ollenkaan eteenpäin. Olisi pitänyt hengittääkin joka vedolla, mutta en vaan pystynyt. Huokaus. Odotin ja odotin, että päästäisiin siihen rakastamaani lajiin eli vapariin, mutta sitä ennen piti mennä sitä tyhmää perhosta päästä päähän ihan liian monta kertaa. Varpaastakin alkoi heti vetää suonta kun sain räpylän jalkaan.

Lopulta päästiin vähän uimaan vapariakin, mutta ei tehty mitään drillejä, vaan uitiin normisti altaan päästä päähän ja kiinnitettiin vuorotellen huomiota käsivetoon ja hengitykseen. Niin paljon tuli teoriaa, että rupesi jo palelemaankin. Perhonen tuntui siis ihan liian vaikealta ja vaparissa oli sitten liian helppoja juttuja. Ihan hyvä varmaan kuitenkin, että tuli mentyä, vaikkei tästä uintikerrasta kyllä mitään lauluja laulella.