Mahtava viikonloppu

Poikani Atte pääsi eilen ripille, ja sitä juhlittiin pitkälle iltaan koko perheen ja ystävien kera. Kaikki sujui hienosti ja ajallaan, ja päivänsankari itse vaikutti tosi tyytyväiseltä juhlintaan, kaikki taisi siis mennä kohdilleen (vaikken ehtinytkään pestä ikkunoita).

Onnitteluhalaus.

Koska tänään oli Tour de Helsinki, yritin pitää mielessä myös tankkauksen. Pidin tiskipyödällä jatkuvasti vesilasia ja tyhjensin sen aina tilaisuuden tullen. Sacher-kakkua ja lohipiirakkaa söin vähän enemmän kuin normaalisti olisin ottanut. Minun on kyllä vaikea syödä enemmän kuin tavallisesti; torstai-iltana otin ylimääräisen lautasellisen puuroa ja olo oli kyllä epämiellyttävän täysi.

Ilmeisesti tankkaus onnistui hyvin, koska TdH meni hienosti. Menimme tänään huoltajana toimineen Peten kanssa Velodromille hyvissä ajoin autolla. En ehtinyt hakea kisanumeroa eilen, ja siitä tuli pienoinen stressi, onneksi ihan turhaan. Hyvin ehti tehdä kaiken tarvittavan vielä tänäkin aamuna. Lähtökarsinassa tapasin Arjan ja ajoimmekin yhdessä ekat 60 kilsaa. Se oli tosi mukavaa, kiitos Arja! Lähdimme 25 kilsan jänisten perässä matkaan, mutta ekan pysähdyksen jälkeen lähdimme ajamaan vähän ennen isoa ryhmää.

Lähtösuoralla.

Toisen tauon jälkeen lähdin ajamaan yksikseni eteenpäin. Sain noin 10 kilsan jälkeen kiinni jonkun turkulaisen nuorenmiehen, jonka peesissä ajoin viimeiselle taukopaikalle. Hetken aikaa mukana porukassamme oli myös seurakaverini Terho, jolla kuitenkin jalat kramppasivat niin pahasti, että hän jäi tienposkeen niitä venyttelemään. Minullakin tuntuivat reidet väsyneeltä 70-80 kilsan kieppeillä, ja mietin jo, että mitenköhän jaksan maaliin saakka. Toisaalta välillä tuli sellainenkin ihana fiilis, että tässä sitä vaan pyöritellään ja kilsat taittuvat kuin huomaamatta. Sipoossa ajoimme keskellä metsää, eikä missään näkynyt muita pyöräilijöitä. Vikalla taukopaikalla pidin vähän reilumman tauon, ja jatkoin matkaa taas niiden 25 kilsan jänisten perässä. Vikasta mäestä 120 kilsan kohdalla olin kuullut juttuja, mutta se osoittautui tutuksi Rykäsyn mäeksi ja pääsin ylös ihan ok.

Eniten tykkäsin ajella pienessä porukassa, yksin tuntui melko raskaalta ja toisaalta isossa ryhmässä tuntui aina tapahtuvan jotain arvaamatonta. Ainakin joutui koko ajan jarruttelemaan, eikä päässyt ajamaan tasaisella vauhdilla. Mukavaa porukkaa oli tänään liikkeellä, ja koko tapahtumassa oli kivan rento tunnelma.

Maalisuoralla.

Maaliin tulin sykemittarin mukaan ajassa 5.32, mikä oli kyllä vähän nopeammin kuin olin etukäteen ajatellut. Pyörän mittari näytti keskinopeudeksi reilut 27 kilsaa, mutta siinähän ei ole huomioitu niitä paria pysähdystä matkan varrella. Maalissa oli tarjolla kanarisottoa ja leipää. Muuten kiva, mutta leipä oli homeessa. Tästä pienestä takaiskusta huolimatta TdF oli tosi hieno kokemus, toivottavasti pääsen mukaan taas ensi vuonna!

Nam.