Ladulla ja altaassa

Talvilomaviikko huipentui 14 kilsan hiihtoon Oittaalla ja 2,8 kilsan uintiin Mäkelänrinteessä. Lähdimme Peten kanssa hiihtämään heti aamiaisen jälkeen. Kylläpä oli porukkaa liikkeellä, sillä yhdentoista jälkeen oli jo vaikeaa löytää parkkipaikkaa. Ladulla ei kuitenkaan ainakaan Pirttimäen suuntaan ollut suuremmin ruuhkaa. Vk-sykkeillä mentiin alkukilsat, kun hiihdin Petrin kanssa yhdessä. Vähän ennen Pirttimäkeä hän lähti hiihtämään omaa vauhtiaan eli kovempaa, ja hiihdin takaisin Oittaalle pari minuuttia hitaammin.Loppumatkasta alkoi selässä tuntua vähän kipua. Se on varmaan se tasatyöntö liian jäykillä jaloilla, joka sen aiheuttaa.

Mäkelänrinteessä kävimme ensin kahvila Uppopullassa syömässä pienen välipalan. Ilman sitä en olisikaan jaksanut uintitreeniä, kun nytkin teki vähän tiukkaa... Uin 2,8 km70 minuutissa. Tässä valitsemamme ohjelma:

alkuverra: 2x200 m vu, 4x25 m DPS (distance per stroke eli laskettiin vedot)
2x300 m vu kohtuullista (moderate) vauhtia
4x50 25 vapaavalintainen drilli, 25 m kiihdyttäen
2x250 m vu kohtuullista (moderate) vauhtia
4x50 25 vapaavalintainen drilli, 25 m kiihdyttäen
2x200 m kovaa
200 m potkuja
loppuverra 200 m

Varsinkin nuo lopun potkut olivat aika ilkeitä. Tein 100 metriä vaparin potkuja, 50 m selkäuinnin potkuja ja vielä 50 m kylkipotkuja. Varsinkin käsissä tuntui aamuinen hiihto. Sinnittelin kuitenkin loppuun saakka, ja loppuiltapäivän olenkin vain syönyt ja levännyt. Taitaa illan joogakin jäädä väliin.

Paluu pakkaseen

Eilen matkapäivän aamuna kävin lyhyellä 30 minuutin juoksulenkillä. Juoksin alas majakalle ja sieltä takaisin ylös hotellille. Selässä ei tuntunut pahalta, ja koneessa istuskelukin oli lenkin jälkeen ihan ok. Välillä piti vain nousta jaloittelemaan. Onneksi pakkaset ovat sentään vähän lauhtumaan päin. Päiväkin on selvästi pidentynyt, vielä kuuden maissa uintitreeneihin lähdettäessä oli valoisaa. Koutsi oli kipeänä, mutta oli tehnyt uitavaksi tämän parin kilsan ohjelman:

100-200 m alkuverraa
4 * 25 m (delffareita veden alla, yksi pitkä sukellus ja loppu vaparia)
2 * 50 m (25 m myyrää, hyvä kierto, ei lopputyöntöä --> 25 vaparia)
2 * (25 m vu potkuja vatsallaan - 25 vaparia - 25 m su potkuja - 75 vaparia)
2 * 50 m (25 tahdista edessä - 25 vaparia, hyvä frekvenssi)
2 * (25 m kylkipot.-25 vaparia - 25 m toinen kylki - 75 vaparia)
2 * (50 m kädet nyrkissä - 100 m vaparia vauhtia nostaen - 50 m kevyt)
4 * 50 m (liuku--> kellunta --> aktivointi potkuilla ja 4-6 vetoparia kovaa --> 25 kevyt)
100-200 m loppuverraa

Vajaa tunti siinä meni. Tosi hyvä, että tuli lähdettyä vaikka vähän laiskottikin!

Snorklaamassa

Kävimme tänään snorklaamassa koko perhe. Meidät haettiin hotellilta aamulla heti yhdeksän jälkeen, ja ajoimme pikkubussissa Tauritoon parin-kolmenkymmenen kilsan päähän. Siellä saimme märkäpuvut, räpylät, maskit ja snorkkelit. En koskaan aikaisemmin ole ollut kunnolla snorklaamassa, ehkä joskus kokeillut mökkirannassa. Yritimme mennä mereen kaikki kamppeet päällä, ja pääsimmekin jonkin matkaa, mutta rantaan tulevat aallot olivat liian voimakkaita. Parin aallon mukana minulta lähti maskikin päästä, kun roikuin kiinni köydessä ohjeiden mukaan. Pian opas käskikin meidät pois vedestä. Riisuimme kamppeet ja meidät ajettiin toiselle rannalle Moganiin rantaan, jossa on aallonmurtajat.

Moganissa ei ollutkaan lainkaan aaltoja, ja veteen päästiin tosi helposti. Lopulta lähdimme oppaan kanssa snorklaamaan. Etenimme ehkä puolisen kilometriä rantaviivaa pitkin, ja näimme merimakkaroita (sea cucumber), merisiilejä, meritähtiä, värikkäitä kaloja ja muitakin mereneläviä. Hieman näkemistäni kyllä haittasi se, ettei ollut tullut piilolinssejä mukaan. Kamera (Aquapacissa) kuitenkin tuli:

Onnelliset varpaat.

Onnellinen meritähti.

Snorklasimme vajaan tunnin, mutta retki kesti 7,5 tuntia. Ihan liian paljon jouduimme odottelemaan, mutta kyllä tämäkin ihan kiva päivä oli. Mogan näytti kivalta lomakylältä, mutta sieltä on liian pitkä matka pyörävuokraamoon...

Samaa ympyrää

Eilen aamulla lähdimme kiertämään samaa reilun 30 kilsan lenkkiä kuin tiistaina. Maisemat kestivät hyvin toisenkin ihastelukierroksen. Ihan sattumalta meitä vastaan ajoi kuntopiiristä tuttu seurakaveri Petteri. Olimme toki vaihtaneet puhelinnumeroita jo koti-Suomessa, mutta silti oli iso yllätys nähdä pyörälenkillä. Pysähdyimme vaihtamaan muutaman sanan, ja Pete ja Petteri sopivat koordinaatit tämänpäiväiselle pitkälle lenkille.

Ihan ok ylämäki, ei kamalan jyrkkä.

Ajoin lähes koko matkan Petrin peesissä. Toisella kerralla oli paljon helpompi ajaa, kun tiesi suunnilleen mitä on tulossa. Lopun alamäki oli toistakymmentä kilometriä pitkä, ja vauhti nousi helposti yli neljänkympin.

Tästä alkoi alamäki alas kanjoniin.

Alamäen alkaessa.

En ollut aamulla syönyt mitään ennen lenkille lähtöä, ja alamäen alkaessa alkoi jo olla vähän heikompi olo. Siihen auttoi geeli. Tällä reissulla huomattiin lopullisesti sekin, etteivät normilasit ole mitenkään erityisen hyvät pyöräilyyn. Tuuli käy silmiin, jotka alkavat vuotaa vettä. Jonkinlainen aurinkosuojakin olisi ollut tarpeen.

Pyöräilylenkin jälkeen palautimme fillarit vuokraamoon ja lähdimme vuokra-autolla käymään Las Palmasissa. Siellä kiertelimme pari tuntia vanhaa kaupunkia ja kävimme lounaalla. Nelli näki turistikaupassa postikortin, jossa näkyi upea ranta ja paljon turkoosia vettä. Se oli Playa de los Amodoros Puerto Ricon pohjoispuolella, Maspalomasista parinkymmenen kilometrin päässä, ja päätimme ajaa sinne uimaan. Uimme Peten kanssa molemmat noin 300 metriä. Vesi oli todella suolaista, ja aika inhottavan makuista. Kerran jouduin pysähtymään, kun nostaessani päätä sain sitä vahingossa suun täyteen. Välillä näkyi kiviseen pohjaan saakka, eikä vedessä onneksi ollut esim. meduusoja.

Menossa uimaan Playa de los Amadorosilla.

Sama paikka ja tavoite.

Rannan hiekka on kuulemma tuotu Karibialta saakka, kun rantaa rakennettiin kymmenisen vuotta sitten. Puerto Ricon pohjoispuolelle ollaan rakentamassa tai suunnittelemassa kahtatoista uutta hotellia ja kolmea uutta rantaa. Ainakin lyhyellä vilkaisulla Maspalomas on rauhallisempi ja aika paljon pienempi paikka eikä pyörälenkeille päästäkseen tarvitse ajaa vilkasta rantatietä pitkin.

Kukonlaulun aikaan

Kun ne pyörät nyt on kolmeksi päiväksi vuokrattu, pitää niillä tietysti myös joka päivä ajaa. Lähdimme liikkeelle seitsemältä. Vähän oli alkupätkällä pimeää ja molemmilla mustaa päällä, mutta siitäkin selvittiin. Ajaminenkin tuntui sujuvan ihan helposti alhaisella sykkeellä. Ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt, kun alkoi taas se ylämäki. Ei onneksi ihan yhtä pitkä eikä jyrkkä kuin eilen. Maisemat olivat vielä eilistäkin hienommat, tässä pari kuvaa:

Ajoimme parin pienen kylän läpi, ja muutamassa paikassa ihan oikeasti kiekui kukko. Ehkä ne täällä Kanarialla nukkuvat vähän pitempään. Kun kiipeäminen alkoi jo vähän väsyttää, alkoi tosi mahtava monen kilometrin pituinen alamäki, jossa vauhti oli koko ajan neljänkympin tienoilla. Ihan mahtavaa!

Ehdimme takaisin hotellille yhdeksäksi ja pikasuihkujen jälkeen jopa hotellin aamiaiselle.

Ylämäkee

Tutut ottivat lapsemme mukaan dyynireissulle, ja saimme kuin varkain Peten kanssa tilaisuuden pitkälle pyörälenkille. Ajoimme reilut 60 kilsaa Maspalomasista Soriaan. Viimeiset 10 kilsaa olivat kyllä ihan kamalaa nousua, piti pari kertaa pysähtyä vetämään henkeä.

Tästä alkoi kunnon nousu.

Keli oli loistava, reilut parikymmentä astetta ja aurinkoa. Meillä oli molemmilla mukana pari pulloa vettä ja Dexal-geelejä. Tie oli välillä tosi kapea, mutta autot huomioivat pyöräilijät hienosti ja päinvastoin.

Huh, mikä ylämäki. Tykkäänksmä tästä?

Sorian kahvilan pihalta.

Soriassa söimme jätskit, Pete otti kahvin ja minä join edelleen vettä. En ehkä kuitenkaan ihan tarpeeksi, koska päätä nyt särkee. Alaspäin oli paljon helpompi rullailla, vaikka kyllä se jarruttaminenkin ihan työstä käy. Reissu kesti taukoineen reilut kolme tuntia, kilsoja kertyi noin 65.

Musta hammasharja

Poikani 15 vee kysyi eilen illalla, että "onkohan mun hammasharjassa jotain vikaa, kun se on ihan musta?". Hups, muistin samassa, että olin saattanut käyttää sitä pyörän voimansiirron putsailuun... Noh, urheilija on itsekäs, ja kun sitä oikein miettii niin kumpi onkaan tärkeämpää, puhtaat ketjut vai pojan hampaat? Poikani oli ottanut matkalle mukaan jonkun kylppärissä lojuneen harjan, joka oli minulla ollut vaihtoehtoisessa käytössä. Onneksi löytyi varaharja ja ongelma on nyt pois päiväjärjestyksestä. Pitää vielä pitää huoli, että musta harja löytää tiensä takaisin kotiin.

Majapaikkamme terassilta on noin viisi metriä matkaa uima-altaalle. Tein lyhyen 30 minuutin uimatreenin, jossa piti myös vähän suunnistaa, kun altaassa oli lapsia leikkimässä. Olipas mahtavaa uida sinisen taivaan alla lämpimässä, ihan tuli ikävä Stadikkaa. Matalan altaan vesi maistui kyllä aika suolaiselle, mutta ei se varmaankaan likaista ollut...

Peten kanssa saimme jollain onnenpotkulla maantiepyörätkin järjestymään huomisaamusta kolmeksi päiväksi. Huolettomina ihmisinä emme olleet tehneet mitään etukäteisvarauksi, olisi ilmeisesti kannattanut, kun täällä Kanarialla on nyt paras sesonki menossa.

Aurinko paistaa ja lämpöä on reilut 20 astetta. Istun palmun alla hihattomassa paidassa ja shotseissa. Muutos koti-Suomeen oli eilen matkapäivänä niin iso, että koko ilta meni oikeastaan vain ihmetellessä.

Spurtteja

Töiden jälkeen kävin pikaisesti Teijalla hierottavana. Samalla venytettiin vähän lonkan koukistajia. Taitavat olla tosiaan jumissa, kun ihan pienelläkin liikkeellä saa ne hyvin venymään.Vähintään joka toinen päivä niitä pitäisi muistaa venytellä. Sekin voisi osaltaan auttaa lantiota oikeaan asentoon.

Mm. näitä harjoituksia tehtiin:

• otteenhakua
• Tarzan-uintia
• vaparia, kosketetaan kädellä olkapäähän
• vaparia, kosketetaan kädellä takapuoleen, olkapäähän ja päähän (huh!)
• vaparia, palautus hienoisesti veden pinnan yläpuolella
• pullareilla ja lättäreillä 8x50 (tässä sain ohjeen yrittää pitää jalat suorassa linjassa, taisivat vähän seilata puolelta toiselle)
• lättäreillä 25 m kovaa, palautus 25 m
• 4 x 25 kovaa

Uintia kertyi yhteensä 1450 m. Meitä oli paikalla neljän kiva porukka, ja lopussa kaikilla oli oma ratakin. Uudet uimalasit olivat tosi hyvät; tiiviitja huurtumattomat. Kerran Tapiolassa juttelin altaan päässä lyhyesti yhden naisen kanssa, jolla oli samanlaiset lasit kuin ne mun vanhat. Hän kertoi miehensä ostaneen Eerikinkadulla olevasta sukelluskaupasta jotain ainetta, jolla lasit saa puhdistettua ja pidettyä kirkkaina. Pitäisi varmaan siihenkin asiaan vähän perehtyä; vanhat lasit taitavat jo kaivata vähän huolenpitoa.

Hitaasti mutta varmasti

Jo muutaman päivän olen pitänyt kiinni vähintään kolmen kilsan kävelystä. Yleensä lähden töistä kotiin junalla, ja kävelen kotiin Leppävaarasta. Enää ei ole niin tulenpalava kiire viideksi kotiin laittamaan ruokaa, kun Pete tekee usein kotona töitä ja lapsistakin on kuin varkaan tullut jo teinejä. Puolen tunnin kävelyn aikana ei ainakaan näillä keleillä tule edes hiki, ja on kiva jättää työasiat mielestä ja siirtyä vähitellen kotimoodiin.

Se kyllä vähän harmittaa, että työmatkapyöräily on tammi-helmikuussa jäänyt vain yhteen kertaan. On vaan ollut niin kylmä, liukasta, paljon lunta ja monta muutakin tekosyytä olla ajamatta. Jotenkin se bussilla meno on nyt vaan ollut paljon helpompaa.

Koulujen hiihtolomat ovat taas käsillä täällä etelässä. Lähdemme perjantaina anivarhain Kanarialle. Ainakin pyöräilyä, uintia ja retkeilyä on suunnitelmissa koko viikoksi. Lapsillekin on sattumalta samassa hotellissa tuttua seuraa. Jotain uutta kampettakin piti matkaa varten hankkia; nimittäin värilliset uimalasit vahvuuksilla.On sitten kivempi uida ulkona auringonpaisteessa, kun ei aurinko paista silmiin!

Maanantaina kävin osteopaatilla. Samanlaista heiluttelua, painelua ja nitkuttelua se oli kuin ensimmäiselläkin kerralla. Lantio on edelleen vinossa, ja nyt uutena havaintona lantion koukistajat jumissa. Osteopaatti kehotti välttämään istumaannousuja ja venyttelemään paremmin. Juoksua hän ei ihan kategorisesti kieltänyt, kehotti vain aloittamaan varovasti vaikkapa kahden kilsan lenkillä ja kuuntelemaan kehoa. Nyt kun lantio on vinossa, toinen puoli rasittuu enemmän. Yritän tehdä työtä käskettyä, vaikka juuri se oman kehon kuunteleminen on minulle todella vaikeaa. Pitää kai yrittää opetella. Tähänkin mennessä kivut ovat usein tulleet vasta liikunnan jälkeen, ja silloin on aina liian myöhäistä.


Tällä viikolla olen ihan normiliikuntavauhdissa; tunti per päivä. Eilen se oli pilatesta ja tänään trainerilla ajoa. 

Kahden tunnin uintitreeni

Triathlonuintikurssi jatkui tänään kahden tunnin treeneillä Tapiolan uimahallissa. Menin sinne kävellen, Pete tuli autolla. Treeni alkoi lämmittelyllä kuivalla maalla. Pyörittelimme käsiä ja olkapäitä monella eri tavalla keppi käsissä ja ilman. Tehokkaan tuntuista.

Treenin aikana uintiin noin 3300 metriä, ja ainakin nämä tehtiin (koska en ihan tarkkaan muista metrimääriä, en laita niitä tähän):

1. vu kevyesti
2. sekauinti
3. kolme vetoa selkää, neljä vaparia nopeilla käännöksillä
4. vu
5. 4x25 m sprint
6. 50 m vu nopeasti, 50 m vu hitaasti (yhtä monella vedolla) 
7. 2x400 m: 50 m yhdellä kädellä toinen käsi edessä, 50 m vu, 50 m yhdellä kädellä toinen alhaalla, 50 m vu, 50 m tahdistus kädet alhaalla, 50 m vu, 4x25 m puolet tarzan-uintia lyhyin vedoin pää pystyssä, puolet vaparia
8. potkuja 50 m nopeasti, 50 hitaasti
9. 4x25 m pariuintia toinen tekee käsivedot ja toinen potkii 12,5 m, loput vu
10. yhden jalan potkuja puoli altaanmittaa, loput molemmilla
11. loppuverra

Sekarin perhosteluosuus (ne metrit jäivät mieleen: 50) meni ihan räpiköinniksi, ainakin sain hyvin sykkeen ylös...  Varsinkin tuo kahdesti tehty 400 metrin kokonaisuus tuntui hyvältä, ja sen jälkeen veto tuntui taas paremmalta, ainakin hetken. Yhden jalan potkuissa olisi voinut pitää sen vapaan jalan polvi koukussa pinnan yläpuolella, mutta ei se oikein tänään minulla siellä pysynyt.


Kaiken kaikkiaan tosi mukava uintitreeni, jonka loppuun tehtiin vielä yhteinen venyttelytuokio. Nyt on ihanaa lepäillä kotisoffalla eikä puutu kuin se että joku leipoisi jotain ihanaa herkkua!

Tässä hyvä video erilaisista tekniikoista, jonka Yan-ope lopussa mainitsi.

Päiväkävelyllä

Lahjoin tyttären tänään pienelle kävelylle, jotta saisin ainakin sen kolme kilsaa käveltyä. Aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta ja hanget hehkuivat valkoisina, kun kävelimme metsän läpi ja tienviertä Tapiolaan. Kävimme teellä ja vaahtokarkkikaakaolla Wayne'sillä ja sen jälkeen tekemässä vähän tärkeitä hankintoja.

Nellin äitienpäiväkortista 2010.

Illalla uin Heltrin uintitreeneissä Jupiksen tekemän ohjelman:

• 4x25 päädystä sukellus, pintaudutaan ja potkuja vielä 5m pinnassa. Loppu vaparia.
  4x25 yksi sukellus delffareita päädystä, loput vaparia
  4x25 sculling 10m, loput vaparia
  4x50 kädet nyrkissä, avataan hiljakseen matkan aikana
  200 vapari II
  4x50 (25myyrä-25kylkipotkuja)
  200 vapari II
  4x25 lähtö kellunnasta 4-6 vetoa IV (melkein täpöllä)
  loppuverra

Uidessa yritin ajatella vain sitä kyynärpäätä ja että se pysyisi ylhäällä. Ehkä onnistuin vähän paremmin kuin torstaina, mutta vaikeaa se on. Varsinkin vasen käsi tuntui valahtavan helposti alas. Toisaalta ne lyhyet hetket, kun kaikki sujuu, on myös helppo huomata. Ohjelman uintiin meni reilut 35 minuuttia, kun ei ollut Kristaa tai ketään muutakaan opea paikalla ohjaamassa ja korjaamassa. Oli meitä vähän vähemmänkin kuin lauantaisin yleensä, vain seitsemän.

Sinisiä ajatuksia

Eilen illalla ajoimme kilon uimahallille Cetuksen triathlontekniikkakurssille. Sinne hallille on vähän hankala löytää, mutta löysimme hyvin perille kun se oli minulle ennestään tuttu paikka. Kurssilaisia oli viisi ja ratoja kaksi eli reilusti oli tilaa. Harjoittelimme ihan perusasioita: asentoa, potkuja ja hengitystä. Paljon tuli myös teoriaa. Sitä kuunnellessa kylmä hiipi jäseniin.

Yhdessä treenissä piti laskea vetojen määrä 25 metrillä. Ihan ekaksi sain lukemaksi 17 ja sen jälkeen aina 19 tai 20. Taisin siis ekalla kerralla laskea väärin. Mulla kyllä tosiaan on sen käsivedon kanssa ongelmia, kun en saa lukemaa yhtään laskemaan. Voi että. Pitää nyt vaan yrittää pitää se kyynärpää ylhäällä ettei käsi valahda pohjaan.

Tämäniltaisen kuntopiirin jälkeen sain hyviä uintineuvoja yhdeltä erittäin kokeneelta seurakaverilta. Täytyy kokeilla mm. silmät kiinni uintia ja miettiä, miten se veto menee. Vedon alkaessa kyynär- ja olkapaan pitää olla samalla tasolla. Liikayrittämiseen ei kuitenkaan saa sortua. Luulen, että se oli pahin virheeni eilen. Jäi jotenkin epäonnistunut fiilis kun ei uinti oikein sujunut. Sunnuntaina pulahdan taas altaaseen, saa nähdä miltä silloin tuntuu ja onko pää mukana.

Ennen kuntopiiriä ajoin trainerillä puoli tuntia. Mukana oli vähän yhden jalan pyörittelyä (vasen on paljon huonompi kuin oikea) ja isolla rattaalla ajoa.

Selkävaivojen takia olen ottanut yhdeksi tavoitteeksi kävellä joka päivä ainakin kolme kilsaa. Sen pituinen matka on meiltä Leppävaaran asemalle. Tänään kävelin kotiin iltapäivän auringossa, pakkasta oli reilut kymmenen astetta.

Hiihtokoulussa

Pienellä, vajaan kymmenen hengen porukalla kokoonnuimme Oittaalle Hartsan hiihtokouluun. Pari tuntia kävimme läpi perinteisen tekniikoita: vuorohiihtoa, haarakäyntiä, yksipotkuista ja tasatyöntöä. Hartsa näytti mallia ja antoi osuvia kommentteja. Hiihdimme vähän ilman sauvoja ja jonkin verran vain yhdellä suksella. Liukua ja oikea-aikaista potkua haettiin.

Päällimmäisenä jäi mieleen se, ettei ylämäissä haarakäynnillä tarvitse niin paljon työntää käsillä, vaan pikemminkin nojata mäkeen päin ja käyttää kunnolla jalkoja. Mäet voi melkeinpä juosta tai loikkia ylös (jos jaksaa). Minulla on taipumus hiihtää liian suorilla jaloilla, eikä potkuun silloin tule tarpeeksi voimaa. Jalkoihin pitäisi saada enemmän rentoutta ja joustoa. Sekin jäi mieleen, että yksipotkuisen tekniikka kannattaa opetella, sillä pääsee pertsassa pitkälle ja kovaa.

Kurssi meni tosi nopeasti, ja juuri sopivasti jäi mietittävää. Nyt pitää päästä äkkiä uudelleen hiihtämään. Kiitos Hartsa!

Selkävaivoja edelleen

Aamupilateksessa tehtiin aika paljon kiertoliikkeitä, enkä siinä innostuksen vallassa tullut niitä varoneeksi, vaikka näin jälkiviisaana voi sanoa että olisi kannattanut. Selkää nimittäin särkee. Ensi kerralla täytyy jättää kiertelyt vähän vähemmälle.

Koko viime viikon tuntui siltä, ettei alaselässä ollut kaikki ihan kohdallaan; sitä särki eikä oikein mikään särkylääkettä lukuunottamatta auttanut. Selkää ei tosiaan saa kuntoon makaamalla, vaan se tarvitsee liikuntaa. Jos katselen pari tuntia telkkaria selälläni, selkä jäykistyy ja nouseminen on vaikeaa. Onkohan niin, ettei selkäni kuitenkaan kestä ihan niin paljon liikuntaa kuin pääni vaatii? Pitäisikö hakeutua uudelleen lääkäriin ja selvittää, mikä vaikutus voisi olla nivelten liikakasvun poistamisella leikkauksella? Se ei ilmeisesti olisi kovinkaan suuri operaatio, mutta välilevyn rappeumaa sekään ei parantaisi. Nyt en oikein tiedä, kummasta viasta kivut johtuvat vai jopa vähän molemmista.

Sunnuntain joogassa selässä tapahtui jotain jännää. Tunnin alkaessa jo ajatuskin selän taivuttamisesta alaspäin aurinkotervehdyksessä tuntui huonolta, mutta menin fiiliksen mukaan eli tosi varovaisesti eteenpäin. Koko tunti meni mukavasti, kunnes Uttana Padasana -liikkeen jälkeen tunsin kuinka kipua säteili selkärangasta koko selän alueelle. Tein varovasti vastavenytyksen, ja sen jälkeen selkä tuntui tosi hyvältä ja siltä, että kaikki oli taas paikallaan, siis tähän aamuun ja pilatestuntiin saakka. Kyllä tämä kremppa nyt alkaa tuntua sellaiselta, jonka kanssa on koko loppuelämä vaan tultava toimeen.

Lumisateinen aamu oli tänään tosi kaunis, oli ihan pakko pari kertaa pysähtyä, siirtyä polulta syrjään ja ottaa kuvia.

Maalausprojekti

Pete säätää.

Kyllä en ole urheillut tänään, mutta eilen kävin kuntopiirissä ja torstaina ajelin tunnin trainerillä. Kuntopiirissä tehtiin taas kaksi kierrosta 30-30 (30 sekkaa työtä, 30 lepoa) ja viimeinen 40-20, ja kierrosten jälkeen edelleen paranivat pidot. Livahdimme piiristä ennen rentoutuksen alkua, kun piti taas ehtiä mökille ennen Kovan lain alkua klo 22.05. Taas onnistuttiin!


Viikonlopun seuraava tavoite oli saada aitta sisältä maalattua. Ostimme maalit ja muut tarpeet jo pari viikkoa sitten, ja ryhdyimmekin heti aamupäivällä hommiin. Minä täytin pari ruuvinreikää jollain keinopuutöhnällä ja hioin ne sileiksi, Pete maalasi katon ja seinät lasten kanssa.


Kun aitassa on taas lämmöt päällä, jostain hirsien koloista kömpii esiin jos jonkinnäköistä önniäistä, pääasiassa kuitenkin kärpäsiä. Niitä tosiaan riittää, ja Raidille on käyttöä. Viihdykkeenä aitassa on ikivanha Petrin lapsuusvuosinaan kolmattakymmentä vuotta sitten saama viihdekeskus, jossa on radion lisäksi noin yhden tuuman kokoinen, mustavalkoinen tv-ruutu. Telkkari ei toimi, kun siinä ei ole digiboksia, mutta radio soi kauniisti.

Atte vaihtaa asemaa.

Vihdoinkin vähän liukua

Tehokkaasti tapasimme Peten kanssa tänään Mäkelänrinteessä jo ennen puolta viittä. Minä pääsin lähtemään töistä neljältä ja Petellä oli jotain työjuttuja Vallilassa, joten päätimme jo eilen nähdä suoraan uimahallilla. Vielä siihen aikaan altaassa ei ollut ihan kamalan paljon ihmisiä, vaan mahduimme uimaan kivasti.

Pete valitsi meille uintiohjelman Swim Workouts for Triathletes -kirjasta. Se on kyllä hyvä kirja, ilman sitä uisin vaan edestakaisin altaassa (kuten viime vuonna tähän aikaan). Nyt on erilaisia uintitreenejä, joista valita! Ohjelmaa uidessa pääsee hyvin suorittamisen makuun ja tulee treenattua tekniikkaa ja uintia myös eri vauhdeilla. Ja kun pääsee loppuun, on lupa lopettaa.

Tämänpäiväinen ohjelma näytti tältä:

Minä uin A:n, Pete B:n. Tässä lyhyt lista lyhennyksistä:

SW=swim, mitä vaan (uin vaparia, ylläri!)
DPS= Distance per Stroke, laske käsivedot ja pyri vähentämään
MOD= kohtalaisella vauhdilla
DR= Drill
Build= kiihtyvällä vauhdilla
T-pace=threshold pace, uintitestissä saatu vauhti
K=kick
RI= Rest Interval, lepo settien välissä

Käsivedossa minua kyllä auttaa se Eeron vinkki, että kyynärpään pitäisi olla lähes samalla korkeudella kuin olkapään. Kyynärpään ylhäällä pitäminen selvästi lisää liukua ja vähentää altaanvälillä tarvittavien vetojen määrää. Siinä muutama hyvä puoli. Huonoa puolestaan on se, että se on raskaampaa ja väsyessä kädet pyrkivät kuin itsestään taas suorana pohjaan. Yritin tsempata ja päästä vedon päälle, ja välillä onnistuinkin. Se tuntui ihan mahtavalta!

Aamuaurinkoa

Tänään aamupäivällä oli kyllä tosi helppo huomata, miten iso vaikutus auringonvalolla on mielialaan ja energiatasoon. Työmatkallakin oli pakko kaivaa kamera esiin ja napata pari kuvaa, kun taivas alkoi vaaleta ennen kahdeksaa.

Ennen työpäivän alkua kävin pilates-tunnilla. Ennen tunnin alkua ehdin tehdä selkäjumpan. Pilates oli samaa taattua kamaa kuin aikaisempinakin viikkoina. Pikasuihkun jälkeen kiiruhdin hyvällä mielellä työpöydän ääreen.

Illalla Pete ei työkiireiden vuoksi ehtinyt uimaan, joten kävin yksin Tapiolan uimahallissa. Yritin uida vähän vauhtitreeniä, mutta hieman tuntui olevan puhti poissa. Toinen harmitus oli taas täysi rata, mutta tulihan siinä vähän harjoiteltua suunnistamista ja otettua pari spurttia ohitellessa. Sinnittelin  2100 metriä.

Vertailin alkuvuoden urheilumäärää viime vuoden vastaavaan ja huomasin, että olen tammikuun aikana liikkunut vain pari tuntia vähemmän kuin viime vuonna tammi- ja helmikuun aikana yhteensä. Hups. Ei ihme jos välillä vähän väsyttää.