Uin rannan suuntaisesti (tietenkin!) parin pikkuluodon ympäri. Kun ihan ensimmäisen kerran parinkymmenen metrin uinnin jälkeen katsoin eteeni, huomasin olevani melkein mökkinaapurin rannassa. Aina silloin tällöin nostin päätä ja yritin suunnistaa suoraan, mutta laiturilla seissyt Pete kertoi uinnin olleen melkoista siksakkia. Molemmilla kiertämilläni pikkuluodoilla oli lokinpesiä, ja parikymmentä lokkia nousikin ilmaan kun uin niiden lähelle. Vähän tuntui epämiellyttävältä katsella niitä lintuja, eivät onneksi kuitenkaan tehneet mitään peloittelusyöksyjä minua kohti.
Melko erilainen kokemus tämä oli kuin uimahalliuinti. Moottoriveneitä ei onneksi tarvinnut pelätä, kun ne on tällä järvellä kielletty, mutta välillä oli muuten vähän yksinäinen olo. Yksi naapuri sentään vilkutti laituriltaan. Vesi oli niin tummaa, että muuta en erottanut kuin omat kädet - ei ollut sitä viivaa pohjassa jota seurata... Suoraan uiminen tuntuikin yllättävän haastavalta ainakin näin ensimmäisellä kerralla. Sekin toi oman vivahteensa uintiin, ettei päässyt käännösten aikana huilimaan kuten altaassa. Sitä varten pidin sitten niitä tähystelytaukoja. Aallokkoa ei ollut lähes lainkaan, ja olosuhteet olivat tänään muutenkin ihan kohdillaan.
Uin vajaat puoli tuntia, keskisyke oli 136 ja maksimi 144.
Moottoriveneitä, hui. Mitä jos niitä olis voisko ollenkaan uida turvallisesti?
VastaaPoistaHyvä kuva, oikeen vesipeto.
Jaanaba, luulen että silloin pitäisi ainaskin olla joku kirkkaanvärinen uimalakki tai kaveri veneellä vieressä.
VastaaPoistaPete otti kuvan :)