Vapun mökkireissu

Lähes kuukauden tauon jälkeen pääsimme taas viikonlopuksi mökille. Edellisen kerran olimme siellä pääsiäisenä. Nyt oli kevät edennyt jo paljon pidemmälle; jäät olivat jo lähteneet järvestä ja kaikki lumet sulaneet. Rinteessä kukki jo valko- ja sinivuokkoja.

Lauantaina kävimme saunasta koko perhe kastautumassa järvessä, lapset jopa kahteen kertaan. Vesi oli jäätävää, eikä siinä olisi varmaan voinut uida millään märkäpuvulla kunnolla. Emme laittaneet kunnon laituria vielä järveen, koska vesi on nyt niin korkealla. Meillä on pieni kiinteä laiturinpätkä järvessä vuoden ympäri, ja vesi ulottui nyt jo sen alarakenteisiin. Se oli pysynyt talven hyvin paikallaan ja näytti olevan ihan ok.

Nellin pyörä on jäänyt vähän pieneksi, ja keksimme tarjota hänelle mökillä olevaa Jopoa tilalle. Hyvin kelpasi. Aika monella teinillä näyttää olevan Jopo nykyään, taitaa olla nuorten suosikkipyörä. Otimme Jopon nyt mukaan mökiltä, ja viemme Nellin entisen pyörän sinne ensi kerralla. Kyllä sillä vielä muutaman kesän ajelee.

Olen huomannut, että mitä enemmän harrastan liikuntaa, sitä vähemmän ehdin miettiä mökkipuutarhaa ja sen kohentamista. Aikaisempina vuosina tähän aikaan on minulla usein ollut jo suunnitelmat valmiina kesän varalle. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että piha nykyisellään on jo ihan ok. Tänä vuonna mieluummin liikun kuin möyrin puutarhassa. Myyrät olivat kyllä tehneet tuhojaan, kuten kuvasta näkyy. Reittejä on nurmen alla ihan kuin jossain piirretyssä!

Tänään sunnuntaina ajoin pyörällä mökiltä kotiin. Aurinko alkoi juuri paistaa, kun pääsin lähtemään yhdentoista maissa. Kuvassa minä ja Focus sekä vähän Jopoakin.

Tältä näytti pihassa, kun lähdin. Mökkitonttimme on melko jyrkässä rinteessä, ja portaita on paljon. Atte haravoi lähes koko pihan, ja näkyy myös kuvassa alhaalla.

Matka sujui mukavasti, tunnin päästä olin ajanut noin 25 kilsaa. Alussa meinasi syke nousta liikaa, ja pudotin vähän vauhtia. Vanha Turuntie on välillä ihän törkeän huonossa kunnossa, paljon kuoppia ja irtosoraa pientareella. Pysähdyin kerran ostamaan lisää vettä Hiidenveden sillan vieressä olevalle kioskille. Veden lisäksi otin myös yhden geelin. Melko huonoon kuntoon olivat päässeet tuolit ja pöydät, mutta maisema oli upea.

Oli tosi kiva polkea lähes koko matka mukavassa myötätuulessa. Katselin hienoja taloja ja metsämaisemia. Varsinkin Veikkolassa oli  kivan näköistä, ja paljon perheitä ulkoilemassa. Keskivauhti putosikin reilusti Kehä III:n eteläpuolella, kun kevyen liikenteen väylällä oli paljon muitakin kulkijoita. Tosi paljon näkyi maantiepyöriäkin, vai katselenko pyöriä nykyään vain vähän eri silmin? Kotipihassa mittari näytti 74,3 kilometriä, vähän reilut kolme tuntia meni polkiessa.

Illalla on vielä suunnitelmissa mennä uimaan Mäkelänrinteeseen Peten kanssa.