Helsinki mereltä

Tulipas mahtipontinen otsikko, mutta hienot olivat maisemat tänään uinnilla Seurasaaren ympäri. Uintikavereiksi sain houkuteltua Leenan ja Sirkun, joiden kanssa oltiin Vanajavesiuinnissakin. He tosin uivat siellä molemmat sen pisimmän matkan, 5000 metriä. Seurasaaren ympäri oli tänään vähän lyhyempi, ilmeisesti noin 3400 metriä.

Näimme Seurasaaren sillalla ja löysimme hyvän paikan mennä veteen pieneltä saarelta sillan keskivaiheilta. Pete otti kuvia, vei kamamme uinnin ajaksi autoon ja kävi välillä myös itse lenkillä.

Ennen uimaan lähtöä oli kaikilla hymy huulilla:

Kivet olivat vähän liukkaita, ja veteen mennessä piti olla varovainen

Vesi oli mukavan lämmintä, ja Seurasaaren tällä puolen oli lähes tyyntä. Meren puoleisella sivulla oli välillä aika isojakin aaltoja. Yhdessä vaiheessa ajauduimme liian matalalle, se yksi iso suojeltu kallio olisi pitänyt ohittaa meren puolelta. Melkein vatsa osui siinä pohjaan, käsipohjaa mentiin... Pari kanoottia ja venettä näkyi, mutta ei mitään ihmeellistä. Uimme naturistirantojenkin ohi, ja joku mies siellä taisi ollakin paikalla. Siinä menimme vähän kauempana rannasta. Välillä pysähtelimme juttelemaan reitistä ja muista kiinnostavista jutuista.

Vajaan puolentoista tunnin jälkeen olimme taas lähtöpaikassa. Uiminen tuntui helpolta, vaikka kädet ja jalat (varsinkin lähentäjät) ovat vielä tänäänkin vähän kipeinä perjantaisesta pumpista. Aurinkokin alkoi paistaa kierroksen loppupuolella, mukavaa oli. Mahtavaa, että on kavereita, jotka lähtevät mukaan tällaisiin juttuihin! Kiitos Leena ja Sirkku! Ja kiitos myös Petelle kuvista, huollosta ja kaikesta.