Neljä viikkoa aikaa

Neljän viikon päästä (jo!) on Tour de Helsinki, ja nyt pitää kyllä alkaa ihan tosissaan treenamaan pyöräilyä, ettei Tourilla käy köpelösti. Jo eilen Hämeenlinnassa yritin juoda vettä ihan jatkuvasti, ja jatkoin samaa mökillä. Ilmeisesti olin juonut riittävästi, koska lounaspöydässäkin tunsin, miten hiki valui mekon alla. Hiki laiskan syödessä...

Petri heitti pyörän ja minut autolla asfalttitien alkuun, koska haluan säästää pyörää ja varsinkin renkaita hiekkatiellä ajelulta kun se on mahdollista. Ensimmäisen tunnin aikana syke oli liian korkealla, johtui varmaan osittain kuumasta kelistä. Mukana oli kaksi pulloa, toisessa Dexalia ja toisessa vettä. Noin kymmenen minuutin välein otin juotavaa muutaman kulauksen. Puolen tunnin ajon jälkeen pysähdyin Saupartin kohdalla ottaakseni mansikkageeliä. Se oli ihan kamalan makuista, mutta huuhtelin sen alas vedellä. Melkein puolet lämpimästä geelistä lorahti ohjaustangolle, kun avasin korkin jotenkin huolimattomasti.

Tunnin päästä olin ehtinyt jo Hiidenvedelle. Siellä kävin veskissä, otin lopun mansikkageelin ja täytin molemmat pullot vedellä. Tauon jälkeen syke pysyi paremmin pk-alueella, ja ajoin pysähtymättä kotiin saakka. Ihan kaikille pyöräteille en poikennut, esimerkiksi Veikkolan läpi ajelin autojen seassa.

Tehokasta ajoaikaa kertyi 2:52, ja keskinopeus oli 25 km/h. Ehkäpä voin hyvinkin selvitä TdH:sta samaa vauhtia ajavassa porukassa. Porukassa ajoakin pitäisi treenata ennen kisaa, täytyypä osallistua jollekin ryhmäajolle. Ehkäpä kokeilen Helsingin polkupyöräilijöiden kalenterista löytyvää torstaista retkeä Bembölen kahvituvalta. Tammaravit, hah.