Vanajavesiuinti 2010

Aamulla heräsin jo kuudelta, kun Nelli piti saada lähtemään Lahteen Masto Cuppiin ja minun piti ehtiä ajoissa Hämeenlinnaan Vanajavesiuintiin. Hyvin ehdittiin kaikki aamuhommat, myös Nellin toivomat ranskalaiset letit. En kyllä ole kovinkaan taitava tukan laittaja, mutta onneksi tulos kelpasi tyttärelle.

Hain Sirkun Hakamäentien risteyksestä ja siitä ajelimme nopeasti Hämeenlinnaan. Olimme paikalla ensimmäisten joukossa puoli yhdeksän maissa. Hieno paikka, en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Hämeen linnassa, enkä nytkään käynyt sisällä kuin vain ilmoittautumassa ja vessassa. Aurinko oli välillä pilvessä, välillä paistoi ja oli lähes tyyntä. Lämpöä oli ihan riittävästi, varmaan lähempänä kolmeakymmentä astetta.

Rannassa näkyi aika paljon levää. Järjestäjät sanoivat sen olevan viherlevää, mutta enpä olisi hämmästynyt, jos joukossa olisi ollut sinilevääkin. Joku terveystarkastaja paikalla oli kuitenkin käynyt, mutta ei kai ollut osannut sanoa mitään tarkempaa. Rata oli kolmion muotoinen, pituudeltaan 1250 metriä. Se näkyi rannalta kokonaisuudessaan, eikä näyttänyt niin kovin pitkältä. Oranssin väristen poijujen välissä oli valkoisia jalkapalloja poijuina.


Meidät 2500 metrin uimarit lähetettiin matkaan yhdentoista maissa. Alku oli melkoista hässäkkää ja tuntui siltä, että uin koko ajan liikaa vasemmalle. Siksakkia menin siis taas. Takaisinpäin tullessa oli vielä vaikeampi suunnata, kun aurinko paistoi suoraan silmiin. Pari kertaa piti pysähtyä huuhtelemaan laseja. Toisella kierroksella ei kontakteja muiden kanssa suuremmin syntynyt, ja sain uida ihan rauhassa. Viimeisen suoran puolivälissä joku tuntemattomaksi jäänyt mies tuli rintauintia takaani ohi ja seurasin häntä maaliin, vaikken ihan peesissa pysynytkään.

Loppuaikani oli 49.17 ja maaliviivalla huomasin tulleeni maaliin lähes yhtä aikaa uuden tuttuni Eevan kanssa. Kun tulokset julkistettiin, selvisi että Eeva voitti minut kolmella sekunnilla ja nappasi pronssimitalin. No, olisi pitänyt uida vähän kovempaa... Ehkä olisin voinutkin, jos olisin tiennyt hänen tulevan takaa. En kertaakaan uinnin aikana katsonut taakseni.

Uinnin jälkeen vaihdoin päälle kuivat vaatteet (suihkua ei ollut), ja söimme keittolounaan nurmikolla. Yhden jälkeen alkoivat SM-kisat, joita myös seurailimme. SM-kisassa ei saanut käyttää märkäpukua, harrastesarjoissa se oli sallittua. Aika puritanisteja tuntuvat uimarit olevan ja kovin paljon oli sääntöjä kisassa. Sykemittaria ei saanut käyttää,juominen oli kielletty, poijuihin tai veneisiin koskeminen olisi aiheuttanut hylkäyksen jne. jne. Märkäpuku tuntui joillekin olevan kuin punainen vaate, joku jopa kutsui sitä kelluntapuvuksi.

Hieno päivä ja kisa joka tapauksessa! Nähtäväksi jää, saadaanko kisaan ensi vuonna 1000 uimaria, kuten järjestäjät toivovat. Tänä vuonna uimareita oli vajaat pari sataa. Kaikkien sarjojen tulokset löytyvät täältä.