Perhostelua

Cetuksen kuntouintiryhmä alkoi tänään Kilossa, meiltä noin neljän kilsan päässä pienessa uimahallissa. Mukavan lähellä on nekin treenit. Kilon hallissa ei ole ollenkaan yleisöuinteja, mutta Cetuksen jäsenenä siellä voisi käydä uimassa seuravuoroilla. Täytyy miettiä, kannattaisiko liittyä. Ehkä siellä eivät radat olisi ihan niin täynnä kuin Tapiolassa.

Menin paikalle hyvissä ajoin fillarilla, ja ehdin vähän verrytellä ennen treenin alkua. Huomasin heti, että uinti sattuu selkään. Eilen olin katsomassa Nellin futismatsia, ja siellä taisi joku pieni lihas vasemman pakaran yläpuolella venähtää tai jotain. Ehkäpä se menee ohi, jos en huomenna treenaa...

Kuntouintitreeneissä oli selkeä kuvio; verrojen jälkeen treenattiin potkuja 100 metriä ja sitten uitiin 100 metriä, 2 x25 m kiihdyttäen. Ensin vaparia, sitten rintauintia, selkäuintia ja viimein perhosta. Kolme ensin mainittua meni ihan kivasti, mutta perhosta en ole koskaan uinut. Ohjaaja oli oikein mukava ja näytti altaan reunalta, miten delfiinipotku oikein menee ja kehoitti tekemään niitä ensin vatsallaan ja sitten selällään. No niin tein ja potkujen jälkeen räpiköin vielä sitä perhosta 2x25 m. Raskasta oli, eivätkä jalat toisella altaanmitalla enää meinanneet pysyä yhdessä. Olin tyytyväinen, että se meni jotenkuten edes.

Kuntouintiryhmässä oli kymmenen uimaria, ja erot vauhdeissa näyttivät olevan melko isoja. Meillä oli käytössä kolme rataa, ja melkein koko 45 minuuttia oli tehokasta uintiaikaa. Ihan mukavaa treenata muutakin kuin sitä iänikuista vaparia!