Kahden uinnin päivä

Työkaverille ei tällä viikolla sopinutkaan uinti perjantai-aamuna, ja siksi kävimme uimassa jo tänään. Herätys taas 5.30 ja pyörällä liikkeelle, onneksi oli taas kamat jo valmiina pyörälaukuissa. Puolen tunnin pyöräilyn jälkeen uin reilut puoli tuntia ja venyttelin kymmenisen minuuttia terapia-altaassa. Pyöräily on Sports-Trackerissa.

Illalla oli HelTrin uintitreenit Pirkkolassa. Tällä kertaa olin saanut houkuteltua mukaan myös Peten. Teimme tekniikkadrillejä, ja uinti tuntui taas niiden jälkeen paremmalta ja helpommalta. Kaksi uintikertaa päivässä ja pyöräilyt päälle oli kyllä tänään minulle liikaa, puolen tunnin jälkeen alkoi väsyttää.

Syyskuun aikana olen uinut 11 tuntia, pyöräillyt 12 ja juossut yhden tunnin. Yhteensä treeniä on siis ollut 24 tuntia. Lisäksi ajoin töihin pyörällä 11 päivänä. Graafista huomasin, miten vähän uintia tuli heinä-elokuussa, taisin keskittyä enemmän pyöräilyyn silloin. Onneksi nyt olen päässyt uinnissa jo lähes kevään lukemiin. Juoksua on tietysti surullisen vähän. Pump-tunnit ja kuntosalit puuttuvat muuten tästä myös. Toivottavasti se peruskunto nyt näillä treeneillä kohoaa! Ja kiitos Petelle hienosta graafista!

Vihreä aalto

Heti aamusta oli viileää ja tuulista, piti pitää ohut takkikin päällä töihin fillaroidessa. Jalat eivät vielä ole palelleet, mutta ostoslistalla on neopreenisuojat kenkien päälle. Bike Planetissa ei ollut sopivaa kokoa pari viikkoa sitten, enkä nyt ole saanut aikaiseksi käydä muissa kaupoissa. Ehkä pitäisi tilata nekin netistä samaan aikaan trainerin kanssa.

Asensin puhelimeeni Sports Tracker -ohjelman, ja sainkin kivaa dataa työmatkasta. Toivottavasti linkki toimii! Kartalta katsottuna en aja ihan kaikkein lyhintä reissua, mutta Keskuspuiston kautta on vain niin kiva ajaa. Matkalle osuvat myös Olympiastadion ja Töölönlahti. Päätin kotimatkalla ottaa kuvan aina kun pitää pysähtyä. Ihmeen hyvä vihreä aalto sattui matkalle, ja lopulta jouduin pysähtymään vain Huopalahdentien risteyksessä. En saanut kuvaa, kun sähläsin kännykkäkameran kanssa.

Latasin palveluun myös illan pyöräilyt uimaan ja takaisin, yhteensä reilut 8 kilsaa. Uintitreeni oli ihan ok, uitiin matkaa ja harjoiteltiin paljon potkuja. Kevään uinteja täytyy kyllä miettiä, en koe oikein hyötyväni tästä kuntouintitreenistä.

Petellä on ikävä limapussivamma lonkan tietämillä, ja voi olla ettei hän voikaan osallistua Vantaan maratonille parin viikon kuluttua. Saas nähdä miten käy.

Pumppia

Kuvia ei taaskaan ole, kun jouduin lupaamaan kamerani lainaksi tyttären blogiprojektiin. Tavoitteena hänellä on ottaa kuva päivässä ja postata se blogiin, mutta lienee tullut äitiinsä, kun ei vielä ole "ehtinyt". Yhdyssanoista huomautin ekan postauksen jälkeen, ja tilanne onneksi parani jatkossa. Olen aikamoinen kielipoliisi kotipuolessa.

Työmatkapyöräilyyn on nyt löytynyt selvä rytmi, kun pyrin ajamaan joka päivä. Ei tarvitse aamulla arpoa menenkö junalla vai pyörällä - helppoa! Sellaisen pienen päätöksen tein, että alan sittenkin raijata nesessääriä ja pyyhettä mukana, kun nyt olen aika aloittanut aamun hissiajelulla kellarista viidenteen ja takaisin hakeakseni suihkutarvikkeet. Säästän pari minuuttia aikaa ja saan painon tasaisemmin jaettua kahteen pyörälaukkuun.

Pumpissa oli tänään miesvalta ja testosteroni huipussaan. Lähes kaikilla miehillä oli huomattavan isot painot käytössä. Minä otin rautaa vain maltillisesti, kun pitää varoa sitä selkää. Uusi ohjaaja lupasi lisätä ohjelmaan syviä vatsa- ja selkälihaksia vahvistavia liikkeitä, niitä ei peruspumpissa niin kamalasti ole. Ihan kivasti sain vatsalihasliikkeet tuntumaan, vaikka ne simppeleitä olivatkin.

Eilinen lepopäivä teki tosi hyvää, tänään oli taas ihan tehokas olo.

Huh huh

Eilen perjantaina kävin aamulla uimassa, illalla kuntopiirissä ja ajoin fillarilla 26 kilsaa. Jaksoin uida vain 1200 metriä ja sitten tuli väsy. Kymmenisen minuuttia lilluttelin ja venyttelin terapia-altaassa kaveriani odotellen. Sekin tuntui kyllä kivalta. Töissä ajatusten herättely vaati vielä ison sämpylän ja pari kuppia teetä. En ole varmaan koskaan aikaisemmin liikkunut näin paljon yhden viikon aikana, ja perjantai-aamuna se kyllä tuntui.

Illalla HelTrin kuntopiirissä tehtiin joka liikettä 35 sekuntia, eli viisi sekuntia pitempään kuin viime viikolla. Yllätyksekseni jaksoin ihan kivasti, myös pidot lopussa. Ne olivat pidentyneet niin, että lankussa oltiin 1 min 20 sek ja sivulankuissa 40 sekuntia. Kuntopiirin suosio jatkuu edelleen kovana, paikalla oli varmaankin parisenkymmentä henkeä. Vaikkei kukaan treenien aikaan mitään puhukaan, salissa on mukavan rento tunnelma. Treenin jälkeen tietysti juttua riittäisi vaikka kuinka. Kuntopiirin jälkeen ajoimme kotiin, kävimme suihkussa, pakkasimme tavarat ja lapset autoon ja hurautimme mökille.

Tänään kävimme koko perheen voimin uimassa Lohjalla. Kävimme siellä melkein viikottain silloin, kun lapset olivat niin pieniä etteivät pienet jalat yltäneet pohjaan edes lasten altaassa. Tänään naperot tekivät omia juttujaan, ja me treenailimme Peten kanssa tekniikkaa nelisenkymmentä minuuttia.

Vesitrampoliinin viimeiset hetket.

Neljä-viisi vuotta vanha vesitrampoliinimme on tullut tiensä päähän. Rumahan se oli kuin mikä, mutta tosi mukava leikkikalu lapsille. Siihen oli tämän kesän aikana tullut reikä, ja viemme sen roskikseen. Täytyy miettiä jotain uutta ensi kesäksi. Laiturikin saatiin nostettua ylös, kun naapurimökissä on isännän lisäksi kolme riuskaa herrasmiestä. 

Kävin yksin sienimetsässä. Suppilovahveroita löytyi mukavasti ja pari kanttarelliakin.

Sienimetsässä.

Pyöräily koukuttaa

Tänään on tullut ajeltua pyörällä; ensin töihin ja sitten illemmalla Pirkkolaan uintitreeneihin. Kyllä se töihin pyöräily onnistuu, kun sen päättää jo edellisiltana. Laitan kamat valmiiksi ja kellon soimaan varttia aikaisemmin kuin normaalisti eli tasan kuudelta. Aamulla teen viiden minuutin pilates-treenin, syön puuron, luen Hesarin ja yleensä lähden ajamaan töihin varttia vaille seitsemän. Suihkunraikkaana työpöydän ääressä olen hieman ennen kahdeksaa.

Kristan uintitreeneissä tehtiin taas monenlaista drilliä, ja kuten aina ennenkin, uiminen tuntui tosi mukavalta. Treenien jälkeen oli jo pimeä, enkä tainnut tulla kotiin kaikkein lyhintä reittiä. Pimeässä kaikki näyttää niin erilaiselta. Ihana flow-fiilis tuli kuitenkin ajellessa Pitäjänmäellä!

Toivottavasti uikkari ja pyyhe ehtivät kuivua yön aikana, kun aamulla on taas uintitreffit Mäkelänrinteessä työkaverin kanssa puoli seitsemän jälkeen.

Tarpeeksi uintia

No nyt oli kuntouintitreeneissäkin jotain järkeä, kun ei tullut vilu ohjeita kuunnellessa ja vuoroa odotellessa. Toisella radalla oli selkä- ja rintauinnin tekniikan kertausta, ja toisella radalla uin parin miehen kanssa valmentajan tekemää ohjelmaa. Ei mitään ihmeellistä; selkä-, rinta- ja vapaauintia sekä potkuja mukavissa pätkissä. Koin ehkä pienen ahaa-elämyksen selkäuinnissa. Yhteensä 45 minuutissa uimme 1200 metriä. Vaikka iltapäivällä tuli kylmä bussia odotellessa, uidessa lämpeni kroppa kivasti ja nyt on tosi hyvä olo.

Niskasta kiinni

Normiliikunnat tänään: pyörällä töihin ja työpäivän jälkeen pump-tunnille, joka olikin tänään lihaskuntotunti ilman painoja. Ohjaaja oli palannut ulkomailta, ja jossain oli ilmeisesti ollut pieni tietokatkos. Vicky Rostin tahdissa teimme mojovia liikkeitä omalla painolla, ja ainakin reisissä tuntui kivasti. Varmaan viime päivien pyöräilyilläkin oli oma vaikutuksensa. Tykkäsin enemmän tästä tunnista kuin normipumpista, jossa pitää koko ajan vaihdella painoja ja sählätä välineiden kanssa.

Tekisi mieli lisätä työmatkapyöräilyä. Olisi hienoa mennä fillarilla töihin 4-5 kertaa viikossa. Kilsoja tulisi 90-110 viikossa, ja pyöräily on mulle ihan parasta pk-liikuntaa. Taidan jättää lokakuussa seutulipun ostamatta ja kokeilen, kuinka työmatkapyöräilyn lisääminen onnistuu. Tänäänkin oli niin upea aamu, että olisi tehnyt mieli pysähtyä ottamaan kuvia. En sitten kuitenkaan malttanut ja nyt kyllä harmittaa, kun ei ole kuvia postattavana.

Pyörälenkillä

Eilen korjailin blogin linkkilistaa, kun HePon yhteislenkkien linkki ei toiminut. Samalla kliksuttelin itseni retkikalenteriin, ja huomasin että tänään on yhteislenkki Vantaankoskelta klo 11. Koska muutenkin olin ajatellut tehdä pyörälenkin, päätin lähteä kokeilemaan Vantaan lähtöä. Paikalle tuli kolmisenkymmentä pyöräilijää, joista vain kolme oli naisia. Ihmeen vähän. Ryhmiä muodostui kaksi, toisessa keskinopeus 28-30 ja toisessa 25-27. Lähdin hitaamman ryhmän mukaan.

Veikkolan Nesteelle pysähdyttiin tauolle, mutta muuten ajeltiin yhtäjaksoisesti noin 26 kilometrin keskinopeudellä. Ryhmä pysyi hyvin kasassa, ja muutamaa tööttäilevää autoilijaa lukuunottamatta lenkki sujui rauhallisesti. Jättäydyin ryhmän kyydistä Bembölessä, ja ajoin oikotietä kotiin. Lenkille tuli pituutta noin 70 kilsaa + aamuinen ajo Vantaankoskelle 15 km.

Tultuani kotiin vaihdoin pikaisesti lenkkarit jalkaan ja kävin juoksemassa 12 minuuttia. Jalat olisivat jaksaneet pitempäänkin, mutta selkä ei.

Eilen rapsuttelin puhtaaksi Focuksen, ratakset ihan hammasharjalla. Aika paljon tavaraa sinne olikin kertynyt. Tänään pitäisi vielä jaksaa tehdä sama maantiepyörälle, se on aika rapainen lenkin jäljiltä. Vaikkei satanutkaan, tiet olivat paikoin märkiä. Olisi kiva osata tehdä pyörälle jotain muutakin kuin pestä ja vaihtaa renkaat. Osaisiko joku suositella hyvää pyöränhuoltokirjaa, jossa neuvottaisiin havainnollisesti esim. vaihteiden säätäminen ja muut tärkeät toimenpiteet?

Ajanottoa

Peten kanssa kävimme uimassa Mäkelänrinteessä. Aika moni seurakaverikin oli samalla asialla; näimme kolme eilisestä kuntopiiristä tuttua triathlonistia. Kaikkien kanssa moikkailtiin ja vaihdettiin hieman kuulumisia. Melko sosiaalinen laji tämä!

Otin sykemittarin mukaan, koska ajatuksena oli Kipan innoittamana kokeilla, kauanko menee sataan ja tuhanteen metriin. Sataseen meni 1.41 ja tonniin 20.45. Satasta kokeilin vielä uudelleen niin, että yritin pitää päätä vähän enemmän pinnalla. Aika oli kuitenkin ihan tuo sama 1.41. Se taitaa tosiaan sitten olla mun paras vauhti juuri nyt. Tonnin uin sellaisella vauhdilla, jota olisin jaksanut paljon pitempäänkin. Hallissa oli ihanan väljää, tonninkin sain uida yksin 50 metrin radalla. Luksusta!

Aamupäivällä kävimme ostamassa pojallemme uuden pyörän. Muutaman vuoden vanha Insera on ihan päreinä ja nyt siitä puhkesi kumikin kaiken kukkuraksi. Bike Planetissa oli inventaarioale, ja löysimmekin sieltä sopivan Zbiken maasturin puoleen hintaan. Saas nähdä, kuinka kauan vähän parempi pyörä kestää pojan ilmeisesti melko reippaassa käytössä.

Kolmen treenin päivä

Heräsin aamulla 5.30, jotta ehtisin puoli seitsemäksi Mäkelänrinteen uimakeskukseen. Olimme sopineet työkaverin kanssa sinne uintitreffit. Ehdin syödä pikaisesti banaanin, juoda lasin vettä ja selata uutisotsikot ennenkuin piti lähteä polkemaan. Ilma oli tosi hieno, oli ihan tyyntä ja aurinko alkoi pikkuhiljaa valaista taivaanrantaa. Luulen, että näin yhdellä sillalla lepakon. Se oli aika pieni ja lentävä, mutta siivet olivat erilaiset kuin linnuilla.

Mäkelänrinteen altaissa oli taas mukavasti tilaa. Uin 1700 metriä rauhallisella vauhdilla, 45 minuuttia siinä meni. 50 metrin radalla on kyllä paljon kivempi uida, kun ei koko ajan tartte olla kääntymässä. Uinnin jälkeen pulahdin vielä kylmäaltaaseen, jonka vesi on +8 - +10 astetta. Sen jälkeen tuli tosi rento ja hyvä olo. Pikasuihkun ja pukemisen jälkeen poljin muutaman kilsan työpaikalle ja vein fillarin talliin. 

Työpäivän jälkeen kävimme vielä Peten kanssa HelTrin kuntopiirissä Oulunkylässä. Siellä tehtiin kiertokuntopiiriä, jossa oli kuutisentoista liikettä. Jokaista tehtiin 30 sekuntia ja sitten vaihdettiin ilman taukoja. Kolmen kierroksen välillä oli aina parin minuutin tauko. Lopussa tehtiin vielä pitkät staattiset pidot (lankku, sivulankku ja niiden yhdistelmä). Tehokkaalta tuntui, ja mukavasti oli porukkaa paikalla. Syksyn mittaan liikkeitä tehdään pitemmän aikaa, ja myös staattiset pidot pitenevät. Jeah!

Kiva uintitreeni

HelTrin lauantai-uinniet eivät ole vielä alkaneet (vuoron kanssa on jotain säätämistä), ja onneksi torstaille on Pirkkolaan saatu yksi ylimääräinen tunti, jonne vähän hitaammatkin uimarit ovat tervetulleita. Krista-koutsi ei ollut tänään paikalla, mutta oli kyllä tehnyt hyvän ohjelman, jota noudattaa. Se meni näin:

200 alkuverra
4 x 125 (25 m sculling, 50 vu, 50 kylkipotkuja)
4 x 150 (50 m 3 vetoa oik 3 vas, 25 vu, 25 potkut, 50 vu)
2 x 300 (50 kädet nyrkissä, 100 vu, 50 myyrä, 100 vu)
6 x 50 (10 m delf, 15 vu kiihdyttäen, 25 kevyt)
200 loppuverra

Uin ohjelmaa parin uuden tuttavuuden kanssa kolmistaan. Koko rata oli käytössä, ja melkein koko ohjelman ehdimme uida tunnissa. Vähän piti oikaista, kun aika oli loppua kesken. Se on kyllä jännä, miten tekniikkadrillien jälkeen tuntuu uiminen heti erilaiselta, varsinkin kiertoa tuntui kylkipotkujen jälkeen tulevan lisää ihan oikeasti. Otin ohjelman talteen, koska tuo on kyllä sellainen, jota voisin itseksenikin noudattaa.

Tämä tunti tuntui kyllä todella paljon tehokkaammalta ja mielekkäämmältä kuin se tiistainen kuntouinti. Melkein koko aika meni uidessa eikä odottaessa ja oli taas kiva tavata pari uuttaa seurakaveria. 

Kuin kömpelö elefantti

Uintitreeneissä treenattiin tänään perhosuinnin ja vaparin tekniikkaa. Perhosessa opeteltiin ensin käsivetoja ja sitten vielä potkuja räpylöillä. Voi vitsi kun tunsin itseni ihan kömpelöksi elefantiksi siellä vedessä. En saanut potkuja onnistumaan ollenkaan, ja käsivetokin meni ihan miten sattuu. Tuntui, etten päässyt vedessä ollenkaan eteenpäin. Olisi pitänyt hengittääkin joka vedolla, mutta en vaan pystynyt. Huokaus. Odotin ja odotin, että päästäisiin siihen rakastamaani lajiin eli vapariin, mutta sitä ennen piti mennä sitä tyhmää perhosta päästä päähän ihan liian monta kertaa. Varpaastakin alkoi heti vetää suonta kun sain räpylän jalkaan.

Lopulta päästiin vähän uimaan vapariakin, mutta ei tehty mitään drillejä, vaan uitiin normisti altaan päästä päähän ja kiinnitettiin vuorotellen huomiota käsivetoon ja hengitykseen. Niin paljon tuli teoriaa, että rupesi jo palelemaankin. Perhonen tuntui siis ihan liian vaikealta ja vaparissa oli sitten liian helppoja juttuja. Ihan hyvä varmaan kuitenkin, että tuli mentyä, vaikkei tästä uintikerrasta kyllä mitään lauluja laulella.

Taas katsomossa

Kotinurkilla juostiin tänään Espoon Rantamaraton, ja kyllähän sinne piti päästä katsomaan ja kannustamaan. Pete päätti loppuviikosta juosta puolikkaan, ja se meni kivasti aikaan 1.46. Matkalla oli aikaa jopa poseerata:

Pyörään kertyi kilsoja 22 Rantamaratonin huolto- ja valokuvaustehtävissä, ja illalla kävin vielä lenkillä. En ole juossut pitkään aikaan, ja halusin kokeilla miten sujuu kymppi. Selkään alkoi sattua 10-15 minuutin juoksun jälkeen ja se on nyt taas tosi kipeä. Juoksin kuitenkin loppuun, aikaa meni reilu tunti. Ei varmaan kannata ihan vielä aloittaa juoksutreeniä, mutta onneksi tässä on taas yksi talvi aikaa saada selkä kuntoon.

Ekaa kertaa

Perjantai-aamuksi olimme sopineet työkaverini kanssa uintitreffit Yrjönkadun uimahalliin. Se on kätevästi melkein työpaikan vieressä ja vaikka olen koko ikäni asunut pääkaupunkiseudulla, kävin siellä ensimmäistä kertaa. Halli on tosi kaunis ja kompakti. Pukukopitkin ovat altaan ympärillä, suihkut sen toisessa päässä. Hienoa vanhan ajan kylpylätunnelmaa ja tosi ystävällinen henkilökunta, suosittelen ainakin kokeilemaan.

Altaan matalammassa päässä on vettä vain 90 senttiä, se tuntui vähän oudolta. Vesijuoksijoille oli varattu oma ratansa, nopeille uimareille omansa ja kuntouimareillekin pari rataa. Aika hiljaista oli, nopeiden radalla oli tullessani kaksi uimaria ja heidän lähdettyään uimme työkaverin kanssa radalla parikymmentä minuuttia ihan kahdestaan. Joku vesijuoksijoista haisi ihan törkeän paljon valkosipulille, haju löyhähti nenään aina silloin tällöin.

Aikaisen lähdön ansiosta ehdimme töihin heti kahdeksan jälkeen. En ehtinyt syödä aamiaista kotona, joten kävin alakerran Amicasta hakemassa muhkean aamiaissämpylän ja teen. Työpäivän jälkeen kävin vielä pump-tunnilla.

Illalla ajaessamme mökille näimme tosi kauniin auringonlaskun, jolle alla oleva kamerakännykkäkuva ei tee oikeutta.

Kevyttä jumppaa

Työpaikan kellarissa oli tänään tarjolla niska-selkä -jumppaa. Kuvauksessakin jo luki, että tunti olisi kevyt ja niin se tosiaan olikin. Venyttelyt olivat kuitenkin hyvät, ja tuli kokeiltua myös lankkua selällään (kädet ja pää sekä jalat pari senttiä irti lattiasta selällään yhtä aikaa). Ihan veikeetä oli, mutta ei tullut hiki. Istumatyöläiselle se oli varmaan kuitenkin ihan paikallaan.

Työmatkat kulkivat tänään pyörällä, ja kotiin ajoin pari kilsaa pitempää reittiä Kuusi- ja Lehtisaaren kautta kun en jaksanut odottaa valojen vaihtumista Huopalahdentiellä. Aamulla yhdessä ylämäessä ketjut irtosivat, kun runksautin vaihteita vähän liian reippaasti. Selvisin kuitenkin melko pienen vaurioin eikä kukaan onneksi ajanut takanani (ja nähnyt tai ajanut päälle), kun taas otin kontaktia asfalttiin.

Tilasin uudet prillit optikolta. Likinäköni vähenee vuosi vuodelta, ja taas tarvittiin linssit pienemmillä voimakkuuksilla. Kaupan olisi ollut myös Rudy Project -urheilulaseja vahvuuksilla, mutta hinta oli niin kamala (650 eur), etten ainakaan vielä niitä tilannut. Ne olisivat kyllä tosi hyvät varsinkin pyöräilyssä, suojaisivat silmiä kaarevan muotonsa vuoksi paremmin kuin tavalliset lasit ja näkökenttäkin laajenisi. Noh, sinne jäivät hyllyyn.

Huomenaamulla menen uimaan yhden työkaverin kanssa naisten vuorolla Yrjönkadun uimahalliin. Siellä on vuodesta 2001 lähtien saanut uida uikkareissa, ja luulenpa että käytän sen mahdollisuuden.

Uintitekniikkaa

Kuntouintiryhmässä kerrattiin tänään selkä- ja rintauinnin tekniikkaa. Selkäuinnin käsivedosta minulla ei ennen tämäniltaista ollut aavistustakaan, joten tarpeeseen tuli "kertaus". Rintauintikurssi oli onneksi käyty, joten se meni ehkä vähän paremmin. Olin jo vähän ehtinyt miettiä, että pitäisi ilmoittautua selkä- tai perhosuinnin tekniikkakurssille, mutta ehkä nämä tekniikkatietoiskut kuntouinnin lomassa riittävät. Suurimman osan ajasta uin kuitenkin vapaata, ja siihen saan tekniikkaopastusta HelTrin lauantaivuorolla, kunhan se alkaa.

Vain puolet kurssilaisista oli paikalla, meitä oli samalla radalla vain kaksi. Kiva, kun ehdittiin uida kunnolla. Ensi viikolla kerrataan sitten vaparia ja perhosta. Ihan kiva olisi päästä vähän paremmin jyvälle perhosuinnistakin ja tietysti saada lisää vinkkejä vapariin. Siinäkin tuntuu aina olevan lisää opeteltavaa.

Vatsan kanssa on ollut vähän hankaluutta. Aina silloin tällöin tulee vatsa kipeäksi heti ruuan jälkeen. Meinasin jättää uinninkin sen takia väliin tänään. Johtuukohan kipuilu liian pitkästä ruokailuvälistä vai itse sapuskasta? Müslistä vatsa kipeytyy, tänään söin ruuanlaiton lomassa rusinoita. Ehkä niitä ei pitäisi syödä tyhjään vatsaan. Karkkilakossa olen nyt ollut taas kuukauden, eikä nyt tee enää karkkia oikeastaan mieli. Kovinkaan usein.

Mahtava viikonloppu

Poikani Atte pääsi eilen ripille, ja sitä juhlittiin pitkälle iltaan koko perheen ja ystävien kera. Kaikki sujui hienosti ja ajallaan, ja päivänsankari itse vaikutti tosi tyytyväiseltä juhlintaan, kaikki taisi siis mennä kohdilleen (vaikken ehtinytkään pestä ikkunoita).

Onnitteluhalaus.

Koska tänään oli Tour de Helsinki, yritin pitää mielessä myös tankkauksen. Pidin tiskipyödällä jatkuvasti vesilasia ja tyhjensin sen aina tilaisuuden tullen. Sacher-kakkua ja lohipiirakkaa söin vähän enemmän kuin normaalisti olisin ottanut. Minun on kyllä vaikea syödä enemmän kuin tavallisesti; torstai-iltana otin ylimääräisen lautasellisen puuroa ja olo oli kyllä epämiellyttävän täysi.

Ilmeisesti tankkaus onnistui hyvin, koska TdH meni hienosti. Menimme tänään huoltajana toimineen Peten kanssa Velodromille hyvissä ajoin autolla. En ehtinyt hakea kisanumeroa eilen, ja siitä tuli pienoinen stressi, onneksi ihan turhaan. Hyvin ehti tehdä kaiken tarvittavan vielä tänäkin aamuna. Lähtökarsinassa tapasin Arjan ja ajoimmekin yhdessä ekat 60 kilsaa. Se oli tosi mukavaa, kiitos Arja! Lähdimme 25 kilsan jänisten perässä matkaan, mutta ekan pysähdyksen jälkeen lähdimme ajamaan vähän ennen isoa ryhmää.

Lähtösuoralla.

Toisen tauon jälkeen lähdin ajamaan yksikseni eteenpäin. Sain noin 10 kilsan jälkeen kiinni jonkun turkulaisen nuorenmiehen, jonka peesissä ajoin viimeiselle taukopaikalle. Hetken aikaa mukana porukassamme oli myös seurakaverini Terho, jolla kuitenkin jalat kramppasivat niin pahasti, että hän jäi tienposkeen niitä venyttelemään. Minullakin tuntuivat reidet väsyneeltä 70-80 kilsan kieppeillä, ja mietin jo, että mitenköhän jaksan maaliin saakka. Toisaalta välillä tuli sellainenkin ihana fiilis, että tässä sitä vaan pyöritellään ja kilsat taittuvat kuin huomaamatta. Sipoossa ajoimme keskellä metsää, eikä missään näkynyt muita pyöräilijöitä. Vikalla taukopaikalla pidin vähän reilumman tauon, ja jatkoin matkaa taas niiden 25 kilsan jänisten perässä. Vikasta mäestä 120 kilsan kohdalla olin kuullut juttuja, mutta se osoittautui tutuksi Rykäsyn mäeksi ja pääsin ylös ihan ok.

Eniten tykkäsin ajella pienessä porukassa, yksin tuntui melko raskaalta ja toisaalta isossa ryhmässä tuntui aina tapahtuvan jotain arvaamatonta. Ainakin joutui koko ajan jarruttelemaan, eikä päässyt ajamaan tasaisella vauhdilla. Mukavaa porukkaa oli tänään liikkeellä, ja koko tapahtumassa oli kivan rento tunnelma.

Maalisuoralla.

Maaliin tulin sykemittarin mukaan ajassa 5.32, mikä oli kyllä vähän nopeammin kuin olin etukäteen ajatellut. Pyörän mittari näytti keskinopeudeksi reilut 27 kilsaa, mutta siinähän ei ole huomioitu niitä paria pysähdystä matkan varrella. Maalissa oli tarjolla kanarisottoa ja leipää. Muuten kiva, mutta leipä oli homeessa. Tästä pienestä takaiskusta huolimatta TdF oli tosi hieno kokemus, toivottavasti pääsen mukaan taas ensi vuonna!

Nam.

Ei jännitä yhtään

...nimittäin Tour de Helsinki sunnuntaina. Esikoispoikamme Atte pääsee ripille lauantaina, ja kaikki liikenevä aika ja melkein energiakin menee rippijuhlien järjestämiseen. Eilen kipaisin mökiltä vähän lautasia ja tarjoiluastioita. Vaikka juhlat ovat pienet, juhliessa menee kuitenkin koko päivä.

Vaikea uskoa, että oma pieni poika on jo rippikouluiässä. Vastahan hän syntyi! Pituudessa hän meni minusta ohi kesäkuun lopulla ja on nyt jo ainakin pari senttiä pitempi. Välillä tuntuu haikealta, kun hän kasvaa aina vain itsenäisemmäksi. Haikealta, mutta tietenkin tosi hienolta ja upealta myös, kun kaikki menee kuten kuuluukin.

Vähän olen sitä sunnuntaitakin ajatellut. Toissapäivänä kävin ostamassa uudet ajohanskat, buffin ja pitkähihaisen pyöräilypaidan. Niitä kaikkia kokeilin tänään puolentoista tunnin pyörälenkillä, ja hyvin toimivat. Varsinkin haskoihin olen tyytyväinen, ne ovat sormikkaat, mutta tarvittaessa sormien päälle saa vedettyä ohuen tuulenpitävän tumppuosankin. Ensin ajaminen tuntui vähän nihkeältä, mutta se oli varmaan se kova vastatuuli... Nyt vielä pari päivää lepoa ja lievää tankkausta, niin eiköhän se siitä!