tiistai 7. syyskuuta 2010

Uintitekniikkaa

Kuntouintiryhmässä kerrattiin tänään selkä- ja rintauinnin tekniikkaa. Selkäuinnin käsivedosta minulla ei ennen tämäniltaista ollut aavistustakaan, joten tarpeeseen tuli "kertaus". Rintauintikurssi oli onneksi käyty, joten se meni ehkä vähän paremmin. Olin jo vähän ehtinyt miettiä, että pitäisi ilmoittautua selkä- tai perhosuinnin tekniikkakurssille, mutta ehkä nämä tekniikkatietoiskut kuntouinnin lomassa riittävät. Suurimman osan ajasta uin kuitenkin vapaata, ja siihen saan tekniikkaopastusta HelTrin lauantaivuorolla, kunhan se alkaa.

Vain puolet kurssilaisista oli paikalla, meitä oli samalla radalla vain kaksi. Kiva, kun ehdittiin uida kunnolla. Ensi viikolla kerrataan sitten vaparia ja perhosta. Ihan kiva olisi päästä vähän paremmin jyvälle perhosuinnistakin ja tietysti saada lisää vinkkejä vapariin. Siinäkin tuntuu aina olevan lisää opeteltavaa.

Vatsan kanssa on ollut vähän hankaluutta. Aina silloin tällöin tulee vatsa kipeäksi heti ruuan jälkeen. Meinasin jättää uinninkin sen takia väliin tänään. Johtuukohan kipuilu liian pitkästä ruokailuvälistä vai itse sapuskasta? Müslistä vatsa kipeytyy, tänään söin ruuanlaiton lomassa rusinoita. Ehkä niitä ei pitäisi syödä tyhjään vatsaan. Karkkilakossa olen nyt ollut taas kuukauden, eikä nyt tee enää karkkia oikeastaan mieli. Kovinkaan usein.

3 kommenttia:

  1. En tiiä arvaanko sua alkaa neuvomaan noissa vatsakipuasioissa... Mutta haluaisin kertoa omasta kokemuksesta.
    Kärsin nimittäin aikaajoin pahastakin atopiasta, jollonka iho tulehtuu tosi hankalasti.
    Jossain vaiheessa olin kypsä kokeilemaan "mitävaan" kunhan iho rauhoittuisi ja törmäsin Antti Heikkilän oppeihin ja vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Siihen tarpeeksi tutustuttuani elin varmaan puolitoista vuotta vähähiilihydraattista elämää, sain ihoni kuntoon, vatsa ei turvonnut ja ihmiset kyselivät "mitä sulle on tapahtunut?" näytin niin Hehkeältä ;)
    Viljojen ja sokerin poisjättö ruokavaliosta on haasteellista, mutta palkitsevaa!
    Kun ison katraan äiti olen niin elämä on helpompaa kaikkiruokaisena...tosin välttelen edelleen valkoista vehnää ja sokeria.
    Mutta eräällä ystävälläni myös elämä helpottuu huomattavasti kun hän ei syö ollenkaan viljatuotteita, vaikkei keliaakikko olekkaan.
    Monesti syylliseksi arvellaan maitoa tai muuta, harvoin syytetään niitä erinomaisia viljoja.
    Kun nyt olet valmiiksi karkiton... niin siitä vaan jättämään viljoja pois... perunakin on vähän semmöinen tärkkelys pommi...

    VastaaPoista
  2. Toi karkkilakko menee kyllä aina noin. Ekat pari viikkoo sitä olisi valmis melkein mihin vain, jotta voisi vähän syödä salmiakkia tai suklaata tai edes jotain pahoja nallekarkkeja, mutta sitten yhtäkkiä ei enää muista karkkien olemassaoloa. Ikävä kyllä lakon loputtua sitä karkkia oppii taas syömään paljon nopeammin kuin mitä siitä vieroittautuminen kesti.

    VastaaPoista
  3. Päivikki, oon kyllä miettinyt tuota vähähiilihydraattista ruokavaliota, mutta kun tykkään niin paljon puurosta ja leivästä... Hienoa kuulla, että sait avun atopiaan.

    Kipa, niinhän se menee. Parempi olla vaan kokonaan koskematta karkkihyllyyn, niin kaikki menee hyvin. Pysyy verensokerikin tasaisempana.

    VastaaPoista