sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Ihme lintu
Eilisella aamulenkilla tapahtui ihmeita. Olin tavanomaisella 8km lenkilla tassa lahikaduilla kun sellainen iso kyyhkyslintu alkoi seurata minua, ja pysyi kintereilla koko lenkin ajan. Se kaarteli ilmassa paan ylapuolella ja lenteli puidenlatvoista talojen katoille, valilla tullen niin lahelle etta olisin voinut ottaa siita kiinni. Oli merkillista! Oliko tama joku taivaallinen merkki? Vai tuoksuinko leivalle?
Yhdistelmää
Katsoin vähän harjoituspäiväkirjaani ja huomasin, että uitu on mutta pyöräilty vähän vähemmän, puhumattakaan juoksusta. Pyörälenkille siis. Ajoin Vanhalle Turuntielle ja sitä kautta Oittaalle ja edelleen Bodominjärven ympäri. Hienot maisemat, upeita taloja. Välillä oli ihan maalaismaisemaakin, ja ohitin pari ratsukkoa yhdessä ylämäessä. Pyörälenkillä vierähti tunti ja kolme varttia, keskisyke 138. Kilsoja tuli 38. Pari pyöräilijää tuli vastaan pyörätiellä kädet aika-ajotangolla. Aika rohkeaa, kun vastaan voi tulla jos jonkinlaista vipeltäjää (lapsia, koiria, poukkoilevia kävelijöitä ja muita pyöräilijöitä).
Pikaisen vaihdon jälkeen, eilisestä lenkistä rohkaistuneena kipaisin vielä juoksemaan. Juoksin Ruukinrantaan, ja Pete tuli mukaan Jopolla. Reitti kulki tämän talon ohi. Upea talo ja paikka, ja sen mukainen hintakin. Lenkki kesti noin 30 minuuttia, tarkasta pituudesta ei ole varmuutta. Keskisyke oli 152. Juoksu tuntui tänään selässä eilistä enemmän, mutta kivalta tuntui juosta!
Pikaisen vaihdon jälkeen, eilisestä lenkistä rohkaistuneena kipaisin vielä juoksemaan. Juoksin Ruukinrantaan, ja Pete tuli mukaan Jopolla. Reitti kulki tämän talon ohi. Upea talo ja paikka, ja sen mukainen hintakin. Lenkki kesti noin 30 minuuttia, tarkasta pituudesta ei ole varmuutta. Keskisyke oli 152. Juoksu tuntui tänään selässä eilistä enemmän, mutta kivalta tuntui juosta!
lauantai 29. toukokuuta 2010
Push yourself
Atella oli tänään vyökoe Kikossa, ja jäimme siksi viikonlopuksi kaupunkiin. Hyvin meni koe, vihreä vyö tuli. Ajatuksena oli lähteä illalla Peten kanssa uimaan, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun syötyämme kello oli jo niin paljon. Ääneen mietin, etten oikein jaksaisi lähteä, mihin Nelli tokaisi että "push yourself". Ihan oikeassa oli, ja niin tein. Pete lähti lyhyelle lenkille ja minä juoksin Esport Arenan kuntosalille. Alkumatkan juoksimme yhdessä, ja melko hyvää (alle 6 min/km) vauhtia mentiin. Kyllähän se syke siinä nousi aerobiselle kynnykselle, mutta selässä ei tuntunut pahalta. Pete on hyvä kirittäjä!
Esport Arenalle juostessa meni noin 20 min. Vedin treeniohjelman lähes tyhjässä salissa noin 45 minuutissa ja juoksin kotiin. Edelleenkään ei tuntunut selässä tai jalassa kipua. Innostuksissani päätin jo ottaa noin 10 kilsan lenkin viikko-ohjelmaani, jos ei selässä huomenna tunnu pahalta. Voihan olla, että olen sittenkin luonteeni mukaan ollut liian varovainen juoksun aloittamisen kanssa. Juostessa kiinnitän aikaisempaa enemmän huomiota oikeaan juoksuasentoon ja siihen, etteivät kädet kierry eteen vaan pysyvät sivulla. Jostain luin, että sekin vähentää selän rasitusta.
Kuntosalilla olen pikkuhiljaa lisännyt painoa liikkeisiin, ja nyt muistan ohjelmankin jo lähes ulkoa. Teen treenin jälkeen aina myös lyhyen jokapäiväisen selän pilates-treenini. Lisäsin siihen muutaman uuden liikkeen ja lankut loppuun. Aika usein istun jumppapallolla, kun vietän laatuaikaa telkkarin ääressä. Olen huomannut, että siinä selkä ei jäykisty kuten istuessa tai maatessa. Joitakin pallojumppaliikkeitäkin olen kokeillut, ja hyvältä tuntuvat. Pitää varmaan hankkia mökillekin kesäksi jumppapallo, kun sieltä ei oikein pääse salillekaan.
Esport Arenalle juostessa meni noin 20 min. Vedin treeniohjelman lähes tyhjässä salissa noin 45 minuutissa ja juoksin kotiin. Edelleenkään ei tuntunut selässä tai jalassa kipua. Innostuksissani päätin jo ottaa noin 10 kilsan lenkin viikko-ohjelmaani, jos ei selässä huomenna tunnu pahalta. Voihan olla, että olen sittenkin luonteeni mukaan ollut liian varovainen juoksun aloittamisen kanssa. Juostessa kiinnitän aikaisempaa enemmän huomiota oikeaan juoksuasentoon ja siihen, etteivät kädet kierry eteen vaan pysyvät sivulla. Jostain luin, että sekin vähentää selän rasitusta.
Kuntosalilla olen pikkuhiljaa lisännyt painoa liikkeisiin, ja nyt muistan ohjelmankin jo lähes ulkoa. Teen treenin jälkeen aina myös lyhyen jokapäiväisen selän pilates-treenini. Lisäsin siihen muutaman uuden liikkeen ja lankut loppuun. Aika usein istun jumppapallolla, kun vietän laatuaikaa telkkarin ääressä. Olen huomannut, että siinä selkä ei jäykisty kuten istuessa tai maatessa. Joitakin pallojumppaliikkeitäkin olen kokeillut, ja hyvältä tuntuvat. Pitää varmaan hankkia mökillekin kesäksi jumppapallo, kun sieltä ei oikein pääse salillekaan.
torstai 27. toukokuuta 2010
Lenkilla
Kiva peruslenkki 8,5 km tana aamuna ja tein vahan lihaskuntoharjoituksia paalle kun olen kerta Suomeen tulossa! Vatsa litteaksi rantakuntoon!
On kaunista ja lamminta ja tormasin viela pariin naapuriinkin, joiden kanssa oli mukava rupatella.
On kaunista ja lamminta ja tormasin viela pariin naapuriinkin, joiden kanssa oli mukava rupatella.
Paketti
Harva asia on niin mukava kuin avaamaton iso paketti, jonka päällä on oma nimi. Tämänpäiväisen paketin oli lähettänyt Nina Amerikasta, ja tiesin jo etukäteen sen sisällön: Pearl Izumi -pyöräilyasu (tri-shortsit ja paita), musta villatakki, vaaleat caprit ja Nellin synttärilahja. Kiitos paketista, Nina!
Pyöräilyasua piti tietysti heti kokeilla. Lähdin puoli kahdeksan maissa ajamaan Oittaalle. Poljin 45 minuuttia sinne ja saman verran takaisin. Aika kivoja ylämäkiä siellä Oittaalla, sain sykkeen nousemaan 169:een. Reippaasti lähdin uusissa shortseissa, vaikka lämpöä oli vain 12 astetta ja taivaalta vihmoi vettä. Fleecen sentään laitoin päälle. Tri-shortsien pehmuste tuntui ihan hyvältä, ja paidan taskuun sai kätevästi kännykän. Tuli kyllä ajaessa mieleen, että sellainen Road-ID voisi olla ihan hyvä, jos jotain sattuu. Nyt ei tietenkään ollut mitään papereita mukana ja kännykässäkin on suojakoodi. No, onneksi ei sattunut mitään.
Ninan ottama kuva shortseista ja paidasta:
Kesälomasuunnitelmatkin alkavat olla selvillä. Jään lomalle juhannusaattona ja aloitan uudessa työpaikassa 2.8. Neljän viikon päästä alkaa siis viiden viikon loma - mahtavaa!
Pyöräilyasua piti tietysti heti kokeilla. Lähdin puoli kahdeksan maissa ajamaan Oittaalle. Poljin 45 minuuttia sinne ja saman verran takaisin. Aika kivoja ylämäkiä siellä Oittaalla, sain sykkeen nousemaan 169:een. Reippaasti lähdin uusissa shortseissa, vaikka lämpöä oli vain 12 astetta ja taivaalta vihmoi vettä. Fleecen sentään laitoin päälle. Tri-shortsien pehmuste tuntui ihan hyvältä, ja paidan taskuun sai kätevästi kännykän. Tuli kyllä ajaessa mieleen, että sellainen Road-ID voisi olla ihan hyvä, jos jotain sattuu. Nyt ei tietenkään ollut mitään papereita mukana ja kännykässäkin on suojakoodi. No, onneksi ei sattunut mitään.
Ninan ottama kuva shortseista ja paidasta:
Kesälomasuunnitelmatkin alkavat olla selvillä. Jään lomalle juhannusaattona ja aloitan uudessa työpaikassa 2.8. Neljän viikon päästä alkaa siis viiden viikon loma - mahtavaa!
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Kameran kanssa
Tein tiistain peruslenkin kameran kanssa kun halusin nayttaa naita Salt Lake Cityn maisemia. Maanantaina tulla tupsahti takatalvi paivaksi, ja luntakin parin sentin verran. Oli kovin liukas keli kun nyt on tietysti kesarenkaat alla jo. Tiistaihin mennessa suurin osa lumista oli sitten sulanut pois, mutta lumi koristi kauniisti viela vuorenhuippuja.
Oho, meni vahan sikin sokin. No, naissa nakyy tata omaa Mt. Olympuksen rinnetta jonka juurella asun ja laakson vastarannalla toinen rivi Kalliovuoria. Kukat ja puut kukkivat. On kovin nattia, tanaan lampotila taas parissakymmenessa niinkuin olla pitaakin toukokuun lopulla!
Nyt on kevään kurssit käyty
Triathlon-uintikurssi saatiin tänään päätökseen. Vikalla kerralla otettiin kaikista taas video sivulta ja edestä. Minulla alkaa tekniikka olla jo kutakuinkin hallussa, mutta lisää liukua, kiertoa ja voimaa tarvitaan. Vetojen määrää tulisi vähentää. Lisäksi pitäisi uida intervallitreenejä, jotta vauhti paranisi. Olen tainnut aikaisemminkin kertoa, että mielelläni treenailen mukavuusalueella, ja nyt pitäisi alkaa vaatia itseltään treeneissäkin vähän enemmän.
Syksyksi olen ajatellut yrittää päästä Cetuksen Masters-uintiryhmään tai johonkin kuntouintiryhmään. Toivottavasti mahdun jompaan kumpaan ja pysyn mukana vauhdissa. Ilmoittautumiset kuntouintiryhmään alkavat 1.6., täytyy silloin olla tarkkana koneen ääressä. Taidan vaan olla jossain palaverissa yhdeksältä, kun ilmoittautuminen alkaa. Toivottavasti kaikki paikat eivät mene ihan hujauksessa, ja myöhemminkin ehtii...
Kurssiporukalla päätimme mennä viikon päästä keskiviikkona klo 18.30 Oittaalle uimaan. Tule mukaan!
Syksyksi olen ajatellut yrittää päästä Cetuksen Masters-uintiryhmään tai johonkin kuntouintiryhmään. Toivottavasti mahdun jompaan kumpaan ja pysyn mukana vauhdissa. Ilmoittautumiset kuntouintiryhmään alkavat 1.6., täytyy silloin olla tarkkana koneen ääressä. Taidan vaan olla jossain palaverissa yhdeksältä, kun ilmoittautuminen alkaa. Toivottavasti kaikki paikat eivät mene ihan hujauksessa, ja myöhemminkin ehtii...
Kurssiporukalla päätimme mennä viikon päästä keskiviikkona klo 18.30 Oittaalle uimaan. Tule mukaan!
maanantai 24. toukokuuta 2010
Vapaauinnin jatkokurssin päätös
Nopeasti meni tämä viisi viikkoa, kun aina maanantaisin oli jotain kivaa jota odottaa: vapaauinnin jatkokurssi. Tänään oli jo viimeinen kerta, ja lähinnä kerrattiin aikaisemmin opittua. Alkuun teimme tekniikkaharjoituksia: uimme kädet nyrkissä, kahden palautuksen tekniikkaa, 360 asteen käännöksiä ja scullingia. 360 asteen käännöksissä piti vartalo liukuasennossa potkia kuusi kertaa vatsallaan, kyljellään, selällään (tässä kohdin hengitys) ja taas toisella kyljellään, vatsallaan jne. jne. En saanut näissä käännöksissä oikein hengitettyä; selällään tuntui, että kasvojen edessä oli monta senttiä vettä. Ei siis tainnut mennä ihan putkeen.
Tahdistusuintiakin mentiin, siinä tehdään yksi veto kerrallaan. Mun piti tehdä ne niin, että kädet olivat vartalon vieressä ja vain yksi käsi kerrallaan teki vedon. Tämä siksi, että minulla edelleen on se tahdistusongelma eli kädet tahtovat olla välillä lähes yhtäaikaa edessä. Toinenkin tekniikkaongelma on; pää menee hengityksen jälkeen liian syvälle, pitäisi pitää se paremmin pinnalla. Lopussa vielä treenattiin volttikäännöstä.
Ennen uintia kävin Esport Arenan kuntosalilla treenaamassa keskivartalojuttuja noin 45 minuuttia. Lämppäriksi juoksin kaksi kilsaa radalla, vähän reilu 12 minuuttia siinä meni pk-sykkeillä.
Julianan postauksen innoittamana kävin läpi vaatekaappini ja löysin jätesäkillisen vaatteita, joita en pidä. Ne siis vain vievät tilaa kaapissa ja pyörivät siellä vuodesta toiseen. Kippasin kaikki äsken UFFin laatikkoon, ja nyt tuntuu niin paljon paremmalta!
Tahdistusuintiakin mentiin, siinä tehdään yksi veto kerrallaan. Mun piti tehdä ne niin, että kädet olivat vartalon vieressä ja vain yksi käsi kerrallaan teki vedon. Tämä siksi, että minulla edelleen on se tahdistusongelma eli kädet tahtovat olla välillä lähes yhtäaikaa edessä. Toinenkin tekniikkaongelma on; pää menee hengityksen jälkeen liian syvälle, pitäisi pitää se paremmin pinnalla. Lopussa vielä treenattiin volttikäännöstä.
Ennen uintia kävin Esport Arenan kuntosalilla treenaamassa keskivartalojuttuja noin 45 minuuttia. Lämppäriksi juoksin kaksi kilsaa radalla, vähän reilu 12 minuuttia siinä meni pk-sykkeillä.
Julianan postauksen innoittamana kävin läpi vaatekaappini ja löysin jätesäkillisen vaatteita, joita en pidä. Ne siis vain vievät tilaa kaapissa ja pyörivät siellä vuodesta toiseen. Kippasin kaikki äsken UFFin laatikkoon, ja nyt tuntuu niin paljon paremmalta!
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Allergiaa ja uintia
Kevät on ollut pahinta allergia-aikaa moneen vuoteen ainakin minunlaiselleni koivu-allergikolle. Aivastuttaa, nenä vuotaa ja silmiä kutittaa lääkityksestä huolimatta. Kävimme eilen ostamassa ikkunoihin kiinnitettävää suodatinkangasta K-raudasta. Laitoimme sitä ensin makuuhuoneen ikkunaan, mutta yhden yön jälkeen revin sen pois. Se ei nimittäin päästänyt kunnolla ilmaakaan lävitseen, eikä ilma vaihtunut koko yönä. Pitää yrittää pitää pöly pois sillä vanhalla kunnon konstilla eli ahkerammalla siivoamisella.
Kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Yritin uida vähän kovempaa vauhtia, mutta enpä sitä montaa sataa metriä jaksanut, korkeintaan parisataa ennenkuin vauhti alkoi selvästi hiipua. Alussa radalla oli myös sen verran porukkaa, ettei omaan tahtiin uiminen kunnolla onnistunut. Yhteensä kilsoja kertyi tänään kaksi, niistä ehkä 1/3 vähän reippaammin. Edelleen minun on lähes pakko haukata happea heti ensimmäisellä vedolla käännöksen jälkeen. Olisi hyvä saada pari vetoa alle ennen hengitystä, mutta en vaan pysty. Kovempaa uiminen tuntui muutenkin paljon rasittavammalta, kuten luonnollista onkin. Välillä tuntui jopa ihan pahalta, kun hengästyin eikä ilma meinannut kurkussa kulkea. Syytin siitä ainakin osittain allergiaoireita...
Omaa vauhtia ilman märkäpukua ja märkäpuvun kanssa on tosi vaikea arvioida, mutta edelleen uiminen ilman märkäpukua tuntuu helpommalta. Voihan se johtua myös siitä, että altaassa ilman märkäpukua kaikki tuntuu niin selkeältä (kirkas vesi, käännökset 25/50 metrin välein) ja omaa vauhtia on helppo verrata muihin.
Eilen aamulla kävin aamu-uinnilla järvessä märkäpuvulla, ja uin noin puoli tuntia. Alussa oli vaikea puhaltaa ilmat veteen, luulen sen johtuneen veden viileydestä. Vähän ajan kuluttua alkoi sujua paremmin. Oli hieno hetki, kun järvi hetkeksi tyyntyi lähes kokonaan ja aurinkokin paistoi. Kyllä avovesiuinnistakin kelpo harrastuksen saa. Harkitsen jopa osallistumista Vanajavesi-uintiin elokuussa ja haaveilen tällaisesta matkasta.
Kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Yritin uida vähän kovempaa vauhtia, mutta enpä sitä montaa sataa metriä jaksanut, korkeintaan parisataa ennenkuin vauhti alkoi selvästi hiipua. Alussa radalla oli myös sen verran porukkaa, ettei omaan tahtiin uiminen kunnolla onnistunut. Yhteensä kilsoja kertyi tänään kaksi, niistä ehkä 1/3 vähän reippaammin. Edelleen minun on lähes pakko haukata happea heti ensimmäisellä vedolla käännöksen jälkeen. Olisi hyvä saada pari vetoa alle ennen hengitystä, mutta en vaan pysty. Kovempaa uiminen tuntui muutenkin paljon rasittavammalta, kuten luonnollista onkin. Välillä tuntui jopa ihan pahalta, kun hengästyin eikä ilma meinannut kurkussa kulkea. Syytin siitä ainakin osittain allergiaoireita...
Omaa vauhtia ilman märkäpukua ja märkäpuvun kanssa on tosi vaikea arvioida, mutta edelleen uiminen ilman märkäpukua tuntuu helpommalta. Voihan se johtua myös siitä, että altaassa ilman märkäpukua kaikki tuntuu niin selkeältä (kirkas vesi, käännökset 25/50 metrin välein) ja omaa vauhtia on helppo verrata muihin.
Eilen aamulla kävin aamu-uinnilla järvessä märkäpuvulla, ja uin noin puoli tuntia. Alussa oli vaikea puhaltaa ilmat veteen, luulen sen johtuneen veden viileydestä. Vähän ajan kuluttua alkoi sujua paremmin. Oli hieno hetki, kun järvi hetkeksi tyyntyi lähes kokonaan ja aurinkokin paistoi. Kyllä avovesiuinnistakin kelpo harrastuksen saa. Harkitsen jopa osallistumista Vanajavesi-uintiin elokuussa ja haaveilen tällaisesta matkasta.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Avovesiuinnin eka kerta
Pääsin tänään ensimmäisen kerran mökillä järveen märkäpuvussani. Puku on kyllä tosi pienen tuntuinen, aavistuksen ahdistava vedessäkin. Pukeminen onnistuu kuitenkin jo ihan kivasti. (Riisuminen onkin sitten ihan eri juttu ja vaatii vielä paljon harjoittelua.) Lakki päähän, lasit silmille ja järveen.
Uin rannan suuntaisesti (tietenkin!) parin pikkuluodon ympäri. Kun ihan ensimmäisen kerran parinkymmenen metrin uinnin jälkeen katsoin eteeni, huomasin olevani melkein mökkinaapurin rannassa. Aina silloin tällöin nostin päätä ja yritin suunnistaa suoraan, mutta laiturilla seissyt Pete kertoi uinnin olleen melkoista siksakkia. Molemmilla kiertämilläni pikkuluodoilla oli lokinpesiä, ja parikymmentä lokkia nousikin ilmaan kun uin niiden lähelle. Vähän tuntui epämiellyttävältä katsella niitä lintuja, eivät onneksi kuitenkaan tehneet mitään peloittelusyöksyjä minua kohti.
Melko erilainen kokemus tämä oli kuin uimahalliuinti. Moottoriveneitä ei onneksi tarvinnut pelätä, kun ne on tällä järvellä kielletty, mutta välillä oli muuten vähän yksinäinen olo. Yksi naapuri sentään vilkutti laituriltaan. Vesi oli niin tummaa, että muuta en erottanut kuin omat kädet - ei ollut sitä viivaa pohjassa jota seurata... Suoraan uiminen tuntuikin yllättävän haastavalta ainakin näin ensimmäisellä kerralla. Sekin toi oman vivahteensa uintiin, ettei päässyt käännösten aikana huilimaan kuten altaassa. Sitä varten pidin sitten niitä tähystelytaukoja. Aallokkoa ei ollut lähes lainkaan, ja olosuhteet olivat tänään muutenkin ihan kohdillaan.
Uin vajaat puoli tuntia, keskisyke oli 136 ja maksimi 144.
Uin rannan suuntaisesti (tietenkin!) parin pikkuluodon ympäri. Kun ihan ensimmäisen kerran parinkymmenen metrin uinnin jälkeen katsoin eteeni, huomasin olevani melkein mökkinaapurin rannassa. Aina silloin tällöin nostin päätä ja yritin suunnistaa suoraan, mutta laiturilla seissyt Pete kertoi uinnin olleen melkoista siksakkia. Molemmilla kiertämilläni pikkuluodoilla oli lokinpesiä, ja parikymmentä lokkia nousikin ilmaan kun uin niiden lähelle. Vähän tuntui epämiellyttävältä katsella niitä lintuja, eivät onneksi kuitenkaan tehneet mitään peloittelusyöksyjä minua kohti.
Melko erilainen kokemus tämä oli kuin uimahalliuinti. Moottoriveneitä ei onneksi tarvinnut pelätä, kun ne on tällä järvellä kielletty, mutta välillä oli muuten vähän yksinäinen olo. Yksi naapuri sentään vilkutti laituriltaan. Vesi oli niin tummaa, että muuta en erottanut kuin omat kädet - ei ollut sitä viivaa pohjassa jota seurata... Suoraan uiminen tuntuikin yllättävän haastavalta ainakin näin ensimmäisellä kerralla. Sekin toi oman vivahteensa uintiin, ettei päässyt käännösten aikana huilimaan kuten altaassa. Sitä varten pidin sitten niitä tähystelytaukoja. Aallokkoa ei ollut lähes lainkaan, ja olosuhteet olivat tänään muutenkin ihan kohdillaan.
Uin vajaat puoli tuntia, keskisyke oli 136 ja maksimi 144.
Perjantain peruslenkki
Kavin 8 km lenkilla perjantaiaamun kunniaksi. Vein ensin lapset kavellen kouluun ja siita sitten juoksemaan. Kovasti tytot valittivat etta joutuivat kavelemaan, kun yleensa paasevat autolla. Koulu on kahden korttelin paassa, ja koulupaivia enaa kymmenkunta jaljella ennen kesalomaa, niin ajattelin etta kavely sopisi. Oli natti, lammin ilmakin. Muistin taas etta pitaisi ottaa kamera jollain kerralla mukaan ja laittaa kuvia tanne blogiin.
torstai 20. toukokuuta 2010
Blue Bird
Ohoh, aika yllattavaa! Se ihmettelemani sininen lintu onkin nimeltaan Blue Bird. No niin. Kuvassa.
Lenkilla
Kavin tana aamuna peruslenkillani. Hyvin meni, katselin luontoa ja vilkuttelin naapureille. Kuuntelin Whitney Houstonia parin kymmenen vuoden takaa. Oli oikeastaan aika nostalgista. Taas nakyi pupuja ja pari kaunista kirkkaansinista lintuakin, mitakohan ne olivat? Hedelmapuut ovat kukassa ja osasta ne ovat jo pudonneetkin kaduille. Oli aika hienoa juosta teralehtien lapi aamuauringossa :)
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Uusi märkäpuku
Triathlon-uintikurssilla harjoiteltiin tänään potkuja, sprinttejä, uimista ulkoaltaassa ja pelailtiinpa jotain pelejäkin ulkona kylmässä vedessä. Mukavaa oli taas kerran, koossa on tosi kiva porukka. Tämä kurssi tulee päätökseensä viikon päästä, mutta sovimme jo menevämme yhdessä avoveteen uimaan parin viikon päästä.
Siksi olikin hyvä, että uusi märkäpukuni ja neopreenimyssy tulivat tänään postissa. Jännityksen sekaisin tuntein vedin puvun päälle. Käytin apuna hedelmäpussia jaloissa ja käsissä. Kyllä se ihan kivasti päälle solahti, tiukalta tuntui kyllä mutta pystyin hengittämään. Nyt ei tarvitse sitä koko enää murehtia, koska pienempää ei ollut saatavilla. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus kokeilla pukua ihan oikeassa tilanteessa mökillä.
Siksi olikin hyvä, että uusi märkäpukuni ja neopreenimyssy tulivat tänään postissa. Jännityksen sekaisin tuntein vedin puvun päälle. Käytin apuna hedelmäpussia jaloissa ja käsissä. Kyllä se ihan kivasti päälle solahti, tiukalta tuntui kyllä mutta pystyin hengittämään. Nyt ei tarvitse sitä koko enää murehtia, koska pienempää ei ollut saatavilla. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus kokeilla pukua ihan oikeassa tilanteessa mökillä.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Matkauintia
Vapaauinnin jatkotekniikkakurssilla uitiin tänään matkaa. Yhdessäkin treenissä mentiin ensin 100 m reipasta, 50 m kovaa ja 50 m kevyesti, toistettiin kolme kertaa. Myös yhden käden vetoja ja tahdistusta harjoiteltiin. Ope kertoi, että treeneissä kannattaisi pilkkoa oma kisamatka reipasta vauhtia, vaikka pitämällä muutama 5-10 sekunnin tauko välissä. Minulle sopiva jako voisi olla vaikka 400-400-400-300 m.
Tahdistusongelmani kuulemma häviää kovemmassa vauhdissa, mutta hengityksen jälkeen yläkroppa ui joskus liian syvällä. Lopussa harjoiteltiin kääntymistä. Sekin alkaa vähitellen sujua, vaikka kädet aina välillä pyörivätkin vaikka missä.
Tilasin märkäpuvun netistä viime viikolla ja nyt kuumeisesti odotan sitä saapuvaksi. Eniten jännittää se, mahtuuko se päälle. Pituuden, painon ja rinnanympäryksen mitat viittasivat kaikki eri kokoihin, ja otin se pienimmän.
Tahdistusongelmani kuulemma häviää kovemmassa vauhdissa, mutta hengityksen jälkeen yläkroppa ui joskus liian syvällä. Lopussa harjoiteltiin kääntymistä. Sekin alkaa vähitellen sujua, vaikka kädet aina välillä pyörivätkin vaikka missä.
Tilasin märkäpuvun netistä viime viikolla ja nyt kuumeisesti odotan sitä saapuvaksi. Eniten jännittää se, mahtuuko se päälle. Pituuden, painon ja rinnanympäryksen mitat viittasivat kaikki eri kokoihin, ja otin se pienimmän.
Helletta
Palasin arkeen Boisessa vietetyn viikonlopun jalkeen. Siella en halunnut sitten lenkkeillakaan kun oli niin paljon muuta jannittavaa tekemista ja hyvia ystavia. Nyt maanantaiaamuna vein lapset kouluun ja pyrahdin tavanomaiselle 8km lenkilleni. Tasta on tulossa vuoden toistaiseksi kuumin paiva, kolmisenkymmenta astetta, ja aamulla jo tuntui turhan kuumalta. Tuultakaan ei ole, joten lenkki oli aika hikista puuhaa. Hikea taisi lorahtaa lippalakin alta silmiinkin, yok. Olisi pitanyt ottaa vesipullo mukaan. Yleensa parjaan kotitankkauksella. Nain tiella auton liiskaaman pienen oravan, jonka sisuskalut olivat pitkin poikin. Nain myos vilaukselta sopon pupun loikkimassa pensaikossa. Mt. Olympuksen huipulla on viela lunta, muuten laakso vihertaa ja kukat ja puut kukkivat. Meilla allergikoilla riittaa aivasteltavaa.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Ihan kuin lomalla
Yksi pieni haave toteutui tänään: pyöräilin Stadikalle uimaan ihanassa auringonpaisteessa. Lähdimme Peten kanssa ajamaan puoli yhdeksän maissa ja muutamaa minuuttia vaille olimme jonottamassa Stadikalle. Jono lyheni nopeasti, kun kassa aukesi ja kun vielä keksimme maksaa automaattiin olimmekin tuota pikaa altaassa.
Uimme samalla radalla parin muun uimarin kanssa. Oli hienoa uida, kun aina hengittäessä näki palan taivasta ja aurinko välkehti vedessä. Uin 1500 metriä rauhallista vauhtia. Porukkaa tuli koko ajan lisää, ja tämän verran sitä oli kun lähdimme pois kymmenen maissa:
Ajoimme kahville Cafe Caruseliin Ullanlinnaan ja sieltä edelleen kotiin Ruoholahden ja Lauttasaaren kautta. Caruselin edestä ostin Nellille tuliaisiksi kaksi kiloa espanjalaisia mansikoita. Osa meni vähän muusiksi tarakalla, mutta suurin osa oli onneksi vielä kotonakin syömäkelpoisia.
Ruoholahden kanavan varrella oli hienot kukkaistutukset
ja Lauttasaaren sillalla onkijoita.
Pyöräily Helsingin keskustan halki oli kiva kokemus näin sunnuntai-aamuna. Reissu oli ihan erilainen kuin olisi ollut autolla; jotenkin pyörällä tuntee enemmän olevansa osa ympäristöään kuin autossa istuessa. Autolla olisi jäänyt myös Ekbergin kahvila ja Hietalahden kirpputori näkemättä. Helteinen sää tietenkin kruunasi kaiken. Oli jännä lomaolo, ehkä torstainen vapaapäivä ja se, että tulimme mökiltä kotiin jo lauantaina sai sisäisen viikonpäiväkalenterin sekaisin ja tuntui ihan ylimääräiseltä vapaapäivältä.
Uimme samalla radalla parin muun uimarin kanssa. Oli hienoa uida, kun aina hengittäessä näki palan taivasta ja aurinko välkehti vedessä. Uin 1500 metriä rauhallista vauhtia. Porukkaa tuli koko ajan lisää, ja tämän verran sitä oli kun lähdimme pois kymmenen maissa:
Ajoimme kahville Cafe Caruseliin Ullanlinnaan ja sieltä edelleen kotiin Ruoholahden ja Lauttasaaren kautta. Caruselin edestä ostin Nellille tuliaisiksi kaksi kiloa espanjalaisia mansikoita. Osa meni vähän muusiksi tarakalla, mutta suurin osa oli onneksi vielä kotonakin syömäkelpoisia.
Ruoholahden kanavan varrella oli hienot kukkaistutukset
ja Lauttasaaren sillalla onkijoita.
Pyöräily Helsingin keskustan halki oli kiva kokemus näin sunnuntai-aamuna. Reissu oli ihan erilainen kuin olisi ollut autolla; jotenkin pyörällä tuntee enemmän olevansa osa ympäristöään kuin autossa istuessa. Autolla olisi jäänyt myös Ekbergin kahvila ja Hietalahden kirpputori näkemättä. Helteinen sää tietenkin kruunasi kaiken. Oli jännä lomaolo, ehkä torstainen vapaapäivä ja se, että tulimme mökiltä kotiin jo lauantaina sai sisäisen viikonpäiväkalenterin sekaisin ja tuntui ihan ylimääräiseltä vapaapäivältä.
lauantai 15. toukokuuta 2010
Mökillä ja taas kaupungissa
Eilen lähdimme Aten kitaratunnin jälkeen mökille vajaaksi vuorokaudeksi. Takaisin piti tulla jo tänään puolenpäivän jälkeen, jotta Atte ehti treeneihin. Eilen oli ihan mahtava ilta; tyyntä, lämmintä ja kaunista. Pari tunnelmakuvaa:
Aamulla Atte ja Pete laittoivat laiturin järveen. Ei se ihan suoraan tullut kuten ei aikaisempinakaan vuosina, mutta kyllä siitä uimaan pääsee. Soutuvene on taas painepesuripuhdistuksen jälkeen valkoinen. Laitoin aikamoiset viritykset mökin yläterassille, jotteivat pääskyset taas tekisi sinne pesää. Näyttivät vähän hätääntyneinä lentelevän, pelkäsivät varmaan niitä siimoissa roukkuvia piparimuotteja ja naruja. Hyvä niin.
Kotiin tultuamme kävin Esport Arenan kuntosalilla treenamassa - ylläripylläri - keskivartaloa. Hiljaista oli. Sama tahti jatkui HelTrin uintitreeneissä Lauttasaaressa. Kolme uimaria ja neljä rataa on hyvä suhde! Uin vähän tekniikktreeniä itsekseni ja sitten vaan altaan päästä toiseen, yhteensä 2250 metriä. Liikuin pyörällä välimatkat, noin 18 kilsaa.
Nyt meinaan rauhoittua telkun ääreen, kun tulee Midsomerin murhat. Atte leipoo parhaillaan mokkapaloja, joten herkkujakin on tiedossa...
Aamulla Atte ja Pete laittoivat laiturin järveen. Ei se ihan suoraan tullut kuten ei aikaisempinakaan vuosina, mutta kyllä siitä uimaan pääsee. Soutuvene on taas painepesuripuhdistuksen jälkeen valkoinen. Laitoin aikamoiset viritykset mökin yläterassille, jotteivat pääskyset taas tekisi sinne pesää. Näyttivät vähän hätääntyneinä lentelevän, pelkäsivät varmaan niitä siimoissa roukkuvia piparimuotteja ja naruja. Hyvä niin.
Kotiin tultuamme kävin Esport Arenan kuntosalilla treenamassa - ylläripylläri - keskivartaloa. Hiljaista oli. Sama tahti jatkui HelTrin uintitreeneissä Lauttasaaressa. Kolme uimaria ja neljä rataa on hyvä suhde! Uin vähän tekniikktreeniä itsekseni ja sitten vaan altaan päästä toiseen, yhteensä 2250 metriä. Liikuin pyörällä välimatkat, noin 18 kilsaa.
Nyt meinaan rauhoittua telkun ääreen, kun tulee Midsomerin murhat. Atte leipoo parhaillaan mokkapaloja, joten herkkujakin on tiedossa...
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Peruslenkki
No nyt olen palannut Vegasista arkeen! Taalla kotona olikin odottamassa yksi lapsi vatsataudissa, ja saimme sen sitten vuorenperaan muutkin. Oksennuksen kaapiminen vaaleilta kokolattiamatoilta on ihanaa!
Appivanhempienkin kunto romahti poissaollessa ja molemmat joutuivat (sairaalan kautta) hoitokotiin. Saimme heidat mukavasti sijoitettua samaan huoneeseen.
Lahdin tanaan peruslenkille, 8,5 km. Oli viilea aamu, alle kymmenen astetta mutta kyllahan senkin kestaa. Vahan vatsassa jyskytti lenkin jalkeen eika ollut kovin hyva olo. Pian tasta kuitenkin tokenen ja jatkan taas lenkkeilya vanhaan tapaan.
Viikonloppuna lahden tosin Boiseen, Idahoon, lasten kanssa. En tieda viela tuleeko hyvaa tilaisuutta lenkkeilla siella.
Appivanhempienkin kunto romahti poissaollessa ja molemmat joutuivat (sairaalan kautta) hoitokotiin. Saimme heidat mukavasti sijoitettua samaan huoneeseen.
Lahdin tanaan peruslenkille, 8,5 km. Oli viilea aamu, alle kymmenen astetta mutta kyllahan senkin kestaa. Vahan vatsassa jyskytti lenkin jalkeen eika ollut kovin hyva olo. Pian tasta kuitenkin tokenen ja jatkan taas lenkkeilya vanhaan tapaan.
Viikonloppuna lahden tosin Boiseen, Idahoon, lasten kanssa. En tieda viela tuleeko hyvaa tilaisuutta lenkkeilla siella.
Uintia märkäpuvussa
Sain lainaksi Hannan toisen märkäpuvun, kun triathlon-uintikoulussa treenattiin tänään uintia märkäpuvussa. Se tuntui yllättävän raskaalta, olin odottanut sen olevan ihan lällihelppoa. Kyllähän se puku kellutti, mutta ehkä se ei ollut minulla ihan tarpeeksi hyvin päällä kun tuntui että selkäpuolelle jäi vettä.
Harjoittelimme samanlaisia 360 asteen käännöksiä kuin maanantaina vapaauinnin jatkokurssilla, kylki- ja muita potkuja, poijun kiertämistä ja rantautumista. Myös muutama yhteislähtö poijulle tehtiin. Tuntui hassulta, kun ensin käsiä ja jalkoja oli joka puolella ja sitten vain valtavasti kuplia. Hauskaa oli se porukassa uinti, täytyy vaan tarpeeksi röyhkeästi uida poijulle eikä ajautua ulkokehälle ihmettelemään.
Olisi kyllä kiva päästä pian treenaamaan omalla märkäpuvulla!
Harjoittelimme samanlaisia 360 asteen käännöksiä kuin maanantaina vapaauinnin jatkokurssilla, kylki- ja muita potkuja, poijun kiertämistä ja rantautumista. Myös muutama yhteislähtö poijulle tehtiin. Tuntui hassulta, kun ensin käsiä ja jalkoja oli joka puolella ja sitten vain valtavasti kuplia. Hauskaa oli se porukassa uinti, täytyy vaan tarpeeksi röyhkeästi uida poijulle eikä ajautua ulkokehälle ihmettelemään.
Olisi kyllä kiva päästä pian treenaamaan omalla märkäpuvulla!
maanantai 10. toukokuuta 2010
Kiertoa kiertoa
Vapaauintijatkokurssilla treenailtiin vartalon kiertoa ainakin kolmella eri harjoituksella. Ensin tehtiin 360 asteen käännösuintia liukuasennossa kämmenet päällekkäin eli kuusi potkua vatsalla, kuusi kyljellä, kuusi selällä (tässä vaiheessa hengitys) ja kuusi toisella kyljellä. Hengitystä en saanut tässä sujumaan ja meni muutenkin vähän räpiköinniksi. Seuraavaksi kokeiltiin kahden palautuksen uintia. Siinäkin mentiin kylkiasennossa toinen käsi edessä. Toisella kädellä tehtiin palautus ilmassa ja heti sen jälkeen vietiin käsi vielä takaisin reiden viereen ja sieltä uudelleen palautus veteen. Vähän vaikea selittää tätä näin, oli se nimittäin vaikea tajuta ensin siellä altaallakin... Kolmas kiertotreeni oli jo tuttu juttu, jossa käsivedon aikana kosketetaan korvaa. Kyllä näiden treenien jälkeen uinti tuntui taas vähän erilaiselta, sulavammalta.
Loppuaika treenailtiin vetoa.Tavoitteena oli saada vähennettyä ainakin yksi vetopari 25 metrin matkalla. Se onnistui minulta nipinnapin, kun yritin tehdä alkuun delfiinipotkuja ja hengitinkin vain joka viidennellä vedolla. Yritin lisäksi tietenkin kiertyä mahdollisimman hyvin ja saada otteen pitkälle ja pitkäksi. Lopulta pääsin 20 vedolla sen 25 metriä. Ensi kerralla on kuulemma tiukempi tehotreeni. Mukavaa.
Loppuaika treenailtiin vetoa.Tavoitteena oli saada vähennettyä ainakin yksi vetopari 25 metrin matkalla. Se onnistui minulta nipinnapin, kun yritin tehdä alkuun delfiinipotkuja ja hengitinkin vain joka viidennellä vedolla. Yritin lisäksi tietenkin kiertyä mahdollisimman hyvin ja saada otteen pitkälle ja pitkäksi. Lopulta pääsin 20 vedolla sen 25 metriä. Ensi kerralla on kuulemma tiukempi tehotreeni. Mukavaa.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Äitienpäivän pyörälenkki
Sain lainaksi triseurakaverini maantiepyörän tänään muutamaksi tunniksi. En ollut koskaan aikaisemmin ajanut sellaisella, joten tiedossa oli ihkauusi ja mielenkiintoinen kokemus. Haimme Peten kanssa pyörän Tontunmäestä ja lähdimme ajamaan Kauklahteen ja Masalaan päin. Olarissa ei oikein päässyt kunnolla ajamaan tietöiden takia, ja jouduimme vaihtamaan puolta tämän tästä. Olisi varmaan kannattanut ajella samantien autojen seassa.
Pyörä oli hiilikuiturunkoinen vuoden vanha Trek. Ajaminen sillä tuntui tosi mukavalta, ajoasento löytyi hyvin ja kaikki toimi muutenkin kuin rasvattu. Pyörässä oli vähän erilaiset polkimet ja klossit kuin omassani, ja siksi lainasin myös pyöräilykenkiä. Ne olivat vähän pienemmät kuin omani, onneksi mahtuivat. Polkimissa ja vastaavasti kengissä oli paljon isompi se alue, jolla kenkä kiinnittyy polkimeen. Tuntuma oli tosi erilainen, kun lähes koko päkiän alue oli kiinni polkimessa. Kun ostan oman maantiepyörän, hankin todennäköisesti myös maantiepolkimet ja toiset pyöräilykengät niitä varten, niin paljon paremmalta ne tuntuivat.
Lenkillemme tuli mittaa noin 50 kilsaa, aikaa meni noin 2,5 tuntia. Vähän ripsi vettä, mutta pahasti emme kastuneet. Kotona olikin jo kiire tehdä ruokaa, meillä oli molemmilla (puhumattakaan lapsista...) ihan kiljuva nälkä. Lounaan jälkeen söimme Nellin leipomaa kakkua (kuvassa).
Pyörän ostaminen taitaakin olla vähän haastavampi homma kuin alunperin ajattelin. Valinnan varaa on tosi paljon, ja asiaa hankaloittaa se, etten oikein tiedä mitä haluan. Perjantaina kävimme Velosportissa, ja siellä oli useita pyöriä, joista olisi pitänyt osata valita minulle sopivin. Täytyy varmaan vielä edelleen perehtyä asiaan verkossa ja käydä parissa muussakin liikkeessä kyselemässä. Löytyisiköhän jostain joku viime vuoden malli reilusti alennettuun hintaan?
Tässä pari kuvaa Nellin tekemästä äitienpäiväkortista (ei kuulemma osannut piirtää juoksijaa):
Pyörä oli hiilikuiturunkoinen vuoden vanha Trek. Ajaminen sillä tuntui tosi mukavalta, ajoasento löytyi hyvin ja kaikki toimi muutenkin kuin rasvattu. Pyörässä oli vähän erilaiset polkimet ja klossit kuin omassani, ja siksi lainasin myös pyöräilykenkiä. Ne olivat vähän pienemmät kuin omani, onneksi mahtuivat. Polkimissa ja vastaavasti kengissä oli paljon isompi se alue, jolla kenkä kiinnittyy polkimeen. Tuntuma oli tosi erilainen, kun lähes koko päkiän alue oli kiinni polkimessa. Kun ostan oman maantiepyörän, hankin todennäköisesti myös maantiepolkimet ja toiset pyöräilykengät niitä varten, niin paljon paremmalta ne tuntuivat.
Lenkillemme tuli mittaa noin 50 kilsaa, aikaa meni noin 2,5 tuntia. Vähän ripsi vettä, mutta pahasti emme kastuneet. Kotona olikin jo kiire tehdä ruokaa, meillä oli molemmilla (puhumattakaan lapsista...) ihan kiljuva nälkä. Lounaan jälkeen söimme Nellin leipomaa kakkua (kuvassa).
Pyörän ostaminen taitaakin olla vähän haastavampi homma kuin alunperin ajattelin. Valinnan varaa on tosi paljon, ja asiaa hankaloittaa se, etten oikein tiedä mitä haluan. Perjantaina kävimme Velosportissa, ja siellä oli useita pyöriä, joista olisi pitänyt osata valita minulle sopivin. Täytyy varmaan vielä edelleen perehtyä asiaan verkossa ja käydä parissa muussakin liikkeessä kyselemässä. Löytyisiköhän jostain joku viime vuoden malli reilusti alennettuun hintaan?
Tässä pari kuvaa Nellin tekemästä äitienpäiväkortista (ei kuulemma osannut piirtää juoksijaa):
lauantai 8. toukokuuta 2010
Aamu-uinti ja katsojana HCR:llä
Pulahdin altaaseen Mäkelänrinteessä 9.30. Mukavan hiljaista oli, vain muutama muu uimari samalla radalla. Olo tuntui vähän väsyneeltä, mutta pidin tahdin rauhallisena ja join pari hörppyä vettä aina 500 metrin välein. Pitkässä uinnissa on se hyvä puoli, että ehtii miettiä sitä uintia oikein kunnolla. En oikein päässyt siihen flow-fiilikseen kuin joskus aikaisemmin, mutta tulipa ainaskin taas uitua.
Loppupäivä vierähti Helsinki City Runin katsomossa. Tapasin myös Jaanaban livenä ihan ensimmäistä kertaa, ja se oli tosi tosi mukavaa! Aten ja Jaanaban miehen Juhan kanssa kiertelimme juoksureittiä ja menimme kolmeen paikkaan kannustamaan ja kuvaamaan. Välillä tankkasimme Mäkkärissä...
Pete juoksi hienosti oman enkkansa (1.45.06). Tässä maalisuoran tuuletus:
Onnittelut kaikille juoksijoille!
Loppupäivä vierähti Helsinki City Runin katsomossa. Tapasin myös Jaanaban livenä ihan ensimmäistä kertaa, ja se oli tosi tosi mukavaa! Aten ja Jaanaban miehen Juhan kanssa kiertelimme juoksureittiä ja menimme kolmeen paikkaan kannustamaan ja kuvaamaan. Välillä tankkasimme Mäkkärissä...
Pete juoksi hienosti oman enkkansa (1.45.06). Tässä maalisuoran tuuletus:
Onnittelut kaikille juoksijoille!
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Vesijuoksua ja palkinto
Vesijuoksu on kyllä maailman t-y-l-s-i-n-t-ä liikuntaa. Kaksikymmentä minuuttia juoksin tänään vedessä, toivottavasti ne hermoradat siitä ottivat opikseen. Vesijuoksun jälkeen palkitsin itseni triatlon-uintitunnilla keskiviikkoiseen tapaan. Treenasimme mm. lähtöjä vedestä; ensin normaaliasennosta ja sitten selältään kellumasta. Ohje oli uida sprinttityyliin vähän kovempaa vauhtia. Välillä nousimme altaasta harjoittelemaan käsivetoa kuivalla maalla kepin avulla. Siitä tuntui olevan ihan heti konkreettista hyötyä, vaikka se selkään vähän ottikin. Ensi viikolla kokeillaan sitten uintia märkäpuvulla. Saan onneksi sellaisen lainaksi seurakaverilta (kiitos!).
Kuntosalillakin kävin, tein ihan normikeskivartalotreenin. Eilinen treeni tuntui vielä lihaksissa, mutta nyt on jo kaksi kuntosalikertaa tälle viikolle kasassa. Hyvä minä! Onkohan tämä kuntoilu lähtenyt jo vähän lapasesta? Huomenna ainakin on ansaittu lepopäivä.
Kuntosalillakin kävin, tein ihan normikeskivartalotreenin. Eilinen treeni tuntui vielä lihaksissa, mutta nyt on jo kaksi kuntosalikertaa tälle viikolle kasassa. Hyvä minä! Onkohan tämä kuntoilu lähtenyt jo vähän lapasesta? Huomenna ainakin on ansaittu lepopäivä.
tiistai 4. toukokuuta 2010
Taas salilla
Olen vähän laiminlyönyt saliharjoittelua. Tavoite oli päästä salille kahdesti viikossa, mutta vähemmälle se on hyvistä aikeista huolimatta jäänyt. Esport Arenalla juoksin ensin neljä kilsaa radalla ja suuntasin sen jälkeen alakertaan salille. Siellä on tosi meluisaa, koska vieressä on salibandykenttä. Tänään taisi olla joku matsikin menossa. Säntillisesti tein suurimman osan ohjelman liikkeistä ja venyttelyt päälle.
Juoksu sujui ihan yllättävän hyvin, ihan alkuun ei tuntunut mitään ihmeellistä. Noin puolen kilsan jälkeen alkoi sitten tuntua taas jotakin epänormaalia alaselässä, ei varsinaisesti kipua kuitenkaan eikä ehkä ihan yhtä voimakkaasti kuin edellisillä juoksukokeilukerroilla. Jos en kesällä pysty triathlonissa juoksemaan kymppiä, ainahan voi vaikka kävellä...
Selän vahvistamiseksi olen joka ilta tehnyt kotona pari pilates-liikettä ja jumpannut pallon ja kuminauhojenkin avulla. Hyviä ja tehokkaita selkä- ja vatsaliikkeitä olen löytänyt Pallolla piukaksi -kirjasta. Niitä voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Pallolla istuessa ei selkäkään kipeydy yhtään. Motivaatio selän kuntouttamiseksi on edelleen korkealla!
Juoksu sujui ihan yllättävän hyvin, ihan alkuun ei tuntunut mitään ihmeellistä. Noin puolen kilsan jälkeen alkoi sitten tuntua taas jotakin epänormaalia alaselässä, ei varsinaisesti kipua kuitenkaan eikä ehkä ihan yhtä voimakkaasti kuin edellisillä juoksukokeilukerroilla. Jos en kesällä pysty triathlonissa juoksemaan kymppiä, ainahan voi vaikka kävellä...
Selän vahvistamiseksi olen joka ilta tehnyt kotona pari pilates-liikettä ja jumpannut pallon ja kuminauhojenkin avulla. Hyviä ja tehokkaita selkä- ja vatsaliikkeitä olen löytänyt Pallolla piukaksi -kirjasta. Niitä voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Pallolla istuessa ei selkäkään kipeydy yhtään. Motivaatio selän kuntouttamiseksi on edelleen korkealla!
maanantai 3. toukokuuta 2010
Käännöstreeniä ja pyörähaaveita
Vapaauinnin jatkokurssi on edennyt jo siihen asti, että treenailtiin volttikäännöstä. Viilattavaa on kyllä edelleen, vaikka useimmiten saan jo käännöksen onnistumaan. Esimerkiksi liukuasennossa pään pitäisi olla enemmän käsien välissä ja käännöksen jälkeen pitäisi vielä tehdä pari delfiinipotkua. Melko hankalalta tuntuvat ne delffarit ainakin näin alkuun.
Uinnissanikin riittää parannettavaa. Minulla on taipumus tahdistaa uintia eli kädet tuppaavat molemmat tulemaan aina välillä yhtä aikaa eteen eivätkä ne pyöri symmetrisesti kuten pitäisi. Tämä vika uinnissani on ollut ihan ekasta kurssista saakka. Yritän jatkossa kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Yläkropan asentokin tuppaa aina silloin tällöin menemään liian syvälle, se pitäisi saada paremmin plaaniin. Kaiken kukkuraksi kädet taitavat olla vetovaiheessa liian suorat. Kun näitä puutteita nyt listaa, on ainakin helppo motivoitua treenaamaan lisää!
Huomenna olisi HelTri Cupin tempoajo 10 km Kuusijärvellä. En taida mennä, kun on luvattu sadetta ja varttia vaille kuudeksi on töiden jälkeen vähän vaikea ehtiä.
Maantiepyöräkuume on nyt kova, yritän ehtiä Velosportiin tiedustelukäynnille viikonloppuna. Mulle kävisi hyvin esimerkiksi tämä Bianchi tai vaikkapa tämä Basso...
Uinnissanikin riittää parannettavaa. Minulla on taipumus tahdistaa uintia eli kädet tuppaavat molemmat tulemaan aina välillä yhtä aikaa eteen eivätkä ne pyöri symmetrisesti kuten pitäisi. Tämä vika uinnissani on ollut ihan ekasta kurssista saakka. Yritän jatkossa kiinnittää asiaan enemmän huomiota. Yläkropan asentokin tuppaa aina silloin tällöin menemään liian syvälle, se pitäisi saada paremmin plaaniin. Kaiken kukkuraksi kädet taitavat olla vetovaiheessa liian suorat. Kun näitä puutteita nyt listaa, on ainakin helppo motivoitua treenaamaan lisää!
Huomenna olisi HelTri Cupin tempoajo 10 km Kuusijärvellä. En taida mennä, kun on luvattu sadetta ja varttia vaille kuudeksi on töiden jälkeen vähän vaikea ehtiä.
Maantiepyöräkuume on nyt kova, yritän ehtiä Velosportiin tiedustelukäynnille viikonloppuna. Mulle kävisi hyvin esimerkiksi tämä Bianchi tai vaikkapa tämä Basso...
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Viva Las Vegas!
Terveiset Las Vegasista, Nevadasta! Ajoin eilen vajaan kuuden tunnin matkan SLC:sta Las Vegasiin tyttoystavan kanssa. Joukkoon liittyi myohemmin kolmaskin tytto joka lensi perassamme. Saimme upean sviitin Trump-hotellista, vaikka olimme alunperin varanneet pelkan huoneen. Vietimme eilisen shoppaillen. Lamminta oli noin 20 astetta. Tanaan sunnuntaina nousimme aikaisin, jo kuuden aikaan, ja kun kaikki paikat olivat viela kiinni, kaksi meista lahti lenkille pitkin Strip'ia. Kayn kohta tsekkaamassa salin. Kun lampotila tasta aamun mittaan vahan nousee, taidamme menna uima-altaalle. Taksi paivaksi ja huomiseksi on luvassa miltei 30 astetta. Ajamme maanantai-iltana takaisin kotiin. Tama oli tallainen lyhyt tyttojen irtiotto arjesta. Harvoin sita Vegasiin paasee aamulenkille. Nautin kovasti! :)
Vapun mökkireissu
Lähes kuukauden tauon jälkeen pääsimme taas viikonlopuksi mökille. Edellisen kerran olimme siellä pääsiäisenä. Nyt oli kevät edennyt jo paljon pidemmälle; jäät olivat jo lähteneet järvestä ja kaikki lumet sulaneet. Rinteessä kukki jo valko- ja sinivuokkoja.
Lauantaina kävimme saunasta koko perhe kastautumassa järvessä, lapset jopa kahteen kertaan. Vesi oli jäätävää, eikä siinä olisi varmaan voinut uida millään märkäpuvulla kunnolla. Emme laittaneet kunnon laituria vielä järveen, koska vesi on nyt niin korkealla. Meillä on pieni kiinteä laiturinpätkä järvessä vuoden ympäri, ja vesi ulottui nyt jo sen alarakenteisiin. Se oli pysynyt talven hyvin paikallaan ja näytti olevan ihan ok.
Nellin pyörä on jäänyt vähän pieneksi, ja keksimme tarjota hänelle mökillä olevaa Jopoa tilalle. Hyvin kelpasi. Aika monella teinillä näyttää olevan Jopo nykyään, taitaa olla nuorten suosikkipyörä. Otimme Jopon nyt mukaan mökiltä, ja viemme Nellin entisen pyörän sinne ensi kerralla. Kyllä sillä vielä muutaman kesän ajelee.
Olen huomannut, että mitä enemmän harrastan liikuntaa, sitä vähemmän ehdin miettiä mökkipuutarhaa ja sen kohentamista. Aikaisempina vuosina tähän aikaan on minulla usein ollut jo suunnitelmat valmiina kesän varalle. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että piha nykyisellään on jo ihan ok. Tänä vuonna mieluummin liikun kuin möyrin puutarhassa. Myyrät olivat kyllä tehneet tuhojaan, kuten kuvasta näkyy. Reittejä on nurmen alla ihan kuin jossain piirretyssä!
Tänään sunnuntaina ajoin pyörällä mökiltä kotiin. Aurinko alkoi juuri paistaa, kun pääsin lähtemään yhdentoista maissa. Kuvassa minä ja Focus sekä vähän Jopoakin.
Tältä näytti pihassa, kun lähdin. Mökkitonttimme on melko jyrkässä rinteessä, ja portaita on paljon. Atte haravoi lähes koko pihan, ja näkyy myös kuvassa alhaalla.
Matka sujui mukavasti, tunnin päästä olin ajanut noin 25 kilsaa. Alussa meinasi syke nousta liikaa, ja pudotin vähän vauhtia. Vanha Turuntie on välillä ihän törkeän huonossa kunnossa, paljon kuoppia ja irtosoraa pientareella. Pysähdyin kerran ostamaan lisää vettä Hiidenveden sillan vieressä olevalle kioskille. Veden lisäksi otin myös yhden geelin. Melko huonoon kuntoon olivat päässeet tuolit ja pöydät, mutta maisema oli upea.
Oli tosi kiva polkea lähes koko matka mukavassa myötätuulessa. Katselin hienoja taloja ja metsämaisemia. Varsinkin Veikkolassa oli kivan näköistä, ja paljon perheitä ulkoilemassa. Keskivauhti putosikin reilusti Kehä III:n eteläpuolella, kun kevyen liikenteen väylällä oli paljon muitakin kulkijoita. Tosi paljon näkyi maantiepyöriäkin, vai katselenko pyöriä nykyään vain vähän eri silmin? Kotipihassa mittari näytti 74,3 kilometriä, vähän reilut kolme tuntia meni polkiessa.
Illalla on vielä suunnitelmissa mennä uimaan Mäkelänrinteeseen Peten kanssa.
Lauantaina kävimme saunasta koko perhe kastautumassa järvessä, lapset jopa kahteen kertaan. Vesi oli jäätävää, eikä siinä olisi varmaan voinut uida millään märkäpuvulla kunnolla. Emme laittaneet kunnon laituria vielä järveen, koska vesi on nyt niin korkealla. Meillä on pieni kiinteä laiturinpätkä järvessä vuoden ympäri, ja vesi ulottui nyt jo sen alarakenteisiin. Se oli pysynyt talven hyvin paikallaan ja näytti olevan ihan ok.
Nellin pyörä on jäänyt vähän pieneksi, ja keksimme tarjota hänelle mökillä olevaa Jopoa tilalle. Hyvin kelpasi. Aika monella teinillä näyttää olevan Jopo nykyään, taitaa olla nuorten suosikkipyörä. Otimme Jopon nyt mukaan mökiltä, ja viemme Nellin entisen pyörän sinne ensi kerralla. Kyllä sillä vielä muutaman kesän ajelee.
Olen huomannut, että mitä enemmän harrastan liikuntaa, sitä vähemmän ehdin miettiä mökkipuutarhaa ja sen kohentamista. Aikaisempina vuosina tähän aikaan on minulla usein ollut jo suunnitelmat valmiina kesän varalle. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että piha nykyisellään on jo ihan ok. Tänä vuonna mieluummin liikun kuin möyrin puutarhassa. Myyrät olivat kyllä tehneet tuhojaan, kuten kuvasta näkyy. Reittejä on nurmen alla ihan kuin jossain piirretyssä!
Tänään sunnuntaina ajoin pyörällä mökiltä kotiin. Aurinko alkoi juuri paistaa, kun pääsin lähtemään yhdentoista maissa. Kuvassa minä ja Focus sekä vähän Jopoakin.
Tältä näytti pihassa, kun lähdin. Mökkitonttimme on melko jyrkässä rinteessä, ja portaita on paljon. Atte haravoi lähes koko pihan, ja näkyy myös kuvassa alhaalla.
Matka sujui mukavasti, tunnin päästä olin ajanut noin 25 kilsaa. Alussa meinasi syke nousta liikaa, ja pudotin vähän vauhtia. Vanha Turuntie on välillä ihän törkeän huonossa kunnossa, paljon kuoppia ja irtosoraa pientareella. Pysähdyin kerran ostamaan lisää vettä Hiidenveden sillan vieressä olevalle kioskille. Veden lisäksi otin myös yhden geelin. Melko huonoon kuntoon olivat päässeet tuolit ja pöydät, mutta maisema oli upea.
Oli tosi kiva polkea lähes koko matka mukavassa myötätuulessa. Katselin hienoja taloja ja metsämaisemia. Varsinkin Veikkolassa oli kivan näköistä, ja paljon perheitä ulkoilemassa. Keskivauhti putosikin reilusti Kehä III:n eteläpuolella, kun kevyen liikenteen väylällä oli paljon muitakin kulkijoita. Tosi paljon näkyi maantiepyöriäkin, vai katselenko pyöriä nykyään vain vähän eri silmin? Kotipihassa mittari näytti 74,3 kilometriä, vähän reilut kolme tuntia meni polkiessa.
Illalla on vielä suunnitelmissa mennä uimaan Mäkelänrinteeseen Peten kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)