Normipäivä

Työmatkapyöräilyä vajaat 23 kilsaa ja työpäivän jälkeen bodypump. Kotimatkalla sattui ikävä tilanne yhden koiranomistajan ja koiransa kanssa. Olin noin viiden metrin päässä kun ilmeisesti Pepita-niminen (sitä nimeä mies ainakin riekkui) musta koira huomasi rotukaverinsa ja alkoi haukkua ja vetää omistajaansa pyörätielle. Hiljensin vähän vauhtia, vaikka molemmat koirat olivat kiinni. No eipä aikaakaan kun se Pepita pujotti päänsä pois pannasta ja syöksähti eteeni. Jarrutin ja ehdin jo ajatella, etten isoksi harmikseni ehdi saada kumpaakaan jalkaa irti polkimesta ja että todennäköisesti kaatuisin. Seuraavaksi havahduin siihen, että vauhti oli pysähtynyt, olin edelleen pystyssä ja koirat omistajineen rähisivät parin metrin päässä oikealla. Siitä pääsin onneksi polkaisemaan taas vauhtiin ja vältin täpärästi "spedulipat". Opin termin yhdeltä työkaverilta, joka onneksi myös selitti,  että symppisnimitys tulee spd-klossista. Googlasamalla löytyi aika jänniä kaatumiskertomuksia. Sattuuhan sitä muillekin...

Sattuman kauppaa

Kävipäs tänään kivasti, kun olin lähtenyt yksin pyörälenkillä ja törmäsinkin matkalla Vanajavesiuinnista tuttuun Eevaan. Hän oli ajanut Bemböleen jollain Maununnevalta (tai jostain) lähteneellä yhteislenkillä. Olivat siinä kohden ajaneet jo viitisenkymmentä kilsaa. Jatkoimme siitä sitten yhtä matkaa Bodominjärven suuntaan, ja sieltä Velskolan mäkien kautta Vihdintielle. Eevan lisäksi mukaan lähti kaksi miestä, jotka menivät kyllä aika haipakkaa. Varsinkin ylämäissä jäin kuin nalli kalliolle. Eeva sanoikin miehille, että voivat mennä omaa vauhtia, mutta silti he jäivät aina välillä meitä odottelemaan. Mukavaa ja kuulemma pyöräilijöille tyypillistä.

Lenkistä tuli lopulta vähän pitempi ja nopeampi kuin olin suunnitellut, hyvä niin. Ajoin vajaat 50 kilsaa vähän alle kahdessa tunnissa. Eevan kanssa jutellessa matka meni nopeasti ja sain paljon hyviä vinkkejä Tour de Helsinkiä ajatellen. Siihen on enää reilu viikko! Loppuviikosta täytyy alkaa jo vähän tankkailemaan. Ehkä yksi renkaanvaihtoharjoituskin olisi paikallaan, ettei mene sormi suuhun tosipaikassa.

Olin laittanut päälle pitemmät pyöräilyhousuni, jotka ulottuvat polven alapuolelle. Topin ja lyhythihaisen pyöräilypaidan päälle laitoin vielä fleecen, joka oli tänään liian kuuma. Olisi pitänyt laittaa vaikka pitkähihainen paita lyhythihaisen alle tai laittaa päälle ohut pyöräilytakki. Ensi viikon lyhyillä pyörälenkeillä voin onneksi vielä kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Toivottavasti Tourilla ei sada!

Uusi yritys

Tämäkin työviikko loppui pumpissa. Tällä kertaa meillä taisi olla se oikea ope eikä sijainen kuten viime kerralla. Ihan kivaa oli tälläkin kertaa. Tein lähes samoilla painoilla kuin viimeksi, kun silloinkin tulivat lihakset ihan tarpeeksi kipeiksi. Yhdessä vaiheessa oli pakko jättää pari jalkakyykkyä väliin, kun jalat tärisivät ja pohjekin kramppasi pienesti. Muuten tein kaikki jutut kiltisti.

Työmatkapyöräilykin sai tänään uuden lähdön, kun vein töihin pyyhkeen ja muut suihkukamppeet. Nyt ei niitä tarvitse enää raijata eestaas, pelkät työvaatteet ja -kengät riittävät jatkossa. Se vähän helpottaa pakkaushommissa. Valitettavasti tämä päivä oli ainoa tällä viikolla kun kuljin töihin pyörällä, muina päivinä menin laiskasti julkisilla. Yritän parannusta ensi viikolla...

Tytär on lopettelemassa futisharrastustaan, ja tänä viikonloppuna on viimeinen turnaus. Se pelataan Tampereella ja ajattelin mennä sunnuntaina katsomaan vikat pelit. Se on ollut hänelle tosi mieluinen harrastus jo monta vuotta, mutta edustusjoukkueessa pelaaminen on mennyt vähän turhan vakavaksi.  Toivottavasti mukavat kaverit kuitenkin säilyvät.

Seinäkiipeilyä

Osallistuin tänään Salmisaaren liikuntakeskuksessa kick-off -tilaisuuteen, jossa kolmen tunnin istumisen ja kuuntelemisen jälkeen sai valita yhden kolmesta aktiviteetista: keilailu, seinäkiipeily ja lasersota. Valitsin seinäkiipeilyn. Joskus kymmenisen vuotta sitten olin kokeillut sitä edellisen kerran, ja noista kolmesta se tuntui tänään sopivimmalta.

Pienen alkuopastuksen jälkeen kiipesimme ns. itsevarmistavilla laitteilla, joissa ei siis tarvinnut kaverin varmistaa vaan sen hoiti automaattivaijeri. Kun tippui tai tiputtautui alas seinältä, vaijeri laskeutui automaattisesti hitaasti alas. Kaksi neljästä reitistä kiipesin ylös asti, kolmatta yritin kaksi kertaa. Putosin aina samassa kohdassa, toisella kerralla onnistuminen jäi kiinni vain muutamasta sentistä. Kiipeäminen oli hauskaa, eikä selkä vaivannut. Osittain selkäongelmien tyydyin näihin muutamiin kiipeilyihin ja jätin väliin vaikeammat seinät. Osa työkavereista kokeili niitäkin hienolla menestyksellä ja opetteli myös varmistamista. Mukava kokeilu kaiken kaikkiaan, vaikka ei siinä tietenkään hiki tullut.

Sekaria

Kuntouintitreeneissä mentiin tänään monipuolisesti rintaa, vapaata, selkää ja hieman perhostakin. Huomaan kyllä, että vaparia lukuunottamatta tekniikkani on kehno. Yritinkin muistella, mitä vinkkejä siellä rintauintikurssilla aikanaan sain. Niin se vaan ainakin minun kohdallani on, etteivät opi tartu ellei treenaa. Nytkin olisi tehnyt mieli uida kaikki verrat vaan sitä vaparia, mutta sinnittelin sinne väliin aina vähän rinulia ja selkääkin.

Raskainta oli uida 100 metrin sekauinti; 25 metriä perhosta (olin sen jälkeen jo ihan puuh), selkää, rintauintia ja lopuksi vaparia täysillä vielä yksi altaanmitta. Sen jälkeen vähän jo hengästytti. Yhteensä uintia tuli tänään 1200 metriä. Ryhmässä on kymmenen uimaria, ja vauhtierot ovat aika isojakin. Osa lepäilee välillä altaan päässä, eikä ui ihan kaikkia juttuja. Se on tietysti ihan ok.

Uskomatonta kyllä, käteni ja varsinkin hauikset ovat vieläkin vähän kipeät. Ilmeisesti se perjantain pump otti koville, ja sunnuntainen uinti vielä lisäsi rasitusta. Täytyy varmaan jatkaa sitä pumpissa käyntiä, kun se on niin ihanan tehokasta!

Yksi jännä juttu on meillä meneillään: haemme rakennuslupaa noin 16 neliön mökille, jonka voisimme siirtää mökkitontillemme. Jos lupa heltiää, pitää vielä kaivaa perustukset ja tilata kuljetus Espoosta Kettulaan. Tarkoitus on siis nostaa valmis mökki kokonaisena auton lavalle ja siitä edelleen kuljetuksen jälkeen uusien perustusten päälle. Se on kyllä mahtava juttu, jos onnistuu. Vielä on kuitenkin pari mutkaa matkassa, mutta jos kaikki menee hyvin, siirto voisi olla ajankohtainen parin kuukauden kuluttua.

Helsinki mereltä

Tulipas mahtipontinen otsikko, mutta hienot olivat maisemat tänään uinnilla Seurasaaren ympäri. Uintikavereiksi sain houkuteltua Leenan ja Sirkun, joiden kanssa oltiin Vanajavesiuinnissakin. He tosin uivat siellä molemmat sen pisimmän matkan, 5000 metriä. Seurasaaren ympäri oli tänään vähän lyhyempi, ilmeisesti noin 3400 metriä.

Näimme Seurasaaren sillalla ja löysimme hyvän paikan mennä veteen pieneltä saarelta sillan keskivaiheilta. Pete otti kuvia, vei kamamme uinnin ajaksi autoon ja kävi välillä myös itse lenkillä.

Ennen uimaan lähtöä oli kaikilla hymy huulilla:

Kivet olivat vähän liukkaita, ja veteen mennessä piti olla varovainen

Vesi oli mukavan lämmintä, ja Seurasaaren tällä puolen oli lähes tyyntä. Meren puoleisella sivulla oli välillä aika isojakin aaltoja. Yhdessä vaiheessa ajauduimme liian matalalle, se yksi iso suojeltu kallio olisi pitänyt ohittaa meren puolelta. Melkein vatsa osui siinä pohjaan, käsipohjaa mentiin... Pari kanoottia ja venettä näkyi, mutta ei mitään ihmeellistä. Uimme naturistirantojenkin ohi, ja joku mies siellä taisi ollakin paikalla. Siinä menimme vähän kauempana rannasta. Välillä pysähtelimme juttelemaan reitistä ja muista kiinnostavista jutuista.

Vajaan puolentoista tunnin jälkeen olimme taas lähtöpaikassa. Uiminen tuntui helpolta, vaikka kädet ja jalat (varsinkin lähentäjät) ovat vielä tänäänkin vähän kipeinä perjantaisesta pumpista. Aurinkokin alkoi paistaa kierroksen loppupuolella, mukavaa oli. Mahtavaa, että on kavereita, jotka lähtevät mukaan tällaisiin juttuihin! Kiitos Leena ja Sirkku! Ja kiitos myös Petelle kuvista, huollosta ja kaikesta.

Pump pump

Uuden työpaikan myötä myös tarjotut jumppa- ja kuntosalimahdollisuudet kohenivat kerralla. Talon alakerrassa on ihan ok kuntosali jumppasaleineen, ja tarjolla on kymmenisen ilmaista jumppaa viikossa, muutama heti aamusta, mutta useimmat työpäivän jälkeen. Muutama tunti taitaa olla tarjolla kesken päivääkin. Salilla on ollut aina porukkaa, kun työmatkapyöräilyn jälkeen olen käynyt siellä suihkussa. Ei kuitenkaan niin paljoa, etteikö sekaan mahtuisi.

Työviikon päätteeksi kävin pump-tunnilla, jossa treenattiin step-laudan, käsipainojen ja painonnostotangon kanssa. Aika paljon tekeminen keskittyi käsiin ja ylävartaloon, mutta jalkoja, vatsaa ja selkääkään ei unohdettu. Valitsin alkuun kevyehköt painot, jotta varmasti jaksaisin tehdä liikkeet oikein ja säästäisin selkää. Strategia tuntui toimivan ihan mukavasti ja jaksoin sinnitellä kaikki sarjat. Kaikki liikkeet, joissa selkään olisi tullut kiertoa jätin kyllä väliin.

Pumpin jälkeen pyöräilin kotiin rauhallista vauhtia. Koska työmatkapyöräilyn kynnys kaikkine pakkailuineen on osoittautunut minulle toistaiseksi melko korkeaksi (olen pyöräillyt vain noin kerran viikossa), päätin hankkia töihin omat shampoot, rasvat, pyyhkeen yms, ettei kaikkea tarvitse raahata mukana. Ehkä se pyörällä lähteminen olisi sitten vähän helpompaa. Ajallisesti siihen menee ihan yhtä kauan kuin muuten käyttämääni bussi-juna -yhdistelmään.

Oli kiva ajaa Stadionin ohi ja katsella konserttiyleisöä. Lukuisista Facebook-päivityksistä päätellen eilen oli ihan mahtava U2-ilta.

Ryhmälenkillä

Jo toisena torstaina peräkkäin pääsin mukaan HePon torstaiseen ryhmäajoon Bembölen kahvituvalta. Porukkaa oli mukavasti, parisenkymmentä. Ajoimme Velskolaan, Klaukkalaan ja sieltä Vantaankosken kautta takaisin Bemböleen. Taidettiin mennä vähän kovempaa kuin viikko sitten, keskinopeus oli noin 28,5 km/h. Ylämäet tuntuivat kyllä reisissä, enkä paljon kovempaa olisi jaksanutkaan ajaa. Ihan hyvin sykekin nousi. Tour de Helsingissä täytyy aloittaa vähän maltillisemmalla vauhdilla.

Ruokailuun yritin kiinnittää vähän normaalia enemmän huomiota. Söin pastaa lounaaksi ja välipalaksi banaanin ja jogurtin. Vielä ennen pyöräilyä nappasin toisen banaanin. Matkalla join pari pulloa vettä ja otin kaksi kolageeliä. Nyt kotiin tultua on kyllä ihan kamala nälkä, vähän enemmän olisin varmaankin pitänyt päivän aikana syödä ja juoda.

Perhostelua

Cetuksen kuntouintiryhmä alkoi tänään Kilossa, meiltä noin neljän kilsan päässä pienessa uimahallissa. Mukavan lähellä on nekin treenit. Kilon hallissa ei ole ollenkaan yleisöuinteja, mutta Cetuksen jäsenenä siellä voisi käydä uimassa seuravuoroilla. Täytyy miettiä, kannattaisiko liittyä. Ehkä siellä eivät radat olisi ihan niin täynnä kuin Tapiolassa.

Menin paikalle hyvissä ajoin fillarilla, ja ehdin vähän verrytellä ennen treenin alkua. Huomasin heti, että uinti sattuu selkään. Eilen olin katsomassa Nellin futismatsia, ja siellä taisi joku pieni lihas vasemman pakaran yläpuolella venähtää tai jotain. Ehkäpä se menee ohi, jos en huomenna treenaa...

Kuntouintitreeneissä oli selkeä kuvio; verrojen jälkeen treenattiin potkuja 100 metriä ja sitten uitiin 100 metriä, 2 x25 m kiihdyttäen. Ensin vaparia, sitten rintauintia, selkäuintia ja viimein perhosta. Kolme ensin mainittua meni ihan kivasti, mutta perhosta en ole koskaan uinut. Ohjaaja oli oikein mukava ja näytti altaan reunalta, miten delfiinipotku oikein menee ja kehoitti tekemään niitä ensin vatsallaan ja sitten selällään. No niin tein ja potkujen jälkeen räpiköin vielä sitä perhosta 2x25 m. Raskasta oli, eivätkä jalat toisella altaanmitalla enää meinanneet pysyä yhdessä. Olin tyytyväinen, että se meni jotenkuten edes.

Kuntouintiryhmässä oli kymmenen uimaria, ja erot vauhdeissa näyttivät olevan melko isoja. Meillä oli käytössä kolme rataa, ja melkein koko 45 minuuttia oli tehokasta uintiaikaa. Ihan mukavaa treenata muutakin kuin sitä iänikuista vaparia!

Lähimaisemissa

Alunperin olin ajatellut käydä tänään pitkällä pyörälenkillä, mutta kun olo tuntui vähän nuukahtaneelta tyydyin 25 kilometriin lähimaisemissa. Pyörälenkin jälkeen kävin juoksemassa 15 minuuttia, ja sekin tuntui kivalta. Selkään ei sattunut enää, kun pääsin asfaltilta hiekkatielle. Pienoinen ongelma on minulle se, ettei ole treenisuunnitelmaa ja sitten alan ahnehtia liikaa, kuten tänäänkin meinasi käydä. Ostin viime viikolla Triathlon-nimisen kirjan, jossa on muutamia harjoitussuunnitelmia. Niitä muokkaamalla saan varmaankin tehtyä minullekin oman.

Tälle kaudelle on suunnitelmissa vielä Tour de Helsinki, mutta sen jälkeen onkin kalenterissa tyhjää. Ensi kesänä haluaisin parantaa reilusti perusmatkan tulostani, todennäköisesti taas Kiskossa. Myös muutama sprinttikisa olisi Rykäsyjen lisäksi kiva käydä kokemassa. Yksi tavoite on myös juosta Helsinki City Run toukokuussa. Nyt on sitten talvi aikaa saada selkä takaisin juoksukuntoon.

Uintikaverini Leenan kanssa suunnittelemme ensi sunnuntaille uintilenkkiä Seurasaaren ympäri. Alustavasti olemme sopineet lähtevämme liikkeelle klo 17:n aikaan sillan tuntumasta.Laitamme nyt sanaa kiertämään ajasta ja paikasta, jotta saisimme hyvänkokoisen porukan kasaan. Matka on Jupiksen mukaan noin 3400 metriä. Tervetuloa mukaan kaikki uinnista innostuneet!

Katsojana maratonilla

Tänään juostiin taas Helsinki City Marathon, jo 30. kerran. Ilma oli lämmin ja kostea, mutta onneksi aurinko ei porottanut ihan täydeltä terältä. Pyörin ympäri kaupunkia kannustamassa Peteä ja muita juoksemassa olleita tuttuja. Peten juoksu ei sujunut ihan odotetusti, loppuaika oli 4.19. Mahtavaa oli kuitenkin se, että hän pääsi maaliin saakka ja pysyi sen jälkeen tolpillaan. Odotin häntä jonkin aikaa ensiaputeltan vieressä, ja sinne näytti tulevan koko ajan lisää porukkaa nesteytykseen. Todella monet näyttivät kävelevän vielä maalisuorallakin.

Juoksija itse on tietenkin aikaansa pettynyt. Syke oli kuulemma alusta lähtien korkealla ja sitten homma meni kävelyksi. Alla kuva maalisuoralta. Tämän jutun sankari keskellä valkoisessa paidassa.

Omat urheilut hoidin tänään jo aamupäivällä: kävin kuntosalilla ja sen jälkeen uimassa 1500 m Tapiolan uimahallilla. Pukkarissa oli niin kuuma ja kostea ilma, ettei ihoa saanut pyyhittyä kuivaksi vaan se jäi sellaiseksi nahkeaksi. Selkä vähän vihoittelee tänään jostain syystä, ehkä seisoskelu ei tee sille hyvää.

Kaksi

Kaksi vuotta sitten aloin kirjoittaa tätä blogia. Alunperin ajatuksena oli jakaa tietoa treeneistä Amerikassa asuvan siskoni kanssa. Yksi tavoite oli myös juosta maraton yhdessä jossain kaukana, siitä nimikin. Houkuttelin (melkein pakotin) kirjoittajiksi myös siskoni ja paremman puoliskoni. Molemmat kyllä bloggasivat silloin tällöin, mutta kumpikaan ei tähän päivään mennessä ole ottanut asiaa omakseen, vaikka aina välillä kirjoittamisesta olen heitä muistutellutkin. Niinpä on luontevaa, että nyt kiitän molempia hyvästä efortista ja jatkan bloggaamista tästedes itsekseni.

Kahdessa vuodessa elämäni (tai ainakin vapaa-ajanviettotapani...) on muuttunut lähes kokonaan. Liikunnasta on tullut olennainen osa arkea ja melkein juhlaakin. Olen saanut monta uutta samanmielistä ystävää ihan oikeassa ja myös virtuaalimaailmassa. Olen päässyt alkuun uinti- ja pyöräilyharjoittelussa ja maaliin ensimmäisessä perusmatkan triathlonissa. Monta ahaa-elämystäkin on tullut koettua; on ollut ihanaa tutustua uusiin ystäviin ja heidän kauttaan tutustua ihan uusiin lajeihin. Mm. avovesiuinnit ja ryhmälenkit pyörällä ja ovat olleet tosi kivoja kokemuksia.

Kiitos myös kaikille blogin lukijoille, tämä on ollut mukava matka ja se jatkuu vaan! Tervetuloa mukaan!

HePon yhteislenkillä

No kylläpäs kesti, että sain koneen kaapattua Peteltä. Uusi Sports Tracker on ilmestynyt, ja sitä hän aika pitkään pyöritteli. Kaikki vanhatkin lenkit näkyvät nyt uudella tavalla. Aika paljon on uusia apuvälineitä aktiviteettien seurantaan tarjolla muutenkin; uusimmassa Tietotekniikka-lehdessä on arvosteltu Suunnon Movescount-palvelu. Sinne ei tosin saa siirrettyä treenejä Suunnon sykemittarista ilman 100 euron pc-podia. Aika huono.

Töiden jälkeen kiiruhdin kotiin vaihtamaan päälle pyöräilykamppeet. Helsingin Polkupyöräilijöiden yhteislenkki lähtee aina torstaisin elokuun loppuun saakka Bembölen kahvituvalta klo 18.00. Meiltä sinne ajaa vajaat puoli tuntia rauhalliseen tahtiin, ja ehdin paikalle muutamaa minuuttia vaille kuusi. Vajaan kolmenkymmenen hengen porukka jakaantui kahtia, nopeampaan ja hitaampaan. Valitsin hitaamman porukan, kun en oikein tiennyt, millä vauhdilla jaksan polkea.

Vajaan kymmenen kilsan ajon jälkeen huomasin, että porukka on jakautumassa kahtia, ja olin sen hitaamman ryhmän hännillä. Päätin ajaa nopeammat kiinni, kun heillä oli etumatkaa kolmisen sataa metriä. Spurttasin ja pääsin mukaan pieneen neljän hengen porukkaan. Nopeamman porukan vauhti oli reilusti yli 25 km/h, varmaan lähempänä kolmeakymmentä. Peesissä oli kuitenkin helppo pysyä, itse en lähtenyt vetämään.

Ensin lähdimme Siikajärven suuntaan, sieltä Kirkkonummelle ja Masalaan. Reitti kulki rauhallisia pikkuteitä peltomaisemien läpi. Aurinko paistoi, ja oli lähes tyyntä. Välillä tuli ihan flow-fiilis, kun tuuli vain suhisi korvissa ja pyörä surrasi. Voi kun tunsin itseni onnelliseksi uudesta pyörästä! Joissakin pitkissä ylämäissä alkoi matka jo tuntua reisissä, ja ylämäissä sykekin nousi kivasti.

Porukassa ajoimme 50 kilsaa, ja lisäksi tuli siirtymisiä kotoa Bemböleen ja takaisin noin 20 km. Ajoaikaa meni 2.44, keskisyke 143. Selkä tuntui ajon jälkeen vähän jäykältä, mutta kyllä se kai siitä. Töihinpaluu ja noin kahdeksan tuntia istumista joka päivä eivät nekään ole tehneet selälle hyvää.

Pyörän päällä taas

Eilen ajoin työmatkat pyörällä, yhteensä 22 kilsaa. Aamulla keskisyke oli ihan kivasti 144, joten työmatkojen polkeminen on minulle hyvää pk-treeniä. Reittikin on sellainen, ettei siinä juuri tarvitse pysähdellä, sillä matkalle osuu vain kolmet liikennevalot. Illalla ajoimme Nellin ja Peten kanssa vielä tallille, joten yhteensä kilsoja kertyi 44 ja ajoaikaa 2,5 tuntia.

Vähän kovempaa vauhtia pidin sitten tänään maantiepyörälenkillä. Ajoin Vanhan Turuntien kautta Kehä III:lle, sieltä Vihdintien kautta Kehä I:lle ja kotiin, yhteensä 33,5 km. Kehä III:n varrella on hyvät pyörätiet, mutta harmillisen paljon oli halkeamia ja epätasaisuuksia kevyen liikenteen väylällä. Pitkään aikaan en ole nähnyt yhtä paljon rullaluistelijoita kuin siellä. Kehä I on puolestaan aikamoisen myllerryksen kourissa Leppävaarassa ja Perkkaalla, missä jouduin välillä taluttamaan pyörää pahimmissa sorasokkeloissa. Remontti taitaa kestää vielä monta vuotta, mutta oli siellä aika paljon ihan uutta ja hienoakin pyörätietä jo valmiina. Oli tosi kiva ajaa uudella tasaisella asfaltilla. Ja aurinkokin paistoi!

Neljä viikkoa aikaa

Neljän viikon päästä (jo!) on Tour de Helsinki, ja nyt pitää kyllä alkaa ihan tosissaan treenamaan pyöräilyä, ettei Tourilla käy köpelösti. Jo eilen Hämeenlinnassa yritin juoda vettä ihan jatkuvasti, ja jatkoin samaa mökillä. Ilmeisesti olin juonut riittävästi, koska lounaspöydässäkin tunsin, miten hiki valui mekon alla. Hiki laiskan syödessä...

Petri heitti pyörän ja minut autolla asfalttitien alkuun, koska haluan säästää pyörää ja varsinkin renkaita hiekkatiellä ajelulta kun se on mahdollista. Ensimmäisen tunnin aikana syke oli liian korkealla, johtui varmaan osittain kuumasta kelistä. Mukana oli kaksi pulloa, toisessa Dexalia ja toisessa vettä. Noin kymmenen minuutin välein otin juotavaa muutaman kulauksen. Puolen tunnin ajon jälkeen pysähdyin Saupartin kohdalla ottaakseni mansikkageeliä. Se oli ihan kamalan makuista, mutta huuhtelin sen alas vedellä. Melkein puolet lämpimästä geelistä lorahti ohjaustangolle, kun avasin korkin jotenkin huolimattomasti.

Tunnin päästä olin ehtinyt jo Hiidenvedelle. Siellä kävin veskissä, otin lopun mansikkageelin ja täytin molemmat pullot vedellä. Tauon jälkeen syke pysyi paremmin pk-alueella, ja ajoin pysähtymättä kotiin saakka. Ihan kaikille pyöräteille en poikennut, esimerkiksi Veikkolan läpi ajelin autojen seassa.

Tehokasta ajoaikaa kertyi 2:52, ja keskinopeus oli 25 km/h. Ehkäpä voin hyvinkin selvitä TdH:sta samaa vauhtia ajavassa porukassa. Porukassa ajoakin pitäisi treenata ennen kisaa, täytyypä osallistua jollekin ryhmäajolle. Ehkäpä kokeilen Helsingin polkupyöräilijöiden kalenterista löytyvää torstaista retkeä Bembölen kahvituvalta. Tammaravit, hah.

Vanajavesiuinti 2010

Aamulla heräsin jo kuudelta, kun Nelli piti saada lähtemään Lahteen Masto Cuppiin ja minun piti ehtiä ajoissa Hämeenlinnaan Vanajavesiuintiin. Hyvin ehdittiin kaikki aamuhommat, myös Nellin toivomat ranskalaiset letit. En kyllä ole kovinkaan taitava tukan laittaja, mutta onneksi tulos kelpasi tyttärelle.

Hain Sirkun Hakamäentien risteyksestä ja siitä ajelimme nopeasti Hämeenlinnaan. Olimme paikalla ensimmäisten joukossa puoli yhdeksän maissa. Hieno paikka, en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Hämeen linnassa, enkä nytkään käynyt sisällä kuin vain ilmoittautumassa ja vessassa. Aurinko oli välillä pilvessä, välillä paistoi ja oli lähes tyyntä. Lämpöä oli ihan riittävästi, varmaan lähempänä kolmeakymmentä astetta.

Rannassa näkyi aika paljon levää. Järjestäjät sanoivat sen olevan viherlevää, mutta enpä olisi hämmästynyt, jos joukossa olisi ollut sinilevääkin. Joku terveystarkastaja paikalla oli kuitenkin käynyt, mutta ei kai ollut osannut sanoa mitään tarkempaa. Rata oli kolmion muotoinen, pituudeltaan 1250 metriä. Se näkyi rannalta kokonaisuudessaan, eikä näyttänyt niin kovin pitkältä. Oranssin väristen poijujen välissä oli valkoisia jalkapalloja poijuina.


Meidät 2500 metrin uimarit lähetettiin matkaan yhdentoista maissa. Alku oli melkoista hässäkkää ja tuntui siltä, että uin koko ajan liikaa vasemmalle. Siksakkia menin siis taas. Takaisinpäin tullessa oli vielä vaikeampi suunnata, kun aurinko paistoi suoraan silmiin. Pari kertaa piti pysähtyä huuhtelemaan laseja. Toisella kierroksella ei kontakteja muiden kanssa suuremmin syntynyt, ja sain uida ihan rauhassa. Viimeisen suoran puolivälissä joku tuntemattomaksi jäänyt mies tuli rintauintia takaani ohi ja seurasin häntä maaliin, vaikken ihan peesissa pysynytkään.

Loppuaikani oli 49.17 ja maaliviivalla huomasin tulleeni maaliin lähes yhtä aikaa uuden tuttuni Eevan kanssa. Kun tulokset julkistettiin, selvisi että Eeva voitti minut kolmella sekunnilla ja nappasi pronssimitalin. No, olisi pitänyt uida vähän kovempaa... Ehkä olisin voinutkin, jos olisin tiennyt hänen tulevan takaa. En kertaakaan uinnin aikana katsonut taakseni.

Uinnin jälkeen vaihdoin päälle kuivat vaatteet (suihkua ei ollut), ja söimme keittolounaan nurmikolla. Yhden jälkeen alkoivat SM-kisat, joita myös seurailimme. SM-kisassa ei saanut käyttää märkäpukua, harrastesarjoissa se oli sallittua. Aika puritanisteja tuntuvat uimarit olevan ja kovin paljon oli sääntöjä kisassa. Sykemittaria ei saanut käyttää,juominen oli kielletty, poijuihin tai veneisiin koskeminen olisi aiheuttanut hylkäyksen jne. jne. Märkäpuku tuntui joillekin olevan kuin punainen vaate, joku jopa kutsui sitä kelluntapuvuksi.

Hieno päivä ja kisa joka tapauksessa! Nähtäväksi jää, saadaanko kisaan ensi vuonna 1000 uimaria, kuten järjestäjät toivovat. Tänä vuonna uimareita oli vajaat pari sataa. Kaikkien sarjojen tulokset löytyvät täältä.

Lehmiä työmatkalla

Tänään vihdoin lähdin töihin pyörällä. Aamulla vasta päätin, joten pikkuisen aikaa meni pakkaamiseen ja vaatteiden miettimiseen. Lähteminen olisi vielä ihan vähän helpompaa, jos pakkaisi pyörälaukun valmiiksi jo edellisiltana. Puolisen kilsaa ajettuani olin jo ihan fiiliksissä; aurinko paistoi ja ajelin reittiä, jossa on vain muutamat liikennevalot vaikka sillä muuten onkin mittaa reilut 11 kilsaa. Ajelin rantoja pitkin Munkkiniemeen ja sieltä Pikku-Huopalahden kautta keskuspuistoon. Ei tarvinnut montaa kertaa pysähtyä.

Töissä löysin onneksi tieni kuntosalille ja suihkuun vanhasta muistista. Hyvät ovat tilat! Sain leimattuani itseni sisään jo pari minuuttia yli kahdeksan, ja olo oli pirteä ja iloinen. Loppupäivän istuinkin koulutuksessa ja palaverissa ikkunattomassa kellarissa, joten energia oli tarpeen...

Kotiin lähtiessäni en vaihtanut vaatteita vaan ajelin kesämekossa. Se oli kyllä virhe, sillä hiki tuli. Munkkiniemen Puistotiellä oli ihan kunnon ruuhkakin pyörätiellä. Ihan kuin pyöräilijöitä olisi paljon enemmän liikkeellä kuin muutama vuosi sitten. Rantaraitilla Villa Elfvikin jälkeen näin ilokseni heinäseipäitä ja Laajalahden rannalla laiduntavia kyyttöjä. Ne ovat siellä maisemanhoitohommissa koko kesän. Saman tien lähdin vielä 40 minuutin juoksulenkille, jonka jälkeen kävelin puolisen tuntia.

Ryhdistäytymistä

Vein tänään pyörän ensihuoltoon. Samalla stemmi vaihdetaan sentin pitemmäksi, jotta mahdun paremmin ajamaan. Nyt kun olen ajanut maantiepyörällä enemmän, huomasin, että Focuksessani taas voisi olla sentin-kaksi lyhyempi stemmi. Nyt joudun siinä kurottamaan käsiä vähän liian eteen. Saas nähdä, koska saan sen asian hoidettua.

Samalla reissulla kävin myös pitkästä aikaa uima-altaassa. Sitä ennen piti ostaa uusi uikkari, ja lähes samanlaisen ostin kuin viimeksi. Värihän voi olla mikä vaan, kunhan se on musta ja mallikin on melkein sama. Uin 1500 metriä noin puolessa tunnissa. Alussa tuntui tosi oudolta, ihan kuin en pystyisi uimaan suoraan vaan jotenkin kiemurtelisin. Meno ei tuntunut ollenkaan sulavalta, vaan jotenkin poukkoilevalta. Loppua kohti alkoi sujua vähän paremmin, onneksi.

Lauantaina on sitten Vanajavesiuinti ja sunnuntaina pitkä pyörälenkki. Toivottavasti kelit suosivat kisaa ja treeniä eikä tule liikaa trombeja tai muita ääri-ilmiöitä kuten tänään Uuraisilla...

Selityksiä, selityksiä

Huh, edellisestä liikuntakerrasta on jo ihan liian monta päivää, mutta kun en vaan ole ehtinyt ja kun se uikkarikin on kulunut niin läpinäkyväksi, etten kehtaa mennä sillä uimahalliin... Tässä kootut selitykset lyhyesti: lauantaina vietimme koko päivän Turussa siskon perheen kanssa. Sunnuntaina laiskotti muuten vaan, ja alkuviikko on mennyt työhönpaluuhässäkässä. Ihmeen paljon sitä aikaa ja energiaa menee työssäkäyntiin, varsinkin kun vaihdoin työpaikkaa! Siskonkin loma lähenee loppuaan, paluumatka alkaa anivarhain huomenaamulla.

Parin päivän jälkeen uusi työpaikka tuntuu ihan tosi mahtavalta! Paljon uutta omaksuttavaa asiaa ja uusia mukavia työkavereita. Ensimmäisen kerran minulla on työajanseuranta, ja taidan olla nyt parin päivän jälkeen tukevasti miinuksella. Työmatka piteni noin yhteentoista kilsaan eli pyörälläkin voisi kulkea, ja lähes näköetäisyydellä työpaikasta on mm. uimastadion. Olen ollut samassa talossa töissä aikaisemminkin lähes kolme vuotta ja silloin kävin aamu-uinnilla pyörällä vain kerran. Nyt olisi tarjoitus vähän parantaa frekvenssiä! Työpaikan kellarikerroksessa on kuntosali ja tehokkaita jumppia tarjolla melkein joka päivälle. Pari pump-tuntia viikossa tekisi varmasti hyvää.