Pitkä hiihtolenkki

Hiihdimme Peten kanssa Oittaalta Solvallaan, edestakaisin 28 km. Reilu kolme tuntia siinä meni taukoineen. Ilma oli ihan mahtava; pari astetta pakkasta ja auringonpaistetta. Minä hiihdin edellä ja määräsin vauhdin. Tavoite oli pitää syke pk-alueella, ja niin se useimmiten olikin.  Yritin olla kiirehtimättä, vaikka jotenkin takaa-ajettu olo mulle tulee, kun joku hiihtää ihan kannoilla. Petekin huuteli alkumatkasta, että rauhassa vaan, kun hiihdellään monta tuntia.

Ylämäkeä metsässä.

Reitti oli tosi kiva, paljon vuorohiihtomeininkiä, hyviä haarakäyntinousuja ja vastaavasti vauhdikkaita laskuja. Yritin välttää tasatyöntöä, koska luulen sen rasittavan selkää melkoisesti. Ylämäkivoittoisalla menomatkalla se olikin kohtuuhelppoa, mutta takaisinpäin hiihdettäessä vähän vaikeampaa.

Me.

Eväänä minulla oli pullo vettä ja kolme GU-geeliä, kaksi Chocolate Outragea ja yksi Mint Chocolate. Ne maistuivat kylminä ja vähän kohmeina tosi hyviltä, ihan sulatetulta suklaalta. Hakkaavat kyllä Dexalin geelit mennen tullen, jopa kolan. Ostin juomapullonkin Amerikasta. Siinä lukee "insulated", eikä se ainakaan tällä reissulla jäätynyt.

Eväät.

Nyt yritän vääntäytyä vartin kuluessa sohvalta joogaan. Tekisi varmaan hyvä vähän venytellä.

Oivallus!

Uintikamppeet.

Jihuu - uintitreeneissä tänään sain ihan oikeasti ahaa-elämyksen: käsiveto alkoi sujua! Vielä menee paremmin oikea puoli, ehkä sille puolelle onnistuu kierto paremmin. Pääsin pari kertaa ihan kunnolla "käden päälle", ja sain vedon kiihtymään loppua kohti. Samalla tuntui, että myös liuku parani eli uinnin palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen. Uiminen tuntui ihan mahtavalta, vaikkakin vähän raskaammalta kuin tavallisesti. Nyt vaan lisää treeniä!

Yllä olevassa kuvassa on kaikki uintikamppeeni; lättärit, pullari, pullarin päällä korvatulpat ja kierrosmittari, pyyhe, uimapuku ja -lasit vahvuuksilla. Uimalakki unohtui kuvasta. Niin ja märkäpuku.

Juustokakku.

Atte oli taas leiponut juustokakun, kun olimme treeneissä. Se onkin hyvä, sillä olemme huomenna lähdössä Peten kanssa vähän pitemmälle hiihtoretkelle, ja sitä varten pitää tankata.

Esportilla juostaan parhaillaan 24 h juoksua. Tässä linkki tulosseurantaan: http://live.endurance.fi/. Linkin kautta voi myös lähettää viestejä juoksijoille. Ennen uintitreeniä kävimme Esport Arenalla tsekkaamassa meininkiä ja kannustamassa seurakavereita Teemua ja Hannaa. Molemmat näyttävät olevan edelleen radalla. Hurjaa!

Kertaus on...

Ilmoitin itseni ja Peten triathlonuinnin tekniikkakurssille helmi-huhtikuussa. Kurssin järjestää Cetus, ja sen vetää Yan, jonka kursseilla olen käynyt aikaisemminkin. Hiihtolomalla on taukoa, mutta muuten kurssiin kuuluu tunti uintia torstaisin ja kaksi sunnuntaisin, joten ihan reilusti tulee opastusta 90 euron hintaan. Toivottavasti se oikea veto alkaa kevään aikana vähitellen löytyä! Tällä lähes olemattomalla triathlon-kokemuksella myös kaikki vinkit ja ohjeet ovat tervetulleita. Innostuin kurssista jo eilen, mutta Peten ylipuhuminen vei vuorokauden. Meillä minä innostun, hän on harkitsevampi ja sillä lailla viisaampi.

Selkä on tänään vihoitellut, otin päivällä särkylääkkeenkin. Kuntopiirin jälkeen se ei kylläkään ole tuntunut ihan niin kipeältä. Kuntopiirissä kolmas kierros oli jo 40 sekkaa työtä ja 20 lepoa. Olipa erilainen tahti kuin 30-30! Lopussa tehtiin taas pitoja, 3:30 lankkua ja sivulankkuja kumpaakin 1:45. Loppuun rutistettiin vielä parina aikaisempanakin perjantai-iltana tehty core-testi.

Ympäri ja ympäri

Lähdin töistä vähän aikaisemmin viedäkseni tyttären ajoissa ratsastustunnille. Pakkasin mukaan myös sukset, koska halusin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja mennä hiihtämään päivänvalossa. Ehdinkin hiihtää Oittaan lenkin kolmesti, reilu tunti siinä meni. Latu oli lähes tyhjä, ja sain hiihdellä koko matkan omaa vauhtia. Lopussa alkoivat tasatyönnöt tuntua selässä, ja nyt sitä vähän särkee. Itse asiassa eilinen pyöräilykin sai selän vähän kipuilemaan. Täytyy annostella tätä liikuntaa varovasti, ettei selkä liikaa ärsyynny.

Tämän vuoden parhaita Peten kanssa tekemiämme päätöksiä on ollut lasten ruuanlaittovuorojen lanseeraus. Molemmat ovat panneet parastaan ja jättäneet ruuanlaittajina meidät vanhemmat täysin varjoonsa. Tänään päivällisestä vastasi Atte 15 v, ja tarjolla oli valkosipulipatonkia, lihapullia, spagettia ja jälkiruuaksi juustokakku. En edes muista, koska itse olisin kokannut arkena myös jälkiruuan... Yksimielisesti nostimme lasten kuukausirahaa hieman, koska valmiiseen, kauniisti katattuun pöytään on niin ihana päästä aina maanantaisin ja torstaisin!

Vajaa tunti trainerillä

Ajelin saunassa vajaan tunnin trainerillä. Treenin nimi oli "TV Special", ja siinä oli jonkun verran yhden jalan pyörittelyjä ja paljon tasaisella kadenssilla polkemista. Hiki tuli, vaikka ennen treeniä oli vähän kylmäkin. Katselin MasterChefiä ja vähän Kadonneen jäljillä -ohjelman alkua läppäriltä.

Saunassa ajaminen on kätevää, kun lattian ja pyörän huuhtominen sujuu superkätevästi. Vain valoa on liian vähän, kun on vaikea nähdä kadenssimittarin lukemia. Sykemittarikin toimii taas, kun vaihdatin lähetysvyön patterin. Kaikki kamppeet ovat siis kunnossa, ja treenit jatkuvat!

Voimapilatesta ja uintia

Päivä alkoi aamupilateksella työpaikan salilla. Se kehittyy viikko viikolta parempaan suuntaan; tehdään pitempiä, raskaampia sarjoja ilman taukoja. Kaksi kolmasosaa 45 minuutin treenistä on vatsalihastreeniä. Tuli jo ihan hikikin. Sana on kiirinyt tehokkaasta tunnista, ja mukana olikin taas uusia tyyppejä ja sali melkein täynnä.Maaliskuun jälkeen ryhmään ei kuulemma enää oteta uusia, kun ohjelma vaikeutuu niin kovaa vauhtia. Näiden parin tunnin jälkeen se on jopa ihan helppo uskoa.

Illalla kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Tein tällaisen treenin:

alkuverra 200 m vu ja 2x200 (50 vu, 100 potkuja, 50 vu) 0:20 lepo settien välissä

ja sitten kolme kertaa nämä:
2x200 pullarilla, lepo 0:20 (ekat 2x200 uin uusilla lättäreillä)
4x50 pull kovaa, uintiin ja lepoon yhteensä minuutti
minuutin tauko

4x50 lättäreillä , uintiin ja lepoon yhteensä minuutti

loppuverra 100 vu

Tämäkin treeni on kirjasta Swim Workouts for Triathletes.

Pullarilla uinti alkoi vähitellen puuduttaa, kun sillä piti uida melkein koko treeni. Hyvä puoli oli se, että käsivetoon oli todellakin aikaa keskittyä. Oli kiva kun lopussa sai taas potkia ja uida ihan kunnolla. Kyllä mä sitten tykkään siitä vapaauinnista!

Lättäreillä uin vain muutaman sata metriä, ja vaikka ostin kaikkein pienimmät, niillä sai tosi kivasti lisää vauhtia. Oli niillä vähän raskaampi uida kuin ilman. Ehkä siellä veden allakin nyt vähitellen alkaa jotain tapahtua.

Tässä käsi menee suorana pohjaan viime huhtikuussa.

Pertsaa

Samoja latuja hiihtelin Oittaalta Pirttimäkeen ja takaisin kuin pari viikkoa sitten. Lisäksi kävin heittämässä vielä neljän kilsan ylimääräisen lenkuran. Lenkuralla oli kyllä todella paljon pikkuväkeä suksilla. Tuli ihan mieleen ne vuodet, kun itsekin hiihtelin lasten kanssa. Nyt heillä ei ole edes sopivia suksia, kun ei hiihtäminen innosta. Ei siellä muillakaan teini-ikäisiä nuoria enää mukana ollut... Kilsoja kertyi melkein 20, aikaa meni kaksi tuntia ja vartti. Ihanaa oli hiihdellä kun sukset luistivat ja pitivät, oli kuutisen astetta pakkasta ja luminen tuuleton metsä.

Hiihdon jälkeen odottelin Solvallassa kääntynyttä Peteä ulkoilukeskuksessa. Siellä oli tarjolla ihan ok keittolounas kahdeksalla eurolla.

Rakentavaa uintipalautetta

Uintitreeneissä tehtiin monia tuttuja mutta myös kahta uutta drilliä: kylkitahdistus ja yhden käden sculling. Minulle aika vaikeita molemmat, täytyy ottaa ne mukaan omaan treeniohjelmaan.

Harjoituksen lopuksi sain Kristalta lyhyesti palautetta uinnistani. Asento, potku ja hengitys ovat ok, ja uinti näyttää veden päältä ihan nätiltä. Mutta mutta...pinnan alla ei tapahdu yhtään mitään, vaan kädet menevät vedessä suorana alas. En oikein pääse käden päälle kuten pitäisi, eikä vedossa siis ole voimaa. Tämän korjaamiseen ei ole mitään yhtä täsmädrilliä, mutta lättäreillä voisi saada tuntumaa siihen, miltä sen pitäisi tuntua.

Jos uin kolme kertaa viikossa, yksi treenikerta voisi olla pääasiassa tekniikkaa (esim. otteen hakua, scullingia, 4x100 m lättäreillä), toinen tekniikkaa + kelausta ja kolmas nopeustreeniä. Jos ehdin altaaseen vain kahdesti, pois voi jättää tekniikka+kelaus -treenin.

Jee - taas voi hankkia lisää tri-kamppeita, lättäreitä ostamaan siis!

Pari lepopäivää

Tällä viikolla en oikein ole päässyt treenaamisen makuun. Tiistain jälkeen selkä kipeytyi taas, joten pidin keskiviikkona lepopäivän. Torstaina kävin Teijan hierottavana, ja sen jälkeen oli niin ihanan väsynyt ja rento olo etten jaksanut edes lähteä uimaan.

Eilen perjantaina lepäileminen päättyi, kun oli taas HelTrin kuntopiiri. Se aloitettiin neljän minuutin lankulla, joka tuntui kyllä melkoisen raskaalta. Sinnittelin kuitenkin loppuun saakka. Kolmen kuntopiirikierroksen jälkeen tehtiin vielä lisää pitoja, lankku 3:20, 1:40 sivulankkuja ja päälle vielä samainen lihaskuntotesti kuin viime perjantainakin. Nyt se meni vähän paremmin, kun testin eteneminen oli paremmin mielessä. Varsinkin lankussa oli aika paljon hyötyä uudesta joogapyyhkeestä, kun kyynärvarret pysyivät liukumatta paikallaan.

Tyttäremme Nelli kokeili tänään trainerillä ajamista. Asiaan vähän vaikutti se, että DVD:mme on hajonnut, ja lähes ainoa paikka Täydellisen naisten katsomiseen on saunassa trainerillä... Puolisen tuntia hän jaksoi pitää kadenssin 90:n tuntumassa, ja kyseli jo olisiko pari kertaa viikossa hyvä treenimäärä. Olisi kyllä kiva, jos hän innostuisi pyöräilystä! Nelli saa nyt keväällä uuden pyörän talli- ja koulumatkoja varten. Viime syksyn hän ajeli niitä Jopolla, mikä kävi kyllä aikaa myötä aika raskaaksi ja aikaakin kului mäkisellä reitillä. Samassa yhteydessä Jopo pääsisi alkuperäiseen tehtäväänsä mökille Hesarin hakemiseen postilaatikolta.

Jo pari vuotta olemme suunnitelleet mökkikeittiön maalaamista, ja tänään kävimme sitten ostamassa maalit. Paljon muutakin tarviketta hankittiin, ja saimme Espoon Värisilmästä myös hyvät ohjeet. Kaikki osat pitää ensin käsitellä maalipesulla, ja ennen paria Empire-maalikerrosta kaikki maalataan kerran otepohjamaalilla. Lisäksi puuosat karhennetaan ennen otepohjamaalia. Oksalakkaa ei kuulemma tarvita, kun alla on komposiittilakka. Keittiön uusi väri on vitivalkoinen. Aika paljon hommaa, mutta kyllä se varmaan kannattaa. Vuosien varrella hirret ovat tummuneet niin paljon, että nyt koko mökki on vain yhtä mäntyä, kiva saada sinne vähän kontrastia.

Illalla pyrähdämme Peten kanssa HelTrin uintitreeneihin. Ihanaa päästä taas uimaan kivassa porukassa!

Vuoden eka

Treeni-Exceliä piti vähän skrollata ylöspäin, jotta löytyi edellinen työmatkapyöräilypäivä. Se oli 1.12. viime vuonna. Sunnuntaina ennen joogaa kaivoin kaikki tarvittavat kamppeet esiin, pumppasin renkaat täyteen ilmaa ja pyöräilin yhteensä noin tunnin verran ennen joogatuntia. Aika paljon tuli lunta, mutta pääsin kumminkin melkein ajoissa sinne minne pitikin. Joogassa oli melko ahdasta ja vieressä olevan miehen hengitys kuulosti ajoittain kuorsaukselta, mikä vähän häiritsi keskittymistä. Toisella puolella oleva ikämies loukkasi selkänsä, kurja juttu.

Tänään lähdin vuoden ensimmäistä kertaa töihin fillarilla. Tiet olivat melko loskaisia, kun lämpötila on nyt asteen pari plussan puolella. Vähän normaalia enemmän meni pyöräilyyn aikaa, mutta ehdin kuitenkin nipinnapin aamu-pilatekseen. Se oli jopa vähän haastavampi kuin viime viikolla, ja tuntui taas tosi hyvältä. Kokeilin ekaa kertaa myös omaa joogapyyhettä salin maton päällä, ja se toimi hyvin.

Illalla kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Minä ajoin sinne autolla, Pete juoksi räntäsateessa. Kestävyystreeni oli ohjelmassa, mutta molemmilla se jäi vähän kesken kun jaloissa painoivat päivän aikaisemmat liikunnat. Kivasti sitä kertyikin yhdelle päivälle.

Juoksukokeilujen jälkeen selkä on ollut normaalia kipeämpi, ja pakaroissakin on tuntunut samanlaista viiltavää kipua kuin ennen välilevyn pullistumaa. Täytyy ilmeisesti vähän taas himmata sen juoksun kanssa, ettei selkä mene huonompaan suuntaan.

Testi

Eilinen kuntopiiri huipentui lihaskuntotestiin. Vähän oli koordinaatio välillä puutteellinen, kun nostin samaan aikaan oikean jalan ja käden, mutta muuten pysyin loppuun asti mukana. Kuntopiiri on siitä ihmeellinen, ettei ekalla kierroksella tunnu oikein missään, tokalla jo vähän enemmän ja kolmas kierros tuntui eilen jo aika raskaalta. Varsinkin päkiähypyissä sattui kolmannella kerroksella pohkeisiin jo niin paljon, että piti niissä vähän löysätä. 

Kävin eilen joogakaupassa ostamassa uuden mattokassin joogamatolleni, kun edellinen on kadonnut. Vähän olisi tehnyt mieli ostaa Get a Grip -joogapyyhe, mutta sitten iski kitsuruus ja pyyhe jäi ostamatta. Kuntopiirissä tajusin, että sehän olisi sielläkin tosi hyvä. Varsinkin pidoissa hikiset kädet liukuvat helposti, ja se ärsyttää. Pyyhe olisi myös aina puhdas toisin kuin ne kuntosalin iänikuiset, hymiöllä koristellut LIV Ogeli-matot. Taidan käydä ensi viikolla joogakaupassa uudelleen.

Tänään kävimme mökiltä Lohjalla uimassa koko perhe. Teimme Peten kanssa reilun tunnin treenin, jossa oli tekniikkaa ja uintia mukavassa suhteessa. Uimassa oli paljon porukkaa, mutta muut aikuiset lojuivat pore- ja terapia-altaissa ja radoilla oli hyvin tilaa.

No voi pohkeet

Esport Arenalle suuntasin tänään Peten kanssa. Ajatuksissa oli juosta 6 km tai vähän enemmänkin, mutta pohkeissa vihloi niin tiukasti, että tyydyin viiteen. Sen kuudennen kilsan sitten kävelin. En millään haluaisi mitään pysyviä jalkavaivoja nyt, kun selkä ei enää estä ainakaan lyhyitä lenkkejä. Pohkeita lukuunottomatta juokseminen tuntui tosi hyvältä!

Arenalla oli paljon juoksijoita ja myös joitakin pyörätuolikelaajia. Muutaman kierroksen ajaksi sain seuraa parista seurakaverista, jotka kuulemma juoksevat siellä aina sunnuntaisin ja torstaisin tunnin ajan. Pete meni menojaan, koska juoksi vetoja.

Parin viikon päästä Esportilla juostaan 24 h Endurance -kisa, ja suunnitelmissa on mennä sinne kannustamaan juoksijoita. Jos huhut pitävät paikkansa, pari seurakaveriakin on siellä juoksemassa.

Ajelulla

Pohkeet ovat vielä vähän kipeät, ja huomenna olisi tarkoitus mennä taas juoksemaan Esport Arenalle. Suunnitelmissa on lisätä juoksumatkaa 10 % viikossa, eli huomenna saisin juosta 6600 metriä. Jos pohkeissa alkaa kunnolla tuntua ennen sitä, lyhennän lenkkiä. Vähän pisti se pohjekipu miettimään, että miten siinä niin kävi. Pohjalla oli varmasti HelTrin perjantainen kuntopiiri mm. jänne- ja päkiähyppyineen sekä launtainen hiihto, jonka jälkeen jalat tuntuivat jo hieman kipeiltä. Launtai-iltana kävin vielä uimassa, ja sunnuntaina sitten juoksemassa, kävelemässä ja joogassa. Olihan siinä rasitusta jalkaparoille.

Maanantaina oli ihan kunnon lepopäivä, ja eilen tiistaina kävin aamulla tosi hyvällä pilates-tunnilla työpaikan salilla. Power-pilatesta kuulemma, ja hengitystä enemmän keskityttiin onneksi itse tekemiseen. Siellä meinaan käydä jatkossakin treenaamassa syviä vatsa- ja selkälihaksia.

Tänään ajoin trainerilla 70 minuuttia, välillä isommalla ja välillä pienemmällä kadenssilla. Avasin saunan ikkunan, niin ei tullut ihan kamalan kuuma. Aika raskasta on se trainerillä polkeminen, mutta sainpahan kokeiltua uutta pyöräilypaitaa. Katsoin United 93 -leffaa ja siinä oli juuri sopivan sähäkkä tempo pyöräilyyn.

Kun pyörän laittaa traineriin, siinä pitää olla juuri oikeanlainen Tacxin taka-akseli. Trainerin mukana niitä tuli vain yksi, joten sitä pitää siirrellä jatkuvasti pyörästä toiseen. Eilen tilasimme Wigglestä toisen varaosana, jotta (Peten) homma vähän helpottuisi. Sauna on nykyään pyörävarastona, ja välillä kylppärikin tarvitaan pyörien huoltohommiin. Voi kun olisi se autotalli tai jopa kuntohuone!

Pyörän taka-akseli pitää vaihtaa ennen kuin voi ajella.

Valmiina ajelulle.

Sattuipa silmiin kiva artikkeli triathlon-treenaamisesta Park Cityssä. Kiva artikkeli-idea pyytää ammattilaisia kertomaan oman kaupunkinsa parhaat treenivinkit. Mitäköhän paikkoja suomalaiset prot suosittelisivat?

Melkein paljain jaloin

Pete sai Paulilta joululahjaksi Christopher McDoudgallin Born to Run-kirjan, ja on nyt siitä melkein viikon ihan innoissaan puhunut. Kirjan viralliset fanisivut löytyvät täältä: http://borntorun.org/. Ilmeisesti paljasjaloin tai ainakin vähemmän tuetuilla kengillä juokseminen on nyt jonkinlainen trendi ainakin suuressa maailmassa. Onko niin, että maksamme turhaan tuetuista juoksukengistä, jotka sitten kuitenkaan eivät ole jaloillemme hyväksi? Odotan nyt, että Pete saisi kirjan luettua ja voisin tarttua siihen omin kätösin. Ainakin täältä voi lukea lisää paljain jaloin juoksemisesta.

Aiheesta innostuneena (ja koska Paulkin juoksee Vibrameilla), kokeilin Esport Arenan radalla omia Vibrameitani. Juoksimme Peten kanssa yhdessä kuusi kilsaa, ja ne taittuivat kaikki hieman alle kuuden minuutin. Selässä ei tuntunut yhtään kipua! Se oli ihan mahtavaa, aina parin kierroksen välein havahduin siihen, ja sanoin ääneenkin, ettei vieläkään tunnu mitään ja että on ihana juosta. Yhdessä siitä sitten iloittiin ja jatkettiin vaan juoksemista. Jos ei huomennakaan ole selässä mitään ihmeellistä, otan tästedes yhden lenkin viikko-ohjelmaan. Ehkä se HCR toukokuussa on sittenkin mahdollinen. Ainoa miinus Vibrameilla juoksemisessa oli, että pohkeet kipeytyivät parin kilsan jälkeen. Huomenna voi olla vaikea päästä portaita alas.

Juoksun jälkeen kävelin joogatunnille kolmisen kilsaa. Hyppäämisen sijaan askelsin monet asanat, kun en halunnut ärsyttää selkää. Muutamassa istuma-asanassa (eteenpäintaivutukset jalat suorina) tuntui selässä vähän kipua, ja ne otin sitten kevyemmin. Pohkeet ja takareidet tulivat ainakin kunnolla venyteltyä.

Tuplapäivä

Aamulla ajoimme taas Peten kanssa Oittaalle hiihtämään. Hiihdimme Pirttimäkeen ja latu vei sen tallin ohi, jonka pihalla aittamme ennen sijaitsi. Siinä kohdassa tuli jännä fiilis. Emme hiihtäneet peräkanaa, vaan Pete meni nopeampana edellä ja minä omaa vauhtia perässä. Keli oli liukas, ja sukset alkavat kaivata pitovoidetta. Täytyy varmaan alkaa opetella sitä voitelupuolta. Suomen Latu on onneksi tehnyt voiteluvideon, jossa asiat selitetään. Minulle varsinkin luisto on tosi tärkeää; on kamala hiihtää kun suksi ei luista. Siksi en ostanut niitä nanogrippejä, vaan ihan vanhanaikaiset voideltavat sukset. Uskon niiden oikein voideltuina olevan nanosuksia paremmat ja nyt se oikea voitelu on siis pakko opetella.

Olin vahingossa ottanut vyölaukkuun sen ainoan vuotavan juomapullon, ja vedet valuivat pitkin selkää ja reisiä. Onneksi ei ollut kamala pakkanen, vaikka tuntuivathan ne märät housut kylmiltä. Yritin parantaa tilannetta juomalla veden loppuun mahdollisimman tiuhaan tahtiin.Siinä hiihtäessä päätin kaivaa esiin uusintaluentaan Harri Kirvesniemen hiihtotekniikkakirjan, jossa muistaakseni asiat on selitetty melko kansantajuisesti. Ihan mahtavuutta oli hiihtää lumisen metsän keskellä melko puutteellisellakin tekniikalla!

Päivä jatkui HelTrin uintitreeneillä Malmilla. Tunnin aikana tehtiin totuttuun tapaan erilaisia harjoitteita, ja uitiin 1200 metriä. Lopuksi pulahdin kylmäaltaaseen ja nyt on ihanan voipunut olo.

Olen muuten taas karkkilakossa, tällä kertaa ainakin hiihtolomaan saakka. Joulun aikaan suklaata ja karkkia kyllä meni, muttei mitenkään kamalasti eikä edes edellisvuosien tapaan. Se johtui kahdesta asiasta: Amerikassa ei ole niin hyviä herkkuja kuin Suomessa ja toisekseen en kehdannut itse syödä kaikkia siskolle tuomiani tuliaiskarkkeja. Alla amerikkalainen karkkipussi, jossa oli kätevä mitta-asteikko.

Intervallikuntopiiri

Kevään kuntopiiri ja pidot alkoivat tänään. Meitä oli paikalla viitisentoista innokasta triatleettia, muutama ekaa kertaa. Nyt aluksi tehtiin kolme kierrosta niin, että jokaista liikettä tehtiin 30 sekuntia ja sitten pidettiin 30 sekunnin tauko. Kierrosten välillä oli taukoa vain se 30 sekkaa. Näin mentiin:

• haara-perushyppy
• vatsalihasliike (ekalla kierroksella  lantionnosto, toisella istumaannousu, kolmannella istumaannousu kiertäen)
• "Vuorisen kirous" eli perusseisonta-kyykkyyn kädet maahan- jalat suoraksi taakse- ja takaisin kyykkyyn-hyppy ylös
• ristiinnostot (vastakkainen käsi/jalka) polviltaan
• päkiähyppy
• punnerrukset
• jännehyppy 
• pyöräily selinmakuulla, selkä lattiassa
• askelkyykky
• lantion kierto (selällään jalat koukussa tai suorana puolelta toiselle)

Kevään mittaan tahtia kiristetään vähitellen niin, että ensin kolmas kierros on 40/20 sekuntia ja lopulta kaikki.

Lopussa taas pidot paranivat. Nyt pysyttiin 3 minuuttia lankussa ja vastaavasti puolitoista sivulankuissa. Huipennukseksi tehtiin vielä dynaamisia yhteensä 3 minuuttia ja loppuun vielä selällään syviä lihaksia vahvistava liike.

Ihanaa, kun arki on taas alkanut. Ihan lopullisesti siihen loksahdetaan maanantaina, kun lapsillakin alkaa koulu ja harrastukset pyörähtävät käyntiin. Tämän kevään uutuus meidän perheessä on se, että molemmat lapsukaisemme ottavat vastuulleen päivällisen valmistamisen yhtenä arki-iltana viikossa, Nelli maanantaisin ja Atte torstaisin. Molemmat innostuivat tästä mahdollisuudesta kovasti ja alkoivat heti selailla keittokirjoja löytääkseen hyviä ideoita. Atte ehdotti alkajaisiksi sisäelinviikkoa, mutta ihan vielä emme olleet valmiita menemään niin pitkälle. Katsotaan mitä tuleman pitää...

Mökillä

Ajatuksissa oli aurata järven jäälle luistelukenttä ja pelata vähän pipokiekkoa, mutta jää on lumen alla paikoin niin epätasainen, ettei se oikein olisi onnistunut. Sen sijaan Pete teki lumihommia, ja pudotteli sitä mm. mökin katolta. Kattoikkuna falskaa, koska hirret ovat vuosien saatossa painuneet. Vaarana on että lumen sulaessa vedet valuvat väärään paikkaan eli rakenteisiin. Kattoikkuna laitetaan taas kesällä kuntoon, nyt se on sisältä peitetty.

Yksi melkein paikallinen sähkömieskin kävi aittaa katsomassa ja lupasi tulla laittamaan sähköt kuntoon ensi viikon aikana. Sen jälkeen voimme laittaa lämmöt päälle ja maalata sisäkaton, seinät ja lattian. Lapsityövoimankin käyttöä on suunniteltu.

Pete katolla.

Pakkasmökki.

Hommien jälkeen kävimme Peten kanssa kävelyllä, kun luistelemaan ei päästy. Kävelimme tutun reitin parin järven ympäri, vajaat 9 kilometriä. Suurin osa reitistä oli aurattu, mutta osan jouduimme kävelemään auton renkaiden jättämiä jälkiä pitkin. Sports Tracker kertoo, että sillä pätkällä vauhtikin hiljeni pari minuuttia per kilsa.

Lenkin jälkeen kävimme saunassa ja hangessa pyöriskelemässä, illalla pitää vielä ajella kotiin kun huomenna on työpäivä.

Ai niin, Paul kirjoitti hyvin taustoitetun jutun lenkistään Peten kanssa. Se löytyy täältä. Varmaan eka juttu, jossa Petri on triathlonisti!

Polskutellen

Ostin itselleni joululahjaksi pari keittokirjaa, joissa on paljon kasvisruokareseptejä. Eilen tein ruokalistaa alkavalle viikolle ja kävin vielä kaupassakin ostamassa tarvittavat raaka-aineet. Yksi tämän vuoden tavoite on tehdä enemmän ja parempaa kotiruokaa. Tänään valmistin musakaa, mutta valitettavasti siitä ei olekaan sen enempää kerrottavaa. Olihan se ihan ok, mutta koostumus oli hieman keittomainen. Huomenna vuorossa on kikhernepata, jos saamme musakan sitä ennen syötyä alta pois.

Ruokakokeilun jälkeen kaipasin onnistumisen elämyksiä, ja suuntasin Tapiolan uimahallille. Pete ei tällä kertaa lähtenyt mukaan, koska hänellä on jo pari päivää ollut flunssa. En löytänyt uintitreenikirjaani, joten tein helpon päätöksen uida matkaa. 45 minuutissa uin 2100 metriä. Lopussa tien pari kiihdytystä, ja aina välillä piti ohitella muutamia hitaampia uimareita. Kevään uimatreenit eivät vielä olleet alkaneet, joten tilaa oli ihan kivasti.

Nyt kun joulu on ohi, kääntyvät ajatuksen aina välillä jo tulevaan kesään. Tässä yksi fiilistelykuva viime kesältä:

Osteopaatilla

Tänään osteopaatin vastaanotolla selvisi jännä juttu: vasen nilkkani on mahdollisesti selkävaivojeni syy. Nilkka oli kokonaan jumissa, ja ehkä siksi juostessa oikea jalka on joutunut toimimaan väärällä tavalla. Ihan ensimmäiseksi, noin pari vuotta sitten, kipua alkoi tuntua oikeassa pakarassa. Luulin sitä piriformis-vaivaksi, ja jatkoin vain sitkeästi juoksemista. Ilmeisesti sen seurauksena alkoi nilkan lukolla olla vaikutusta myös lantioon, joka on nyt siirtynyt väärään asentoon. Siitä puolestaan on voinut aiheutua välilevyn pullistuma. Tämä kaikki siis teoriaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen joku osasi sanoa, mistä nämä vaivat mahdollisesti johtuvat.

Osteopaatilla on keinonsa hoitaa lantiota oikeaan asentoon, nilkan lukko on jo avattu. Lantion asento lähti kuulemma tunnin hoidon aikana korjaantumaan oikeaan suuntaan, ja seuraavan kerran pääsen hoitopöydälle helmikuun puolivälissä. Mistään en tietenkään itse voi todentaa lantion väärää tai oikeampaa asentoa, on pakko vain luottaa asiantuntijaan. Ilman fysioterapeutin suositusta en olisi osteopaatille osannut tai oikeastaan uskaltanutkaan mennä, ja nyt olen tosi iloinen, että menin. Toivottavasti selän paraneminen pääsee tästä nyt uuteen vauhtiin!

Murtsikkaa

Kävelin meiltä vajaat kaksi kilsaa ladun varteen. Latu menee vanhan kaatopaikan, tulevan golfkentän reunaa Tapiolaan saakka. Tapiolan Silkkiniityllä on reilun kilsan pituinen lenkki, jonka hiihdin kolme kertaa. Yhteensä hiihdolle tuli mittaa 11,5 km ja aikaa siihen hurahti melkein puolitoista tuntia. En ihan onnistunut pitämään sykettä pk-alueella, ehkä hiihtotekniikkani on niin huono että syke väkisinkin nousee korkealle. Olin vahingossa ottanut mukaan Petrin sauvat (145 cm), ja nyt on oikea lapaluu vähän kipeänä.


Sports Tracker on kyllä kätevä kun lenkin pituuden ja käytetyn ajan saa kätevästi mitattua puhelimen avulla. Vähän jo pelkäsin, että Polarin sykemittarini on mennyttä kalua, kun sykevyö meni vahingossa kokonaan pesukoneeseen. Ei kuitenkaan hätää, se toimii edelleen. Melko kestävää tekoa!

Välineillä on väliä

Kävimme eilen Peten kanssa taas KalleSportissa Haagassa. Siellä oli taas kamala ryysis ja parilla myyjäparalla ihan silmitön kiire. Käynnin tavoitteena oli ostaa uudet sauvat ja hakea voidellut sukset ennen lähtöä hiihtelemään Oittaalle. Kävi ilmi, että minulla on kaikki nämä vuodet ollut 5-10 senttiä liian lyhyet sauvat. Olen 171 cm, ja tähän saakka hiihdellyt pertsaa 135 cm sauvoilla. Nyt ostin 140 cm sauvat, ja vihdoin Oittaalle päästyämme huomasinkin pääseväni paremmin "pidon päälle", kuten myyjä KalleSportissa lupasi. Oli tosi ihanaa hiihtää, kun sukset luistivat ja pitivät ja ladut olivat hienossa kunnossa. Syke vaan tuppasi nousemaan koko ajan vk-tasolle. Se taisi johtua aikaerorasituksesta. Toisella kierroksella alkoivat energiat loppua ja se johtui varmaan siitä, etten ollut pariin päivään syönyt kunnolla.

Tunnin hiihtelyn jälkeen ajoimme Mäkelänrinteeseen uimaan. Siinä ovelle asti kiemurrelleessa jonossa odottaessamme aukesi yksi ovi, ja aulaan astui uimavalvoja. Hänen perässään tuli kaksi miestä,  jotka kuljettivat paareilla peitettyä ruumista. Aula hiljeni ja ihmiset väistyivät hiljaa kuljetuksen tieltä. Etuoven edessä odotti ruumisauto. Melko hämmentävä tilanne, vaikka onhan se selvä, että ihmisiä kuolee vaikka missä joka päivä.

Meidän päivämme jatkui suunnitelmien mukaan altaassa. Uimme yhteensä 45 minuuttia, vähän matkaa ja tekniikkatreeniä ihanan puhtaassa vedessä.

Mahtavaa päästä taas treenaamaan tavalliseen tapaan, pienenä murheena on vaan edelleen väsymys ja epätodellinen olo. Tänään nousin sängystä vasta kahdentoista jälkeen, mitä ei ole kyllä tapahtunut pariinkymmeneen vuoteen. Ehkä se väsymys tästä helpottaisi ja vuorokausirytmi loksahtaisi paikalleen, jos vaikka menisin tänään ajoissa nukkumaan.

Hyvää uutta vuotta!