Välineillä on väliä

Kävimme eilen Peten kanssa taas KalleSportissa Haagassa. Siellä oli taas kamala ryysis ja parilla myyjäparalla ihan silmitön kiire. Käynnin tavoitteena oli ostaa uudet sauvat ja hakea voidellut sukset ennen lähtöä hiihtelemään Oittaalle. Kävi ilmi, että minulla on kaikki nämä vuodet ollut 5-10 senttiä liian lyhyet sauvat. Olen 171 cm, ja tähän saakka hiihdellyt pertsaa 135 cm sauvoilla. Nyt ostin 140 cm sauvat, ja vihdoin Oittaalle päästyämme huomasinkin pääseväni paremmin "pidon päälle", kuten myyjä KalleSportissa lupasi. Oli tosi ihanaa hiihtää, kun sukset luistivat ja pitivät ja ladut olivat hienossa kunnossa. Syke vaan tuppasi nousemaan koko ajan vk-tasolle. Se taisi johtua aikaerorasituksesta. Toisella kierroksella alkoivat energiat loppua ja se johtui varmaan siitä, etten ollut pariin päivään syönyt kunnolla.

Tunnin hiihtelyn jälkeen ajoimme Mäkelänrinteeseen uimaan. Siinä ovelle asti kiemurrelleessa jonossa odottaessamme aukesi yksi ovi, ja aulaan astui uimavalvoja. Hänen perässään tuli kaksi miestä,  jotka kuljettivat paareilla peitettyä ruumista. Aula hiljeni ja ihmiset väistyivät hiljaa kuljetuksen tieltä. Etuoven edessä odotti ruumisauto. Melko hämmentävä tilanne, vaikka onhan se selvä, että ihmisiä kuolee vaikka missä joka päivä.

Meidän päivämme jatkui suunnitelmien mukaan altaassa. Uimme yhteensä 45 minuuttia, vähän matkaa ja tekniikkatreeniä ihanan puhtaassa vedessä.

Mahtavaa päästä taas treenaamaan tavalliseen tapaan, pienenä murheena on vaan edelleen väsymys ja epätodellinen olo. Tänään nousin sängystä vasta kahdentoista jälkeen, mitä ei ole kyllä tapahtunut pariinkymmeneen vuoteen. Ehkä se väsymys tästä helpottaisi ja vuorokausirytmi loksahtaisi paikalleen, jos vaikka menisin tänään ajoissa nukkumaan.

Hyvää uutta vuotta!