Sain Jamesilta meilitse videoita ja kirjalliset ohjeet jatkotreenaamiseen eilisen valmennustapaamisen perusteella. Kysyin ja sain luvan myös niiden postaamiseen, thank you James! Tästä linkistä juoksua hidastettuna. Kun oikein tarkkaan katsoo, voi huomata kuinka vasen jalka rullaa nopeammin ja paremmin kuin oikea. Lantio ei ole suorassa kuten pitäisi. Toisessa videossa teen voimaharjoituksia, ja välillä näyttää siltä että pitää oikein keskittyä jotta muistaisi kumpi on oikea ja kumpi vasen. Onpa kuitenkin tosi kiva muisto ja hyvin palautuivat opit mieleen kun videota katsoin. Ennen jokaista juoksulenkkiä pitäisi tehdä hartiasiltaliikkeitä 3x15 molemmilla jaloilla. Huuh, vieläkin on pakarat kipeinä eilisestä! Muita lihaskuntoliikkeitä aion tehdä kerran viikossa tunnin ajan radalla niin, että juoksen 400 m, teen lihaskuntoliikkeen, juoksen 400 m, teen toisen liikkeen jne. Toivottavasti tämän treenailun tuloksena saan oikeat lihakset aktivoitumaan juoksussa ja selkäongelmat unholaan.
Treenipäiväkirjaan on tänä vuonna kertynyt reilut 402 tuntia liikuntaa, mukaanlukien työmatkapyöräilyt. Ensi vuonna on tavoitteena lisätä määrää hieman ja laatua vielä enemmän. Tässa apuna on Jupis, jolta tulikin meiliin jo alkuvuoden treenihahmotelmaa. Maanantai on myös ensi vuonna lepopäivä, muille päiville riittää mielenkiintoisia treenejä.
Ensi vuoden kisoista varma (=ilmoittautuminen ok) on vasta Helsinki City Run toukokuun alussa. Sen lisäksi kaavailen osallistuvani Kiskon olympiamatkalle ja ehkä muutamaan muuhunkin varttimatkan kisaan Suomessa. Joroisille lähden Peten huoltaja/kuvaajaksi. Ensi vuoden tärkein tavoitteeni on saada juoksutekniikka kuntoon. Eikä haittaisi yhtään jos saisin olympiamatkan loppuajan lähemmäksi tai jopa alle kolmen tunnin. Niin ja puolimaratonenkkakin voisi jatkossa olla lähempänä kahta tuntia kuin nyt (2.08). Jos se ei onnistu HCR:llä niin ehkä sitten jollain toisella puolikkaalla.
Enemmän ja parempaa on siis suunnitelmissa ensi vuodelle. Tämän vuoden viimeisen postauksen myötä toivotan sinulle onnellista ja innostavaa uutta vuotta 2012!
lauantai 31. joulukuuta 2011
perjantai 30. joulukuuta 2011
Juoksuvalmennuksessa
Fysioterapeuttiystäväni ehdotti, että ottaisin juoksuani videolle, kun selkä edelleen kipeytyy aina juoksemista seuraavana päivänä ja lihaksissakin on kireyksiä epätasapainoisesti. Vähän asiaa mietittyäni muistinkin juoksuani aikaisemmin videoineen Jamesin Kinetic Revolutionista, ja otin häneen yhteyttä ongelmineni. Sovimme kahden tunnin valmennussessiosta, jossa hän ottaisi juoksua videolle, analysoisi sitä ja antaisi minulle tekniikka- ja voimaharjoitteluvinkkejä.
Näin Jamesin tänään Esport Arenalla. Hänellä oli mukanaan videot kahdelta aikaisemmalta tekniikkasessiolta ja oli mielenkiintoista itsekin nähdä tämänpäiväisen juoksun erot aikaisempiin. Oikeansuuntaista kehitystä tekniikassa on tapahtunut. Lantio on kyllä edelleen liian takana ja alhaalla istuvassa asennossa, mutta ei enää niin paljon kuin edellisellä kerralla. Nyt kiinnitimme huomiota myös siihen, että oikea puoli painuu liian alas juostessa. Sen näkee helposti juoksuvideon hidastuksesta ja huomaa myös erilaisissa voimaharjoituksissa. Esimerkiksi yhden jalan kyykyissä vasen jalka on vahvempi ja heiluu vain vähän, kun taas oikea on surkea raukka ja polvi huojuu edestakaisin. Heilumista vähensi hieman painon siirtäminen jalan ulkosyrjälle, mutta eron oikean ja vasemman välillä oli selvä.
Pai muutakin uutta voimatreeniliikettä opin. Toinen oli sellainen, että hartiasillassa vain kantapää maassa nostan toisen jalan ylös ja yritän pitää lantion koko ajan paikallaan. Kun kädet ovat lantiolla, lantion mahdollisen liikkeen huomaa helposti. Kolmas liike oli jalkakyykky vinoon taakse, vuorotellen molemmille puolille, väliin pieni hyppy ja lantio suoraksi. James otti näistä kaikista videot ja lupasi meilata ne minulle.
Monenlaista treeniä tehtiin ja kun päästiin yhdellä jalalla hyppelyhin saakka kävi vähän nolosti, kun silmissä musteni. Piti oikein mennä makaamaan ja juoda vettä. Ehkä syynä oli muutenkin alhainen verenpaine ja eilisen huono energiansaanti. No, vähän lepäiltyäni nousin taas reippaasti ylös jatkamaan hyppelyitä.
Opin myös yhden hyvän venytyksen lonkan koukistajille, jotka ovat minulla olleet jo pitkään tosi kireät. Niitä kannattaa venytellä pari minuuttia myös jokaisen pyörälenkin jälkeen.
Tuntuu tosi hyvältä, että selkävaivojen todellinen syy alkaa pikkuhiljaa selvitä. Kyse ei ole pelkästään selästä vaan koko lantion alueesta. Juoksutekniikka pitää saada kuntoon ja tehdä paljon enemmän voimatreeniä, jotta saisin koko kropan toimimaan juostessa niin, ettei selkä rasitu liikaa. Kyllä se tästä!
Näin Jamesin tänään Esport Arenalla. Hänellä oli mukanaan videot kahdelta aikaisemmalta tekniikkasessiolta ja oli mielenkiintoista itsekin nähdä tämänpäiväisen juoksun erot aikaisempiin. Oikeansuuntaista kehitystä tekniikassa on tapahtunut. Lantio on kyllä edelleen liian takana ja alhaalla istuvassa asennossa, mutta ei enää niin paljon kuin edellisellä kerralla. Nyt kiinnitimme huomiota myös siihen, että oikea puoli painuu liian alas juostessa. Sen näkee helposti juoksuvideon hidastuksesta ja huomaa myös erilaisissa voimaharjoituksissa. Esimerkiksi yhden jalan kyykyissä vasen jalka on vahvempi ja heiluu vain vähän, kun taas oikea on surkea raukka ja polvi huojuu edestakaisin. Heilumista vähensi hieman painon siirtäminen jalan ulkosyrjälle, mutta eron oikean ja vasemman välillä oli selvä.
Pai muutakin uutta voimatreeniliikettä opin. Toinen oli sellainen, että hartiasillassa vain kantapää maassa nostan toisen jalan ylös ja yritän pitää lantion koko ajan paikallaan. Kun kädet ovat lantiolla, lantion mahdollisen liikkeen huomaa helposti. Kolmas liike oli jalkakyykky vinoon taakse, vuorotellen molemmille puolille, väliin pieni hyppy ja lantio suoraksi. James otti näistä kaikista videot ja lupasi meilata ne minulle.
Monenlaista treeniä tehtiin ja kun päästiin yhdellä jalalla hyppelyhin saakka kävi vähän nolosti, kun silmissä musteni. Piti oikein mennä makaamaan ja juoda vettä. Ehkä syynä oli muutenkin alhainen verenpaine ja eilisen huono energiansaanti. No, vähän lepäiltyäni nousin taas reippaasti ylös jatkamaan hyppelyitä.
Opin myös yhden hyvän venytyksen lonkan koukistajille, jotka ovat minulla olleet jo pitkään tosi kireät. Niitä kannattaa venytellä pari minuuttia myös jokaisen pyörälenkin jälkeen.
Tuntuu tosi hyvältä, että selkävaivojen todellinen syy alkaa pikkuhiljaa selvitä. Kyse ei ole pelkästään selästä vaan koko lantion alueesta. Juoksutekniikka pitää saada kuntoon ja tehdä paljon enemmän voimatreeniä, jotta saisin koko kropan toimimaan juostessa niin, ettei selkä rasitu liikaa. Kyllä se tästä!
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Lomalainen
Outo tilanne, kun olen lomalla ja Pete ei. Töissä sai vaihtaa puolet lomarahoista vapaaseen ja niin tein. Yhden päivän pidin elokuussa kun pikkusisko täytti 40, ja loput neljä pidän nyt välipäivinä. Eilen kävin pitkällä pyörälenkillä Rantaraittia pitkin. Ajelin meiltä Matinkylään saakka. Kengät ja jalat kastuivat jo Otaniemessä, kun meri oli normaalia paljon korkeammalla ja ajelin vaan ison lätäkön poikki. Parissa paikassa piti pyörä ottaa kantoon, pahimmat paikat piti kiertää kokonaan. Oli mahtava pyöräilykeli, aurinko paistoi ja lämpötila oli reilusti plussalla. Lisäbonuksena mennessä vastatuuli ja kotiin palatessa myötäinen.
Tänään kävin heti aamusta juoksemassa reilun tunnin lenkin Karhusaaren ympäri, lähes samaa reittiä kuin pyörällä eilen. Mahtava keli oli taas, ja meren pinta selvästi laskenut eilisestä. Illalla kävimme vielä Peten kanssa tunnin verran uimassa Märskyssä. Mitäpä sitä muuta lomalla yksin tekisi kuin liikkuisi? Ai niin, kävin minä alennusmyynneissäkin keskustassa, pari kivaa uutta vaatetta löytyi.
Lapsetkin ovat lomalla, ja huomiseksi yritän keksiä jotain kivaa tekemistä heidän kanssaan.
Tänään kävin heti aamusta juoksemassa reilun tunnin lenkin Karhusaaren ympäri, lähes samaa reittiä kuin pyörällä eilen. Mahtava keli oli taas, ja meren pinta selvästi laskenut eilisestä. Illalla kävimme vielä Peten kanssa tunnin verran uimassa Märskyssä. Mitäpä sitä muuta lomalla yksin tekisi kuin liikkuisi? Ai niin, kävin minä alennusmyynneissäkin keskustassa, pari kivaa uutta vaatetta löytyi.
Lapsetkin ovat lomalla, ja huomiseksi yritän keksiä jotain kivaa tekemistä heidän kanssaan.
maanantai 26. joulukuuta 2011
Jouluviikko
Kotimatka mökiltä tänään olikin normaalia jännittävämpi. Siinä oli oma osansa tielle kaatuneilla puilla, kiertoteillä, talkoohengellä ja moottorisahallakin. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Jätimme sähköttämän, viilenevän mökin hieman suunniteltua aikaisemmin, ja onneksi kotona riittää lämpöä ja valoa.
Sain Peteltä joululahjaksi toivomani jalustan kameralle, ja ekat kokeilut sillä ja kameran itselaukaisimella on nyt tehty! Tällaisen kuvan nappasin eilen joulupidoista mökkiterassilla:
Ennen kuntopiiriä kävimme lyhyellä juoksulenkillä, ja kylläpäs tuntui raskaalta ja jopa huonolta juosta suklaan ja marmelaadin voimalla. Ihan tunsin, miten ne kaikki konvehdit löllyvät vatsassa. Sykekin nousi normaalia korkeampiin lukemiin. Pikku spurtti otettiin yhdessä ylämäessä, ettei se ihan tasapaksuksi lönkyttelyksi mennyt.
Kuviin liittyen on koneellani ilmennyt yksi uusi ongelma: Picasa ei enää automaattisesti hae uusimpia kuvia kovalevyltä kuten ennen. Ilman Picasaa en osaa pienentää kuvia, ja tuo ylläolevakin vie nyt ihan kamalasti levytilaa Bloggerista. Läppärini kovalevy on kyllä melkoisen täynnä, ehkä se on osasyy pulmaan. Pitäisi varmaan hankkia joku mediaserveri kaikille kuville ja videoille, ettei tila loppuisi kesken.
Viime viikolla liikuntaa tuli reilut viisi tuntia:
ma lepo
ti pilates 45 min
ke juoksu 32 min, uinti 60 min
to uinti 60 min
pe uinti 60 min
la lepo
su juoksu 39 min, kuntopiiri 20 min
Perjantaina yritin sukeltaa pojan esimerkkiä ja ohjeita noudattaen 25 metriä mutta epäonnistuin surkeasti. Pää ei tainnut kestää, tykkään enempi olla pinnalla kuin sen alla. Täytynee nöyrästi jatkaa harjoittelua.
Sain Peteltä joululahjaksi toivomani jalustan kameralle, ja ekat kokeilut sillä ja kameran itselaukaisimella on nyt tehty! Tällaisen kuvan nappasin eilen joulupidoista mökkiterassilla:
Ennen kuntopiiriä kävimme lyhyellä juoksulenkillä, ja kylläpäs tuntui raskaalta ja jopa huonolta juosta suklaan ja marmelaadin voimalla. Ihan tunsin, miten ne kaikki konvehdit löllyvät vatsassa. Sykekin nousi normaalia korkeampiin lukemiin. Pikku spurtti otettiin yhdessä ylämäessä, ettei se ihan tasapaksuksi lönkyttelyksi mennyt.
Kuviin liittyen on koneellani ilmennyt yksi uusi ongelma: Picasa ei enää automaattisesti hae uusimpia kuvia kovalevyltä kuten ennen. Ilman Picasaa en osaa pienentää kuvia, ja tuo ylläolevakin vie nyt ihan kamalasti levytilaa Bloggerista. Läppärini kovalevy on kyllä melkoisen täynnä, ehkä se on osasyy pulmaan. Pitäisi varmaan hankkia joku mediaserveri kaikille kuville ja videoille, ettei tila loppuisi kesken.
Viime viikolla liikuntaa tuli reilut viisi tuntia:
ma lepo
ti pilates 45 min
ke juoksu 32 min, uinti 60 min
to uinti 60 min
pe uinti 60 min
la lepo
su juoksu 39 min, kuntopiiri 20 min
Perjantaina yritin sukeltaa pojan esimerkkiä ja ohjeita noudattaen 25 metriä mutta epäonnistuin surkeasti. Pää ei tainnut kestää, tykkään enempi olla pinnalla kuin sen alla. Täytynee nöyrästi jatkaa harjoittelua.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
Aurinko!
Eilen oli vuoden viimeinen pilates-tunti. Mukava tunti ja sopivan vaativa näin kauden päätteeksi. Tammikuun alussa vaihtuu ohjaaja, toivottavasti uusikin on hyvä!
Helsingin keskustassa pilkahti tänään päivällä aurinko. Se oli niin hieno hetki, että käväisin parvekkeella ottamassa kuvan pokkarilla. Pokkarikamera katosi kesällä tyttären lainattua sitä, ja löytyi viime viikonloppuna pojan sängyn alta. Kiva, kun voin nyt aina pitää kameraa mukana juuri tällaisia hetkiä varten:
Noin puolen tunnin juoksulenkin jälkeen kävin vielä uimassa Keski-Espoon hallissa tyttären futistreenien aikana. Uin alkuverran jälkeen 2000 m rentoa matkavauhtia, ekaan tonniin meni 21,41 ja kahteen yhteensä 43,17. Pari kertaa pysähdyin putsaamaan huurtuvia laseja. Sain varmaan ekan kerran ikinä Espoossa uida yksin radalla. Olivatkohan kaikki muut jo joulupuuhissa? Täytyy käydä huomennakin uimassa, jospa hallissa olisi silloinkin yhtä hiljaista!
Helsingin keskustassa pilkahti tänään päivällä aurinko. Se oli niin hieno hetki, että käväisin parvekkeella ottamassa kuvan pokkarilla. Pokkarikamera katosi kesällä tyttären lainattua sitä, ja löytyi viime viikonloppuna pojan sängyn alta. Kiva, kun voin nyt aina pitää kameraa mukana juuri tällaisia hetkiä varten:
Noin puolen tunnin juoksulenkin jälkeen kävin vielä uimassa Keski-Espoon hallissa tyttären futistreenien aikana. Uin alkuverran jälkeen 2000 m rentoa matkavauhtia, ekaan tonniin meni 21,41 ja kahteen yhteensä 43,17. Pari kertaa pysähdyin putsaamaan huurtuvia laseja. Sain varmaan ekan kerran ikinä Espoossa uida yksin radalla. Olivatkohan kaikki muut jo joulupuuhissa? Täytyy käydä huomennakin uimassa, jospa hallissa olisi silloinkin yhtä hiljaista!
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Hiirien invaasio
Kävimme pikaisesti mökillä perjantaista lauantaihin. Siellä on lähes joka vuosi ollut syksyisin hiiriä, ja niin tänäkin vuonna. Meillä on jatkuvasti viritettynä kaksi hiirenloukkua ja kaksi hiiribaaria myrkkyineen. Molemmissa loukuissa oli mökille tullessamme saalista, ja lisäksi lähes kaikki myrkky oli siirretty nätisti meidän sänkyymme päiväpeiton ja peiton väliin. Lakanoita ja päiväpeittoakin oli pureskeltu. Lauantaina tuplasimme hiirenloukkujen määrän ja ostimme uudet myrkyt. Seuraavaksi pitäisi varmaankin kokeilla jotain äänikarkotusta, jos tuhot vielä jatkuvat.
Lauantaina kävin lenkillä, juoksin vajaat 40 minuuttia. Paikka paikoin oli liukasta, liukkaimmissa kohdissa pistin kävelyksi. Tältä näytti pahimmassa paikassa:
Vettä on tullut mökilläkin. Järven vesi on niin korkealla, että laituri on kokonaan jo veden alla. Saa nähdä miten laiturin käy, jos vesi jäätyy nyt ennenkuin vedenpinta ehtii laskea. Yhtenä keväänä sitä jouduttiin jo vähän suoristamaan samasta syystä.
Tänään kävimme Peten kanssa aamulla Märskyssä uimassa reilun parin kisan treenin. Oli kiva törmätä Hartsaan, joka treenaili viereisellä radalla.
Viikon treenit lyhyesti, yhteensä 7 tuntia 40 minuuttia:
ma uinti 75 min
ti työmatkapyöräily 75 min, pilates 60 min
ke juoksu 38 min
ke uinti 45 min
to lepo
pe kuntopiiri 70 min
la juoksu 38 min
su uinti 60 min
Lauantaina kävin lenkillä, juoksin vajaat 40 minuuttia. Paikka paikoin oli liukasta, liukkaimmissa kohdissa pistin kävelyksi. Tältä näytti pahimmassa paikassa:
Vettä on tullut mökilläkin. Järven vesi on niin korkealla, että laituri on kokonaan jo veden alla. Saa nähdä miten laiturin käy, jos vesi jäätyy nyt ennenkuin vedenpinta ehtii laskea. Yhtenä keväänä sitä jouduttiin jo vähän suoristamaan samasta syystä.
Tänään kävimme Peten kanssa aamulla Märskyssä uimassa reilun parin kisan treenin. Oli kiva törmätä Hartsaan, joka treenaili viereisellä radalla.
Viikon treenit lyhyesti, yhteensä 7 tuntia 40 minuuttia:
ma uinti 75 min
ti työmatkapyöräily 75 min, pilates 60 min
ke juoksu 38 min
ke uinti 45 min
to lepo
pe kuntopiiri 70 min
la juoksu 38 min
su uinti 60 min
perjantai 16. joulukuuta 2011
Lisää kampetta
Täytyy varmaan pian nousta soffalta ja karistella keksinmurut rinnuksilta, että ehditään pitoihin ja kuntopiiriin. Sitä ennen kuitenkin pari kuvaa Peten uudesta pyörästä, joka tuli DHL:llä tänään:
Jarrut olivat oikein päin ja kaikki muukin ilmeisesti niin kuin pitikin. Pyörän koko vaikuttaa sopivalta, polkimet piti vaihtaa cyclocrossarista. Siellä se nyt rullailee alakerrassa. Kohta nähdään, että malttaako lähteä Ogeliin ollenkaan.
Jarrut olivat oikein päin ja kaikki muukin ilmeisesti niin kuin pitikin. Pyörän koko vaikuttaa sopivalta, polkimet piti vaihtaa cyclocrossarista. Siellä se nyt rullailee alakerrassa. Kohta nähdään, että malttaako lähteä Ogeliin ollenkaan.
torstai 15. joulukuuta 2011
Pimeetä
Toissapäivänä taisi aurinko pilkahtaa hetkeksi pilviverhon takaa, muuten on ollut ihan mustaa ja märkää. Useana aamuna ensimmäinen ääni jonka kuulen on se, kun sade lyö kattoon. Oloa helpottaa heti kirkasvalolamppu aamiaispöydässä ja reippailu työmatkalla. Olen jo pari kertaa tällä viikolla kävellyt aamulla kotoa Leppävaaran asemalle, matkaa on vajaat kolme kilsaa.
Pahin väsymys alkaa väistyä, ehkä ne muutamat vähän kevyemmät viikot olivat ihan paikallaan. Viikkoon on jo mahtunut juoksua, uintia miehen ja pojan kanssa sekä vähän työmatkapyöräilyäkin. Lomailen joulun välipäivät ja pääsen silloin liikkumaan toivottavasti ihan päivänvalossa! Sitä odotellessa täytyy vielä kärvistellä tämä yksi viikko sysipimeässä. Olisipa edes vähän lunta!
Vuosi sitten oli mökkijärvi jäässä ja maa valkoinen:
Valokuvauskurssilla ope kehui kovasti kamerajalustan kuulapäätä kinopään sijaan, kun kamera on kuulemma siihen helpompi kiinnittää. Petelle oli Rajalan myyjä tänään suositellut kinopäätä. Nyt olen niin pyörällä päästäni, etten oikein tiedä kumpi pitäisi valita. Osaatko suositella jompaakumpaa tällaiselle sunnuntaikuvaajalle?
Pahin väsymys alkaa väistyä, ehkä ne muutamat vähän kevyemmät viikot olivat ihan paikallaan. Viikkoon on jo mahtunut juoksua, uintia miehen ja pojan kanssa sekä vähän työmatkapyöräilyäkin. Lomailen joulun välipäivät ja pääsen silloin liikkumaan toivottavasti ihan päivänvalossa! Sitä odotellessa täytyy vielä kärvistellä tämä yksi viikko sysipimeässä. Olisipa edes vähän lunta!
Vuosi sitten oli mökkijärvi jäässä ja maa valkoinen:
Valokuvauskurssilla ope kehui kovasti kamerajalustan kuulapäätä kinopään sijaan, kun kamera on kuulemma siihen helpompi kiinnittää. Petelle oli Rajalan myyjä tänään suositellut kinopäätä. Nyt olen niin pyörällä päästäni, etten oikein tiedä kumpi pitäisi valita. Osaatko suositella jompaakumpaa tällaiselle sunnuntaikuvaajalle?
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Vajaita tunteja
Viikon liikunnat jäivät taas alle viiteen tuntiin:
ma lepo
ti juoksu 45 min, venyttelyt ja lihaskunto 15 min
ke uinti 60 min
to juoksu 32 min
pe uinti 40 min
la lepo
su juoksu 45 min, venyttelyt ja lihaskunto 30 min
Aika rauhallinen viikko siis.
Aamulla kävelin Tapiolaan valokuvauskurssille. Oli tosi kaunis aamu, aurinkokin vähän pilkisteli pilvien välistä. Kamera oli mukana, ja yritin napsia hyviä kuvia jo matkalla. Kurssilla oli 16 osallistujaa, mukavia tyyppejä. Useimmilla oli vähän samanlainen lähtötilanne kuin minulla: uudehko järjestelmäkamera, jota olisi kiva oppia käyttämään. Opettajana oli innostava Lea Kömi. Kurssilta sai erinomaiset eväät kameran mahdollisuuksien hyödyntäminseen. Monta mielenkiintoista uuttakin opeteltavaa asiaa toki löytyi. Hankintalistalle listasin jalustan ja ehkä lankalaukaimen.
Vähän iski kyllä kamerakateus, kun joillain osallistujilla oli uudemmat ja nopeammat kamerat. Lähinnä kyse on siitä, kuinka monta kuvaa kamera ottaa sekunnissa. Olisi kiva saada hyviä pyöräilykuvia kesällä, ja siinä sitä nopeutta tarvittaisiin ja tähänastiset otokseni ovat olleet vaatimattomia. Juttelin asiasta Peten kanssa ja toistaiseksi päädyttiin siihen, että hän aina jarruttaa kisassa kun näkee minut kameran kanssa. Saadaan siten varmasti onnistuneita kuvia ihan tällä nykykamerallakin, eikä tarvitse päivittää uudempaan malliin!
ma lepo
ti juoksu 45 min, venyttelyt ja lihaskunto 15 min
ke uinti 60 min
to juoksu 32 min
pe uinti 40 min
la lepo
su juoksu 45 min, venyttelyt ja lihaskunto 30 min
Aika rauhallinen viikko siis.
Aamulla kävelin Tapiolaan valokuvauskurssille. Oli tosi kaunis aamu, aurinkokin vähän pilkisteli pilvien välistä. Kamera oli mukana, ja yritin napsia hyviä kuvia jo matkalla. Kurssilla oli 16 osallistujaa, mukavia tyyppejä. Useimmilla oli vähän samanlainen lähtötilanne kuin minulla: uudehko järjestelmäkamera, jota olisi kiva oppia käyttämään. Opettajana oli innostava Lea Kömi. Kurssilta sai erinomaiset eväät kameran mahdollisuuksien hyödyntäminseen. Monta mielenkiintoista uuttakin opeteltavaa asiaa toki löytyi. Hankintalistalle listasin jalustan ja ehkä lankalaukaimen.
Vähän iski kyllä kamerakateus, kun joillain osallistujilla oli uudemmat ja nopeammat kamerat. Lähinnä kyse on siitä, kuinka monta kuvaa kamera ottaa sekunnissa. Olisi kiva saada hyviä pyöräilykuvia kesällä, ja siinä sitä nopeutta tarvittaisiin ja tähänastiset otokseni ovat olleet vaatimattomia. Juttelin asiasta Peten kanssa ja toistaiseksi päädyttiin siihen, että hän aina jarruttaa kisassa kun näkee minut kameran kanssa. Saadaan siten varmasti onnistuneita kuvia ihan tällä nykykamerallakin, eikä tarvitse päivittää uudempaan malliin!
torstai 8. joulukuuta 2011
Epäsymmetriaa
Työpäivän lomassa kävin juoksemassa pari kertaa Töölönlahden ympäri. Kiva oli päästä kesken päivän vähän ulos, vaikka tulikin vaakaräntää. Kaikki kastui, onneksi ei tarvinnut kulkea respan ja asiakastilojen kautta kuntosalin pukuhuoneeseen, kun käytin samaa takareittiä kuin aina pyöränkin kanssa. Yksi kollega kyllä sattui samaan hissiin ja kauhisteli, että kannattiko. No kannattihan se!
Päivän päätteeksi kävin vielä Teijalla hierottavana. Oikea pakara ja vasen pohje olivat ihan jumissa, ja oikean jalan kantakalvotkin olivat kipeät. Juoksuni on ilmeisesti epäsymmetristä, kuten osteopaattikin jo epäili. Olen yrittänyt itse juostessa tunnustella, että toimivatko molemmat puolet samalla lailla. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että oikea puoli tosiaan jotenkin pettää alta. Viimeksi osteopaatilla juuri lantion oikea puoli oli vinossa ja nyt siis saman puolen pakarakin jumissa. Teija ehdotti, että videoisin juoksuani ja veisin filmit hänelle katsottavaksi. Ehkä sitten löytyisi jotain korjattavaa, eikä juoksu olisi yhtä kuormittavaa kuin nyt.
Pääsen muuten viikonlopuksi Espoon työväenopiston Valokuvaus 1 -kurssille yhdeksänneltä varasijalta. En kamalan toiveikas ilmoittautuessani ollut, ja itseasiassa unohdin koko jutun kunnes sain eilen soiton. Kylläpäs onni potkaisi!
Päivän päätteeksi kävin vielä Teijalla hierottavana. Oikea pakara ja vasen pohje olivat ihan jumissa, ja oikean jalan kantakalvotkin olivat kipeät. Juoksuni on ilmeisesti epäsymmetristä, kuten osteopaattikin jo epäili. Olen yrittänyt itse juostessa tunnustella, että toimivatko molemmat puolet samalla lailla. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että oikea puoli tosiaan jotenkin pettää alta. Viimeksi osteopaatilla juuri lantion oikea puoli oli vinossa ja nyt siis saman puolen pakarakin jumissa. Teija ehdotti, että videoisin juoksuani ja veisin filmit hänelle katsottavaksi. Ehkä sitten löytyisi jotain korjattavaa, eikä juoksu olisi yhtä kuormittavaa kuin nyt.
Pääsen muuten viikonlopuksi Espoon työväenopiston Valokuvaus 1 -kurssille yhdeksänneltä varasijalta. En kamalan toiveikas ilmoittautuessani ollut, ja itseasiassa unohdin koko jutun kunnes sain eilen soiton. Kylläpäs onni potkaisi!
tiistai 6. joulukuuta 2011
Ihanan kallista
Viime viikolla vaivasi väsymys, ja kuntoilutunteja kertyikin vain neljä ja puoli:
ma uinti 55 min
ti pilates 45, kuntosali 30 min
ke lepo
to lepo
pe kuntopiiri 60 min
la juoksu 38 min
su uinti 45 min
Näköjään ei yhtään pyöräilyä, ei edes työmatkoja. Vieläkään en ole saanut vaihdettua nastarenkaita, ehkä uutta yritystä siihen sitten huomenna. Trainerikausikin on edelleen avaamatta, kun se traineri on edelleen hajalla.
Marraskuussa tuli jo kolmas peräkkäinen kuukaisi, kun treenimäärät jäävät alle viime vuotisten. Vuosi sitten marraskuussa olin ehtinyt jäydä jo hiihtämässä, ja työmatkapyöräilyssäkin olen jäänyt melkoisesti jälkeen viime vuodesta. Voih.
Tänään kävin katsomassa tyttären ratsastustuntia. Hienolta näytti, ja kokeilin vähän kuvatakin:
Itsenäisyyspäivänä olivat kaikki uimahallit kiinni ja ulkona pääkallokeli eli ihan liian liukasta tekniikkatreenille. Soitin Flamingo Spahankin kysyäkseni voiko missään altaassa uida matkaa. Periaatteessa kyllä sporttialtaassa, vastattiin, mutta tällaisena päivänä ei kuulemma kannata edes yrittää, kun kaikki altaat ovat täpösen täynnä leikkiviä lapsia ja nuoria. Peten kanssa kävimme lopulta Esport Arenassa juoksemassa. Aikamoinen rip-off -hinta on kertamaksu 12 euroa. 15 eurolla oli päässyt juoksuradan lisäksi kuntosalille.
ma uinti 55 min
ti pilates 45, kuntosali 30 min
ke lepo
to lepo
pe kuntopiiri 60 min
la juoksu 38 min
su uinti 45 min
Näköjään ei yhtään pyöräilyä, ei edes työmatkoja. Vieläkään en ole saanut vaihdettua nastarenkaita, ehkä uutta yritystä siihen sitten huomenna. Trainerikausikin on edelleen avaamatta, kun se traineri on edelleen hajalla.
Marraskuussa tuli jo kolmas peräkkäinen kuukaisi, kun treenimäärät jäävät alle viime vuotisten. Vuosi sitten marraskuussa olin ehtinyt jäydä jo hiihtämässä, ja työmatkapyöräilyssäkin olen jäänyt melkoisesti jälkeen viime vuodesta. Voih.
Tänään kävin katsomassa tyttären ratsastustuntia. Hienolta näytti, ja kokeilin vähän kuvatakin:
Itsenäisyyspäivänä olivat kaikki uimahallit kiinni ja ulkona pääkallokeli eli ihan liian liukasta tekniikkatreenille. Soitin Flamingo Spahankin kysyäkseni voiko missään altaassa uida matkaa. Periaatteessa kyllä sporttialtaassa, vastattiin, mutta tällaisena päivänä ei kuulemma kannata edes yrittää, kun kaikki altaat ovat täpösen täynnä leikkiviä lapsia ja nuoria. Peten kanssa kävimme lopulta Esport Arenassa juoksemassa. Aikamoinen rip-off -hinta on kertamaksu 12 euroa. 15 eurolla oli päässyt juoksuradan lisäksi kuntosalille.
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Uusi pyörä!
Ei tietenkään minulle, vaan hiilikuituinen triathlon-pyörä oppimiehelle (tyttäremme keksimä termi aviomiehelle, eikös olekin osuva). Jo jonkin aikaa tätä oli suunniteltu, ja oikeaa mallia ja kokoakin (52) asiantuntijoiden kanssa selvitelty (kiitos avusta Teemu ja Jupis!). Nyt loppuviikosta tuli Wigglestä sähköpostiin 20 prossan alennuskoodi, ja se oli se viimeinen sinetti päätökselle ja pyörä laitettiin tilaukseen. Nyt jää Peten vanha cyclocross-pyörä sitten pojalle ajeltavaksi.
Samaan aikaan saunassa alkoi olla ongelmia trainerin kanssa. Siinä meni ilmeisesti joku vaijeri jotenkin jumiin, ja vastuksen säätönamiska meni rikki. Nyt kun siinä ei ole säätövaraa, Pete ei saa siitä riittävän kovaa vastusta intervallien ajamiseen. Omat korjausyritykset eivät auttaneet, taisi tilanne itseasiassa mennä pahempaan suuntaan. Nyt en ole ihan varma suunnittelemmeko vielä korjauttavamme sen jossain vai pitääkö tilata samantien uusi.
Kuntoilurintamalla oli parikin lepopäivää, kunnes taas pääsin vauhtiin perjantain kuntopiirissä. Alkupito kesti jo viisi minuuttia, ja kuntopiirissä työjakso on pidentynyt minuuttiin. Nyt tosin tehtiin vain kaksi kierrosta, jotta ehdittiin tehdä kunnon pidot kuntopiirin päätteeksi. Tehtiin kahdesti tämä vanha tuttu amerikkalainen keskivartalonlihastesti:
60 sek lankku
15 sek toinen käsi ylhäällä
15 sek vaihda käsi
15 sek toinen jalka ylhäällä
15 sek vaihda jalka
15 sek vastakkaiset käsi ja jalka ylhäällä
15 sek toinen puoli
30 sek lankku
Eilen aloitin kolmannen viikon Kinetic Revolutionin juoksutekniikkaohjelmasta. Viikon teema on askelen pituus ja kadenssi. Ihan ensimmäiseksi piti kokeilla, kuinka monta askelta ehtii ottaa minuutissa. Minuutissa otetut askeleet laskettiin kolme kertaa, ja sitten laskettiin keskiarvo. Laskin askelparit, ja niitä tuli 82-84 eli kadenssi rennolla juoksulla oli noin 166 (2x83), kun tavoite on 180. Tiesin, että tekniikkadrilleissä pääsen lähelle tavoitetta, koska ne kestävät lyhimmillään 20 sekuntia ja yleensä niiden aikana otan kolmisenkymmentä askelparia. Siinä vain tuppaa minulla käymään niin, että kun syke nousee samaan tahtiin askeltiheyden kanssa.
Pete lähti äsken juoksemaan Märskyyn, ja pian lähdemme pojan kanssa autolla perään. Noin tunnin treenikin on jo valmiiksi katsottu.
Samaan aikaan saunassa alkoi olla ongelmia trainerin kanssa. Siinä meni ilmeisesti joku vaijeri jotenkin jumiin, ja vastuksen säätönamiska meni rikki. Nyt kun siinä ei ole säätövaraa, Pete ei saa siitä riittävän kovaa vastusta intervallien ajamiseen. Omat korjausyritykset eivät auttaneet, taisi tilanne itseasiassa mennä pahempaan suuntaan. Nyt en ole ihan varma suunnittelemmeko vielä korjauttavamme sen jossain vai pitääkö tilata samantien uusi.
Kuntoilurintamalla oli parikin lepopäivää, kunnes taas pääsin vauhtiin perjantain kuntopiirissä. Alkupito kesti jo viisi minuuttia, ja kuntopiirissä työjakso on pidentynyt minuuttiin. Nyt tosin tehtiin vain kaksi kierrosta, jotta ehdittiin tehdä kunnon pidot kuntopiirin päätteeksi. Tehtiin kahdesti tämä vanha tuttu amerikkalainen keskivartalonlihastesti:
60 sek lankku
15 sek toinen käsi ylhäällä
15 sek vaihda käsi
15 sek toinen jalka ylhäällä
15 sek vaihda jalka
15 sek vastakkaiset käsi ja jalka ylhäällä
15 sek toinen puoli
30 sek lankku
Eilen aloitin kolmannen viikon Kinetic Revolutionin juoksutekniikkaohjelmasta. Viikon teema on askelen pituus ja kadenssi. Ihan ensimmäiseksi piti kokeilla, kuinka monta askelta ehtii ottaa minuutissa. Minuutissa otetut askeleet laskettiin kolme kertaa, ja sitten laskettiin keskiarvo. Laskin askelparit, ja niitä tuli 82-84 eli kadenssi rennolla juoksulla oli noin 166 (2x83), kun tavoite on 180. Tiesin, että tekniikkadrilleissä pääsen lähelle tavoitetta, koska ne kestävät lyhimmillään 20 sekuntia ja yleensä niiden aikana otan kolmisenkymmentä askelparia. Siinä vain tuppaa minulla käymään niin, että kun syke nousee samaan tahtiin askeltiheyden kanssa.
Pete lähti äsken juoksemaan Märskyyn, ja pian lähdemme pojan kanssa autolla perään. Noin tunnin treenikin on jo valmiiksi katsottu.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Väsy
No nyt se hyvä viime viikko kostautuu, kun koko ajan väsyttää. Töissäkin on puolet tiimistä sairaana, ja osalla kollegoista on pitkäaikaisia, jopa usean kuukauden kestäneitä flunssia, poskiontelontulehduksia ja muita kurjia tauteja. Enpähän ainakaan unohda pestä käsiä monta kertaa päivässä.
Maanantaina vielä riitti virtaa, kun kävin Aten kanssa illalla uimassa. Hänellä oli taas se uintikurssi, ja minä uin pari kilsaa viereisellä radalla. Kylkipotkujen aikana pystyin hyvin vähän vaklaamaan, mitä siellä tapahtui. Volttikäännöstä harjoittelivat, ja poika pisti yhdenkin onnistuneen käännöksen jälkeen kehiin vielä parit delffarit. Ai että kun näytti hienolta!
Tiistaina oli aamulla sen verran liukasta, että jätin pyörän varastoon ja lähdin töihin julkisilla. Meillä on muutaman kymmenen metrin matka postilaatikolle, ja siinä ehtii heti kuuden pintaan vähän arvioimaan ajokelejäkin. Ennen pilatesta ehdin kuitenkin tehdä puolen tunnin treenin yläkropalle kuntosalilla. Illalla oli tarkoitus lähteä lenkille ja aloittaa juoksutekniikkaohjelman kolmas viikko, mutta väsymys vei voiton.
Tänään töiden jälkeen kävin Sanomatalon Rajala Pro Shopissa vähän kyselemässä digijärkkärikoulutuksista. Muistin, että ostaessani kameraa sellaisesta mahdollisuudesta oli puhetta, mutta silloin se jäi käyttämättä. Kävi ilmi, että seuraava kurssi olisi jo heti huomenillalla mutta kurssille pitäisi osallistua kuuden kuukauden kuluessa kameran hankinnasta. Hankin kameran (500D) jo toista vuotta sitten, eikä sitä tietenkään ole enää uutena myynnissä. Kurssilla käydään läpi uudempia kameramalleja, joissa on mm. vähän erilaisia valikkorakenteita. Sain kuitenkin luvan tulla mukaan kurssille, kun sillä oli vielä tilaa. Mukavaa, kun joustivat. Huomenna odotan oppivani ainakin kameran perussäädöt niin, etten enää kuvaisi automaattiohjelmilla vaan osaisin käyttää kameran ominaisuuksia paremmin hyväksi. Ehkäpä saan tänne blogiinkin jatkossa entistä parempia kuvia.
Nyt näyttää siltä, että tälle viikolle tulisi siis ainakin pari lepopäivää peräkkäin. Toisaalta se on ihan hyvä, koska keväällä on kuitenkin tarkoitus harjoitella nousujohteisesti. Eihän siitä mitään tule jos jo ennen joulua tunnit ovat ihan tapissa ja suorittaja itse jatkuvan väsymyksen vallassa.
Maanantaina vielä riitti virtaa, kun kävin Aten kanssa illalla uimassa. Hänellä oli taas se uintikurssi, ja minä uin pari kilsaa viereisellä radalla. Kylkipotkujen aikana pystyin hyvin vähän vaklaamaan, mitä siellä tapahtui. Volttikäännöstä harjoittelivat, ja poika pisti yhdenkin onnistuneen käännöksen jälkeen kehiin vielä parit delffarit. Ai että kun näytti hienolta!
Tiistaina oli aamulla sen verran liukasta, että jätin pyörän varastoon ja lähdin töihin julkisilla. Meillä on muutaman kymmenen metrin matka postilaatikolle, ja siinä ehtii heti kuuden pintaan vähän arvioimaan ajokelejäkin. Ennen pilatesta ehdin kuitenkin tehdä puolen tunnin treenin yläkropalle kuntosalilla. Illalla oli tarkoitus lähteä lenkille ja aloittaa juoksutekniikkaohjelman kolmas viikko, mutta väsymys vei voiton.
Tänään töiden jälkeen kävin Sanomatalon Rajala Pro Shopissa vähän kyselemässä digijärkkärikoulutuksista. Muistin, että ostaessani kameraa sellaisesta mahdollisuudesta oli puhetta, mutta silloin se jäi käyttämättä. Kävi ilmi, että seuraava kurssi olisi jo heti huomenillalla mutta kurssille pitäisi osallistua kuuden kuukauden kuluessa kameran hankinnasta. Hankin kameran (500D) jo toista vuotta sitten, eikä sitä tietenkään ole enää uutena myynnissä. Kurssilla käydään läpi uudempia kameramalleja, joissa on mm. vähän erilaisia valikkorakenteita. Sain kuitenkin luvan tulla mukaan kurssille, kun sillä oli vielä tilaa. Mukavaa, kun joustivat. Huomenna odotan oppivani ainakin kameran perussäädöt niin, etten enää kuvaisi automaattiohjelmilla vaan osaisin käyttää kameran ominaisuuksia paremmin hyväksi. Ehkäpä saan tänne blogiinkin jatkossa entistä parempia kuvia.
Nyt näyttää siltä, että tälle viikolle tulisi siis ainakin pari lepopäivää peräkkäin. Toisaalta se on ihan hyvä, koska keväällä on kuitenkin tarkoitus harjoitella nousujohteisesti. Eihän siitä mitään tule jos jo ennen joulua tunnit ovat ihan tapissa ja suorittaja itse jatkuvan väsymyksen vallassa.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Kympin viikko
Pete sai eilen illalla loistavan idean: hän juoksee heti aamiaisen jälkeen Märskyyn, minä ajan sinne autolla ja sitten mennään yhdessä uimaan. En ihan heti innostunut, kun suunnitelmissa oli vain lyhyt juoksutekniikkatreeni, mutta vähän ajan päästä kuitenkin. Niinpä lähdimme samaan aikaan juoksemaan, Pete Mäkelänrinteeseen ja minä golfkentän ympäri kotimaisemissa. Lenkin jälkeen puoli yhdentoista maissa herätin lapset (jotka taisivat molemmat jatkaa uniaan vielä vähän aikaa) ja nappasin mukaan uintikassit ja lähdin ajalemaan.
Ehdin ennen Peten saapumista ostaa uuden uikkarin, sillä vanhassa oli jo jonkun aikaa ollut ohenemisen ja venymisen merkkejä. Vuoden se uikkari tällä käytöllä näköjään kestää. Uusi on lähes samanlainen lahkeellinen musta kuin aikaisemmatkin.
Uimme tällaisen treenin:
100-200 m alkuverra
4*25 m yksi pitkä sukellus delffareita + vu
2x (25 m myyrää (hyvä kierto, ei lopputyöntöä, 25 m vu)
2x (25 m vu potkuja, 25 m vu, 25 m su potkuja, 75 m vu)
2x (25 m tahdista edessä, 25 m vu hyvä frekvenssi)
2x (25 m kylkipotkuja, 25 m vu, 25 m toinen kylki, 75 m vu)
2x (50 m vu kädet nyrkissä, 100 m vu kiihdyttäen, 50 m vu kevyt)
4x 50 m (liuku - kellunta - aktivointi potkuilla ja 4-6 vetoparia kovaa, 25 m kevyt)
100-200 m loppuverra
Uinnin jälkeen venyttelimme vartin verran terapia-altaassa ja kiiruhdimme kotiin. Nyt on ruoka uunissa ja ihan kamala nälkä!
Tällä viikolla liikuin 10 tuntia:
ma juoksu 40 min, uinti 55 min
ti työmatkapyöräily 67 min, pilates 60 min, kuntosali 30 min
ke lepo
to juoksu 40 min, uinti 60 min
pe kuntopiiri 70 min
la juoksu 38 min, uinti 60 min
su juoksu 38 min, uinti 45 min
Ehdin ennen Peten saapumista ostaa uuden uikkarin, sillä vanhassa oli jo jonkun aikaa ollut ohenemisen ja venymisen merkkejä. Vuoden se uikkari tällä käytöllä näköjään kestää. Uusi on lähes samanlainen lahkeellinen musta kuin aikaisemmatkin.
Uimme tällaisen treenin:
100-200 m alkuverra
4*25 m yksi pitkä sukellus delffareita + vu
2x (25 m myyrää (hyvä kierto, ei lopputyöntöä, 25 m vu)
2x (25 m vu potkuja, 25 m vu, 25 m su potkuja, 75 m vu)
2x (25 m tahdista edessä, 25 m vu hyvä frekvenssi)
2x (25 m kylkipotkuja, 25 m vu, 25 m toinen kylki, 75 m vu)
2x (50 m vu kädet nyrkissä, 100 m vu kiihdyttäen, 50 m vu kevyt)
4x 50 m (liuku - kellunta - aktivointi potkuilla ja 4-6 vetoparia kovaa, 25 m kevyt)
100-200 m loppuverra
Uinnin jälkeen venyttelimme vartin verran terapia-altaassa ja kiiruhdimme kotiin. Nyt on ruoka uunissa ja ihan kamala nälkä!
Tällä viikolla liikuin 10 tuntia:
ma juoksu 40 min, uinti 55 min
ti työmatkapyöräily 67 min, pilates 60 min, kuntosali 30 min
ke lepo
to juoksu 40 min, uinti 60 min
pe kuntopiiri 70 min
la juoksu 38 min, uinti 60 min
su juoksu 38 min, uinti 45 min
lauantai 26. marraskuuta 2011
Kaupungilla
Heti aamusta kävin juoksemassa taas tekniikkatreenin. Edelleen tsemppaillaan juoksuasennon, käsien ja jalkojen kanssa. Ihan kuin se oikean asennon löytäminen alkaisi vähitellen tuntua vähän helpommalta. Syke kyllä nousee taas helposti aerobisen kynnyksen tuntumaan, ja laskee toki aina kun palautellaan. Vähän oli mustaa jäätäkin jo Turvesuontiellä, vaikka lämpötila oli jo selvästi plussan puolella. Lenkkarit vähän liukuivat. Ennen lenkkiä herättelin vähän selkää parilla pilates-liikkeellä ja lenkin jälkeen tein vähän enemmänkin lihaskuntojuttuja ja selkää vahvistavia liikkeitä.
Lenkin jälkeen lähdimme Peten kanssa kaupungille pyörimään. Kävimme ostamassa pari lahjaa ja syömässä City-Centerin Leonardossa. Otimme molemmat samaa ruokaa: risottoa fetajuustolla ja punajuurikastikkeella. Annokset olivat pieniä eivätkä kovin ruokaisia. Risoton kanssa tarjottiin leipää. Annos olisi alkuruuaksi ollut ihan ok, mutta pääruuaksi siitä ei ollut, kun nälkäkin jäi. Ja yhden annoksen hinta oli sentään yli 15 euroa! Petri antoi ystävälliselle tarjoilijalle palautetta, jonka hän lupasi viedä edelleen keittiöön. Ihan kivasti hän sen otti vastaan, vaikutti siltä että hän oli meidän kanssamme samaa mieltä. Ei taideta kuitenkaan mennä uudelleen sinne.
Iltapäivän pelasti käynti Kluuvin Maatilatorilla. Ihan mahtava paikka, suosittelen! Myynnissä on kaikenlaista herkkua, ja kaikki luomua. Ostimme hunajaa, leipää, juustoa, müsliä, raparperin siemeniä ja kananmunia. Ei ollut halpa paikka, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Illalla huristimme vielä Malmille uintitreeneihin. Muun muassa tällaisia sarjoja uitiin:
25 m delffareita
50 m vapaauinti (vu)
25 m selkäuinnin potkuja
50 m vu
25 m rintauintia
50 vu
25 m vapaauinnin potkuja
50 m vu
ja näitäkin:
200 m hengitys joka 2.
50 m hengitys joka 4.
50 m hengitys joka 5
15-20 sek tauko
200 m hengitys joka 3.
50 m hengitys joka 4.
50 m hengitys joka 5.
ja ainakin neljä kertaa tämä:
25 kylkipotkuja
50 vu
25 kädet nyrkissä
25 vu
Lopussa uitiin vielä viesti niin, että kaikki uivat 4x25. Olipa kiva uida kovaa, vaikka olinkin hävinneessä joukkueessa.
Lenkin jälkeen lähdimme Peten kanssa kaupungille pyörimään. Kävimme ostamassa pari lahjaa ja syömässä City-Centerin Leonardossa. Otimme molemmat samaa ruokaa: risottoa fetajuustolla ja punajuurikastikkeella. Annokset olivat pieniä eivätkä kovin ruokaisia. Risoton kanssa tarjottiin leipää. Annos olisi alkuruuaksi ollut ihan ok, mutta pääruuaksi siitä ei ollut, kun nälkäkin jäi. Ja yhden annoksen hinta oli sentään yli 15 euroa! Petri antoi ystävälliselle tarjoilijalle palautetta, jonka hän lupasi viedä edelleen keittiöön. Ihan kivasti hän sen otti vastaan, vaikutti siltä että hän oli meidän kanssamme samaa mieltä. Ei taideta kuitenkaan mennä uudelleen sinne.
Iltapäivän pelasti käynti Kluuvin Maatilatorilla. Ihan mahtava paikka, suosittelen! Myynnissä on kaikenlaista herkkua, ja kaikki luomua. Ostimme hunajaa, leipää, juustoa, müsliä, raparperin siemeniä ja kananmunia. Ei ollut halpa paikka, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Illalla huristimme vielä Malmille uintitreeneihin. Muun muassa tällaisia sarjoja uitiin:
25 m delffareita
50 m vapaauinti (vu)
25 m selkäuinnin potkuja
50 m vu
25 m rintauintia
50 vu
25 m vapaauinnin potkuja
50 m vu
ja näitäkin:
200 m hengitys joka 2.
50 m hengitys joka 4.
50 m hengitys joka 5
15-20 sek tauko
200 m hengitys joka 3.
50 m hengitys joka 4.
50 m hengitys joka 5.
ja ainakin neljä kertaa tämä:
25 kylkipotkuja
50 vu
25 kädet nyrkissä
25 vu
Lopussa uitiin vielä viesti niin, että kaikki uivat 4x25. Olipa kiva uida kovaa, vaikka olinkin hävinneessä joukkueessa.
torstai 24. marraskuuta 2011
Aamuin illoin
Heräsin puoli tuntia normaalia aikaisemmin ja kävin juoksulenkillä heti aamusta. Ihan pimeää oli ja melko kova tuuli, mutta muuten ihan ok keli juoksemiseen. Laitoin hihaan vilkkuvan valon, ettei kukaan aja takaa pyörällä päälle. Pyöräillessä olen usein hämmästellyt sitä, miten huonosti jalankulkijat tummissa vaatteissa näkyvät, puhumattakaan valottomista pyöräilijöistä.
Jotain selän alkulämmittelyä olisi kyllä pitänyt tehdä, sitä alkoi nimittäin särkeä aamupäivästä. Loppupäivän istuinkin työpöydän ääressä jumppapallon päällä ja nousin välillä vähän venyttelemään. Ostin jumppapallon töihin viime keväänä, ja vaihtelen sen ja toimistotuolin välillä pitkin päivää.
Illalla kävin Tapiolassa uimassa parin kilsan treenin. Tällä kertaa piti mennä yksin ja pyörällä, koska Pete oli tyttären kanssa kännykkäkaupoilla. Joku laittoi eilen kännykkänsä verkkarien taskussa pesukoneeseen.
Jotain selän alkulämmittelyä olisi kyllä pitänyt tehdä, sitä alkoi nimittäin särkeä aamupäivästä. Loppupäivän istuinkin työpöydän ääressä jumppapallon päällä ja nousin välillä vähän venyttelemään. Ostin jumppapallon töihin viime keväänä, ja vaihtelen sen ja toimistotuolin välillä pitkin päivää.
Illalla kävin Tapiolassa uimassa parin kilsan treenin. Tällä kertaa piti mennä yksin ja pyörällä, koska Pete oli tyttären kanssa kännykkäkaupoilla. Joku laittoi eilen kännykkänsä verkkarien taskussa pesukoneeseen.
tiistai 22. marraskuuta 2011
Kyykkyyn ja ylös
Eilen oli erilainen maanantai pitkästä aikaa, kun lepopäivälepsuilun sijaan kävin lenkillä ja illalla vielä uimassa. Juoksuohjelmassa on edetty viikkoon kaksi, ja tällä viikolla huomiota kiinnitetään etenkin juoksuasentoon. Viime viikon oppeja käsien ja jalkojen oikeasta liikeradasta ei tietenkään unohdeta, vaan kaikki yritetään ympätä sulavaksi kokonaisuudeksi. Syke nousi taas, mutta ehkä kuitenkin opin taas jotain. Lenkin jälkeen piti tehdä vielä yhden jalan kyykkyjä ja askelkyykkyjä, ja koko treeni huipentui venyttelyyn.
Ilmoitin Aten alkusyksystä Cetuksen vapaauinnin tekniikkakurssille, ja se alkoi niinikään eilen. Menimme ajoissa Keski-Espoon uimahallille ja niinpä ehdin uida noin tunnin treenin viereisellä radalla, vaikka itse kurssi kestikin vain 40 minuuttia. Välillä yritin kuikuilla, mitä he siellä tekevät. Mitään uusia juttuja ei pojalle kuulemma eteen tullut, ja hyvin tuntui vauhdissa pysyvän. Itse asiassa treenin jälkeen ohjaaja lupasi tehdä Atelle seuraaviksi treenikerroiksi oman ohjelman, koska hän on niin paljon edellä muita. Hyvin on siis Kristan oppi mennyt perille!
Osallistuin tänään työpaikan salilla (en sentään työajalla) parin tunnin mittaiseen kuntosalistartti-kurssiin. Siinä käytiin läpi kaikki laitteet ja monipuolisen harjoittelun perusteet. Ihan mielenkiintoista oli, ja yritän nyt taas kerran alkaa käydä salilla vähän ahkerammin. Nyt on ainakin ohjeet ja oikeat suoritustavat tuoreena mielessä.
Jalat tuntuivat kyllä melkoisen tönköiltä tänään töihin ja kotiin pyöräillessä. Ajaessa mietiskelin, että miten ehdin käydä tällä viikolla vielä kolme kertaa lenkillä ja pari kertaa uimassa ja ajamassa sen Wattbiken kympin tempotestin. Hetken aikaa mielessä häivähti idea käydä torstaina aamulenkillä, pikaisesti kotona suihkussa ja tehdä lihaskuntoliikkeet junassa ajan säästämiseksi. Aika nopeasti tulin kuitenkin järkiini - ei kai se kovin fiksulta näyttäisi siellä junan eteisessä yhdellä jalalla kyykistellä. Vai olisiko se sittenkään niin vaarallista?
Ilmoitin Aten alkusyksystä Cetuksen vapaauinnin tekniikkakurssille, ja se alkoi niinikään eilen. Menimme ajoissa Keski-Espoon uimahallille ja niinpä ehdin uida noin tunnin treenin viereisellä radalla, vaikka itse kurssi kestikin vain 40 minuuttia. Välillä yritin kuikuilla, mitä he siellä tekevät. Mitään uusia juttuja ei pojalle kuulemma eteen tullut, ja hyvin tuntui vauhdissa pysyvän. Itse asiassa treenin jälkeen ohjaaja lupasi tehdä Atelle seuraaviksi treenikerroiksi oman ohjelman, koska hän on niin paljon edellä muita. Hyvin on siis Kristan oppi mennyt perille!
Osallistuin tänään työpaikan salilla (en sentään työajalla) parin tunnin mittaiseen kuntosalistartti-kurssiin. Siinä käytiin läpi kaikki laitteet ja monipuolisen harjoittelun perusteet. Ihan mielenkiintoista oli, ja yritän nyt taas kerran alkaa käydä salilla vähän ahkerammin. Nyt on ainakin ohjeet ja oikeat suoritustavat tuoreena mielessä.
Jalat tuntuivat kyllä melkoisen tönköiltä tänään töihin ja kotiin pyöräillessä. Ajaessa mietiskelin, että miten ehdin käydä tällä viikolla vielä kolme kertaa lenkillä ja pari kertaa uimassa ja ajamassa sen Wattbiken kympin tempotestin. Hetken aikaa mielessä häivähti idea käydä torstaina aamulenkillä, pikaisesti kotona suihkussa ja tehdä lihaskuntoliikkeet junassa ajan säästämiseksi. Aika nopeasti tulin kuitenkin järkiini - ei kai se kovin fiksulta näyttäisi siellä junan eteisessä yhdellä jalalla kyykistellä. Vai olisiko se sittenkään niin vaarallista?
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Lukkojen takana
Mökillä sattui tänään hauska tapaus, kun lukitsimme Peten kanssa itsemme aittaan. Sen lukko on alusta asti ollut rikki niin, että jos oven laittaa lukkoon, sitä ei saa auki sisäpuolelta. Puolen päivän kanssa menimme katsomaan, että siellä on kaikki kunnossa ja epähuomiossa Pete veti oven perässään kiinni. Kummallakaan ei tietenkään ollut kännykkää mukana ja lapset olivat sisällä mökissä nettailemassa ja lukemassa. Pelastukseksi koitui se, että moussaka oli uunissa ja munakello pirisemässä reilun puolen tunnin päästä. Järkeilimme, että kun se pärähtää, jompi kumpi lapsista tulee terassille katsomaan, missä olemme. Niin kävikin, ja saimme Aten huomion kiinnitettyä. Hän nauroi katketakseen, kun huomasi mitä meille oli tapahtunut, lähes ilkkui meille ikkunan takana. Pete ujutti aitan avaimen hänelle ikkunasta ja vihdoin Atte avasi oven. Hyvä ettei tarvinnut rikkoa ikkunoita! Pete ehti ennen kotiinlähtöä korjata lukon, ettei näin käy enää toista (tai oikeastaan neljättä, jos kaikki lasketaan) kertaa.
Iltapäivällä kävimme Peten ja Aten kanssa uimassa tunnin treenin Helsinginkadun uimahallissa. Pete epäilee, että Atte on jo häntä nopeampi. Nopeasti on poika oppinut uimaan, jos näin tosiaan on. Huomenna Aten treeni jatkuu Cetuksen vapaauintikurssilla Keski-Espoon uimahallissa. Ajattelin samaan aikaan mennä uimaan itsekin, vaikka perinteisesti maanantai onkin minulla ollut lepopäivä.
Päättyneellä viikolla sain kasaan vain reilut kuusi tuntia. Olo oli vähän vetämätön keskiviikkona, ja kuntopiirissä perjantainakin oli haluton olo. Ehkä jotain syysväsymystä ilmassa?
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min, juoksu 38 min
ke lepo
to juoksu 39 min
pe kuntopiiri ja pidot 70 min
la juoksu 42 min
su uinti 60 min
Maantiepyörääkin on jo vähän ikävä, se on ollut Velosportissa jo viikon odottamassa laakerin vaihtoa.
Iltapäivällä kävimme Peten ja Aten kanssa uimassa tunnin treenin Helsinginkadun uimahallissa. Pete epäilee, että Atte on jo häntä nopeampi. Nopeasti on poika oppinut uimaan, jos näin tosiaan on. Huomenna Aten treeni jatkuu Cetuksen vapaauintikurssilla Keski-Espoon uimahallissa. Ajattelin samaan aikaan mennä uimaan itsekin, vaikka perinteisesti maanantai onkin minulla ollut lepopäivä.
Päättyneellä viikolla sain kasaan vain reilut kuusi tuntia. Olo oli vähän vetämätön keskiviikkona, ja kuntopiirissä perjantainakin oli haluton olo. Ehkä jotain syysväsymystä ilmassa?
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min, juoksu 38 min
ke lepo
to juoksu 39 min
pe kuntopiiri ja pidot 70 min
la juoksu 42 min
su uinti 60 min
Maantiepyörääkin on jo vähän ikävä, se on ollut Velosportissa jo viikon odottamassa laakerin vaihtoa.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Laiturihommia
Jokasyksyinen tärkeä mökkihomma meillä on laiturin nosto. Tarvitsemme siihen aina lisävoimia, vaikka perheessä on kaksi vahvaa miestä onkin. Tälläkin kertaa apuun riensivät äitini miehensä kanssa. Eniten aikaa menee laiturin neljän tolpan irrottamiseen. Kaksi on laiturin päässä ja toiset kaksi suunnilleen puolivälissä Ne uppoavat savipohjaan monen metrin syvyyteen, ja niiden ylös saaminen syksyllä vaatii monenmoista kääntöä ja vääntöä. Hankalin vaihe on taas painavan ja hankalan kokoisen laiturin päädyn kuiville nostaminen. Jotain vinssisysteemiäkin olemme aina välillä pohtineet, mutta toistaiseksi sellainen on jäänyt hankkimatta.
Laituri ja soutuvene ovat nyt onnellisesti talviteloilla, uutta kevättä odottamassa.
Päivän varsinainen liikuntahetki oli lounaan jälkeen juostu noin 40 minuutin lenkki. Juoksutekniikkaa treenailin taas hiljaisilla kyläteillä.
Laituri ja soutuvene ovat nyt onnellisesti talviteloilla, uutta kevättä odottamassa.
Päivän varsinainen liikuntahetki oli lounaan jälkeen juostu noin 40 minuutin lenkki. Juoksutekniikkaa treenailin taas hiljaisilla kyläteillä.
torstai 17. marraskuuta 2011
Viikon kolmas
Petri oli alkuviikosta pari päivää matkoilla, ja ihan samantien tuli ikävä treenikaveria. Yksin ei tullut mentyä esimerkiksi uimaan, vaikka autokin olisi ollut pihassa. Treenikaverin puutteen lisäksi toinen syy eiliseen lepopäivään oli flunssainen olo aikaisemmin päivällä. Tänään olo on tuntunut taas ihan hyvältä, ehkä se yhden illan lepäily sitten auttoi. Katselin Yle Areenalta tanskalaista Henkivartijat-sarjaa. Se on tosi hyvä, suosittelen!
Tänään kävin juoksemassa nelisenkymmentä minuuttia. Juoksutreeniä tein taas ohjelman mukaan vain lyhyissä pätkissä. Pimeää oli, näin yhden mopoilijankin joka ajoi ilman valoja. Ihan hullun hommaa!
Vuosi sitten oli mökillä jo näin talvista:
Nyt on laiturikin vielä järvessä, se pitäisi nyt viikonloppuna saada nostettua ylös. Yksi toive on myös ehtiä vielä sienimetsään. Vieläköhän niitä suppiksia on?
Tänään kävin juoksemassa nelisenkymmentä minuuttia. Juoksutreeniä tein taas ohjelman mukaan vain lyhyissä pätkissä. Pimeää oli, näin yhden mopoilijankin joka ajoi ilman valoja. Ihan hullun hommaa!
Vuosi sitten oli mökillä jo näin talvista:
Nyt on laiturikin vielä järvessä, se pitäisi nyt viikonloppuna saada nostettua ylös. Yksi toive on myös ehtiä vielä sienimetsään. Vieläköhän niitä suppiksia on?
tiistai 15. marraskuuta 2011
Juoksutreeniä
Aloitin sunnuntaina Kinetic Revolutionin kuuden viikon juoksutekniikkaohjelman. Siinä on joka viikolle neljä treeniä, joihin kuuluu tekniikkaosuus, lihaskunto-osuus ja päälle vielä venyttelyt. Kaikista on selkeät ohjeet videoineen. Ohjelma vaikuttaa niin selkeältä, että sen voi varmasti toteuttaa vaikkei olisikaan käynyt Jamesin juoksuopissa livenä.
Juoksua tulee nyt neljä kertaa viikossa, mutta ainakin näin ekalla viikolla tekniikkatreenin ehtii tehdä reilun puolen tunnin lenkillä hyvin. Muutenkin on varmaan parempi juosta usein vähän kuin kerralla paljon.
Viime viikolla tuli liikuttua seitsemän tuntia ja vartti:
ma lepo
ti pilates 1 h, työmatkapyöräily 1 h 10 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h 15 min, työmatkapyöräily 1 h 10 min
la wattbike 20 min, uinti 1 h
su juoksu 35 min
Juoksua tulee nyt neljä kertaa viikossa, mutta ainakin näin ekalla viikolla tekniikkatreenin ehtii tehdä reilun puolen tunnin lenkillä hyvin. Muutenkin on varmaan parempi juosta usein vähän kuin kerralla paljon.
Viime viikolla tuli liikuttua seitsemän tuntia ja vartti:
ma lepo
ti pilates 1 h, työmatkapyöräily 1 h 10 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h 15 min, työmatkapyöräily 1 h 10 min
la wattbike 20 min, uinti 1 h
su juoksu 35 min
lauantai 12. marraskuuta 2011
Watteja ja vetoja
Heti aamusta lähdimme Peten kanssa työpaikkani salille tutustumaan Wattbikeen. Puolisen tuntia olimme ainoat ihmiset koko salissa, ja saimme ihan rauhassa lueskella käyttöohjetta ja kokeilla erilaisia juttuja. Molemmat ajoimme parisenkymmentä minuuttia. Mitään sen ihmeempää tavoitetta ei ollut, kunhan tutustuimme laitteeseen.
Eilinen kuntopiiri tuntui jaloissa; syke nousi ehkä vähän turhan korkealle ja hiki virtasi. Tässä Wattbiken datat:
treenin kesto 20.22
power avg 146 W
power peak 251
left/right 50/50
cadence 87 rpm
cadence peak 98
Wattbikesta näkyy hyvin myös se, miten tasaisesti pyörittää kampia. Meillä molemmilla tuli vähän samankaltainen kuvio, oikealle kallellaan oleva kahdeksikko. Oikealla jalalla onnistuu työntäminen paremmin, vasemmalla nostaminen. Peten kuvio näkyy tässä:
Ensi kerralla suunnitelmissa on tehdä Wattbikella 20 minuutin testiajo, johon saimme ohjeet Jupikselta. Tuskin maltan odottaa!
Samalla reissulla vein maantiepyöräni Velosportiin laakerinvaihtoon, ja Petelle tarjoutui hyvä tilaisuus latsellaan tri-pyöriä. Sellainen taitaa nyt ihan oikeasti olla hankintalistalla. Ja tarvitaanhan me kolmas kisakelpoinen pyörä ensi kesäksi, ettei pojan sentään maasturilla tarvitse kilpailla...
Ennen uintitreenejä ehdimme vielä katsomaan tyttären harjoituskilpailuja esteratsastuksen ristikkoluokassa Primus-tallilla. Rata sujui häneltä virheittä, kuten useimmilta muiltakin nuorilta. Olipa yllättävän jännittävää seurata oman lapsen suoritusta, lähes henkeä pidätellen istuimme hievahtamatta paikoillamme. Kuvat eivät onnistuneet kovinkaan hyvin, koska salamaa ei saa käyttää ja pitempi putkikin unohtui kotiin. Ehkä tästä nyt kuitenkin välittyy vähän sitä tunnelmaa:
Illan uintitreeneissä koin taas pienen valaistumisen hetken käsivetoa harjoitellessa. Tuntui siltä, että todella pääsin vedossa käden päälle ja uinti tuntui vauhdikkaalta ja helpolta. Tekniikkatreeni alkaa ilmeisesti tuottaa vähän tulosta. Lopussa tehtiin vielä lemppari-scullingiani: jalat edellä selällään kädet pään yläpuolella työnnetään kroppaa eteenpäin. Sitä olen jonkun verran treenaillutkin ja tänään sekin sujui hyvin.
Eilinen kuntopiiri tuntui jaloissa; syke nousi ehkä vähän turhan korkealle ja hiki virtasi. Tässä Wattbiken datat:
treenin kesto 20.22
power avg 146 W
power peak 251
left/right 50/50
cadence 87 rpm
cadence peak 98
Wattbikesta näkyy hyvin myös se, miten tasaisesti pyörittää kampia. Meillä molemmilla tuli vähän samankaltainen kuvio, oikealle kallellaan oleva kahdeksikko. Oikealla jalalla onnistuu työntäminen paremmin, vasemmalla nostaminen. Peten kuvio näkyy tässä:
Ensi kerralla suunnitelmissa on tehdä Wattbikella 20 minuutin testiajo, johon saimme ohjeet Jupikselta. Tuskin maltan odottaa!
Samalla reissulla vein maantiepyöräni Velosportiin laakerinvaihtoon, ja Petelle tarjoutui hyvä tilaisuus latsellaan tri-pyöriä. Sellainen taitaa nyt ihan oikeasti olla hankintalistalla. Ja tarvitaanhan me kolmas kisakelpoinen pyörä ensi kesäksi, ettei pojan sentään maasturilla tarvitse kilpailla...
Ennen uintitreenejä ehdimme vielä katsomaan tyttären harjoituskilpailuja esteratsastuksen ristikkoluokassa Primus-tallilla. Rata sujui häneltä virheittä, kuten useimmilta muiltakin nuorilta. Olipa yllättävän jännittävää seurata oman lapsen suoritusta, lähes henkeä pidätellen istuimme hievahtamatta paikoillamme. Kuvat eivät onnistuneet kovinkaan hyvin, koska salamaa ei saa käyttää ja pitempi putkikin unohtui kotiin. Ehkä tästä nyt kuitenkin välittyy vähän sitä tunnelmaa:
Illan uintitreeneissä koin taas pienen valaistumisen hetken käsivetoa harjoitellessa. Tuntui siltä, että todella pääsin vedossa käden päälle ja uinti tuntui vauhdikkaalta ja helpolta. Tekniikkatreeni alkaa ilmeisesti tuottaa vähän tulosta. Lopussa tehtiin vielä lemppari-scullingiani: jalat edellä selällään kädet pään yläpuolella työnnetään kroppaa eteenpäin. Sitä olen jonkun verran treenaillutkin ja tänään sekin sujui hyvin.
torstai 10. marraskuuta 2011
Pikaruokaa
Tiistaisen pilateksen ja työmatkapyöräilyn jälkeen seurasi keskiviikkona lepopäivä (gasp!), ja tänään torstaina kävimme Peten kanssa uimassa Märskyssä. Olimme altaassa kymmentä vaille neljä, ja melkein koko tunnin saimme uida kahdestaan radalla. Sopiva treeni löytyi seuran verkkosivuilta ja meni näin:
100 AV
4 x 50 m (25 pot - 25 vu)
200 m vu hengitys joka 4:llä
4 x 50 m (25 myyrää - 25 vu)
200 m vu hengitys joka 3:lla
4 x 50 m (25 kylkipot. - 25 vu)
200 m vu hengitys joka 2:lla
8 x 50 m (15 m sculling - 10 m pot. - 25 vu)
300 m vu II
100-200 LV
Ei nyt ollut mitään flow'ta, mutta ihan kivaa kuitenkin. Uin alkuun satkun enemmän verraa, kun poikkeuksellisesti ehdin altaalle ennen Peteä.
Kotimatkalla juutuimmekin ihan kamalaan ruuhkaan. Siinä istuskellessa päätimme ajaa kotiin Tapiolan kautta, kun molemmilla alkoi olla jo tosi kova nälkä. Ostimme lapsille Stockmann Mealsistä lihapullia ja meille kasvispihvejä. Oli nopeaa, helppoa ja hyvää. Minulla oli kerran työkaveri, joka kertoi ettei koskaan tee ruokaa, sitä vartenhan on Stockan Herkku. Tänään ymmärsin ehkä vähän mistä hän puhui, mutta ei tästä mitään tapaa tule kuitenkaan...
100 AV
4 x 50 m (25 pot - 25 vu)
200 m vu hengitys joka 4:llä
4 x 50 m (25 myyrää - 25 vu)
200 m vu hengitys joka 3:lla
4 x 50 m (25 kylkipot. - 25 vu)
200 m vu hengitys joka 2:lla
8 x 50 m (15 m sculling - 10 m pot. - 25 vu)
300 m vu II
100-200 LV
Ei nyt ollut mitään flow'ta, mutta ihan kivaa kuitenkin. Uin alkuun satkun enemmän verraa, kun poikkeuksellisesti ehdin altaalle ennen Peteä.
Kotimatkalla juutuimmekin ihan kamalaan ruuhkaan. Siinä istuskellessa päätimme ajaa kotiin Tapiolan kautta, kun molemmilla alkoi olla jo tosi kova nälkä. Ostimme lapsille Stockmann Mealsistä lihapullia ja meille kasvispihvejä. Oli nopeaa, helppoa ja hyvää. Minulla oli kerran työkaveri, joka kertoi ettei koskaan tee ruokaa, sitä vartenhan on Stockan Herkku. Tänään ymmärsin ehkä vähän mistä hän puhui, mutta ei tästä mitään tapaa tule kuitenkaan...
maanantai 7. marraskuuta 2011
The theme of the day was me!
Joitakin viikkoja sitten katselimme Peten kanssa telkkarista jotain tyhjänpäiväistä ohjelmaa amerikkalaisista hirviömorsiamista. Yksi heistä tokaisi jossain vaiheessa että "the theme of the day is ME!". Aika hyvin lohkaistu morsmaikulta!
Järjestin tänään itselleni lähes vastaavan teemapäivän, kun varasin aamulle osteopaatin ja vielä iltapäivälle tunnin fysioterapiaa. Taas löytyi kropasta korjattavaa; lonkankoukistajat ovat ihan jumissa, samoin lantio. Lonkankoukistajien jumi ei ollut yllätys, lantion oli. Minulla onkin ollut jo jonkin aikaa ihan uuden tyyppisiä kipuja lantion alueella oikealla puolella. Ilmeisesti juoksen jonkin verran epäsymmetrisesti niin, että oikea jalka tulee enemmän kantapää edellä maahan ja sen seurauksena lantio oli oikealta puolelta kiertynyt taaksepäin. Sitä sitten fiksailtiin, ja pari päivää pitää nyt pitää juoksutaukoa. Sen jälkeen voisi kokeilla vaikka porrasjuoksua (ylöspäin!), koska siinä juostaan vain päkiällä ja SI-niveletkin aktivoituvat kivasti.
Joka tapauksessa ajattelin nyt ennen joulua noudattaa Kinetic Revolutionin kuuden viikon juoksutekniikkaohjelmaa, ja olenpa valmis myös harkitsemaan vielä vähän minimalistisempien juoksukenkien hankkimista. Ehkä seuraavana minä-teemapäivänä voisin käydä vaikka kenkäostoksilla tai pyöriä Helsingin ja Espoon lähiöissä etsimässä tarpeeksi pitkiä portaita juoksutreeniä varten...
Järjestin tänään itselleni lähes vastaavan teemapäivän, kun varasin aamulle osteopaatin ja vielä iltapäivälle tunnin fysioterapiaa. Taas löytyi kropasta korjattavaa; lonkankoukistajat ovat ihan jumissa, samoin lantio. Lonkankoukistajien jumi ei ollut yllätys, lantion oli. Minulla onkin ollut jo jonkin aikaa ihan uuden tyyppisiä kipuja lantion alueella oikealla puolella. Ilmeisesti juoksen jonkin verran epäsymmetrisesti niin, että oikea jalka tulee enemmän kantapää edellä maahan ja sen seurauksena lantio oli oikealta puolelta kiertynyt taaksepäin. Sitä sitten fiksailtiin, ja pari päivää pitää nyt pitää juoksutaukoa. Sen jälkeen voisi kokeilla vaikka porrasjuoksua (ylöspäin!), koska siinä juostaan vain päkiällä ja SI-niveletkin aktivoituvat kivasti.
Joka tapauksessa ajattelin nyt ennen joulua noudattaa Kinetic Revolutionin kuuden viikon juoksutekniikkaohjelmaa, ja olenpa valmis myös harkitsemaan vielä vähän minimalistisempien juoksukenkien hankkimista. Ehkä seuraavana minä-teemapäivänä voisin käydä vaikka kenkäostoksilla tai pyöriä Helsingin ja Espoon lähiöissä etsimässä tarpeeksi pitkiä portaita juoksutreeniä varten...
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Lintsari
Viikonloppu vierähti Vierumäellä, mukana tällä kertaa miehen lisäksi myös poikamme. Tyttärestä ei taida triathlonistia tullakaan, sen verran pontevasti hän ainakin toistaiseksi kieltäytyy kutsuista lähteä uimaan tai juoksemaan. Jalkapallo kuitenkin jatkuu, sillä paikka Hongan T97-joukkueesta tuli lyhyen tarkkailujakson jälkeen. Nyt hänellä on kolmet futistreenit ja kaksi ratsastustuntia viikossa. Yhdessä päätimme, että toisesta ridatunnista pitää keväällä luopua, jotta aikaa jää myös kavereiden kanssa vietettäväksi ja koulutyöhön.
Vierumäellä viikonloppu alkoi juoksutekniikkatreenillä ja 3x1000 m vedoilla. Juoksutekniikkatreeneissä sisähallissa tehtiin pitkälti samoja tuttuja juttuja kuin aikaisemmillakin leireillä, vain suurimmat loikat jätin selän takia väliin. Tonnin vedot oli tarkoitus juosta aerobisella kynnyksellä 200 metrin palautuksella, mutta ainakin minulla syke karkasi liian korkeaksi. Tulipa kuitenkin juostua. Vaikken ihan kaikkia juttuja tehnytkään, selkä tuli illalla kipeäksi. Voi olla, että siihen vaikutti tekniikkatreenin lisäksi myös vino juoksualusta. Kun lauantaina kävin juoksemassa samaiset vedot ulkona radalla, selkä ei tullut yhtään kipeäksi.
Noissa tonnin vedoissa oli yhtenä ideana se, että kun ne aina juoksee samalla sykkeellä niin ajan paranemisesta huomaa sitten kunnon kohoamisen. Lauantaina tein vetojen välissä 200 kävelypalautuksen, ja ajattelin jatkossa tehdä samaisen testijuoksun säännöllisin väliajoin. Niin kauan menee hyvin, kun aika paranee. Kun se huononee, pitää muuttaa harjoittelua.
Lauantaina oli heti aamusta puolentoista tunnin uintitreeni, jossa uitiin 4200 metriä. Harmikseni en kirjoittanut treenejä ylös heti eilen kun ne vielä muistin, mutta mukavaa oli. Selvästi huomaan uidessa, että meininki on nyt parempi kun olen lisännyt uintimäärää.
Illalla meillä oli vielä noin 45 minuutin pilates-henkinen venyttelysessio.
Tänään skippasin aamulenkin, kun jo kahtena edeltävänä päivänä olin selkää kiusannut juoksemisella. Satsasin palautumiseen, ja nukuin puoli yhdeksään. Yhden luennon jälkeen pääsimme taas uimaan, ja nyt harjoiteltiin otteen hakua ja nopeutta. Otteen haussa uimme setissä tällaisen setin neljä kertaa
25 mkädet nyrkissä
50 m vaparia
25 m etu- ja keskisormi pystyssä, muut nyrkissä
50 m vaparia
25 m etusormi pystyssä, muut nyrkissä
50 m vaparia
25 m potkuja
50 m vaparia
ja nopeutta harjoitimme mm. tällaisella harjoituksella (tehtiin kuusi kertaa):
25 m sukellus päädystä, ekat 6 vetoparia täysiä, loppu rentoa
50 m vaparia rennosti
25 m hyppy altaaseen ja ekat 6 vetoparia täysiä, loppu rentoa
50 m vaparia rennosti
Ekat kaksi kertaa lasit tippuivat päästä, mutta kolmannesta kerrasta eteenpäin ne pysyivät jotakuinkin paikallaan kun tein vähän matalamman hypyn.
Koska laiskottelin leirillä, tuli tunteja päättyneellä viikolla leiristä huolimatta vain reilut 10:
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke jooga 45 min, uinti 60 min
to työmatkapyöräily 64 min
pe juoksu (sis. tekniikkaa) 90 min
la uinti 90 min, juoksu 30 min, lihashuolto 45 min
su uinti 60 min
Vierumäellä viikonloppu alkoi juoksutekniikkatreenillä ja 3x1000 m vedoilla. Juoksutekniikkatreeneissä sisähallissa tehtiin pitkälti samoja tuttuja juttuja kuin aikaisemmillakin leireillä, vain suurimmat loikat jätin selän takia väliin. Tonnin vedot oli tarkoitus juosta aerobisella kynnyksellä 200 metrin palautuksella, mutta ainakin minulla syke karkasi liian korkeaksi. Tulipa kuitenkin juostua. Vaikken ihan kaikkia juttuja tehnytkään, selkä tuli illalla kipeäksi. Voi olla, että siihen vaikutti tekniikkatreenin lisäksi myös vino juoksualusta. Kun lauantaina kävin juoksemassa samaiset vedot ulkona radalla, selkä ei tullut yhtään kipeäksi.
Noissa tonnin vedoissa oli yhtenä ideana se, että kun ne aina juoksee samalla sykkeellä niin ajan paranemisesta huomaa sitten kunnon kohoamisen. Lauantaina tein vetojen välissä 200 kävelypalautuksen, ja ajattelin jatkossa tehdä samaisen testijuoksun säännöllisin väliajoin. Niin kauan menee hyvin, kun aika paranee. Kun se huononee, pitää muuttaa harjoittelua.
Lauantaina oli heti aamusta puolentoista tunnin uintitreeni, jossa uitiin 4200 metriä. Harmikseni en kirjoittanut treenejä ylös heti eilen kun ne vielä muistin, mutta mukavaa oli. Selvästi huomaan uidessa, että meininki on nyt parempi kun olen lisännyt uintimäärää.
Illalla meillä oli vielä noin 45 minuutin pilates-henkinen venyttelysessio.
Tänään skippasin aamulenkin, kun jo kahtena edeltävänä päivänä olin selkää kiusannut juoksemisella. Satsasin palautumiseen, ja nukuin puoli yhdeksään. Yhden luennon jälkeen pääsimme taas uimaan, ja nyt harjoiteltiin otteen hakua ja nopeutta. Otteen haussa uimme setissä tällaisen setin neljä kertaa
25 mkädet nyrkissä
50 m vaparia
25 m etu- ja keskisormi pystyssä, muut nyrkissä
50 m vaparia
25 m etusormi pystyssä, muut nyrkissä
50 m vaparia
25 m potkuja
50 m vaparia
ja nopeutta harjoitimme mm. tällaisella harjoituksella (tehtiin kuusi kertaa):
25 m sukellus päädystä, ekat 6 vetoparia täysiä, loppu rentoa
50 m vaparia rennosti
25 m hyppy altaaseen ja ekat 6 vetoparia täysiä, loppu rentoa
50 m vaparia rennosti
Ekat kaksi kertaa lasit tippuivat päästä, mutta kolmannesta kerrasta eteenpäin ne pysyivät jotakuinkin paikallaan kun tein vähän matalamman hypyn.
Koska laiskottelin leirillä, tuli tunteja päättyneellä viikolla leiristä huolimatta vain reilut 10:
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke jooga 45 min, uinti 60 min
to työmatkapyöräily 64 min
pe juoksu (sis. tekniikkaa) 90 min
la uinti 90 min, juoksu 30 min, lihashuolto 45 min
su uinti 60 min
torstai 3. marraskuuta 2011
Elämyksiä fillarilla
Tiistaina oli kyllä kaunein aamu pisimpään aikaan, kun lähdin pyörällä töihin ennen seitsemää. Oli mahtavaa ajella tyynessä kelissä ja nähdä miten nouseva aurinko vähitellen värjää taivaan. Huippuhetki oli varmaan sillalla Tarvaspäästä Munkkiniemeen päin, kun rakennusten valot vielä heijastuivat tummaan meren pintaan. Koko työmatka meni kuin huomaamatta fiilistellessä. Viimeinen reilu kilometri Stadikalta on kanssa hieno, kun ajelen ensin Töölönlahden rantaa pitkin ja sitten Finlandia-talon ja Musiikkitalon ohitse Sanomataloon. Mahtavaa olla töissä ydinkeskustassa! Juuri koskaan en työpäivän aikana poistu talosta, mutta työmatkat ovat vaan niin hienoja ja Helsinki ihana kaupunki!
Keskikroppa sai taas hyvää treeniä tiistai-aamuna pilateksessa, ja eilen kokeilen lounasjoogaa. Siinä tehtiin astangajoogan ensimmäinen sarja lähes kokonaan 45 minuutissa, eli aikamoisella pikakelauksella mentiin ja nopeasti hengiteltiin sisään ja ulos. Takareidet ainakin venyivät kivasti, ja ovat tänään kipeät. Joogan jälkeen kävin pikasuihkussa, ja kiiruhdin takaisin työpöydän ääreen syömään lounasbagelin. Koko päivä oli melkoista haipakkaa, en usko että enää menen keskellä päivää muuta kuin korkeintaan lounaslenkille.
Illalla kävimme Peten kanssa uimassa Märskyssä. Printtasin mukaan tämän Kristan HelTrin verkkosivuille tekemän treenin:
200 alkuverra
8 * 50 m (vuorotellen 25 yhden käden uintia - 25 vaparia / 25 vaparin potkuja - 25 vaparia)
400 - 300 - 200 - 100 (hengitys joka 3:lla, vauhti kiihtyy sarjan loppua kohden) tauko 15-20 sek
8 * 50 m (vuortellen 25 kylkipotkuja - 25 vaparia / 25 tahdistaen - 25 vaparia (hyvä pyöritys))
200 m loppuverra
Keskikroppa sai taas hyvää treeniä tiistai-aamuna pilateksessa, ja eilen kokeilen lounasjoogaa. Siinä tehtiin astangajoogan ensimmäinen sarja lähes kokonaan 45 minuutissa, eli aikamoisella pikakelauksella mentiin ja nopeasti hengiteltiin sisään ja ulos. Takareidet ainakin venyivät kivasti, ja ovat tänään kipeät. Joogan jälkeen kävin pikasuihkussa, ja kiiruhdin takaisin työpöydän ääreen syömään lounasbagelin. Koko päivä oli melkoista haipakkaa, en usko että enää menen keskellä päivää muuta kuin korkeintaan lounaslenkille.
Illalla kävimme Peten kanssa uimassa Märskyssä. Printtasin mukaan tämän Kristan HelTrin verkkosivuille tekemän treenin:
200 alkuverra
8 * 50 m (vuorotellen 25 yhden käden uintia - 25 vaparia / 25 vaparin potkuja - 25 vaparia)
400 - 300 - 200 - 100 (hengitys joka 3:lla, vauhti kiihtyy sarjan loppua kohden) tauko 15-20 sek
8 * 50 m (vuortellen 25 kylkipotkuja - 25 vaparia / 25 tahdistaen - 25 vaparia (hyvä pyöritys))
200 m loppuverra
maanantai 31. lokakuuta 2011
Uintipainotusta
Parin viime viikon aikana on tullut lähinnä uitua ja pyöräiltyä työmatkat. Syys- ja lokakuussa määrät jäivät ensimmäisen kerran viime vuoden vastaavien kuukausien huonommalle puolelle. Ei se varmaan haittaa, nyt pitääkin lepäillä ja kerätä voimia ensi kautta varten.
viikko 42
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke uinti 60 min
to lepo, vähän kipeänä
pe kuntopiiri 60 min
la lepo
su lepo
yhteensä 4 tuntia 42 minuuttia. Vointi oli vähän huono loppuviikosta, siksi lepäilin.
viikko 43
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke uinti 45 min, työmatkapyöräily 70 min
to uinti 50 min
pe työmatkapyöräily 68 min
la uinti 60 min
su uinti 55 min
yhteensä 7 tuntia 58 minuuttia. Vihdoinkin pääsin riittävän usein uimahallille, mutta perjantai-iltana en jaksanut lähteä kuntopiiriin.
viikko 42
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke uinti 60 min
to lepo, vähän kipeänä
pe kuntopiiri 60 min
la lepo
su lepo
yhteensä 4 tuntia 42 minuuttia. Vointi oli vähän huono loppuviikosta, siksi lepäilin.
viikko 43
ma lepo
ti pilates 60 min, työmatkapyöräily 70 min
ke uinti 45 min, työmatkapyöräily 70 min
to uinti 50 min
pe työmatkapyöräily 68 min
la uinti 60 min
su uinti 55 min
yhteensä 7 tuntia 58 minuuttia. Vihdoinkin pääsin riittävän usein uimahallille, mutta perjantai-iltana en jaksanut lähteä kuntopiiriin.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Huono rata uinnille
Kävin tänään Aten ja Peten kanssa uimassa Märskyssä. Kaikilla 25 metrin radoilla hallin takaosassa oli muutama ihminen uimassa, ja valitsimme keskimmäisen koska siinä oli isä kahden lapsensa kanssa ja päättelimme, etteivät he jaksa siinä kauaa enää leikkiä. Olin uinut parisataa metriä, kun satuin altaan matalaan päähän isän kanssa, joka totesikin, että tämä rata taitaa olla vähän huono rata uinnille. Tokaisin siihen, että minusta rata on vähän huono leikeille. Hän vastasi, että olivat siinä ensin ja ovat vielä jonkin aikaa. No, kyllä me siinä mahduimme kaikki olemaan, piti vaan tarkkaan katsella, missä ne lapset milloinkin poukkoilevat. Isä ui välillä mummosammakkoa, mutta pääasiassa vain seisoskeli matalassa päässä. Noin vartin päästä he lähtivät pois.
Uimme saman ohjelman kaikki kolme, noin 1800 metriä. Sen päälle uin vielä 50 m vaparia delffaripotkuilla, se oli tosi haastavaa mutta kivan tuntuista. Koko ajan pitää miettiä että miten ne jalat nyt menevät ja ja entäs se käsiveto... Uintituntuma alkaa pikkuhiljaa palautua, ja siitä vähän innostuneena ajattelin käydä ensi viikollakin pari kertaa uimassa ennen HelTrin syysleiriä viikonloppuna. Olen nyt yrittänyt treenata käännöksiä, tuntuu että niissä olisi paljonkin parantamisen varaa, kun vauhti pysähtyy kääntyessä ihan kokonaan. Luin vähän ohjeita ja vinkkejä täältä.
Kotimatkalla juttelimme vielä sen toisen perheen isän kanssa käydystä sananvaihdosta. Petri oli ymmärtänyt miehen kommentin niin, että tämä oli pahoillaan siitä, että lapsensa olivat meidän tiellä ja että meidän piti väistellä, minä taas niin että hän toivoi meidän vaihtavan toiselle radalle, jotta hänen lapsensa mahtuvat paremmin leikkimään. Poikamme Atte puolestaan piti minua pikkumaisena nipottajana, ja oli siinä varmaan ihan oikeassa.
Uimme saman ohjelman kaikki kolme, noin 1800 metriä. Sen päälle uin vielä 50 m vaparia delffaripotkuilla, se oli tosi haastavaa mutta kivan tuntuista. Koko ajan pitää miettiä että miten ne jalat nyt menevät ja ja entäs se käsiveto... Uintituntuma alkaa pikkuhiljaa palautua, ja siitä vähän innostuneena ajattelin käydä ensi viikollakin pari kertaa uimassa ennen HelTrin syysleiriä viikonloppuna. Olen nyt yrittänyt treenata käännöksiä, tuntuu että niissä olisi paljonkin parantamisen varaa, kun vauhti pysähtyy kääntyessä ihan kokonaan. Luin vähän ohjeita ja vinkkejä täältä.
Kotimatkalla juttelimme vielä sen toisen perheen isän kanssa käydystä sananvaihdosta. Petri oli ymmärtänyt miehen kommentin niin, että tämä oli pahoillaan siitä, että lapsensa olivat meidän tiellä ja että meidän piti väistellä, minä taas niin että hän toivoi meidän vaihtavan toiselle radalle, jotta hänen lapsensa mahtuvat paremmin leikkimään. Poikamme Atte puolestaan piti minua pikkumaisena nipottajana, ja oli siinä varmaan ihan oikeassa.
lauantai 29. lokakuuta 2011
Kirjamessuilla
Jokavuotiseen tapaan kävimme tänään Helsingin Kirjamessuilla koko perhe. Olimme Messukeskuksessa jo pari minuuttia ennen kymmentä, ja pääsimme ilman pitkää jonotusta sisään. Ensimmäisen kerran piti pojasta maksaa lisämaksu, kun perhelipulla pääsee sisään kaksi aikuista ja alle 16-vuotiasta lasta. Ensi vuonna taitaa loppua jo lapsilisienkin maksu, kun 17 vuotta tulee täyteen.
Messut olivat tosi mahtavat. Samaan aikaan järjestettiin myös Viini, ruoka ja hyvä elämä - sekä Musiikkimessut, joten nähtävää riitti. Aloitimme kuitenkin kirjapuolelta, ja osuimme ensimmäiseksi Rosebudin osastolle, josta heti löytyi kivasti kirjoja ostettavaksi. Kassakin totesi, että tuli varmaan kaikki joululahjat ostettua. Vastasimme että ei suinkaan, nämä ovat kaikki itselle. Se on ihana tunne, kun on paljon lukemattomia, mielenkiintoisia kirjoja hyllyssä odottamassa. Kiertelimme messuilla parisen tuntia, ja nämä ihanat tulivat mukana kotiin:
Pari uutuutta ostimme kovakantisena, mutta suurin osa kirjoista on edullisia pokkareita. Niitä myytiin monella osastolla kolme kympillä. Ostosten lomassa kävimme kuuntelemassa, kun Touko Siltala haastattatteli Tuomas Kyröä hänen uudesta kirjastaan Kerjäläinen ja jänis. Tosi mielenkiintoinen ja hauska haastattelu, jonka päätteeksi ostimme myös kirjan ja jonotimme siihen signeerauksen. Tuomas Kyrö on itse kuvannut kännykkäkameralla kirjasta videoita Youtubeen, tässä linkki ensimmäiseen. Videoilla on juonipaljastuksia, katsoin vain ensimmäisen ennen kirjan lukemista.
Muillakin messuilla kävimme, ja varsinkin ruokapuoli vaikutti paljon runsaammalta kuin viime vuonna. Mukavia maistiaisia oli tarjolla usealla osastolla. Vajaat kolme tuntia messuilla vierähti, ja lähtiessämme puolen päivän maissa alkoi olla jo paljon ruuhkaa käytävillä.
Illalla kävin uintitreeneissä Malmilla. Mukavaa settiä oli tarjolla Jupiksen ohjauksessa. Uinti alkaa tuntua jo vähän paremmalta, ehkä silläkin on oma vaikutuksensa, että tämä oli jo viikon kolmas uintitreeni. Täytyy jatkaa samaa tahtia myös ensi viikolla.
Messut olivat tosi mahtavat. Samaan aikaan järjestettiin myös Viini, ruoka ja hyvä elämä - sekä Musiikkimessut, joten nähtävää riitti. Aloitimme kuitenkin kirjapuolelta, ja osuimme ensimmäiseksi Rosebudin osastolle, josta heti löytyi kivasti kirjoja ostettavaksi. Kassakin totesi, että tuli varmaan kaikki joululahjat ostettua. Vastasimme että ei suinkaan, nämä ovat kaikki itselle. Se on ihana tunne, kun on paljon lukemattomia, mielenkiintoisia kirjoja hyllyssä odottamassa. Kiertelimme messuilla parisen tuntia, ja nämä ihanat tulivat mukana kotiin:
Pari uutuutta ostimme kovakantisena, mutta suurin osa kirjoista on edullisia pokkareita. Niitä myytiin monella osastolla kolme kympillä. Ostosten lomassa kävimme kuuntelemassa, kun Touko Siltala haastattatteli Tuomas Kyröä hänen uudesta kirjastaan Kerjäläinen ja jänis. Tosi mielenkiintoinen ja hauska haastattelu, jonka päätteeksi ostimme myös kirjan ja jonotimme siihen signeerauksen. Tuomas Kyrö on itse kuvannut kännykkäkameralla kirjasta videoita Youtubeen, tässä linkki ensimmäiseen. Videoilla on juonipaljastuksia, katsoin vain ensimmäisen ennen kirjan lukemista.
Muillakin messuilla kävimme, ja varsinkin ruokapuoli vaikutti paljon runsaammalta kuin viime vuonna. Mukavia maistiaisia oli tarjolla usealla osastolla. Vajaat kolme tuntia messuilla vierähti, ja lähtiessämme puolen päivän maissa alkoi olla jo paljon ruuhkaa käytävillä.
Illalla kävin uintitreeneissä Malmilla. Mukavaa settiä oli tarjolla Jupiksen ohjauksessa. Uinti alkaa tuntua jo vähän paremmalta, ehkä silläkin on oma vaikutuksensa, että tämä oli jo viikon kolmas uintitreeni. Täytyy jatkaa samaa tahtia myös ensi viikolla.
torstai 27. lokakuuta 2011
Mennään bussilla
Vasta pari vuotta meidän perheessä on ollut vain yksi auto. Sitä ennen monta vuotta meillä molemmilla oli omamme, ja aina silloin tällöin lapsilla olikin yhtäaikaa treenejä ja kisoja ympäri Uuttamaata niin että molemmille vanhemmille riitti kuskattavaa. Ovelta ovelle mentiin autolla, joskus sentään kimppakyydein. Sittemmin ovat harrastukset muuttuneet salibandystä taekwondoon ja jalkapallosta ratsastukseen, ja akuutit kuljetustarpeet huomattavasti vähentyneet. Aikaa on jäänyt myös meidän vanhempien omalle aikaa vievälle triathlon-harrastukselle.
Tyttär lopetti jalkapallon reilu vuosi sitten, kun joukkueessa vaihtui valmentaja. Nyt valmentaja vaihtui uudelleen, ja hän innostui pyrkimään taas porukkaan. Joukkueessa on parin viikon ajan avoimet harjoitukset kolme kertaa viikossa, joihin mahdolliset uudetkin pelaajat ovat tervetulleita. Treenihalleihin on meiltä noin kymmenen kilometrin matka. Eilen muuta kyytiä treeneihin ei löytynyt, ja olin luvannut hoitaa treenikuljetukset. Menimme bussilla, sillä reissun yhtenä tavoitteena oli opetella reitti bussilla tai junalla niitä päiviä varten, kun muuta kyytiä ei ole. Menomatkalla tytär oli melko lyhytsanainen, ja olinkin aistivinani jonkinlaista murjotusta ilmassa, kun auto jäi pihaan ja kamat piti ottaa kantoon. Voi tietysti olla, että vain kuvittelin koska minulla itselläni oli jo etukäteen huono fiilis siitä, että tytär kulkee treeneihin julkisilla. Yllätyin itsekin tuntemuksistani ja niiden voimakkuudesta. Jos hän lopulta joukkueeseen pääsee, näitä bussi- ja junakeikkoja tulee jatkossa silti enemmänkin.
Tällä viikolla omassa liikuntaohjelmassani on ollut työmatkapyöräilyä ja uintia sekä vajaa tunti pilatesta. Joogaan en päässyt, kun siihen päälle kalenteriin tulikin yksi tärkeä kokous. Ehkä sitten ensi viikolla...
Tyttär lopetti jalkapallon reilu vuosi sitten, kun joukkueessa vaihtui valmentaja. Nyt valmentaja vaihtui uudelleen, ja hän innostui pyrkimään taas porukkaan. Joukkueessa on parin viikon ajan avoimet harjoitukset kolme kertaa viikossa, joihin mahdolliset uudetkin pelaajat ovat tervetulleita. Treenihalleihin on meiltä noin kymmenen kilometrin matka. Eilen muuta kyytiä treeneihin ei löytynyt, ja olin luvannut hoitaa treenikuljetukset. Menimme bussilla, sillä reissun yhtenä tavoitteena oli opetella reitti bussilla tai junalla niitä päiviä varten, kun muuta kyytiä ei ole. Menomatkalla tytär oli melko lyhytsanainen, ja olinkin aistivinani jonkinlaista murjotusta ilmassa, kun auto jäi pihaan ja kamat piti ottaa kantoon. Voi tietysti olla, että vain kuvittelin koska minulla itselläni oli jo etukäteen huono fiilis siitä, että tytär kulkee treeneihin julkisilla. Yllätyin itsekin tuntemuksistani ja niiden voimakkuudesta. Jos hän lopulta joukkueeseen pääsee, näitä bussi- ja junakeikkoja tulee jatkossa silti enemmänkin.
Tällä viikolla omassa liikuntaohjelmassani on ollut työmatkapyöräilyä ja uintia sekä vajaa tunti pilatesta. Joogaan en päässyt, kun siihen päälle kalenteriin tulikin yksi tärkeä kokous. Ehkä sitten ensi viikolla...
lauantai 22. lokakuuta 2011
Juoksutaukoa
Selässä ei nyt tunnu hyvältä. Koko loppuviikon sitä on särkenyt, ja eilen kuntopiirissäkin piti pari liikettä korvata toisilla kun ne sattuivat. Vaihdoin jänne- ja luisteluhypyt sekä kahvakuulaheilautukset korvaaviin liikkeisiin toisella ja kolmannella kierroksella. Oma arvioini on, että viime viikkoina on tullut liikaa juoksua ja muuta kuormittavaa rasitusta alaselkään. Niinpä päätin pitää pari viikkoa vapaata juoksusta, ja kokeilen sitä seuraavan kerran aikaisintaan syysleirillä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Torstaina sattui kurkkuunkin, ja oli ihan vetämätön olo työpäivän jälkeen ja jätin uintitreenit jäivät väliin. Ehkä yhden illan lepäily sitten auttoi, kun flunssaa ei onneksi tullutkaan! Siitä huolimatta pidän viikonlopunkin vielä vapaata urheilusta, kävelyä ja selkäjumppaa lukuunottamatta. En vaan jaksa lähteä lenkille.
Olemme mökillä, ja täällä metsän keskellä näyttää nyt tältä (kuva terassilta):
Suklaahippukeksejä on leivottu ja syöty. Ehkä aavistuksen verran pitää noita keksejä syödessä venyttää karkkilakon määritelmää, kun laitoin taikinaan neljänneskilon suklaata... Eiväthän keksit sinustakaan ole karkkia? Onneksi ei tarvitse syödä niitä ihan yksin!
Torstaina sattui kurkkuunkin, ja oli ihan vetämätön olo työpäivän jälkeen ja jätin uintitreenit jäivät väliin. Ehkä yhden illan lepäily sitten auttoi, kun flunssaa ei onneksi tullutkaan! Siitä huolimatta pidän viikonlopunkin vielä vapaata urheilusta, kävelyä ja selkäjumppaa lukuunottamatta. En vaan jaksa lähteä lenkille.
Olemme mökillä, ja täällä metsän keskellä näyttää nyt tältä (kuva terassilta):
Suklaahippukeksejä on leivottu ja syöty. Ehkä aavistuksen verran pitää noita keksejä syödessä venyttää karkkilakon määritelmää, kun laitoin taikinaan neljänneskilon suklaata... Eiväthän keksit sinustakaan ole karkkia? Onneksi ei tarvitse syödä niitä ihan yksin!
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Omaa aikaa keskellä päivää
Kävin tänään taas työkaverin kanssa lounaslenkillä. Sade oli juuri tauonnut yhdentoista jälkeen kun lähdimme juoksemaan, ja välillä aurinkokin pilkahteli paksujen pilvien takaa. Juoksimme pari kertaa Töölönlahden ympäri, Sports Trackerin mukaan vauhti oli 5.40 min/km. On kyllä tosi mahtavaa päästä kesken työpäivää vähäksi aikaa ulos urheilemaan! Lenkin jälkeen kävimme nopeasti syömässä alakerran kuppilassa. Työaikasaldosta väheni pienestä kiiruhtamisesta huolimatta 50 minuuttia, ja kyllä se oli sen arvoista! Keskiviikkoisin salilla olisi tarjolla joogaa, ja yksi tuttu kehui tuntia niin kovasti, että laitoin sen jo ensi viikon kalenteriin.
Illalla kävimme Peten kanssa hakemassa Aten taekwondo-treeneistä ja ajoimme kolmistaan uimaan Märskyyn. Kesken 1700 metrin treenin sammuivat valot. Poistumisteiden valot tietenkin paloivat, samoin yläkerran kahvion valot, joten kyllä siellä jotenkin näki uida, vähän kuin olisi tunnelmavalaistuksessa polskutellut. Vajaan 10 minuutin päästä kaikki valot menivät taas päälle ja kaikki palasi normaaliksi.
Illalla kävimme Peten kanssa hakemassa Aten taekwondo-treeneistä ja ajoimme kolmistaan uimaan Märskyyn. Kesken 1700 metrin treenin sammuivat valot. Poistumisteiden valot tietenkin paloivat, samoin yläkerran kahvion valot, joten kyllä siellä jotenkin näki uida, vähän kuin olisi tunnelmavalaistuksessa polskutellut. Vajaan 10 minuutin päästä kaikki valot menivät taas päälle ja kaikki palasi normaaliksi.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Kampanjaa pukkaa
Pojan uintitreenit kulkevat ilmeisen hyvin, ainakin tänään vauhti altaassa Heltrin treeneissä oli kuulemma jo kovempaa kuin Petellä. Ehkäpä Aten "vahva" vauvauintitausta tasoittaa nyt hänen tietään triathlonistiksi. Tuskin maltan odottaa, että pääsen vertaamaan omaa vauhtiani hänen kanssaan samalle radalle. Siihen on varmaan ihan pian hyvä mahdollisuus, sillä olemme päättäneet pitää pienen uintikampanjan nyt loka-marraskuussa. Käytännössä se tarkoittanee noin kolmea uintitreeniä viikossa.
Työmatkapyöräilyä tuli viime viikolla kolme ja puoli tuntia, ja eilen kävin ehkä vuoden viimeisellä maantielenkillä Bodominjärven ympäri.Uusi satula tuntui tosi hyvältä, ja ylämäissä olin huomaavinani, että polkimiin sai paremmin välitettyä voimaa, kun istuinluut pysyivät tukevasti paikallaan satulassa. Vaikka satula oli hyvä, jalat tuntuivat väsyneiltä. Työmatkapyöräily lisäsi viime viikolla selvästi kokonaisrasitusta, en taida malttaa ajaa tarpeeksi hitaasti vaan vauhti vie mennessään.
Viikko 40
ma lepo
ti pilates aamulla, illalla 4x400 m vetoja ym. 35 min
ke juoksu 30 min, työmatkapyöräily 1 h 10 min
to uinti 1 h
pe lepo
la juoksu 17 min
su Vantaan neljännesmaraton 56:54
yhteensä 5 h 30 min
Viikko 41
ma lepo
ti pilates + työmatkapyöräily 1:20
ke juoksu 59 min + työmatkapyöräily 1:20
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la maantiepyöräily 1 h 30 min
su lepo
yhteensä 9 h 20 min
Muutaman kuukauden treenailemme Peten kanssa ilman ohjelmaa, suunnitelmallisempi valmentautuminen kohti ensi kesän koitoksia alkanee tammikuussa.
Työmatkapyöräilyä tuli viime viikolla kolme ja puoli tuntia, ja eilen kävin ehkä vuoden viimeisellä maantielenkillä Bodominjärven ympäri.Uusi satula tuntui tosi hyvältä, ja ylämäissä olin huomaavinani, että polkimiin sai paremmin välitettyä voimaa, kun istuinluut pysyivät tukevasti paikallaan satulassa. Vaikka satula oli hyvä, jalat tuntuivat väsyneiltä. Työmatkapyöräily lisäsi viime viikolla selvästi kokonaisrasitusta, en taida malttaa ajaa tarpeeksi hitaasti vaan vauhti vie mennessään.
Viikko 40
ma lepo
ti pilates aamulla, illalla 4x400 m vetoja ym. 35 min
ke juoksu 30 min, työmatkapyöräily 1 h 10 min
to uinti 1 h
pe lepo
la juoksu 17 min
su Vantaan neljännesmaraton 56:54
yhteensä 5 h 30 min
Viikko 41
ma lepo
ti pilates + työmatkapyöräily 1:20
ke juoksu 59 min + työmatkapyöräily 1:20
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la maantiepyöräily 1 h 30 min
su lepo
yhteensä 9 h 20 min
Muutaman kuukauden treenailemme Peten kanssa ilman ohjelmaa, suunnitelmallisempi valmentautuminen kohti ensi kesän koitoksia alkanee tammikuussa.
perjantai 14. lokakuuta 2011
Aktiivipyöräilijä
Sellon pyörässä tiistaina edellinen asiakas haki cc-pyöräänsä ensihuollosta ja valitteli sitä, että oikean jalan lahje voi rispaantua ajaessa kun ei pyörässä ole ketjunsuojusta. Myyjä sanoi siihen, että pyörä on tarkoitettu aktiivipyöräilijöille ja nyökkäsi minun suuntaani. Olin vissiin trikoissani aktiivipyöräilijän näköinen, kypärä päässä ja kaikkea.
Välillä olen miettinyt, että voisi olla kiva olla aktiivipyöräilijän lisäksi myös pyöräilyaktiivi. Yhteen mielenosoitukseen jo tänä syksynä osallistuin. Siinä oli tavoitteena saada paremmat pyörätiet Helsingistä länteen.Yllätyin tapahtuman uutisoinnissa lähinnä siitä, kuinka paljon pyöräilijöihin negatiivisesti suhtautuvia ihmisiä löytyi uutista kommentoimaan. Se tuntuu melko hämmentävältä, koska noudatan liikennesääntöjä parhaani mukaan jalankulkijana, pyöräilijänä ja autoilijanakin. En koe minkäänlaista tarvetta "opettaa" muita liikenteessä, vaan uskon yhteispeliin. Toisaalta olen elävä esimerkki siitä, että espoolainenkin ihminen voi kokea pyöräilyherätyksen ajettuaan monta vuotta töihin kahden kilometrin matkan henkilöautolla. Vieläkin ihmettelen, miksen silloin koskaan kaivanut pyörää esiin.
Mukavasti löytyy hyviä pyöräilyaiheisia blogeja suomeksikin mm. nämä: Muukalaisia vesirajassa, Kaupunkifillari, Pyöräilyä Helsingissä ja Fillarikesä.
Eilen kävin uimassa tunnin uimassa kokeneiden ryhmässä. Aika täyttä oli radalla ja melkoista haipakkaa mentiin. Kuntopiirissä oli yllätysalku: 3 minuutin pito. Jännästi siinä tulee lämmin, vaikkei edes liiku. Kolmen kuntopiirikierroksen jälkeen tehtiin normaalin lankun (2 min 5 s) lisäksi minuutin kylkilankut ja vihoviimeiseksi vielä minuutin pito. Huomiseksi olen vähän kaavaillut pientä maantielenkkiä, jos vaan keli on yhtä hieno ja aurinkoinen kuin tänään.
Välillä olen miettinyt, että voisi olla kiva olla aktiivipyöräilijän lisäksi myös pyöräilyaktiivi. Yhteen mielenosoitukseen jo tänä syksynä osallistuin. Siinä oli tavoitteena saada paremmat pyörätiet Helsingistä länteen.Yllätyin tapahtuman uutisoinnissa lähinnä siitä, kuinka paljon pyöräilijöihin negatiivisesti suhtautuvia ihmisiä löytyi uutista kommentoimaan. Se tuntuu melko hämmentävältä, koska noudatan liikennesääntöjä parhaani mukaan jalankulkijana, pyöräilijänä ja autoilijanakin. En koe minkäänlaista tarvetta "opettaa" muita liikenteessä, vaan uskon yhteispeliin. Toisaalta olen elävä esimerkki siitä, että espoolainenkin ihminen voi kokea pyöräilyherätyksen ajettuaan monta vuotta töihin kahden kilometrin matkan henkilöautolla. Vieläkin ihmettelen, miksen silloin koskaan kaivanut pyörää esiin.
Mukavasti löytyy hyviä pyöräilyaiheisia blogeja suomeksikin mm. nämä: Muukalaisia vesirajassa, Kaupunkifillari, Pyöräilyä Helsingissä ja Fillarikesä.
Eilen kävin uimassa tunnin uimassa kokeneiden ryhmässä. Aika täyttä oli radalla ja melkoista haipakkaa mentiin. Kuntopiirissä oli yllätysalku: 3 minuutin pito. Jännästi siinä tulee lämmin, vaikkei edes liiku. Kolmen kuntopiirikierroksen jälkeen tehtiin normaalin lankun (2 min 5 s) lisäksi minuutin kylkilankut ja vihoviimeiseksi vielä minuutin pito. Huomiseksi olen vähän kaavaillut pientä maantielenkkiä, jos vaan keli on yhtä hieno ja aurinkoinen kuin tänään.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Porukassa
Kävin tänään Jolan ja Hannan kanssa lenkillä. Kyseessä oli HelTrin naisten yhteislenkki, jonka tällä kertaa järjesti Jola. Tapasimme Tontunmäessä, ja juoksimme vajaan tunnin (59:31) Mankkaan ja Pohjois-Tapiolan kautta takaisin Tonttariin. Tosi mukavaa oli, ja vauhti niin haipakkaa että lenkin puolivälin paikkeilla kysyin josko voisimme juosta ihan vähän hitaammin. Ja onnistuihan se. Lenkin jälkeen kävimme yhdessä saunassa ja söimme ihan mahtavan hyvää sienipiirakkaa ja salaattia. Kiitos Jola! Seuraavan kerran juostaan varmaan meiltä, todennäköisesti kolmen viikon kuluttua keskiviikkona.
Eilen kävin taas pilateksessa, ja kahtena päivänä olen ajanut pyörällä töihin. Eilen kotimatkalla ajoin Sellon pyörän kautta, kun takavaihtaja toimi jotenkin epätäsmällisesti; vaihteet eivät aina vaihtuneet kuten olisi pitänyt. Olisin olettanut pyörän olevan täyshuollon jälkeen myös vaihteiden osalta kunnossa, mutta eipä se vaan ollut. Vaihdevaijeri vaihdettiin odottaessa ilman uutta veloitusta, ja nyt kaikki toimii taas.
Olen työmatkoilla pakannut tavarat kahteen pyörälaukkuun. Ne tulevat sateella nopeasti hiekkaiseksi, ja niitä on vähän hankala raahailla eestaas niin, etteivät vaatteet likastu tai selkä ala kiukutella. Siksipä olen päättänyt loppuviikosta kokeilla tyämatkojen ajamista reppu selässä. Jos se toimii hyvin, voisin jopa poistaa pyörästä tarakan ja siitä tulisi vähän kevyempi. Nyt illalla ajelin muutaman kilsan reppu selässä, ja tuntui oikeastaan aika kivalta kun paino oli selässä pyörän sijasta. Samalla tulee vieläkin tarkemmin harkittua mitä kaikkea oikeastaan tarvitseekaan mukaan. Joitakin purnukoita sain taas karsittua matkasta.
Eilen kävin taas pilateksessa, ja kahtena päivänä olen ajanut pyörällä töihin. Eilen kotimatkalla ajoin Sellon pyörän kautta, kun takavaihtaja toimi jotenkin epätäsmällisesti; vaihteet eivät aina vaihtuneet kuten olisi pitänyt. Olisin olettanut pyörän olevan täyshuollon jälkeen myös vaihteiden osalta kunnossa, mutta eipä se vaan ollut. Vaihdevaijeri vaihdettiin odottaessa ilman uutta veloitusta, ja nyt kaikki toimii taas.
Olen työmatkoilla pakannut tavarat kahteen pyörälaukkuun. Ne tulevat sateella nopeasti hiekkaiseksi, ja niitä on vähän hankala raahailla eestaas niin, etteivät vaatteet likastu tai selkä ala kiukutella. Siksipä olen päättänyt loppuviikosta kokeilla tyämatkojen ajamista reppu selässä. Jos se toimii hyvin, voisin jopa poistaa pyörästä tarakan ja siitä tulisi vähän kevyempi. Nyt illalla ajelin muutaman kilsan reppu selässä, ja tuntui oikeastaan aika kivalta kun paino oli selässä pyörän sijasta. Samalla tulee vieläkin tarkemmin harkittua mitä kaikkea oikeastaan tarvitseekaan mukaan. Joitakin purnukoita sain taas karsittua matkasta.
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Ennätyksiä
Meidän molempien (siis Peten ja minun) hieno kausi saatiin arvoiseensa päätökseen tänään Vantaalla loistokelissä. Pete lähti maratonille tavoittelemaan neljän tunnin alitusta ja minä reilulle kympille (Fun Run) tavoitteena alle tunnin aika.
Lähdimme kotoa aamulla vähän ennen kymmentä, ja olimme kisapaikalla kymmentä yli. Haimme numerot, kävimme veskissä ja Pete lähti vähän verrailemaan. Paljon tuttujakin nähtiin. Maratonin lähtö oli yhdeltätoista, ja seurasin kisaa muutamassakin paikassa. Peten juoksu näytti hyvältä, ja vauhti oli alle neljän tunnin. Kun Pete lähti kolmannelle kierrokselle ja oman juoksuni lähtöön oli 45 minuuttia, kävin autolla jättämässä ylimääräiset vaatteet ja muut kamppeet sinne. Juoksentelin vähän, ja kävin kisakeskuksessa venyttelemässä selkää.
Fun Run lähti liikkeelle 13.45, ja olin päättänyt yrittää juosta vähän epämukavuusalueellakin. Niinpä annoin sykkeen nousta heti yli 170:een, ja siellä se pysyi vaivatta loppuun asti. Kun jo aika alussa alkoi tuntua pahalta, mietin vaan että siltähän sen varmaan pitäänkin tuntua. Pari hyvää selkää oli edessä, ja niiden vauhdissa yritin pysyä. Kymmenen kilsan kohdalla olin juossut oman kellon mukaan 53.50, ja viimeisellä 600 metrillä yritin ottaa pientä loppukiriäkin. Loppuaikani oli 56.54. Maaliintulon jälkeen otin vettä ja mehua ja menin kiireesti loppusuoralle odottamaan Peteä, jonka oletin edelleen olevan alle neljän tunnin vauhdissa. Sieltä hän pian tulikin, ja juoksi hienosti maaliin uudessa ennätysajassaan 3.52.22. Olin niin onnellinen hänen puolestaan!
Mahtava kausi, hieno päivä meille molemmille! Nyt on varmaan aika vähän huokaista ja sitten alkaa suunnitella ensi vuoden kisoja ja tavoitteita.
Lähdimme kotoa aamulla vähän ennen kymmentä, ja olimme kisapaikalla kymmentä yli. Haimme numerot, kävimme veskissä ja Pete lähti vähän verrailemaan. Paljon tuttujakin nähtiin. Maratonin lähtö oli yhdeltätoista, ja seurasin kisaa muutamassakin paikassa. Peten juoksu näytti hyvältä, ja vauhti oli alle neljän tunnin. Kun Pete lähti kolmannelle kierrokselle ja oman juoksuni lähtöön oli 45 minuuttia, kävin autolla jättämässä ylimääräiset vaatteet ja muut kamppeet sinne. Juoksentelin vähän, ja kävin kisakeskuksessa venyttelemässä selkää.
Fun Run lähti liikkeelle 13.45, ja olin päättänyt yrittää juosta vähän epämukavuusalueellakin. Niinpä annoin sykkeen nousta heti yli 170:een, ja siellä se pysyi vaivatta loppuun asti. Kun jo aika alussa alkoi tuntua pahalta, mietin vaan että siltähän sen varmaan pitäänkin tuntua. Pari hyvää selkää oli edessä, ja niiden vauhdissa yritin pysyä. Kymmenen kilsan kohdalla olin juossut oman kellon mukaan 53.50, ja viimeisellä 600 metrillä yritin ottaa pientä loppukiriäkin. Loppuaikani oli 56.54. Maaliintulon jälkeen otin vettä ja mehua ja menin kiireesti loppusuoralle odottamaan Peteä, jonka oletin edelleen olevan alle neljän tunnin vauhdissa. Sieltä hän pian tulikin, ja juoksi hienosti maaliin uudessa ennätysajassaan 3.52.22. Olin niin onnellinen hänen puolestaan!
Mahtava kausi, hieno päivä meille molemmille! Nyt on varmaan aika vähän huokaista ja sitten alkaa suunnitella ensi vuoden kisoja ja tavoitteita.
perjantai 7. lokakuuta 2011
Laiskottelua
Päätin just olla lähtemättä kuntopiiriin tänään, kun on vähän väsähtänyt olo. Sunnuntaina on se Vantaan FunRun, ja pitäisi ehtiä vielä mökilläkin käväisemään sitä ennen.
Eilen olin Pirkkolassa uintitreenissä. Päällimmäisenä jäi mieleen koordinaatioharjoitus, jossa uitiin vapaauintia delffareilla. Alkuun se tuntui vähän oudolta, mutta alkoi sitten sujua. Välillä taas laskettiin vetojen määrää altaanmitalla. Minulla se on vakiintunut 21:een. Treenissä piti uida yhteensä 600 m niin, että eka satanen normimäärällä, sitten seuraava normi -1 ja viimeinen normi -1, ja sama vielä uudelleen. Vetojen määrän lisääminen on helppoa, vähentäminen vaikeampaa.Sitä voi yrittää esimerkiksi satsaamalla enemmän potkuihin tai parantamalla kiertoa. Kannattaa kokeilla! Ensi viikosta alkaen siirryn uimaan kokeneempien ryhmään, saapa nähdä miten vauhtini siellä riittää. Enemmän tulee varmasti uitua ja oletettavasti myös kovemmilla tehoilla, joten odotukset ovat korkealla.
Wigglestä näyttää taas tulleen paketti. Siellä pitäisi olla uusi neonkeltainen takki, lamppu ja heijastinnauha kypärään. Vaikka pakettikortti on tullut tänään, paketti on noudettavissa postista vasta maanantaina. Voi pettymys!
Eilen olin Pirkkolassa uintitreenissä. Päällimmäisenä jäi mieleen koordinaatioharjoitus, jossa uitiin vapaauintia delffareilla. Alkuun se tuntui vähän oudolta, mutta alkoi sitten sujua. Välillä taas laskettiin vetojen määrää altaanmitalla. Minulla se on vakiintunut 21:een. Treenissä piti uida yhteensä 600 m niin, että eka satanen normimäärällä, sitten seuraava normi -1 ja viimeinen normi -1, ja sama vielä uudelleen. Vetojen määrän lisääminen on helppoa, vähentäminen vaikeampaa.Sitä voi yrittää esimerkiksi satsaamalla enemmän potkuihin tai parantamalla kiertoa. Kannattaa kokeilla! Ensi viikosta alkaen siirryn uimaan kokeneempien ryhmään, saapa nähdä miten vauhtini siellä riittää. Enemmän tulee varmasti uitua ja oletettavasti myös kovemmilla tehoilla, joten odotukset ovat korkealla.
Wigglestä näyttää taas tulleen paketti. Siellä pitäisi olla uusi neonkeltainen takki, lamppu ja heijastinnauha kypärään. Vaikka pakettikortti on tullut tänään, paketti on noudettavissa postista vasta maanantaina. Voi pettymys!
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Lokomotiivi
Kävimme eilisiltana Peten kanssa Otaniemessä radalla juoksemassa. Laiskaan espoolaistyyliin menimme sinne autolla, kun kello kävi iltakahdeksaa ja alkoi olla kiire treenaamaan. Juoksimme alkuverran jälkeen 4x400 m 400 m palautuksilla. Pete meni edellä ja minä yritin pysyä perässä. Kaksi ekaa vetoa (1.51 ja 1.50) vielä niukin naukin roikuin perässä, mutta sitten pisti lokomotiivi lisää vauhtia koneeseen. Minulta ei enää irronnut lisää vauhtia (1.51), vaan jäin kolmannella kierroksella Petestä kymmenisen metriä. Viimeisen vedon sitten kokeilin sitä melkein räkä poskella -meininkiä (1.44), ja jäin Petestä parikymmentä metriä. Pimeää oli, mutta onneksi kentällä oli sentään valot. Paljon muutakin porukkaa oli, ainakin Espoon Tapioiden junnuja juoksemassa.
Työmatkapyöräkin oli saatu Sellon pyörässä huollettua. Takavanne oli kuulemma vähän kiero, mutta nyt sekin on saatu ojennukseen. Ostin uuden matkamittarin, kun edellinen alkoi näyttää ihan yhtäkkiä outoja lukemia. Tänään pääsin nauttimaan mahtavista fillarikeleistä työmatkalla, kun aurinko paistoi kotimatkalla. Pyöräilyn jälkeen kävin juoksemassa puolisen tuntia ja hain samalla postista uuden satulan. Selkä tuli taas kipeäksi, on varmaan tullut liikaa juoksua tässä parin viikon sisään. Sunnuntaiksi olen ilmoittautunut Vantaan maratonin yhteydessä juostavalle kympille, mutta ei se onneksi mikään kauden A-kisa ole. Jätän siis väliin jos selkä on vielä silloin kipeä.
Espoon Vihreät ovat käyneet kiinnittelemässä tällaisia lappuja ympäri Espoota:
Yksi on tässä ihan kodin lähellä, Kehä ykkösen ja Turvesuontien risteyksessä, josta ajan tai kävelen päivittäin. Kävin katsomassa Espoon Vihreiden verkkosivuilta, että mikä juttu tämä oikein on ja löytyihän sieltä lisätietoa.
Viime viikolla ottamani kuva tuli taas mieleen, kun Fillarifoorumilla törmäsin kiihkeään keskusteluun tästä videosta. Siinä Helsingin kaupunginvaltuutettu Seppo Kanerva (ps) kertoo mielipiteitään muuta liikennettä terrorisoivista, auton alle ajavista pyöräilijöistä. Järkyttävää puhetta.
Ketäköhän sitä syksyn kunnallisvaaleissa äänestäisi?
Työmatkapyöräkin oli saatu Sellon pyörässä huollettua. Takavanne oli kuulemma vähän kiero, mutta nyt sekin on saatu ojennukseen. Ostin uuden matkamittarin, kun edellinen alkoi näyttää ihan yhtäkkiä outoja lukemia. Tänään pääsin nauttimaan mahtavista fillarikeleistä työmatkalla, kun aurinko paistoi kotimatkalla. Pyöräilyn jälkeen kävin juoksemassa puolisen tuntia ja hain samalla postista uuden satulan. Selkä tuli taas kipeäksi, on varmaan tullut liikaa juoksua tässä parin viikon sisään. Sunnuntaiksi olen ilmoittautunut Vantaan maratonin yhteydessä juostavalle kympille, mutta ei se onneksi mikään kauden A-kisa ole. Jätän siis väliin jos selkä on vielä silloin kipeä.
Espoon Vihreät ovat käyneet kiinnittelemässä tällaisia lappuja ympäri Espoota:
Yksi on tässä ihan kodin lähellä, Kehä ykkösen ja Turvesuontien risteyksessä, josta ajan tai kävelen päivittäin. Kävin katsomassa Espoon Vihreiden verkkosivuilta, että mikä juttu tämä oikein on ja löytyihän sieltä lisätietoa.
Viime viikolla ottamani kuva tuli taas mieleen, kun Fillarifoorumilla törmäsin kiihkeään keskusteluun tästä videosta. Siinä Helsingin kaupunginvaltuutettu Seppo Kanerva (ps) kertoo mielipiteitään muuta liikennettä terrorisoivista, auton alle ajavista pyöräilijöistä. Järkyttävää puhetta.
Ketäköhän sitä syksyn kunnallisvaaleissa äänestäisi?
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Kaksi viikkoa
Viime viikon yhteenveto jäi puuttumaan puolimaraton-innostuksen tai pikemminkin ehkä -väsymyksen vuoksi. Liikunnat ovat viime aikoina menneet jotakuinkin näin:
viikko 38; 6 h 25 min
ma lepo
ti pilates 1h, työmatkapyöräily 1 h 10 min, juoksu 37 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe lepo
la juoksu 40 min
su puolimaraton 2:08
viikko 39: 6 h 50 min
ma lepo
ti pilates 1h, työmatkapyöräily 1 h 10 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la juoksu 40 min, uinti 1h
su juoksu 1 h 5 min
Näiden lisäksi teen noin 15 minuutin selkäjumpan joka päivä, paitsi tiistaisin ja perjantaisin kun teen samoja liikkeitä muutenkin pilateksessa tai kuntopiirissä. Kotona olohuoneen nurkassa on jumppamatto, ja se on helppo läväyttää auki joka ilta. Ehkä vielä parempi olisi tehdä liikkeet heti aamusta, mutta tyydyn nyt tähän tapaan, jonka olen saanut toimimaan. Joogassa en ole käynyt nyt puoleen vuoteen, ja se ehkä aavistuksen harmittaa. Kaikkeen ei kuitenkaan aika riitä, kun pitää käydä töissä, treenata ja välillä olla vaan perheen kesken. Mökillekään ei olla ehditty kuukauteen, kun on viikonloppuisin ollut niin paljon muuta ohjelmaa.
Tiistai-aamun pilates-tuntia olen oikein ruvennut odottamaan, siitä tulee hyvä olo koko päiväksi. Yleensä menen aina tiistaisin töihin pyörällä, ja siinä saan jo hyvän alkulämmön päälle. Olen asettanut syksyn tavoitteeksi pyöräillä töihin ainakin kahtena päivänä viikossa. Siihen menee kymmenisen minuuttia enemmän aikaa suuntaansa kuin julkisilla, mutta saa reilun tunnin hyvää hyötyliikuntaa. Ensi tiistaiksi pitää keksiä jotain korvaavaa liikuntaa kuntosalilla, kun työmatkapyörä taitaa silloin olla vielä huollossa eikä maantiepyörässä ole valoja, heijastimia eikä vielä hyvää satulaakaan.
viikko 38; 6 h 25 min
ma lepo
ti pilates 1h, työmatkapyöräily 1 h 10 min, juoksu 37 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe lepo
la juoksu 40 min
su puolimaraton 2:08
viikko 39: 6 h 50 min
ma lepo
ti pilates 1h, työmatkapyöräily 1 h 10 min
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la juoksu 40 min, uinti 1h
su juoksu 1 h 5 min
Näiden lisäksi teen noin 15 minuutin selkäjumpan joka päivä, paitsi tiistaisin ja perjantaisin kun teen samoja liikkeitä muutenkin pilateksessa tai kuntopiirissä. Kotona olohuoneen nurkassa on jumppamatto, ja se on helppo läväyttää auki joka ilta. Ehkä vielä parempi olisi tehdä liikkeet heti aamusta, mutta tyydyn nyt tähän tapaan, jonka olen saanut toimimaan. Joogassa en ole käynyt nyt puoleen vuoteen, ja se ehkä aavistuksen harmittaa. Kaikkeen ei kuitenkaan aika riitä, kun pitää käydä töissä, treenata ja välillä olla vaan perheen kesken. Mökillekään ei olla ehditty kuukauteen, kun on viikonloppuisin ollut niin paljon muuta ohjelmaa.
Tiistai-aamun pilates-tuntia olen oikein ruvennut odottamaan, siitä tulee hyvä olo koko päiväksi. Yleensä menen aina tiistaisin töihin pyörällä, ja siinä saan jo hyvän alkulämmön päälle. Olen asettanut syksyn tavoitteeksi pyöräillä töihin ainakin kahtena päivänä viikossa. Siihen menee kymmenisen minuuttia enemmän aikaa suuntaansa kuin julkisilla, mutta saa reilun tunnin hyvää hyötyliikuntaa. Ensi tiistaiksi pitää keksiä jotain korvaavaa liikuntaa kuntosalilla, kun työmatkapyörä taitaa silloin olla vielä huollossa eikä maantiepyörässä ole valoja, heijastimia eikä vielä hyvää satulaakaan.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Perusmerkki
Tänään normilenkillä sattui outo tilanne, kun juoksin Turvesuontiellä. Aurinko paistoi silmiin, ja siristellen huomasin, että edessä noin 50 metrin päässä on kevyen liikenteen väylällä joku mytty. Se näytti ihmiseltä, ja osoittautuikin nuoreksi mieheksi, kun pääsin kohdalle. Miehen vieressä oli reppu, ja hänen silmänsä olivat kiinni. Voi ei, yritin jo kiivaasti miettiä oikeita ensiaputoimenpiteitä. Muita ihmisiä ei juuri silloin ollut näköpiirissä. Onneksi hän reagoi heti, kun pysähdyin ja kysyin onko hän kunnossa. Hän avasi silmäsnsä ja alkoi nousta haparoiden ylös, nappasi repun selkään. Hän kertoi menneensä pitkäkseen maahan, kun piti puhelimen gps:tä katsoa miten pääsisi Tapiolaan. Ei tainnut nuorimies ihan selvin päin olla liikkeellä, mutta toivotteli minulle hyvää lenkkiä, kun olin neuvonut hänet puolen kilsan päähän bussipysäkille.
Vein työmatkapyörän huoltoon Sellon pyörään. Sillä on nyt parin vuoden aikana ajettu 4000 km. Haluan saada pyörän tsekattua ja huollettua ennen talvea, ja tämä tuntui ihan hyvältä ajalta. Ei siinä onneksi paria päivää pitempään mene.
Aikaisemmin tänään olimme Peten kanssa katsomassa kun tyttäremme suoritti Primus-tallilla kouluratsastuksen perusmerkin. Siinä piti suorittaa etukäteen opeteltu rata, mukana oli käyntiä, ravia ja laukkaakin. Läpi meni!
Vein työmatkapyörän huoltoon Sellon pyörään. Sillä on nyt parin vuoden aikana ajettu 4000 km. Haluan saada pyörän tsekattua ja huollettua ennen talvea, ja tämä tuntui ihan hyvältä ajalta. Ei siinä onneksi paria päivää pitempään mene.
Aikaisemmin tänään olimme Peten kanssa katsomassa kun tyttäremme suoritti Primus-tallilla kouluratsastuksen perusmerkin. Siinä piti suorittaa etukäteen opeteltu rata, mukana oli käyntiä, ravia ja laukkaakin. Läpi meni!
torstai 29. syyskuuta 2011
Näkyväksi
Eilen sattui Helsingissä hyvin murheellinen onnettomuus, jossa pyöräilijä sai surmansa onnettomien virheiden ja sattumien seurauksena. Ala-asteikäisenä olen itsekin ajanut pyörällä päin yllättäen auennutta auton ovea. Vauhtia ei ollut paljon, ja mustelmilla onneksi selvisin. Eilisessä onnettomuudessa ei valitettavasti ollut yhtä hyvä onni matkassa.
Tapahtuma sai minut miettimään, millaisilla varusteilla sitä oikein olenkaan liikkeellä pyörälläni työmatkaliikenteessä ja miten voisin tehdä itseni näkyvämmäksi talvipimeillä. Sääntöjä noudatan orjallisesti jo valmiiksi, joten siinä ei juurikaan ole parantamisen varaa. Tarvitsen ainakin uuden neonvärisen, talviajoon sopivan takin ja paremman lampun pyörään. Lampun ostamista harkitsin jo viime talvena, mutta jotenkin sitä vaan keplottelin sillä vanhalla patterikäyttöisellä Cateyellä. Ei siinäkään varsinaisesti mitään vikaa ole, paitsi se ettei valoteho tahdo oikein riittää siihen, että esimerkiksi lumen ja jään muodot näkyisivät hyvin pimeällä. Osaatko suositella hyvää lamppua hintaluokassa 100-150 euroa?
Tapahtuma sai minut miettimään, millaisilla varusteilla sitä oikein olenkaan liikkeellä pyörälläni työmatkaliikenteessä ja miten voisin tehdä itseni näkyvämmäksi talvipimeillä. Sääntöjä noudatan orjallisesti jo valmiiksi, joten siinä ei juurikaan ole parantamisen varaa. Tarvitsen ainakin uuden neonvärisen, talviajoon sopivan takin ja paremman lampun pyörään. Lampun ostamista harkitsin jo viime talvena, mutta jotenkin sitä vaan keplottelin sillä vanhalla patterikäyttöisellä Cateyellä. Ei siinäkään varsinaisesti mitään vikaa ole, paitsi se ettei valoteho tahdo oikein riittää siihen, että esimerkiksi lumen ja jään muodot näkyisivät hyvin pimeällä. Osaatko suositella hyvää lamppua hintaluokassa 100-150 euroa?
maanantai 26. syyskuuta 2011
Sovitusta
Pete osti cyclocross-pyöränsä 5-6 vuotta sitten ja minä maantiekilpurini reilu vuosi sitten. Kumpaakaan ei sen kummemmin soviteltu, kateltiin vain päällisin puolin että koko on suunnilleen oikea. Petellä on välillä kipeytynyt ajaessa alaselkä, minulla taas yläselkä. Satulakaan ei ole tuntunut erityisen hyvältä, mutta kaikkeen tottuu. Jossain jutustelussa Arjan kanssa kävi ilmi, että Teemu tekee pyöräsovituksia. Niinpä sovimme sellaisen eiliseksi.
Melko paljon korjattavaa löytyikin. Peten satulaa laskettiin tarkkojen mittausten jälkeen kolme senttiä, ja kannatin käännettiin niin, että ohjaustankokin on nyt paljon entistä alempana. Asento on nyt jopa ihan sporttisen näköinen verrattuna aikaisempaan. Klossejakin siirrettiin hieman taaksepäin. Muutosten jälkeen nilkan liike näytti paremmalta, eikä pyöritykseen tule kuolioita kuten vanhalla setupilla näytti tulleen. Jos asento tuntuu liian matalalta, kannatinta voi nostaa yhdellä pykälällä. Nyt vaan totuttautumaan!
Minulla suurin ongelma oli satula. Se ei tarjonnut tarvittavaa tukea, ja istuin ajaessani joko liian edessä tai takana. Sain kokeillakseni satulan Arjan cc-pyörästä, ja sehän oli ihan kuin nojatuoliin olisi istahtanut! Selkä liikkui heti luonnollisemmin, eikä alaselkään tullut painetta. Satulan korkeus oli ok, mutta klosseja siirrettiin minullakin vähän taaksepäin. Niin saan lantiosta ja takareisistä enemmän voimaa ajamiseen. Sitäkään en tiennyt, että ajaessa kannattaa painaa kantapäätä alaspäin. Pyörääni vaihdettiin viime kesänä vähän alkuperäistä pitempi (10 cm) stemmi, nyt sain ohjeeksi vaihtaa lyhyemmän (8 cm) takaisin ja laittaa ohjaustangon ehkä hivenen alemmaksi.
Laitoin uuden satulan heti tilaukseen, ja kyllä nyt sitä odotan jotta pääsisin kokeilemaan miten kovaa pyörä näillä muutoksilla sittten kulkee. Kohta on jo niin kylmä ja pimeä, että ajelut pitää siirtää saunaan, mutta olisi se kiva päästä maantielle vielä ainakin kerran syksyn aikana.
Pete nappasi aika kivan kuvan Jussi Utriaisesta eilen:
Ei oikein sauvakävelypappa näytä tietävän kumpaan suuntaan lähtisi alta pois!
Melko paljon korjattavaa löytyikin. Peten satulaa laskettiin tarkkojen mittausten jälkeen kolme senttiä, ja kannatin käännettiin niin, että ohjaustankokin on nyt paljon entistä alempana. Asento on nyt jopa ihan sporttisen näköinen verrattuna aikaisempaan. Klossejakin siirrettiin hieman taaksepäin. Muutosten jälkeen nilkan liike näytti paremmalta, eikä pyöritykseen tule kuolioita kuten vanhalla setupilla näytti tulleen. Jos asento tuntuu liian matalalta, kannatinta voi nostaa yhdellä pykälällä. Nyt vaan totuttautumaan!
Minulla suurin ongelma oli satula. Se ei tarjonnut tarvittavaa tukea, ja istuin ajaessani joko liian edessä tai takana. Sain kokeillakseni satulan Arjan cc-pyörästä, ja sehän oli ihan kuin nojatuoliin olisi istahtanut! Selkä liikkui heti luonnollisemmin, eikä alaselkään tullut painetta. Satulan korkeus oli ok, mutta klosseja siirrettiin minullakin vähän taaksepäin. Niin saan lantiosta ja takareisistä enemmän voimaa ajamiseen. Sitäkään en tiennyt, että ajaessa kannattaa painaa kantapäätä alaspäin. Pyörääni vaihdettiin viime kesänä vähän alkuperäistä pitempi (10 cm) stemmi, nyt sain ohjeeksi vaihtaa lyhyemmän (8 cm) takaisin ja laittaa ohjaustangon ehkä hivenen alemmaksi.
Laitoin uuden satulan heti tilaukseen, ja kyllä nyt sitä odotan jotta pääsisin kokeilemaan miten kovaa pyörä näillä muutoksilla sittten kulkee. Kohta on jo niin kylmä ja pimeä, että ajelut pitää siirtää saunaan, mutta olisi se kiva päästä maantielle vielä ainakin kerran syksyn aikana.
Pete nappasi aika kivan kuvan Jussi Utriaisesta eilen:
Ei oikein sauvakävelypappa näytä tietävän kumpaan suuntaan lähtisi alta pois!
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Espoon Rantapuolikas 2.08.13
Pete lupasi ottaa kuvia, ja niitä tulikin lähes 100. Näytin hänelle aamulla, miten kamerasta saa otetut kuvat näkyviin ja se on selvästi vaikuttanut kuvien laatuun positiivisella tavalla. Oli mistä valita.
Pyöräilimme kimpassa viitisen kilometriä Otaniemeen puolikkaan lähtöpaikalle. Aamulla ilma oli vielä kylmä, mutta Otaniemessa vähän lämmiteltyäni aurinkokin tuli esiin päätin juosta lyhythihaisella paidalla. Alunperin ajattelin jättää sen alle pitkähihaisen, mutta oli hyvä että jätin sen pois, kuumahan ja hikikin siinä olisi tullut. No okei, vähän hiki tuli lyhyilläkin hihoilla.
Juoksun lähtö oli yhdeltätoista. Ennen sitä oli lämmittelyjumppa, johon en osallistunut. Maratonkoulun Enska Hakala sanoi, että pahimmillaan alkujumpassa voi hukata liian paljon juoksua varten tankatuista hiilihydraateista. Tankkaus minun tapauksessani tarkoitti kyllä vaan sitä, että olin syönyt pari ylimääräistä palaa valkoista leipää. Mukaan otin pari geeliä, ja olin päättänyt pysähtyä jokaisella juomapisteellä.
Juoksuvauhtiakin olin tietysti etukäteen vähän pohtinut. Koska minulla ei vielä ole mittaria, josta sen tarkasti näkisi, päätin juosta sykkeen mukaan kuten lenkeilläkin ja aikaisemmilla puolikkailla. Tavoitteena oli parantaa parin vuoden takaista ennätystä 2.10. Ensimmäiset kilsat taittuivat hieman alle kuuden minuutin, myös se ensimmäinen jossa oli jonkinmoinen mäki. Oli kiva, kun tunsin juoksureitin pääosin jo ennestään, tiesin missä ei kannata hötkyillä.
Pete tuntui ehtivän Jopollaan joka paikkaan. Tämän kuvan hän nappasi noin kuuden kilsan kohdalla:
Pyöräilimme kimpassa viitisen kilometriä Otaniemeen puolikkaan lähtöpaikalle. Aamulla ilma oli vielä kylmä, mutta Otaniemessa vähän lämmiteltyäni aurinkokin tuli esiin päätin juosta lyhythihaisella paidalla. Alunperin ajattelin jättää sen alle pitkähihaisen, mutta oli hyvä että jätin sen pois, kuumahan ja hikikin siinä olisi tullut. No okei, vähän hiki tuli lyhyilläkin hihoilla.
Juoksun lähtö oli yhdeltätoista. Ennen sitä oli lämmittelyjumppa, johon en osallistunut. Maratonkoulun Enska Hakala sanoi, että pahimmillaan alkujumpassa voi hukata liian paljon juoksua varten tankatuista hiilihydraateista. Tankkaus minun tapauksessani tarkoitti kyllä vaan sitä, että olin syönyt pari ylimääräistä palaa valkoista leipää. Mukaan otin pari geeliä, ja olin päättänyt pysähtyä jokaisella juomapisteellä.
Juoksuvauhtiakin olin tietysti etukäteen vähän pohtinut. Koska minulla ei vielä ole mittaria, josta sen tarkasti näkisi, päätin juosta sykkeen mukaan kuten lenkeilläkin ja aikaisemmilla puolikkailla. Tavoitteena oli parantaa parin vuoden takaista ennätystä 2.10. Ensimmäiset kilsat taittuivat hieman alle kuuden minuutin, myös se ensimmäinen jossa oli jonkinmoinen mäki. Oli kiva, kun tunsin juoksureitin pääosin jo ennestään, tiesin missä ei kannata hötkyillä.
Pete tuntui ehtivän Jopollaan joka paikkaan. Tämän kuvan hän nappasi noin kuuden kilsan kohdalla:
Alkumatka seuraili Länsiväylää, ja yhdeksän kilsan kohdalla pääsimme juoksemaan rantaan hiekkateitä. Reitti oli melko tasainen ja ihan koko matkan sain juosta omaa vauhtia. Porukkaa tuli takaa ohi ensimmäisen kympin aikana ihan jatkuvasti, mutta koska sykkeet olivat ihan hyvät, en lähtenyt kenenkään perään. Mieli olisi kyllä ehkä vähän tehnyt.
Geelin otin toisella ja neljännellä juomapaikalla. Ne oli hyvin merkitty 100 metriä etukäteen, joten sen ällöttävän tahnan ehti juuri ja juuri niellä ennenkuin sai vettä kyytipojaksi. Kävelin jokaisella juomapaikalla noin 50 metriä, että sain mukin juotua tyhjäksi, ja onneksi kertaakaan ei ollut vaikea lähteä uudelleen taas juoksemaan.
Wesntendissä näin ihanasti kannustavan Sisukkaan, joka huusi että "Pia reippaasti nyt niin pääset maaliin reilusti alle tavoitteen". Siitä sain taas vähän lisää virtaa, eikä maaliinkaan sitä enää montaa kilometriä ollut. Minusta ainakin tuntui, että pystyin vähän lisäämään vauhtia. Pete oli taas kytiksellä noin puolen kilsan päästä ja jätti armeliaasti lantion tässä vaiheessa todennäköisesti jo melko huonon asennon kuvan ulkopuolelle.
Viimeinen juoma-asema oli Nokian pääkonttorin kulmalla, kun juuri olin ehtinyt ajatella että kuivin suin pitää varmaan maaliin pyristellä ja vielä on se yksi iso mäkikin tulossa. Hyvään aikaan siis sain napattua vielä kaksi mukillista vettä. Pete kertoi myöhemmin, että siellä oli jo melko väsyneenkin oloista porukkaa. Itse olin tietenkin vielä ihan särmänä...
Viimeisen ylämäen jälkeen matka maaliin olikin alamäkeä ja tasaista, ja 20 kilometrin kyltin kohdalla yritin vielä vähän kiristää vauhtia. Jo alkumatkasta ymmärsin, ettei kahden tunnin hätyyttely ole realistista, mutta ennätykseen on ihan hyvät mahdollisuudet. Otaniemen urheilukentällä oli jo tosi mahtavat fiilikset, kun maaliin oli enää kolmisensataa metriä:
Koko ajan etenin positiivisella mielellä ja yritin pitää mielessä sen, miten onnellinen olen siitä että voin taas juosta. Pari vuotta vierähti vähän muissa hommissa, mutta nyt se selkä alkaa raas kestää juoksemistakin. Nyt sitä vähän kolottaa taas, mutta huomenaamuksi on varattu osteopaattinen hoito, joten eiköhän tästä ihan hyvin toivuta taas treenaamaan! Hieno juoksupäivä ja hyvä tulos! Kiitos järjestäjille sekä kaikille kannustajille matkan varrella ja täällä blogosfäärissä!
perjantai 23. syyskuuta 2011
Edistystä
Voi vitsi, jo kolmas lepopäivä tällä viikolla kun pitää kerätä voimia sunnuntaita varten. Kuntopiirikin jää tänään väliin. Ensi viikolla pitää päästä taas mukaan, ettei pitokunto rapistu liikaa!
Eilisten uintitreenien yksi huippuhetki oli se, kun Krista-koutsi sanoi, että voisin siirtyä uimaan kokeiden uimarien ryhmään. Vaparin tekniikka on ilmeisesti parantunut, erityiset kehut sain kylkidelffareista. Olen tehnyt delfiinipotkuja myös selälläni ja vatsallani, mutta kylkidelffarit ovat kyllä ehdottomasti parhautta. Sekin oli kivaa, kun uitiin 6x100 m niin, että ekalla ja neljännellä satasella keskityttiin otteen hakuun, toisella ja neljännellä vetoon ja viimeisillä sadoilla metreillä vedon loppuosaan. Ylipäänsä uintitreenit ovat sitä parempia, mitä enemmän saa uida. Kokeneiden ryhmässä sitä uintia tulee joitakin satoja metrejä enemmän.
Ihmeen iso merkitys sillä märkäpuvulla on uinnissa. Kesällä olimme Peten kanssa märkkärit päällä ihan yhtä nopeita (tai hitaita), ja nyt altaassa olen selvästi nopeampi (sori Pete!). Uintiasennosta se ero varmaan suurimmaksi osaksi johtuu, ja Pete saikin Kristalta kehoituksen treenata potkuja ilman lautaa.
Tekisi mieli vähän tankata karkilla, mutta kun on se lakko päällä näillä näkymin jouluun saakka... Siskokin ystävällisesti lähetti pari pientä laatikkoa Jelly beansejä, mutta näillä näkymin ne syödään vasta jouluna kun karkkilakossa on pieni tauko.
Eilisten uintitreenien yksi huippuhetki oli se, kun Krista-koutsi sanoi, että voisin siirtyä uimaan kokeiden uimarien ryhmään. Vaparin tekniikka on ilmeisesti parantunut, erityiset kehut sain kylkidelffareista. Olen tehnyt delfiinipotkuja myös selälläni ja vatsallani, mutta kylkidelffarit ovat kyllä ehdottomasti parhautta. Sekin oli kivaa, kun uitiin 6x100 m niin, että ekalla ja neljännellä satasella keskityttiin otteen hakuun, toisella ja neljännellä vetoon ja viimeisillä sadoilla metreillä vedon loppuosaan. Ylipäänsä uintitreenit ovat sitä parempia, mitä enemmän saa uida. Kokeneiden ryhmässä sitä uintia tulee joitakin satoja metrejä enemmän.
Ihmeen iso merkitys sillä märkäpuvulla on uinnissa. Kesällä olimme Peten kanssa märkkärit päällä ihan yhtä nopeita (tai hitaita), ja nyt altaassa olen selvästi nopeampi (sori Pete!). Uintiasennosta se ero varmaan suurimmaksi osaksi johtuu, ja Pete saikin Kristalta kehoituksen treenata potkuja ilman lautaa.
Tekisi mieli vähän tankata karkilla, mutta kun on se lakko päällä näillä näkymin jouluun saakka... Siskokin ystävällisesti lähetti pari pientä laatikkoa Jelly beansejä, mutta näillä näkymin ne syödään vasta jouluna kun karkkilakossa on pieni tauko.
tiistai 20. syyskuuta 2011
Tavoitteita
Pete tilasi kuuden viikon juoksuohjelman Kinetic Revolutionista. Se sisältää lähinnä erilaisia treenejä ja drillejä, ja sen avulla on ilmeisesti mahdollista kehittyä paremmaksi juoksijaksi. Varmaan Vantaan maratonin ja kympin jälkeen voisimme ottaa tuon ohjelmaan. Tänään kävin taas vajaan 40 minuutin lenkillä ja yritin pitää askelen lyhyenä ja aktiivisena. Jopolla vieressä pyöräilleen Peten mielestä juoksu näytti sujuvan ihan ok ja jopa sellaista vauhtia, että voisimme yhdessä juosta jatkossa pk-lenkkejä. Aina hän muistaa kehua! Lenkin lomassa tein viisi 15 sekunnin sporttia yhden minuutin kävelypalautuksilla.
Sunnuntain Rantamaratonin puolikkaalle lähden tavoitteena parantaa puolimaratonennätystäni 2.10, joka on Helsinki City Runilta vuodelta 2009. Kyllä sen pitäisi olla ihan mahdollista, vaikka juoksutaukoa on ollut melkein pari vuotta eikä reittikään ole mikään supernopea. Lähtö on kivasti jo yhdeltätoista, joten aamupuuron voimalla juostaan. Pete on luvannut tulla huoltajaksi ja kuvaajaksi.
Viime viikon liikunnat:
ma lepo
ti työmatkapyöräily 1 h 15 min ja pilates 1 h
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la juoksutekniikkatreeniä 30 min
su juoksu 45 min pk + 30 min vk
yhteensä 6 h 15 min
Selkä oli alkuviikosta ihmeen kipeä, siksi jätin keskiviikon juoksulenkin väliin. Tällä viikolla onkin sitten onneksi ollut jo paljon parempi meininki.
Sunnuntain Rantamaratonin puolikkaalle lähden tavoitteena parantaa puolimaratonennätystäni 2.10, joka on Helsinki City Runilta vuodelta 2009. Kyllä sen pitäisi olla ihan mahdollista, vaikka juoksutaukoa on ollut melkein pari vuotta eikä reittikään ole mikään supernopea. Lähtö on kivasti jo yhdeltätoista, joten aamupuuron voimalla juostaan. Pete on luvannut tulla huoltajaksi ja kuvaajaksi.
Viime viikon liikunnat:
ma lepo
ti työmatkapyöräily 1 h 15 min ja pilates 1 h
ke lepo
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la juoksutekniikkatreeniä 30 min
su juoksu 45 min pk + 30 min vk
yhteensä 6 h 15 min
Selkä oli alkuviikosta ihmeen kipeä, siksi jätin keskiviikon juoksulenkin väliin. Tällä viikolla onkin sitten onneksi ollut jo paljon parempi meininki.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Tekniikkatreeniä
Eilen kävimme Peten kanssa James Dunnen juoksutekniikkatreenissä Esport Arenalla. Juoksua otettiin taas videolle sivusta ja takaa, ja hidastuksia verrattiin toukokuun alussa otettuihin videoihin. Meitä kurssilaisia oli yhteensä neljä, ja kaikilla oli muutosta tapahtunut parempaan suuntaan. Omista videoista oppi paljon, ja myös muiden juoksemista ja jamesin kommentointia oli mielenkiintoista seurata. Minulla kädet ovat nyt paremmassa asennossa kuin keväällä. Silloin roikotin niitä ihan liian alhaalla. Jalka tulee myös paremmin maahan, ei enää läheskään niin isossa kulmassa kantapää edellä kuin viimeksi. Voi olla että mm. edelliset juoksukenkäni (Asics Nimbus) osaltaan vaikuttivat siihen, että juoksin niin paljon kantapää edellä. Brooksit ovat nyt paremmat, ja askel kehittynyt muutenkin hyvään, vähemmän selkää rasittavaan suuntaan. Edelleen lantio voisi olla suoremmassa, askel nopeampi ja jalka nousta takana korkeammalle. Näitä nyt sitten taas treenailen.
Kävin aamupäivällä juoksemassa reilun tunnin ennenkuin piti lähteä Peten huoltajaksi Pääkaupunkijuoksuun. Vähän ketuttaa nyt, kun Sports Tracker näyttää vauhteja ihan miten sattuu. Aamun lenkilläkin tuli näköjään juostua yksi syherökilsa Otaniemessä 2.24 min km-vauhtia... Vähitellen voisin ajatella vanhan Polarin mittarini (ja Sports Trackerin!) korvaamista jollain paremmalla, jossa olisi mukana myös GPS. Sekin olisi ihan kiva, ettei tarvitsisi pitää puhelinta mukana lenkillä.
Pääkaupunkijuoksu juostiin taas aurinkoisessa syyssäässä. Tässä muutama kuva Petestä reitin varrella:
Kolmen kilsan kohdalla näin Jussi Utriaisenkin taputtelemassa ja moikkailemassa kärjelle. Pian hän siitä kuitenkin lähti treenailemaan toiseen suuntaan. Olin reitin varrella parissa eri kohdassa, ja jossain vaiheessa olin astunut koiran kakkaan. Sitä oli jäänyt lenkkarin pohjaan, ja kävellessä sitä tarttui näköjään lahkeeseenkin. Yöks! Voi kun koirien omistajat voisivat kerätä ne koiriensa jätökset pusseihin ja viedä edelleen roskiksiin.
Peten loppuaika tänään oli 1.47:01. Hyvähyvä!
Kävin aamupäivällä juoksemassa reilun tunnin ennenkuin piti lähteä Peten huoltajaksi Pääkaupunkijuoksuun. Vähän ketuttaa nyt, kun Sports Tracker näyttää vauhteja ihan miten sattuu. Aamun lenkilläkin tuli näköjään juostua yksi syherökilsa Otaniemessä 2.24 min km-vauhtia... Vähitellen voisin ajatella vanhan Polarin mittarini (ja Sports Trackerin!) korvaamista jollain paremmalla, jossa olisi mukana myös GPS. Sekin olisi ihan kiva, ettei tarvitsisi pitää puhelinta mukana lenkillä.
Pääkaupunkijuoksu juostiin taas aurinkoisessa syyssäässä. Tässä muutama kuva Petestä reitin varrella:
Kolmen kilsan kohdalla näin Jussi Utriaisenkin taputtelemassa ja moikkailemassa kärjelle. Pian hän siitä kuitenkin lähti treenailemaan toiseen suuntaan. Olin reitin varrella parissa eri kohdassa, ja jossain vaiheessa olin astunut koiran kakkaan. Sitä oli jäänyt lenkkarin pohjaan, ja kävellessä sitä tarttui näköjään lahkeeseenkin. Yöks! Voi kun koirien omistajat voisivat kerätä ne koiriensa jätökset pusseihin ja viedä edelleen roskiksiin.
Peten loppuaika tänään oli 1.47:01. Hyvähyvä!
perjantai 16. syyskuuta 2011
Kuntopiirii!
Nyt jo toista kertaa tänä syksynä olin mukana HelTrin perjantaisessa kestokuntopiirissä. Liikkeitä oli vajaat parikymmentä, muutama enemmän kuin osallistujia tänään. Kaikki kehon isot lihasryhmät otetaan mukavasti huomioon; mukana on punnerruksia, vatsalihasliikkeitä, jänne- ja luisteluhyppyjä, askelkyykkyjä ja paljon muuta. Homma toimii niin, että yhtä liikettä tehdään 35 sekkaa (aika pitenee syksyn mittaan minuuttiin) ja sitten siirrytään seuraavaan ilman taukoa. Kierroksia tehdään kolme, ja kierros alkaa aina 35 sekunnin haara-perushyppelyllä.
Kuntopiirin päätteeksi teimme taas pitoja. Alkuun peruspito eli lankku 1:20 min ja pienen tauon jälkeen molemmat kyljet 0:40 ja loppuun taas peruspito 0:40. Perjantai-ilta huipentui jo tuttuun kolmen minuutin jenkkitestiin. Pidot paranevat kymmenellä (perus-) ja viidellä (kyljet) sekunnilla joka perjantai, joten kovin montaa perjantaita ei uskalla lintsata!
Kuntopiirin päätteeksi teimme taas pitoja. Alkuun peruspito eli lankku 1:20 min ja pienen tauon jälkeen molemmat kyljet 0:40 ja loppuun taas peruspito 0:40. Perjantai-ilta huipentui jo tuttuun kolmen minuutin jenkkitestiin. Pidot paranevat kymmenellä (perus-) ja viidellä (kyljet) sekunnilla joka perjantai, joten kovin montaa perjantaita ei uskalla lintsata!
torstai 15. syyskuuta 2011
Raihnainen
Jätin eilen juoksutreenit väliin, kun selkä oli vieläkin kipeä. Harmitti tietenkin, mutta haluan saada sen juoksukuntoon reilun viikon päästä juostavaan puolimaratoniin mennessä. Ei sitä koko ajan satu, mutta tiistai-iltana piti mm. pyytää tytärtä nostamaan pyörälaukku lattialta, kun oma selkä ei vaan taipunut ilman vihlovaa kipua. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin jo menossa.
Tänään kävimme Peten kanssa uimassa HelTrin jatkotekniikkaryhmässä Pirkkolassa. Treeni oli kiva ja monipuolinen, uin 1900 m. Oikea olkapää on sekin vielä vähän kipeä, vaikka jumppailen sitä kuminauhalla pari kertaa viikossa. Välillä tuntuu vanhalta ja raihnaiselta, mutta onneksi se menee pian ohi!
Triathlon näyttää olevan nyt tosi hip ja pop: uusimmassa Kauppalehti Optiossakin kaksi johtajaa mainitsee harrastavansa triathlonia.
Tänään kävimme Peten kanssa uimassa HelTrin jatkotekniikkaryhmässä Pirkkolassa. Treeni oli kiva ja monipuolinen, uin 1900 m. Oikea olkapää on sekin vielä vähän kipeä, vaikka jumppailen sitä kuminauhalla pari kertaa viikossa. Välillä tuntuu vanhalta ja raihnaiselta, mutta onneksi se menee pian ohi!
Triathlon näyttää olevan nyt tosi hip ja pop: uusimmassa Kauppalehti Optiossakin kaksi johtajaa mainitsee harrastavansa triathlonia.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Miekkarissa
Olin elämäni ensimmäistä kertaa mielenosoituksessa, kun lähdin Kriittiselle pyöräretkelle parinsadan muun pyöräilijän kanssa. Ajoimme Lasipalatsin aukiolta Lauttasaareen ja sieltä reteästi Länsiväylää takaisin keskustaan. Muuten oli mukavaa, mutten ymmärrä miksi jotkut kilkattivat koko ajan niitä kellojaan. Se oli stressaavaa. Retki meni pääosin leppoisissa merkeissä kuitenkin, sillä sain ajaa kahden ystäväni kanssa. Lauttasaaren pyöräteiden huonon kunnon pääsin toteamaan taas kerran kotimatkalla. Voisin välillä ajaa työmatkat sitäkin kautta, mutta nykyisellään se on paljon hitaampi reitti. Ehkä sitten, kun Ruoholahden ja Finlandia-puiston yhdistävä Baana on valmistunut ja Länsiväylä muutettu puistotieksi!
Hyötypyöräilyä tuli tänään melkein kahden tunnin edestä, kun pyöräilin töihinkin. Aamulla kävin kiduttamassa vatsalihaksiani pilateksessa, ja heti työpäivän jälkeen kiersin Töölönlahden pari kertaa juosten. Ehkä sen juoksun olisi voinut jättää väliin, selkä tuli nimittäin kipeäksi. Pitää muistaa jatkossa pitää useampi päivä juoksutaukoa pitkän lenkin jälkeen.
Hyötypyöräilyä tuli tänään melkein kahden tunnin edestä, kun pyöräilin töihinkin. Aamulla kävin kiduttamassa vatsalihaksiani pilateksessa, ja heti työpäivän jälkeen kiersin Töölönlahden pari kertaa juosten. Ehkä sen juoksun olisi voinut jättää väliin, selkä tuli nimittäin kipeäksi. Pitää muistaa jatkossa pitää useampi päivä juoksutaukoa pitkän lenkin jälkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)