lauantai 6. heinäkuuta 2013

Palauttelua

Kiskon kisan jälkeen on treenirintamalla ollut vähän rauhallisempaa. Huomenna on onneksi ohjelmassa jo kolmen tunnin pyörälenkki. Kuluneella viikolla on autossa istuessa tullut jo monta kertaa mieleen, että voi kun olisinkin pyöräilemässä näitä samoja teitä. Viimeisimmällä mökkireissulla meillä ei tosin ollut pyöriä edes mukana. Se olikin hyvä, sillä saimme kattotelinessä vietyä vanhat, toimivat mutta julmetun painavat maastopyörät Fidan lähetystorille. Meillä ei ollut niille pyörille enää mitään käyttöä, veivät vaan turhaa tilaa varastossa. Nyt kun on tottunut ajamaan vähän paremmilla pyörillä, ei haluttaisi ajella huonommilla yhtään edes mökillä.

Pikkuhiljaa ajatukset alkavat siirtyä Joroisten kisaan, johon on enää vajaat kaksi viikkoa. En ole asettanut itselleni Joroisiin aikatavoitetta, vaan pyrin pääsemään maaliin kohtuullisissa voimissa. Uinti tuskin on mikään ongelma, pyörällä täytyy tarkkailla sykettä ja juoksussa sitten pistää kaikki peliin. Hyvillä mielin olen kisaan lähdössä, onhan tässä jo useampi vuosi treenailtu ja lyhyemmillä matkoilla kisattukin. Kisakalenterissa on Joroisten jälkeen enää Espoon Rantamaraton syyskuun loppupuolella. Joku tri-kisa voisi vielä elokuulle mahtua, jos intoa vielä Joroisten jälkeen riittää.

Tämä kesä on meille vähän erilainen, kun laps nuorilla on niin paljon omaa ohjelmaa että heitä on vaikea houkutella mukaan mökille. Reissaamme siis aika paljon kodin ja mökin väliä, kun emme halua jättää heitä moneksi yöksi kahdestaan kaupunkiin. On aika iso muutos olla lomalla kahdestaan, kun aikaisempina vuosina suuri osa lomasta on mennyt vähintään neljän ja usemmiten seitsemän hengen porukassa, kun siskonikin perhe on usein kesäisin ollut Suomessa vieraanamme.

Tänään kävimme juoksemassa vetoja Otaniemen kentällä. Vetojen jälkeen hölköttelin nelisensataa metriä jalkapallokentän laidan nurmikolla ilman kenkiä. Tuntui mahtavalta jalkapohjissa ja ymmärtääkseni tekee hyvää jalkapohjan lihaksille. Lopuksi innostuin kokeilemaan, vieläkö pysyn käsilläni pystyssä. Onnistuihan se, mutta aika lyhyen aikaa. Ei ole tasapaino enää entisensä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti