Multisporttia

Tänään oli se kauan odotettu päivä, jolloin Arjan kanssa pääsimme aloittamaan multisport-uramme Spring Adventure -kisassa. Koska kisa käytiin Nummi-Pusulassa, tulimme meidän mökille Salon Suomusjärvelle jo eilisiltana. Aika paljon järkkäiltävää oli ennen kisaa, kun piti miettiä mitä varusteita ja energiaa milläkin vaihtopaikalla tarvitaan.

Saimme ennen kisaa tällaisen tiedon reitistä ja kisan kulusta:

Kuntosarja:
MTB 6km
VAIHTO
Melonta 6km
VAIHTO
MTB 15km
VAIHTO
Juoksu 6km
Quest
Maali

Kisapaikalla olimme varttia vaille yhdeksän. Etukäteen karttojen jaon oli kerrottu alkavan yhdeksältä, ja tavoitteena oli saada pyörät ajokuntoon ja pullot sekä vaihtokassit paikalleen ennen sitä. Siinä myös onnistuttiin, ja heti yhdeksältä Arja haki kartat ja aloimme suunnitella reittejä. Saimme kolme karttaa, yhden pyöräilyä, toisen melontaa ja kolmannen suunnistusosuutta varten. Rastit ja suora linnuntie rastien välillä oli niihin merkitty jo valmiiksi, me käytimme korostuskyniä merkitessämme valitsemamme reitit. Pyöräilyreitit kulkivat teitä pitkin, ja suunnistus vaikutti etukäteen haastavimmalta osuudelta.

Maastopyöräilyssä meillä oli mukana molemmilla yksi juomapullo, ja otimme samat pullot mukaan myös melontaan. Pieni yllätys oli, ettei vaihtokassimme ollutkaan saapunut melontapaikalle ennen meitä. Emme tietenkään jääneet sitä odottamaan, vaan työnsimme kajakkimme järveen. Ihan hyvin pärjäsimme ilman kassissa olleita vaihtovaatteita ja vesi- ja energiajuomapulloja. Meloimme pienen järven päästä päähän rasteja hakien. Toisella rastilla oli quest- eli yllätystehtävä. Siellä oli näytillä järven kartta peilikuvana. Karttaan oli merkitty kaksi rastia, jotka piti hakea oikeassa järjestyksessä. Ihan hyvin ne löytyivät, välillä leimaamaan oli jopa ruuhkaa. Melontaan lähdössä oli lähes tyyntä, mutta tuuli yltyi melonnan aikana niin, että juuri ennen vaihtoa sain sylin täyteen vettä. Rantautuessa kastuivat pyöräilykengät, mutta aina nopeasti ne siinä ajaessa kuivuivat.

Ensimmäiselle pyöräilyrastille mentäessä tuli ihan kohtuullinen pummi. Kartan mittakaava teki taas tepposet, vaikka tämän vaaran olimmekin jo etukäteen tiedostaneet. Niin kuitenkin kävi, etten huomannut sivutietä, jolle olisi pitänyt kääntyä, vaan kävimme ajamassa vähän turhan pitkän lenkin ensimmäiselle rastille. Onneksi pyörät kulkivat ripeään tahtiin ja loput rastivälit kuljimme kuten oli suunniteltukin. Pyöräily tuntui muutenkin olevan vahvuutemme tässä kisassa.

Yllätystehtävä kuntosarjassa oli köysitehtävä. Siinä oli viisi lyhyttä köysiosuutta peräkkäin puiden väliin vajaan metrin korkeudelle. Erilaisia tekniikoita käyttäen tehtävässä piti edetä puulta toiselle putoamatta. Jos putosi, piti aloittaa alusta. Sovimme, että minä yritän ensin ja siitä eteenpäin kokeillaan vuorotellen kunnes jompikumpi onnistuu. Lopulta minä putosin kaksi kertaa ja Arja kerran, eli hän sai hienosti tehtävän suoritettua. Tässä hukkasimme melko paljon aikaa, aika moni muu joukkue pääsi radan ensimmäisellä yrityksellä loppuun saakka.

Köysitehtävän jälkeen lähdimme suunnistamaan. Vaihdoimme jalkaan lenkkarit ja otimme vesisäiliöt reppuihin. Se olikin kätevää, kun ei tarvinnut pysähtyä juomaan. Suunnistus sujui vähän yläkanttiin, ja rastit löytyivät melko helposti. Juoksimme aina kun pystyimme, pari tiukkaa ylämäkeä kävelimme. Korkeuseroja oli melko paljon. Luultavasti kävimme reitin loppupätkällä hakemassa yhden ylimääräisenkin, kilpasarjan joukkueille tarkoitetun rastin. Sieltä olikin helppo homma juosta maaliin. Siellä olivatkin meidän molempien miehet ja lapset vastassa. Oli mahtavaa juosta (alamäkeä!) maaliin ja nähdä heidät kaikki siellä!

Maaliintulo



Kauanko tässä oikein meni?



Olipas se mukavaa! Tämä ei varmaan jää tähän, vaikka tämän kesän kisakalenteri onkin jo täynnä. Tuntuu olevan aika rentoa ja mukavaa tämä multisport-porukkakin!

Pian seikkaillaan

Ylihuomenna on Spring Adventure, ja pikku hiljaa pitäisi kaikkien tarvittavien kamppeiden olla kasassa. Lähdemme kisaan meidän mökiltä, se kun on Nummi-Pusulan naapurikunnassa Salon Suomusjärvellä. Mielessä pyörii monenlaisia kysymyksiä: joudutaanko uimaan, miten suunnistaminen ja melonta sujuvat, löytyvätkö rastit, mitä quest-tehtävässä pitää tehdä jne. Rennolla asenteella, ilon kautta se varmaan sujuu ihan kivasti. Kisoissa ei kuulemma ehditä ottaa kuvia, hyvä jos edes jutella, joten kameran voi kuulemma jättää lähtöpaikalle.

Paikallisoppaan kanssa kävin tänään maastopyöräilemässä Espoon keskuspuistossa. Poikkesimme sorateiltä parille polulle ja kiertelimme muutamilla kallioilla. Olen vielä vähän arka ajelemaan klossit kiinni polkimissa niillä poluilla. Toivottavasti se varmuus löytyy pikkuhiljaa, kun pääsen metsään ajelemaan vähän useammin. Sain pyörään kiinnitettävän karttatelineen lainaan kisaa varten ja kokeilin kartanlukua vauhdissa. Oli vähän hankalaa, mutta eiköhän se siitä.

Aikaisemmin tällä viikolla ajoin Heltrin kympin temmon Kuusijärvellä. Tuntui siltä, että sain kaiken irti koneesta, vaikka viimeisessä mäessä hyydyinkin tosi pahasti. Kymppiin hurahti aikaa 18:40. Viime vuonna tempokisa käytiin Hakunilassa eri reitillä, eikä aikoja siksi oikein voi verrata. Olisikin kiva käydä Pepen tempossa ajamassa vertailukelpoinen aika viimevuotisella reitillä. Silloinkin pääsin niukasti alle 20 minuutin, 19:17.

Wannabe-pihkaniska

Arjan kanssa suunnittelemme osallistuvamme ensi vuonna joihinkin multisport-kilpailuihin. Olemme molemmat mukana kivassa naisten seikkailuporukassakin. Niinpä on syytä verestää suunnistustaitoja; oma vaatimaton osaamiseni on partioharrastuksen peruja noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Onneksi Uudellamaalla järjestetään suunnistuskisoja harva se päivä; treenimahdollisuuksia löytyy kasapäin!

Maanantaina kävimme Iltarasteilla Paloheinässä. Kiersimme kolmen kilometrin radan rauhallisesti kävellen. Jäimme voittajasta vain viitisenkymmentä minuuttia ja vältimme viimeisen sijan aika reilulla marginaalilla.

Tässä jännittyneitä tunnelmia ilmoittautumisjonosta:

Eilen tiistana kävimme Puolarmaarissa Espoorasteilla, ja sielläkin suunnistus sujui varmasti, vain lähtöpaikan löytäminen oli vähän haasteellista. Emme nimittäin heti alkuun ymmärtäneet, että reitti lähtöpaikalle oli merkitty valkoisin nauhoin. Heti kun pääsimme kartalle, kaikki sujuikin hienosti. Kiersimme 2,3 kilometrin radan reilusti alle tunnissa ilman yhtään pummia. Tällä kertaa hävisimme voittajalle vain reilut puoli tuntia. Haha. Mihin mahdammekaan pystyä sitten, kun voimme taas juosta!

Puolarmaarissa hyppelimme ketterästi parin ojan yli ja kiipeilimme kalliollakin, Paloheinässä rastit olivat vähän helpommissa paikoissa lähellä ulkoilureittejä. Partioajoista kartat ovat kehittyneet valtavasti; silloin kauan sitten ne olivat mustavalkoisia ja käytössä nopeasti tahriintuneita ja käytössä niin kuluneet että varsinkin taitteiden kohdalla piti vähän arvailla mitä siinä kartalla oikein näkyy; polku vai oja vai mitä ihmettä. Nyt kartat ovat värikkäitä, ja niissä on jopa yleisimmät karttamerkit listattu, samoin rastimääreet. Jos muistan oikein, partioaikoina piti ne rastitkin itse kopioida omaan karttaan. Se oli oiva mahdollisuus tehdä ratkaiseva virhe jo ennenkuin pääsi metsään.

Säästin tähän loppuun päivän ellei viikonkin parhaan uutisen: Atte sai kesätöitä! Hän on lähetellyt hakemuksia ahkerasti pitkin kevättä monenlaisiin kiinnostaviin paikkoihin. Lopulta todella mieluinen homma löytyi Suomen polkupyörätukun Helsinginkadun myymälästä. Hän pääsi sinne kasaamaan pyöriä tuntitöinä. Meillä on pian perheessä ihan ihkaoma pyörämekaanikko!