Kävin eilen Suomen Urheilufysiossa Leppävaarassa alaraaja-analyysissä. Se on ollut mielessäni jo viime keväästä, kun juoksu ja siihen liittyvät ongelmat tulivat puheeksi yhdellä pyörälenkillä. Juttelukaveriksi sattui silloin seurasta tuttu fysioterapeutti, ja viime viikolla varasin vihdoin häneltä ajankin.
Reilun tunnin ajan jalkaterän, niukkoja, polvia ja vähän lonkkiakin väännettiin eri suuntiin. Kävelin ja juoksin vähän juoksumatollakin, ja tuloksia katseltuna yhdessä videolta. Polvet ovat kuulemma jämäkät, vasempi vähän enemmän yliojentuva kuin oikea. Jotain minussa on varmaan pielessä, koska taas olin iloinen kun jotain korjattavaa sentään löytyi! Ei kai kukaan nyt halua kuulla, että varpaiden liikkuvuutta ja lantion hallittavuutta pitää parantaa ja lantion toispuolisuus poistaa, muun muassa!
Oikeasti on tietysti ihan hyvä tietää, mistä juoksuun liittyvät ongelmat johtuvat ja varsinkin mitä niille voi tehdä. Nyt selvisi sekin, miksi juoksu on välillä tuntunut vähän toispuoleiselta; vasemman jalan toiminta ei ole ihan optimaalista. Ongelmia on lähinnä jalkaterässä ja lonkassa. Onneksi sentään polvi siinä välissä on jämäkkä! Sain täsmäliikkeitä treenaamiseen tueksi ja vahvistusta sille, että oikealla tiellä ollaan. Tavoitteena on saada vasenkin jalka toimimaan kunnolla niin, että juoksu on nopeampaa ja taloudellisempaa jo ensi kesänä.
Mahdotonta on sanoa, johtuuko kolmen vuoden takainen välilevyn pullistuma näistä juoksutekniikan virheistä vai vaurioituivatko hermostukset vasta pullistuman yhteydessä. Sillä ei onneksi ole niin kamalan paljon väliäkään, pääasia on että homma taas etenee.
Flunssa puolestaan ei ole oikein mennyt minnekään, se on sitä kurjaa laatua että töissä voi käydä mutta treenata ei oikein voi. Kuumetta ei ole, mutta olo on väsynyt.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fysioterapia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fysioterapia. Näytä kaikki tekstit
tiistai 27. marraskuuta 2012
torstai 8. joulukuuta 2011
Epäsymmetriaa
Työpäivän lomassa kävin juoksemassa pari kertaa Töölönlahden ympäri. Kiva oli päästä kesken päivän vähän ulos, vaikka tulikin vaakaräntää. Kaikki kastui, onneksi ei tarvinnut kulkea respan ja asiakastilojen kautta kuntosalin pukuhuoneeseen, kun käytin samaa takareittiä kuin aina pyöränkin kanssa. Yksi kollega kyllä sattui samaan hissiin ja kauhisteli, että kannattiko. No kannattihan se!
Päivän päätteeksi kävin vielä Teijalla hierottavana. Oikea pakara ja vasen pohje olivat ihan jumissa, ja oikean jalan kantakalvotkin olivat kipeät. Juoksuni on ilmeisesti epäsymmetristä, kuten osteopaattikin jo epäili. Olen yrittänyt itse juostessa tunnustella, että toimivatko molemmat puolet samalla lailla. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että oikea puoli tosiaan jotenkin pettää alta. Viimeksi osteopaatilla juuri lantion oikea puoli oli vinossa ja nyt siis saman puolen pakarakin jumissa. Teija ehdotti, että videoisin juoksuani ja veisin filmit hänelle katsottavaksi. Ehkä sitten löytyisi jotain korjattavaa, eikä juoksu olisi yhtä kuormittavaa kuin nyt.
Pääsen muuten viikonlopuksi Espoon työväenopiston Valokuvaus 1 -kurssille yhdeksänneltä varasijalta. En kamalan toiveikas ilmoittautuessani ollut, ja itseasiassa unohdin koko jutun kunnes sain eilen soiton. Kylläpäs onni potkaisi!
Päivän päätteeksi kävin vielä Teijalla hierottavana. Oikea pakara ja vasen pohje olivat ihan jumissa, ja oikean jalan kantakalvotkin olivat kipeät. Juoksuni on ilmeisesti epäsymmetristä, kuten osteopaattikin jo epäili. Olen yrittänyt itse juostessa tunnustella, että toimivatko molemmat puolet samalla lailla. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä, että oikea puoli tosiaan jotenkin pettää alta. Viimeksi osteopaatilla juuri lantion oikea puoli oli vinossa ja nyt siis saman puolen pakarakin jumissa. Teija ehdotti, että videoisin juoksuani ja veisin filmit hänelle katsottavaksi. Ehkä sitten löytyisi jotain korjattavaa, eikä juoksu olisi yhtä kuormittavaa kuin nyt.
Pääsen muuten viikonlopuksi Espoon työväenopiston Valokuvaus 1 -kurssille yhdeksänneltä varasijalta. En kamalan toiveikas ilmoittautuessani ollut, ja itseasiassa unohdin koko jutun kunnes sain eilen soiton. Kylläpäs onni potkaisi!
maanantai 7. marraskuuta 2011
The theme of the day was me!
Joitakin viikkoja sitten katselimme Peten kanssa telkkarista jotain tyhjänpäiväistä ohjelmaa amerikkalaisista hirviömorsiamista. Yksi heistä tokaisi jossain vaiheessa että "the theme of the day is ME!". Aika hyvin lohkaistu morsmaikulta!
Järjestin tänään itselleni lähes vastaavan teemapäivän, kun varasin aamulle osteopaatin ja vielä iltapäivälle tunnin fysioterapiaa. Taas löytyi kropasta korjattavaa; lonkankoukistajat ovat ihan jumissa, samoin lantio. Lonkankoukistajien jumi ei ollut yllätys, lantion oli. Minulla onkin ollut jo jonkin aikaa ihan uuden tyyppisiä kipuja lantion alueella oikealla puolella. Ilmeisesti juoksen jonkin verran epäsymmetrisesti niin, että oikea jalka tulee enemmän kantapää edellä maahan ja sen seurauksena lantio oli oikealta puolelta kiertynyt taaksepäin. Sitä sitten fiksailtiin, ja pari päivää pitää nyt pitää juoksutaukoa. Sen jälkeen voisi kokeilla vaikka porrasjuoksua (ylöspäin!), koska siinä juostaan vain päkiällä ja SI-niveletkin aktivoituvat kivasti.
Joka tapauksessa ajattelin nyt ennen joulua noudattaa Kinetic Revolutionin kuuden viikon juoksutekniikkaohjelmaa, ja olenpa valmis myös harkitsemaan vielä vähän minimalistisempien juoksukenkien hankkimista. Ehkä seuraavana minä-teemapäivänä voisin käydä vaikka kenkäostoksilla tai pyöriä Helsingin ja Espoon lähiöissä etsimässä tarpeeksi pitkiä portaita juoksutreeniä varten...
Järjestin tänään itselleni lähes vastaavan teemapäivän, kun varasin aamulle osteopaatin ja vielä iltapäivälle tunnin fysioterapiaa. Taas löytyi kropasta korjattavaa; lonkankoukistajat ovat ihan jumissa, samoin lantio. Lonkankoukistajien jumi ei ollut yllätys, lantion oli. Minulla onkin ollut jo jonkin aikaa ihan uuden tyyppisiä kipuja lantion alueella oikealla puolella. Ilmeisesti juoksen jonkin verran epäsymmetrisesti niin, että oikea jalka tulee enemmän kantapää edellä maahan ja sen seurauksena lantio oli oikealta puolelta kiertynyt taaksepäin. Sitä sitten fiksailtiin, ja pari päivää pitää nyt pitää juoksutaukoa. Sen jälkeen voisi kokeilla vaikka porrasjuoksua (ylöspäin!), koska siinä juostaan vain päkiällä ja SI-niveletkin aktivoituvat kivasti.
Joka tapauksessa ajattelin nyt ennen joulua noudattaa Kinetic Revolutionin kuuden viikon juoksutekniikkaohjelmaa, ja olenpa valmis myös harkitsemaan vielä vähän minimalistisempien juoksukenkien hankkimista. Ehkä seuraavana minä-teemapäivänä voisin käydä vaikka kenkäostoksilla tai pyöriä Helsingin ja Espoon lähiöissä etsimässä tarpeeksi pitkiä portaita juoksutreeniä varten...
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Naisten lenkki
Seurakaveri herätti henkiin naisten lenkit ja tänään juostiin niistä ensimmäinen. Lähtö oli Tontunmäestä Espoosta jo klo 17, joten menin sinne suoraan töistä. Juoksimme 7,4 kilsaa 51 minuutissa. Selässä ei tuntunut juostessa yhtään kipua, ja matka taittui nopeasti meidän kolmen rupatellessa. Lenkin jälkeen kävimme saunassa ja söimme ihanaa piirakkaa ja salaattia. Kiitos emännälle!
Seuraavan kerran naisten lenkki juostaan torstaina 25.11., ja lähtö on meiltä klo 17.Laitan kutsun vielä seuran foorumillekin. Toivottavasti mahdollisimman moni uusi ja vanha tuttu pääsee mukaan!
Aamulla kävin yhden tri-seurakaverin fysioterapeutti-vaimon luona näyttämässä selkääni. Hän näytti minulle muutaman hyvän selkää vahvistavan liikkeen ja suositteli käyntiä osteopaatilla. Soitinkin heti hänen suosittelemalleen osteopaatille, mutta ensimmäinen vapaa aika oli vasta tammikuulle. Siihen saakka jumppailen itsekseni selkää kuntoon. Alaselkä on jumissa, SI-nivelet lukossa ja yläselässäkin on kuulemma jotain häikkää. Nyt pari tuntia lenkin jälkeen selkä tuntuu taas kipeältä, mutta oli se vaan ihanaa juosta vähän aikaa niin ettei sattunut yhtään!
Seuraavan kerran naisten lenkki juostaan torstaina 25.11., ja lähtö on meiltä klo 17.Laitan kutsun vielä seuran foorumillekin. Toivottavasti mahdollisimman moni uusi ja vanha tuttu pääsee mukaan!
Aamulla kävin yhden tri-seurakaverin fysioterapeutti-vaimon luona näyttämässä selkääni. Hän näytti minulle muutaman hyvän selkää vahvistavan liikkeen ja suositteli käyntiä osteopaatilla. Soitinkin heti hänen suosittelemalleen osteopaatille, mutta ensimmäinen vapaa aika oli vasta tammikuulle. Siihen saakka jumppailen itsekseni selkää kuntoon. Alaselkä on jumissa, SI-nivelet lukossa ja yläselässäkin on kuulemma jotain häikkää. Nyt pari tuntia lenkin jälkeen selkä tuntuu taas kipeältä, mutta oli se vaan ihanaa juosta vähän aikaa niin ettei sattunut yhtään!
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Selän hoitoa ja uintia
Kävin tänään Teijalla Kruunu-fysioterapiassa hoidattamassa selkääni. Se tuntuukin jo vähän paremmalta, ja kivutkin ovat vähentyneet. Jokapäiväinen pieni pilates-harjoitus on varmaan auttanut, tai sitten aika. Jätin magneettikuvat Teijalle, ja ensi tiistaina menemme yhdessä Esport Arenan kuntosalille. Teija on luvannut suunnitella minulle sopivan treenin ja opettaa minut tekemään liikkeet oikein. Siitä se jatkuva kuntosaliputki sitten alkaa! Yli 40 vuotta olen sitä aika hyvin vältellytkin, mutta nyt se ei enää onnistu.
Pikaisen syömisen jälkeen ehdin vielä Tapiolan uimahalliin noin 40 minuutiksi uimaan. Matkaa kertyi 1900 metriä. Syömisestä taisi olla hieman liian lyhyt aika, kun oli vähän raskas olo. Hyvä kuitenkin että tuli mentyä. Selkä kiittää.
Pikaisen syömisen jälkeen ehdin vielä Tapiolan uimahalliin noin 40 minuutiksi uimaan. Matkaa kertyi 1900 metriä. Syömisestä taisi olla hieman liian lyhyt aika, kun oli vähän raskas olo. Hyvä kuitenkin että tuli mentyä. Selkä kiittää.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Diagnoosi: välilevyn rappeuma
Pääsin tänään hyvälle selkäkirurgille magneettikuvieni kanssa. Petekin oli mukana henkisenä tukena - suuri kiitos siitä hänelle! Lääkäri katsoi kuvat, luki röntgenlääkärin lausunnon ja pisti minut kävelemään varpailla ja kantapäillä sekä taivuttelemaan selkää sivulle ja eteenpäin. Refleksejäkin testattiin. Lopputulema oli se, että selässäni on välilevyn rappeumaa viidennessä nivelessä. Nyt kun tiesin, mitä magneettikuvasta pitää katsoa, huomasin sen itsekin. Muut nivelet näyttivät nätin pulleilta ja tämä alin oli jotenkin tyhjentynyt ja madaltunut. Raukka. Myös välilevyjen liikakasvua oli havaittavissa.
Välilevyn rappeuma vaatii kehittyäkseen useita vuosia. Ilmeisesti vajaat kaksi vuotta sitten aloittamani juoksuharrastus on sitä hieman pahentanut, mutta ei missään nimessä aiheuttanut. Aikaisemmin rappeuma vain oli oireeton. Selässä loppukesästä ollut pullistuma on jo kuivunut kasaan, eikä enää aiheuta oireita. Nykyoireet tulevat ilmeisesti ainakin osittäin välilevyjen liikakasvusta. Sitä voisi hoitaa leikkauksella, mutta ei se ainakaan vielä ole ajankohtainen.
Toivoa kuitenkin on. Taudista ei tietenkään pääse kokonaan eroon, mutta siinä voi tulla aaltomaisesti parempia ja huonompia kausia. Täytyy yrittää toimia itse niin, että tulisi enemmän niitä parempia. Juokseminenkin on jatkossa ihan mahdollista, toki pyöräily ja uinti ovat selälle ystävällisempiä ja suositeltavampia. Vesijuoksua kannattaa treenata, minkä olen kuullut jo lähes kaikilta selkääni hoitaneilta ammattilaisilta. Pakko sitä kai on uskoa ja yrittää voittaa se tylsistyminen. Ehkä kokeilen vesijuoksua kokonaan ilman vyötä. Luulisi tulevan lämmin, jos vain pysyn pinnalla.
Sain lähetteen fysioterapeutille, joka tekee minulle treeniohjeet selän, vatsan, yläselän ja reisien harjoittamiseen. Korsetti kuntoon siis. Kuntosalilla pitäisi käydä 3-4 kertaa viikossa ja treenin alkaessa kunnolla varmistua siitä, että teen liikkeet oikein. Siihen (ja tietenkin niiden ohjeiden tekemiseen) sitä fysioterapeuttia tarvitaan. Nyt jotkut selän lihakset ovat krampissa ja alaselkä siksi ihan jäykkä.
Olen tosi iloinen, että investoin siihen magneettikuvaan ja tähän erikoislääkäriin. Nyt tiedän, mikä on vikana ja mitä sille voi tehdä. Sekin on hyvä tietää, ettei liikkumista tarvitse lopettaa, päinvastoin. Koskaan aikaisemmin en ole tykännyt kuntosalilla treenaamisesta mutta hei, mitäpä sitä ei selkänsä ja juoksutavoitteen eteen tekisi! Kun tarkemmin miettii, niitä kuntosalejakin on vähän joka puolella; Esport Arenalla, Tapiolan uimahallissa, työpaikalla...
Kesän tavoitteena on edelleen Kiskon triathlonin perusmatka. Voi olla, että suurin osa juoksutreenistä ennen sitä on vesijuoksua. Optimistisesti olin ajatellut juosta kympin Forssan Suvi-illassa, mutta taidan sen nyt jättää väliin. Myös puolimaratonhaaveesta täytynee tämän kesän osalta luopua, mutta ehkä sitten ensi vuodeksi saan selän tarpeeksi hyvään iskuun ja voisin yrittää triathlonin puolimatkaa.
Välilevyn rappeuma vaatii kehittyäkseen useita vuosia. Ilmeisesti vajaat kaksi vuotta sitten aloittamani juoksuharrastus on sitä hieman pahentanut, mutta ei missään nimessä aiheuttanut. Aikaisemmin rappeuma vain oli oireeton. Selässä loppukesästä ollut pullistuma on jo kuivunut kasaan, eikä enää aiheuta oireita. Nykyoireet tulevat ilmeisesti ainakin osittäin välilevyjen liikakasvusta. Sitä voisi hoitaa leikkauksella, mutta ei se ainakaan vielä ole ajankohtainen.
Toivoa kuitenkin on. Taudista ei tietenkään pääse kokonaan eroon, mutta siinä voi tulla aaltomaisesti parempia ja huonompia kausia. Täytyy yrittää toimia itse niin, että tulisi enemmän niitä parempia. Juokseminenkin on jatkossa ihan mahdollista, toki pyöräily ja uinti ovat selälle ystävällisempiä ja suositeltavampia. Vesijuoksua kannattaa treenata, minkä olen kuullut jo lähes kaikilta selkääni hoitaneilta ammattilaisilta. Pakko sitä kai on uskoa ja yrittää voittaa se tylsistyminen. Ehkä kokeilen vesijuoksua kokonaan ilman vyötä. Luulisi tulevan lämmin, jos vain pysyn pinnalla.
Sain lähetteen fysioterapeutille, joka tekee minulle treeniohjeet selän, vatsan, yläselän ja reisien harjoittamiseen. Korsetti kuntoon siis. Kuntosalilla pitäisi käydä 3-4 kertaa viikossa ja treenin alkaessa kunnolla varmistua siitä, että teen liikkeet oikein. Siihen (ja tietenkin niiden ohjeiden tekemiseen) sitä fysioterapeuttia tarvitaan. Nyt jotkut selän lihakset ovat krampissa ja alaselkä siksi ihan jäykkä.
Olen tosi iloinen, että investoin siihen magneettikuvaan ja tähän erikoislääkäriin. Nyt tiedän, mikä on vikana ja mitä sille voi tehdä. Sekin on hyvä tietää, ettei liikkumista tarvitse lopettaa, päinvastoin. Koskaan aikaisemmin en ole tykännyt kuntosalilla treenaamisesta mutta hei, mitäpä sitä ei selkänsä ja juoksutavoitteen eteen tekisi! Kun tarkemmin miettii, niitä kuntosalejakin on vähän joka puolella; Esport Arenalla, Tapiolan uimahallissa, työpaikalla...
Kesän tavoitteena on edelleen Kiskon triathlonin perusmatka. Voi olla, että suurin osa juoksutreenistä ennen sitä on vesijuoksua. Optimistisesti olin ajatellut juosta kympin Forssan Suvi-illassa, mutta taidan sen nyt jättää väliin. Myös puolimaratonhaaveesta täytynee tämän kesän osalta luopua, mutta ehkä sitten ensi vuodeksi saan selän tarpeeksi hyvään iskuun ja voisin yrittää triathlonin puolimatkaa.
torstai 19. marraskuuta 2009
Hidas vai nopea
Kauhea pärske kävi tänään Tapiolan uimahallissa, kun menin uimaan puoli kahdeksan jälkeen illalla. Nopeille uimareille tarkoitetulla radalla oli ainakin kahdeksan uimaria, jotka jonossa kroolasivat tosi kovaa vauhtia. Jäin siis suosiolla sille toiselle kuntouimareille varatulle radalle. Kun kolmannen kerran ohitin yhden naisen, joka ui lähes pystysuorassa asennossa, vaihdoin nopeiden uimareiden radalle. Sieltä oli onneksi jo osa porukasta lähtenyt. Sainkin uitua mukavasti 2,2 km, viimeiset 20 minuuttia yksin radalla.
Aikaisemmin illalla kävin taas Teijalla fysioterapiassa. Iskias paranee kyllä koko ajan, mutta kivuttomien päivien sijaan minulla on toistaiseksi vain kivuttomia hetkiä. Aamulla bussipysäkille kävellessäni havahduin siihen, ettei juuri silloin sattunut selkään eikä jalkaan. Se oli hieno tunne. Myöhemmin päivällä iskias kyllä muistutti taas itsestään. Kipulääkkeitä en kuitenkaan ole enää tarvinnut, en edes Panadolia.
Tavoitteena on edelleen päästä juoksemaan tammikuussa, mutta sitä ennen pitää selän olla kokonaan oireeton. Kun selkä on kunnossa, alan tehdä säännöllisesti ja paljon vatsa- ja selkälihasliikkeitä, jotta lihakset tukisivat selkää mahdollisimman hyvin. Myös fysioterapiassa käyn säännöllisesti kahden-kolmen viikon välein.
Ostin tänään lisäsalaman kameraani, mutta en vielä ehtinyt kokeilla sitä. Rajalan myyjä kun ei muistanut myydä minulle pattereita, enkä uinnin jälkeen ehtinyt enää Alepaan. Aten taekwondon vyökoe on kahden viikon päästä, ja siihen mennessä pitäisi oppia toimimaan edes auttavasti sen salamankin kanssa.
Aikaisemmin illalla kävin taas Teijalla fysioterapiassa. Iskias paranee kyllä koko ajan, mutta kivuttomien päivien sijaan minulla on toistaiseksi vain kivuttomia hetkiä. Aamulla bussipysäkille kävellessäni havahduin siihen, ettei juuri silloin sattunut selkään eikä jalkaan. Se oli hieno tunne. Myöhemmin päivällä iskias kyllä muistutti taas itsestään. Kipulääkkeitä en kuitenkaan ole enää tarvinnut, en edes Panadolia.
Tavoitteena on edelleen päästä juoksemaan tammikuussa, mutta sitä ennen pitää selän olla kokonaan oireeton. Kun selkä on kunnossa, alan tehdä säännöllisesti ja paljon vatsa- ja selkälihasliikkeitä, jotta lihakset tukisivat selkää mahdollisimman hyvin. Myös fysioterapiassa käyn säännöllisesti kahden-kolmen viikon välein.
Ostin tänään lisäsalaman kameraani, mutta en vielä ehtinyt kokeilla sitä. Rajalan myyjä kun ei muistanut myydä minulle pattereita, enkä uinnin jälkeen ehtinyt enää Alepaan. Aten taekwondon vyökoe on kahden viikon päästä, ja siihen mennessä pitäisi oppia toimimaan edes auttavasti sen salamankin kanssa.
tiistai 18. elokuuta 2009
Uusia maratonsuunnitelmia
Kävin taas tänään Teijalla hoidettavana. Kohta on mennyt kolme viikkoa juoksematta, ja näyttää siltä, ettei vielä viikkoon-kahteen juostakaan. Jalkaan sattuu edelleen, ja etenkin sukkien laittaminen on vaikeaa. Joka päivä se sujuu kuitenkin helpommin, ja paraneminen edistyy. Istuminen on vieläkin pahinta, varsinkin töissä yritän jaloitella tämän tästä. Haluan vaivan paranevan kunnolla ennenkuin alan taas rasittaa jalkaa juoksemalla.
Pyöräily on nyt korvannut juoksutreenit. Kävin pyöräilemässä torstaina ja sunnuntaina, huomenna olisi tarkoitus pyöräillä vähän pitempää reittiä töihin kuin normaalisti. On tosi kiva päästä taas hikeen, ja mukavaa myös kun tunnen taas tekeväni jotain juoksukunnon kehittämiseksi. Muuten on olo kyllä ollut aikamoista makoilua.
Rantamaraton saattaa sittenkin tulla eteen vähän liian nopeasti, koska paraneminen etenee tuskallisen hitaasti. Siksipä aloimme eilen miettiä suunnitelmaa C. Mielenkiintoisin vaihtoehto olisi Kankaanpään maraton 17.10. Siihen on vajaat kaksi kuukautta, eli ehtisin todennäköisesti treenata siihen useamman viikon eikä maratonilla tarvitsisi enää arvuutella, kestääkö jalka. Vielä kolme hyvää asiaa ajankohdan lisäksi: ei aikarajoitusta, lähtö aamupäivällä ja maratonuntuvikoille erikoispalkinto...
Kannustusjoukotkin ehkä innostuisivat reissusta, jos vielä saisimme varattua majoituksen Ikaalisten kylpylästä. Sieltä matkaa Kankaanpäähän on vain viitisenkymmentä kilometriä.
Pyöräily on nyt korvannut juoksutreenit. Kävin pyöräilemässä torstaina ja sunnuntaina, huomenna olisi tarkoitus pyöräillä vähän pitempää reittiä töihin kuin normaalisti. On tosi kiva päästä taas hikeen, ja mukavaa myös kun tunnen taas tekeväni jotain juoksukunnon kehittämiseksi. Muuten on olo kyllä ollut aikamoista makoilua.
Rantamaraton saattaa sittenkin tulla eteen vähän liian nopeasti, koska paraneminen etenee tuskallisen hitaasti. Siksipä aloimme eilen miettiä suunnitelmaa C. Mielenkiintoisin vaihtoehto olisi Kankaanpään maraton 17.10. Siihen on vajaat kaksi kuukautta, eli ehtisin todennäköisesti treenata siihen useamman viikon eikä maratonilla tarvitsisi enää arvuutella, kestääkö jalka. Vielä kolme hyvää asiaa ajankohdan lisäksi: ei aikarajoitusta, lähtö aamupäivällä ja maratonuntuvikoille erikoispalkinto...
Kannustusjoukotkin ehkä innostuisivat reissusta, jos vielä saisimme varattua majoituksen Ikaalisten kylpylästä. Sieltä matkaa Kankaanpäähän on vain viitisenkymmentä kilometriä.
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Vihdoinkin taas lenkillä
Maratoniin on enää vajaa viikko aikaa, ja jalkaongelmat sen kun jatkuvat. Eilen olimme päivän Tallinnassa, ja sekä auton että Linda Linen pehmeillä penkeillä istuminen (yhteensä noin 5 tuntia!) oli myrkkyä kipeille jaloilleni. Kotimatkalla en meinannut päästä istumaan tai edes ylös, sattui niin kovasti. Myös kävellessä vasenta takareittä vihloi. Olin vielä innostuksissani ajatellut, etten ota kuin kaksi Buranaa päivän aikana normaalin kolmen sijaan. No, se kostautui kyllä.
Tänään oli kuitenkin se päivä, kun piti taas yrittää mennä lenkille. Päätin taas kiertää Mankkaan kaatopaikan, se on mukavan tasainen reitti. Alkuun kävelin noin 5o0 metriä, ja sitten pistin juoksuksi. Ei onneksi sattunut, vähän vaan "tuntui". Juoksin viitisen kilometriä, 35 minuuttia, ja kävelin lopuksi pari kilsaa. Nyt suihkun jälkeen pehmeällä tuolilla istuessani vähän taas takareittä jomottaa, mutta juoksu sinänsä ei tosiaan tuntunut hullummalta.
Edelleen tuntuu siltä, että pääsen osallistumaan HCM:lle, ja ensimmäiset sääennusteetkin lupaavat sinne ihan mukavaa keliä; puolipilvistä ja 19 astetta. Se voi tietysti vielä muuttua monta kertaa ennen lauantaita.
Huomenna pääsen taas hierontaan Teijalle, seuraava ja viimeinen lenkki ennen maratonia on 4-5 km keskiviikkona.
Tänään oli kuitenkin se päivä, kun piti taas yrittää mennä lenkille. Päätin taas kiertää Mankkaan kaatopaikan, se on mukavan tasainen reitti. Alkuun kävelin noin 5o0 metriä, ja sitten pistin juoksuksi. Ei onneksi sattunut, vähän vaan "tuntui". Juoksin viitisen kilometriä, 35 minuuttia, ja kävelin lopuksi pari kilsaa. Nyt suihkun jälkeen pehmeällä tuolilla istuessani vähän taas takareittä jomottaa, mutta juoksu sinänsä ei tosiaan tuntunut hullummalta.
Edelleen tuntuu siltä, että pääsen osallistumaan HCM:lle, ja ensimmäiset sääennusteetkin lupaavat sinne ihan mukavaa keliä; puolipilvistä ja 19 astetta. Se voi tietysti vielä muuttua monta kertaa ennen lauantaita.
Huomenna pääsen taas hierontaan Teijalle, seuraava ja viimeinen lenkki ennen maratonia on 4-5 km keskiviikkona.
torstai 6. elokuuta 2009
Mitä tästä opin?
Eilen sain vihdoin apua takareisien kireyteen ja kipuihin, kun kävin Teijalla hierottavana. Se tuntui tosi hyvältä. Sovin seuraavan hieronnan maanantaiksi, ja yhden vielä maratonin jälkeiselle viikolle. Molemmat jalat ovat aika tukossa, mutta vain vasemmassa on kipuja. Joka aamu ensimmäiseksi kuulostelen jalan vointia, nyt en enää onneksi heräile kipuun yöllä kääntyessäni. Parempaan suuntaan ollaan menossa, ja tänäänkin meinaan kävellä ja ehkä vähän pyöräilläkin.
Tästä episodista olen oppinut ainakin nämä asiat:
Vesijuoksua olen kokeillut joskus pari vuotta sitten Vierumäellä ja se oli kyllä maailman tylsintä puuhaa! En ymmärrä, miksei vedessä voisi samantien uida. Koska Teija kuitenkin vesijuoksua suositteli, kokeilin sitä nyt aamu-uinnilla ilman sitä vyötä, kun sitä ei ole. Aika nopeasti alkoi puuskututtamaan ja eteneminen oli tosi hidasta. Pysyin kuitenkin pinnalla! Jalkoihinkaan ei sattunut, joten saatan tehdä vielä toisenkin lyhyen vesijuoksulenkin tänään.
Eilen oli tosi mahtava täysikuu, ja sisko otti siitä tämän upean kuvan:
Tästä episodista olen oppinut ainakin nämä asiat:
- lämpimällä ilmalla pitää juoda tarpeeksi, jotta kudokset saavat nestettä (varmasti on ollut vajetta)
- magnesiumista voi olla hyötyä toipumisessa (ostin apteekista Diasporalia)
- kovalla treeniviikolla ei kannata mennä mustikkametsään tai kantarellijahtiin, lihaskuntotreenitkin kannattaa jättää vähemmälle
- kunnon venyttelyt pitää tehdä vasta 2-3 tuntia lenkin jälkeen, ei heti kuten valitettavan usein olen tehnyt
- jatkossa käyn hieronnassa 1-2 kertaa kuussa
- vesijuoksua voisi kokeilla korvaavana harjoitteena
Vesijuoksua olen kokeillut joskus pari vuotta sitten Vierumäellä ja se oli kyllä maailman tylsintä puuhaa! En ymmärrä, miksei vedessä voisi samantien uida. Koska Teija kuitenkin vesijuoksua suositteli, kokeilin sitä nyt aamu-uinnilla ilman sitä vyötä, kun sitä ei ole. Aika nopeasti alkoi puuskututtamaan ja eteneminen oli tosi hidasta. Pysyin kuitenkin pinnalla! Jalkoihinkaan ei sattunut, joten saatan tehdä vielä toisenkin lyhyen vesijuoksulenkin tänään.
Eilen oli tosi mahtava täysikuu, ja sisko otti siitä tämän upean kuvan:
maanantai 3. elokuuta 2009
Lääkärissä
Sen verran alkoi tämä makoilu ja reiden poteminen jo ottaa pannuun, että menin Dextran päivystykseen vaivoineni. Siellä sattui olemaan päivystysvuorossa ortopediaan erikoistuva lääkäri, joten kävi hyvä tuuri. Reilun tunnin odottelun (josta osa onneksi Fazerin kahvilassa) jälkeen pääsin vihdoinkin lääkärin pakeille.
Ammattitaitoisen oloisesti lekuri jalkojani väänteli erilaisiin asentoihin ja päätteli lopuksi, että takareidet ovat kireät kuin viulunkielet, muuta vikaa ei löytynyt. Ehkäpä maratonharjoittelun viimeistely ja muu puuhailu on vaan ollut niille vähän liikaa. Juoksuharrastuksen aloittavilla naisilla voi kuulemma (reisi)lihasten kasvun myötä myös lantion asento muuttua. Voisikohan myös piriformis-vaivani johtua siitä? Takareisien venytykset hän kehoitti tekemään siksi suoralla selällä. Lääkkeeksi määrättiin Buranaa sekä pyöräily- ja kävelylenkkejä ja venyttelyä tälle viikolle. Ensi viikolla voin sitten kokeilla juoksua ja mennä maratonille, jos siltä tuntuu. Mahdollista kuulemma on, että takareidet kramppaavat maratonilla. Sillehän ei sitten enää voi mitään. Jos en pääse Helsingissä maaliin, yritän sitten uudelleen Espoossa syyskuussa. Kyllä se tästä iloksi muuttuu!
Keskiviikkona pääsen onneksi Teijan käsittelyyn, takareidet tuntuvat varmasti jo torstaina paremmilta. Voi kun pääsisin jo juoksemaan!
Ammattitaitoisen oloisesti lekuri jalkojani väänteli erilaisiin asentoihin ja päätteli lopuksi, että takareidet ovat kireät kuin viulunkielet, muuta vikaa ei löytynyt. Ehkäpä maratonharjoittelun viimeistely ja muu puuhailu on vaan ollut niille vähän liikaa. Juoksuharrastuksen aloittavilla naisilla voi kuulemma (reisi)lihasten kasvun myötä myös lantion asento muuttua. Voisikohan myös piriformis-vaivani johtua siitä? Takareisien venytykset hän kehoitti tekemään siksi suoralla selällä. Lääkkeeksi määrättiin Buranaa sekä pyöräily- ja kävelylenkkejä ja venyttelyä tälle viikolle. Ensi viikolla voin sitten kokeilla juoksua ja mennä maratonille, jos siltä tuntuu. Mahdollista kuulemma on, että takareidet kramppaavat maratonilla. Sillehän ei sitten enää voi mitään. Jos en pääse Helsingissä maaliin, yritän sitten uudelleen Espoossa syyskuussa. Kyllä se tästä iloksi muuttuu!
Keskiviikkona pääsen onneksi Teijan käsittelyyn, takareidet tuntuvat varmasti jo torstaina paremmilta. Voi kun pääsisin jo juoksemaan!
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Pakarajumppaa
Kävin tänään Kruunu-Fysioterapiassa Teijan käsiteltävänä sen kipeän pakarani kanssa. Kyllä se oli se piriformis-lihas kipeytynyt, kuten Enskakin jo muutama kuukausi sitten diagnosoi. Teija hieroi sitä vähän (auh!) ja antoi jumppaohjeet päivittäiseen kuntoutukseen. Seuraavan ajan varasin ensi tiistaiksi. Vamma ei onneksi vaaranna maratonharjoittelua. Kipeytyminen johtunee siitä, että oikean puolen lantion lihakset eivät ole niin hyvässä kunnossa kuin vasemman puolen lihakset. Siihen auttavat siis nuo täsmäjumppaliikkeet ja -venyttelyt.
Terapian jälkeen kävin lenkillä. Juoksin noin seitsemän kilometriä, ja vasta äsken huomasin, että tänään olisikin pitänyt juosta kymppi... Noh, ehkä se lyhyempi lenkki oli ihan paikallaan hieronnan jälkeen.
Terapian jälkeen kävin lenkillä. Juoksin noin seitsemän kilometriä, ja vasta äsken huomasin, että tänään olisikin pitänyt juosta kymppi... Noh, ehkä se lyhyempi lenkki oli ihan paikallaan hieronnan jälkeen.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Piriformis oireilee
Kaikkea tässä juoksuharjoittelun lomassa oppii. Jokin aika sitten en edes tiennyt, että minulla on piriformis-niminen lihas, jopa kaksi. Nyt olen oikean puoleisesta välillä ihan viiltävän tietoinen. Joskus kipu säteilee takareiteen saakka, joskus lihasta jomottaa muuten vaan esim. ennen nukahtamista sängyssä maatessa. Näin on ollut nyt parina viime iltana. Juostessa tai kävellessä kipua ei tunnu lainkaan, mutta sitten se yllättäen taas muistuttaa olemassaolostaan esim. töissä tuolista noustessa.
Tuntemuksia minulla on ollut jo joitakin kuukausia silloin tällöin, mutta nyt tuntuu, että sattuu enemmän ja useammin kuin ennen. Kipu ei näköjään mene ohi sillä, että jätän sen huomioimatta (tätä yritän usein ikävien juttujen kanssa ensimmäiseksi). Ihan aluksi luulin, että kipeytyminen johtuu joogasta, mutta nyt kun en ole ehtinyt joogaamaan se on mennyt vain huonompaan suuntaan. Joogan hyvät venytykset voisivat ehkä auttaa paranemisessa myöhemmin.
Kävin tänään varaamassa ajan tutulle ja erittäin taitavalle fysioterapeutille. Ensimmäinen vapaa aika oli 1.7. Siihen asti treenailen ihan normaalisti. Toivottavasti kipeytymisen syy selviää, ja saan pakaran kuntoutettua huolettomaan juoksu- ja varsinkin maratonkuntoon!
Tuntemuksia minulla on ollut jo joitakin kuukausia silloin tällöin, mutta nyt tuntuu, että sattuu enemmän ja useammin kuin ennen. Kipu ei näköjään mene ohi sillä, että jätän sen huomioimatta (tätä yritän usein ikävien juttujen kanssa ensimmäiseksi). Ihan aluksi luulin, että kipeytyminen johtuu joogasta, mutta nyt kun en ole ehtinyt joogaamaan se on mennyt vain huonompaan suuntaan. Joogan hyvät venytykset voisivat ehkä auttaa paranemisessa myöhemmin.
Kävin tänään varaamassa ajan tutulle ja erittäin taitavalle fysioterapeutille. Ensimmäinen vapaa aika oli 1.7. Siihen asti treenailen ihan normaalisti. Toivottavasti kipeytymisen syy selviää, ja saan pakaran kuntoutettua huolettomaan juoksu- ja varsinkin maratonkuntoon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)