Lepoa

Pidin perjantaina vapaata, ja lähdimme mökille tyttären ratsastustunnin jälkeen. Nyt on taas alkanut se monen kuukauden putki, että mökille ajaessa on aina pilkkopimeää. Mukavan rennosti meni loppuviikko, vapaa-ajalla olen lähinnä lepäillyt ilman varsinaista treeniohjelmaa.

Mökillä piti tehdä vähän hommiakin; nostaa vene ja laituri kuivalle maalle ja haravoida pihaa. Vene nousi helposti, mutta laiturin kanssa oli vähän ongelmia, kun järven vesi oli poikkeuksellisen korkealla. Jopa niin korkealla, että laiturin keskiosa oli kiinnikkeistään. Keväällä teräsputket uppoavat helposti savipohjaan, ehkä ne menivät viime keväänä jopa vähän liian syvälle:



Hetken aikaa luulin jo, että putket pitää jättää järveen talveksi, koska niitä ei saisi väännettyä laiturilta ylös. Pete putosi vahingossa järveen yrittäessään ja sai kuin saikin väännettyä putket ylös saven tiukasta syleilystä. Kylmää oli ja päätä alkoi kuulemma melko nopeasti särkeä. Viitisen minuuttia siinä kaikkineen meni.



Taittelimme kesäkalusteet parvekkeen alle, haravoimme vähän lehtiä ja kävimme metsässä poimimassa korillisen suppiksia. Ihmeen paljon normaalia pitemmältä tuntuu kolmen päivän viikonloppu. Molempina päivinä kuljin ympäri tonttia kameran ja jalustan kanssa, ja sekin oli ihanaa.








Aitan seinälle ripustimme valokuvasuurennoksen aitan matkasta tallin pihalta mökille:



Kohta lähdemme Heltrin uintitreeneihin Malmille, huomenna ohjelmassa on Helsinki International Horse Show tyttären kanssa.

Juoksua ja kuvia

Kauden viimeinen kisa, Vantaan puolikas lähestyy kovaa vauhtia. Treenailu on sujunut suunnitellusti. Torstaina olin masters-uinnissa, eilen kuntopiirissä ja tänään juoksin tunnin lenkin, josta viimeiset 30 min kisavauhtia. Tavoitteena oli juosta kisa pojan kanssa, mutta hän on ollut jo viikon sen verran kipeänä, ettei taida lähteä viivalle reilun viikon päästä.

Allergiaoireet paranivat ihan mukavasti viikon aikana. Nyt perjantaina tuli iso takapakki, kun jouduin istumaan tunnin neukkarissa, jossa oli taas jossain näkymättössä jotain allergeeniä. Kasvot turposivat taas, silmien ympärykset ovat ihan punaiset ja kaula ruman läikikäs. Nooh, ehkä se iho tästä nyt taas paranee. Jos ei, täytyy taas hakea apua lääkäriltä.

Ostin viime viikolla SPIbeltin, jotta saan kameran tai kännykän mukaan lenkille ja kisoihinkin. Siihen on kätevä laittaa myös Polarin GPS-mötikkä. Hyvin tuntuu toimivan, ei hölsky kuten myyntipuheissakin luvattiin. Nämä pari kuvaa nappasin kännykällä Otaniemestä tänään. Tässä vaiheessa oli vielä alkuverra menossa, ja maltoin pysähtyä pariksi sekunniksi. Ihan mahtava keli, toivottavasti huomennakin paistaa kun ohjelmassa on parin tunnin pyörälenkki.





Olen lokakuun ajan tviitannut päivittäin, vaikka muuten Twitter-tililläni onkin ollut hiljaista. Alkusysäyksen tälle tvittausinnostukselle sain Fat Mum Slim -blogin haasteesta, jossa on joka päivälle oma kuvausaihe. Kuvat otan kännykällä, kun se on aina mukana kuitenkin ja sillä voi myös tviitata samantien. Yllättävän paljon aiheita tulee mietittyä etukäteen. Tänäänkin mietin pitkään, mistä kaikesta olen kiitollinen. Löytyyhän niitä aiheita Suomen itsenäisyydestä vaikka mihin triviaaliin pikkuasiaan. Lopulta päädyin aika pieneen aiheeseen kuitenkin, myötätuuleen. Laitoin kuvituskuvaksi tuon ylemmän.

Vajaita tunteja

Viikon liikunnat jäivät taas alle viiteen tuntiin:

ma lepo
ti juoksu 45 min, venyttelyt ja lihaskunto 15 min
ke uinti 60 min
to juoksu 32 min
pe uinti 40 min
la lepo
su juoksu 45 min, venyttelyt ja lihaskunto 30 min

Aika rauhallinen viikko siis.

Aamulla kävelin Tapiolaan valokuvauskurssille. Oli tosi kaunis aamu, aurinkokin vähän pilkisteli pilvien välistä. Kamera oli mukana, ja yritin napsia hyviä kuvia jo matkalla. Kurssilla oli 16 osallistujaa, mukavia tyyppejä. Useimmilla oli vähän samanlainen lähtötilanne kuin minulla: uudehko järjestelmäkamera, jota olisi kiva oppia käyttämään. Opettajana oli innostava Lea Kömi. Kurssilta sai erinomaiset eväät kameran mahdollisuuksien hyödyntäminseen. Monta mielenkiintoista uuttakin opeteltavaa asiaa toki löytyi. Hankintalistalle listasin jalustan ja ehkä lankalaukaimen.

Vähän iski kyllä kamerakateus, kun joillain osallistujilla oli uudemmat ja nopeammat kamerat. Lähinnä kyse on siitä, kuinka monta kuvaa kamera ottaa sekunnissa. Olisi kiva saada hyviä pyöräilykuvia kesällä, ja siinä sitä nopeutta tarvittaisiin ja tähänastiset otokseni ovat olleet vaatimattomia. Juttelin asiasta Peten kanssa ja toistaiseksi päädyttiin siihen, että hän aina jarruttaa kisassa kun näkee minut kameran kanssa. Saadaan siten varmasti onnistuneita kuvia ihan tällä nykykamerallakin, eikä tarvitse päivittää uudempaan malliin!