Uinnin CSS-testi

Heltrin uintitreeneissä uitiin tänään CSS-testi: 400 m ja 200 m niin kovaa kuin pääsee. Edellinen kerta oli helmikuussa, ja silloin tuntui, ettei uinti oikein suju. Jostain kumman syystä jännitin testiä aika paljon etukäteen. Harmitti jo etukäteen, jos aika ei paranekaan. Uimaan ei tehnyt yhtään mieli, mutta tietysti mentävähän se oli. Ja hyvä, että menin!

Alkuverran ja kunnon lämmittelyn jälkeen alkoi testi. Meitä oli samalla radalla kolme, ja lähdin uimaan viisi sekuntia edellisen uimarin jälkeen. Uinti tuntui heti alusta tosi hyvältä - siis sellaiselta, että ihanaa miten jalat ovat melkein pinnalla, veto on pitkä ja kaikki tuntuu helpolta. Sain edellä uineen kaverin kiinni parinsadan metrin jälkeen, mutta vauhtieroa oli kuitenkin niin vähän, etten päässyt ohi vaikka pari kertaa yritin. 400 metrin uintiin meni aikaa 6:20, 18 sekuntia vähemmän kuin helmikuussa. Ihan mahtavaa!

Palauttelun jälkeen uimme vielä 200 metriä. Mietin vähän, että miten se vauhdin parantaminen oikein mahtaa sujua, mutta ihan hyvin kulki vielä tämäkin osa testiä. Ihan en vielä päässyt kolmen minuutin alle, loppuaika oli 3:02. Siinä parannusta helmikuiseen oli 10 sekuntia.

Kuvan otti Calellassa Arja Lemmettylä.

Ehdin jo hieman huolestua uintivauhdin kehittymisestä, kun edellinen testi meni omasta mielestä niin huonosti. Syynä silloiseen uppotukkifiilikseen taisi tosiaan olla lisääntynyt saliharjoittelu. Salikäynnit ovat nyt viime aikoina vähentyneet, eikä kroppa enää ole niin jumissa. Treeni siis tepsii, ja mikä tärkeintä: uinti on taas tosi mukavaa!

Ennätyksiä

Peten kanssa teimme eilen uudet ennätykset Heltri-cupin 400 m uinneissa. Pääsin tavoitteeseeni eli alle seitsemän minuutin niukin naukin (6.59), ja Petekin paransi ennätystään lähes parikymmentä sekuntia. Lähdin uimaan ihan liian kovaa, ja viimeiset 300 m olivatkin selviytymistaistelua. Valmentajan hyvä neuvo kisan jälkeen oli lisätä tehoharjoittelua. On kai pakko ottaa se kello mukaan treenaamiseen. Toisaalta on ihan hyvä tietää, että osaan uida kovaakin, tosin vain harmillisen lyhyen matkan!

Perheen uintitähti oli kuitenkin poikamme Atte. Ei riitä, että voittaa äitinsä shakissa, Monopolissa ja pituudessa, omaa punaisen vyön taekwondossa ja vieläpä lukee pitkää matikkaa lukiossa (minulla oli lyhyt). Pitää vielä uidakin 400 m reilusti alle seitsemän minuutin (6.38) ihan ensimmäisellä yrittämällä. Jos en olisi niin iloinen hänen puolestaan, alkaisi varmaan oma ikä ja hitaus harmittaa! Ehkä se meidän perheen suurin triathlon-toivo sittenkin on vasta seuraavassa polvessa.

Eilistä kevyttä päivää kompensoin tänään ajamalla lähes kolmen tunnin pyörälenkin. Melko loskaista oli ja eteneminen hidasta, mutta nyt pysyin pystyssä koko reissun Espoosta Kirkkonummelle ja takaisin. Tässä yhteenveto koko viikon kuntoiluista:

ma lepo
ti pilates 45 min, spinning 1 h
ke juoksu 48 min, core 22 min
to uinti 1h 10 min
pe kuntopiiri 1 h
la uinti 15 min
su pyöräily 2 h 50 min

yhteensä 8 h 10 min

Radalle syljeskely kielletty!

Vähän on iltaisin ollut läppäri huonosti saatavilla, siitä tämä blogihiljaisuus. Uutta on jo vähän käyty katsomassa, mutta mitään tosi kivaa ja ostamisen arvoista ei vielä ole löytynyt. Kuntoiltu on taas ihan suunnitelman mukaan. Tiistaina kävin aamulla pilateksessa ja illalla Esport Arenalla juoksemassa. Mukavasti näin siellä tuttujakin! Yritin Peteäkin houkutella mukaan, mutta hän lähti mieluummin hiihtämään Oittaalle, kun ei tykkää EA:n kiskurihinnoista. 12 euroa maksaa juoksutreeni ja kolme euroa lisää pitäisi maksaa päästäkseen kuntosalillekin. Viime vuonna ostimme yhteisen 10 kerran kortin, josta jäi joitakin kertoja käyttämättä. Tänä vuonna ne kortit ovat henkilökohtaisia, joten en ole viitsinyt sellaista ostaa. Enemmän harmittavat ne turhat maksetut kerrat kuin ne muutamat hieman kalliimmat toteutuneet sisätreenit.

Esport Arenalla on muuten seinällä lappu, jossa kielletään syljeskely radalle. Naivisti ensin ajattelin, että kuka se nyt sellaista lappua tarvitsee - ei kai kenellekään voi tulla mieleen syljeskellä sisäradalla. Sitten sattui kohdalleni joku nelikymppinen mies, joka räkäisi klimpin lähes jalkoihini. Ei varmaan nähnyt mitään kun oli musat niin kovalla. Muutaman kilsan jälkeen hän teki saman vielä uudelleen. Ällöttävää! Ei varmaan ollut huomannut sitä lappua hän.

Keskiviikkona ajoin saunassa trainerilla tunnin, ja eilen kävin aamu-uinnilla Märskyssä. Vähän oli kankeaa meno, ei oikein kulkenut. Pari kilsaa kuitenkin uin, ja luksustyyliin lähes koko ajan omalla radalla. Vieressä oli menossa joku alkeiskurssi, ja sitä oli kiva vierestä seurata. Uin myös muutaman vinstan (50 m) minuutin lähdöillä treenin lomassa. 45 sekuntia niissä kaikissa meni, katsoin ajan seinäkellosta. Parempaan pitäisi kyllä pystyä.

Liityin Ammin joukkueeseen Kilometrikisassa, mutta olen vielä ihan nollilla. Toivottavasti ensi viikolla on vähän paremmat pyöräilykelit, ja pääsisin taas pyörällä töihin. Huomenna voisin tietysti yrittää mennä pyörällä spinningiin, kun viimeksi jäin samalla reissulla häpeällisesti autolla kiinni hankeen.

Talvilomaksi lennän siskon luokse Salt Lake Cityyn. Ehdin olla perillä neljä kokonaista päivää, muutama menee sitten matkoihin. Perillä on kuitenkin kuntosali samassa taloyhtiössä, uimahalli kävelymatkan (!) päässä ja ehkä jonkinlaiset lenkkeilymahdollisuudetkin. Parissa urheiluvälinekaupassakin pitäisi ehtiä käydä. Ei haittaisi yhtään, jos vaikka löytäisin hyvän märkäpuvun. Pari vuotta sitten hankkimani alkaa jo repeillä saumoista ja on muutenkin jo täynnä kynnenjälkiä. Syytä on varmaan sekä käyttäjässä että halvassa materiaalissa.

Joko olet kuullut Norppauinnista? Ylen toimittaja Kimmo Ohtonen aikoo elokuussa uida Savonlinnasta Lappeenrantaan 11 päivässä, päivämatkat ovat noin 12-15 km. Kimmolla on tuttu koutsi: Krista!

Aurinko!

Eilen oli vuoden viimeinen pilates-tunti. Mukava tunti ja sopivan vaativa näin kauden päätteeksi. Tammikuun alussa vaihtuu ohjaaja, toivottavasti uusikin on hyvä!

Helsingin keskustassa pilkahti tänään päivällä aurinko. Se oli niin hieno hetki, että käväisin parvekkeella ottamassa kuvan pokkarilla. Pokkarikamera katosi kesällä tyttären lainattua sitä, ja löytyi viime viikonloppuna pojan sängyn alta. Kiva, kun voin nyt aina pitää kameraa mukana juuri tällaisia hetkiä varten:

Noin puolen tunnin juoksulenkin jälkeen kävin vielä uimassa Keski-Espoon hallissa tyttären futistreenien aikana. Uin alkuverran jälkeen 2000 m rentoa matkavauhtia, ekaan tonniin meni 21,41 ja kahteen yhteensä 43,17. Pari kertaa pysähdyin putsaamaan huurtuvia laseja. Sain varmaan ekan kerran ikinä Espoossa uida yksin radalla. Olivatkohan kaikki muut jo joulupuuhissa? Täytyy käydä huomennakin uimassa, jospa hallissa olisi silloinkin yhtä hiljaista!

Kuusiksella

Yritimme Peten kanssa houkutella lapsia mukaan Kuusijärvelle, kun lähdimme 1500 m avovesiuintikisaan. Kumpikaan ei innostunut, joten lähdimme lopulta kahdestaan. Viime vuonna samainen kisa oli vasta heinäkuun loppupuolella ja uin ilman märkäpukua. Tänään laitoin märkäpuvun päälle ihan mielelläni, vaikka se alkaakin jo olla melko täynnä pieniä palkeenkieliä ja yksi saumakin jo isosti repeilee auki. Neopreeniliima tulee taas tarpeeseen...

Lähtö oli vedestä, ja viivalla oli noin 70 triathlonistia. Kun pilli soi, lähdin uimaan ekalle poijulle järven toiselle laidalle. Aikamoista mäiskettä oli se, ja pari kertaa piti vähän nostaa päätä kun suuhun tulikin ilman sijaan vettä. Uin aika pitkän pätkän yhden sinilakkisen miehen kanssa samaa vauhtia, siinä oli helppo suunnistaa kun rinnakkain mentiin. Ekan kierroksen puolivälissä sain omasta rytmistä hyvin kiinni ja hengityskin alkoi kulkea paremmin. Toisella kierroksella joku kutitteli varpaita ja meni lopulta ohikin. Jonkin aikaa roikuin sitten hänen peesissään. Vielä kun oppisin olemaan välittämättä kontakteista vedessä. Nyt tulee melkein aina nostettua päätä ja katsottua että mikä ihme se siinä oikein kolahti.

Kivasti se uinti kuitenkin meni, parannusta viime vuoteen tuli yli viisi minuuttia. Märkäpuvun vaikutus on varmasti ainakin pari-kolme minuuttia, ja ehkä se uintivauhti on muutenkin hieman parantunut. Loppuaikani oli 26.03, tosi positiivinen yllätys! Ainakin toistaiseksi meidän perheen uintivaltikka säilyi minulla, Pete tuli rantaan vain puolisen minuuttia myöhemmin.

Kotikisat

Naapuri toi Peten pyöräkengät kolmen jälkeen, ja pian sen jälkeen lähdimmekin omaan pikku triathlon-skabaamme mökkimaisemissa. Hyvä, ettei naapuri tullut mökilleen aikaisemmin, sillä muuten olisimme kyllä kisailleet sateessa. Nyt sää oli juuri ehtinyt seljetä. Lähdimme uimaan omasta rannasta, ja reitti kiersi kahden pienen saaren ympäri. Talvella mittasin matkaksi 1250 metriä, pitänee paikkansa suurin piirtein. Samaa vauhtia lähdimme uimaan, minä ehkä metrin-kaksi edellä ennen käännöstä. Yksi ikävä juttu sattui matkalle, kun uin vahingossa johonkin matalaan kohtaan ja siinä oli jotain vesikasveja. Jaiks! Mielellään yritän uidessa välttää kaikenlaista kosketusta. Pete osui pari kertaa jalkoihini, taisi peesata! Kotilaiturille tulimme ihan peräkkäin, uintiin vierähti 23.22.

Vaihtopaikka.

Juoksin rannasta portaat ylös vaihtopaikalle, ja sain märkäpuvun nopeasti riisuttua. Korvatulpatkin tulivat talteen. Kuivasin vähän kasvoja ja hiuksia ja laitoin lyhythihaisen paidan päälle, kypärän päähän ja pyöräilykengät jalkaan. Vaihtoon meni kolmisen minuuttia, ja pääsin pyöräosuudelle johdossa. Parin kilsan jälkeen Pete kuitenkin paineli ohi. Ajoin hybridipyörällä, ja kyllä tuli maantiepyörää ikävä. Pyörä vielä nitisi ja natisi, pitäisi varmaan siitä pitää vähän parempaa huolta. Nopeusmittari on pari viime päivää näyttänyt liian hyviä lukemia, joten minulla ei ollut kunnon käsitystä vauhdista. Ajoimme vajaan 40 kilsan lenkin Nummelle, sieltä vähän matkaa Pusulaan ja Saukkolan kautta takaisin. Kun toiseen vaihtoon oli matkaa noin kilometri, Pete tuli jo juosten vastaan. Pyörän päällä vierähti 1:33, Petellä varmaan kymmenisen minuuttia vähemmän.

Toinen vaihto meni vähän nopeammin, kahdessa minuutissa. Juoksureitti kulki Kylänalanen-järven ympäri. Alussa pohkeet ja etureidet tuntuivat kipeiltä, varsinkin kun reitin alkuosassa on yksi tosi jyrkkä ylämäki, mutta noin vartin juoksun jälkeen se alkoi sujua. Viimeisellä kilsalla yritin ja ehkä vähän onnistuikin kiristämään vauhtia. Olen joskus mitannut matkaksi 6,2 kilsaa, ja tänään siihen meni 37:01, Petellä ehkä viisi minuuttia vähemmän.

Tosi kiva oli kokeilla vähän pitempiä kisamatkoja, ja nyt on vähän luottavaisempi olo Kiskoa ajatellen. Tasan kahden viikon päästä sekin kisa on jo ohi!

Uusi enkka!

Se tosi hyvä puoli keski-iässä kuntoilun aloittamisessa on, että uusia ennätyksiä voi tehdä melko helposti, kun ei nuoruusvuosilta ole mitään noteerauksia millään matkoilla. Tämän päivän uusi enkka syntyi HelTri Cupin uinnissa: 7.10 (400 m). Viime vuoden aika parani 30 sekunnilla, mistä olen tosi tosi iloinen. Näköjään harjoittelulla on merkitystä! Onnistuin ehkä paremmin vauhdinjaossakin, lopussa ainakin luulen ottaneeni pienen kirinkin eikä tuntunut että ihan koko ajan olisin uinut täpöllä. Pete ui ihan ihka ensimmäistä kertaa kilpaa, ja alle kahdeksan minuutin meni: 7.55.


Kamerakin oli mukana, mutta unohdin sen kassiin kun merkkailin muiden väliaikoja paperille. Uimareita oli pari-kolmekymmentä ja ihan kohtuullisen sujuvasti saimme kisat vedettyä. Kiva alku cup-kaudelle!

Uintitestausta

Workouts in A Binder -kirjasessa on paljon hyviä uintitreenejä, ja ensimmäinen treeni on tietenkin testi. Perus- ja sitä pitemmille matkoille aikovien testi on 3x300 metriä 30 sekunnin palautuksin. Tavoite on uida kovimmalla mahdollisella samalla nopeudella kaikki setit. Ero hitaimman ja nopeimman setin välillä ei saisi olla enempää kuin 20 sekuntia.

300 metrin lämittelyn jälkeen lähdin uimaan. Aika nopeasti tajusin, etten voi lähteä uimaan "täysiä", koska vauhti ei riittäisi loppuun saakka. Sen sijaan yritin uida vahvasti; pitkillä voimakkailla vedoilla ja potkuilla reipasta vauhtia. Eroa huonoimman ja parhaimman setin välillä oli 11 sekuntia (5:34, 5:41, 5:45), eli siinä mielessä testi onnistui. Viimeisellä kierroksella edessä oli pari mökkisammakkoa, joita piti väistellä ja ohitella, mutta ei siinä varmaan montaa sekuntia aikaa mennyt.

Kirjassa on taulukko, josta voi noiden kolmen setin keskiarvon (5:40) perusteella päätellä T1-vauhdin (lactate treshold pace). Sitä voi käyttää anaerobisen kynnyksen arvioinnissa ja se on myös hyvä mittari vauhdin kehittymiselle. Joissakin kirjan treeneissä T1-vauhtia käytetään myös treenivauhdin määrittämiseen. Taulukon mukaan T1-vauhtini oli tänään 1.53 /100 m. Täytyy tässä yhteydessä mainita, että kirjan taulukko loppuu jo kuuden minuutin kohdalla, joten aika täpärällä oli että aikani edes mahtui viitearvoihin.

Työmatkapyöräily haukkasi tänään normaalia pitemmän ajan; 1.26. Tein vähän huonoja reittivalintoja ja jouduin jopa hieman taluttamaan pyörää, kun kaikkia teitä ei oltukaan aurattu. Kotiin pääsi jo vähän sujuvammin. Iltapäivällä sattui pari kivaa asiaa; yksi koiranomistaja jolle olin soittanut kelloa kaeumpaa, hymyili ja kääntyi kiittämään. Pari autoakin pysähtyi ja antoi tietä, vaikka minä olin väistämisvelvollinen. Pieniä hyvänmielen juttuja.

Kova paketti

Traineri tuli eilen postissa, kannettiin ihan kotiin saakka. Vielä ei olla ehditty purkaa pakettia, siinä se odottaa kiireettömämpää päivää nurkassa. Trainerirenkaat taitavat olla postissa, niistä tuli tänään saapumisilmoitus.

Kuntouintiryhmässä otettiin tänään aikoja 50 ja 100 metrillä. Uin ensin 100 metriä vaparia ja tein uuden enkan 25 metrin radalla: 1.32.25.  Kun viimeksi otin itse aikaa 100 metrillä, tulos oli 1.41:n tietämissä 50 metrin radalla. Joku uintikavereista tiesi kertoa, että kilpauimareilla 50 metrin aikaan lisätään sekunti, jotta se olisi vertailukelpoinen lyhyen radan ajan kanssa. En saanut tehtyä kolmatta volttikäännöstä ja tuntui siltä että jalat olivat vähän liian pinnassa.

50 metrillä kello pysähtyi aikaan 41.68 ja rintauinnissa 15 sekkaa myöhemmin 56.14. Rintauinnissa tekniikka hajosi ihan kokonaan. Se on aina tuntunutkin vaikeammalta kuin vapari.

Nyt jo kahtena aamuna peräkkäin olen töihin pyöräilyn jälkeen tehnyt kuntosalilla noin vartin pituisen selkäjumpan, jonka minulle kasasi seurakaverin fysioterapeutti-vaimo. Toisin kuin pumpin ja pallojumpan jälkeen siinä ei satu yhtään selkään, taitaa siis olla aikaisempia jumppaohjeita sopivampi. Pumpissa en nyt ole viime viikkoina käynytkään juuri siksi, että siellä tulee selkään vääriä liikkeitä kun on niin kova kiire vaihtaa liikettä ja painoja.

Uinticooper

Kuntouintiryhmässä uitiin tänään uinticooper. 12 minuuttia tuntui uidessakin ihan kohtuupitkältä ajalta. Yritin pitää käsivedon pitkänä ja kiertää vartaloa kunnolla. Jossain vaiheessa huomasin, että potkuakin voisi vähän tehostaa. Uin lopulta 640 metriä, mikä on meikäläisen ikäluokassa erinomainen tulos. Tässä sadan metrin väliajat: 1.30 - 3.18 - 5.12 -7.13 - 9.18 -11.10. Yritin uida tasaista vauhtia, ja alun spurttia lukuunottamatta onnistuinkin. Lopussa pystyin vielä ehkä hiukan kiristämään.

Tämä oli vasta toinen kerta, kun uin hallissa kelloa vastaan. Ensimmäinen kerta oli maaliskuussa, kun osallistuin HelTri Cupin 400 metrin uintiin. Silloin 400 metrin aikani oli 7.40, kun nyt osana cooperia uin saman matkan aikaan 7.13, parannnusta 27 sekuntia. Se on uskoakseni ihan kivasti. Ehkä muutaman sekunnin olisin tänään vielä voinut nipistää, jos olisin uinut lyhyempää matkaa.

Työmatkat ajoin eilen ja tänään pyörällä. Lunta oli tänään kotiin tullessa sentti-puolitoista, tuuli oli myrskylukemissa ja taivaalta satoi vaakaräntää. Ilman nastarenkaita olisi jäänyt ajamatta. Muutama minuutti pitempään meni kuin normaalisti. Yhden peräänajonkin näin Paciuksenkadulla; ilmeisesti joku oli vielä liikkeellä kesärenkailla.

Ensimmäiset Amazonilta tilaamani kirjat tulivat tänään postissa: Strenght Training for Triathletes ja Workouts in A Binder - Swim Workouts for Triathletes. Ensisilmäilyllä molemmat vaikuttavat tosi hyviltä!

Ajanottoa

Peten kanssa kävimme uimassa Mäkelänrinteessä. Aika moni seurakaverikin oli samalla asialla; näimme kolme eilisestä kuntopiiristä tuttua triathlonistia. Kaikkien kanssa moikkailtiin ja vaihdettiin hieman kuulumisia. Melko sosiaalinen laji tämä!

Otin sykemittarin mukaan, koska ajatuksena oli Kipan innoittamana kokeilla, kauanko menee sataan ja tuhanteen metriin. Sataseen meni 1.41 ja tonniin 20.45. Satasta kokeilin vielä uudelleen niin, että yritin pitää päätä vähän enemmän pinnalla. Aika oli kuitenkin ihan tuo sama 1.41. Se taitaa tosiaan sitten olla mun paras vauhti juuri nyt. Tonnin uin sellaisella vauhdilla, jota olisin jaksanut paljon pitempäänkin. Hallissa oli ihanan väljää, tonninkin sain uida yksin 50 metrin radalla. Luksusta!

Aamupäivällä kävimme ostamassa pojallemme uuden pyörän. Muutaman vuoden vanha Insera on ihan päreinä ja nyt siitä puhkesi kumikin kaiken kukkuraksi. Bike Planetissa oli inventaarioale, ja löysimmekin sieltä sopivan Zbiken maasturin puoleen hintaan. Saas nähdä, kuinka kauan vähän parempi pyörä kestää pojan ilmeisesti melko reippaassa käytössä.

Uintikisassa

Nyt on sitten eka uintikisa onnellisesti takana. HelTri Cupin ensimmäinen osakilpailu oli 400 metrin uinti. Koskaan ennen en ole uinut kilpaa, ja kyllä vähän jännitti mennä mukaan. Pete tuli onneksi mukaan ottamaan kuvia ja kannustamaan, mistä iso kiitos! Ei kyllä kehdannut huutaa mitään uinnin aikana...

Tässä jännittyneet fiilikset ennen uintia:

Meitä oli kaksi uimaria samalla radalla, ja hyvin mahtui. Lähdin melko reippaasti liikkeelle, ja noin 150 metrin jälkeen piti himmata vauhtia, kun hengityksen kanssa oli vähän ongemia. Jossain vaiheessa kyllä tuntui, ettei se vika kierros ala koskaan. Oli sovittu, että kierrosten laskijat laittavat laudan veteen ennen viimeistä käännöstä, ja lopulta sen näinkin. Yritin ottaa vielä pienen loppukirin. Loppuaika oli 7.40, ja olen siihen tosi tyytyväinen. Olin ennakkoon kaavaillut jotain 8-9 minuutin aikaa.


Cup-uintien jälkeen teimme vielä vajaan tunnin tekniikkaharjoituksia; scullingia, liukumista, potkuja, hengitystreeniä ym. Nyt on kyllä hyvät fiilikset!