Taas testissä

Harjoitusohjelmassa oli lauantaina Wattbike-testi; 20 minuuttia tasaisella teholla niin kovaa kun jaksaa. Viime torstaina uintireissun yhteydessä olin jo varannut Petelle ja minulle Wattbiket Pirkkolasta lauantaina klo 10-11.30. Ilmeisesti jonkun verran päällekkäisyyksiä on ollut, kun varaussysteemiin on päädytty. Minusta se on hyvä juttu, kun tietää pyörän varmasti olevan käytettävissä juuri silloin kun haluaa. Wattbikeja on Pirkkolassa yhteensä kolme, ja niillä pääsee ajamaan maksamalla kuntosalimaksun 7 euroa. Samaan hintaan pääsee vielä kuntosalille ja uimaan. Aika hyvä diili.

Aikaisemmin olen ajanut Wattbikella maastopyöräkengilläni mutta ne eivät enää klossien ja polkimien vaihdon jälkeen sovikaan. Nyt piti siis ottaa mukaan omat polkimetkin, mutta se kävi kätevästi kun Pete irroitti ne maantiepyörästäni. (Testin jälkeen opettelin irrottamaan ja kiinnittimään ne itsekin.)

Pirkkolassa olikin tuttua ja mukavaa seuraa polkemassa, joten kaikki kolme pyörää olivat pian käytössä. Polkimet paikalleen, tuuletin päälle, musat korviin ja ajamaan. Tässä lyhyesti testiskripti:

Nyt kun olen vähän enemmän jo trainerilla ja Wattbikellakin ajanut, osasin välttää ensimmäisellä kerrallani tekemäni virheen: ajoin tuon 3 minuuttia ihan oikeasti nupit kaakossa, urku auki ja täysillä niin kovaa kuin vain ikinä jaksoin. Silloin itse testi päättyi 10 minuutin jälkeen kun voimat loppuivat. Nyt yritin enemmän ajatella tuota "löysät pois" -ajatusta, ja pidin watit kolmen minuutin ajan reilusti yli kahdensadan, kun viimeksi 20 minuutin testin jaksoin ajaa keskiarvolla 181 W. 

Kuvan otti Pete, joka paransi omaa tulostaan reilusti.

Pete ajoi oman testinsä loppuun ennen minua ja ehti ottaa pari kuvaa testin viimeisistä minuuteista. Yllä olevassa kuvassa näkyy parikin minulle tärkeää juttua: siskon antama hiuspanta, jossa lukee 

I think I can 

I think I can

I think I can

ja se kuvaa aika hyvin nykyisiä fiiliksiäni IM-matkan suhteen. Täytyy uskoa, että pystyy, vaikka sitä pitäisi itsellekin vähän vakuutella.

Toinen tärkeä juttu on oikean käden keskisormessa oleva mummini vihkisormus. Isovanhempani ehtivät olla naimisissa yli 60 vuotta, ja nyt joulukuussa olen heitä taas paljon muistellut. Mummi nukkui pois pari vuotta sitten marraskuun lopulla ja papan syntymästä tuli 3. joulukuuta kuluneeksi 100 vuotta. He olivat molemmat myös sotaveteraaneja, ja olleet siksikin mielessä paljon nyt kun Talvisodan alkamisesta on kulunut 75 vuotta ja poikamme on aloittamassa oman varusmiespalveluksensa tammikuun alussa.

Noh, takaisin itse testiin. Testin alkupuolen sain pidettyä watit viimekertaista korkeammalla, mutta sitten alkoi tahti hiipua niin, että päädyin lopulta ihan samaan tulokseen kuin vuosi sitten: 181 W. Olin tietysti vähän pettynyt, kun aina olisi kiva parantaa. Tiesin kuitenkin jo aloittaessani testiä, ettei olo ollut ihan paras mahdollinen. Keskiviikkoiset juoksutreenit ovat olleet kohtuullisen kovia, takana on pari vähän huonommin nukuttua yötä ja palautuminen on ehkä jäänyt vähän vajaaksi.

Päätin pitää tänään ylimääräisen lepopäivän ja aloittaa nyt ihan oikeasti ortostaattisen sykkeen mittauksen. Aion kokeilla sitä tämän ohjeen mukaan ja merkkailla tulokset ylös joka aamu. Noin vuosi sitten innostus kesti muutaman päivän, toivottavasti nyt jaksan motivoitua vähän pitempään. Omegawaveakin olen kokeillut, mutta luovuin siitä hieman ristiriitaisten lukemien johdosta. Ehkä tällainen vähän simppelimpi metodi olisi riittävän hyvä. Viime päivinä olen tuntenut vähän rytmihäiriöitä. Vuosi sitten tehtyjen tutkimusten perusteella tiedän, että ne ovat vaarattomia, mutta niitä näyttää tulevan minulle, kun treeni on mennyt enempi rasituksen puolelle. Lepäillään nyt sitten!

Lauantai

Eilen muutin ihka ensimmäisen kerran treenisuunnitelmiani Omegawave-lukemien vuoksi. Jostain syystä leposyke oli aamulla kymmenisen lyöntiä korkeammalla kuin tavallisesti. Tunsin tietysti itsekin, ettei olo ollut ihan paras mahdollinen, ja että kannattaisi varmaankin tehdä jotain kevyempää. Ehkä kehossa oli jotain viruksenpoikasta.

Niinpä suunnitellun Wattbike-testin sijaan pyöräilin Pirkkolaan katsomaan kun seurakaverit lähtivät juoksemaan viimeistä kuukausittaista kuuden kilometrin raastoa. Huhtikuussa sama lenkki juostaan sitten vähän isommalla porukalla osana HelTri-cuppia ja silloin ajattelin itsekin olla viivalla. Argh jo etukäteen. Pirkkolan hiekkakolmonen on melko mäkinen, ja tuossa kisassa se ehditään juosta pariinkin kertaan.

Ei ole enää tarvetta nastoille, vaihtohommia tiedossa.

Maastopyörässä on tähän saakka ollut alkuperäinen, melko huonolta tuntuva satula. Missään kohdassa ei ole oikein ollut hyvä istua. Ajattelin kokeilla maantiepyörään pari vuotta sitten hankkimaani Selle Italia Divaa nyt maastopyörässä. Pete teki tarvittavat vaihtohommelit, ja jo parinsadan metrin ajelun jälkeen ero entiseen oli selvä; kuin sohvalla ajelisi. Ei tarvinnut jatkuvasti siirrellä pyrstöä eestaas, vaan hyvä paikka istuinluille löytyi ensi-istumalta. Taidan tilata jo toisen samanlaisen satulan maantiepyörään, siinä kun on nyt vain satulatolppa.

Illansuussa ajelimme Liikuntamyllyyn Helsinki Triathlonin järjestämään märkäpukukokeiluun. Saunojen yhteydessä on 17 metrin allas, ja sen ympärillä oli 4-5 maahantuojaa joiden pukuja sai sovitella. Tyydyin kokeilemaan vain Sailfishin G-range -pukua, josta olen kuullut paljon hyvää. Painon ja pituuden mukaan minulle sopiva koko olisi Small Medium, ja se menikin päälle yllättävän helposti. Jo tässä vaiheessa epäilykseni heräsivät, sillä olen tottunut hienoisesti hikoilemaan jo pukua pukiessa. Neopreeni oli ohuempaa ja ehkä joustavampaankin kuin omassa TYRrin puvussani. Uiminen puvussa tuntui tosi helpolta, mutta liu'ussa tunsin miten hihaan meni vettä. Minusta se ei ole hyvä juttu, vaikka maahantuojan edustajan mukaan siitä ei haittaa olisikaan. Pienempää kokoa ei ollut kokeiltavaksi, en tiedä olisiko se sitten ollut kuitenkin parempi.

Kaverin kanssa testaamassa.

Paikalla oli todella paljon porukkaa, ja aika moni oli kuullun perusteella ostamassa ensimmäistä pukuaan. Välillä altaassa oli niin monta innokasta kokeilijaa, ettei pieniltä törmäyksiltäkään vältytty.  Enemmän pukuja kokeilleet löysivät niistä todella paljon eroja, mm. kelluttavuudessa ja leikkauksissa. Pete tilasi itselleen juuri tuon G-rangen, hänelle siitä löytyi juuri sopiva koko. Hieno tilaisuus, toivottavasti toistuu!

Tänään edessä on sitten tuo eilen skippaamani Wattbike-testi, kun aamulla olo ja leposyke ovat olleet taas normaalit. Meinaan ensimmäistä kertaa mennä Pirkkolaan ajelemaan ja sen jälkeen vielä tekemään pienen palauttavan uinnin.

Wattbikeja Pirkkolassa

Pirkkolassa on kolme ihkauutta Wattbikea, joita pääsee ajamaan kuntosalimaksulla (7 eur) kuntosalin aukioloaikoina. Pyörät eivät kuitenkaan ole kuntosalissa vaan erillisessä huoneessa uimahallin kahvilan takana. Ajanvaraussysteemiä ei ole, ajamaan pääsee kun tilaa on. Pyörissä on spd-polkimet. Treeniolosuhteet ovat kohdillaan, kun telkkari ja tuuletinkin löytyy. Telkkarista heijastuu kuvassa pyörien takana oleva pieni ikkuna altaaseen.

Nyt on tehokas treenaaminen helppoa, halpaa ja hauskaa! Tuollahan voi käydä vaikka ajamassa kynnystestin yhdessä kavereiden kanssa, ei tarvitse yksin huhkia ja hikoilla. Treenin jälkeen voi vielä (KORJAUS: erillistä maksua vastaan samaan hintaan!) käydä palauttelemassa pienellä uinnilla.

Pirkkolan Wattbiket.

En ole vielä kokeillut pyöriä, kävin vaan viime lauantaina uinnin yhteydessä kurkkaamassa missä ne ovat. Ehkä tässä vielä pari treeniä ehtii ajella sisällä ennenkuin kevätkelit ja maantiekausi ihan toden teolla alkavat.

Pyörätestiä

Jo eilen kuntopiirissä yritin ottaa vähän kevyemmin, kun ohjelmassa oli tänään Wattbike-testi: 20 minuuttia niin kovaa kun jaksaa. Lähdimme heti aamiaisen jälkeen Peten kanssa työpaikan salille. Siellä on yksi Wattbike ja viikonloppuisin saa mukaan ottaa yhden vieraan. Jo matkalla tuli sellainen hassu olo, että pitääkö sitä nyt tosiaan tänään puskea itsensä ihan äärirajoille. Vähän jännittikin, kun muistin hyvin miten pahalta testi tuntui maaliskuussa kun sen viimeksi tein.

Salilla oli aika hiljaista saapuessamme, ja Pete alkoikin heti säätää pyörää sopivaksi omaa testiään varten. Peten ajaessa lämmittelin ja venyttelin vähän selkää. Olin just venyttelemässä jalkoja, kun huomasin, että nyt hän sieltä pyörän päältä katselee, että missä se vaimo oikein on. Alkoi varmaan jo wattien tuotanto tuntua jo aika pahalta. Menin sitten siihen viereen kannustamaan loppuajaksi. Aikaa oli siinä vaiheessa jäljellä seitsemän minuuttia. Lopulta hänen tuloksensa oli pari wattia heikompi kuin maaliskuussa. 

Sitten olikin mun vuoro. Huhhuh jo etukäteen. Pienet säädöt ajoasentoon, hikipyyhe ja vesipullo paikalleen ja sitten vaan ajelemaan. Ihan alkuun pyörittelin kampia kevyesti ja etsin sen sopivan vasteen pyörään, jolla kadenssi pysyy yli 90:n ja watteja tulee sopivasti, noin 170-180. Pian olikin kaikki jo valmista itse testiä varten. Edelliskerralla ajoin alun aika varovaisesti ja pyrin nostamaan tehoa loppua kohden. Tällä kertaa pyrin ajamaan mahdollisimman tasaisella teholla.

Ajon aikana seurasin jatkuvasti keskiwatteja ja jonkin verran myös sykettä. Nyt ei ollut musiikkia korvissa, kun olin unohtanut iPodin kotiin enkä saanut salin radiota toimimaan. Viiden minuutin ajon jälkeen kasassa oli sopivat 181 W. Siitä eteenpäin pyrin vain pitämään tason siinä ja aina viiden minuutin välein oli tosi iloinen, että olin ensin puolivälissä ja sitten ajanut jo 3/4 koko testistä. Loppua kohden alkoi olla vähän tukalampaa, mutta luottokannustajani tuella jaksoin painaa loppuun saakka. Siitä oli paljon hyötyä, että Pete vieressä sanoi montako minuuttia ja lopulta sekuntia on jäljellä ja tsemppasi, että vielä tulee hyviä watteja.

Testin jälkeen piti vähän tasoittaa sykettä ja hengitystä lattialla maaten:

Testin keskiwatit olivat ihan samat kuin viimeksi: 181 W, kadenssi 96.

Testin jälkeen kävimme Märskyssä uimassa. Kunnon materialistien tapaan meillä oli tietenkin mukana räpylät, pullari ja lättärit, ja kaikkia käytettiin sen vajaan tunnin aikana jonka altaassa viihdyimme. 

Viikonlopun riekkumiset

Viikonloppu lepoviikon päätteeksi meni kivasti, vaikkei niin kamalan levännyt olo ole ollutkaan. Lauantaina heräsimme hyvissä ajoin ja klo 9.05 starttasimme kahden tunnin hiihtolenkille. Keli oli mitä mainioin, auringonpaisteessa pistelimme tasatyöntöä menemään. Olen ollut ihan supertyytyväinen hankkimiini pyöräilylaseihin, joita voi hyvin käyttää myös ladulla. Niissä on pienet adapterit silmälasivahvuuksin, kun en piilolinssejä voi käyttää. Hyvin näin taas minne olin menossa. Geelejäkin oli pari takataskussa, mutta ei niitä tarvinnut.

Hiihdon jälkeen ajoimme Keski-Espoon uimahallille. Pete oli kehitellyt meille treenin (300 verra, 200 potkuja, 500 drillejä, 5x200 m ja loppuverra). Uimareille oli vain kaksi rataa, joista toinen "nopeille". Taas tuli sitä lajinomaista treeniä, kun pääsi ohittelemaan. Mukavasti sujui uinti, paljon paremmin kuin edellinen kerta torstai-aamuna. Täytyy varmaan jatkossa vähän treenailla aamu-uinteja enemmän, jotta se ei olisi niin kamalan nahkeaa. Sekin tietysti auttaa, että on jo ohjelma, jota suorittaa. Jos avain ui päädystä toiseen, iskee äkkiä tylsyys ja tekee jo mieli suihkuun. Helpommin sujuu matka kun sen jakaa pienempiin osiin.

Lauantai-illaksi ajoin Loviisaan, jossa oli koolla partiotuttuja kolmenkymmenen vuoden takaa. Vähän tuli epätodellinen fiilis, kun emme olleet taas kymmeneen vuoteen nähneet. Muisteltiin menneitä, kerrottiin kuulimisia ja katseltiin valokuvia, joista useimmat olivat vuosilta 1980-1985. Sitä ihmettelmimme, että miten me aina partiotaito-kisoissa eksyimme. Varmaan silloin oli huonommat kartat tai jotain... Seuraavan tapaamisen sovimme jo heti ensi vuodelle. Nukkumaan pääsin vasta pikkutunneilla, ja sunnuntaina olo olikin melko väsynyt.

Palattuani kotiin kävin Aten kanssa työpaikan salilla. Hänellä oli ohjelmassa 20 minuutin Wattbike-testi. Emme olleet tainneet Petrin kanssa häntä riittävän hyvin testiin valmistella, sillä hän lähti ajamaan kuten minäkin ensimmäisellä kerralla: liian kovilla tehoilla. Pari kertaa testin aikana oli kuulemma jo oksennuskin noussut kurkkuun. Loppuun saakka hän kuitenkin sinnitteli, vaikka tokaisikin testin jälkeen, ettei aio ajaa sitä enää koskaan. Ehkä seuraava kerta on sitten helpompi, kun tietää miten pitkä aika se 20 minuuttia oikein onkaan. Minä suorittelin Aten ajon aikana uutta saliohjelmaa, jossa on mukavasti liikkeitä koko kropalle.

Heltrin leiri Vierumäellä on huhtikuun viimeisenä viikonloppuna, ja ilmoittautuminen alkoi tänään klo 14. Mahduimme onneksi kaikki kolme mukaan. Leiri on kevään harjoittelun ehdoton kohokohta. Nyt olemme menossa mukaan neljättä kertaa. Kirjoituksia aikaisemmilta vuosilta löytyy täältä. Eniten odotan jo klassikoksi muodostunutta lauantai-iltapäivän juoksu-pyörä -vaihtoharjoitusta. Viime vuonna oli niin kylmä, että sormet jäätyivät niin, etten saanut vaihdettua isommalle eturattaalle. Onneksi tänä vuonna ollaan liikkeellä pari viikkoa myöhemmin, toivotaan siis ainakin kohtuullisen keväisiä kelejä!

Watteja taas

Tähän lepoviikkoon mahtui uintitestin lisäksi toinenkin testi. Siinä poljetaan 20 minuuttia Wattbikella niin kovaa kuin pystyy. Lopussa sitten katsotaan keskimääräinen voimantuotto eli just ne watit. Viimeksi sain niitä kasaan 167, ja sitä tulosta oli tarkoitus tänään parantaa.

Kymmenen minuutin kevyen pyörittelyn jälkeen laitoin kellon taas käyntiin, tsemppimusiikit korviin ja kammet liikkeelle. Tällä kertaa lähdin liikkeelle tasaisen tehon taktiikalla. Ensimmäisen minuutin aikana nostin watit 170:n tuntumaan ja pyrin pitämään ne siinä. Kymmenen minuutin jälkeen keskiteho oli 171 W. Puolivälin jälkeen sain pikkuhiljaa tehoja pykälä kerrallaan nostettua. Vasta viimeisen minuutin alkaessa uskalsin aloittaa loppukirin, ja sainkin sen aikana nostettua keskimääräistä tehoa vielä kahdella watilla. Olisin varmaan voinut vielä aavistuksen kovempaa aloittaa, kun lopussa jaksoin vielä puristaa.

Ruudussa näkyi keskiteho 176, mutta harjoitusyhteenvedossa 181. En tiedä, mistä ero johtuu, mutta otetaan enkaksi varmuuden vuoksi tuo alhaisempi lukema. Keskikadenssi oli 94, ja jonkin verran tehokkaammin poljen oikealla kuin vasemmalla jalalla. Tässä koko datasetti:

Watit 176 / keskiteho 181
Kadenssilla 94
Maksimikadenssi 111
Matka 11745
Kesto 20:30
Left/right 48/52
Max teho 291

Petri lähti polkemaan heti minun jälkeeni, ja hänen uusi ennätyksensä kirjataan nyt lukemaan 240, parannusta 4 W.

Watit 240
Kadenssi 92
Maksimikadenssi 98
Matka 13191
Kesto 20:14
Left/right 47/53
Max teho 336

Talven aikana tehdyt, Jupiksen hyvin suunnittelemat traineritreenit ovat siis tehneet tehtävänsä ja vauhti on meillä molemmilla parantunut. Pian pääsemme testaamaan iskukykyämme myös Gran Canarian maisemissa. Viikon matka ja maantiepyörät on jo varattu.

Puolieroja

Joulu- ja tammikuu taisivat mennä ohi ilman yhtään työmatkapyöräilypäivää. Siihen oli tietysti monta "hyvää" syytäkin (matka, allergiatestit, pimeys, lumi, kylmyys ja mitä kaikkea), mutta eilen sain itseni taas liikkeelle pyörällä ennen seitsemää. Sen verran lunta oli kevyen liikenteen väylillä, että menomatkaan meni 45 minuuttia ja kotiinpäin ennätyksellisesti jopa yli 50 minuuttia. Aika paljon reilun kymmenen kilsan matkalla.

Ennen hidasta kotimatkaa olin tosin ajanut Wattbikella maksimiharjoituksen, joten superkevyeen rullailuun oli ihan hyvä syy. Treenissä piti ajaa neljän minuutin vetoja niin kovaa kuin pystyy ilman, että tehot putoavat. Pyrin pitämään tehot vetojen aikana 190-200 watissa, ja kyllä siinä puna nousi vähitellen poskille. Neljä minuuttiakin voi tuntua todella pitkältä ajalta! Palautusaikaa vetojen välillä oli muutama minuutti. Wattbikella ajaessa huomaa helposti, miten iso merkitys pyörityksellä on tehoihin. Kun pyörittämiseen keskittyy, tehot nousevat heti. Myös puoliero on minulla aika iso, oikealla jalalla on paljon helpompi pyörittää kampea kuin vasemmalla.

Tänään kävin töiden jälkeen kahvakuulatunnilla työpaikan salilla. Hyvän hien sielläkin sain päälle, ja ohjaaja vaikutti ammattitaitoiselta. Hän kävi joissakin liikkeissä vähän korjaamassakin liikeratojani, kun kuula ei mennyt tarpeeksi läheltä vartaloa. Puoliero on selkeä myös käsissä: vasemmalla kädellä en jaksa yhtään niin hyvin kuin oikealla. Onneksi tunnilla tehtiin paljon liikkeitä vain yhdellä kädellä. Oli sitten pakko sen vasemmankin käden vähän tsempata.

Musiikkia korville

Vajaat viisi vuotta olen juossut ilman iPodia. Ulkona en ole koskaan musiikkia kaivannutkaan, mutta Esport Arenalla sisällä juostessa huomasin aina odottavani takakaarretta, kun siellä oli menossa circuit training -tunti ja musiikki kuului hyvin myös radalle. Joulumatkalla osui silmiin tosi kiinnostava laite: iPod Shuffle. Se on ihanan pieni ja kiinnittyy klipsillä vaikka juoksupaidan helmaan. Kun hintakin oli sopiva, tein kaupat pienestä punaisesta poppikoneesta.

Suurimman osan musiikista kävin kopioimassa Peten laajasta iTunes -kirjastosta, ja joitakin ostin itsekin. Toistaiseksi minulla on vain yksi soittolista: tsemppibiisit. Biisien valintakriteerit olivat selkeät; nopea rytmi ja se, että ensimmäisten viiden sekunnin aikana alkaa jo tapahtua. Eniten listalle valikoitui musiikkia Michael Jacksonilta ja Whitney Houstonilta, mutta on siellä musiikkia eläviltäkin artisteilta. En siis ihan kokonaan ole jämähtänyt 80-luvulle...

Eka treenini iPodin tahdissa oli tiistainen Wattbike-sessio. Sepäs olikin mukavaa, vaikken ihan tahdissa koko ajan pystynytkään polkemaan. Loppuverrastakin tuli vähän pitempi kun ajattelin, kun piti kuunnella biisi loppuun. Aavistuksen kyllä haittasi se, että musiikkia kuunnellessa sulkee ulkopuolisen maailman melkein kokonaan pois kun ei kuule mitä vieressä tapahtuu. Varsinkin työpaikan salilla se tuntui vähän tylyltä, kun melkein kaikki muut treenaajat ovat tuttuja.

Eilen kävin Esport Arenalla juoksemassa 6x1 km nousevilla vauhdeilla, ja parhaiten askeliin tuntui sopivan TikTakin Heilutaan.

Nyt katson treenisuunnitelmaa ihan eri silmin, kun sisätreenejäkin ihan odottaa! Luulenpa että teen , että Helsinki City Runin viimeiset kilsat taittuvat toukokuussa musiikkia kuunnellen. Ja saahan sillä myös peitettyä puuskutuksen äänet ainakin omilta korvilta ja pystyy pitempään pitämään yllä illuusiota sopivasta juoksuvauhdista ja kevyestä menosta.

Netistäkin näyttää löytyvän maraton- ja muita soittolistoja vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi tällä listalla näyttää olevan aika paljon potentiaalia. Onko sinulla biisisuosituksia?

Kolme kisaajaa

Pete ja ilmoittauduimme Joroisten puolimatkalle jo viime vuonna, mutta poikamme Aten ilmoitin kisaan vasta pari päivää sitten. Vielä tänään aamupäivällä hän oli ainoa osallistuja sarjassa miehet 18-19 vuotta, nyt sinne on jo ilmoittautunut joku toinenkin nuorukainen. Omassa sarjassani (naiset 45-49 vuotta) osallistujia on nyt 21, Petrin sarjassa (miehet 45-49) tasan viisi kertaa enemmän: 105. Kaikenkaikkiaan puolimatkalle on ilmoittautunut jo 922 osallistujaa!

Meillä oli hatara käsitys, että olisimme jo hotellihuoneenkin varanneet viime vuoden puolella. Varausvahvistusta ei löytynyt mistään meilibokseista, joten piti ihan soittaa Varkauteen ja selvittää pitivätkö muistikuvat paikkansa. Löytyihän se varaus, ja kaikki on siis siltäkin osin hyvin. Meillä on huone vain yhdeksi yöksi ja toivomme siksi aikaisia lähtöaikoja, jotta ehdimme vähän hengähtää ennen kotimatkan alkamista.

Joroisille olemme näillä näkymin lähdössä kolmistaan, ilman kannustusjoukkoja. Liikkumista saattaa helpottaa se, että meillä kaikilla on todennäköisesti heinäkuussa jo ajokortti, myös kesäkuussa 18 vuotta täyttävällä pojallamme. On se jännää, autokoulu alkaa hänellä ensi maanantaina.

Viime vuodelta on jäänyt yhtenä hienona hetkenä mieleen se, kun Atte huusi minulle "Hyvä, äiti!" Kuopion kisan pyöräosuudella. Tuntui hienolta olla oman pojan kanssa samassa kisassa. Saa nähdä, miten lähdöt Joroisilla porrastetaan ja näemmekö toisiamme siellä kisan aikana. Olen meistä hitain, ja olisi kyllä hienoa tulla maaliin, jos Atte ja Pete jo siellä odottaisivat! Aika monta puolikasta maratoniakin olen jaksanut puristaa loppuun saakka, kun olen tiennyt Petrin odottavan minua maalissa tai ainakin maalisuoralla. Sitä melkein jo herkistyy matkalla, kun etukäteen fiilistelee maaliintuloa.

Treenit ovat menneet kivasti, vaikka väsymys vähän vielä vaivaakin. Keskiviikkoaamuna ajoin työpaikan kuntosalin Wattbikella treenin, jossa piti ajaa 3x10 min tietyllä teholla. Treeni meni kohtuullisen hyvin siihen saakka, kunnes Wattbikesta loppui akku ja näyttö sammui. Aikaa oli kulunut 40 minuuttia, ja viimeinen veto oli juuri alkamassa. Ilmeisesti siinä kuitenkin on joku akku, eikä se taida olla kovinkaan hyvässä kunnossa. Sitä oli työfysioterapeutin mukaan viime viikolla vähän ladattukin. Ilmeisesti nyt on edessä uuden akun hankinta, kun ei vanhassa näköjään tehot riitä lataamisen jälkeenkään.

Ajattelin tehdä suurimman osan traineritreenistä Wattbikella, kun kotona on pari muutakin trainerin käyttäjää ja ainakin Petrin kanssa pyörätreenit osuvat samoille päiville. Tykkään Wattbikesta, kun siinä on niin mukava seurailla treenidatan kertymistä. Toistaiseksi se on myös aina ollut vapaana, kun olen mennyt sillä ajelemaan.

Rypistystä

Flunssa on nyt voitettu, ja olen vihdoinkin päässyt taas liikkumaan. Torstaina kävimme Peten kanssa lyhyellä 30 minuutin uinnilla Märskyssä, ja eilen kutsui seuran kuntopiiri. Melko kamalat seitsemän minuutin pidot heti alkuun, mutta niistäkin selvittiin. Kolme kierrosta, 21 liikettä, 50 sekuntia kutakin ja muistaakseni seitsemän sekuntia aikaa siirtyä seuraavaan liikkeeseen. Hikihän siinä taas tuli.

Tänään sain Peten houkuteltua seurakseni työpaikan kuntosalille Wattbike-testiin. Edellisen kerran teimme vastaavan 20 minuutin testin maaliskuussa, joten oli jo korkea aika kokeilla uudelleen miten kammet pyörivät.

Pete ajoi ensin, ja oli ennätysvauhdissa: 236 W. En koskaan aikaisemmin ole nähnyt häntä yhtä hikisenä, hikeä valui kuin vettä suihkusta konsanaan. Hänen ajaessaan lämmittelin ensin soutulaitteella ja tein sitten maanantaina saamieni ohjeiden mukaan lihaskuntoliikkeitä pallolla ja tasapainolaudalla.

Omaa testiä lähdin ajamaan konservatiivisella, nousujohteisella strategialla: ekat viisi minuuttia noi 150 W, seuraavat viisi alle 160 W ja loput kymmenen aina vaan kovemmilla tehoilla. Nyt sain tulokseksi 168 W, eli yhden watin enemmän kuin maaliskuussa. Petri kannusti kivasti, huuteli vierestä että tehot nousevat vielä ja kertoi jäljellä olevan ajan. Se oli hyvä, sillä lopussa en jaksanut tai uskaltanut edes katsoa miten watit kehittyvät ja aika matelee. Viimeiset minuutit tuntuivat uskomattoman pitkiltä!

Ensi kerralla täytyy lähteä vähän rohkeammin liikkeelle. Nytkin pääsin kyllä maksimisykkeisiin lopussa, mutta alussa olisin voinut ajaa ehkä hieman kovemmilla tehoilla ja saada tulosta siten hieman hilattua ylöspäin.

Omppu

Peten kanssa olemme jo pitempään miettineet uuden läppärin hankintaa. Uskollinen kumppanimme hajosi jokunen kuukausi sitten, ja sen jälkeen käytimme vähän aikaa Peten vanhaa työläppäriä. Alusta asti tiesimme, että se on väliaikaisratkaisu, ja siksi pidin vähän taukoa kuvienkin siirtämisessä. Oli aika vaikea päättää, mitä oikein tarvitsemme, ja kerran kävimme Verkkokauppa.comissakin turhaan haahuilemassa.

Viime viikonloppuna kävimme Sellon Tector-myymälässä ja sieltä alkoikin löytyi meidän tarvitsemia juttuja. Ostimme 11-tuumaisen MacBook Airin ja jonkin verran muutakin Apple-kampetta. MacBook on ihanan pieni ja todella hiljainen verrattuna edelliseen HP:n rotiskoon. Kokonsa puolesta se on myös helppo ottaa mukaan vaikkapa mökille. Office-paketti on vielä asentamatta, mutta muuten kaikki toimii jo hienosti. Meillä on nyt sellainen systeemi, että voimme kuunnella Peten laajaa iTunes-musiikkikirjastoa, vuokrata videoita ja katsoa valokuvia telkkarista, kaikki langattomasti. Ääni menee tv:stä digitaalisena erilliseen DACiin, ja sieltä edelleen vahvistimeen. En tiedä ketä tämä kiinnostaa, mutta näin minulle kerrottiin. Valokuvat sen sijaan kiinnostavat minuakin, ja ne on tallennettu verkkokovalevylle, koska ne eivät eivät mahdu MacBook Airin SSD-kovalevylle.

Urheilut ovat sujuneet ihan ohjelman mukaan; eilen ajoimme vuorotellen saunassa trainerilla tunnin treenin, ja tänään kävin työpaikan salilla ensin ajamassa 25 min Wattbikella ja sopivan hikisenä jatkoin kuntosalicircuitiin. Tosi kivalta tuntuivat molemmat treenit. Pääsiäisenä lähdemme mökille. Maantie- ja triathlonpyörät taitavat vielä jäädä kotiin, on luvattu sen verran vilakat kelit.

Tehoviikko

Päättyneen viikon treenimääristä eiliselle osui lähes puolet, joten tänään lepäilen vaan ja menen vasta huomenna juoksemaan. No ehkä iltapäivällä käväisen Plantagenissa ostamassa parvekkeelle narsisseja, kun on niin mahtavan keväinen ilma.

Eilen aamulla lähdin Peten seuraksi ja emännäksi työpaikan kuntosalille, tavoitteena hänellä oli ajaa Wattbike-pohjat 20 minuutin testillä. Hyvin se testi sujui, ja minäkin sain kuntosaleilun lomassa luettua muutaman lehden. Oma treenini oli aika kevyt ja lyhyt, koska iltapäivällä edessä oli vielä HelTrin kahden tunnin spinning, josta vajaa tunti tehtiin vetoja maksimialueella. Pari virhettä tein kyllä: unohdin ottaa mukaan pyöräilyshortsit ja sykemittarin. Sykemittarista ei kyllä olisi juurikaan ollut hyötyä, koska se ei toimi. On ilmeisesti patterit loppu. Aamupäivän kuntosalikeikalta päälle jääneissä juoksushortseissa ajaminen oli epämiellyttävää, ja ajelinkin putkelta aina kun mahdollista.

Spinningin jälkeen ehdin olla kotona reilut puolisen tuntia, kunnes lähdettiin uintitreeneihin Malmille. Uimme 2300 metriä ja verrat päälle, ja oikeastaan vain potkudrillit tuntuivat vähän pahalta. Yllättävän hyvin se uinti siis sujui vaikka jalat olivatkin väsyneet. Lopussa uimme pari mukavaa sarjaa: 4x150 m matkavauhtia 15 sek palautuksilla ja lopuksi 8x50 m joka toinen vinsta rennosti kovaa (III) ja joka toinen 25 m täysiä (IV) 25 m kevyesti. Vinstojen välissä 20 sek palautukset.

Tälläinen oli tämä kahden lepopäivän viikko:

ma lepo
ti wattbike 40 min, core 35 min
ke juoksu 40 min
to uinti 1 h
pe kuntopiiri 1 h
la core 20 min, spinning 2 h, uinti 1 h
su lepo

Yhteensä 7h 15 min

Wattbike-testi

Tammikuussa yritin ihan ensimmäisen kerran tehdä Wattbikella 20 minuutin testin. Silloin lähdin tapani mukaan ajelemaan ihan liian kovaa ja jaksoin vain 10 minuuttia - oijoi! Tänään lyhensin vähän alkuverraa ja lähdin polkemaan testiä kymmenen minuutin polkemisen jälkeen.

Jaoin ajan mielessäni neljään viiden minuutin blokkiin. Ekat viisi minuuttia ajelin melko rauhallisesti, ja watit pysyivät 130-140 kieppeillä. Wattbiken näytöllä näkyy koko myös wattien keskiarvo,ja niinpä seuraavat viisi minuuttia keskityin siihen, että ajelin koko ajan siihenastista keskiarvoa isommilla tehoilla. Kymmenen minuutin jälkeen nostin edelleen intensiteettiä ja vikat viisi minuuttia ajoin täysillä. Hiki virtasi ja viimeiset minuutit tuntuivat tosi tosi pitkiltä. Läähätin ja melkein läkähdyin, mutta tällä kertaa oli tosi hyvä fiilis, kun jaksoin loppuun saakka ja sain kunnon tuloksen.

Keskiarvowatit olivat 167. Kun sen jakaa 1,05:llä ja vielä painollani, osuu pyöräkuntoni taulukossa tällä hetkellä kohtuullisen (moderate) alalaidalle. Eipä huono! Tämän verran dataa siitä Wattbikesta irtosi:

Power average 167 W
Power peak 258 W
Left/right 49 %/ 51%
Cadence 93 rpm
Cadence peak 107 rpm
Distance 11520 m

Kuukauden-kahden päästä testaillaan uudelleen!

Mahalasku

Aamulla lähdin tekemään työpaikan kuntosalin Wattbikella Jupikselta saamaani 20 minuutin testiä. Suunnitelma oli tämä:

10 min alkuverra
5x30 sek reippaalla kadenssilla, 30 sek pyörittelyä välissä
3 min täysillä (löysät pois)
7 min kevyttä
20 min testi niin kovaa kuin jaksaa tasaisella teholla
5-10 min loppuverra

Alku meni ihan kivasti, tietysti tuo kolmen minuutin täysiä-kohta alkoi jo vähän tuntua vaikka olin laittanut Wattbiken vastukset alhaisimmalle mahdolliselle. Nooh, pienen tauon ja juomisen jälkeen nollasin treenin tiedot ja aloin polkea itse testiä. Huomasin jo parin minuutin jälkeen, että alkuvauhti on liian kova. Jatkoin kuitenkin samaan tahtiin vaikka tiesinkin, etten millään jaksa samalla teholla kahtakymmentä minuuttia. Päätin lyhentää testin kymmeneen minuuttiin, kun keskiarvowatit koko ajan laskivat eikä tasaisesta tehosta ollut tietoakaan. Siinä sitten puuskutin ja hiki valui, kun joku työkaveri (mies) pyöritteli viereisellä kuntopyörällä rauhalliseen tahtiin lehteä lueskellen. Syke oli 170:n paremmalla puolella, ei mitään kammolukuja kuitenkaan.

Tässä testidatat:

aika 10:31:58 (en tiedä, mistä nuo pari minuuttia siihen vielä putkahtivat)
power avg 178 W
power peak 256 W (alussa!)
left/right 48 %/52 %
cadence 97
cadence peak 105
dist. 5895 m

Vertailun vuoksi vielä loppuverrankin luvut:

10:32
avg 108 W
peak 166
49 %/51 %
cad 78
cad pk 88
4814 m

Sen verran rankka oli tämä toteutunutkin testi, etteivät mitkään Redness Solutions -rasvat tai puuteritkaan auttaneet ja lähdin suihkun jälkeen naama punaisena palaveriin yhdeksäksi. Loppupäivän oli oikeasti vähän höntti olo, ja kotimatkalla toivotin bussikuskille huomenta. Onneksi naurahdettiin molemmat.

Teen ensi kuussa testin uudelleen vähän maltillisemmin. Jospa silloin saisin ihan tilasto- ja vertailukelpoisiakin teholukuja! Tästä taulukosta voisin sitten käydä katsomassa, miten oma tunnusluku (W/kg) vertautuu viiteryhmään. 20 minuutin testin sarake on "FT". Kiitos Jupikselle linkeistä ja ohjeista!

Watteja ja vetoja

Heti aamusta lähdimme Peten kanssa työpaikkani salille tutustumaan Wattbikeen. Puolisen tuntia olimme ainoat ihmiset koko salissa, ja saimme ihan rauhassa lueskella käyttöohjetta ja kokeilla erilaisia juttuja. Molemmat ajoimme parisenkymmentä minuuttia. Mitään sen ihmeempää tavoitetta ei ollut, kunhan tutustuimme laitteeseen.

Eilinen kuntopiiri tuntui jaloissa; syke nousi ehkä vähän turhan korkealle ja hiki virtasi. Tässä Wattbiken datat:

treenin kesto 20.22
power avg 146 W
power peak 251
left/right 50/50
cadence 87 rpm
cadence peak 98

Wattbikesta näkyy hyvin myös se, miten tasaisesti pyörittää kampia. Meillä molemmilla tuli vähän samankaltainen kuvio, oikealle kallellaan oleva kahdeksikko. Oikealla jalalla onnistuu työntäminen paremmin, vasemmalla nostaminen. Peten kuvio näkyy tässä:

Ensi kerralla suunnitelmissa on tehdä Wattbikella 20 minuutin testiajo, johon saimme ohjeet Jupikselta. Tuskin maltan odottaa!

Samalla reissulla vein maantiepyöräni Velosportiin laakerinvaihtoon, ja Petelle tarjoutui hyvä tilaisuus latsellaan tri-pyöriä. Sellainen taitaa nyt ihan oikeasti olla hankintalistalla. Ja tarvitaanhan me kolmas kisakelpoinen pyörä ensi kesäksi, ettei pojan sentään maasturilla tarvitse kilpailla...

Ennen uintitreenejä ehdimme vielä katsomaan tyttären harjoituskilpailuja esteratsastuksen ristikkoluokassa Primus-tallilla. Rata sujui häneltä virheittä, kuten useimmilta muiltakin nuorilta. Olipa yllättävän jännittävää seurata oman lapsen suoritusta, lähes henkeä pidätellen istuimme hievahtamatta paikoillamme. Kuvat eivät onnistuneet kovinkaan hyvin, koska salamaa ei saa käyttää ja pitempi putkikin unohtui kotiin. Ehkä tästä nyt kuitenkin välittyy vähän sitä tunnelmaa:

Illan uintitreeneissä koin taas pienen valaistumisen hetken käsivetoa harjoitellessa. Tuntui siltä, että todella pääsin vedossa käden päälle ja uinti tuntui vauhdikkaalta ja helpolta. Tekniikkatreeni alkaa ilmeisesti tuottaa vähän tulosta. Lopussa tehtiin vielä lemppari-scullingiani: jalat edellä selällään kädet pään yläpuolella työnnetään kroppaa eteenpäin. Sitä olen jonkun verran treenaillutkin ja tänään sekin sujui hyvin.