Kisatarina: Rykäsy 28.5.2016

Viime vuonna en kertaakaan päässyt mukaan Heltrin järjestämiin sprinttimatkan triahtlonkisoihin, mutta tänä vuonna olin mukana jo kauden ihka ensimmäisessä startissa. Kisassa uidaan noin 750 metriä, pyöräillään 20 km ja juostaan reilu vitonen. Osallistujia oli ennätysmäärä, 114.

Jo kauden ekan avovesiuintikerran jälkeen viime tiistaina oli mielessä, että kannattaisi varmaan verrata kunnolla ennen uintia, kun uinti tuntui alkavan sujua vasta ensimmäisen kierroksen jälkeen. Pitkä uintiverra jäi kuitenkin vain haaveeksi, kun Rykäsy siirrettiin Sipoonkorpi Trailin takia tuntia aikaisemmaksi, alkamaan klo 8. Sipoonkorpi Trailin lähtö oli samalta rannalta kello 10, ja sen alta oli hyvä ehtiä pois.

Vaihtopaikkahommia.

Kattavan kisabriiffin jälkeen lähtöaika koitti ehkä varttia yli kahdeksan Kuusijärven laitureiden välistä vedestä. Tulihan siinä muutamia kymmeniä metrejä uitua ennen starttia. En kuitenkaan ollut ihan valmistautunut siihen hässäkkään, mikä uinnin ekoilla sadoilla metreillä oli edessä. Tuntui, että joku on koko ajan jalkojen päällä. Lasitkin huurtuivat, enkä nähnyt poijuja kunnolla. Kun käännyttiin ensimmäisen kerran takaisin kohti lähtörantaa,  ympärilläni alkoi olla vähän enemmän tilaa ja uinti tuntui alkavan sujua.

Pyöräreitille lähdettiin eri suunnasta kuin aikaisemmin, ja oma vaihtopaikkani oli sillä epäedullisemmalla suunnalla. Jouduin uinnin jälkeen juoksemaan ensin pyörälle ja sitten vielä pyörän kanssa takaisin samaan suuntaan. Pyörälle sai nousta vasta Vanhan Lahdentien risteyksessä, myöhemmin kuin aikaisempina vuosina.

Uinti + eka vaihto: 14:23

Pyörällä yritin pitää watteja yllä, ja alamäissä se oli tietenkin taas paljon vaikeampaa kuin ylämäissä. En saanut koko matkasta watti- ja sykedataa, kun taas sähelsin mittareiden kanssa. Ambit jäi vahingossa maahan vaihtopaikan viereen ja Edgen muistin laittaa tallentamaan vasta parin kilsan ajon jälkeen. Onneksi siinä sentään näkyivät watit koko ajan.

Pyörä + toka vaihto: 43:11

Juoksuvaihdossa meni aikaa, kun laitoin sukat jalkaan. Minulle tulee lenkkareista rakot jalkaan ilman sukkiakin, joten en halunnut lähteä juoksemaan reilua viittä kilsaa ilman. Ihan alussa juoksu tuntui jopa tosi kivalta, ja yritin siinä sitten tsempata itseäni kovempaan vauhtiin ja kestämään sitä epämukavuutta.

 Maalissa olin ajassa 1.28:44.

Lämpötila oli nelisentoista astetta, ja hihaton kisapuku oli ihan hyvä. Kisan jälkeen seisoskellessa tuli kyllä nopeasti kylmä, ja huppari oli kotimatkalle tarpeen.

Tulokset

Maalissa.

Kauden viimeinen Rykäsy

Heti aamuyhdeksältä oli kauden viimeisen Helsinki Triahtlonin harjoituskilpailun, Rykäsyn lähtövihellys. Olimme Peten kanssa paikalla juuri kreivin aikaan, mutta hänelle tuli vähän kiire, kun Feltin takakumi olikin tyhjentynyt. Pienellä pumppauksella hän sai sen kuntoon ja ehtipä hakea vielä autoon unohtuneen kypäränkin ennenkuin piti lähteä uimaan. Kisan jälkeen kumi oli muuten taas tyhjä, Petellä oli onnea ettei se tyhjentynyt ainakaan kokonaan pyöräilyosuudella vaan ilmeisesti vasta telineessä sen jälkeen.

Uin ilman märkäpukua, kun vesi oli niin lämmintä. Halusin myös kokeilla, millaista on uida kisapuvussa vähän isommassa lähdössä. Ryhmityin vähän oikealle toiseen riviin, ja jo paikallaan ja pinnalla pysymiseen tuntui menevän aika paljon enemmän energiaa ilman märkäpukua. Onneksi lähtövihellystä ei tarvinnut odottaa kamalan kauan.

Heti lähdön jälkeen tuntui parin minuutin ajan kuin olisin sittenkin ollut aika keskellä. Eteen ei päässyt ja takaa tultiin päälle. Ilman märkäpukua uidessa jalat tuntuvat vajoavan vieläkin syvemmälle, kun joku ui niiden päälle. Samoin muut tuntuvat olevan enemmän "iholla" kuin märkäpuvulla uidessa, ja niinhän he ihan oikeasti ovatkin.

Ekalla poijulla näin yllätyksekseni Peten. Aika harvoin sitä uidessa ehtii tyyppejä tunnistamaan, varsinkin kun meillä tänään oli kaikilla seuran antamat valkoiset tai keltaiset uimalakit. Peten uintityyli on kuitenkin minulle jo niin tuttu, että tunnistan sen vähän isommassakin porukassa. 

Ekalta toiselle poijulle ja rantaan uinti sujui omaan tahtiin mukavasti. Aikaa uintiin meni 13:47, vajaat pari minuuttia kauemmin kuin heinäkuun Rykäsyssä. Joku kyllä sanoi, että matkakin olisi ollut tänään hieman pitempi kuin vajaa kuukausi sitten. Omaa tietoa tästä ei ole, kun en saanut mittaria käyntiin lähdössä ja se akku loppui pyöräilyn aikana muutenkin.

Vaihdossa olikin sitten helpompaa, kun ei tarvinnut kuin laittaa lasit ja kypärä päähän ja kengät jalkaan. Taisin siinä vastaavasti säästää joitakin kymmeniä sekunteja. Pääsin liikkeelle ylämäkeen helposti, kun olin muistanut laittaa pienen vaihteen päälle. Ekalla kierrokselle takaa tuli ohi aika monta pyöräilijää, miehiä enimmäkseen. Toisen kierroksen ajoin melkein kokonaan noin 10 metrin päässä edellä ajavasta miehestä, ja se kyllä helpotti pyöräilyä melko paljon. Pyöräilyaika parani vähän viime kerrasta, ja oli nyt 41:24.

Juoksuun lähdin hyvissä voimissa, kun olin pyöräilyosuudella saanut juotua koko pullon (0.75 l) urheilujuomaa. Luulin juosseeni kovempaa kuin viimeksi, ja siihen nähden vajaan minuutin edelliskertaista hitaampi juoksuaika (30:59) oli kyllä hienoinen pettymys. Loppuaika oli 1:26:11, reilun minuutin hitaampi kuin kolme viikkoa sitten samalla matkalla.

Poislähtiessä nappasin pari valokuvaa. Ensimmäisessä Helsinki Triathlonin kisakatos Kuusijärven rannalla

ja toisessa meidän pohkeet kisanumeroineen. Taisivat laittaa kilpailijat aakkosjärjestykseen, kun oltiin 1 ja 2.

Rykäsy

Viime tiistaina oli Heltri Cupin toinen Rykäsy tänä vuonna, jossa matkana olivat noin 700 m uinti, 20 km pyöräily ja 5,4 km juoksu. Osallistujia oli yli sata, taisi olla ennätysmäärä. Tänä vuonna lähtö on ollut laiturin kupeesta niin, että laiturista on pitänyt pitää kiinni toisella kädellä. Ruuhkaa riitti heti lähdön jälkeen ensimmäiselle poijulle; käsiä, jalkoja edessä takana ja sivulla ja melko paljon kontaktia kaiken kaikkiaan. Kohtuullisesti siitä selvittiin, ja ensimmäisen poijuviritelmän jälkeen mahtui onneksi uimaan vähän paremmin. Yritin kuitenkin pitää mielessä, että sprinttikisassa ollaan, ettei uinti menisi ihan polskutteluksi kuten minulla helposti käy. Rantauduin ajassa 0:13:36.

Pyörällä kierrettiin Kuusijärvi kahdesti. Harmikseni olin unohtanut laittaa sykemittarin päälle uinnin alussa, ja sähläsin sitten sen kanssa myös pyöräilyn alussa niin, että sain sykkeet näkyviin. En vaan siinäkäään tohinassa tajunnut laittaa sitä mittaria oikeasti päälle eli aloittaa harjoitusta. Mitään dataa ei jäänyt tästä tempoilusta talteen.  Jo ennen kisaa olin (tyhmästi) päättänyt ottaa geelin toisen pyöräkierroksen lopussa. Ajattelin Sääksin kokemuksen jälkeen, että tarvitsen vähän lisäenergiaa jaksaakseni juosta kovempaa. Siellä juoksuvauhti lässähti parin kilsan jälkeen. Hiljensin siis vauhtia saadakseni geelipakkauksen auki ja saadakseni sen syötyä. Puolisen minuuttia siinä kaikkinensa varmaankin menetin. Pyöräaika 0:41:53.

Juoksuvaihdossa oli Pete paikalla kannustamassa ja kuvaamassa.

Sukat jalkaan ja juoksuun.

Vähän oli taas vaikeaa saada sukat jalkaan kosteisiin jalkoihin, mutta pakko oli ne laittaa kun eivät edellisetkään hiertymät ole kunnolla parantuneet. Parinsadan metrin juoksun jälkeen alkoi kylkeen pistää ja piti vähän himmata vauhtia. Mokoma geeli ei varmaankaan lähtenyt imeytymään kunnolla, kun sykkeet olivat korkealla! Pitelin kylkeä ja keskityin hengittämään, ja jonkun aikaa juostuani pistos onneksi kaikkosi. Rykäsyn juoksuosuutta on hieman muutettu viime vuodesta, ja aika pitkältä se tuntui. Pistoksen jälkeen sain kyllä sykkeen pysymään ihan hyvin tavoitelukemissa. Juoksuaika 0:29:32.

Sprintin loppuaika oli 1:25:01, ja harmikseni jäin vähän joka osuudella viime vuotisista noteerauksistani. Ja kun ei tullut enkkoja, tuli ainakin lisää kokemusta!

Maalissa. Minulla on vahvuudet ajolaseissa, siksi juoksenkin ne päässä.

Kauden viimeinen Rykäsy on 6.8., täytyypä siellä yrittää kisata vähän paremmalla taktiikalla ja kokeilla josko saisin parannettua aikaa tämänviikkoisesta ja ehkä viime vuodestakin. Jos ei, pitänee varmaan tyytyä hidastamaan hidastumista. Sekin on ihan hyvä tavoite.

Nyt on enää reilu viikko kauden pääkisaan, Joroisten puolimatkaan. Treenit ovat sujuneet hyvin, ja nyt toivon vain pysyväni tämän viikon terveenä, jotta olisin parhaassa mahdollisessa iskussa 20.7. Rykäsyn jälkeen kävin keskiviikkona ajamassa 90 minuuttia pyörällä, ja tänään juoksin reilun puoli tuntia. Vielä huomenna on vähän pitempi pyörälenkki, ja sitten vaan herkistellään. Toivottavasti se onnistuu yhtä hyvin kuin ennen Kiskon kisaa.

Olin käynyt juuri ennen Rykäsyä säädättämässä ajoasentoani. Satula on kolmisen senttiä ylempänä ja muutaman sentin edempänä kuin aikaisemmin. Lisäksi sen nokkaa laskettiin hieman. Myös aika-ajotankoja nostettiin vähän pystympään ja laitettiin hieman leveämmälle. Asento tuntui ihan hyvältä, ja lonkan kulma on nyt paljon parempi kuin aikaisemmin. Aika isoja muutoksia, onneksi on edes viikko aikaa tottua niihin. Satula alkaa kyllä edelleen painaa, mutta sille ei taida nyt ennen Joroista voida enää mitään.

Rykäsy tärkeänä päivänä

Meillä oli eilen 19-vuotishääpäivä. Yhtä kaunis mutta vähän viileä päivä taisi olla myös 5.6.1993. Samalle päivämäärälle sattui tänä vuonna HelTri cupin Rykäsy, ja lähdimme kisaan molemmat. Poikamme lähti kuvaajaksi, ja niinpä meillä on paljon kuvamateriaalia.



Lähdimme Kuusikselle hyvissä ajoin, jotta ehtisimme verrytellä kunnolla. En tainnut lopulta verrytellä ollenkaan, vaan aika meni tuttujen kanssa jutellessa. Nyt varasin kunnolla aikaa märkäpuvun pukemiseen, ja sainkin sen hyvin päälle. Ennen uinnin starttia kävin uimassa parisataa metriä.

Kun kisa alkoi, lähdin uimaan melko takaa, ja alkuhässäkän jälkeen sain melkein koko matkan uida ihan rauhassa. Keskityin liukuun ja pitkiin vetoihin. Olin päättänyt, että tällä kertaa en vedä itseäni piippuun heti uinnissa. Viime vuoteen verrattuna uin muutaman sekunnin nopeammin. Ilmeisesti matka oli kuitenkin tänä vuonna hieman pitempi, ja viimeisellä suoralla ohitin punaiset poijutkin ohjeiden mukaan järven puolelta, mistä siitäkin taisi tulla vähän lisämetrejä.



Tässä olen nousemassa vedestä uintiosuuden jälkeen vaaleanpunaisessa lakissa:



Pyöräosuudella oli sama käsikirjoitus kuin aikaisemmissakin kisoissa. Porukkaa tuli ohi lähes koko matkan ajan. Kaikilla ei tainnut peesikielto olla tiedossa, sen verran tiiviitä porukoita ohitse viiletti. Pyöräaikaa ei oikein voi mihinkään verrata, koska reitti oli uusi. Sen kuitenkin ilokseni huomasin, että keskinopeus oli yli 30 km/h.

Etualalla Pete tri-pyörällään:



ja sitten minä



Juoksuvaihto meni nopeasti, en laittanut edes sukkia jalkaan. Lenkkareissani on sellaiset kätevät nauhat, joita ei tarvitse solmia. Juoksun alussa tuntui meno tutun raskaalta, mutta olo helpottui vähitellen. Jos laskin oikein, juoksuun meni reilut 28 minuuttia, ja se olisi nelisen minuuttia nopeampaa menoa kuin viime vuonna. Ihan kiva! Sen verran onnistunut oli vauhdinjako, että ainakin kuvittelin lopussa hieman kiristäväni vauhtia.

Kisa sujui ihan mahtavasti, ja allergiaoireetkin ovat kovasti helpottaneet. Nyt henki kulki, ja sain tehtyä omantasoiseni suorituksen.

Tänään kävimme muutaman kaverin kanssa Oittaalla uimassa nelisenkymmentä minuuttia. Bodominjärven vesi oli selvästi kylmempää kuin Kuusiksen. Heti rannassa se oli kylmintä, ja lämpeni vähän kun uimme pitemmälle. Parinkymmenen minuutin uimisen jälkeen käännyimme takaisin ulapalta. Parisataa metriä ennen rantaa tunsin, että vasemman käden sormet alkoivat kohmettua enkä enää saanut kunnolla otetta vedestä. Sormet eivät pysyneet yhdessä. Taisi olla ihan sopivan mittainen lenkki kylmässä vedessä.

Tuulta

Jo perinteiseen tapaan kävimme tänään koulunpäättäjäisjätskeillä koko perheen voimin Kluuvikadun Fazerilla. Täyttä oli, mutta pöytä löytyi kuten aina ennenkin. Joinain vuosina on porukkaa ollut terassillakin, mutta tänään tuli vettä ja oli niin kylmää, että kaikki ahtautuivat sisätiloihin. Otin kupin teetä ja Kurre-jätskiannoksen, jättihyvää! Pete otti vain yhden jätskipallon, kun ajatteli etteivät lapset kuitenkaan jaksa syödä omiaan loppuun. No, ne päivät ovat tosiaan jo ohitse!

Varmaan juuri sen jätskin ansiosta pyörä kulki tänään ihan kivasti. Ajoimme Peten kanssa autolla Mankin Nesteelle ja lähdimme siitä Kirkkonummen ja Siuntion suuntaan pyörillä. Ohjelmassa oli parin tunnin lenkki, jossa kolme vähän kovempaa viidentoista minuutin pätkää. Oli kyllä kiva, kun pääsimme saman tien ajamaan maantielle ilman siirtymätaipaleita ja kevyen liikenteen väyliä. Kovaa tuulta lukuunottamatta ajokeli oli ihan ok. Puolimatkassa pysähdyttiin patukalle.

Takaisin ajellessa ripsi vähän vettäkin, onneksi ei kuitenkaan jatkuvasti. Ihan tuntui siltä, kuin olisi ollut tullessa enemmän ylämäkeä. Kun saavuimme autolle, laitoimme pyörät nopeasti auton katolle, vaihdoimme kengät ja lähdimme vartin juoksulenkille Kauklahden suuntaan. Alussa oli tutun jäykkää, mutta kyllä se siitä lähti kulkemaan. Yllättävän hyvin pysyin mukana Peten juoksuvauhdissa.

Kisafiilis ja ehkä vauhtikin on haussa jo ensi tiistaina HelTri Cupin Rykäsyssä Kuusijärvellä. Silloin on myös meidän 19-vuotishääpäivämme, ja lähtöviivalla ollaan todennäköisesti molemmat.

Vuoden eka tri-kisa

Rykäsy Kuusijärvellä alkoi dramaattisissa merkeissä, kun porukan jo kokoontuessa rannalle paikalle ajoi kaksi ambulanssia, pelastussukeltajien kaksi isoa rekkaa ja poliisiauto. Ilmeisesti muutaman pojan epäiltiin sukellelleen laiturin alla ja hukkuneen. Kun tilanne oli päällä, päätettiin kisan alkua siirtää puolella tunnilla, ja ihan alkuvaiheessa oli epäselvää sekin, pääsisimmekö (tai haluaisimmeko mennä) lainkaan uimaan. Pelastushenkilökunta poistui rannalta kuuden maissa, ilmeisesti ketään ei ollut löytynyt. Onneksi kyseessä oli tällä kertaa olla väärä hälytys.

Puoli seitsemältä oli sitten uintiosuuden lähtö. Lähdin takarivistä, ja pyrin välttämään kaikkea kohkaamista ja säästelemään voimia pyöräilyyn ja juoksuun. Kivasti se uinti sujui, peesailin muita ja reitin loppupuolella suuri osa uimareista taisi mennä poijujen väärältä puolelta, minä myös. Uin niin pitkään, kunnes kädet osuivat pohjaan ja juoksin rantaan. Ilmeisesti korvatulppien ansiosta nyt ei tullut sitä ihmeellistä huojuvaa oloa kun nousin pystyyn. Vaihdoin äkkiä kamppeet ja lähdin ajamaan pyörällä uutta, 14 kilometrin reittiä. Rykäsyn normaali reitti on ajokelvoton muutaman sadan metrin matkalta, ja tänään oli käytössä normaalia lyhyempi varareitti.

Ajomatka meni sekin hyvin, takaa tuli ohi taas joitakin kovempia pyöräilijöitä, ja myös Pete kymmenen kilsan paikkeilla. Taisin ohittaa Peten ekassa vaihdossa. Pyörämatka tuntui aika lyhyeltä, välillä siemailin vettä ja yritin pitää kadenssin korkealla. Autoja ei tarvinnut väistellä, vaikka reitille pari risteystä osuikin.

Juoksuosuudelle olin varannut mukaan myös sukat, mutta en niitä siinä hässäkässä alkanut laittaa hiekkaisiin jalkoihin. Pyyhin enimmät hiekat pois ja laitoin lenkkarit jalkaan ja lippiksen päähän. Matkalla en tänäänkään onnistunut ohittamaan ketään. Juoksu tuntui pitkältä, mutta sain kuitenkin juostua koko matkan ilman selkävaivoja. Ilmeisesti loppumatkasta vähän oikaisin, kun käännyin muovipussilla merkitystä risteyksestä. Siitä olisi ilmeisesti pitänyt vielä osata jatkaa vähän matkaa eteenpäin. Maalissa olin viimeisten joukossa, mutta hyvällä fiiliksellä. Oli tosi kiva kisa, iso kiitos toimitsijoille!

Rouva 67

Heltri Cupin Rykäsyssä tehtiin tänään kaikkien aikojen osallistujaennätys: 85 osallistujaa. Minäkin olin siellä mukana nyt ensimmäistä kertaa. Rykäsy on HelTrin järjestämä harjoituskilpailu, matka on 750 uinti, 20 km pyörä ja 5.3 km juoksu. Sprinttikisa siis.

Kisa alkoi jännittää jo töissä. Söin vähän normaalia enemmän ja otin jälkkäriäkin (pullavanukasta). Join myös reippaasti vettä koko päivän. Kotiin päästyäni söin vähän müsliä, tsekkasin vielä kerran kaikki eilen pakkaamani kamppeet ja nostin pyörän autoon. Olin paikalla Kuusijärvellä hyvissä ajoin, ja ehdin laittaa kaikki kamppeet järjestykseen, käydä veskissä, ilmoittautua, pukea märkäpuvun ja vähän kastautuakin ennen kisainfoa. Oli tosi mukava tavata leiriltä, uintikurssilta ja avovesiuinneilta tuttuja tyyppejä.


Uinti sujui hyvin, vaikka välillä tulikin vähän kontaktia kanssauijiin. Olin kyllä selvästi porukan häntäpäässä jo tässä vaiheessa. Yhden keltauimalakkisen miehen kanssa uimme lähes rinta rinnan loppumatkan. Suunnassa pysyin hyvin, kun välillä katsoin missä muut menevät. Pari kertaa jouduin puhdistamaan höyryyntyneitä laseja. Uintiin meni oman ajanoton mukaan 14.29.

Eka vaihto sujui nopeasti, reilussa kahdessa minuutissa. Pyörälle kävellessäni riisuin jo märkäpuvun yläosan. Se kävi muuten yllättävän kivuttomasti, kun olin ennen pukeutumista laittanut käsivarsille ja jalkoihin Ceridalin Lipolotion -ihoöljyä. Äkkiä vaan sukat jalkaan, paita päälle ja kypärä päähän.

Lähdin varmaan vähän liian kovaa ajamaan vauhtia, yritin pysyä peesauskiellosta huolimatta näköetäisyydellä muutamasta edelläni lähteneestä miehestä, mutta en siinä onnistunut. Menivät menojaan ihan niin kuin kaikki minut ohittaneet muutkin pyöräilijät - ja heitä oli monta. Minä en ohittanut ketään. Pyöräilyyn meni reilut 45 minuuttia. Sen päätyttyä luulin jo olevani viimeinen kilpailija. Sykemittarissani on toisen vaihdon pituus vain vajaa minuutti, mutta kyllä siinä enemmän meni. Vaihdoin kengät ja kypärän tilalle lippiksen.

Juoksussa oli parin kilsan edestakainen pätkä, jolla oli kiva moikkailla kaikkia tuttuja. Syke oli  juoksussa 170:n tuntumassa, ja keskityin pitämään keskivartalon kasassa. Ihan kivasti kulki. Kääntöpaikan jälkeen huomasin, etten ollutkaan viimeinen juoksija, vaan takanani oli pari muuta. Juoksureitin lopussa oli vielä yksi aika jyrkkä mäki, jonka puuskutin ylös. Loppusuora oli kiva juosta hiekkarannalla, kun maalista jo kuului kannustusta. Juoksuaika oli noin 31 minuuttia, ja loppuaika oman ajanoton mukaan 1.34.

Ensimmäinen "oikea" triathlon oli kyllä ihan mahtava kokemus, koko ajan mietin vain, että tässä sitä nyt mennään ja hyvinhän tämä nyt sujuu. Nautin joka hetkestä. Hymyilytti.

Nyt kotisohvalla vähän särkee selkää, mutta eiköhän siitä Panadol Fortella selvitä. Juhuu!

Avovesiuintia Oittaalla

Kävimme HelTrin noin 10 hengen porukalla uimassa Bodomjärvessä. Harjoittelimme suoraan uimista ja peesaamista, lopussa uimme vähän kovempaakin. Muuten meni kivasti, mutta loppua kohti alkoi kurkkua puristaa se märkäpuku. Se haittasi jo hengittämistäkin ja rannassa huomasin, että niskaan tuli  punaiset hankausjäljet. Aikaisemmin tällaista ei ole tapahtunut, täytyy ensi kerralla vetää puku vielä paremmin päälle ja laittaa vaseliinia kaulalle ja niskaan. Puku on kyllä tosi nafti, mutta tärkein toimi eli ei tullut uidessa kylmä edes jaloista.

Tutustuin myös Leenaan, jonka kanssa vaihdoimme yhteystietoja ja sovimme kisaavamme ensi tiistain Rykäsyn yhdessä. Se on sprinttimatkan pituinen HelTrin järjestämä harjoituskilpailu Vantaan Kuusijärvellä. Rykäsyn uinti on noin 1 km, pyöräily 20 km (kaksi kertaa Kuusijärven ympäri) ja juoksu noin 5,8 km. Onpa mukava saada kaveri mukaan ensimmäiseen kisaan henkiseksi tueksi, ei tunnu olo peräpäässä sitten niin yksinäiseltä... Kisa on meille molemmille ihkaensimmäinen, ja hybridipyörillä mennään molemmat.