Useimmiten käymme kesäisin uimassa avovesiuintitreenimme Bodomjärvellä Espoossa. Sinne on kotoa lyhyt matka ja - kehtaako sanoakaan - parkkipaikalta ei ole pitkä matka rantaan. Oittaan kahvilan saunat ovat kesätauolla, mutta ainakin viime kesänä pääsin parilla eurolla suihkuun, kun tuli mieleen sitä kysäistä. Samalla sain tavarat lukolliseen kaappiin, mikä on aina hyvä asia.
Viime tiistaina olimme sopineet uintitreffit kahden ystävän kanssa, kun tavoitteena oli uida vähän pitempi matka Bodominjärven saarten, Storörenin ja Lillörenin ympäri. Reitin lempinimi meidän perheessä on Lillerilölleri. Pete oli sen uinut jo kerran viime kesänä, joten siinä mielessä reitti oli tuttu ja lenkin summittainen pituus (4,4-4,5 km) etukäteen tiedossa.
Suurempi saarista, Storören, näkyy uimarannan laiturilta etuvasemmalla, kun oikein tarkkaan katsoo. Ainakin osa puista näyttää olevan vähän lähempänä. Lillören, pienempi saarista, on Storörenin takana ja näkyy vasta kun sinne pääsee.
Tuuli oli kova ja aallokkoakin sen verran, että alkumatka meni vähän painimiseksi. Aina välillä pysähdyimme tsekkaamaan, että porukka oli kasassa. Laineita oli sen verran, että uidessa ei välttämättä muita päitä nähnyt, etenkin kun lopulta tajusin siirtyä hengittämään vain siltä puolelta, jolta aalto ei tullut suoraan suuhun. Storörenin länsipuolella oli lokkiyhdyskunta, joten kiersimme sen hieman kauempaa.
Takaisinpäin oli helpompi suunnistaa. Oittaan kahvilan tienoilla on muutama hieman muita korkeampi puu ja rannan rakennukset näkyvät hyvin järvelle. Myötäaallokossa sai uida melkein kuin plaanissa. Manomatka kesti meillä aallokon takia kymmenisen minuuttia pitempään kuin paluumatka. Yhteensä uimme 1 h 40 min.
Vedessä ei tullut kuin ihan vähän kylmä, pari sormea alkoi mennä tunnottomaksi, mutta sen jälkeen alkoi kyllä palella, kun otin märkäpuvun pois päältä. Kahvila oli mennyt kiinni jo kuudelta, joten lämpimään suihkuun ei ollut edes teoreettista mahdollisuutta. Rannallakin on suihku, mutta siitä tulee vain kylmää vettä. Siinä pyörähdin pari kertaa ennen kuin vaihdoin kuivat vaatteet päälle.
Tämä oli tosi kiva uintireissu. Aika pitkä pätkä tuli uitua järven selällä, ja aallokossa uiminen oli ihan hauskaa - lyhyitä vetoja vaan, niillä etenee. Jos on yhtä tuulista seuraavallakin kerralla, otan mukaan sellaisen puhallettavan uintipussukan, joka on helppo havaita. Helpompi ainakin kuin pieni uimalakin peittämä pää.
Ehkäpä sananen myös olosuhteista. Lähdimme matkaan hyvin tuntemiemme ja taitaviksi avovesiuimareiksi tietämiemme ystävien kanssa. Vaikka keli oli raskas, tiesimme kaikkien jaksavan uida aallokossa ja myös takaisin. Viime syksynä olin kerran jo vähän huolissani, kun Pete lähti viileällä kelillä uimaan saaria ympäri sumussa yksin. Hän onneksi tulikin takaisin kotiin hieman etuajassa, sillä oli joutunut sumussa kääntymään takaisin, kun ei nähnyt rantaa missään. Ollaan siis fiksuja ja varovaisia siellä!
Tähän postaukseen piti tulla vielä mainos Peten myynnissä olevasta Cannondale Cujo -puoliläskistä maastopyörästä, mutta se ehti mennä kaupaksi Fillaritori.comissa jo tätä kirjoittaessani. Pete myi sen, kun on alkanut mielensä tehdä cyclocrossia. Nyt alkoi minullakin mielessä pyöriä, että josko myisin vähällä käytöllä olevan maantiepyöräni ja vielä maastopyöränkin ja ostaisin cyclocrossin. Hmmm.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste avovesiuinti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste avovesiuinti. Näytä kaikki tekstit
perjantai 23. kesäkuuta 2017
keskiviikko 17. elokuuta 2016
Pitkä avovesiuinti
Ensimmäistä kertaa tänä kesänä kävimme eilen Kaitalammella uimassa. Matkalla muistimme taas yhden hyvän syyn olla käymättä siellä, nimittäin ruuhkat Kehä Ykkösellä. Leppävaaran tunneli oli taas suljettu, ja sen avaamista odotellessa tuli ainakin vartti lisää matka-aikaan.
Noh, onneksi uintikaverimme oli ihan samassa ruuhkassa, ja kurvasimme parkkipaikalle lähes samaan aikaan. Ilma oli sateinen, mutta onneksi rannassa on sentään sellainen pieni grillikatos, jossa voi pukea märkäpuvun ja jonne voi jättää tavarat uinnin ajaksi.
Kaitalammen laiturilta on noin kilometri kauimmaiselle poijulle. Peten kanssa uimme sinne kaksi eestaas ja sen jälkeen vielä vartin, jotta saimme tavoitteena olleet 90 minuuttia täyteen. Välillä alkoi sataa vähän enemmänkin, mutta uidessahan sade ei lainkaan haittaa. Jalkaterät tuntuivat hieman viileiltä heti alusta lähtien, mutta muuten oli ihan lämmin olo lukuunottamatta viimeistä kierrosta, jolloin vasemman käden pikkurilli alkoi taas muuttua tunnottomaksi. Vesi taisi olla 17-18 -asteista, jo selvästi viileämpää kuin mihin kesällä on tottunut.
Maisemat olivat hienot sateisen harmaasta päivästä huolimatta. Välillä vähän harmitti, että olin jättänyt kameran reppuun, kun en halunnut uidessa alkaa pysähdellä kuvia ottamaan. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut, ne rannan kalliot ovat niin jylhät.
Siinä laiturille viimeistä kertaa uidessani tajusin, että minulla on ihan kamala nälkä. Voi olla, että siihen vaikutti sekin, että haistoin savua ja ajattelin jonkun tulleen katokseen grillaamaan. Aavistukseni osuikin oikeaan, sillä kun nousin vedestä huomasin katoksessa kolmen nuoren porukan makkaroineen, ulkofileineen ja salaatteineen. Siinä vieressä mietin vain, että miksen ottanut omia eväitä mukaan.
Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että nuoret eivät jaksaneetkaan syödä kaikkia herkkujaan, ja sain heiltä ylimääräiseksi jääneen ihanan kuuman grillatun makkaran. Kiva päätös uintireissulle!
Noh, onneksi uintikaverimme oli ihan samassa ruuhkassa, ja kurvasimme parkkipaikalle lähes samaan aikaan. Ilma oli sateinen, mutta onneksi rannassa on sentään sellainen pieni grillikatos, jossa voi pukea märkäpuvun ja jonne voi jättää tavarat uinnin ajaksi.
 |
| Eilinen uintiseura, taustalla grillikatos. |
Kaitalammen laiturilta on noin kilometri kauimmaiselle poijulle. Peten kanssa uimme sinne kaksi eestaas ja sen jälkeen vielä vartin, jotta saimme tavoitteena olleet 90 minuuttia täyteen. Välillä alkoi sataa vähän enemmänkin, mutta uidessahan sade ei lainkaan haittaa. Jalkaterät tuntuivat hieman viileiltä heti alusta lähtien, mutta muuten oli ihan lämmin olo lukuunottamatta viimeistä kierrosta, jolloin vasemman käden pikkurilli alkoi taas muuttua tunnottomaksi. Vesi taisi olla 17-18 -asteista, jo selvästi viileämpää kuin mihin kesällä on tottunut.
Maisemat olivat hienot sateisen harmaasta päivästä huolimatta. Välillä vähän harmitti, että olin jättänyt kameran reppuun, kun en halunnut uidessa alkaa pysähdellä kuvia ottamaan. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut, ne rannan kalliot ovat niin jylhät.
Siinä laiturille viimeistä kertaa uidessani tajusin, että minulla on ihan kamala nälkä. Voi olla, että siihen vaikutti sekin, että haistoin savua ja ajattelin jonkun tulleen katokseen grillaamaan. Aavistukseni osuikin oikeaan, sillä kun nousin vedestä huomasin katoksessa kolmen nuoren porukan makkaroineen, ulkofileineen ja salaatteineen. Siinä vieressä mietin vain, että miksen ottanut omia eväitä mukaan.
Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että nuoret eivät jaksaneetkaan syödä kaikkia herkkujaan, ja sain heiltä ylimääräiseksi jääneen ihanan kuuman grillatun makkaran. Kiva päätös uintireissulle!
perjantai 22. heinäkuuta 2016
Vuoden paras viikko
Siskoni muutti Yhdysvaltoihin parikymmentä vuotta sitten, ja nyt on taas menossa se ihana viikko, kun hän tyttärineen viettää kesälomaa Suomessa. Olemme pyörineet turisteina Helsingissä ja käyneet mm. tutustumassa Löylyyn, Hernesaaren Rantaan ja Allas Sea Pooliin Kauppatorin kupeessa. Ihan mahtavia nähtävyyksiä espoolaisellekin!
Kauppatorin altaissa voisin kuvitella tekeväni joitakin treenejäkin, jos niihin vain tulee myös rataköydet. Ainakin havainnekuvissa ihmiset oli piirretty hyppimään altaisiin vähän miten sattuu, joten saa nähdä millaiseksi lopullinen toteutus muodostuu.
Olen toki ehtinyt treenaillakin. Yleensä treenit ovat sijoittuneet aamupäivään, kun nuorimmat kesävieraamme tykkäävät nukkua pitkään. Tiistaina kävin uimassa Oittaalla nelisen kierrosta poijujen ympäri, ja siskokin lähti mukaan. Hieno aamu!
Nyt viikonloppuna ajamme Jämsänkoskelle isäni suvun kesämökille. Otan pyörän mukaan, ja sunnuntaina ajattelin ajaa pyörällä noin 80 kilometrin lenkin Petäjävedelle ja takaisin. Petrin kanssa olemme tämän reissun tehneet yhdessä pari kertaa. Tänä vuonna ajan yksin, sillä Pete osallistuu Porkkala Swimruniin, eikä ehdi mukaan Keski-Suomen reissulle. Paljon tsemppiä Team Luomu/UTORille lauantain koitokseen!
Tänään käymme hakemassa Amerikan siskon tyttärille Suomen passit, jos vaikka Trumpista tuleekin Yhdysvaltain seuraava presidentti.
Kauppatorin altaissa voisin kuvitella tekeväni joitakin treenejäkin, jos niihin vain tulee myös rataköydet. Ainakin havainnekuvissa ihmiset oli piirretty hyppimään altaisiin vähän miten sattuu, joten saa nähdä millaiseksi lopullinen toteutus muodostuu.
 |
| Siskokset. |
Olen toki ehtinyt treenaillakin. Yleensä treenit ovat sijoittuneet aamupäivään, kun nuorimmat kesävieraamme tykkäävät nukkua pitkään. Tiistaina kävin uimassa Oittaalla nelisen kierrosta poijujen ympäri, ja siskokin lähti mukaan. Hieno aamu!
Nyt viikonloppuna ajamme Jämsänkoskelle isäni suvun kesämökille. Otan pyörän mukaan, ja sunnuntaina ajattelin ajaa pyörällä noin 80 kilometrin lenkin Petäjävedelle ja takaisin. Petrin kanssa olemme tämän reissun tehneet yhdessä pari kertaa. Tänä vuonna ajan yksin, sillä Pete osallistuu Porkkala Swimruniin, eikä ehdi mukaan Keski-Suomen reissulle. Paljon tsemppiä Team Luomu/UTORille lauantain koitokseen!
Tänään käymme hakemassa Amerikan siskon tyttärille Suomen passit, jos vaikka Trumpista tuleekin Yhdysvaltain seuraava presidentti.
perjantai 24. kesäkuuta 2016
Flunssaa ja luopumisen tuskaa
Tiistai-aamuna oli kurkku kipeä ja siitä se sitten lähti: väsymystä, kuumetta, kurkku- ja pääkipua. Ajatuskaan ei oikein kulkenut normaalilla tavalla, oli vaikea keskittyä. Olin töistäkin poissa keskiviikon ja torstain, kun olo oli niin huono.
Torstai-iltana vointi oli jo menossa parempaan suuntaan ja Peten päästyä töistä pakkasimme auton ja lähdimme mökille.
Tänään perjantaina aloittelin jo treenejäkin varovasti 40 minuutin uinnilla. Vesi oli mukavan lämmintä, ja tuttu kääntöpaikkakin, järveen kaatunut koivu, oli edelleen paikallaan noin kilometrin päässä omasta rannasta.
Laituri on vielä laittamatta järveen, mutta ehkä se tänä viikonloppuna saadaan paikalleen. Toiveissa on myös saada myös omasta pojasta ajoseuraa viikonlopun pyörälenkeille. Pieniä, alustavia lupauksia mökille tulosta on nimittäin saatu.
En enää muista, missä alunperin törmäsin tähän alla olevaan runoon, joka kertoo vanhemmuuteen liittyvistä viimeisistä kerroista. Se tuli taas mieleeni, kun ajoimme Peten kanssa tänne mökille kahdestaan. Kai siitäkin viimeisestä kerrasta, kun tulimme mökille viikonlopuksi koko perhe, molemmat lapset takapenkillä on jo useampi vuosi aikaa.
Niin sen tietysti pitää mennäkin, että lapset kasvavat ja itsenäistyvät, mutta on tämä vanhemmuus välillä ihan kamalan haikeaakin.
The Last Time
From the moment you hold your baby in your arms,
you will never be the same.
You might long for the person you were before,
When you had freedom and time,
And nothing in particular to worry about.
You will know tiredness like you never knew it before,
And days will run into days that are exactly the same,
Full of feeding and burping,
Whining and fighting,
Naps, or lack of naps. It might seem like a never-ending cycle.
But don't forget...
There is a last time for everything.
There will come a time when you will feed your baby
for the very last time.
They will fall asleep on you after a long day
And it will be the last time you ever hold your sleeping child.
One day you will carry them on your hip,
then set them down,
And never pick them up that way again.
You will scrub their hair in the bath one night
And from that day on they will want to bathe alone.
They will hold your hand to cross the road,
Then never reach for it again.
They will creep into your room at midnight for cuddles,
And it will be the last night you ever wake for this.
One afternoon you will sing 'the wheels on the bus'
and do all the actions,
Then you'll never sing that song again.
They will kiss you goodbye at the school gate,
the next day they will ask to walk to the gate alone.
You will read a final bedtime story and wipe your
last dirty face.
They will one day run to you with arms raised,
for the very last time.
The thing is, you won't even know it's the last time
until there are no more times, and even then,
it will take you a while to realise.
So while you are living in these times,
remember there are only so many of them and
when they are gone,
you will yearn for just one more day of them.
For one last time.
- Author unknown
Torstai-iltana vointi oli jo menossa parempaan suuntaan ja Peten päästyä töistä pakkasimme auton ja lähdimme mökille.
Tänään perjantaina aloittelin jo treenejäkin varovasti 40 minuutin uinnilla. Vesi oli mukavan lämmintä, ja tuttu kääntöpaikkakin, järveen kaatunut koivu, oli edelleen paikallaan noin kilometrin päässä omasta rannasta.
Laituri on vielä laittamatta järveen, mutta ehkä se tänä viikonloppuna saadaan paikalleen. Toiveissa on myös saada myös omasta pojasta ajoseuraa viikonlopun pyörälenkeille. Pieniä, alustavia lupauksia mökille tulosta on nimittäin saatu.
En enää muista, missä alunperin törmäsin tähän alla olevaan runoon, joka kertoo vanhemmuuteen liittyvistä viimeisistä kerroista. Se tuli taas mieleeni, kun ajoimme Peten kanssa tänne mökille kahdestaan. Kai siitäkin viimeisestä kerrasta, kun tulimme mökille viikonlopuksi koko perhe, molemmat lapset takapenkillä on jo useampi vuosi aikaa.
Niin sen tietysti pitää mennäkin, että lapset kasvavat ja itsenäistyvät, mutta on tämä vanhemmuus välillä ihan kamalan haikeaakin.
The Last Time
From the moment you hold your baby in your arms,
you will never be the same.
You might long for the person you were before,
When you had freedom and time,
And nothing in particular to worry about.
You will know tiredness like you never knew it before,
And days will run into days that are exactly the same,
Full of feeding and burping,
Whining and fighting,
Naps, or lack of naps. It might seem like a never-ending cycle.
But don't forget...
There is a last time for everything.
There will come a time when you will feed your baby
for the very last time.
They will fall asleep on you after a long day
And it will be the last time you ever hold your sleeping child.
One day you will carry them on your hip,
then set them down,
And never pick them up that way again.
You will scrub their hair in the bath one night
And from that day on they will want to bathe alone.
They will hold your hand to cross the road,
Then never reach for it again.
They will creep into your room at midnight for cuddles,
And it will be the last night you ever wake for this.
One afternoon you will sing 'the wheels on the bus'
and do all the actions,
Then you'll never sing that song again.
They will kiss you goodbye at the school gate,
the next day they will ask to walk to the gate alone.
You will read a final bedtime story and wipe your
last dirty face.
They will one day run to you with arms raised,
for the very last time.
The thing is, you won't even know it's the last time
until there are no more times, and even then,
it will take you a while to realise.
So while you are living in these times,
remember there are only so many of them and
when they are gone,
you will yearn for just one more day of them.
For one last time.
- Author unknown
torstai 2. kesäkuuta 2016
Uintivinkit Seurasaaren ympäri
Tiistaina Pete houkutteli minut mukaansa uimaan Seurasaaren ympäri ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vähän epäilin, ettei vesi ole vielä tarpeeksi lämmintä ja vannotin, että yhdessä uidaan ja takaisin saa kääntyä, jos tulee kylmä.
Vesi oli kuitenkin yllättävän lämmintä, eikä missään vaiheessa palellut mistään. Märkäpuku oli tietenkin päällä, samoin uimalasit ja vähän paksumpi uimalakki. Vesi oli myös mukavan kirkasta, ja aallokossa oli helppo seurata edessä olevia vaaleita jalkapohjia. Aallokossa peesistä saa myös todella paljon hyötyä. Hyvä, että uintikaverini nauttii aallokossa painimisesta! Itse tykkään enemmän vähän tasaisemmasta menosta.
Uinnille tulee matkaa reilut kolme kilsaa riippuen siitä, kuinka kaukana rannasta ui. Useimmiten mittari on näyttänyt uintimatkaksi noin 3,5 km. Ympäriuinnissa on sekin kiva piirre, että ranta on aika lähellä, jos vaikka kramppi tai joku muu hätä yllättää.
Listasin tähän alle muutaman vinkin Seurasaaren ympäriuintiin lähinnä omaan kokemukseeni perustuen:
Vesi oli kuitenkin yllättävän lämmintä, eikä missään vaiheessa palellut mistään. Märkäpuku oli tietenkin päällä, samoin uimalasit ja vähän paksumpi uimalakki. Vesi oli myös mukavan kirkasta, ja aallokossa oli helppo seurata edessä olevia vaaleita jalkapohjia. Aallokossa peesistä saa myös todella paljon hyötyä. Hyvä, että uintikaverini nauttii aallokossa painimisesta! Itse tykkään enemmän vähän tasaisemmasta menosta.
 |
| Lähtöpaikka ja maali. |
Listasin tähän alle muutaman vinkin Seurasaaren ympäriuintiin lähinnä omaan kokemukseeni perustuen:
- Älä koskaan lähde uimaan yksin. Tämä taitaa olla kaikkien avovesiuintivinkkien ykkönen melkein millä tahansa listalla. Aina siis kaverin kanssa.
- Seurasaaren uimaranta on hyvä lähtöpaikka. Siellä on yksi pukukoppikin, jossa vaatteiden vaihtaminen käy näppärästi.
- Uimarannan edustalla on yleensä melko tyyntä, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Etenkin saaren eteläpuolella voi olla jo ihan kivan kokoisia aaltoja, vaikka rannalla ei tuulisi yhtään.
- Älä jätä rannalle mitään arvokasta. Me olemme yleensä jättäneet arvoesineet autoon. Auton avaimelle meillä on pieni vedenpitävä Aquapac-pussukka, joka mahtuu hyvin märkäpuvun alle. Rannalle jäävien vaihtovaatteiden yhteyteen voi kirjoittaa pienen lappusen, jossa kertoo olevansa uintireissulla siltä varalta, että joku luulee tavaroiden unohtuneen rannalle.
- Ui vastapäivään. Silloin ensimmäiset sadat metrit ovat yleensä aika helppoja, kun ei juurikaan ole aaltoja, ja loppumatkasta on kiva saada näkyviin Seurasaaren silta. Aika usein saa takaisinpäin uida myötätuuleen.
- Suunnistamiseen on reitillä monia hyviä kiinnekohtia; piippuja, sähkötolppia, isoja kiviä. Reitin paras maamerkki, Lauttasaaren vesitorni on nyttemmin jo purettu.
- Seurasaaren itäpuolella on matalaa ja aika paljon kiviä. Joskus käsi saattaa osua kiveen ihan yllättäen, vaikka rantaan on matkaa. Loppukesästä myös vesikasveja voi osua reitille matalimmissa paikoissa. Älä anna niiden häiritä uinti-zeniäsi.
- Sillan kupeessa tarkkaile ympäristöäsi usein, sillä muitakin vesillä liikkujia (kajakkeja, soutuveneitä, SUPpailijoita) on siellä paljon liikkeellä.
- Pysähdy välillä katselemaan ympärillesi ja nauti hienosta merellisestä Helsingistä!
Viime kesältä jäi mieleen erityisesti yksi uintikerta, kun olimme liikkeellä vähän isommalla, Kööpenhaminan Ironmaniin valmistautuvalla porukalla ja kävimme uinnin jälkeen Tamminiementien kahvilassa herkuttelemassa. Suosittelen siis uintikokemuksen päälle pientä teehetkeä jossain lähialueen useista kahviloista, jos vain aikaa on.
Jos kaipaat vinkkejä avovesi- tai triahtlonuintiin yleensä, niitä löytyy mm. Finntriathlonin verkkopalvelusta.
Postauksen kuvat ovat viime syyskuulta.
 |
| Seurasaaren silta. |
Jos kaipaat vinkkejä avovesi- tai triahtlonuintiin yleensä, niitä löytyy mm. Finntriathlonin verkkopalvelusta.
Postauksen kuvat ovat viime syyskuulta.
perjantai 27. toukokuuta 2016
Kolmet treenit ja yhdet synttärit
Tällä viikolla on parikin kertaa tullut kokeiltua jotain uutta. Jos ei nyt ihan kokonaan uutta, niin ekoja kertoja tälle vuodelle kuitenkin.
Tiistai-iltana kävimme Kuusiksella uimassa, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vesi oli todella lämmintä, ja siinä vähän kovempaa uidessa meinasi jo tulla kuuma. Muitakin uimareita oli järvessä, ja pari kertaa erehdyin pitämään turvakelluketta ihan oikeana poijuna. En sentään törmännyt kehenkään, vaan huomasin virheeni ajoissa. Avovesiuintitreenit siirrämme vastedes varmaankin Oittaalle, on sinne Kuusikselle meiltä niin pitkä matka etenkin nyt, kun Kehä I on remontissa.
Keskiviikkona juoksin töistä kotiin. Ilma oli todella lämmin, ja jouduinkin jo Lauttasaaressa pysähtymään mutterikioskille täyttämään vesipulloa. Otaniemessä täytin pullon jo toisen kerran, ja siellä oli pakko käväistä myös vessassa. Kun alkumatkasta oli aika paljon liikennevalojakin, tuli juoksusta melko rikkonainen. Loppua kohden alkoi harmittaa myös huononeva juoksuasento ja hidastuva vauhti. Reitti oli kyllä hieno, Helsingistä Espooseen rantoja pitkin.
Torstaina oli Heltrin torstai-uintien viimeinen treeni. Lähdin Pirkkolaan bussilla suoraan töistä, ja myöhästyinkin vartin, kun Mannerheimintien liikenne pysähtyi jalkapallofanien keskinäisen välienselvittelyn vuoksi kokonaan puoleksi tunniksi.
Kun lopulta pääsin perille, kiskoin märkkärin pikavauhtia päälle, ja kiiruhdin suihkun kautta altaalle. Ehdin uimaan pari satasta ja 2x300 m ja minulle ehti tulla ihan kamalan kuuma jo siinäkin. En ui märkäpuvulla altaassa muuten kuin pakon edessä. Vajaan kilsan uinnin jälkeen otin puvun pois ja ah, miten hyvältä tuntui hieman viileä vesi. Lopputreenit uitiin viestejä, ja mieleenpainuvin kokemus oli varmaankin se, kun piti yrittää uida perhosta koko altaanväli. Aikamoista hyökyaaltoa siinä tuntui työntävän edessään eikä kamalan sujuvaa ollut liikehdintä.
Ai niin, Pete täytti maanantaina 50 vuotta, ja kävimme sen kunniaksi syömässä Ravintola Nokassa. Siellä on keittiöpäällikkönä triathlonkaverimme Ari Ruoho. Ruoka oli todella hyvää, ja ilta kaikinpuolin onnistunut. Ari heitti ilmoille ajatuksen pienestä triathlonisteille suunnatusta kokkailuillasta, jossa opeteltaisiin tekemään uusia, hyviä ruokia treenaamista ja palautumista tukemaan. Kiinnostaisikohan sellainen muitakin?
 |
| Uimaan menossa |
 |
| Puli puli |
Keskiviikkona juoksin töistä kotiin. Ilma oli todella lämmin, ja jouduinkin jo Lauttasaaressa pysähtymään mutterikioskille täyttämään vesipulloa. Otaniemessä täytin pullon jo toisen kerran, ja siellä oli pakko käväistä myös vessassa. Kun alkumatkasta oli aika paljon liikennevalojakin, tuli juoksusta melko rikkonainen. Loppua kohden alkoi harmittaa myös huononeva juoksuasento ja hidastuva vauhti. Reitti oli kyllä hieno, Helsingistä Espooseen rantoja pitkin.
Torstaina oli Heltrin torstai-uintien viimeinen treeni. Lähdin Pirkkolaan bussilla suoraan töistä, ja myöhästyinkin vartin, kun Mannerheimintien liikenne pysähtyi jalkapallofanien keskinäisen välienselvittelyn vuoksi kokonaan puoleksi tunniksi.
Kun lopulta pääsin perille, kiskoin märkkärin pikavauhtia päälle, ja kiiruhdin suihkun kautta altaalle. Ehdin uimaan pari satasta ja 2x300 m ja minulle ehti tulla ihan kamalan kuuma jo siinäkin. En ui märkäpuvulla altaassa muuten kuin pakon edessä. Vajaan kilsan uinnin jälkeen otin puvun pois ja ah, miten hyvältä tuntui hieman viileä vesi. Lopputreenit uitiin viestejä, ja mieleenpainuvin kokemus oli varmaankin se, kun piti yrittää uida perhosta koko altaanväli. Aikamoista hyökyaaltoa siinä tuntui työntävän edessään eikä kamalan sujuvaa ollut liikehdintä.
Ai niin, Pete täytti maanantaina 50 vuotta, ja kävimme sen kunniaksi syömässä Ravintola Nokassa. Siellä on keittiöpäällikkönä triathlonkaverimme Ari Ruoho. Ruoka oli todella hyvää, ja ilta kaikinpuolin onnistunut. Ari heitti ilmoille ajatuksen pienestä triathlonisteille suunnatusta kokkailuillasta, jossa opeteltaisiin tekemään uusia, hyviä ruokia treenaamista ja palautumista tukemaan. Kiinnostaisikohan sellainen muitakin?
 |
| Perhepotretti. |
perjantai 25. syyskuuta 2015
Altaassa ja avovedessä
Kerran viikossa käyn Heltrin ohjatulla uintivuorolla Pirkkolassa. Tunnin ja vartin aikana uimme yleensä reilut kolme kilsaa, alkuun vähän tekniikkaa ja loppuun pitempiä sarjoja valmentajan valvovan silmän alla. Kahdella radalla meitä on vajaat parikymmentä uimaria, ja minä uin sillä hitaammalla radalla.
Usein joudun juuri näissä torstain treeneissä vähän tsemppaamaan, että pysyn vauhdissa mukana ja juuri se onkin tässä treenissä minulle parasta. Itsekseen uidessa on vähän helpompi lintsata vaikkapa vauhdeista. Nyt syksyllä nopeampien uimarien peesissä pysyminen on vähän helpompaa, kun uidaan pitempiä sarjoja peruskestävyysalueella. Keväällä on sitten luvassa vähän vauhdikkaampiakin pätkiä.
Yleensä kirjoitan päivän treenin Movescountiin ja usein uin sen uudelleen ainakin osittain vielä toisenkin kerran, joko samalla viikolla tai myöhemmin. Uiduista treeneistä muodostuu helposti pieni treenipankki, josta on helppo ammentaa uitavaa niille kerroille, kun ohjelma pitää rakentaa itse. Erityisen palkitsevaa on harjoitella niitä tekniikkadrillejä, jotka ensikokeilulla ovat tuntuneet vaikeilta.
Eilen kaikkein hankalimmalta tuntui potkusarja treenin puolivälin paikkeilla. Se meni näin:
25 m delfiinipotkuja
25 m selkäuinnin potkuja
50 m rintauintia
50 m vaparin potkua
Sarja uitiin neljä kertaa 10 sekunnin palautuksella. Aah, kun alkoi hapottaa aika jo ekalla kierroksella. Toisella kierroksella ajattelin, että en ehkä jaksa. Kolmannella ja neljännellä sinnittelin mukana, ja olin iloinen kun jaksoin sittenkin. Se hyvä puoli potkusarjoissa kyllä on, että niiden jälkeen vapari tuntuu ihmeen kevyeltä, niin tälläkin kertaa.
Syyskuussa olen käynyt hallissa uimassa vain torstaisin. Viime viikonloppuna kävimme ehkä viimeisen kerran uimassa Seurasaaren ympäri. Lähdimme uimaan sunnuntai-aamuna heti seitsemän jälkeen, ja auringonnousu oli hieno kokemus. Sormukset olin jättänyt kotiin etteivät ne putoaisi, ja loppumatkasta huomasinkin, että vasemmalla kädellä veto alkoi mennä läpi kun sormista alkoi hävitä tunto. Uimme ekan kerran myötäpäivään, ja kyllä se vastapäivään uiminen vaan tuntuu minusta helpommalta.
Pete ei vielä ole aloittanut hallikautta vaan sinnittelee luonnonvesissä, kävi tänäänkin Oittaalla uimassa ja avovesikausi kuulemma jatkuu edelleen, kun ei uinti vielä ollut epämiellyttävää. Minusta olisi kiva jo saada ohjelmaan tiistain yhteinen aamu-uinti Märskyssä.
Usein joudun juuri näissä torstain treeneissä vähän tsemppaamaan, että pysyn vauhdissa mukana ja juuri se onkin tässä treenissä minulle parasta. Itsekseen uidessa on vähän helpompi lintsata vaikkapa vauhdeista. Nyt syksyllä nopeampien uimarien peesissä pysyminen on vähän helpompaa, kun uidaan pitempiä sarjoja peruskestävyysalueella. Keväällä on sitten luvassa vähän vauhdikkaampiakin pätkiä.
Yleensä kirjoitan päivän treenin Movescountiin ja usein uin sen uudelleen ainakin osittain vielä toisenkin kerran, joko samalla viikolla tai myöhemmin. Uiduista treeneistä muodostuu helposti pieni treenipankki, josta on helppo ammentaa uitavaa niille kerroille, kun ohjelma pitää rakentaa itse. Erityisen palkitsevaa on harjoitella niitä tekniikkadrillejä, jotka ensikokeilulla ovat tuntuneet vaikeilta.
Eilen kaikkein hankalimmalta tuntui potkusarja treenin puolivälin paikkeilla. Se meni näin:
25 m delfiinipotkuja
25 m selkäuinnin potkuja
50 m rintauintia
50 m vaparin potkua
Sarja uitiin neljä kertaa 10 sekunnin palautuksella. Aah, kun alkoi hapottaa aika jo ekalla kierroksella. Toisella kierroksella ajattelin, että en ehkä jaksa. Kolmannella ja neljännellä sinnittelin mukana, ja olin iloinen kun jaksoin sittenkin. Se hyvä puoli potkusarjoissa kyllä on, että niiden jälkeen vapari tuntuu ihmeen kevyeltä, niin tälläkin kertaa.
Syyskuussa olen käynyt hallissa uimassa vain torstaisin. Viime viikonloppuna kävimme ehkä viimeisen kerran uimassa Seurasaaren ympäri. Lähdimme uimaan sunnuntai-aamuna heti seitsemän jälkeen, ja auringonnousu oli hieno kokemus. Sormukset olin jättänyt kotiin etteivät ne putoaisi, ja loppumatkasta huomasinkin, että vasemmalla kädellä veto alkoi mennä läpi kun sormista alkoi hävitä tunto. Uimme ekan kerran myötäpäivään, ja kyllä se vastapäivään uiminen vaan tuntuu minusta helpommalta.
Pete ei vielä ole aloittanut hallikautta vaan sinnittelee luonnonvesissä, kävi tänäänkin Oittaalla uimassa ja avovesikausi kuulemma jatkuu edelleen, kun ei uinti vielä ollut epämiellyttävää. Minusta olisi kiva jo saada ohjelmaan tiistain yhteinen aamu-uinti Märskyssä.
sunnuntai 30. elokuuta 2015
Uintia ja pyöräilyä
Viikkoon mahtui torstaisen lisäksi toinenkin uinti, kun Peten kanssa kävimme eilen Oittaalla. Rannalla oli varoitus sinilevästä, mutta menimme silti, kun levää ei näkynyt ainakaan ihan kamalasti. Vesi on sen verran sameaa, että levää on vaikea havaita, jos ei ole ihan tyyntä. Hanhia oli todella paljon, mutta kyllä sinne sekaan mahtui. Juuri ketään ei ollut rannalla, mutta Angry Birds -puisto oli täynnä porukkaa. Se on todella hienolla paikalla ihan rannan tuntumassa.
Pari kertaa kiersimme poijut, ja vesi oli mukavan lämmintä. Tuuli kävi jännästi rannasta järvelle päin, mutta aaltoja ei juurikaan ollut.
Minulla oli taas kamera mukana, ja pari kertaa pysähdyin ottamaan kuvia.
Rauhallinen uinti tuntui tosi hyvältä.
Tänään menimme taas samoihin maisemiin, mutta nyt maastopyörillä. Tavoite oli mennä hurraamaan Tour de Helsingin ajajia. Metsätaipaleella ajo alkoi tuntua jotenkin oudolta, ja pysähdyttyäni huomasin takarenkaan tyhjentyneen. Pumpattiin se taas täyteen ja matka jatkui, mutta se tyhjeni uudelleen. Ei auttanut kuin alkaa vaihtohommiin. Siinä tuhraantui sen verran aikaa, ettemme ehtineetkään Velskolan mäkiin alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan jäimme Oittaan läheisyyteen pitkän ylämäen päälle odottamaan.
Noin viidentoista minuutin odottelun jälkeen tuli johtoauto ja sen perässä pari tuhatta pyöräilijää. Mukavan paljon tuttuja oli ajamassa, ja siinä ylämäessä kaikilla vauhti hiljeni niin, että useimpia ennätettiin moikatakin. Minulla oli pieni lehmänkello ja sitä kilistelin kannustamisen lomassa. Kivalta ja siistiltä näytti ajo ainakin siinä alkumatkasta.
Pyöräparaatin katselun jälkeen ajoimme Pirttimäkeen teelle ja korvapuustille. Siellä on Espoon tuoreimmat pullat ja paras pyöräkahvilatunnelma. Kotimatkalla jyrisi ukkonen, mutta säästyimme kastumiselta. Poikkesimme poluillekin, se oli pitkästä aikaa tosi jännää ja vähän haastavaakin. Jalat tuntuivat mukavan levänneiltä, ja leposykekin on hienosti laskusuunnassa.
Pari kertaa kiersimme poijut, ja vesi oli mukavan lämmintä. Tuuli kävi jännästi rannasta järvelle päin, mutta aaltoja ei juurikaan ollut.
Minulla oli taas kamera mukana, ja pari kertaa pysähdyin ottamaan kuvia.
Toisella kerralla Petekin suistui pysähtymään.
Rauhallinen uinti tuntui tosi hyvältä.
Tänään menimme taas samoihin maisemiin, mutta nyt maastopyörillä. Tavoite oli mennä hurraamaan Tour de Helsingin ajajia. Metsätaipaleella ajo alkoi tuntua jotenkin oudolta, ja pysähdyttyäni huomasin takarenkaan tyhjentyneen. Pumpattiin se taas täyteen ja matka jatkui, mutta se tyhjeni uudelleen. Ei auttanut kuin alkaa vaihtohommiin. Siinä tuhraantui sen verran aikaa, ettemme ehtineetkään Velskolan mäkiin alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan jäimme Oittaan läheisyyteen pitkän ylämäen päälle odottamaan.
Noin viidentoista minuutin odottelun jälkeen tuli johtoauto ja sen perässä pari tuhatta pyöräilijää. Mukavan paljon tuttuja oli ajamassa, ja siinä ylämäessä kaikilla vauhti hiljeni niin, että useimpia ennätettiin moikatakin. Minulla oli pieni lehmänkello ja sitä kilistelin kannustamisen lomassa. Kivalta ja siistiltä näytti ajo ainakin siinä alkumatkasta.
Pyöräparaatin katselun jälkeen ajoimme Pirttimäkeen teelle ja korvapuustille. Siellä on Espoon tuoreimmat pullat ja paras pyöräkahvilatunnelma. Kotimatkalla jyrisi ukkonen, mutta säästyimme kastumiselta. Poikkesimme poluillekin, se oli pitkästä aikaa tosi jännää ja vähän haastavaakin. Jalat tuntuivat mukavan levänneiltä, ja leposykekin on hienosti laskusuunnassa.
perjantai 7. elokuuta 2015
Varas Seurasaaressa
Olen jo jonkun aikaa haaveillut aamu-uinnista Seurasaaren ympäri; siis sellaisena ihanana aamuna kun aurinko paistaa ja meri on tyyni. Tälle päivälle oli treeniohjelmassa passelisti tunnin uinti, ja eilen sääennuste lupaili juuri oikeanlaista keliä. Houkuttelin Peten kaveriksi mukaan ja pakkasin uintikassin valmiiksi jo illalla.
Aamulla Seurasaaressa seitsemän maissa jätimme kännykän, vaihtovaatteet, pyyhkeet, silmälasit ja crocsit kassiin rannalle puun alle kun lähdimme kiertämään saarta. Kännykkä minulla oli reissulla mukana siksi, että halusin ottaa kuvia Seurasaaressa. Nämä kuvat otin, kun kävelimme uimarannalle:
Reilun tunnin päästä olimme taas lähtöpaikassa. Noustuamme rantaan huomasimme ettei kassia näy missään. Voi rähmä. Vähän siinä pyörimme ilman laseja ja kenkiä, mutta ei näkynyt kamppeita edelleenkään. Onneksi oli sentään auton avain vedenpitävässä pussukassa Peten märkkärin alla, muuten olisi varmaan sekin ja katolla ollut maantiepyörä viety. Tuohon aikaan ei avaimeen sopivaa autoa olisi kauaa tarvinnut parkkikselta etsiä.
Suunnitelmat menivät uusiksi, ja minäkin lähdin kotiin suihkuun vaikka alunperin oli tarkoitus ajaa suoraan työpaikalle fillarilla. Onneksi Petellä oli autossa aurinkolasit vahvuuksilla, ettei tarvinnut uimalasit päässä autoa ajella.
Harmittaa kaikki tämä vaiva jonkun näin typerän varkauden takia. Tein vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ja sähköisen rikosilmoituksen poliisille, vielä en tiedä korvaako kotivakuutus tällaista tapausta. Töistä sain jo onneksi uuden kännykän, mutta aika monta tuntia tässä meni hukkaan. Uudet rillitkin pitäisi hankkia, kun nämä edelliset eivät ole ihan optimaaliset nykynäön kannalta.
Seuraavalla uintikerralla taidan jättää ihan kaiken mahdollisen autoon. Kännykkääkään en tarvitse mukaan kuvaamisen takia, sillä kävin kotimatkalla ostamassa vedenpitävän kameran. Olen sellaista jo pitempään harkinnut, ja lnyt öytyi hyvä syy se ostaa. Jos arvioin oikein, kamera mahtuu märkäpuvun sisälle selkäpuolelle. Koska pukuni vetoketju aukeaa alhaalta ylös, se on sieltä kohtuuhelposti kaivettavissa myös vedessä. Seuraavalla uintikerralla meinaan kokeilla.
Ihan varmuuden vuoksi aiomme kuitenkin huomenna käydä Seurasaaren kahvilassa, sinne kun tuodaan melko usein kaikkea löytynyttä tavaraa.
Aamulla Seurasaaressa seitsemän maissa jätimme kännykän, vaihtovaatteet, pyyhkeet, silmälasit ja crocsit kassiin rannalle puun alle kun lähdimme kiertämään saarta. Kännykkä minulla oli reissulla mukana siksi, että halusin ottaa kuvia Seurasaaressa. Nämä kuvat otin, kun kävelimme uimarannalle:
 |
| Ei ketään missään. |
 |
| Pläkä. |
Reilun tunnin päästä olimme taas lähtöpaikassa. Noustuamme rantaan huomasimme ettei kassia näy missään. Voi rähmä. Vähän siinä pyörimme ilman laseja ja kenkiä, mutta ei näkynyt kamppeita edelleenkään. Onneksi oli sentään auton avain vedenpitävässä pussukassa Peten märkkärin alla, muuten olisi varmaan sekin ja katolla ollut maantiepyörä viety. Tuohon aikaan ei avaimeen sopivaa autoa olisi kauaa tarvinnut parkkikselta etsiä.
Suunnitelmat menivät uusiksi, ja minäkin lähdin kotiin suihkuun vaikka alunperin oli tarkoitus ajaa suoraan työpaikalle fillarilla. Onneksi Petellä oli autossa aurinkolasit vahvuuksilla, ettei tarvinnut uimalasit päässä autoa ajella.
Harmittaa kaikki tämä vaiva jonkun näin typerän varkauden takia. Tein vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ja sähköisen rikosilmoituksen poliisille, vielä en tiedä korvaako kotivakuutus tällaista tapausta. Töistä sain jo onneksi uuden kännykän, mutta aika monta tuntia tässä meni hukkaan. Uudet rillitkin pitäisi hankkia, kun nämä edelliset eivät ole ihan optimaaliset nykynäön kannalta.
Seuraavalla uintikerralla taidan jättää ihan kaiken mahdollisen autoon. Kännykkääkään en tarvitse mukaan kuvaamisen takia, sillä kävin kotimatkalla ostamassa vedenpitävän kameran. Olen sellaista jo pitempään harkinnut, ja lnyt öytyi hyvä syy se ostaa. Jos arvioin oikein, kamera mahtuu märkäpuvun sisälle selkäpuolelle. Koska pukuni vetoketju aukeaa alhaalta ylös, se on sieltä kohtuuhelposti kaivettavissa myös vedessä. Seuraavalla uintikerralla meinaan kokeilla.
Ihan varmuuden vuoksi aiomme kuitenkin huomenna käydä Seurasaaren kahvilassa, sinne kun tuodaan melko usein kaikkea löytynyttä tavaraa.
lauantai 4. heinäkuuta 2015
Eka lomaviikko
Kiskon jälkeen on vähän palauteltu. Tälle viikolle oli ohjelmassa yksi pitempi juoksu ja yhdistelmä, muuten kevyttä.
Kun olimme sunnuntai-iltana lähettäneet poikamme taas armeijan leipiin kolmeksi pitkäksi viikoksi, lähdimme maanantaina mökille. Tiistaina kävimme ajamassa pyörillä 1,5 tunnin kevyen lenkin. Olo tuntui silloin jo melko palautuneelta. Sykkeetkin olivat mukavan alhaalla, en tiedä johtuuko se lomasta vai lisääntyneestä unesta, mutta hyvä juttu joka tapauksessa. Nyt on kiva treenata, kun lomapäivät voi suunnitella treenien ympärille.
Keskiviikkona meillä oli ohjelmassa mökin parkkipaikan kitkentä ja siistiminen. Se on ollut niin kamalassa kunnossa jo joitakin vuosia, että aina mökille tullessa tai sieltä lähtiessä on harmittanut. Itse olin ajatellut, että hyvä jos saadaan homma hoidettua loman aikana mutta nyt valmista tuli päivässä. Tuo Pete on sellainen, ettei häntä pitele mikään kun vauhtiin pääsee enkä minäkään voi höllätä, kun toinen ahkeroi. Yhdessä kitkettiin rikkaruohoja, levitettiin hiekkaa, istutettiin pari laakakatajaa ja siirreltiin kiviä. Koko päivä siinä meni, mutta saatiin kaikki valmiiksi. Harmi, etten tajunnut ottaa kuvia! Puolen tunnin kevyt juoksulenkkikin käytiin tekemässä ja sen päälle lyhyt yin-joogasessio lantion avaamiseksi, Peten ihkaensimmäinen.
Torstaina oli ohjelmassa se pitempi juoksulenkki, 1 h 40 min. Keli tuntui kuumalta ja jalat väsyneiltä, joten raskasta oli. Tuli se lenkki kuitenkin taas tehtyä! Loppupäivän teimmekin matkaa Harjavaltaan äitini 70-vuotispäiville. Ihmeen suora on kakkostie ja tasaista Satakunnassa.
Perjantaina kävimme Yyterissä uimassa. Rannalla oli kova tuuli ja meressä vaahtopäitä. Vähän alkoi mietityttää veden lämpötila ja uinnin fiksuus muutenkin. Reippaasti puimme märkäpuvut päälle ja kävelimme rantaan. Ja yllätys, vesi tuntui mukavan lämpimältä. Uimme puoli tuntia rannan suuntaisesti ja saman verran takaisin. Yhden kerran aalto heitti meidät ympäri, sitä pysähdyimme vähäksi ajaksi ihmettelemään. Uidessa pysyttelimme lähekkäin, jotta emme eksyisi toisistamme ja leijalautailijoiden olisi meidät helpompi havaita.
Tänään oli ohjelmassa yhdistelmätreeni. Sen teimme Kuusijärvellä. Ensin uimme pari kierrosta. Vesi oli niin lämmintä, että uin ilman märkäpukua. Pyörälenkin oli suunnitellut ystävämme J, joka oli myös mukana treenaamassa. Olipas kivat tiet Sipoossa, varsinkin Boxiin vievä tie jäi mieleen. Siinä oli ihan tasainen asfalttikin.
Sen verran lämmintä oli, että reilun kolmen tunnin pyöräilyn aikana join yhteensä neljä pulloa vettä ja urheilujuomaa. Koska mukana oli vain kolme pulloa, piti tehdä lyhyt pysähdys Itä-Helsingin Siwassa ja ostaa lisää vettä. Taisin kerrankin juoda tarpeeksi pyöräilyn aikana, ja syömäni Maximin Sweet and salty -energiapatukka oli todella hyvä - jatkoon! Sulanutta suklaata oli kyllä vähän aikaa aika monessa paikassa, mutta patukan maku korvasi tämän pienen lämpimästä säästä johtuneen epäkohdan.
Treenin päätteeksi juoksin Rykäsy-reittiä 10 minuuttia ja saman verran takaisin. Juoksu nyt oli sitä samaa taaperrusta kuin muutenkin, mutta kokonaisuutena treeni ja itse asiassa koko viikko tuntui tosi hyvältä!
Kun olimme sunnuntai-iltana lähettäneet poikamme taas armeijan leipiin kolmeksi pitkäksi viikoksi, lähdimme maanantaina mökille. Tiistaina kävimme ajamassa pyörillä 1,5 tunnin kevyen lenkin. Olo tuntui silloin jo melko palautuneelta. Sykkeetkin olivat mukavan alhaalla, en tiedä johtuuko se lomasta vai lisääntyneestä unesta, mutta hyvä juttu joka tapauksessa. Nyt on kiva treenata, kun lomapäivät voi suunnitella treenien ympärille.
Keskiviikkona meillä oli ohjelmassa mökin parkkipaikan kitkentä ja siistiminen. Se on ollut niin kamalassa kunnossa jo joitakin vuosia, että aina mökille tullessa tai sieltä lähtiessä on harmittanut. Itse olin ajatellut, että hyvä jos saadaan homma hoidettua loman aikana mutta nyt valmista tuli päivässä. Tuo Pete on sellainen, ettei häntä pitele mikään kun vauhtiin pääsee enkä minäkään voi höllätä, kun toinen ahkeroi. Yhdessä kitkettiin rikkaruohoja, levitettiin hiekkaa, istutettiin pari laakakatajaa ja siirreltiin kiviä. Koko päivä siinä meni, mutta saatiin kaikki valmiiksi. Harmi, etten tajunnut ottaa kuvia! Puolen tunnin kevyt juoksulenkkikin käytiin tekemässä ja sen päälle lyhyt yin-joogasessio lantion avaamiseksi, Peten ihkaensimmäinen.
Torstaina oli ohjelmassa se pitempi juoksulenkki, 1 h 40 min. Keli tuntui kuumalta ja jalat väsyneiltä, joten raskasta oli. Tuli se lenkki kuitenkin taas tehtyä! Loppupäivän teimmekin matkaa Harjavaltaan äitini 70-vuotispäiville. Ihmeen suora on kakkostie ja tasaista Satakunnassa.
Perjantaina kävimme Yyterissä uimassa. Rannalla oli kova tuuli ja meressä vaahtopäitä. Vähän alkoi mietityttää veden lämpötila ja uinnin fiksuus muutenkin. Reippaasti puimme märkäpuvut päälle ja kävelimme rantaan. Ja yllätys, vesi tuntui mukavan lämpimältä. Uimme puoli tuntia rannan suuntaisesti ja saman verran takaisin. Yhden kerran aalto heitti meidät ympäri, sitä pysähdyimme vähäksi ajaksi ihmettelemään. Uidessa pysyttelimme lähekkäin, jotta emme eksyisi toisistamme ja leijalautailijoiden olisi meidät helpompi havaita.
 |
| Rannalla kuvaushommissa |
Tänään oli ohjelmassa yhdistelmätreeni. Sen teimme Kuusijärvellä. Ensin uimme pari kierrosta. Vesi oli niin lämmintä, että uin ilman märkäpukua. Pyörälenkin oli suunnitellut ystävämme J, joka oli myös mukana treenaamassa. Olipas kivat tiet Sipoossa, varsinkin Boxiin vievä tie jäi mieleen. Siinä oli ihan tasainen asfalttikin.
 |
| Kuusijärvellä kymmeneltä. Parkkiksellakin oli vielä tilaa. |
Sen verran lämmintä oli, että reilun kolmen tunnin pyöräilyn aikana join yhteensä neljä pulloa vettä ja urheilujuomaa. Koska mukana oli vain kolme pulloa, piti tehdä lyhyt pysähdys Itä-Helsingin Siwassa ja ostaa lisää vettä. Taisin kerrankin juoda tarpeeksi pyöräilyn aikana, ja syömäni Maximin Sweet and salty -energiapatukka oli todella hyvä - jatkoon! Sulanutta suklaata oli kyllä vähän aikaa aika monessa paikassa, mutta patukan maku korvasi tämän pienen lämpimästä säästä johtuneen epäkohdan.
Treenin päätteeksi juoksin Rykäsy-reittiä 10 minuuttia ja saman verran takaisin. Juoksu nyt oli sitä samaa taaperrusta kuin muutenkin, mutta kokonaisuutena treeni ja itse asiassa koko viikko tuntui tosi hyvältä!
torstai 18. kesäkuuta 2015
Kahdelle eurolle vastinetta
Vähän on sateista ja viileää ja tyttärella iltasuunnitelmia, joten lähdemme mökille vasta huomenna perjantaina. Tänään piti ehtiä käydä kaupassa ja uimassa tunnin pk-lenkki.
Vähän jouduin miettimään, missä uintitreenin tekisin. Avoveteen teki mieli. Kuusijärvi on tosi ruuhkaisen matkan päässä meiltä, joten se ei siksi houkutellut. Kaitalammella puolestaan ei ole oikein mitään fasiliteetteja ja auton joutuu jättämään aika kauas, mikä näin märällä kelillä ei ole plussaa. Päädyin menemään Oittaalle.
Bodom-järveen on tänä kesänä laitettu uintipoijuja ja merkitty noin 750 metrin rata: 4-5 poijua rannan suuntaisesti ja sitten kaksi vähän kauemmaksi peräkkäin. Kauimpana oleva poiju meinasi minulta jäädä huomaamatta, kunnes toinen uimari sen minulle näytti, kun olin jo kääntynyt takaisin rantaan päin. Poijut ovat helpottavat kovasti uitia Oittaalla, siellä kun ei muuten ole oikein mitään kiintopisteitä. No yksi saari on kyllä, mutta se on yllättävän kaukana, enkä ole sitä koskaan kiertänyt. Aikaisempina kesinä olemme uineet vastarannalle vaaleata taloa kohti ja takaisin, mutta sillä matkalla ei oikein tapahdu mitään.
Vesi oli vajaat 15 astetta lämmintä, ja alussa tuntui hieman vaikealta laittaa kasvot veteen ja puhaltaa. Kyllä se siitä sitten helpottui, mutta kolmannen kierroksen alussa huomasin, että vasemman käden reunimmaiset sormet alkavat olla tunnottomat ja jalatkin alkoivat palella. Välillä uin kädet nyrkissä, kun pelkäsin että sormukset putoavat. Neljännelle kierrokselle en enää uskaltanut lähteä, vaan suuntasin suihkuun.
Vaikka Strava kertoo, että liikuin 7 sekuntia, uintiaika oli oikeasti noin 54 minuuttia. Tämän tästä piti laittaa laseja paremmin, kun oikean linssin sisään pääsi vettä.
Olin jo ennen uintia maksanut kahvilassa kaksi euroa suihkun käyttömahdollisuudesta. Märkäpuku oli kiva pukea päälle lämpimässä ja kuivassa tilassa, ja tosi mahtavaa oli päästä lämpimään suihkuun heti uinnin jälkeen, se oli kyllä enemmän kuin hintansa arvoinen! Kannattaa kokeilla, jos Oittaalla käyt uimassa.
Vähän jouduin miettimään, missä uintitreenin tekisin. Avoveteen teki mieli. Kuusijärvi on tosi ruuhkaisen matkan päässä meiltä, joten se ei siksi houkutellut. Kaitalammella puolestaan ei ole oikein mitään fasiliteetteja ja auton joutuu jättämään aika kauas, mikä näin märällä kelillä ei ole plussaa. Päädyin menemään Oittaalle.
 |
| Poiju ja etualalla lintu. Sataa. |
Bodom-järveen on tänä kesänä laitettu uintipoijuja ja merkitty noin 750 metrin rata: 4-5 poijua rannan suuntaisesti ja sitten kaksi vähän kauemmaksi peräkkäin. Kauimpana oleva poiju meinasi minulta jäädä huomaamatta, kunnes toinen uimari sen minulle näytti, kun olin jo kääntynyt takaisin rantaan päin. Poijut ovat helpottavat kovasti uitia Oittaalla, siellä kun ei muuten ole oikein mitään kiintopisteitä. No yksi saari on kyllä, mutta se on yllättävän kaukana, enkä ole sitä koskaan kiertänyt. Aikaisempina kesinä olemme uineet vastarannalle vaaleata taloa kohti ja takaisin, mutta sillä matkalla ei oikein tapahdu mitään.
Vesi oli vajaat 15 astetta lämmintä, ja alussa tuntui hieman vaikealta laittaa kasvot veteen ja puhaltaa. Kyllä se siitä sitten helpottui, mutta kolmannen kierroksen alussa huomasin, että vasemman käden reunimmaiset sormet alkavat olla tunnottomat ja jalatkin alkoivat palella. Välillä uin kädet nyrkissä, kun pelkäsin että sormukset putoavat. Neljännelle kierrokselle en enää uskaltanut lähteä, vaan suuntasin suihkuun.
 |
| Tyhjässä pukuhuoneessa mahtui hyvin levittelemään tavaroita. |
Vaikka Strava kertoo, että liikuin 7 sekuntia, uintiaika oli oikeasti noin 54 minuuttia. Tämän tästä piti laittaa laseja paremmin, kun oikean linssin sisään pääsi vettä.
Olin jo ennen uintia maksanut kahvilassa kaksi euroa suihkun käyttömahdollisuudesta. Märkäpuku oli kiva pukea päälle lämpimässä ja kuivassa tilassa, ja tosi mahtavaa oli päästä lämpimään suihkuun heti uinnin jälkeen, se oli kyllä enemmän kuin hintansa arvoinen! Kannattaa kokeilla, jos Oittaalla käyt uimassa.
maanantai 1. kesäkuuta 2015
Viikonloppuriennot
Kummitytön ylioppilas- ja oman tyttären 18-vuotisjuhlien lomassa ehdin sentään viikonloppuna vähän pyöräilemään, juoksemaan ja uimaankin, vaikka tiukkaa teki. Sohva-aika jäi viikonloppuna ihan minimiin.
Lauantaina meillä oli Peten kanssa treeniohjelmassa semi big day training eli 3-4 tuntia pyörällä ja tunti juosten. Uinti oli valinnainen, ja sen jouduimme aikataulun vuoksi jättämään sunnuntaille. Päätimme aloittaa lenkit Oittaalta, jotta pääsemme mahdollisimman nopeasti pyörällä maantielle ja metsään juoksemaan.
Olin suunnitellut pyörälenkin edellisenä iltana ja siirtänyt sen Ambittiin, koska mukana oli vähän uusiakin teitä. Varsinkin tie Ojakkalasta Veikkolaan oli kiva uusi pätkä. Piennar oli leveä ja maalaismaisemat hienoja. Nyt ajoin reitin myötäpäivään, mutta vastapäivään voisi olla parempi siksi, ettei silloin tarvitsisi ylittää Hanko-Hyvinkää tietä kahteen kertaan. Varsinkin tielle kääntyminen on hankalaa, koska siinä tullaan kolmion takaa ja pitää lähteä ylämäkeen. Välillä hieman ihmetyttivät ne autoilijat, joiden ajolinja ei pyörää ohittaessa muutu senttiäkään. Ohituksia oli helppo seurata, kun jonkun matkaa ajoin yhden toisen pyöräilijän perässä suoralla tiellä. Piennar oli kyllä leveä, mutta silti auton pieni siirtymä ohitustilanteessa keskemmälle tietä on aina tervetullut ele.
Perillä Oittaalla lukitsin pyörän auton katolle ja lähdin juoksemaan. Tunti piti juosta, mutta jäi vähän vajaaksi. Ensin lähdin kiertämään hiihtämällä tutuksi tullutta reilun neljän kilsan lenkkiä (huh, mitä mäkiä), mutta loppulenkin ajaksi siirryin tasaisempaan maastoon Kunnarlantien toiselle puolelle. Siellä juoksin niin pitkään, että vastaan tuli Pete. Silloin annoin itselleni luvan kääntyä takaisinpäin.
Loppupäivä menikin ensin kummityttöä juhliessa ja sen jälkeen oman tyttären sunnutaisia 18-vuotispäiviä valmistellessa. Sukulaiset ja kummit tulivat meille brunssille, jonka jälkeen kävimme Peten kanssa vielä katsomassa tyttären futismatsin Myyrmäessä. Futiskatsomossa huomasi helposti, miten lämpötila alkoi illansuussa laskea ja kylmähän siinä tuulessa istuessa tuli. Pelin päätyttyä lähdimme kuitenkin päättäväisesti kohti Kuusijärveä ja ensimmäistä avovesiuintia Suomen vesissä.
Mukavasti oli Kuusiksella porukkaa, ja vesi oli yllättävän lämmintä. Kylmä ei edes salvannut hengitystä! Ensi viikonlopun Vantaa Triathlonin isot poijut olivat jo järvessä, joten suunnistaminen oli helppoa. Uusi märkkäri oli nyt ensimmäistä kertaa päällä avovedessä, ja ihan hyvä oli uintikokemus. Kädet tuntuivat pyörivän kevyesti eikä jaloistakaan puristanut. Mikään paikka ei hiertänyt, joten puku on varmaan ihan sopivan kokoinen. Vähän enemmän vettä meni sisään kuin vanhassa puvussa, mutta se taisikin olla minulle liian pieni.
Vanhallekin märkkärille löytyi ottaja, kun tarjosin sitä Tri For Funille yhden seurakaverin suosituksesta. Siinä on niin paljon vekkejä, etten olisi sitä kehdannut kenellekään myydä, mutta kyllä sillä avovesiuintifiilikseen kuitenkin pääsee. Aloittelijalle se on siis varmasti ihan ok ensimmäiseksi kokeilupuvuksi.
Klassista märkäpukukuvaa Kuusiksen rannalta ei nyt tullut tällä kertaa napattua, mutta uudet Niket kuvasin Kuusiksen pimeässä pukkarissa:
Lauantaina meillä oli Peten kanssa treeniohjelmassa semi big day training eli 3-4 tuntia pyörällä ja tunti juosten. Uinti oli valinnainen, ja sen jouduimme aikataulun vuoksi jättämään sunnuntaille. Päätimme aloittaa lenkit Oittaalta, jotta pääsemme mahdollisimman nopeasti pyörällä maantielle ja metsään juoksemaan.
Olin suunnitellut pyörälenkin edellisenä iltana ja siirtänyt sen Ambittiin, koska mukana oli vähän uusiakin teitä. Varsinkin tie Ojakkalasta Veikkolaan oli kiva uusi pätkä. Piennar oli leveä ja maalaismaisemat hienoja. Nyt ajoin reitin myötäpäivään, mutta vastapäivään voisi olla parempi siksi, ettei silloin tarvitsisi ylittää Hanko-Hyvinkää tietä kahteen kertaan. Varsinkin tielle kääntyminen on hankalaa, koska siinä tullaan kolmion takaa ja pitää lähteä ylämäkeen. Välillä hieman ihmetyttivät ne autoilijat, joiden ajolinja ei pyörää ohittaessa muutu senttiäkään. Ohituksia oli helppo seurata, kun jonkun matkaa ajoin yhden toisen pyöräilijän perässä suoralla tiellä. Piennar oli kyllä leveä, mutta silti auton pieni siirtymä ohitustilanteessa keskemmälle tietä on aina tervetullut ele.
Perillä Oittaalla lukitsin pyörän auton katolle ja lähdin juoksemaan. Tunti piti juosta, mutta jäi vähän vajaaksi. Ensin lähdin kiertämään hiihtämällä tutuksi tullutta reilun neljän kilsan lenkkiä (huh, mitä mäkiä), mutta loppulenkin ajaksi siirryin tasaisempaan maastoon Kunnarlantien toiselle puolelle. Siellä juoksin niin pitkään, että vastaan tuli Pete. Silloin annoin itselleni luvan kääntyä takaisinpäin.
Loppupäivä menikin ensin kummityttöä juhliessa ja sen jälkeen oman tyttären sunnutaisia 18-vuotispäiviä valmistellessa. Sukulaiset ja kummit tulivat meille brunssille, jonka jälkeen kävimme Peten kanssa vielä katsomassa tyttären futismatsin Myyrmäessä. Futiskatsomossa huomasi helposti, miten lämpötila alkoi illansuussa laskea ja kylmähän siinä tuulessa istuessa tuli. Pelin päätyttyä lähdimme kuitenkin päättäväisesti kohti Kuusijärveä ja ensimmäistä avovesiuintia Suomen vesissä.
Mukavasti oli Kuusiksella porukkaa, ja vesi oli yllättävän lämmintä. Kylmä ei edes salvannut hengitystä! Ensi viikonlopun Vantaa Triathlonin isot poijut olivat jo järvessä, joten suunnistaminen oli helppoa. Uusi märkkäri oli nyt ensimmäistä kertaa päällä avovedessä, ja ihan hyvä oli uintikokemus. Kädet tuntuivat pyörivän kevyesti eikä jaloistakaan puristanut. Mikään paikka ei hiertänyt, joten puku on varmaan ihan sopivan kokoinen. Vähän enemmän vettä meni sisään kuin vanhassa puvussa, mutta se taisikin olla minulle liian pieni.
Vanhallekin märkkärille löytyi ottaja, kun tarjosin sitä Tri For Funille yhden seurakaverin suosituksesta. Siinä on niin paljon vekkejä, etten olisi sitä kehdannut kenellekään myydä, mutta kyllä sillä avovesiuintifiilikseen kuitenkin pääsee. Aloittelijalle se on siis varmasti ihan ok ensimmäiseksi kokeilupuvuksi.
Klassista märkäpukukuvaa Kuusiksen rannalta ei nyt tullut tällä kertaa napattua, mutta uudet Niket kuvasin Kuusiksen pimeässä pukkarissa:
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Ekat lomapäivät
Hyvin on päästy treenailun makuun täällä Mallorcalla. Aurinko on paistanut, lämpötila ollut kahdenkymmenen plusasteen paremmalla puolella ja telkkaristakin tulee Paris-Roubaix!
Sunnuntaina aamu-uinnin ja pyörien vuokrauksen jälkeen ajoimme Portocolomiin, jossa oli menossa kansainvälinen triahtlonkisa. Suorin reitti kaupunkiin oli suljettu, joten meidän piti vähän kierrellä ennenkuin pääsimme kisapaikalle. Silloin oli suurin osa kilpailijoista jo maalissa. Joku heltriläinen kilpailija siinä jututettiinkin, ja pari muuta seurakaveria tööttäsi meille kotimatkalla autosta. Meillä oli päällä Heltrin pyöräkamppeet tunnistamisen helpottamiseksi.
Meillä on nyt samanlaiset hiilikuituiset Cannondale Synapse -maantiepyörät. Kotoa otin mukaan pienen tarrakiinnitteisen tarvikepussukan ja sellaisen telineen, johon saan kiinni sykemittarin. Pyörä on hyvässä kunnossa, ja siinä on kompaktikammet ja vuoristopakka, eli vähän kevyempiä välityksiä löytyy vuorille kiipeämiseen.
Kevyille välityksille oli eilen käyttöä, kun ajoimme Sa Calobraan. Suunnittelimme reitin Stravassa ja siirsin sen Suunto Ambit2 S-mittariin. Menomatkalla ajoimmekin tosi nättiä ja kapeaa maalaisväylää. Reittiä oli tosi helppo seurata. Ehkä vielä toivoisin siihen jotain tietoa siitä, kuinka pitkä matka on seuraavaan risteykseen. Nyt näytössä näkyy vain nuoli ja viiva. Mutta kyllähän tuollakin pärjää, eikä pyöräilyn flow katkea kartan katselemiseen.
Sa Calobra on meren rannalla noin 10 kilometriä pitkän alamäen päässä. Sinnepäin on siis mukava ajella, toiset vaan osaavat ajaa ne alamäetkin nopeammin kuin toiset. Yritin valita sellaiset ajolinjat, etten jää takaa kovaa tulevien alle. Pyöräilijöitä oli aika paljon siellä alhaalla, mutta turistibusseja vähemmän kuin viime vuonna, joten kahviloissa oli hyvin tilaa ja kaikki sujui. Pienen tankkauksen jälkeen lähdimme kapuamaan vuorta ylöspäin.
Ylämäkeen olikin sitten erilaista polkea, kun vauhti oli pahimmillaan vain noin 6 km/h. Aikamoista raastoa siis, ja siltä tuntui että kaikki menevät ohi. Parikin kertaa reilun tunnin kiipeämisen aikana tuli mieleen, että onko tässä mitään järkeä ja sitten tulikin onneksi jostain kiva tuulenvire ja eteen avautuivat mielettömän hienot vuori- ja merimaisemat. Kannatti hikoilla. Oli se vaan silti aikamoinen luulot pois -reissu, eikä minulla ainakaan tuon jälkeen ole mitään harhakuvitelmia omasta pyöräkunnosta, sen verran jalkoihin jäin ihan joka mäessä. Treenattavaa riittää.
Kotimatkalla sykemittari simahti oltuaan päällä reilut kuusi tuntia. Olin aamu-uinnin jälkeen vielä ladannut sen uudelleen täyteen välttyäkseni tältä. Harmitti, sillä nyt olimme kotimatkan vain kartan varassa ja vähän sitten etsimmekin oikeaa reittiä ensin Pollencassa ja sitten vielä vähän lähempänä hotellia. Käsittääkseni tuolle sykemittarille luvataan tehokasta peliaikaa 8 tuntia, kun se on satelliitteihin yhteydessä kerran sekunnissa kuten reittejä käytettäessä käsittääkseni kannattaa olla. Ihan ei täyttänyt odotuksia se.
Tästä näkee, miten mittari simahti ennenkuin minä, joka poljin sentään hotellille asti. Pitkälti toistakymmentä kilsaa jäi siis rekisteröitymättä. Nousumetrit eivät nekään pidä paikkaansa, koko reitillä niitä lienee ollut parituhatta. Hassusti nousumetrit kertautuvat Strava-siirrossa, olen tästä virheestä laittanutkin Suunnolle jo meililä.
Tänään olikin sitten vähän kevyempi päivä, kun aamu-uinnin jälkeen ajoin 40 kilsan palauttavan lenkin tasaisella ja juoksin sen päälle puolisen tuntia. Iltapäivällä kävimme ostoksilla Festival Park Outletissa ja Decathlonissa Palman pohjoispuolella. Jotain pieniä juttuja löytyi ja lapsille tuliaiset. Tänään on myös pyykkipäivä, kun meillä kummallakin on vain kolmet ajokamppeet, kaikki nyt hotellin koneessa pyörimässä.
Huomenna on tarkoitus ajaa Solleriin, taas parituhatta nousumetriä. Jaloissa tuntuu jo tähänkinastiset nousut ihan hyvin, ja portaidenkin nouseminen tuntuu kivasti etureisissä. Alaselkä ei sen sijaan ainakaan vielä ole tullut kipeäksi, olen ehkä oppinut ainakin vähän jo pyörittämäänkin.
Sunnuntaina aamu-uinnin ja pyörien vuokrauksen jälkeen ajoimme Portocolomiin, jossa oli menossa kansainvälinen triahtlonkisa. Suorin reitti kaupunkiin oli suljettu, joten meidän piti vähän kierrellä ennenkuin pääsimme kisapaikalle. Silloin oli suurin osa kilpailijoista jo maalissa. Joku heltriläinen kilpailija siinä jututettiinkin, ja pari muuta seurakaveria tööttäsi meille kotimatkalla autosta. Meillä oli päällä Heltrin pyöräkamppeet tunnistamisen helpottamiseksi.
Meillä on nyt samanlaiset hiilikuituiset Cannondale Synapse -maantiepyörät. Kotoa otin mukaan pienen tarrakiinnitteisen tarvikepussukan ja sellaisen telineen, johon saan kiinni sykemittarin. Pyörä on hyvässä kunnossa, ja siinä on kompaktikammet ja vuoristopakka, eli vähän kevyempiä välityksiä löytyy vuorille kiipeämiseen.
 |
| Ohjaamo |
Kevyille välityksille oli eilen käyttöä, kun ajoimme Sa Calobraan. Suunnittelimme reitin Stravassa ja siirsin sen Suunto Ambit2 S-mittariin. Menomatkalla ajoimmekin tosi nättiä ja kapeaa maalaisväylää. Reittiä oli tosi helppo seurata. Ehkä vielä toivoisin siihen jotain tietoa siitä, kuinka pitkä matka on seuraavaan risteykseen. Nyt näytössä näkyy vain nuoli ja viiva. Mutta kyllähän tuollakin pärjää, eikä pyöräilyn flow katkea kartan katselemiseen.
 |
| Matkalla Sa Calobraan. |
 |
| Sa Calobrassa |
 |
| Tässä olen just ajanut Llucin nousun etelän suunnasta. Pete ehti odottaessaan ottaa kamerankin esiin. |
Kotimatkalla sykemittari simahti oltuaan päällä reilut kuusi tuntia. Olin aamu-uinnin jälkeen vielä ladannut sen uudelleen täyteen välttyäkseni tältä. Harmitti, sillä nyt olimme kotimatkan vain kartan varassa ja vähän sitten etsimmekin oikeaa reittiä ensin Pollencassa ja sitten vielä vähän lähempänä hotellia. Käsittääkseni tuolle sykemittarille luvataan tehokasta peliaikaa 8 tuntia, kun se on satelliitteihin yhteydessä kerran sekunnissa kuten reittejä käytettäessä käsittääkseni kannattaa olla. Ihan ei täyttänyt odotuksia se.
Tästä näkee, miten mittari simahti ennenkuin minä, joka poljin sentään hotellille asti. Pitkälti toistakymmentä kilsaa jäi siis rekisteröitymättä. Nousumetrit eivät nekään pidä paikkaansa, koko reitillä niitä lienee ollut parituhatta. Hassusti nousumetrit kertautuvat Strava-siirrossa, olen tästä virheestä laittanutkin Suunnolle jo meililä.
Tänään olikin sitten vähän kevyempi päivä, kun aamu-uinnin jälkeen ajoin 40 kilsan palauttavan lenkin tasaisella ja juoksin sen päälle puolisen tuntia. Iltapäivällä kävimme ostoksilla Festival Park Outletissa ja Decathlonissa Palman pohjoispuolella. Jotain pieniä juttuja löytyi ja lapsille tuliaiset. Tänään on myös pyykkipäivä, kun meillä kummallakin on vain kolmet ajokamppeet, kaikki nyt hotellin koneessa pyörimässä.
Huomenna on tarkoitus ajaa Solleriin, taas parituhatta nousumetriä. Jaloissa tuntuu jo tähänkinastiset nousut ihan hyvin, ja portaidenkin nouseminen tuntuu kivasti etureisissä. Alaselkä ei sen sijaan ainakaan vielä ole tullut kipeäksi, olen ehkä oppinut ainakin vähän jo pyörittämäänkin.
torstai 31. heinäkuuta 2014
Rentoutta hakemassa
Sisko lähti kotiin Salt Lake Cityyn eilen ja on jo päässyt onnellisesti perillekin. Treenailut onnistuivat hänen matkansa aikana ihan kivasti, vain tiistainen Helsinki Triathlonin tempo jäi väliin, kun halusin viettää viimeisen yhteisen iltamme siskon ja tyttäriensä kanssa. Meillä oli mukavaa; kävimme lounaalla, jätskillä ja Sky Wheelissä Kauppatorin rannalla.
Onneksi keskiviikoksi oli luvassa mukavaa liikunta-aiheista ohjelmaa, niin en jäänyt ikävää liikaa pohdiskelemaan. Kävimme nimittäin uimassa Seurasaaren ympäri, minä ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja vieläpä ilman märkäpukua. Oli niin kuuma, että ajattelin pärjääväni ilmankin.
Kymmenen hengen porukassa lähdimme uimaan. Aallokkoa ei juurikaan ollut ja aurinko paistoi. Olin laittanut päälle kisapukuni, ja ajanut paikalle pyörällä, joten minulla oli jo valmiiksi mukavan kuuma olo. Vesi oli todella lämmintä eikä juurikaan viilentänyt oloa. Nudistirantojen jälkeen näin, että pari edessä ollut kaveria karkaa yhä pitemmälle, ja eteen oli tullut joku aika samanvauhtinen tyyppi, joka ui kyllä aikamoista siksakkia. Ajattelin, etten ainakaan hänen peesiinsä lähde. Ehkä puolen kilsan uinnin jälkeen satuin taas siksakkaajan taakse. Hänellä oli tutunnäköinen Sailfishin märkäpuku, ja pian tajusinkin, että Petehän se siinä. Jonkun aikaa uimme lähekkäin, sitten hän otti taas uuden jännittävän suunnan minusta poispäin. Näin kävi useammankin kerran. Itse tietenkin ajattelin uivani suoraan.
Uinti sujui rennosti ja ihan kohtuullista vauhtiakin. Lämmintä oli, ja vain yhdessä kohdassa juuri ennen kääntymistäni takaisin uimarannalle oli vähän kylmempää vettä. Olisi saanut olla enemmänkin, niin kuuma tuli. Ilman pysähdyksiä aikaa meni 1:07 ja osia. Aika läheltä rantaa menin, ensi viikolla taidan yrittää uida vähän keskemmältä mukavasti tervalta tuoksuvan sillan alta.
Tänään piti rentoutta tavoitella pyörän selässä, kun kävin itsekseni ajamassa tiistai-iltan väliin jääneen tempon Röylässä. Ajoin sinne kotoa pyörällä, ja ennen lähtöä pysähdyin hetkeksi juomaan, laittamaan huulirasvaa ja tekemään muitakin tärkeitä juttuja. Tuuli tuntui olevan sivuvastainen, ja pientä sisäistä keskustelua piti käydä ennen kuin sain polkaistua pyörän liikkeelle. Kantavin ajatus oli, että itseäni vartenhan minä tätä (epämukavaa tempoajelua) teen, joten liikkeelle vaan. Ajoin kympin tempon kahteen kertaan, välissä parin minuutin tauko.
Tempokierrosten jälkeen ajoin Oittaalle, josta Pete noukki minut autoon ja vei mökille. Pienen välipalan jälkeen kävin superlyhyellä juoksulenkillä. Lenkin päätteeksi harjoittelin kellumista mökkijärvessä. Uin vähän matkaa pyykkimuijaa (selällään, kädet samassa tahdissa ympäri, rintauinnin potku), jonka jälkeen jättäydyin aaltojen vietäväksi. Tuntui ihan lomalta.
Onneksi keskiviikoksi oli luvassa mukavaa liikunta-aiheista ohjelmaa, niin en jäänyt ikävää liikaa pohdiskelemaan. Kävimme nimittäin uimassa Seurasaaren ympäri, minä ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja vieläpä ilman märkäpukua. Oli niin kuuma, että ajattelin pärjääväni ilmankin.
Kymmenen hengen porukassa lähdimme uimaan. Aallokkoa ei juurikaan ollut ja aurinko paistoi. Olin laittanut päälle kisapukuni, ja ajanut paikalle pyörällä, joten minulla oli jo valmiiksi mukavan kuuma olo. Vesi oli todella lämmintä eikä juurikaan viilentänyt oloa. Nudistirantojen jälkeen näin, että pari edessä ollut kaveria karkaa yhä pitemmälle, ja eteen oli tullut joku aika samanvauhtinen tyyppi, joka ui kyllä aikamoista siksakkia. Ajattelin, etten ainakaan hänen peesiinsä lähde. Ehkä puolen kilsan uinnin jälkeen satuin taas siksakkaajan taakse. Hänellä oli tutunnäköinen Sailfishin märkäpuku, ja pian tajusinkin, että Petehän se siinä. Jonkun aikaa uimme lähekkäin, sitten hän otti taas uuden jännittävän suunnan minusta poispäin. Näin kävi useammankin kerran. Itse tietenkin ajattelin uivani suoraan.
Uinti sujui rennosti ja ihan kohtuullista vauhtiakin. Lämmintä oli, ja vain yhdessä kohdassa juuri ennen kääntymistäni takaisin uimarannalle oli vähän kylmempää vettä. Olisi saanut olla enemmänkin, niin kuuma tuli. Ilman pysähdyksiä aikaa meni 1:07 ja osia. Aika läheltä rantaa menin, ensi viikolla taidan yrittää uida vähän keskemmältä mukavasti tervalta tuoksuvan sillan alta.
Tänään piti rentoutta tavoitella pyörän selässä, kun kävin itsekseni ajamassa tiistai-iltan väliin jääneen tempon Röylässä. Ajoin sinne kotoa pyörällä, ja ennen lähtöä pysähdyin hetkeksi juomaan, laittamaan huulirasvaa ja tekemään muitakin tärkeitä juttuja. Tuuli tuntui olevan sivuvastainen, ja pientä sisäistä keskustelua piti käydä ennen kuin sain polkaistua pyörän liikkeelle. Kantavin ajatus oli, että itseäni vartenhan minä tätä (epämukavaa tempoajelua) teen, joten liikkeelle vaan. Ajoin kympin tempon kahteen kertaan, välissä parin minuutin tauko.
 |
| Tempopyörä Oittaalla. |
Tempokierrosten jälkeen ajoin Oittaalle, josta Pete noukki minut autoon ja vei mökille. Pienen välipalan jälkeen kävin superlyhyellä juoksulenkillä. Lenkin päätteeksi harjoittelin kellumista mökkijärvessä. Uin vähän matkaa pyykkimuijaa (selällään, kädet samassa tahdissa ympäri, rintauinnin potku), jonka jälkeen jättäydyin aaltojen vietäväksi. Tuntui ihan lomalta.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Porkkalasta Joroisiin
Olimme Peten kanssa kuulleet, että Bembölestä Veikkolaan saakka olisi hienoa, uutta asfalttia ja pitihän sitä päästä ajamaan. Niinpä Pete suunnitteli meille viime sunnuntaiksi pyörälenkin Bembölestä Veikkolan kautta Porkkalaan ja sieltä lyhyempää reittiä takaisin Kauklahden kautta. Asfaltti ei pettänyt odotuksia, ja sitä olikin hieno ajaa myötätuulessa Veikkolaan saakka. Matka sujui joutuisasti ja keli oli muutenkin mitä sopivin pienelle pyöräretkelle.
Olin kirjoittanut ajo-ohjeet pienelle lapulle ja pari kertaa sitä piti vilkaista. Kirkkonummen kaupunki näyttää tänä vuonna satsanneen tienpäällystyshommiin, sillä matkan varrella oli ihan uutta pikitietä enemmänkin.
Tuuli tuntui vähän pyörivän, mutta taisi Porkkalaan mennessä olla enemmän myötäinen. Maisemat siellä olivat hienot, mukavan maalaiset ja tie polveili kivasti. Lenkin jälkeen pitikin käydä lukemassa Wikipediasta, mitä siinä Moskovan välirauhan yhteydessä Porkkalan vuokraamisesta sovittiinkaan.
Juuri ennen kahvilaa moikkasimme kolmea pyöräilijää ja ennenkuin huomasimme, että hehän olivatkin ihan tuttuja! Voi kun olisimme lähteneet puoli tuntia aikaisemmin matkaan, olisimme voineet ehkä kahvitella ja ajellakin yhdessä. Jatkoimme kuitenkin matkaa pysähtymättä sinne Porkala Marinin kahvilaan saakka. Siellä oli kivannäköistä:
Söimme sämpylän ja Tupla-patukan puoliksi ja joimme kahvit ja teet. Takaisinpäin olikin sitten vähän enemmän vastatuulta, mutta ihan mukavalta se polkeminen ainakin näin jälkikäteen ajatellen varmaan tuntui. Vähän pitempi lenkki kuin suunnitelmassa ollut 3 tuntia, mutta aika kevyttä oli kun ajelin pitkät pätkät Peten peesissä.
Tällä viikolla onkin enää lyhyttä ja kevyttä treeniä. Eilen uin reilut 40 minuuttia mökkijärvessä, tänään ohjelmassa on puolen tunnin lenkki ja huomenna vain lyhyet vartin tsekkauspyrähdykset pyörällä ja juosten.
Yhden pienen hankinnan tein vielä näin viimetippaan: ostin uuden aika-ajotankojen väliin juomapullon. Eipähän tarvitse nousta pystyyn ja hamuta pulloa runkotelineestä aina juodessa. Täytyy muistaa myös kiristää kaikki mahdolliset pyörän ruuvit, ettei mitään irtoa kisassa. Samoin eturenkaaseen pitää varmaan vaihtaa vielä sisuri, siinä taitaa olla venttiili rikki.
Joroisiin lähdemme perjantaina kahdestaan. Viime yönä se kisa tuli jo uniikin, olin varmaan lukenut illalla liian monta Jorois-aiheista postausta. Oma tavoite on parantaa viime vuoden aikaa, mikä ei varmaankaan ole kovinkaan helppoa. Vähän on pitänyt ihmetellä omia viimevuotisia pyörä- ja juoksuaikoja, ja varsinkin sitä että miten niitä nyt voisi vielä parantaa. Uinnissa voisi kyllä auttaa se, että pysyisin vähän paremmin reitillä. En nyt ota mitään isompia paineita mistään ajoista tai lopputuloksista, menee miten menee. Pyrin siihen, että tulee kiva päivä.
Positiivisuushaasteessa listataan viitenä päivänä yhtä monta positiivista asiaa. Joka päivä haastetaan mukaan joku. Tässä tämänpäiväiset positiiviset:
Haastan Annen mukaan miettimään positiivisuuksia!
Olin kirjoittanut ajo-ohjeet pienelle lapulle ja pari kertaa sitä piti vilkaista. Kirkkonummen kaupunki näyttää tänä vuonna satsanneen tienpäällystyshommiin, sillä matkan varrella oli ihan uutta pikitietä enemmänkin.
Tuuli tuntui vähän pyörivän, mutta taisi Porkkalaan mennessä olla enemmän myötäinen. Maisemat siellä olivat hienot, mukavan maalaiset ja tie polveili kivasti. Lenkin jälkeen pitikin käydä lukemassa Wikipediasta, mitä siinä Moskovan välirauhan yhteydessä Porkkalan vuokraamisesta sovittiinkaan.
Juuri ennen kahvilaa moikkasimme kolmea pyöräilijää ja ennenkuin huomasimme, että hehän olivatkin ihan tuttuja! Voi kun olisimme lähteneet puoli tuntia aikaisemmin matkaan, olisimme voineet ehkä kahvitella ja ajellakin yhdessä. Jatkoimme kuitenkin matkaa pysähtymättä sinne Porkala Marinin kahvilaan saakka. Siellä oli kivannäköistä:
Söimme sämpylän ja Tupla-patukan puoliksi ja joimme kahvit ja teet. Takaisinpäin olikin sitten vähän enemmän vastatuulta, mutta ihan mukavalta se polkeminen ainakin näin jälkikäteen ajatellen varmaan tuntui. Vähän pitempi lenkki kuin suunnitelmassa ollut 3 tuntia, mutta aika kevyttä oli kun ajelin pitkät pätkät Peten peesissä.
Tällä viikolla onkin enää lyhyttä ja kevyttä treeniä. Eilen uin reilut 40 minuuttia mökkijärvessä, tänään ohjelmassa on puolen tunnin lenkki ja huomenna vain lyhyet vartin tsekkauspyrähdykset pyörällä ja juosten.
Yhden pienen hankinnan tein vielä näin viimetippaan: ostin uuden aika-ajotankojen väliin juomapullon. Eipähän tarvitse nousta pystyyn ja hamuta pulloa runkotelineestä aina juodessa. Täytyy muistaa myös kiristää kaikki mahdolliset pyörän ruuvit, ettei mitään irtoa kisassa. Samoin eturenkaaseen pitää varmaan vaihtaa vielä sisuri, siinä taitaa olla venttiili rikki.
Joroisiin lähdemme perjantaina kahdestaan. Viime yönä se kisa tuli jo uniikin, olin varmaan lukenut illalla liian monta Jorois-aiheista postausta. Oma tavoite on parantaa viime vuoden aikaa, mikä ei varmaankaan ole kovinkaan helppoa. Vähän on pitänyt ihmetellä omia viimevuotisia pyörä- ja juoksuaikoja, ja varsinkin sitä että miten niitä nyt voisi vielä parantaa. Uinnissa voisi kyllä auttaa se, että pysyisin vähän paremmin reitillä. En nyt ota mitään isompia paineita mistään ajoista tai lopputuloksista, menee miten menee. Pyrin siihen, että tulee kiva päivä.
Positiivisuushaasteessa listataan viitenä päivänä yhtä monta positiivista asiaa. Joka päivä haastetaan mukaan joku. Tässä tämänpäiväiset positiiviset:
- olen terve (ei edes nuhaa tai kurkkukiputuntemuksia kuten niin usein ennen kisaa. Vielähän tässä tosin ehtii...)
- olen lomalla
- sisko tulee huomenna tyttärineen Suomeen
- Eurosport ja Tour de France näkyy iPadissä mökilläkin
- sade ei paljon haittaa juoksemista ja ihan just tuonne sateeseen pitäisikin lähteä:
 |
| Sataa sataa ropisee. |
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Loman alku
Heti ensimmäisenä loma-aamuna pääsin tekemään jotain tosi kivaa: uimaan Haukilahden rannassa ilman märkäpukua. Pete houkutteli minut mukaan käytyään jo edellisenä päivänä itsekseen sitä kokeilemassa. Vesi oli jo 19-asteista, ei tullut yhtään kylmä. Uimme hiekkarannalta surffipaikalle päin vajaat 500 metriä ja takaisin. Loma-aamujen toivelistakamaa!
Tavarat jätimme uinnin ajaksi rannalla kajakkeja ja SUP-lautoja vuokranneen miehen katoksen laidalle. Hän tarjoutui ihan oma-aloitteisesti vahtimaan niitä uinnin ajan. Todella ystävällinen ele häneltä, alkoi heti tehdä mieli laittaa hyvä kiertämään tavalla tai toisella.
Iltapäivällä olimme jo mökillä, kun oli juoksulenkin vuoro. Olisi pitänyt juosta 2x20 minuuttia puolimaratonvauhtia, mutta ei oikein irronnut. Reitti oli tosi mäkinen, kenkä hiersi, oli kuuma ja kauhea vessahätäkin. Liian hitaiksi jäivät molemmat vedot, mutta onneksi pääsin lenkin jälkeen järveen viilentämään helleillassa kuumentunutta kroppaa.
Eilen oli melkein lepopäivä, kun kävin vain lyhyellä märkkäriuinilla. Edellispäivän juoksu taisi vaatia veronsa, kun oli koko päivän melko voipunut olo.
Tänään ohjelmassa oli lyhyt aamulenkki, joka tuntui paljon mukavammalta kuin keskiviikkoinen raahustus.
Lenkin jälkeen teimme Peten kanssa kimpassa vielä pienen kuntopiirin terassilla. Alussa ja lopussa vähän pitoja, välissä liikkeitä 40 sek kutakin ja 20 sek lepoa niiden välissä. Maisemat olivat hienot säästä puhumattakaan. Pari viikkoa sitten jumppailimme samassa paikassa sateessa. Ei niin kivaa.
Hain meille sisältä radionkin viihdykkeeksi. Tuosta pienestä tuuman tai kahden ruudusta katsoimme Peten kanssa telkkaria lähes 30 vuotta sitten. Nyt se ei enää toimi, mutta radio kuuluu kyllä.
Loppuun vielä jo kolmannen kerran positiivisuushaasteen viisi asiaa:
 |
| Haukilahden ranta. Kiven oikealta puolelta lähdettiin uimaan rannan suuntaisesti. |
Tavarat jätimme uinnin ajaksi rannalla kajakkeja ja SUP-lautoja vuokranneen miehen katoksen laidalle. Hän tarjoutui ihan oma-aloitteisesti vahtimaan niitä uinnin ajan. Todella ystävällinen ele häneltä, alkoi heti tehdä mieli laittaa hyvä kiertämään tavalla tai toisella.
Iltapäivällä olimme jo mökillä, kun oli juoksulenkin vuoro. Olisi pitänyt juosta 2x20 minuuttia puolimaratonvauhtia, mutta ei oikein irronnut. Reitti oli tosi mäkinen, kenkä hiersi, oli kuuma ja kauhea vessahätäkin. Liian hitaiksi jäivät molemmat vedot, mutta onneksi pääsin lenkin jälkeen järveen viilentämään helleillassa kuumentunutta kroppaa.
Eilen oli melkein lepopäivä, kun kävin vain lyhyellä märkkäriuinilla. Edellispäivän juoksu taisi vaatia veronsa, kun oli koko päivän melko voipunut olo.
Tänään ohjelmassa oli lyhyt aamulenkki, joka tuntui paljon mukavammalta kuin keskiviikkoinen raahustus.
Lenkin jälkeen teimme Peten kanssa kimpassa vielä pienen kuntopiirin terassilla. Alussa ja lopussa vähän pitoja, välissä liikkeitä 40 sek kutakin ja 20 sek lepoa niiden välissä. Maisemat olivat hienot säästä puhumattakaan. Pari viikkoa sitten jumppailimme samassa paikassa sateessa. Ei niin kivaa.
 |
| Terassi ja kuntopiirimatto. |
Hain meille sisältä radionkin viihdykkeeksi. Tuosta pienestä tuuman tai kahden ruudusta katsoimme Peten kanssa telkkaria lähes 30 vuotta sitten. Nyt se ei enää toimi, mutta radio kuuluu kyllä.
 |
| merkki on muistaakseni JVC, Pete sai aikoinaan vanhemmiltaan sen lahjaksi. High-tech! |
Loppuun vielä jo kolmannen kerran positiivisuushaasteen viisi asiaa:
- Meillä on nyt pyöränhuoltoteline. Oi miten paljon mukavampaa se pyörän pesukin on selkä suorana. Kokeilin myös pyörän vahaamista, taidan ottaa vakiohjelmaan senkin.
- Tiistaina ajoin Röylässä uuden kympin tempoennätyksen, 18:32 minuuttia.
- Huomenaamuna on Heltri Cupin Rykäsy-sprinttikisa Kuusijärvellä. Koska kisa alkaa jo yhdeksältä, ehdimme todennäköisesti pois rannalta ennen pahinta lauantairuuhkaa.
- Saimme vihdoinkin hankittua mökille aittaan pimennysverhot kaikkiin ikkunoihin.
- Pakastimessa on litra karpalo-toffee -jätskiä ja aion ottaa sitä ihan kohta.
Haasteessa listataan viisi positiivista asiaa viitenä eri päivänä (ei välttämättä peräkkäisinä) ja mukaan haastetaan aina yksi uusi bloggaaja. Tänään haastan mukaan Toffen.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Lauantain pitkä treeni
Meillä oli lauantaina mukavia mökkivieraita tekemässä kanssamme päivän pitkää treeniä. Ihan ensalkuun kävimme uimassa noin tunnin, reilut kolme kilsaa. Siinä ajassa ehti melkein kiertää koko järven, se on sen verran pieni. Vesi oli suht lämmintä, ja kavereiden perässä oli kiva suunnistaa.
Tässä tunnelmat ennen lähtöä:
Pyöräilyä varten piti ensin ajaa autoilla parin kilsan matka läheiselle Pirtille. Se on Kettulan pienviljelijäyhdistyksen ylläpitämä juhla- ja kokoontumispaikka. Tänä kesänä siellä on ainakin kahdet karaoketanssit. Ei olla menty.
Pirtin yksi hyvä puoli on se, että sen pihasta pääsee asfaltille vain parinsadan metrin ajon jälkeen. Siitä on myös tosi kiva lähteä juoksemaan, kun eri pituisia reittejä menee moneen suuntaan. Siksi ajoimme eilen sinne emmekä normaaliin lähtöpaikkaamme Kasvihuoneilmiön pihaan. Vanhan Ykköstien varressa ei ole niin kamalan kiva juosta pitempiä lenkkejä.
Minulla oli ohjelmassa noin kolmen tunnin lenkki, muilla 120 km. Niinpä lähdin itsekseni ajelemaan, kun muut vielä laittoivat pyöriään kuntoon. Tiesin heidän ajavan samaa reittiä alkumatkan, ja koko ajan odotin tulevani ohitetuksi. Ajoin Suomusjärven kautta Kiskoon ja sieltä Perniöön päin. Aina välillä katselin taaksepäin, että missä ihmeessä he vielä viipyvät. Näin heidät vasta käännyttyäni jo takaisinpäin puolentoista tunnin ajon jälkeen. Jotain teknistä ongelmaa oli heillä matkalla ollut.
Tie Perniöön oli tosi kivan vaihteleva ja siellä oli uutta, tasaista asfalttia, jota oli oikein ilo polkea. Mahtavaa pyöräilykokemusta haittasi vain ikävä kipu oikean polven sisäpuolella. Sitä on ollut joskus aikaisemminkin, mutta nyt se tuntui aikaisempaa pahemmalta ja haittasi vielä illallakin varsinkin portaissa.
Vessaankin olisi pitänyt päästä. Sopivan suojaisaa kyykistymispaikkaa ei löytynyt, koska kriteerit taisivat olla aika korkealla. Päätin sinnitellä Pirtin pihaan saakka. Sinne ajettuani lukitsin pyörän katolle ja pyörähdin rakennuksen taakse. Sieltähän löytyikin hieno huusi, jossa oli myös paperia. Luksusta! Vähän oli pimeää, mutta eipähän tarvinnut maastoutua punaisessa ajopaidassa.
Juoksua oli suunnitelmissa 45 minuuttia puolimatkan juoksuvauhtia. Juoksussa polvikipu ei onneksi tuntunut lainkaan. Mäkisen reitin vuoksi tasaisen vauhdin ylläpitäminen oli vähän haasteellista. Olin laskenut, että valitsemallani reitillä riittäisi juostavaa yli 45 minuutiksi, joten voisin kävellä viimeisen kilometrin postilaatikolta mökille. Ehkä se normaalia lenkkivauhtia kovempi vauhti teki laskupäälleni tepposet, sillä siinä vaiheessa kun otin postilaatikosta Hesarin, olisi vielä pitänyt juosta kovaa kahdeksan minuuttia. Vähän himmasin siinä kuitenkin, kun oli se lehti ja kaikki...
Positiivisuushaasteessa listataan viisi positiivista asiaa viitenä, ei välttämättä peräkkäisinä päivinä. Tämän päivän positiiviset:
Tässä tunnelmat ennen lähtöä:
 |
| Uimarit. |
Pyöräilyä varten piti ensin ajaa autoilla parin kilsan matka läheiselle Pirtille. Se on Kettulan pienviljelijäyhdistyksen ylläpitämä juhla- ja kokoontumispaikka. Tänä kesänä siellä on ainakin kahdet karaoketanssit. Ei olla menty.
Pirtin yksi hyvä puoli on se, että sen pihasta pääsee asfaltille vain parinsadan metrin ajon jälkeen. Siitä on myös tosi kiva lähteä juoksemaan, kun eri pituisia reittejä menee moneen suuntaan. Siksi ajoimme eilen sinne emmekä normaaliin lähtöpaikkaamme Kasvihuoneilmiön pihaan. Vanhan Ykköstien varressa ei ole niin kamalan kiva juosta pitempiä lenkkejä.
 |
| Pirtin pihassa. |
Minulla oli ohjelmassa noin kolmen tunnin lenkki, muilla 120 km. Niinpä lähdin itsekseni ajelemaan, kun muut vielä laittoivat pyöriään kuntoon. Tiesin heidän ajavan samaa reittiä alkumatkan, ja koko ajan odotin tulevani ohitetuksi. Ajoin Suomusjärven kautta Kiskoon ja sieltä Perniöön päin. Aina välillä katselin taaksepäin, että missä ihmeessä he vielä viipyvät. Näin heidät vasta käännyttyäni jo takaisinpäin puolentoista tunnin ajon jälkeen. Jotain teknistä ongelmaa oli heillä matkalla ollut.
 |
| Kääntöpaikka. |
Tie Perniöön oli tosi kivan vaihteleva ja siellä oli uutta, tasaista asfalttia, jota oli oikein ilo polkea. Mahtavaa pyöräilykokemusta haittasi vain ikävä kipu oikean polven sisäpuolella. Sitä on ollut joskus aikaisemminkin, mutta nyt se tuntui aikaisempaa pahemmalta ja haittasi vielä illallakin varsinkin portaissa.
Vessaankin olisi pitänyt päästä. Sopivan suojaisaa kyykistymispaikkaa ei löytynyt, koska kriteerit taisivat olla aika korkealla. Päätin sinnitellä Pirtin pihaan saakka. Sinne ajettuani lukitsin pyörän katolle ja pyörähdin rakennuksen taakse. Sieltähän löytyikin hieno huusi, jossa oli myös paperia. Luksusta! Vähän oli pimeää, mutta eipähän tarvinnut maastoutua punaisessa ajopaidassa.
 |
| Jipii! |
Positiivisuushaasteessa listataan viisi positiivista asiaa viitenä, ei välttämättä peräkkäisinä päivinä. Tämän päivän positiiviset:
- Uin tänään avovedessä jo viidettä päivää peräkkäin. Mahtavaa kun vedet nyt ovat lämpiämässä. Olen ollut vähän haluton uimaan, kun vesi on ollut niin kylmää.
- Minulla on jo ajatus, miten polvikivustä voisi ehkä päästä eroon, kiitos Jupikselle ja Kona-Petterille asiantuntevista vinkeistä!
- Enää kaksi päivää loman alkuun ja 11 päivää siihen, kun sisko tulee kesälomalle Suomeen USA:sta.
- Pete teki juuri äsken tosi hyvää, mausteista peruna-pyttistä!
- Kaverit näyttävät tekevän ihan jäätävän hienoja suorituksia Frankfurtin IM:ssä!
Joka päivä haastetaan mukaan yksi uusi bloggaaja. Tänään haastan ikipositiivisen Kauramoottorin!
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Tsillailua
Pirkan pyöräilyn jälkeen lepäsin maanantain ja tiistain. Töissä tietenkin kävin, vaikka aivot tuntuivat käyvän vähän normaaliakin hitaammalla. Muuten olo oli oikein hyvä.
Keskiviikkona ajoin töiden jälkeen mökille, jossa Pete jo odotteli käytyään päivällä Turussa. Hänellä oli tärkeää leikata nurmikko ennen viikonlopun mökkireissua. Pari tuntia siinä meni mutta sitten olikin pihassa tosi siistin näköistä. Kävimme illalla myös uimassa pari kilsaa. Kilsan merkkinä on veteen kaatunut koivu, joka onneksi oli vieläkin paikallaan.
Uimaan meneminen oli vielä aavistuksen hankalaa, sillä emme olleet vielä kesäkuun puolivälissäkään saaneet laituria järveen. Meillä on nyt paikallaan vain pieni kiinteä laiturinnysä ilman portaita. Rannassa on melko matalaa ja savipohja, joten vähän pitää kahlailla ennenkuin pääsee uintivesiin.
Torstai-aamunakin teimme pienen uintilenkin ennen töihinlähtöä. Aamu oli sateinen, mutta eihän se siellä järvessä haitannut yhtään. Siinä uidessa kyllä heräsi tosi helposti. Taisi myös ruokahalu herätä, kun koko aamupäivän ajan oli aamiaisen syömisestä huolimatta tosi kova nälkä. Matkalla ruuhkan määrä yllätti, onneksi ei tarvitse useammin ajella Suomusjärvestä Leppävaaraan ruuhka-aikaan. Leppävaarasta jatkoin Helsingin keskustaan täpötäydellä junalla. Taisi olla pari vuoroa jäänyt välistä.
Eilinenkin lipsahti lepopäiväksi, kun firmalla oli kesäjuhlat. Rakensimme mäkiautoja ja kisailimme niillä Oittaalla. Oli ruokaa ja juomaa ja hyvä bändi. Oli tosi mukavaa tutustua uusiin työkavereihin vähän vapaammissa ympyröissä. Vesilinjalla olin kuitenkin ja kotonakin jo ennen kymmentä, sillä tänään lähdimme mökille ja tiedossa on ainakin pyöräilyä ja avovesiuintia.
Keskiviikkona ajoin töiden jälkeen mökille, jossa Pete jo odotteli käytyään päivällä Turussa. Hänellä oli tärkeää leikata nurmikko ennen viikonlopun mökkireissua. Pari tuntia siinä meni mutta sitten olikin pihassa tosi siistin näköistä. Kävimme illalla myös uimassa pari kilsaa. Kilsan merkkinä on veteen kaatunut koivu, joka onneksi oli vieläkin paikallaan.
Uimaan meneminen oli vielä aavistuksen hankalaa, sillä emme olleet vielä kesäkuun puolivälissäkään saaneet laituria järveen. Meillä on nyt paikallaan vain pieni kiinteä laiturinnysä ilman portaita. Rannassa on melko matalaa ja savipohja, joten vähän pitää kahlailla ennenkuin pääsee uintivesiin.
 |
| Nysäläituri ja sen oikean osia pitkin pihaa. |
Eilinenkin lipsahti lepopäiväksi, kun firmalla oli kesäjuhlat. Rakensimme mäkiautoja ja kisailimme niillä Oittaalla. Oli ruokaa ja juomaa ja hyvä bändi. Oli tosi mukavaa tutustua uusiin työkavereihin vähän vapaammissa ympyröissä. Vesilinjalla olin kuitenkin ja kotonakin jo ennen kymmentä, sillä tänään lähdimme mökille ja tiedossa on ainakin pyöräilyä ja avovesiuintia.
lauantai 24. toukokuuta 2014
Mäkiä ja kurssitusta
Peten ja parin muun ilmeisen kovakuntoisen seurakaverin kanssa kävimme tänään ajamassa Solvallan mäet edestakaisin. Tiesin, etten millään pysyisi peesissä ja ajelinkin mäet itsekseni. Se on kyllä ikävä fiilis, kun vauhti loppuu jyrkässä ylämäessä kuin seinään. Onneksi oli vastapainona niitä vauhdikkaita alamäkiäkin. Pojat pitivät pienen breikin Solvallassa päällystetyn tien päässä, ja siellä vaihdettiin muutama sana ennenkuin lähdettiin ajamaan samat mäet toiseen suuntaan.
Solvallan jälkeen ajoin takaisin Bemböleen ja sieltä edelleen Velskolaan päin. Ihan sinne asti en päässyt kun edellä samaa reittiä ajanut Pete jo ajoi vastaan ja käännyin ympäri kotiinpäin. Lämpöä ja aurinkoa riitti mukavasti, ja uusi kokeilu energian kanssa onnistui hyvin. Nyt mukana oli kaksi pulloa vahvaa urheilujuomaa ja yksi vettä. Veden kanssa otin kolme geeliä 20 minuutin välein. Latasin sykemittariin sovelluksen, joka piippaa 20 minuutin välein, niin ei unohdu syöminen pyöräillessäkään.
Illansuussa kävimme Kuusiksella uimassa, kun siellä oli Tri Coaching Finlandin järjestämä avovesiuintiopastus. Itse coach Yan on minulle tuttu jo ensimmäiseltä Cetuksen uintikurssiltani vuonna 2009. Monet asiatkin olin kuullut jo ennenkin, mutta oli kiva päästä kokeilemaan yhteislähtöä muutaman kymmenen muun kanssa ja kertailla käännöksiä, suunnistusta ja rantautumista.
Ennen opastusta oli mahdollisuus kokeilla Makon ja Sailfishin märkäpukuja järvessä. Kokeilinkin Makon kalleinta pukua, mutta kokotaulukon mukainen M oli minulle liian iso. Kävi samalla tavalla kuin aikaisemmin kokeillessani Sailfishin G-rangea: vettä meni uidessa sisään hihoista. Eihän siinä auttanut kuin laittaa oma puku päälle ennen Yanin kurssia. Nyt näyttää siltä, että uin sillä vielä tämän kesän.
Huomenna menen ajamaan Giro d'Espoon Team Elina Jouhkin porukoissa. Olin jo vähän päättänyt, etten enää osallistu isoihin ryhmäajoihin, mutta tähän porukkaan haluan mennä mukaan. Huomenaamulla käyn ilmoittautumassa paikan päällä heti kahdeksan jälkeen. Hinta on 75 euroa, ja Elinan tiimiläisten maksut menevät lyhentämättöminä Syöpäsäätiön keräykseen. Nyt on hyvälle asialle kerätty jo yli 11000 euroa! Seuraa ja osallistu sinäkin!
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Jaksaa jaksaa!
Kroppa alkaa olla jo ihan hyvin toipunut maratonista. Ainakin pääsen sujuvasti portaita myös alaspäin. Sunnuntaina se oli vielä melkoisen hankalaa. Sunnuntaina kävimme pienellä porukalla uimassa Oittaalla todennäköisesti viimeisen kerran tänä syksynä. Mukana olleen seurakaverin kanssa uimme vain 17 minuuttia, kun Atte ja Pete polskuttelivat puolisen tuntia. Vesi tuntui aluksi melko viileältä, mutta ihan hyvin siinä tarkeni uida. Hengitys ei vielä salpautunut, ehkä joskus on tullut uitua hieman kylmemmässäkin vedessä.
Uinnin jälkeen saunoimme ja söimme lounasta. Aikaisemmin en ollut Oittaalla saunassa käynytkään. Tilat olivat siistit ja tilavat, ja ihan yksin olin naisten saunassa. Ehkäpä ensi kesänäkin voisin joskus avovesiuinnin jälkeen käydä saunassa ja suihkussa jo Oittaalla. Lounaasta ei paljon lauluja laulella, mutta ihan kelpo lihapullat ja perunat söimme. Jälkkäriksi oli pullavanukasta.
Maanantaina kävin tutulla fysioterapeutilla hierottavana. Jännästi tuntui selässä, kun hän käsitteli pohkeiden ja reisien kalvorakenteita. Pari pikkujumiakin löytyi, vaikka jalat olivatkin jo kuulemma hyvin palautuneet. Ihmeellistä kyllä, kummassakaan jalassa ei ole rakon rakkoa ja kaikki kynnetkin ovat ihan normiväriset. Uudet Newtonit ovat osoittautuneet loisto-ostokseksi.
Vähän on mielessä alkanut kutkutella Vantaan puolikas parin viikon kuluttua (13.10.), niin hienot fiilikset jäivät lauantain maratonista. Ehkä nipin napin ehtisin palautua riittävän hyvin siihen mennessä. Tosin reilun viikon päästä lauantaina olemme lähdössä ajamaan Reitti 2000:a. Viime vuonna porukalla meni siihen ovelta ovelle taukoineen lähes 12 tuntia, kun maasto oli kokolailla märkää. Ainakin nyt metsässä on melko paljon kuivempaa, mutta on tuossa silti yli 110 kilsaa poljettavaa. Tuon "sankaritreenin" jälkeen palautumisaikaa puolikkaalle jäisi vain viikko, eikä se ehkä ole tarpeeksi. Saa nähdä.
Uinnin jälkeen saunoimme ja söimme lounasta. Aikaisemmin en ollut Oittaalla saunassa käynytkään. Tilat olivat siistit ja tilavat, ja ihan yksin olin naisten saunassa. Ehkäpä ensi kesänäkin voisin joskus avovesiuinnin jälkeen käydä saunassa ja suihkussa jo Oittaalla. Lounaasta ei paljon lauluja laulella, mutta ihan kelpo lihapullat ja perunat söimme. Jälkkäriksi oli pullavanukasta.
Maanantaina kävin tutulla fysioterapeutilla hierottavana. Jännästi tuntui selässä, kun hän käsitteli pohkeiden ja reisien kalvorakenteita. Pari pikkujumiakin löytyi, vaikka jalat olivatkin jo kuulemma hyvin palautuneet. Ihmeellistä kyllä, kummassakaan jalassa ei ole rakon rakkoa ja kaikki kynnetkin ovat ihan normiväriset. Uudet Newtonit ovat osoittautuneet loisto-ostokseksi.
Vähän on mielessä alkanut kutkutella Vantaan puolikas parin viikon kuluttua (13.10.), niin hienot fiilikset jäivät lauantain maratonista. Ehkä nipin napin ehtisin palautua riittävän hyvin siihen mennessä. Tosin reilun viikon päästä lauantaina olemme lähdössä ajamaan Reitti 2000:a. Viime vuonna porukalla meni siihen ovelta ovelle taukoineen lähes 12 tuntia, kun maasto oli kokolailla märkää. Ainakin nyt metsässä on melko paljon kuivempaa, mutta on tuossa silti yli 110 kilsaa poljettavaa. Tuon "sankaritreenin" jälkeen palautumisaikaa puolikkaalle jäisi vain viikko, eikä se ehkä ole tarpeeksi. Saa nähdä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)