Lepoviikon tekemiset

Palautuminen viime viikonlopun kahdesta startista tuntuu todellakin ottavan aikansa; pari lepopäivää jo ollut tällä viikolla, ja vielä tänäänkin vaihdoin kolmen tunnin pyörätreenin vajaan puolen tunnin uintiin kun vielä väsytti (ja sääennuste lupasi sadetta koko päiväksi). Väsymykseen on osasyynä varmaan sekin, että eilen piti herätä jo viiden maissa, kun kävin heittämässä tyttären lentokentälle. Hän lähti ystävättärineen viikoksi Kreikkaan lomailemaan.

Tiistaina kävin Heltrin 1500 metrin avovesiuinnissa Oittaalla. Ihan kiva startti, kun mukana oli 78 seurakaveria. Toisella kierroksella jouduin himmaamaan matkavauhtiin, kun kovempi vauhti alkoi tuntua liian pahalta. Toinen kierros näyttääkin Movescountin mukaan olleen yli minuutin hitaampi kuin ensimmäinen. Noh, se oli sellainen cuppiuinti. Tulokset.

GPS-kellon mukaan uitu matka oli vain 1300 m.

Keskiviikkona tein kotona pientä kuntopiiriä ja torstaina kävin Leppävaaran hienossa uudessa maauimalassa uimassa. Sateella uiminen oli kiva uusi kokemus ja uinti tuntuikin jo paremmalta kuin tiistaina.

Mökillä olemme päässeet käymään nyt valitettavan vähän muiden kiireiden vuoksi, mutta täällä ollaan taas. Puutarha on aika villiintynyt ja vadelmapensaita puskee terassilautojen läpi.

Portaat rantaan alkavat olla pian nekin saniaisten, pajujen ja vuorenkilpien vallassa. Ensi syksynä täytyy kyllä vähän siirrellä kasveja uusiin paikkoihin, etteivät terassit ja kulkuväylät pääse kasvamaan umpeen. Näin taisin ajatella jo viime kesänä, mutta ehkä tänä vuonna saan jotain myös aikaiseksi...

Tuli ihan mieleen tämä Pinterestistä löytämäni kuva:

Huomenna on taas vähän aikaisempi herätys, kun lähdemme Långvikiin kisaamaan joukkuesarjassa. Minä uin, Pete pyöräilee ja ystävämme Mikko juoksee. Joukkueviestin lähtö on samaan aikaan miesten lähdön kanssa, siitä voi tulla jännää!

Sadekelissä

Aika monta vuotta olen pyöräillyt, mutta harvemmin sateessa. Jossain vaiheessa muistan jopa toivoneeni sadekeliä, jotta saisin siitä vähän kokemusta. Ehkä minulla vaan on käynyt todella hyvä tuuri tähän saakka säiden suhteen. Heti seuraava kisa voi kuitenkin olla sadekisa, ja silloin olisi kiva vähän tietää, miten sateessa ja märällä tiellä ajella.

Tällä viikolla sitä kokemusta sadekeleistä kertynytkin jonkin verran; ensin tiistaina Helsinki Triathlonin duathlonissa Kuusijärvellä ja tänään torstaina Röylässä, kun ajoimme Peten kanssa temporeittiä edestakaisin intervallitreenissä.

Duathloniin pääsimme lähtemään valitettavan myöhässä, ja sitten Kehä I:n tunneli oli suljettu. Siinäpysähdyksissä vierähti aika monta minuuttia ja aloin jo epäillä ettemme ehtisi ajoissa paikalle. Sovimme kuitenkin, että teemme treenin joka tapauksessa. Lopulta autojonot nitkahtelivat eteenpäin niin, että olimme paikalla noin kymmenen minuuttia ennen lähtöä. Just ja just ehdimme ilmoittautua ja laittaa kamppeet paikalleen ennenkuin pitikin jo ryhmittyä viivalle. Kisainfo jäi väliin eikä lämmittelyihin ollut aikaa. Onneksi reitti oli ennalta tuttu.

Ruuhkassa. En hermostunut.

Kisassa juostiin ensin Rykäsyn juoksupätkä, 5,3 kilsaa. Lähdin juoksemaan porukan hänniltä, ja alamäkeen juoksu lähti hyvin liikkeelle. Jotenkin se 5,3 kilsaa tuntuu aina tuolla yllättävän pitkältä, mutta askel kerrallaan se matka taas taittui. Lopun ylämäkikään ei tuntunut ihan yhtä pahalta kuin aikaisemmin. Sade oli onneksi vienyt siitepölytkin mennessään, ja henki kulki kohtuullisesti.

Yan oli taas paikalla kuvaamassa. Se oli tosi mukavaa, sillä itse kisan aikana ei tule kuvaaminen mieleen, varsinkaan sateella kun kaikki kastuu. Kaikki Yanin kuvat löytyvät Tri Coaching Finlandin facebook-sivuilta. 

Kuva: Yan Busset

Minulla oli päällä seuran kisa-asu, pitkähihainen trikoopaita, sadetakki ja hanskat. Kaikki olikin tarpeen, sillä koko ajan satoi ja lämpöasteita oli 5-6 astetta. Vähän hiipi mieleen kevätleiri parin vuoden takaa, kun teimme vaihtoharjoitusta ja kädet olivat niin kohmeessa, etten saanut etuvaihtajaa toimimaan. Nyt ei tullut onneksi ihan yhtä kylmä kuin silloin!

Kuvanottohetkellä vaihdossa juoksusta pyöräilyyn pujottelin pientä ponnariani kypärään. Taidettiin siinä Yanin kanssa vähän vitsaillakin, että olen siksi niin hidas kun tykkään niin kovasti juosta ja pyöräillä etten pidä yhtään kiirettä matkalla.

Kuva: Yan Busset

Juostessa oli tullut vähän kuuma, mutta pyöräillessä piti aika äkkiä vetää vetoketju kokonaan kiinni. Ajoimme 20 kilsaa, kaksi kertaa Kuusiksen kympin lenkki. Olin vähän toivonut, ettei minua ohitettaisi kierroksella, mutta ensimmäisen kierroksen loppupuolella kolmisensataa metriä ennen liikenneympyrää takaa pyyhälsivät ohi herrat Lemmettylä ja Dahlman. Hieno vauhti heillä!

Kuva: Yan Busset

Pyöräilyssä tuli vähän vilu, kun käsineet ja sukat kastuivat, mutta juoksussahan sitä taas lämpenee. Duathlonin viimeisellä osuudella sitä oli luvassa 2,5 kilsaa. Vauhtini oli vähän hitaampaa kuin ensimmäisellä osuudella, mutta ihan kohtuullista menoa minulle kuitenkin. Pete odotti maalissa, ja aika pian maaliintulon jälkeen lähdimme kotiin lämmittelemään.

Tänän torstaina siivoilimme kotona aamupäivän, kun meillä juhlitaan ylihuomenna lakkiaisia. Pari juttua piti kuitenkin jättää huomiselle, jotta ehdimme ajaa päivän intervallitreenin. Ajoimme autolla Oittaalle ja sieltä pyörillä Röylän temposuoralle. Sitä sitten rullailimme eestaas kovaa ja kovempaa. Oli pari astetta lämpimämpää kuin tiistaina, ja ajoin pitkissä trikoissa. Ei tullut ihan niin kylmä kuin tiistaina. Nyt tiedän, mitä pitää laittaa päälle jos Pirkan pyöräilyssä reilun viikon kuluttua on viileää ja sateista. Toivottavasti ei ole - märällä kelillä ajaessa tuntuu kuin vesi liimaisi renkaat tiehen. Jarrutkaan eivät pidä yhtä hyvin kuin kuivalla kelillä.

Vesi lensi, mutta takki piti kosteuden ulkopuolella.

Vaikka minulla nyt on hyvää ja käyttökelpoista kokemusta sateella ajosta, toivon kuitenkin kaikkiin kesän tuleviin kisoihin ja treeneihin puolipilvistä ja sopivan lämmintä säätä! Myös ensi lauantain juhliin olisi auringonpaiste tervetullut.

Kahden testin viikko

Ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa on nyt ohitse. Siihen on sisältynyt todella paljon uuden opettelua lähimmän vessan sijainnista erilaisiin sijoitusinstrumentteihin. Tosi mielenkiintoista on ollut, ja uuden opettelu jatkuu varmaankin pari seuraavaakin viikkoa jos ei jopa kuukautta. Maanantai-aamuna Omegawave-mittauksessa oli stressi korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin: 5. Ehkä siinä mittauksessa siis jotain perää on. Ensi maanantaina on varmasti helpompaa.

Tänään perjantaina ajoin ensimmäistä kertaa pyörällä uuteen paikkaan Kluuvikadulle. Noin kilsa tulee lisää matkaa verrattuna edelliseen työpaikkaan, mutta se onkin todella hidas pätkä Helsingin ydinkeskustassa. Risteyksiä on paljon, samoin pyörätiellä seikkailevia jalankulkijoita sekä tietenkin sopivasti myös tietöitä. Pyörää ei saa minnekään sisälle, vaan se pitää jättää pihalle. Oli se ainakin tänään vielä tallella kun lähdin kotiinpäin. Työpaikalla on pari suihkua, ja työpöydän laatikoihin mahtuu kaikki tarpeellinen suihkusälä. Ihan hyvin onnistuu jatkossakin työmatkapyöräily, vaikka oli se Sanomatalon pyöräsäilytys lämpimässä autotalossa aika luksusta!

Ennen töihinmenoa kävin Uimastadionilla polskimassa mm. tonnin testiuinnin. Mukavaa oli pulahtaa veteen, kun se oli paljon ilmaa lämpimämpää. Verrailun ja tekniikkaosuuden jälkeen lähdin uimaan testiä. Aina välillä piti tehdä pikkuspurtteja kun eteen tuli ohitettavia, muuten uin rentoa matkavauhtia. Aikaa meni 18:35, ja olin siihen tyytyväinen. Pitkässä altaassa oli tosi helppo pysyä kärryillä uidusta matkasta, joten taidan jatkossakin uida tämän testin 50 metrin radalla.

Tiistaina taas joutuivat keuhkot vähän ylitöihin, kun osallistuin Heltrin kympin tempoon Kuusijärvellä. Sateen vuoksi vähän arvoimme lähtöä Peten kanssa, mutta onneksi menimme, sillä lopulta pääsimme ajamaan poutaisessa säässä. Paikalle tuli viitisenkymmentä seurakaveria noin yhdeksästäkymmenestä ilmoittautuneesta.

Tie oli tietysti sateen jäljiltä vähän märkä, mutta mitään lätäkköjä ei ollut. Ajaminen oli taas yhtä tuskaa, ja ajoin lopun liikenneympyräänkin vähän liian kovaa vauhtia. Onneksi siinä oli liikenteenohjaaja pysäyttelemässä autoja. Hengitys ei oikein kulkenut ajaessa missään vaiheessa, ja kotimatkan yskin autossa. Syytän koivun siitepölyä.

Tempon tulokset eivät vielä ole tulleet, joten ajasta tai vauhdista minulla ei vielä ole tietoa. Ei varmaan ainakaan tullut uutta ennätystä, sen verran tukkoista oli hengitys koko matkan ajan.

Tässä tempoilija numerolla 88 ennen lähtöä:

Kuva: Yan Busset

Ei tullut vieläkään meille sitä kunnon sadelenkkiä. Toivottavasti Pirkan pyöräily joidenkin viikkojen kuluttua päästään myös ajamaan suotuisassa kelissä, vaikka sateen sattuessa tietenkin ajetaan sateessa. Tilasin eilen netistä sitä mahdollisuutta silmällä pitäen jo sellaisen pieneen tilaan menevän, sadetta ainakin jonkun verran pitävän pyöräilytakinkin.

Juoksua ja muistelua

Eilen tiistaina HelTri Cup sai jatkoa, kun Pirkkolassa juostiin kahdesti "hiekkakolmonen" eli yhteensä vajaat 6 kilsaa. Meitä aikaisemmin samalla asialla olivat suunnistajat, joten lähtö oli vasta 18:45. Aurinkoisessa ja kuivassa säässä päästiin juoksemaan. Mukana oli useita kymmeniä juoksijoita, joten säpinää riitti. Vähän ehdin onneksi verraillakin ennen lähtöä.

Ekat pari kilsaa juoksu sujui ihan kivasti, vaikka hengästytti tietenkin. Sitten alkoi pakara vaivata, siellä on edelleen jotain feelua ja kipua tuntuu etenkin ylämäessä tai kovaa juostessa. Pirkkolassa oli tarjolla molempia. Pahimmillaan kipu säteili oikean jalan polvitaipeeseen. Ennen toiselle kierrokselle lähtöä mielessä häivähti ajatus, että onkohan nyt ihan fiksua juosta kipeällä jalalla. Meneeköhän se huonompaan kuntoon? Sitten kuulin toiselle kierrokselle lähtiessäni, että väliaikani oli 14:14 ja päätin sinnitellä toisenkin kierroksen. Laskin, että puolen tunnin alittaminen olisi mahdollista, vaikka kilometriajat reippaasti hidastuisivatkin.

Ja hidastuivathan ne, mutta samalla hellitti kipu pakarassa ja takareidessä. Yritin ylläpitää positiivista virettä ja ajatella positiivisia ajatuksia, kuten nyt tämä mäki vielä kovaa, kohta tulee alamäki. Tai alamäessä että nyt rennosti rullaten, kohta taas kiristä vauhtia. Muita ei juurikaan toisella kierroksella näkynyt, vaan sain juosta itsekseni. Toisen kierroksen lopussa huomasin, että seurakaveri Yan otti kuvia juoksijoista. Näin kivan hän nappasi minusta:

Kuva: Yan Busset

Yan on se ihkaensimmäinen oikea uintiopettajani, jonka parillekin tekniikka- ja triathlonuintikurssille osallistuin syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana. Muistan, miten korkea kynnys minulle silloin oli edes sanoa ääneen, että haaveilen perusmatkan triathlonista kesällä 2010. Silloin en tuntenut yhtään triathlonistia henkilökohtaisesti, minulla ei ollut kilpapyörää enkä pystynyt edes juoksemaan välilevyn pullistuman vuoksi. Minulle oli todella iso juttu kuulla ja oppia lisää triathlonista, ja oli ihan mahtavaa kun Yan mielellään uintiopetuksen lomassa neuvoi ja kertoi vinkkejä. Pikku hiljaa uintini alkoi kulkea, ja sain kerättyä riittävästi rohkeutta ilmoittautuakseni ekaan kisaan Kiskossa.

Yanin jälkeen olen onneksi saanut tutustua moniin muihinkin mahtaviin triathlonisteihin, jotka mielellään ovat auttaneet aloittelijaa, mutta nuo ensimmäiset uintikurssit olivat minulle ihan erityisen tärkeitä. Ihan kuin olisin päässyt matkustamaan maagisella ohituskaistalla triathlononnelaan.

Juoksussa ei eilen (kuten tavallista) ollut ohituskaistafiilistä, mutta loppuaika omalla kellolla 29:30 alitti reilusti tavoitteen. Eikä se pakara enää tänään niin kipeä ole...

Pettymys ja urpoilua maantiellä

Sain perjantai-aamuna yläselkään ihan mahtavan jumin, kun unenpöpperössä vähän venyttelin. Auts. Illalla kuntopiiri onnistui ihan hyvin, ja lauantaina menin uimaan Heltri Cupin 400 metrin kisaa Kilon uimahalliin särkylääkkeen voimin.

Verryttelin huolella, eikä selkäkipu haitannut uimista. Niinpä lähdin luottavaisena matkaan. Etukäteen olin asettanut tavoitteeksi ajan 6:40 tietämille. Viimeisin noteeraus tältä matkalta minulla oli kahden vuoden takaa, 6:59. Valitettavasti jouduin pettymään, kun kello pysähtyi vasta 6 minuutin 52 sekunnin kuluttua lähdöstä. Minun olisi kyllä pitänyt pystyä parempaan.. Ekan kahdensadan metrin jälkeen olin vielä tavoitevauhdissa (3:17), mutta sitten kirittäjä viereltä alkoi jäädä enkä  saanut samaa vauhtia pidettyä yllä. Harmitti kyllä, ja kun Petekin jäi tavoitteestaan, oli meillä aika hiljaista illalla.

Sunnuntaina sain onneksi uutta ajateltavaa, kun olimme sopineet maantiepyörätreffit Oittaalle kymmeneksi. Lähes koko reissun roikuin sinnikkäästi edellä ajavan renkaassa, kun vetäjät painoivat kuin varsat kesälaitumella melko rapsakkaa vauhtia menemään.

Nyt seuraa pieni mutta kipeä tunnustus silläkin uhalla, ettei kukaan enää lähde kanssani ajamaan: Klaukkalassa töppäsin ihan kunnolla kun ajoin kärjessä ja kuulin huutoa takaa. Luulin, että jollain oli puhjennut rengas ja pysähdyin. Kuinka tyhmä ja ajattelematon sitä voi olla! Aivo-oikosulku! Ihan kuin en olisi miljoonaan kertaan kuullut (ja luullut sisäistäneeni), ettei porukassa pysähdellä tai edes jarrutella varoittamatta. Onneksi vauhtia oli vain vähän ja takana tulevilla taitoa paljon, ja tilanteesta selvittiin henkisillä vaurioilla. Aikamoista itseruoskintaa harrastin mielessäni loppumatkan, ihan aiheesta tietenkin. 

Selkäjumi oli päällä vielä tänäänkin, ja jouduin kesken työpäivän kipaisemaan apteekkiin hakemaan lisää särkylääkettä. Luottofyssarillani ei ollut vapaana peruutusaikoja, joten varasin illaksi ajan urheiluhierojalle Suomen Urheilufysiosta. Parin kilsan matka sinne taittui joutuisasti Jopolla. Ostimme sen vuonna 2003 mökille lehdenhakupyöräksi, mutta sittemmin se on kulkeutunut takaisin Espooseen lähinnä tyttären käyttöön. Ihan mahtava asiointipyörä!

Jopo pienillä renkailla. Heijastimetkin pudonneet.

Sopiva flunssa

Jos joskus on hyvä aika sairastaa flunssa, se taitaa olla juuri allergiatestausviikolla, kun ei muutenkaan saa hikoilla. Eilen jouduin päänsäryn ja nuhan takia olemaan pois töistäkin, mutta onneksi iltaa kohden olo vähän koheni. Koko päivän pötköttelin sohvalla ja katsoin Yle Areenasta mielenkiintoista brittisarjaa Valta pelissä. Tänään olin onneksi jo työkunnossa. Kuntopiirin sentään jätän väliin, kun en ihan täydessä tikissä ole vieläkään.

Allergiatestien tulokset tsekattiin tänään selästä. Maanantaina oltiin sinne liimattu laput, joissa oli eri pesuaineita erilaisina pitoisuuksina. Keskiviikkona laput poistettiin, ja silloin vain muutamassa kohdassa oli punoitusta. Nyt perjantaina testin päätteeksi tarkastettiin lopulliset tulokset, ja melkein joka kohdassa olikin punoitusta ja turvotusta allergian merkiksi.

Testattavia pesuaineita oli kolme, joista kahdelle olen allerginen. Yhdestä tehtiin titraussarja, eli sitä testattiin neljänä eri pitoisuutena. 

Vasemmassa "sarakkeessa" on juuri tuo titraussarja dimetyyliaminopropyyliamiinista (DMAPA)  Pitoisuudet vaihtelivat ylimmän prosentista alimman 0,05 prosenttiin. Allerginen reaktio tuli kaikkiin pitoisuuksiin ja vielä niin, että mitä vahvempi aine, sitä isompi reaktio. Tuottamani paukamat olivat jopa niin "oppikirjamaiset", että paikalle kutsuttiin niitä ihailemaan toinen hoitaja ja vielä lääkärikin. Pete otti yllä olevan kuvan minulle muistoksi.

Oikealla alimpana on oleamidopropyylimetyyliamiini, sen yläpuolella vasemmallakin testattu DMAPA 1 % ja ylimpänä kookosdietanoliaminia (Cocamide DEA). Se olikin ainoa testattu aine, jolle en ollut allerginen.

Kuulen lääkäriltä ensi viikolla, mitä tämä allergia käytännössä tarkoittaa. Todennäköisesti kaikenlaista kontaktia pesuaineiden kanssa pitää välttää. En ole huomannut, että olisin saanut oireita vaikkapa pyykinpesuaineista. Tiskaamista ja muuta pesuaineilla läträämistä olen tosin tähänkin saakka vältellyt, koska atooppinen ihoni ei kestä jatkuvaa kastelemista.

Ensi viikolla alkaa taas vähän systemaattisempi treenaus ensi kesän koitoksia varten. Jo etukäteen tiedän, että ainakin Aten nimipäivänä 30.11. ohjelmassa on "Pirkkolan raasto", Helsinki Triathlonin vapaamuotoinen 6 kilsan juoksu. Sitä ihanuutta kävin viime keväänä kokeilemassa ensimmäisen kerran ja aika pahaltahan se tuntui. Kiva kuitenkin kokeilla, josko kuukausittaisella testijuoksulla saisin ajan painumaan alle 30 minuutin ensi kevään HelTri CUPin osakilpailussa.

Paras treeni

Pari kertaa tämän kevään aikana olemme Peten kanssa ajaneet Oittaalle pyörillä ja käyneet uimassa Bodom-järvessä. Se on ihan mahtavaa: matka on juuri sopiva sunnuntaipyöräilylle (n. 12 km suuntaansa) ja molemmilla kerroilla on sääkin on ollut loistava. Jälkimmäisellä kerralla uimme ilman märkäpukuja. Ihan kohtuullisesti tarkenin, kun uimme 15 minuutti vastarannalle päin ja sitten takaisin. On mukava tuntea vesi iholla ja ainakin kuvittelen saavani paremman kierron pelkissä uikkareissa. Ylimääräisenä bonuksena muistan myös potkia, märkkärillä uidessa potkiminen on paljon laiskempaa. Tänä kesänä aion uida ilman märkäpukua aina tilaisuuden tullen.

Viime tiistaina oli taas HelTri Cuppia tarjolla Kuusiksellä. Nyt uitiin kaksi kierrosta järven ympäri, ja välillä kierrettiin rannalla oleva mänty. Tähän kisaan laitoin tietysti märkäpuvun päälle, vaikka joku näytti hifistelevän ilmankin. Reitillä oli pituutta 1500 m, ja loppuaikani oli 27.40. Kun tulin maaliin, huomasin Petrin olevan jo rannalla ja uineen siis minua nopeammin. Eroa oli kertynyt kokonaiset kolme sekuntia! Suunnistaminen onnistui kohtuullisesti, mitä nyt reitin loppupäässä ajauduin vähän liian oikealle. Yritin myös muistaa ne potkut; välillä havahduin siihen että jalat vaan roikkuvat mukana.

Keskiviikkona kiersin pyörällä Bodomin ympäri. Oittaan uimarannan kohdalla niskaan tuli kamala ukkoskuuro, ja kastuin läpimäräksi. Loppumatkan sateli ja palelin. Olin lähtenyt ajamaan lyhyissä kamppeissa, enkä oikein ymmärrä miksen ottanut takkia tai edes liiviä mukaan vaikka lämpöasteitakin oli vain 14. No, tyhmästä päästä...

Tänäänkin kastuin työmatkapyöräillessä. Nyt oli sentään pitkähihainen paita, mutta lokasuojat jäivät kotiin. Maasturin leveät renkaat nostivat aika hyvin vettä selkään ja kaikkiin muihinkin paikkoihin. Kotimatkan ilopilkku oli uusi sykemittari: Suunto Ambit S2. Meillä oli tänään töissä Suunnon ystävämyynti, josta sai ostaa Suunnon kelloja reilulla 25 % alennuksella. Päädyin ostamaan uuden mittarin, koska entisessä (Polar RXC3) oli erillinen gps-mokkula, eivätkä itse mittari ja mokkula olleet useinkaan samassa paikassa. Nytkin mokkula on teillä tietymättömillä, enkä vähään aikaan ole päässyt mittailemaan lenkeillä vauhteja vaain seuraillut ainoastaan sykkeitä. Vähemmän osia, vähemmän hukattavaa.

Pyörä on jo pesty, seuraavaksi jalat!

Vähän aikaa sitten hifistelin muistilistalla kisoihin otettavista kamoista. Windows Phone -puhelimiin on saatavilla ilmainen Triathlon Check List -sovellus, jossa on jo valmiiksi lueteltu aika paljon kaikkea tarvittavaa kategorioittain (swim/bike/run/misc). Mikä parasta, listaa voi muokata mieleisekseen. Kannattaa siis kokeilla!

Nyt onkin kiva tri-viikonloppu tulossa myös penkkiurheilijalle. Tuttuja on kisaamassa ainakin  puolikkailla Berliinissä ja UK:ssa. Olkoon voima kanssanne!

Pitkä ja vähän pitempi

Vihdoinkin aurinkoa ja kuivaa asfalttia! Eilen sunnuntaina polkaisimme Bembölen kahvituvalta lenkille parin mukavan teiden ritarin kanssa. Yksi tuttu osui paikalle ihan sattumalta ja liittyi porukkaan. Ihan kommelluksitta ei ajo sujunut, sillä Atella puhkesi rengas ihan alkumatkasta. Asiantuntevin neuvoin ja opein se saatiin nopeasti vaihdettua. Ajoimme uutta kivaa reittiä Turuntietä Yövilään ja sieltä edelleen pienempiä teitä pitkin Siuntioon, jossa pysähdyimme teelle ja Snickersille. Joku taisi ottaa kahvia ja Cokistakin. Siinä kuuden hengen joukkomme hajaantui, kun kaksi meistä lähti ajamaan suoraan Veikkolaan muun neljän hengen porukan kiertäessä vielä Virkkalan kautta.

Ajelin sen lyhyemmän lenkin, ja ajoaikaa kertyi minulle siirtymineen nelisen tuntia, kilsoja reilut sata. Jalat tuntuivat jo ennen lenkkiä väsyneiltä, eikä ollut ihan kaikkien tykein olo muutenkaan. Lenkillä uhosin vielä meneväni illalla uimaan, mutta onneksi oli järkeä jättää se sentään väliin. Pienistä vaikeuksista huolimatta reissu oli ihan mahtava, eikä sää olisi voinut olla parempi. Paitsi niitä paria jäätynyttä kohtaa maantiellä ja muutamia satoja metrejä harjaamattomia kevyen liikenteen väyliä Kauklahdessa. Ilahduttavan paljon oli muitakin pyöräilijöitä liikkeellä.

Maantiepyöräni on taas huollon jälkeen loistokunnossa, ja kyllä sillä kelpaa ajella. Etenkin porukkalenkeillä se on hyvä, kun voi ajella ihan reilusti peesissä. Toisaalta odotan jo kyllä sitäkin, että pääsen ajelemaan ulkona myös Slicella. Siihen pitäisi ennen pitempiä lenkkejä ostaa joku juomapullosysteemi. Siinä on nyt vain yksi pulloteline, eikä se riitä pitemmillä retkillä. Toivoisin löytäväni sellaisen ratkaisun, josta voisi juoda ajoasentoa muuttamatta. Ne vaan tuppaavat pillivirityksineen näyttämään melko rumilta, mutta ehkä se toimivuus on kuitenkin ykköskriteeri ja tyylikkyydestä pitää tinkiä. Uusi satulakin olisi tarpeen. Juomapullosysteemejä ja satuloita aion vähän vaklailla ensi viikonlopun leirillä Vierumäellä.

Huomenna juostaan Heltri Cupin juoksuosakilpailu Pirkkolassa. Matka on 6 km, eikä sää ennusteiden mukaan suosi juoksemista. Taitaa tulla vähän uutta ruskeaa ja harmaata väritystä valkoisiin lenkkareihini. Niin, ja uusi enkka - en ole koskaan aikaisemmin kuutta kilsaa kilpaa juossutkaan. Etukäteen tuntuu melko hapokkaalta ja vähän pelottavankin intensiiviseltä matkalta.

Lepoviikko

Pari viikkoa on ollut melkoista haipakkaa, ja tämä kuluva lepoviikko tuli taas kerran tarpeeseen. Tiistaina ohjelmassa oli paljon odotettamani traineritreeni: 30 minuuttia kevyttä pyörittelyä. Laitoin Netflixistä pyörimään House of Cards -sarjan ensimmäisen jakson ja aloin polkea. Kevyttä todella oli.

Keskiviikkona pidin jo toisen lepopäivän, ja eilen torstaina oli taas testin aika. Näimme Peten kanssa Märskyssä töiden jälkeen uidaksemme 400 m urku auki. Tätä treeniä en etukäteen itselleni juurikaan hehkuttanut. Sain kuitenkin itseni hyvälle mielelle, kun kävin ostamassa uudet uimalasit. Lasit ovat kirkkaat ja niissä on vahvuudet, ettei tarvitse sitten altaassa törmäillä.

Vähän vaihtelimme ratoja, mutta lopulta löytyi yksi, jolla mahtui myös uimaan aikaa. Noin puolen tunnin tekniikkatreenin jälkeen oli aika laittaa kello käyntiin ja lähteä uimaan. Lähdin reippaalla vauhdilla, jota uskoin voivani pitää yllä vajaat seitsemän minuuttia. Parisataa metriä uituani singahti samalla radalla uinut mies päädystä suoraan eteeni pullarilla ja lättäreillä. Menipä vielä juuri sellaista vauhtia, etten päässyt ohikaan. Vajaat sata metriä peesailin, kunnes hän jäi taas päätyyn. Peesaamisesta oli varmaankin hyötyä, koska loppuaikani oli 6:46, vajaat parikymmentä sekuntia nopeampi aika kuin pari viikkoa sitten aamutreeneissä uimani noteeraus 7:03.

Reilun viikon päästä alkaa taas HelTri cup. Kuten jo niin monta kertaa aikaisemminkin, ensimmäinen laji on 400 m uinti. Tänä vuonna osallistun siihen neljännen kerran. Aikaisempina vuosina aikani ovat olleet 7:40, 7:10 ja 6:59. Nyt tavoitteena on vähän reilumpi seitsemän minuutin alitus. Eilisen perusteella siihen voisi olla ihan hyväkin mahdollisuus, kun vaan muistaisin olla lähtemättä liian kovaa heti alussa.

Tempoilua

Eilen ajettiin HelTrin 20 km tempo. Kisassa ajettiin sama kahden kierroksen reitti Kuusikselle kuin Rykäsyssä. Mukavasti oli taas kisaajia paikalla, yli neljäkymmentä. Minuutin välein lähdettiin ajamaan. Olin mukana toimitsijana, ja siksi lämmittelyt jäivät liian vähälle. Tavoite oli ajaa alle 40 minuutin ja siinä taisin juuri ja juuri onnistua. Tarkat tulokset ilmestynevät aikanaan HelTrin nettisivuille.

Olen vähän pohtinut uudelleen Pajulahden kisaan osallistumista. Se on vähän hankalaan aikaan, sillä edellisenä päivänä meillä on tyttären rippijuhlat. Heti seuraavana aamuna anivarhain kisaan lähteminen tuo viikonloppuun liikaa stressiä. En ehtisi edes kisaonfoon, kun sekin on lauanatai-iltana. Haluaisin lauantaina nauttia juhlasta ja keskittyä siihen enkä miettiä kamojen pakkaamista, syömisiä ja muita kisaan liittyviä juttuja. Meille on vielä sunnuntai-iltanakin tulossa vieraita.

Eilen vähän innostuin Kuopion kisasta, mutta siellä on hotelli jo täynnä ja pitkä matka muutenkin vähän mietityttää. Joku kiva perusmatkan kisa loppukauteen olisi vielä kiva saada, mutta juuri nyt näyttää vähän huonolta.

Kolmistaan

Tänään oli oikein vanhemmuuden huippupäivä, kun saimme Peten kanssa Helsinki Triathlonin Rykäsyyn mukaan Aten, 17 v. Hän on kesällä käynyt vähän juoksemassa, ja ajanut pyörällä ensin kouluun ja nyt töihin. Pitemmille pyörälenkeille hän ei ole vielä lähtenyt mukaan, ehkäpä siksi että aika usein starttaamme jo aikaisin aamulla. Ilmeisesti treeniä on alla kuitenkin ihan riittävästi, koska hänen vauhtinsa oli reilusti nopeampaa kuin minun ja lähes yhtä nopeaa kuin Peten.



Kisassa uitiin 750 m, pyöräiltiin 19,5 km ja juostiin 5,4 km. Pidin sykemittaria vain pyörässä, enkä siksi vielä tiedä miten se oikein tulosmielessä meni. Uinnissa jäin ensimmäiselle poijulle uitaessa jonkun siksakkia uivan ihmisen taakse. Kummaltakaan puolelta ei oikein päässyt ohi ja koko ajan piti kurkistella, että missä se edellä uiva nyt menee. Vähän aggressiivisempi voisin ehkä vedessä olla, mutta se tuntuu vaikealta kun en ole sellainen muutenkaan. Ensimmäisen käännöksen jälkeen sain uitua rauhassa omaa vauhtia. Pyörällä tarkkailin sykettä ja juoksussa menin ihan fiiliksen mukaan, ja se fiilis oli hieno.

Rykäsy oli taas tosi mukava harjoituskisa, kiitos siitä toimitsijoille! Seuraava koitos onkin sitten kesän A-kisa Kiskossa reilun parin viikon päästä. Attekin kisaa siellä, tosin sprinttimatkalla. Pete on luvanunt tulla huoltajaksi. Osat vaihtuvat seuraavana viikonloppuna, kun lähdemme molemmat Joroisille kannustamaan Peteä puolimatkalla.

Cuppi jatkuu

Niin vaan tuli kyynärpää (ei oma) nenään tänään Heltri cupin 1500 metrin uinnissa Kuusijärvellä. Sattui jonkin aikaa eikä sentään verta tullut, mutta meinasi kyllä tulla "sissy moment". Kauheasti ei ole tullut hittiä aikaisemmin uinnissa, mutta nyt tuli sitten kerralla enemmän. Osuma tuli ensimmäisen kierroksen loppupuolella. Kisan alussa olin päässyt heti hyvään peesiin, mutta kadotin ne hyvät jalat ennen kääntöpoijua. Ensimmäisen kierroksen aikana alkoi sataa. Kova sade tuntui jännästi selässä, kun pisarat rummuttivat märkäpukua. Kierrosten välissä piti kiertää rannassa oleva mänty ja tuoli. Pete oli nähnyt hienon sateenkaaren rannalta lähtiessään toiselle kierrokselle, minulta se meni kokonaan ohi.

Kokeilin Hartsan hyväksi havaitsemaa hengitysrytmiä 3-2, ja se tuntuikin tosi hyvältä. Rytmi pysyi, ja sain hyvin happea. Siinä oli myös aika helppo pitää silmällä vieressä uivia ja toisaalta myös suunnistaa. Voi tietenkin olla, että ihan yhtä suoraan en uinut kuin tavallisemmalla 3-3 tahdilla. Täytyypä harjoitella edelleen sitä suoraan uimista.

Kisan jälkeen uin vielä yhden verryttelykierroksen. Siihen mennessä sade oli tauonnut ja järvi tyyntynyt. Jotain maagista siinä tyynessä järvessä uimisessa on.

Ennätyksiä

Peten kanssa teimme eilen uudet ennätykset Heltri-cupin 400 m uinneissa. Pääsin tavoitteeseeni eli alle seitsemän minuutin niukin naukin (6.59), ja Petekin paransi ennätystään lähes parikymmentä sekuntia. Lähdin uimaan ihan liian kovaa, ja viimeiset 300 m olivatkin selviytymistaistelua. Valmentajan hyvä neuvo kisan jälkeen oli lisätä tehoharjoittelua. On kai pakko ottaa se kello mukaan treenaamiseen. Toisaalta on ihan hyvä tietää, että osaan uida kovaakin, tosin vain harmillisen lyhyen matkan!

Perheen uintitähti oli kuitenkin poikamme Atte. Ei riitä, että voittaa äitinsä shakissa, Monopolissa ja pituudessa, omaa punaisen vyön taekwondossa ja vieläpä lukee pitkää matikkaa lukiossa (minulla oli lyhyt). Pitää vielä uidakin 400 m reilusti alle seitsemän minuutin (6.38) ihan ensimmäisellä yrittämällä. Jos en olisi niin iloinen hänen puolestaan, alkaisi varmaan oma ikä ja hitaus harmittaa! Ehkä se meidän perheen suurin triathlon-toivo sittenkin on vasta seuraavassa polvessa.

Eilistä kevyttä päivää kompensoin tänään ajamalla lähes kolmen tunnin pyörälenkin. Melko loskaista oli ja eteneminen hidasta, mutta nyt pysyin pystyssä koko reissun Espoosta Kirkkonummelle ja takaisin. Tässä yhteenveto koko viikon kuntoiluista:

ma lepo
ti pilates 45 min, spinning 1 h
ke juoksu 48 min, core 22 min
to uinti 1h 10 min
pe kuntopiiri 1 h
la uinti 15 min
su pyöräily 2 h 50 min

yhteensä 8 h 10 min

Kisapäivä

Tällä viikolla on onneksi jo alkanut väsyttää jo ennen kymmentä illalla ja vuorokausirytmi onsen myötä palautunut ennalleen. Niinpä olen jaksanut tehdä kaikki viikon treenitkin, eikä mitään ole tarvinnut jättää väliin. Eniten Amerikkaan matkustamisessa etukäteenkin jo mietityttää se, kuinka kroppa sopeutuu kotona taas uuteen rytmiin. Sinnepäin matkustaessa sopeutuminenon helpompaa, kun kaikki jännittävä on vielä edessä. Kotiin tullessa matka on ohi, väsyttää ja arki alkaa taas.

Tänään on vuorossa HelTri Cupin uinti 400 m. Viime vuonna paransin toissavuotista aikaani puoli minuuttia, kun loppuaika oli 7.10. Ihan yhtä isoon parannukseen en tänä vuonna usko, mutta alle seitsemän minuutin aikaa lähden tavoittelemaan. Torstaina uin satasen vetoja,ja niihin kaikkiin noin 1.40 minuuttia, saa nähdä kuinka hyvin tänään jaksan puristaa.

Ensimmäistä kertaa osallistuessani Heltri Cupin uintiin vuonna 2010 en tuntenut juuri ketään muista kisaajista, ja Pete oli mukana kuvaamassa. Jännitti aika lailla, en ollut edes kokeilllut etukäteen minkälaista aikaa voisi olla odotettavissa. Viime vuonna Petekin oli mukana uimassa, ja minä uinnin lisäksi mukana järjestämässä kisoja. Tänä vuonna meidän kahden lisäksi starttilistalla on myös poikamme Atte. Niin se triathlon tartttuu!

Vaikka tuttuja on enemmän ja perhettäkin mukana, vähän silti jännittää. Taidan olla aikamoinen pingottajatyyppi.Ja toivottavasti tänä vuonna saan sen kamerankin esiin laukusta.

Kuusiksella

Yritimme Peten kanssa houkutella lapsia mukaan Kuusijärvelle, kun lähdimme 1500 m avovesiuintikisaan. Kumpikaan ei innostunut, joten lähdimme lopulta kahdestaan. Viime vuonna samainen kisa oli vasta heinäkuun loppupuolella ja uin ilman märkäpukua. Tänään laitoin märkäpuvun päälle ihan mielelläni, vaikka se alkaakin jo olla melko täynnä pieniä palkeenkieliä ja yksi saumakin jo isosti repeilee auki. Neopreeniliima tulee taas tarpeeseen...

Lähtö oli vedestä, ja viivalla oli noin 70 triathlonistia. Kun pilli soi, lähdin uimaan ekalle poijulle järven toiselle laidalle. Aikamoista mäiskettä oli se, ja pari kertaa piti vähän nostaa päätä kun suuhun tulikin ilman sijaan vettä. Uin aika pitkän pätkän yhden sinilakkisen miehen kanssa samaa vauhtia, siinä oli helppo suunnistaa kun rinnakkain mentiin. Ekan kierroksen puolivälissä sain omasta rytmistä hyvin kiinni ja hengityskin alkoi kulkea paremmin. Toisella kierroksella joku kutitteli varpaita ja meni lopulta ohikin. Jonkin aikaa roikuin sitten hänen peesissään. Vielä kun oppisin olemaan välittämättä kontakteista vedessä. Nyt tulee melkein aina nostettua päätä ja katsottua että mikä ihme se siinä oikein kolahti.

Kivasti se uinti kuitenkin meni, parannusta viime vuoteen tuli yli viisi minuuttia. Märkäpuvun vaikutus on varmasti ainakin pari-kolme minuuttia, ja ehkä se uintivauhti on muutenkin hieman parantunut. Loppuaikani oli 26.03, tosi positiivinen yllätys! Ainakin toistaiseksi meidän perheen uintivaltikka säilyi minulla, Pete tuli rantaan vain puolisen minuuttia myöhemmin.

Vuoden eka tri-kisa

Rykäsy Kuusijärvellä alkoi dramaattisissa merkeissä, kun porukan jo kokoontuessa rannalle paikalle ajoi kaksi ambulanssia, pelastussukeltajien kaksi isoa rekkaa ja poliisiauto. Ilmeisesti muutaman pojan epäiltiin sukellelleen laiturin alla ja hukkuneen. Kun tilanne oli päällä, päätettiin kisan alkua siirtää puolella tunnilla, ja ihan alkuvaiheessa oli epäselvää sekin, pääsisimmekö (tai haluaisimmeko mennä) lainkaan uimaan. Pelastushenkilökunta poistui rannalta kuuden maissa, ilmeisesti ketään ei ollut löytynyt. Onneksi kyseessä oli tällä kertaa olla väärä hälytys.

Puoli seitsemältä oli sitten uintiosuuden lähtö. Lähdin takarivistä, ja pyrin välttämään kaikkea kohkaamista ja säästelemään voimia pyöräilyyn ja juoksuun. Kivasti se uinti sujui, peesailin muita ja reitin loppupuolella suuri osa uimareista taisi mennä poijujen väärältä puolelta, minä myös. Uin niin pitkään, kunnes kädet osuivat pohjaan ja juoksin rantaan. Ilmeisesti korvatulppien ansiosta nyt ei tullut sitä ihmeellistä huojuvaa oloa kun nousin pystyyn. Vaihdoin äkkiä kamppeet ja lähdin ajamaan pyörällä uutta, 14 kilometrin reittiä. Rykäsyn normaali reitti on ajokelvoton muutaman sadan metrin matkalta, ja tänään oli käytössä normaalia lyhyempi varareitti.

Ajomatka meni sekin hyvin, takaa tuli ohi taas joitakin kovempia pyöräilijöitä, ja myös Pete kymmenen kilsan paikkeilla. Taisin ohittaa Peten ekassa vaihdossa. Pyörämatka tuntui aika lyhyeltä, välillä siemailin vettä ja yritin pitää kadenssin korkealla. Autoja ei tarvinnut väistellä, vaikka reitille pari risteystä osuikin.

Juoksuosuudelle olin varannut mukaan myös sukat, mutta en niitä siinä hässäkässä alkanut laittaa hiekkaisiin jalkoihin. Pyyhin enimmät hiekat pois ja laitoin lenkkarit jalkaan ja lippiksen päähän. Matkalla en tänäänkään onnistunut ohittamaan ketään. Juoksu tuntui pitkältä, mutta sain kuitenkin juostua koko matkan ilman selkävaivoja. Ilmeisesti loppumatkasta vähän oikaisin, kun käännyin muovipussilla merkitystä risteyksestä. Siitä olisi ilmeisesti pitänyt vielä osata jatkaa vähän matkaa eteenpäin. Maalissa olin viimeisten joukossa, mutta hyvällä fiiliksellä. Oli tosi kiva kisa, iso kiitos toimitsijoille!

Kotikuntopiiri

Eilen oli taas kiire päivä, kun aamulla kävin uimassa Stadikalla, päivällä lounaslenkillä ja ajelin vielä tyämatkafillarilla kolmisenkymmentä kilsaa. Normaalin työmatkan lisäksi ajoin töistä Uunisaareen ja sieltä rantoja pitkin Länsiväylän viertä kotiin. Mahtava keli olli uida, juosta ja pyöräillä. Töölönlahdella oli lenkin aikaan juuri alkamassa joku yritysmaratonviesti. Juttelimme lenkkikaverien kanssa, että ensi vuonna olisi siihen tosi kiva osallistua. Iltasella piti Espalla ja Kauppatorin liepeillä varoa kuvia ottavia turisteja, heitä oli todella paljon liikkeellä. Taitaa kaupungissa olla jotain risteilyaluksia.

Heltri cupin duathlon ajettiin tänään Kuusijärvellä, ja olin siellä toimitsijana. Pääsin sentään itsekin liikkumaan, kun tein kotikuntopiirin illalla. Alkuun ja loppuun lisäsin vähän pitoja.

Pienen alkuhässäkän jälkeen Pete sai tietotekniikan tukemaan harjoittelua.

Selkäliike

Päkiähyppy

Uusi enkka!

Se tosi hyvä puoli keski-iässä kuntoilun aloittamisessa on, että uusia ennätyksiä voi tehdä melko helposti, kun ei nuoruusvuosilta ole mitään noteerauksia millään matkoilla. Tämän päivän uusi enkka syntyi HelTri Cupin uinnissa: 7.10 (400 m). Viime vuoden aika parani 30 sekunnilla, mistä olen tosi tosi iloinen. Näköjään harjoittelulla on merkitystä! Onnistuin ehkä paremmin vauhdinjaossakin, lopussa ainakin luulen ottaneeni pienen kirinkin eikä tuntunut että ihan koko ajan olisin uinut täpöllä. Pete ui ihan ihka ensimmäistä kertaa kilpaa, ja alle kahdeksan minuutin meni: 7.55.


Kamerakin oli mukana, mutta unohdin sen kassiin kun merkkailin muiden väliaikoja paperille. Uimareita oli pari-kolmekymmentä ja ihan kohtuullisen sujuvasti saimme kisat vedettyä. Kiva alku cup-kaudelle!

Lenssussa

Olo tuntui keskiviikkona vähän tukkoisalta, ja jätin siksi liikunnat väliin. Torstaina piti jättää jo työtkin väliin, kun oli veto veks. Ei kuitenkaan kuumetta, vaan ainoastaan kurkkukipua, nuhaa ja päänsärkyä. En päässyt eilen uintitreeneihin, mutta Pete meni reippaasti yksin uimaan ekaa kertaa. Vuosi ollaan jo yhdessä uintia treenattu, ja ennen eilistä oltiin aina menty uimaan yhdessä. Hyvin se uinti oli kuitenkin mennyt ilman minuakin!

Tänään aamulla vointi oli jo niin hyvä, että menin töihin. Välillä vähän pyörrytti, mutta nyt illalla olo on ollut ihan ok. Se onkin hyvä, sillä huomenna on HelTri Cupin 400 m uintikisa Malmilla. Menen sinne ainakin ottamaan aikaa, todennäköisesti myös uimaan. Tavoitteena on parantaa viimevuotista noteerausta 7.40. Saas nähdä miten käy!

Syysvaellus

Hienoisesta sateesta huolimatta lähdimme aamulla Peten kanssa HelTrin syysvaellukselle Solvallaan. Lähdimme kaikki samaan suuntaan, ja porukka jakautui kuin itsestään eri vauhtisiin ryhmiin. Osa juoksi, toiset kävelivät. Olin mukana yhdessä kävelyporukassa, ja kävelimme vajaat kaksi tuntia. Ihan koko aikaa ei satanut, ja metsässä oli tosi kiva kävellä. Aika pitkän pätkän tosin kävelimme myös maantien reunaa. Vaelluksen jälkeen kävimme saunassa ja syömässä Solvallan urheiluopistolla.

Lounaan jälkeen jaettiin HelTri Cup -palkinnot, ja tulin sarjassani (N40) toiseksi. Palkinnoksi sain valita urheilukamppeita 30 eurolla seuran luottotoimittajan valikoimista. Otin parit sukat ja kuminauhan kilpailunumerolle. Palkintojenjaon jälkeen pidettiin seuran syyskokous, ja tulin vähän yllättäen valituksi hallitukseen. Hyvä niin; on tosi mukavaa sukeltaa vähän syvemmälle triathlonin ihmeelliseen maailmaan, tutustua uusiin ihmisiin ja osallistua seuran toiminnan järjestämiseen nykyistä aktiivisemmin. Hieman järjestöhommia siis tiedossa parille seuraavalle vuodelle!


Illalla kävimme vielä Kristan uintivalmennuksessa Malmin uimahallilla. Kiva tunti, tälläkin viikolla yritin muistaa pitää suun auki vedessä ettei turhaa energiaa mene suun kiinni puristamiseen kuten aikaisemmin.