Viime viikot meillä on ollut hulinaa, kun kylään tulivat ensin siskon tyttäret ystävineen ja viimein torstaina itse sisko Amerikasta asti. Lomaa on jäljellä reilu viikko, joten ehtiihän tässä vielä heilua emäntänä. Ainakin mökkireissu on ensi viikolle suunnitteilla. Tyttäremme (serkukset!) ovat aika omatoimisia, ja viettävät tämän viikonlopun itse varaamallaan ja maksamallaan lomalla Kööpenhaminassa.
Treenit on tietysti sovitettu muuhun ohjelmaan tai oikeastaan päinvastoin. Kulunut viikko on ollut minulla vähän kevennetty, kun viime viikonloppuna oli aika paljon treeniä. Sunnuntaina piti ensimmäistä kertaa piti treenin jälkeen jäädä vähäksi aikaa nurmelle lepäilemään. Ohjelmassa oli tuolloin aika pitkä tehotreeni pyörällä ja lopuksi myös juoksua.
Lomalla on kiva tehdä pitempiäkin treenejä, kun aikaa lepäilyyn ja palautumiseen on mukavan paljon. Remonttiakin on tässä samalla jonkin verran edistetty, huone kerrallaan edetään. Ensimmäinen huone alkaa olla jo voiton puolella, mutta onhan tässä vielä aikalailla tapettia poistettavaksi ja seinää maalattavaksi. Uusia kalusteita hankkiessa koin pienen onnistumisen, kun uskalsin ajaa isohkoa pakettiautoa.
Koska Pete oli tänään Porkkala Swinrunissa kisaamassa (Hesarin juttu kisasta), päivän yhdistelmätreeni piti tehdä yksin. Vähän aikaa mietin, mistä parhaiten pääsisi pyöräilemään suoraan maantielle ja lähdin sitten autolla Kirkkonummen suuntaan. Pysäköin Tolsaan liityntäpysäköintipaikalle, ajelin tempopyörällä tunnin eestaas Porkkalanniemeen ja juoksin päälle puoli tuntia omaa kovaa. Pyörällä tehot pysyivät hyvin tavoitteessa, ja samoin kävi ilokseni myös juoksussa. Kovemman pyörätreenin jälkeen myös juoksu tuntuu lähtevän helposti kovaa.
Juoksun keskivaiheilla pyörähdin myös vähän poluilla, mikä virkisti kivasti. Aikaisemmin tällä viikolla olin jo repäissyt vasemman jalan lenkkarin pohjallisesta irti siihen liimaamani metatarsaalituen, kun se alkoi jo Sääksen kisassa ja pitemmillä lenkeillä muutenkin painaa päkiää ja siis sattua. Yritän nyt aktivoida paremmin varpaita, ja se tuntui auttavan esimerkiksi eilisellä pitkällä lenkillä.
Tämän jälkeen en enää tee ennen Hampurin IM-kisaa mitään muutoksia kamppeisiin, korkeintaan pesen ja vahaan pyörän.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyörätreeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyörätreeni. Näytä kaikki tekstit
lauantai 22. heinäkuuta 2017
sunnuntai 8. toukokuuta 2016
Vikat treenipäivät Calellassa
Sen verran on tainnut ajattelu kärsiä treenistä, että laskin edellisen blogipostauksen twiitissänikin treenipäivät väärin. No, tänään ne ovat joka tapauksessa loppu ja huomenna pääsen taas kotiin.
Eilen kävimme ajamassa mäkitreenin. Yhtä ja samaa mäkeä ylös alas neljä kertaa olivat treenispeksit. Aina ei kaikki kuitenkaan mene suunnitellusti. Laskiessani mäkeä alas ensimmäistä kertaa kuulin takaani sihahduksen. Pysähdyin ja huomasin takarenkaan tyhjentyneen. Eipä siinä auttanut muu kuin alkaa vaihtohommiin. Kun haaveri sattui, ajoin neljästä pyöräilijästä viimeisenä, enkä ehtinyt huutaa edellä ajaneille mitään. He olivat alas päästyään huolestuneet kun minua ei näkynytkään, ja pelänneet minun kaatuneen. Niinpä he kaikki vuorollaan taas ylös ajaessaan varmistivat, että olen ok ja tarjoutuivat auttamaan renkaanvaihdossa tai jopa jäämään pitämään minulle seuraa!
En kuitenkaan huolinut apua, vaan halusin vaihtaa renkaan ihan omin voimin. Parikymmentä minuuttia siinä meni, mutta niin se vain lopulta onnistui. Pahin oli se hetki, kun ulkorengas ei ihan vielä ole takaisin paikallaan, vaan sitä viimeistä viittä-kuutta senttiä joutuu milli milliltä vetämään paikalleen. Vihdoin se onnistui ja pääsin pumppaamaan. Nyt ei käytössä ollut hiilidioksidipatruunoita, vaan pelkästään minipumppu. Onneksi silläkin homma hoitui.
Renkaanvaihdon jälkeen sain onneksi ajettua ne kolme viimeistäkin nousua, mutta alkoi kyllä olla jo paras puhti poissa. Lähtiessä en ollut ehtinyt kalibroida wattimittariakaan, joten se näytti parikymmentä wattia liikaa. Ei ihan onnistunein treeni, mutta lopulta pääsimme laskemaan mäen alas viimeisen kerran ja suuntasimme takaisin hotellille. Taisin vähän väsähtää, kun reilun tunnin päiväunien jälkeenkin olin vähän hämärän rajamailla.
Tässä Peten ottama kuva viimeisen nousun jälkeen:
Tänään viimeisenä päivänä piti ajaa reilun 100 kilsan lenkki Montseny-nimiselle vuorelle. Aamulla oli kuitenkin taas vähän epäonnea, kun rengas paukahti heti saatuani pyörän ulos varastosta. Nyt syynä oli pieni vekki ulkorenkaassa. Sisärengas työntyi siitä ulos, eikä tietenkään kestänyt kunnon paineita. Peten kanssa olimme edellisenä iltana tsekanneet renkaan vielä uudelleen, ja kaiken piti olla kunnossa.
Paikallinen pyöräkauppa on näin sunnuntaisin kiinni, emmekä mistään löytäneet tähän hätään uutta ulkorengasta. Piti siis keksiä korvaavaa tekemistä, päätimme mennä uimaan ja salille.
Uima-altaassa oli hyvin tilaa, kun muita uimareita ei ollut. Saimme siis uida kahdestaan 50 metrin altaassa, aika luksusta! Tunnin uinnin jälkeen kävimme kuntosalilla ajamassa spinningpyörillä. Tavoite oli ajaa kaksi tuntia, mutta puolentoista tunnin pyörittelyn jälkeen sali meni yllättäen kiinni ja Espanjan treenini päättyivät tällä erää siihen.
Calella on tosi hieno treenipaikka, uskon että tänne tulemme vielä uudelleenkin. Liikenteen seassa tulee pyörällä ajeltua siirtymiä enemmän kuin esimerkiksi Mallorcalla, mutta täällä pyöräilijä on ykkönen ja autot osaavat varoa ja ohittaa oikeissa paikoissa. Maisemat ovat hienoja, asfaltti hyväkuntoista ja hyviä pyöräilyreittejä löytyy. Rannassa riittää tasaista juoksubaanaa kilometritolkulla, 50 metrin altaaseen pääsee uimaan ja kylpylässä voi hypellä kylmästä kylvystä lämpimään ja takaisin.
Vaikka hotellin buffa alkaa jo reilun viikon päästä kyllästyttää, on siellä syöminen kuitenkin todella nopeaa ja käytännöllistä. Säästyy siis paljon aikaa lepäilyyn ja palautumiseen! Bonuksena vielä se, että Barcelonaan pääsee junalla reilussa tunnissa (jos jaksaa lähteä).
Eilen kävimme ajamassa mäkitreenin. Yhtä ja samaa mäkeä ylös alas neljä kertaa olivat treenispeksit. Aina ei kaikki kuitenkaan mene suunnitellusti. Laskiessani mäkeä alas ensimmäistä kertaa kuulin takaani sihahduksen. Pysähdyin ja huomasin takarenkaan tyhjentyneen. Eipä siinä auttanut muu kuin alkaa vaihtohommiin. Kun haaveri sattui, ajoin neljästä pyöräilijästä viimeisenä, enkä ehtinyt huutaa edellä ajaneille mitään. He olivat alas päästyään huolestuneet kun minua ei näkynytkään, ja pelänneet minun kaatuneen. Niinpä he kaikki vuorollaan taas ylös ajaessaan varmistivat, että olen ok ja tarjoutuivat auttamaan renkaanvaihdossa tai jopa jäämään pitämään minulle seuraa!
En kuitenkaan huolinut apua, vaan halusin vaihtaa renkaan ihan omin voimin. Parikymmentä minuuttia siinä meni, mutta niin se vain lopulta onnistui. Pahin oli se hetki, kun ulkorengas ei ihan vielä ole takaisin paikallaan, vaan sitä viimeistä viittä-kuutta senttiä joutuu milli milliltä vetämään paikalleen. Vihdoin se onnistui ja pääsin pumppaamaan. Nyt ei käytössä ollut hiilidioksidipatruunoita, vaan pelkästään minipumppu. Onneksi silläkin homma hoitui.
Renkaanvaihdon jälkeen sain onneksi ajettua ne kolme viimeistäkin nousua, mutta alkoi kyllä olla jo paras puhti poissa. Lähtiessä en ollut ehtinyt kalibroida wattimittariakaan, joten se näytti parikymmentä wattia liikaa. Ei ihan onnistunein treeni, mutta lopulta pääsimme laskemaan mäen alas viimeisen kerran ja suuntasimme takaisin hotellille. Taisin vähän väsähtää, kun reilun tunnin päiväunien jälkeenkin olin vähän hämärän rajamailla.
Tässä Peten ottama kuva viimeisen nousun jälkeen:
Tänään viimeisenä päivänä piti ajaa reilun 100 kilsan lenkki Montseny-nimiselle vuorelle. Aamulla oli kuitenkin taas vähän epäonnea, kun rengas paukahti heti saatuani pyörän ulos varastosta. Nyt syynä oli pieni vekki ulkorenkaassa. Sisärengas työntyi siitä ulos, eikä tietenkään kestänyt kunnon paineita. Peten kanssa olimme edellisenä iltana tsekanneet renkaan vielä uudelleen, ja kaiken piti olla kunnossa.
Paikallinen pyöräkauppa on näin sunnuntaisin kiinni, emmekä mistään löytäneet tähän hätään uutta ulkorengasta. Piti siis keksiä korvaavaa tekemistä, päätimme mennä uimaan ja salille.
Uima-altaassa oli hyvin tilaa, kun muita uimareita ei ollut. Saimme siis uida kahdestaan 50 metrin altaassa, aika luksusta! Tunnin uinnin jälkeen kävimme kuntosalilla ajamassa spinningpyörillä. Tavoite oli ajaa kaksi tuntia, mutta puolentoista tunnin pyörittelyn jälkeen sali meni yllättäen kiinni ja Espanjan treenini päättyivät tällä erää siihen.
Calella on tosi hieno treenipaikka, uskon että tänne tulemme vielä uudelleenkin. Liikenteen seassa tulee pyörällä ajeltua siirtymiä enemmän kuin esimerkiksi Mallorcalla, mutta täällä pyöräilijä on ykkönen ja autot osaavat varoa ja ohittaa oikeissa paikoissa. Maisemat ovat hienoja, asfaltti hyväkuntoista ja hyviä pyöräilyreittejä löytyy. Rannassa riittää tasaista juoksubaanaa kilometritolkulla, 50 metrin altaaseen pääsee uimaan ja kylpylässä voi hypellä kylmästä kylvystä lämpimään ja takaisin.
Vaikka hotellin buffa alkaa jo reilun viikon päästä kyllästyttää, on siellä syöminen kuitenkin todella nopeaa ja käytännöllistä. Säästyy siis paljon aikaa lepäilyyn ja palautumiseen! Bonuksena vielä se, että Barcelonaan pääsee junalla reilussa tunnissa (jos jaksaa lähteä).
perjantai 6. toukokuuta 2016
Leiri jatkuu
Parin ekan pyöräilypäivän jälkeen tiistaina oli välipäivä, eli tunti uintia ja puolitoista juoksua. Ensin kävimme juoksemassa puolitoista tuntia rannassa eestaas, jotta rintaranka aukeaisi. Juoksu oli kyllä minulla melkoista raahustamista, mutta tulipahan tehtyä. Lounaan jälkeen kävimme uimassa reilun tunnin treenin hotellin vieressä olevassa 50 metrin altaassa. Aurinko paistoi, ja uinti tuntui ihan hyvältä väsyneilläkin jaloilla.
Kahtena seuraavana päivänä päästiin taas ajelemaan pyörillä. Keskiviikkona tempoiltiin pari kertaa kymmenen kilsan lenkki liikenneympyrästä toiseen ja välillä ja lopuksi kävimme taas juoksemassa. Ihanaa oli ajella meren rannassa, vaikka kovaa pitikin yrittää mennä. Aika helposti ne watit meinaavat alamäessä pudota, ja ärräpäitä päästelin mielessäni samalla kun laitoin isompaa vaihdetta pykälään ja yritin saada jalat pyörimään.
Eilen torstaina kävimme ajamassa mäkitreenin, tietyllä teholla ja kadenssilla nousimme yhden loivahkon suht pitkän mäen neljään kertaan. Täällä puhallellaan ahkerasti teiden reunoja kaikesta roskasta, ja silmiini taisi eilen lentää jotain, kun ne olivat vielä illallakin kipeät ja punaiset. Lenkin lopuksi tuutattiin hotellille taas lähes maksimiwateilla vastatuuleen. Vauhdin hurmaa!
Tänään on taas välipäivä, ja ollaan siis uitu ja juostu. Nyt mentiin altaaseen (paitsi rohkea Pete, joka ui treeninsä meressä) heti aamusta ja aamiaisen jälkeen juoksemaan. Aurinko on pilvessä, joten juoksukin tuntui ihan ookoolta, kun ei ollut liian kuuma.
Uutta on taas opittu: on tosi mukavaa, kun hotellilla on tarjolla aamiainen, lounas ja päivällinen. Yhtään turhaa energiaa ei mene sen miettimiseen, mitä ja milloin syötäisiin. Aikaisemmilla treenireissuilla olen todennäköisesti syönyt liian vähän. Tällä reissulla sainkin yhdelle pyörälenkille ohjeeksi yrittää päästä plussakaloreille, mutten tainnut siinä kuitenkaan onnistua. Energiaa on kuitenkin tuntunut riittävän, kun buffaan ei ole koskaan pitkä matka ja jälkkärikin on joka lounaalla ja päivällisellä muistettu.
Etuvaihtajan vaijeri on nyt vaihdettu ja toimii taas. En kyllä voi suositella Cokiksen laittamista juomapulloon, siitä sotkusta tuli vähän sanomista paikalliselta pyörämekaanikoltakin, vaikka pahimmat roiskeet olinkin putsannut. Jatkossa pulloihin siis vain vettä tai urheilujuomaa, ja Cokikset vain tauoilla.
Eilen kävimme Peten kanssa junalla Matarossa SBR (swim bike run) -kaupassa. Kaikenlaista pientä löytyi, mutta esimerkiksi kaikki liikkeen kisa-asut ovat nyt Mallorcalla, kun siellä on nyt viikonloppuna puolikkaan kisa. Petelle löytyi sentään uudet Bontin pyöräkengät ja meille molemmille uudet Assoksen sukat ja pienet tarvikepussukat pyöriin. Ostin nyt sellaisen, jossa ei ole vetoketjua, vaan se kiinnittyy magneetilla. Siihen näyttäisi myös mahtuvan pari geeliä tai jopa patukkaa enemmän kuin aikaisempaan malliin. Huomenna se pääsee tositoimiin, kun meillä on taas edessä mäkitreeni pyörillä. Sitä ennen yritämme vielä ehtiä käydä pyörähtämässä Barcelonassa.
 |
| Pete ja minä. |
Kahtena seuraavana päivänä päästiin taas ajelemaan pyörillä. Keskiviikkona tempoiltiin pari kertaa kymmenen kilsan lenkki liikenneympyrästä toiseen ja välillä ja lopuksi kävimme taas juoksemassa. Ihanaa oli ajella meren rannassa, vaikka kovaa pitikin yrittää mennä. Aika helposti ne watit meinaavat alamäessä pudota, ja ärräpäitä päästelin mielessäni samalla kun laitoin isompaa vaihdetta pykälään ja yritin saada jalat pyörimään.
 |
| Vaihtotreenin jälkeisellä maalisuoralla. |
Eilen torstaina kävimme ajamassa mäkitreenin, tietyllä teholla ja kadenssilla nousimme yhden loivahkon suht pitkän mäen neljään kertaan. Täällä puhallellaan ahkerasti teiden reunoja kaikesta roskasta, ja silmiini taisi eilen lentää jotain, kun ne olivat vielä illallakin kipeät ja punaiset. Lenkin lopuksi tuutattiin hotellille taas lähes maksimiwateilla vastatuuleen. Vauhdin hurmaa!
Tänään on taas välipäivä, ja ollaan siis uitu ja juostu. Nyt mentiin altaaseen (paitsi rohkea Pete, joka ui treeninsä meressä) heti aamusta ja aamiaisen jälkeen juoksemaan. Aurinko on pilvessä, joten juoksukin tuntui ihan ookoolta, kun ei ollut liian kuuma.
Uutta on taas opittu: on tosi mukavaa, kun hotellilla on tarjolla aamiainen, lounas ja päivällinen. Yhtään turhaa energiaa ei mene sen miettimiseen, mitä ja milloin syötäisiin. Aikaisemmilla treenireissuilla olen todennäköisesti syönyt liian vähän. Tällä reissulla sainkin yhdelle pyörälenkille ohjeeksi yrittää päästä plussakaloreille, mutten tainnut siinä kuitenkaan onnistua. Energiaa on kuitenkin tuntunut riittävän, kun buffaan ei ole koskaan pitkä matka ja jälkkärikin on joka lounaalla ja päivällisellä muistettu.
Etuvaihtajan vaijeri on nyt vaihdettu ja toimii taas. En kyllä voi suositella Cokiksen laittamista juomapulloon, siitä sotkusta tuli vähän sanomista paikalliselta pyörämekaanikoltakin, vaikka pahimmat roiskeet olinkin putsannut. Jatkossa pulloihin siis vain vettä tai urheilujuomaa, ja Cokikset vain tauoilla.
Eilen kävimme Peten kanssa junalla Matarossa SBR (swim bike run) -kaupassa. Kaikenlaista pientä löytyi, mutta esimerkiksi kaikki liikkeen kisa-asut ovat nyt Mallorcalla, kun siellä on nyt viikonloppuna puolikkaan kisa. Petelle löytyi sentään uudet Bontin pyöräkengät ja meille molemmille uudet Assoksen sukat ja pienet tarvikepussukat pyöriin. Ostin nyt sellaisen, jossa ei ole vetoketjua, vaan se kiinnittyy magneetilla. Siihen näyttäisi myös mahtuvan pari geeliä tai jopa patukkaa enemmän kuin aikaisempaan malliin. Huomenna se pääsee tositoimiin, kun meillä on taas edessä mäkitreeni pyörillä. Sitä ennen yritämme vielä ehtiä käydä pyörähtämässä Barcelonassa.
lauantai 23. tammikuuta 2016
Vuoden eka pyörätreeni
Haluan kertoa yhdestä tällä viikolla tosi hyvin menneestä treenistä. Kyseisen pyörätreenin jälkeen on toki ollut vähän vaisumpiakin suorituksia, mutta tämän haluan itse kuluvasta viikosta muistaa.
Jos jätetään laskuista parin tunnin maastopyöräily Moabissa, tuli pyöräilyyn melkein huomaamatta kuukauden tauko. Pete on ajanut ahkerammin, on varmaan hieman innoissaan BePro-wattimittaristaan.
No, kyllä minäkin tykkään omasta Stagesistani. Tiistaina sille oli taas käyttöä, kun ohjelmassa oli noin tunnin treeni eri tehoalueilla.
Treeni lähti käyntiin ihan ihmeellisessä euforiafiiliksessä; polkeminen tuntui tosi kivalta ja minulla oli todella onnellinen olo. Hymyilytti vaan, ja laitoin musiikkia kovemmalle, kun siellä lauloi Christina Aguilera "I just wanna feel this moment". Ikkunasta tuli sopivasti viileätä ilmaa, vesipullo oli käden ulottuvilla, saunassa oli pieni uusi patterivalo, wattimittari näytti kaikki tarvittavat lukemat, lapset olivat kotona, ruoka oli valmiina - kaikki oli vaan niin kertakaikkisen hyvin juuri siinä hetkessä.
Tiesin tietysti, että kyllä se hymy loppua kohden hyytyy ja niin kävikin viimeistään kun piti rypistellä voi kertaa minuutti anaerobisella alueella. Tulevasti plussan puolelle jäi kyllä se treeni.
Sekin varmaan vaikutti hyvään fiilikseen, että olin aikaisemmin päivällä osteopaatin luona, ja hän sai yläselän jumit pois. Kyseli oikein, että onko uinti kulkenut viime aikoina. Onhan se ihan ookoosti mennyt, mutta parempiakin vauhdin kokemuksia minulla on altaassa ollut.
Uinnin kulkemisesta sain kokemusta eilen Heltrin treeneissä, kun vaan väsytti ja piti väkisin puristaa pääsarjassa 2*10*50 + 5*50 kolmosalueella. Välillä tuntui jopa siltä, että haluaisin jättää uintitreenin kesken, mutta jaksoin kuitenkin loppuun. Yleensä on ollut vähän kulkevampi olo.
Edellispäivänä olin käynyt juoksemassa tunnin Esport Arenalla, ja mukaan piti ujuttaa kymmenen 50 metrin vetoa kävelypalautuksin. Noh, vedot muistin mutta kävelypalautuksia en. Olisi pitänyt kerrata treeni vielä pukkarissa, mutta oli liian kiire treenaamaan.
Jos jätetään laskuista parin tunnin maastopyöräily Moabissa, tuli pyöräilyyn melkein huomaamatta kuukauden tauko. Pete on ajanut ahkerammin, on varmaan hieman innoissaan BePro-wattimittaristaan.
No, kyllä minäkin tykkään omasta Stagesistani. Tiistaina sille oli taas käyttöä, kun ohjelmassa oli noin tunnin treeni eri tehoalueilla.
 |
| Näin se pyörätreeni eteni. |
Treeni lähti käyntiin ihan ihmeellisessä euforiafiiliksessä; polkeminen tuntui tosi kivalta ja minulla oli todella onnellinen olo. Hymyilytti vaan, ja laitoin musiikkia kovemmalle, kun siellä lauloi Christina Aguilera "I just wanna feel this moment". Ikkunasta tuli sopivasti viileätä ilmaa, vesipullo oli käden ulottuvilla, saunassa oli pieni uusi patterivalo, wattimittari näytti kaikki tarvittavat lukemat, lapset olivat kotona, ruoka oli valmiina - kaikki oli vaan niin kertakaikkisen hyvin juuri siinä hetkessä.
Tiesin tietysti, että kyllä se hymy loppua kohden hyytyy ja niin kävikin viimeistään kun piti rypistellä voi kertaa minuutti anaerobisella alueella. Tulevasti plussan puolelle jäi kyllä se treeni.
Sekin varmaan vaikutti hyvään fiilikseen, että olin aikaisemmin päivällä osteopaatin luona, ja hän sai yläselän jumit pois. Kyseli oikein, että onko uinti kulkenut viime aikoina. Onhan se ihan ookoosti mennyt, mutta parempiakin vauhdin kokemuksia minulla on altaassa ollut.
Uinnin kulkemisesta sain kokemusta eilen Heltrin treeneissä, kun vaan väsytti ja piti väkisin puristaa pääsarjassa 2*10*50 + 5*50 kolmosalueella. Välillä tuntui jopa siltä, että haluaisin jättää uintitreenin kesken, mutta jaksoin kuitenkin loppuun. Yleensä on ollut vähän kulkevampi olo.
Edellispäivänä olin käynyt juoksemassa tunnin Esport Arenalla, ja mukaan piti ujuttaa kymmenen 50 metrin vetoa kävelypalautuksin. Noh, vedot muistin mutta kävelypalautuksia en. Olisi pitänyt kerrata treeni vielä pukkarissa, mutta oli liian kiire treenaamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)