Työmatkajuoksua taas

Tällä viikolla on vielä vähän kovemmin treeniä, kunnes ensi viikolla jo kevennetään Mallorcan-reissua varten.

Keskiviikkona tein paluun työmatkajuoksun pariin. Lyhimmillään työmatkani on vain reilut kymmenen kilometriä, mutta koska tavoite oli juosta kaksi tuntia, juoksin pitempää maisemareittiä rantoja pitkin. Ihan loppumatkasta piti tehdä vielä vähän kiemuraa, että sain tarvittavat minuutit täyteen.

 

Alkumatkasta vastaan juoksi tuttu Konan-kävijä, joka kääntyi 180 astetta ja juoksi pari kilsaa kanssani. Siinä tulikin minulle PR pariin Strava-segmenttiin Merisatamanrannassa, kun vauhti ja syke vähän karkailivat vauhtikestävyyden puolelle. Ihan mahtavaa on nähdä lenkillä tuttuja ja vaihtaa kuulumisia!

Otaniemen sillalla vastaan juoksi puolestaan Pete omalla pitkällä lenkillään. Hän oli kotona kiukkuinen kuin ampiainen, koska oli joutunut jättämään lenkin kesken kipuilevan polven vuoksi. Tavoitteena on saada se kuntoon vielä ennen reissua.

 

Minulla ei ollut ihan paras juoksutuntuma, kun edellinen kahden tunnin lenkki oli ollut sunnuntaina ja maanantaina olin käynyt salilla. Plus-sarakkeeseen voisi kuitenkin merkitä uuden Camelbak Circuit -juoksurepun, joka toimi moitteetta. Siinä oli nyt uusi venttiili, josta mainosten mukaan tulee yhdellä ilmaisulla 20 % enemmän juotavaa. Saattaa pitääkin paikkansa. 

 

Kolmet treenit ja yhdet synttärit

Tällä viikolla on parikin kertaa tullut kokeiltua jotain uutta. Jos ei nyt ihan kokonaan uutta, niin ekoja kertoja tälle vuodelle kuitenkin.

Uimaan menossa

Tiistai-iltana kävimme Kuusiksella uimassa, ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vesi oli todella lämmintä, ja siinä vähän kovempaa uidessa meinasi jo tulla kuuma. Muitakin uimareita oli järvessä, ja pari kertaa erehdyin pitämään turvakelluketta ihan oikeana poijuna. En sentään törmännyt kehenkään, vaan huomasin virheeni ajoissa. Avovesiuintitreenit siirrämme vastedes varmaankin Oittaalle, on sinne Kuusikselle meiltä niin pitkä matka etenkin nyt, kun Kehä I on remontissa.

Puli puli

Keskiviikkona juoksin töistä kotiin. Ilma oli todella lämmin, ja jouduinkin jo Lauttasaaressa pysähtymään mutterikioskille täyttämään vesipulloa. Otaniemessä täytin pullon jo toisen kerran, ja siellä oli pakko käväistä myös vessassa. Kun alkumatkasta oli aika paljon liikennevalojakin, tuli juoksusta melko rikkonainen. Loppua kohden alkoi harmittaa myös huononeva juoksuasento ja hidastuva vauhti. Reitti oli kyllä hieno, Helsingistä Espooseen rantoja pitkin.



Torstaina oli Heltrin torstai-uintien viimeinen treeni. Lähdin Pirkkolaan bussilla suoraan töistä, ja myöhästyinkin vartin, kun Mannerheimintien liikenne pysähtyi jalkapallofanien keskinäisen välienselvittelyn vuoksi kokonaan puoleksi tunniksi.

Kun lopulta pääsin perille, kiskoin märkkärin pikavauhtia päälle, ja kiiruhdin suihkun kautta altaalle. Ehdin uimaan pari satasta ja 2x300 m ja minulle ehti tulla ihan kamalan kuuma jo siinäkin. En ui märkäpuvulla altaassa muuten kuin pakon edessä.  Vajaan kilsan uinnin jälkeen otin puvun pois ja ah, miten hyvältä tuntui hieman viileä vesi. Lopputreenit uitiin viestejä, ja mieleenpainuvin kokemus oli varmaankin se, kun piti yrittää uida perhosta koko altaanväli. Aikamoista hyökyaaltoa siinä tuntui työntävän edessään eikä kamalan sujuvaa ollut liikehdintä.

Ai niin, Pete täytti maanantaina 50 vuotta, ja kävimme sen kunniaksi syömässä Ravintola Nokassa. Siellä on keittiöpäällikkönä triathlonkaverimme Ari Ruoho. Ruoka oli todella hyvää, ja ilta kaikinpuolin onnistunut. Ari heitti ilmoille ajatuksen pienestä triathlonisteille suunnatusta kokkailuillasta, jossa opeteltaisiin tekemään uusia, hyviä ruokia treenaamista ja palautumista tukemaan. Kiinnostaisikohan sellainen muitakin?

Perhepotretti.

Työmatkajuoksua

Nyt kun tässä parin viikon päästä pitäisi juosta vielä maraton, treeniohjelmassa on ollut melko paljon juoksua. Ajan säästämiseksi olen juossut pari kertaa viikossa töihin tai töistä kotiin.

Tarvetta on ollut yhdelle pitemmälle, vajaan parin tunnin lenkille ja sitten toiselle lyhyemmälle noin tunnin pätkälle. Pitemmän lenkin olen juossut aloittanut Kauppatorilta ja juossut sieltä rantoja pitkin Ruoholahteen, ja sieltä Lauttasaaren, Lehtisaaren ja Otaniemen kautta kotiin.

Alkumatkasta on ollut kiva fiilistellä tuttuja maisemia, sillä asuin nuoruusvuoteni Ullanlinnassa. Etelä-Helsingin merelliset maisemat ovat siksi minulle tärkeitä, ja niihin liittyy paljon muistoja. Ensimmäisellä kerralla yritin alkumatkasta kuunnella musiikkia, mutta vauhtia oli silloin liian vaikea kontrolloida. Olo helpottui heti, kun otin popit pois korvista.

Ekan kerran kun juoksin kotiin, tuli Otaniemen rantapolulla vastaan Pete. Hassua, miten tutun juoksuasennon tunnistaa jo melko pienestä ja kaukaa.

Pitkillä lenkeillä minulla on ollut mukana pari geeliä ja kädessä pidettävä juoksupullo. Töissä pyrin aina syömään kunnon lounaan ja välipalankin ennen juoksua, mutta silti geelit tuntuvat olevan tarpeen.



Lyhyemmän lenkin olen juossut kahteen kertaan, reilu viikko sitten aamulla töihin ja viime viikolla kotiin päin. Menin ensin ratikalla Oopperalle ja siitä lähdin Stadikan sivuitse juoksemaan Keskuspuiston kautta Munkkiniemeen ja sieltä edelleen Espooseen. Vähän harmitti kun kesken vähän kovemman pätkän piti pysähtyä Huopalahden pitkiin liikennevaloihin. Kotiinpäin tuo reitti tuntuu muuten olevan vähän enemmän alamäkeä, ja vauhtikin sen vuoksi hieman nopeampi kuin vastakkaiseen suuntaan.



Meillä on töissä taas torstai-aamuisin yin-joogaa, joka osuu kivasti viikkosuunnitelmaan, kun keskiviikkoisin on yleensä ollut vähän pitempi juoksu. Joogassa on tehty paljon mm. lantiota avaavia liikkeitä, ja muutenkin siellä on kiva rauhoittua ennen työpäivää.

Lehmiä ja lintuja

Eilen illalla vähän mietiskelin, että mihin väliin tänään mahtuisi 45 minuutin juoksulenkki. Parhaaksi ratkaisuksi valikoitui työmatkajuoksu, koska siinä säästyy aikaa. Nyt illalla piti vielä hoitaa kauppa- ja siivoushommia tyttären sunnuntaisia juhlia ajatellen.

Pakkasin vaihtovaatteet, lompakon ja avaimet pienimpään reppuuni ja lähdin juoksemaan Laajalahdelle ja Ruukinrantaan. Pyyhe ja muut suihkutarvikkeet minulla on työpaikalla jo valmiina. Aurinko paistoi, ja lyhyissä hihoissa ja shortseissa pärjäsi ihan hyvin. Villa Elfvikin rannalle on taas tuotu lehmiä laiduntamaan, ja näinkin ne vähän kauempana. Laajalahti on myös pääkaupunkiseudun tärkeimpiä lintuvesiä, ja siellä käy aikamoinen sirkutus.

Laajalahden rannalla.

Ruovikkopolku.

Neljässäkymmenessäviidessä minuutissa ehdin Allergiasairaalan bussipysäkille, ja siitä pääsin samantien bussilla keskustaan. Muutama minuutti olisi ollut hyvä odottaa bussia, sillä hiki alkoi pian virrata pitkin selkää, kun bussissa oli niin lämmin. Kävellessäni Elielinaukiolta työpaikalle vastaan tuli mm. tuore ministeri Olli Rehn tummassa puvussaan.

Eilen oli viimeinen Heltrin uintitreeni Pirkkolassa tällä kaudella. Kuten perinteisiin kuuluu, uimme alkuverran ja tekniikkadrillien jälkeen viestejä. Monella erilaisella tavalla piti edetä viesteissä:
scullingia pullarilla, jotain muuta virallista uintityyliä paitsi vaparia, eripariuintia esim. vaparin käsivedot/perhosen potkut tai perhosen käsiveto/vaparin potkut jne. Viesti huipentui siihen, että uitiin vaparia puuvillainen t-paita päällä. T-paita toimi viestikapulana. Opin taas pari uutta asiaa: märkä t-paita on todella vaikea pukea päälle altaan syvässä päässä ja rintauintia ei kannata uida (hidasta!) jos perhostakin saisi mennä.

Pyörän selkäänkin olen tällä viikolla päässyt; tiistaina kävin ajelemassa Veikkolan suunnalla, keskiviikkona poljin töihin ja torstaina uintitreeneihin. Latasin suorimman mahdollisen reitin pääkaupunkiseudun kevyen liikenteen reittioppaasta Suunto Ambit2 S:ään, ja taas löytyi lähes kotikulmilta uusia nopeita väyliä. Lyhimmillään meiltä on Pirkkolaan alle yhdeksän kilsaa, tosi kiva matka ajaa vielä uintitreenin jälkeenkin kun ihan hissukseen pistelee menemään.

Ainahan se on mielessä - maraton

Espoon rantamaratoniin on tänään tasan viikko. Kuten aina ennen isompaa kisaa, se on alkanut olla mielessä yhä useammin. Mieleen pulpahtelee ajatuksia vauhdista, tankkauksesta, energiansaannista ja myös vaatetuksesta tämän tästä.

Eilen kotimatkalla kuntopiiristä pohdin ääneen, miten kannattaisi tankata. Suunnitelmissa on juoda pari desiä maltodekstriiniä mehun kanssa sekä keskiviikkona että torstaina. Perjantaina syön lounasta normaalisti, mutta illalla jo vähän kevyemmin. Samalla tavalla olen tankannut triathlonin puolimatkoja varten ja yleensä kaikki on mennyt hyvin. Joskus olen lisäksi syönyt vielä pussillisellisen lakuja. Vaarana kuitenkin on, että kun syö normaalia enemmän ja vähentää treenaamista, voi kisapäivänä olla vähän turpea olo ja tästä Pete minua keskustellessamme varovaisesti muistutti. Aika monen olen kuullut kokemuksen lisääntyessä vähentäneen tankkausta ennen kilpailua. Täytyy siis olla tarkkana, että vaikka ensi viikolla on normaalia enemmän aikaa vaikkapa leipomiseen, ettei sitten mene syömisessä överiksi.

Työmatkapyöräilyssä olen viime viikkoina jäänyt noin yhteen päivään viikossa. Kuluneella viikolla harmitti, etten ollut tajunnut ottaa valoa mukaan, kun sumu yllätti. Ihan nolotti olla ilman valoa liikenteessä. Sumun takia näkyvyys oli huono, vaikka aurinko oli jo noussut. Olen vielä enimmäkseen ajellut työmatkat maantiepyörällä, kun sitä muuten tulee harvemmin käytettyä.

Kehä I

Kevyen liikenteen väylällä ei ruuhkaa.

Tänään meinaan vähän siivoilla ja selvittää, onko meillä tarpeeksi geelejä ensi lauantaiksi. Perheen muut triathleetit ovat lähdössä kiertämään maastopyörillä Reitti 2000:sta, ja varmasti vaativat osansa  energiavarastoistamme. Maastopyöräily on meillä lähtenyt uuteen nousuun, sillä poikamme osti itselleen uuden maastopyörän, ja Pete on nyt innostunut ajelemaan sillä pojan vanhalla konkelilla. Olen asiasta aika innoissani, kun odotan saavani Petestä jatkossa seuraa myös maastolenkeille.

Eilen harrastin vähän työmatkajuoksua. Matkustin ensin metrolla Kaisaniemestä Ruoholahteen, ja sieltä juoksin Lauttasaaren, Kaskisaaren ja Otaniemen kautta rantoja pitkin kotiin reilun kympin. Noin 30 minuuttia juoksin maratonvauhtia 6 min/km, ja se tuntui tosi kevyeltä, vähän piti jopa himmailla. Sellaista vauhdinjakoa olen maratonille ajatellut, että ensimmäisen (sen mäkisen) puolikkaan juoksen tuota 6 min/km -vauhtia ja sitten toisella puolikkaalla voin nostaa vauhtia jos siltä tuntuu.

Ensi lauantain sääennuste lupaa loistavaa juoksusäätä: 17-19 astetta ja puolipilvistä, sateen todennäköisyys 6-7%. Jos näin on, juoksen lyhyissä shortseissa ja t-paidassa. Olen jo useamman vuoden seurannut kanadalaisen Leanan blogia, ja jokunen viikko sitten hän kirjoitti laittaneensa Ironman Boulderin juoksuosuudelle päälleen Sparkle Athleticsin hameen. Säihkyvä hamonen näytti niin kivalta, että pyysin Amerikassa asuvaa siskoani tilaamaan sellaisen minullekin, mustana. Sain sen postissa viime viikolla. On se niin hassun näköinen päällä, että saa väkisinkin hymyn huulille. Hameen mukana tuli vielä kertakäyttöinen Team Sparkle -tatuointi, jolla meinaan viritellä kisa-aamuna pohkeeseen. Eipä niillä lisää vauhtia tule, mutta varmasti fiilistä. Ja se on minulle vähintään yhtä tärkeää. Bling-bling!

Työmatkajuoksua

Tiistaina olin kuuntelemassa Teemu Lemmettylän tosi inspiroivaa ja ajatuksia herättävää juoksuluentoa Pirkkolassa. Innostuksen vallassa päätin heti seuraavana päivänä kokeilla työmatkajuoksua. Aamulla ajoin normaaliin tapaan töihin pyörällä, repussa juoksukengät ja -vaatteet. Ennen työpäivän alkua kävin vielä Marco Bjurströmin vetämällä power stretch-tunnilla. Sali oli niin täynnä, että piti mennä limittäin ja lomittain, että kaikki mahtuivat. Matot loppuivat kesken. Nelosen henkilökunta muutti Sanomataloon reilu viikko sitten, ja siitä lähtien on ollut vähän ahtaampaa kuntosalilla ja ruokalassakin.

Työpäivän loppupuolella huomasin, että kotiinlähtö tuntui aina vain viivästyvän, kun mieleen tulvahti erilaisia tekemättömiä hommia. Ehkä se kotiin juokseminen oli jo ajatuksena melko raskas, ja siksi lykkäsin lähtöä. Sain kuitenkin psyykattua itseni kellariin vaihtamaan vaatteita ja edelleen pihalle sateeseen. Avaimet ja kännykän laitoin juoksutakin taskuun, lompakon Spibelttiin. Lähdön maisemia:

Onneksi omaa pyörää ei tarvitse säilyttää tässä.

Kartasta oli katsonut, että lyhin reitti kotiin on reilut 10 kilsaa. Heti kättelyssä alkoi vähän harmittaa reitin monet liikennevalot, mutta ei niitä lopulta niin kamalan monia ollut. Juoksin Hesperiankatua Välskärinkadulle, sieltä Sibeliuspuistoon ja Munkkiniemeen.

Munkkiniemeen.

Munkasta reitti kotiin oli sama kuin pyöräillessä, ja siksi tutumpaakin tutumpi. Sykemittari näytti taas vähän ihmeellisiä lukemia, ylämäessä liian alhaisia ja alamäessä vastaavasti liian korkeita, mutta uskoisin pysytelleeni hyvinkin peruskestävyysalueella. Reilu tunti siinä vierähti ennenkuin olin kotona. Illalla olivat kyllä pohkeet tosi kipeät, jopa niin että oli vaikea mennä portaita alas. Ehkä sunnuntainen vähän pitempi lenkki ja tiistain Wattbike-treeni vähän vielä tuntuivat pohkeissa nekin.

Työmatkajuoksu tuntui yllättävän kivalta, ja logistisestikin kaikki onnistuu hyvällä ennakkosuunnittelulla. 20 kilometrin edestakainen matka minulle jo melko paljon, joten täytyy vähän miettiä miten nämä työmatkapyöräilyt ja -juoksut voidaan fiksusti ottaa huomioon treeniohjelmassa. Joskus voisin juosta vaikka vain Munkkaan saakka noin 5 km  ja jatkaa siitä bussilla töihin. Tykkään kyllä liikkua juoksemalla ja pyöräilemällä paikasta toiseen ja hyödyntää työmatkatkin treenaamiseen. Siinä säästyy aikaa ja rahaakin.

Toinen Teemun luennosta mieleen jäänyt idea on juoksumatolla tehtävä helppo juoksutesti. Siinä juostaan alkuverran jälkeen 5 minuuttia omaa maratonvauhtia, 5 minuuttia puolimaratonvauhtia ja 5 minuuttia kympin tavoitevauhtia. Sykekeskiarvo mitataan kunkin vauhdin kahdelta viimeiseltä minuutilta, ja kunnon kohotessa samalla vauhdilla sykkeiden pitäisi luonnollisestikin laskea. Testi on nopea ja helppo toteuttaa aina samoissa olosuhteissa. Aion kokeilla sitä nyt talvikaudella ainakin muutamaan otteeseen.

Sekin jäi luennosta mieleen, ettiei ikä tai vanheneminen estä kehittymistä missään vaiheessa, vaan aina voi pyrkiä saavuttamaan oman optimaalisen suoritustasonsa. Sitä kohti siis!